Kevät on vaaleanpunainen ja loma epämääräinen

Lampun ripustamisen ihanuus

Viimeisenä kylpyhuoneen tekona asensimme kattolampun. Luulin etukäteen, että sen ripustamiseen menisi 5 tuntia. Menikin vain 2,5. Täysin mahdottomat ruuvinreiät ja läppäviritykset ja roikkumista 3 metrin korkeudella pään päällä kiinnittämässä johtoja. Sain askarrella eri lampun johdosta pätkän kuparia esiin jatkopalaksi, ja se oli taas sellaista nirhaamista leikkuulaudan, veisten ja saksien kanssa.

Ärh.

Ja sitten meillä on korkeat pihatikkaat, mutta ne on näköjään täysin mahdotonta taitella A-asentoon eli mies ei tajua sitä eikä saa sitä aikaan, joten ei niitä sitten voikaan käyttää juuri kun kipeimmin tarvitsee. Minulla eivät jo pelkästään lihasvoimat riitä tikkaiden osioiden nostelemiseen, jotta voisin tehdä niistä yhtään mitään.

Olikin sitten pakko rakentaa ulkopöytä yläkerrassa ja ruuvata siihen jalat ja tunkea se kylppäriin seisoma-alustaksi. Se ei melkein mahtunut ja uhkasi raapia hajalle sekä uuden patterin, uudet kaakelit että uuden suihkukaapin ja siinä vaiheessa alkoi tulla kriisi päälle. Sitten pöytä sanoi POKS kun mies kiipesi sille, niin että näin edessäni, kuinka pöytä leviää päreiksi ja samalla räjähtää suihkukaapin lasit ja patteri irtoaa seinästä ja koko kymppitonnin remontti on sirpaleina ja vettä lentää patterin vesijohdosta. Hermoromahdus oli millin päässä.

Kiva, kun TÄMÄ KAIKKI tarvitaan yhden lampun asentamiseen.

Ja sitten oikeasti, se lampun kiinnityspaikka on juuri siinä missä katto muuttuu vinoksi, niin että vaikka mitä tekisi, siihen ei saa pyörylää kokonaan hyvin päälle peittämään reikää, eikä lamppua saa kokonaan suoraan. Vaikka olisi kaikkien ammattilaisten kingi. Joskus tämän asunnon suunnittelu käy niin hermoille. Kuka älykääpiö jne. Siellä se lamppu roikkuu, hitusen vinossa reunan päällä.

Tässä jutussa (linkki) on koko kylppärin tila ennen ja jälkeen remontin (ja ennen-kuvien inhorealismissa selvästi esillä se, että tämä ei ole chique sisustusblogi).


Mitä tehdä lomalla?

Otin 2 päivää lomaa töistä. Tämä on nyt vain tällaista haahuilua ja lööbailua, tämä kuuluisa kevätlomani. Pilaan sen ehkä ihan itse sillä, etten osaa päättää, mitä tekisin, eli teen kahtakymmentä eri suuntaista asiaa ja päivä lipuu ohi pikku puuhissa.

Mutta ehkä pääasia siinäkin on se, että saan sentään nukkua aamulla rauhassa ilman vekotinta eiku vekkaria, eikä tarvitse mennä töihin.

Ole sinä vaan hiljaa klo 5.

Olisin vain ilmeisesti etukäteen vaatinut itseltäni taas jotain jumalallista meininkiä: mestarillisten taideteosten luomista, syventyvää musiikin kuuntelemista, discotanssimista, mukana laulamista, omm zen meditointia kynttilänvalossa, diippiä shittiä. Mutta mitä jos pitääkin nyt vain olla. Kun ei oikein tunnu palautuvan senkään avulla.

Mutta yksi tavoite minulla oli tätä lomaa varten: saan lukea paljon. Pinossa oli lehtiä ja kirjoja, ja niitä nyt jyystän kiitettävästi.

