Syksyn viilentyessä terassi oli tyhjä, ja ikkunat ovat sen verran tummat, ettei sisätiloja näe kunnolla ulkoa. Ei aavistustakaan, mitä siellä on. Kuvittelin jonkun melko pienen putkilomaisen tilan, muutama pöytä peräkkäin oikealla ja vasemmalla ja takana tiski, ja siinä se.
Menimme sisälle. Olipa yllätys. Kahvila olikin hyvin laaja. Vasemmalla tila jatkui, ja takana, ja vielä taempana oli salin laajennus, ja keskellä oli avoimet raput puoliparvelle, jossa oli vielä lisää pöytiä. Ohhoh.
Kahvila oli modernisti sisustettu. Siellä oli kaunis monivärinen mosaiikkimainen seinä, kirkas valaistus ja mukavia penkkejä. Oli ruuhkaista, mutta otimme paikat nojatuoleilta käytävän vierestä.
Olipa touhua. Hyvin monta tarjoilijaa juoksenteli edes takaisin ja teki koko ajan kovaa työtä. Tupa oli aivan täynnä. Lounasruuat näyttivät hyviltä ja vitriinissä oli herkullisia leivonnaisia. Minähän olin myyty jo siinä vaiheessa, kun näin netin ruokalistasta, että täällä voi tilata macaroneja kahvin kanssa.
Kaiken kaikkiaan kahvila tuntui kaupunkimaiselta, suuren maailman meiningiltä. Melkein liian hienolta, irralliselta, meidän maalaiskylämme keskellä. Positiivinen yllätys, hämmästyttävä.
 |
| Macaronsit tuli. |
 |
| Oikein kuohkeita. |
 |
| Lemppari, pistaasi. |
 |
| Mutta miehen namukahvi oli myös hieno. |
Selviö on, etten voi vastustaa herkkuja. No yritän kyllä hillitä, kuinka usein niitä syön.
Täytenä kontrastina tähän macarons-touhuun kuntosalilla tuli tuttu ohjaaja vastaan ja huudahti: ”Sä oot laihtunut!” -”Aijaa, ihanko totta? Niinkö meinaat?” -”Joo! Ja sulla on vyötärö!”
Ehhehehe, ehkä se vyötärö tulee siitä kun ensin käytin löysiä t-paitoja salilla ja nyt toppia, niin tuleehan siinä kätsästi vartalon muodonmuutos viidessä sekunnissa. Vyötärö tai ei, niin voin paljastaa, että mahaa on vielä jäljellä kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti