Liian vähän laiskottelua

Juuri kun luulin, että kaikki pyykit olivat valmiit, astuin olohuoneessa kissan yrjöön. Sukka tuntui märältä, hyi. Sukat pesuun ja piti jynssätä mattoa räteillä. Jotka halusin myös pestä saman tien, pliis.

Saimme tiedon, että kadun kaivaja eli viemäriputken korjaaja tulee 9. kesäkuuta. Jos voisimme pitää jotenkin sen paikan vapaana autoista silloin. No, jos voimme. Olen jymäyttänyt oman autoni strategisesti juuri siihen viime viikoiksi, mutta tuohon on vielä pitkä aika.

Kissat täyttivät kolme vuotta ja yritin ottaa niistä potretteja. Jip istui ihan kauniisti ikkunalaudalla. Janneke hiiviskeli epäluuloisen näköisenä huoneesta toiseen, tyypilliseen tapaansa, ja luikahti nopeasti pois aina kun yritin tulla kameran kanssa. Sain ne yhteiskuvaan samalla ikkunalaudalla kuitenkin, mutten ihan vierekkäin.

Jip keskittyy.

Janneke luikahtelee.

Illalla mieheni toi mukanaan kissojen herkkutahnavarastoa ja Jip asettui makailemaan pakkausten päälle reteästi etutassuillaan kuin pomo ja omistaja. Siitäkin sain kuvan. Jip ja synttärilahjat.

Sitten tuli netistä tilattu iso säkki raksuja, ja se asettui myös sen päälle etutassuin makaamaan. "Tää on mun!" No niin kyllä onkin.

Herkkuruoan pomo.

Kunnon varasto raksuja.

Janneke tuli yhtenä yönä tyynylleni ja kehräsi innoissaan. Se nukkui ja torkkui nojaten päähäni. Aina kun vähän liikahdin, huokasin tai käännyin, se havahtui "ai niin mulla oli tässä tämä yksi tehtävä" ja alkoi uudestaan kehrätä kovaa. Se makasi siinä muutaman tunnin. Kissan kehräyksessä on kudoksia parantava taajuus, joten olin kiitollinen palvelusta.

Euroviisut: no ei todellakaan voittanut Suomi, vaan oli kuudes. Ei pidä uskoa noita vedonlyöntitilastoja koskaan enää, eivät ne ole totuus. Sitten pitää vielä pärjätä äänestyksissä oikeasti meinaan, eikä se ole itsestäänselvyys. Muutama muukin suunnilleen luuli voittavansa, mutta oli jossain listan alapäässä lopulta. 

Bulgaria voitti ja se on hyvä. Kreisibiisi johon voin samaistua: "I'm a psycho for no reason; bangaranga". Toivotaan että niillä on rahaa järjestää viisut. Ja katsotaan mitkä maat haluavat edes mukaan, kun suurin poliittinen konflikti tietysti jatkuu vain.

Väliaikanumero oli kyllä Suomen kannalta ihan mahtava: Erika Vikman ja Lordi lauloivat pätkiä useista vanhoista viisuista, mm. Alexander Rybakin ja Verka Serduchkan kanssa. Erika veti All kinds of everything, ja Espresso macchiato, ja sitten Lordin kanssa Cha cha cha ja Rim tim tagi dim. Lordi herkisteli Save your kisses for me.

Muuten luin Soundi-lehdestä netistä, että Lordin euroviisuvoiton 20-vuotisjuhlan kunniaksi viisulegenda Johnny Logan on nyt laulanut Hard Rock Hallelujah:n omalla tyylillään, ja Lordi taas on esittänyt Johnny Loganin vanhan viisun Hold me now, yhdessä Noora Louhimon kanssa laulettuna. Löytyy Spotifystä molemmat.

Vihanneskaupan satoa.

Hassu peruna, jolla on pää.

Pihassa kukoistavat miljoonia vuosia vanhat kasvilajit: neidonhiuspuu ja saniaiset.

Tehtiin kauppakierros erikoisliikkeissä. Sisustusliikkeestä etsimme kahta ovistopparia yläkertaan, jotta ainakin loman aikana, kun kissat ovat pitkään kaksin, ne eivät sulje itseään vahingossa makuu- tai kylpyhuoneeseen. Siellä olikin sattumalta pandan muotoisia ovistoppareita, hauskempi kuin joku perus tekstiilisäkki. Meillä on yksi kissan muotoinen, mutta niitä saa vain Saksasta. 

Ovistopparit.

Eläinkaupassa on vanhoja kunnon neontetroja.