Joku suvantokohta tässä on muutenkin, jossa ei tapahdu niin paljon, tai en anna sille merkityksiä. Tavallista sälää. Kuntosalilla käyn, ja omassa tahdissa salilla kiertäminen on lempparini näköjään. Uusin laitos on tasapainoilu kumisen puolipallo-levyn päällä vaikka yhdellä jalalla. Hauska haaste.

Ryhmäliikuntatunnit ovat tosi hevejä kaikkeen saliin verrattuna. Minulla on sellainen astma nyt siitepölyaikana, etten varmaan selviäisikään hengissä Sh’bamista (musiikillinen koreografiajumppa), vaikka sinne tekisikin mieli mennä välillä. Se on todella hengästyttävä hikitunti.

Allergian ja kevään tila

Siitepöly niin, en tajua. Nyt on koivukausi käynnistynyt eikä missään tunnu. Voin lopettaa ihan kokonaan antihistamiinitabletit ilman seuraamuksia. Ainoa, mikä tuntuu, on jatkuva lievä hengenahdistus. Mutta astman lisäksi ei ole mitään muuta oiretta, ei kutinoita kurkussa, silmissä, korvissa eikä nenässä.

Lepän ja pähkinäpensaan aikana oli ihan mega-allergia, uuvuttava ja pahin moneen vuoteen. Mutta koivujen aikaan ei mitään. Niin että miten voi vaihtaa lajia? Niin että reagoinkin vain leppään, mutten enää koivuun, joka oli ennen aina se pahin pahis?

Yhtenä aamuna oli valkokukkaisessa puussa turkinkyyhky ja painoin kameran laukasijaa juuri silloin, kun se lensi pois. Tuli oikein taidekuva. Akvarelli. Kyyhky on sileä sinertävä viuhahdus.

Vähitellen tuolla alkaa vihertää yleisesti ottaen.

Syreeni.

Kevätpörriäinen.

Magnolia se kukki meidänkin kylällä. Ja samalla kokeilin lisää pinkkiä väriä tukkaan ja löysin vanhan pinkki seepra -korvakoruni laatikosta. Se on 90-luvun alusta. Tuloksena sarja kuvia, joissa on pääosassa sininen ja vaaleanpunainen väri.

Ennen ja jälkeen -kuvat kylpyhuoneesta

Nyt on aika laittaa vierekkäin (alekkain) kuvat kylpyhuoneen lähtötilanteesta ja tuloksista kaiken sisustamisen jälkeen. Huoneen sfääri on kyllä muuttunut kovasti tässä remontissa, jonka päälinjat määräsi vuokranantaja neutraalilla, kaikkiin asuntoihin sopivalla perussetillä ja jossa meillä oli sananvalta vain joihinkin ratkaisuihin sekä huonekaluihin, sisustusesineisiin ja tavaroiden säilytyspaikkoihin.  

Ennen-kuvista aistii sen, että huone oli kaakeleineen 30 vuotta vanha. Tila eli väliaikaisratkaisuista. Mietimme jo aiemmin seinien ja katon maalaamista ja jonkun kaappiratkaisun hankkimista, mutta jäimme odottamaan luvattua suurremonttia. Turha nähdä vaivaa, jos parin vuoden sisään koko huone laitetaan kuitenkin matalaksi ja alkutekijöihinsä. Olkoon sitten suihkuverho epämääräisesti tuetussa tangossa, ja pyyhkeet epäsiististi avohyllyillä.

Ennen

Jälkeen

Jälkeen

Jälkeen

Loppuratkaisusta täytyy sanoa se, että ei näihin kapoisiin kaappeihin millään koko pyyhevarasto mahdu. Eikä niitä ole tarkoituksenmukaistakaan säilyttää kosteassa kylpyhuoneessa. Raivasimme isoille pyyhkeille tilaa vaatehuoneen liinavaatekaapista, pienemmät laitoimme pesuallaskaapin laatikkoon.

