Kitschiä, lötköpötkö ja kusiluikkarit

Kävimme miehen kanssa kivasti kahvilla ja kakulla, koska luksus. Saatiin samalla vietyä pari vanhaa sähkölaitetta kierrätyslaatikkoon, ja lääketilaus terveysaseman postilaatikkoon. Vaihdoimme vuodevaatteet edellisen helteen jäljiltä, vaikkakin nyt tulee taas uusi kuuma jakso. Pesin ja kuivasin kolme lastia pyykkiä.

Mietin, että tarvitsisin ehkä pieneksi iloksi ja rauhoittumiseen jonkun lelukaupan täysin älyttömän askartelusetin, josta voi tehdä jotain rumaa ihan vain siksi, että tekisin jotain käsillä. Jotain ihan kitschistä ja hirveää. Tulos ei ole tärkeä, vaan keskittyminen. 

Poikettiinkin kirppikselle ja tiesin, että siellä joku myy aina diamond painting -settejä. Jos katsoisi niitä tosissaan. Otin sitten sellaisen epäilyttävän kissakuvan. Tekisi mieli sanoa, että "alas on vajottu", koska oikeesti. Mutta tykkäsin lapsena askartelusta, miksi en saisi askarrella nytkin.

Tässä siis liimataan yksitellen pikkuruisia muovisia strassihelmiä alustan päälle, johon on painettu taustakuva ja ohjeet, minkä värisiä helmiä tulee mihinkin paikkaan. Tarvitsee siis hyvän silmän, tarkkuutta ja kärsivällisyyttä. Taustassa on valmiina liimapinta, joten kivet vain asetetaan ja painetaan erityisellä poimintatikulla paikoilleen, ja siihen ne jumittuvat. Sitten syntyy kimalteleva, hieman kolmiulotteinen kuva.

Kyllä se osoittautui aika koukuttavaksi puuhaksi, mikä oli tarkoituskin. Useampi tunti kului mukavasti.

En pysty oikein relaamaan, vaikka minulla on vapaa-aikaa, vaan koko ajan on niskassa se tukaluus, että oikeasti haluaisin palata töihin ja tavalliseen rytmiin ja tienaamaan omat rahani, ja pitää jatkuvasti jaksaa pitää silmällä sivustoja ja reagoida kaikkiin kiinnostaviin paikkoihin. Ja pettyä hylkäyksiin kerta toisensa perään. Työnhaku on hidasta ja vastauksia tulee joiltain firmoilta vasta 3-4 viikon päästä. Sitä odottaa ja odottaa ja odottaa, jos joku joskus soittaisi takaisin, ja pitää puhelimen päällä ja vieressä jatkuvasti, koska milloinkaan ei tiedä, tuleeko joku yhteydenotto.

Yksi päivä oli kertynyt taas oikein savotta taloustöitä. Ei yhtään huvittanut. Toisaalta, jos ahdistaa ja masentaa niin se VOI olla potentiaalisesti hyvä neuvo, että rupeaa silti tekemään jotain. Se hirveä ja kauhea kommentti, että "otat vaan itteäs niskasta kiinni", joka on ensisijassa loukkaava ja vähättelevä uupunutta kohtaan. Mutta siis hetkittäin se, että liikkuu ja tekee jotain konkreettista, saa sentään energiat liikkeelle ja voi olla parempi siirto kuin vain maata sohvalla.

Mutta ihan reilusti on jaettu niin, että teen tänä aikana enemmän taloudenpitoa ja hoidan imuroinnin, ettei mieheni tarvitse työviikon jälkeen tuhlata siihen aikaansa.

Tosin imuroidessakin pelkään vainoharhaisesti, että jos se työpaikka soittaa juuri silloin kun en kuule siinä mökässä puhelinta.