Eläinkaupasta kissanruokaa ja kissanruohoa. Marketista vaahtosienikarkkeja, joita ei saa omasta lähikaupasta. Nyt miehenikin huomasi, että ne ovat hyviä. Olen syönyt niitä 80-luvulta saakka "ruotsalaisina Malacon vaahtosieninä" ja nykyään niitä valmistetaan Hollannissakin.

Jip innoissaan tuoreesta kissanruohosta.

Vaniljaiset vaahtosienet.

Itämaisessa kaupassakin tuli pyörähdettyä.

Jip tulee ostoskassista.

Sen jälkeen siivottiin takapiha. Harjausta, haravointia ja kivilaattojen jynssäämistä. Poistin yksittäisiä puun alkuja ja rikkaruohoja ja keräsin kaikki rikat ja kasat ämpärillä biojätteeseen. Tuli siistin näköistä. Se oli sitten valmis sitä varten kun sadejakson jälkeen voi taas alkaa istua helteellä pihassa.

Suunnittelinkin, että kohta kyllä laiskottelen ja luen pihassa. Minulla on siitä vähän FOMO, etten ole saanut rentouduttua oikein ja kybällä tänä aikana kun minulla on ollut ekstra vapaata ja entisen työpaikan jämälomien käyttöä. Ollut niinku liian normaaleja puuhapäiviä. En ole yhtään bailannut ja kännännyt edes, vaikka nyt voisin, johan nyt on huono, enkä totaalisesti laiskotellut. Liian kunnollinen ja vastuullinen ollut ja siihen jymähtänyt. Niin mitä hyötyä tästäkin on. Niinku että pitäisi ryhdistäytyä ja laiskotella vielä oikeasti. 

Voihan tuon rikkaruohon nyppäistä siinä vaiheessa kun se on yli metrin pituinen.

Pihapolulla näkyi sepelkyyhkyn poikanen ja emo, joka ruokki sitä. Jostain pesästä on siis ainakin onnistunut tulos. Myöhemmin näkyikin jo kaksi poikasta emon kintereillä, se on kai maksimi mikä kyyhkyillä yhdestä pesästä tulee. Kissat ovat niitä kovasti tuijottaneet ulkotarhastaan.

Huono kuva sepelkyyhkyn poikasesta ja emosta.

Illalla Jip vetäytyi yläkertaan nokosille, mutta sitä ei enää näkynyt koko iltana, ja se tuli sieltä alas vasta keskiyöllä kun aloimme mennä nukkumaan. Se oli varmaan kuusi tuntia sikeässä unessa.

Hieno selkävenytys osui vihdoin kameraan.

Jip kelaa: Mihin menivät viimeiset 6 tuntia? Etualalla "ruskea hiiri", lempilelu.

Alkoi lämmitä ja pyöräilin t-paidassa keskustaan, tähtäimessä kahvilan avokadoleipä lounaaksi. Ja se tapahtui. Ajattelin, että haluan käyttää hyväkseni, kun nyt vielä on näitä vapaita päiviä, jolloin on mahdollisuus käydä viikolla keskellä päivää kahvilla. Tai tällä kertaa ei kahvilla. Tarkastin kuitenkin uudistuneen kahvilistan, nyt ei ole enää popcornkahvia, mutta paahdettu-vaahtokarkki-kahvia on. Pitää maistaa joku kerta.

Kaupassa kreemileivoksen makuista likööriä, hm.

Katuelämää Amsterdamissa

Paluu Amsterdamiin. Lomaviikon loput.

Valitusosio:

Hotellin patja oli ylipehmeä, sellainen johon vajoaa, ja tyynyt hirveän pulleita niskalihakset kovettavia, ja sitä materiaalia mistä tulee yön aikana betonia korvan alla. Ensimmäisen yö nukuin silti hyvin pelkästä matkauupumuksesta. 

Toista yötä en nukkunut hyvin. Hartialihakset perkelöityivät hirveäksi kivuksi yöllä, ja paksu tyyny oli yhtä tuskaa kunnes otin sen pois. Aamulla otin parasetamolia. Kallonpohjaa kiristi ja puristi.

Olisiko se alkanut jotenkin siitä laukun raahaamisesta pitkin junia sitten kuitenkin. Mutta

seuraavat yöt nukuin, onneksi, taas sikeästi. Ilman tyynyä oli ihan täydellistä.

Huoneessa oli sentään kiva tapetti.

Valitus jatkuu:

Hirveää hikoilua koko ajan joka päivä. Pakko laittaa takki päälle, koska päivä alkaa aina viileänä. Aamupäivällä 13 astetta ja pohjoistuuli. Iltapäivällä auringossa ja 16 asteessa sen takin olisi voinut jättääkin pois ehkä. 