Modernisoinnissa otettiin suurensuuri harppaus ainakin näissä kohdissa:

1. Pyyhekuivainpatteri, ihastus. Se on iso ja lämmin. Monikäyttöinen pyyhkeille, käsipyykeille ja uimapuvuille. Ja niin tehokas, että kylpyhuoneesta haihtuu kosteus  suihkun jälkeen miellyttävän nopeasti.

Ennen

Jälkeen

Ennen

Jälkeen

2. Suihkukaappi. Nyt ei peilikään huurustu enää suihkun aikana, kun suurin osa vesisumusta pysyy kaapin sisällä. Eikä lattialle leviä lätäkköä, jota pitäisi vedellä lastalla kohti viemäriä joka suihkun jälkeen.

Ennen

Jälkeen

Ennen

Jälkeen

3. Seinäkaapit. Niin siistiä, kun epämääräiset pikkuesineet ja purnukat kätkeytyvät kaappeihin. Onneksi löydettiin nätit, vaikka vaikeaa se onkin, värillisten huonekalujen löytäminen ylipäätään mistään. Meillä on nyt varmaan maailman viimeinen oranssi kylpyhuonekaappi; sarjan valmistus näytti juuri loppuvan ja nettikaupasta sai vihoviimeisen kappaleen alennuksella.

Ennen

Jälkeen

4. Kunnon valaistus. Varsinkin peilin päälle asentamamme ledivalopalkki on ilahduttavan kirkas. Sitä ennen siinä oli onneton putki, joka sisälsi 3 surkeaa energiansäästölamppua, sitä vanhinta sukupolvea, joka alkoi himmetä heti käyttöönoton jälkeen radikaalisti ja jolla kesti minuutin saavuttaa edes jonkinlainen valoteho. Kun purimme vanhan valaisimen, totesimme, että yksi kolmesta lampusta olikin jo heittänyt henkensä. Ei ihme, että oli hämärää.

Ennen

Jälkeen

On myös kiva, että nyt kylpyhuoneessa on töpseli ja voin föönata tukkani tai siistiä miehen niskakarvat trimmerillä ilman monimutkaisia jatkojohtokelaratkaisuja.

Ja matot ja värit tulevat paremmin oikeuksiinsa uusilla antrasiittiharmailla mattapintaisilla lattiakaakeleilla kuin vanhoilla ruskeilla laikukkailla kuluneilla laatoilla.

Kaikkeen prosessointiin kului noin kaksi ja puoli kuukautta. Aikaa venyttivät kaappien ja suihkukaapin pitkät tilausajat ja suihkukaapin asentajan aikataulu, sekä itse tehdyn työn määrä kaappien kokoamisineen, poraamisineen ja lamppujen asennuksineen päivätyön ohessa.

Ennen

Jälkeen

Muistona vielä kuvat remontin hurjimmasta pisteestä, kun kaikki oli purettu.

Kylpyhuone sisustuu retroväreihin

No niin! Päivitys kylpyhuoneen remontinjälkeisistä edistyksistä alkaa taas maalisudilla.

Meillä on pitkään ollut valkoinen muka-ikkunaluukullinen koristepeili, ja siitä piti mielestäni ehdottomasti tulla värillinen kylpyhuoneen uutta ilmettä varten. Akryylituubit esiin.

Omenanvihreä kuuluu lempiväreihini ja harvoin joudun sanomaan, että nyt on kyllä liikaa vihreää. Ehkä myös hitusen väärä sävy. Joten lisää kerroksia pintaan. Vähän valkoista rätillä päälle... paranee jo hieman.

Sitten muistin alkuperäisen visioni siniturkoosin ja vihreän yhdistelmästä.

No näin suunnilleen! Miehelleni selitin: ”Tämä on tahallaan tällainen laikukas. Puupinnan pitää näyttää siltä kuin peili olisi selvinnyt Kuuban 60-luvusta tähän päivään.”

Nyt peili odottaa asennusta vielä. Tämä ja kattolampun ripustaminen väliaikaislampun tilalle ovat viimeiset tekemättömät teot tehtävälistalla.