Oli tiskiä, oli pölyn pyyhintää, oli jätteiden lajittelua, kissankuppien pesua, kissanvessat. Pyykki ja hienopesu. Kompostisäiliö oli kadulla tyhjennettävänä ja kun auto kävi, menin lakaisemaan etupihasta muruja ja lehtiä, jotka kannattaa laittaa sinne haisevalle pohjalle kuivikkeeksi heti tyhjennyksen jälkeen. Meillä ei täällä ole minkäänlaiset biohajoavat pussitkaan sallittuja eikä mikään sanomalehtipohja, vaan vain puutarha- ja ruokajäte pelkällään. 

Rullasin säiliötä takasin ja totesin, että takaportillakin olisi kilttiä vähän siistiä käytävää. Kiskoin vielä rikkaruohoja pihasta. Sitten piipittikin jo pesukoneen toinen satsi ja järjestin pestyä pyykkiä ja vaatteita takaisin kaappiin. Sitten kaikki tavarat lattialta ylös, kissojen ruokamattojen pesu, imurointi yläkerrassa ja alakerrassa, tavaroiden ja ruokakuppien palautus. Tahrojen jynssäys lattiasta.

Hortensian kukinnot ovat osin kärtsänneet hirmuhelteissä ruskeiksi.

Auringonkukkatarha on aika runsas, ja pisin kasvi jo minua korkeampi.

Kodin Kuvalehti on alkanut tulla todella epämääräisesti tänne. Pari kertaa olen joutunut tilaamaan asiakaspalvelusta uuden kappaleen, kun sitä ei vain kuulunut ollenkaan edes 10 päivää ilmestymisen jälkeen. Ja toisilla kerroilla uusi numero on ovella jo samana ilmestymispäivänä kuin Suomessa.

Hollannin kirjeposti tulee vain hidastumaan entisestään, nykyään kai jaellaan enää kahtena päivänä viikossa. Mutta silloin kun olen tilannut uuden lehden, sitä alkuperäistä ei ole saapunut ollenkaan, eli se on todellakin kokonaan kadonnut matkalla.

Lämpötilat nousevat vähitellen taas ja monta päivää putkeen on 30 tai yli.

Illallakin oli taas 29 astetta, mutta yhteensä tämä on siedettävämpää kuin viime jaksolla. Yöt ovat viileämpiä kuin silloin, joten illalla ja yöllä voi hyvin tuulettaa, ja lisäksi tuulee helpottavasti useimpina päivinä. Ja: onhan se kroppakin tottunut lämpöön oikeasti nyt paremmin.

Kissat istuvat yöt tarhassa, koska siten tuulettuu alakertakin kätevästi. Ne ovat ilmeisesti hereillä koko yön ja on liian jännittävää nukkua, koska päivän ne pelkästään pötköttävät sikeässä unessa. Välillä käy kiltti pikkukissa pihassa ja Jip vähän vinkuu sille. Tuijotellaan puolin ja toisin.

Jip oli hassu, kiemurteli tornissaan, söi hännänpäätänsä, jonka veti tassuilla takakoipien välistä naamalleen, ja lukitsi kynnellä etutassunsa roikkumaan ylähyllystä ja nukkui sikeästi tunnin siinä asennossa etukoipi ylhäällä.

Janneke koivenpesupuuhissa.

Vierailija pihalla.

Jip tarkkailee, mihin se tyttö meni.

Hännänpään pesu.

Nukkumista tassu ylhäällä.

Käväisin halpakaupassa, jossa voisin vilkaistakin jo ehkä seuraavaa diamond painting -kuvaa, koska niitä on kuulemma siellä tarjolla. No oli, 3 euroa iso kuva ja minimaalisen kokoiset strassit. Hieno neonkissa. Siinä on selväsikin jo pitkäksi aikaa tekemistä, ei ole ihan kahdessa illassa valmis kuten tuo ensimmäinen harjoitelma. Paljon enemmän helmiä. Master level kutsuu jo. Voi kyllä hyvinkin olla, että tämän tehtyäni olen saanut tarpeekseni näistä. Kiva vaan kokeilla jotain uudenlaista välillä.