Kaupoissa taas on lämmitys täysillä ja tuntuu heti kuin +40. Kuuma ja hiki. Ei jaksa riisua takkia, kun ensin pitäisi ottaa olkalaukku alas ja vääntäytyä. Ja jos sen riisuu, takkia pitää roikottaa käsivarrella ja hankalaa sekin. 

"Oot niin kuuma, mut jääkylmä..." erään viisun sanoin. Tähän ei ole ratkaisua. Suomessa on yhtä lailla pitkiä jaksoja, jolloin lämpötila vaihtelee päivän mittaan paljon. Paitsi olisin voinut yrittää etsiä mukaan vähän kevyemmän ja helpomman takin. 

Mutta kaupoissa oli kovin hauskaa. Amsterdamissa on kukkatorilla esim. kauppa, jossa on vain joulukoristeita ja joulutuotteita (ja Hollannin Sinterklaasia).

Ja vaatekaupoissa hassuja tuotteita.

Kaduilla on maalauksia, mielipiteitä, julisteita, tarroja ja graffiteja. Ja erikoisempia taloja.

"Kaikki säännöt ovat keksittyjä." Totta puhuu olio.

Graffiti ja köynnöskasvi.

Kivat sillat ja klassiset kanavanäkymät eivät ihan heti lopukaan.

Tuollakin porukkaa kulmakuppilan katupöydissä sillan nurkalla.

Kapeilla kaduilla ajaa paljon pikku mopoautoja tai moderneja versioita eli sähkökäyttöisiä yhden istuttavia koppiautoja. En tiennytkään, että Fiat valmistaa myös sellaisia. Ne mahtuvat pysäköintiruutuun vaikka poikittain, kaksin kappalein. Amsterdamissa kaikki on kapeaa ja ahdasta, joten pieni ajoneuvo on oiva ratkaisu.

Sää oli oikeastaan mahtavan hyvä sillä viikolla, eli oli aina poutaista. Naamani oli usein vähän punainen auringosta, koska ulkona tuli oleiltua paljon.

Oli niinkin lämmin päivä, että puistopiknik Vondelparkissa oli hyvä idea. Nokikanoilla oli kaksi pörröistä poikasta ja ne pitivät showta edessämme. Myös sorsa ja niilinhanhi kävi, ja pulu kylpi lammen rantavedessä.

Macaron Vondelparkissa.

Niilin hanhi (afrikanhanhi).

Reippaana jatkui päivittäinen kävely, ja mittari nousi jo yli 14 tuhanteen askeleeseen. Paperinen turistikartta oli monta kertaa hyödyllinen, varsinkin kun siinä luki myös ratikkapysäkit ja linjat. Aina ei jaksa etsiä ja zoomailla kännykän näyttöä suunnitellakseen reittiä ja kohdetta.

Kun oli nähty myös ne vähän rähjäisemmät korttelit Chinatownin ja punaisten lyhtyjen tienoilla (joihin kyllä kuuluu myös kivat putiikkikadut, joille Amsterdam on näköjään antanut yhteneväisen nimen "Damstraatjes"), piti enää pakata ja lähteä kotimatkalle. 

Viimeinen aamukävely hotellin korttelissa eli lähiön kanavalla. Toisella puolella rouheampaa elementtikerrostaloa, toisella puolella selvästi vanhempaa keskustamaisempaa rakennuskantaa. Joillain oli oma vene laiturissa.

Junamatkalleni, jolla nyt sain istua pitkään samassa pikajunassa, hankin lentokentän kioskista pari juorulehteä viihdykkeeksi. Hmh, lehti "Mijn geheim" ("Salaisuuteni") on alkanut käyttää tekoälyllä luotuja, maalaukselta näyttäviä kuvituksia joissain jutuissaan, ja sen näkee kyllä edelleenkin, kun tarkistaa henkilöhahmojen kädet. Ne ovat useimmiten omituisen muotoisia eivätkä vastaa oikeaa anatomiaa.

Tuliaisena kaupungeista toin kotiin mm. sarkastisia kortteja, jotka liimasin heti vessan taidenäyttelyyn. 

Myös komea Freddie Mercury.

Janneke tutkaili läpi, mitä Kissanomistajan ohjekirjassa oikein lukee.

Ja minulla on nyt niin paljon kissa-aiheisia t-paitoja, että luulenpa, että tulevina vuosina käytän ennen kaikkea ja lähinnä kissa-aiheisia t-paitoja.

Ensimmäinen Amsterdamin artikkeli tässä linkissä: Amsterdam kutsuu.