Suihkukoppimies tuli sitten vihdoin. Mutta häntä varten elementtien piti olla valmiiksi yläkerrassa lähellä rakennuspaikkaa. Ne olivat tietysti kamalan painavat ja korkeat ja leveät. Enempiä miettimättä mieheni oli purkanut ne pahveistaan, mutta yritä nyt sitten saada raahattua kaksin oviseinää kapeita rappuja ylös kallistellen ilman että lasiovi aukeaa ja vääntyy matkalla ja hajoaa koko höskä. Ensinnäkin soitimme kaverin hätiin ja toiseksi hioimme sen strategian, että pakataan ovi takaisin pahvilaatikkoonsa teipein, niin pysyy ainakin kuosissaan kuljetuksen ajan. Miehet raahasivat molemmat osiot hikoillen raput ylös. Kamala homma.

Asentaja tarvitsi reilut 4 tuntia työtä. Mutta hienosti onnistui. Kaappi osui tasan sen reunuksen päälle, jonka kaakelimiehet olivat lattiaa laittaessaan siihen rakentaneet kahden eri kaakelityypin välille.

Kannustin syömällä sillaikaa töissä Haribon ruuvimeisselin.

Kaappi on tukeva eikä vuoda ja ovi aukeaa helposti; kaikki hyvin. Kätevää, kun suihkun kosteus pysyy kaapissa ja jos vielä viimeiseksi vetää lastalla vedet alas lasista, niin suurin osa kosteudesta on hoidettu pois huoneesta helpolla.

Vihdoin saatiin iso oranssiksi maalaamani peili porattua paikoilleen pesualtaan päälle, kun nyt oli selvää, mihin senttiin saakka suihkuseinä ulottuu. Ja vihdoin pystyi ottamaan käyttöön turkoosin alakaapin pesualtaan alle, kun suihkusta ei enää roisku vettä siihen.

 
Nyt alkaa päävärilinja näkyä hyvin: oranssia ja turkoosia. Oikeasti 70-lukulainen oranssi emalimukini pitäisi nyt oikeastaan saada esille eikä sulkea kaappiin.

Sitten vielä pieni seikkailu Ikeassa. Ikean tekokukat muuten tekevät tunnelmaa. Niin törkeää kuin se onkin. Sain kivan retropurkin ja siihen muovisaniaisen ja se on niin nätti pesukoneen päällä.

Olemme muutoin onnistuneet lataamaan tavarat kaikkiin kaappeihin ja tyhjentämään pesukoneen päällisen hyvin pitkälti, ettei sen tarvitse toimia täytenä pöytänä kuten ennen. Joten näin mielessäni saniaisen siinä mukavasti ja tunnelmallisesti ja esitin miehelleni: ”Mikä olisi sun pääargumentti siihen, ettei pesukoneen päällä voisi olla saniainen purkissa?” Kun argumentiksi ei löytynyt muuta kuin epämääräinen negatiivinen ”äh”-fiilis, että ”ehkä se olisi huono juttu tai hankala pitää puhtaana”, voitin ja sain saniaiseni. Se nyt on helppo puhdistaa pölystä vaikka kraanan alla huuhtelemalla.

Ja kaapin päälle löytyi myös sopiva pitkänä roikkuva tekokasvi. Ja keltainen metalliruukku sille.

Näillä viime silauksilla selkeni retrolinja ja tietyt värit. Upeasti on nyt oranssia ja turkoosia pääyhdistelmänä, ja siihen päälle parit keltaiset ja muut värit, ja kasvit vähän pehmentävät suoralinjaista näkymää. Suihkuunkin löytyi nimenomaisen turkoosi roikkuva vedenkestävä hylly.

Nyt niskassa puuskuttaa enää ennen kaikkea se kattolampun asennus, mikä vie perinteisesti sellaiset viitisen tuntia kiroilua. Ennen sitä en laita pistettä tälle projektille. Mutta hyvin pitkällä ollaan.