Ehdotin, että ruoka voisi löytyä pikaruokalan terassilta. Vaikkapa pizza minulle. Pizza-asiaan välähti se, että kun Suomessa on aina niin hyvää se kinkku-aurajuustopizza, tai hawaiin variaatio homejuustolla, eikä sellaisia ole Hollannissa listalla ollenkaan, niin voihan sitä pizzaa useimmissa paikoissa tuunata itse. Niillä on kumminkin olemassa se yksi gorgonzolapizza, jossa on sitten vain sitä homejuustoa. Joten se aine löytyy kyllä keittiöstä. Niin pyysinpä pizza hawaiin ja siihen ekstrana gorgonzolaa. Se toimi.

Pizza hawaii gorgonzolalla.

Venrayn teatteriaukio, 29 astetta illalla. Lapset juoksevat märkinä suihkulähteiden läpi.

En ole vielä käynyt uimassa tänä kesänä, ja kerran halusin nyt viikonloppuna. Menin maauimalaan eli leirintäalueen maksulliselle rannalle. Siellä on varjopaikkoja puiden katveessa. Otin uimapötkön mukaan, Makkara of the Seas. Se on niin kätevä ja mukava. Ei tarvitse puhaltaa mitään, ja sitten voi vain istua ja löllyä vedessä sen kanssa. Tarpeeksi filttiä ja pyyhettä makaamiseen. Aurinkolasit. Bikinit suoraan päälle ja rantamekko. Paremmat ajokengät, jotka vaihdoin autolla rantatossuihin. 

Lötköpötkö on paras.

Raikasta vettä.

Naistenlehti.

Rantasandaalit.

Ajokengät.

Aina kun yritän keksiä sanaa rantatossuille, tulee mieleen väkisin "lipokkaat" ja "kusiluikkarit", mitkä ovat molemmat sanoja, joita en oikeasti käytä. En edes tunne sanaa "lipokkaat" enkä tiedä mitä ne ovat, ja silti aivoni ehdottavat niitä joka kerta. Ehkä siksi, että hollanniksi (ja muissakin kielissä varmaan, englannissa ehkä) sanotaan "slippers".

Ja kus'luikkarit on toki lapsuudesta tuttu käsite mökkeilyyn, mutta sen verran epämiellyttävän kusinen sana, etten haluaisi levittää sitä. Mitkä hitot nämä ovat? Muovisandaalit? Varvastossut ei kelpaa, koska ne eivät ole varvastossut. Juuri sellaisia en voi käyttää, missä on varpaiden välissä se tappi. Se hiertää ja sattuu heti. Lapsena kyllä käytin niitä kesät pitkät, mutta aikuisena se ei enää onnistu ollenkaan. Lapsena myös käytin korkeapohjaisia ruotsalaisia puukenkiä jatkuvasti ja juoksinkin niillä taittamatta nilkkaani koskaan.

Maauimalaan kuuluva lasten leikkialue oli uudistettu, vanhat kiipeilylaitteet ja keinut korvattu yhtenäisellä puurakennelmalla, joka näyttää linnoitukselta. Siinä on monia eri kiipeilyosioita ja liukumäkiä, ja sellainen kiva pitkä vaijeriliukukin on edelleen olemassa. Veteen lasten puolelle matalaan veteen taas oli rakennettu, myöskin kunnon puutukeista, tasapainoilupolku palkkeineen ja siltoineen.

Ei ollut liikaa porukkaa ja alue on aika iso kuitenkin levittäytyä. Minulle oli valittavana useakin privaatti puun varjo, jonka alla oli vielä ihan tyhjää. Kävin kolme kertaa uimassa ja olihan se ihanaa vettä.

Oma puun varjo.

Leikkipaikan rakennelmia.

Viilentävä metsikkö.

Flaamin aksenttia ja erikoisburgereita

Katsoin ulos kadulle pysäköityä autorivistöä ja huomautin: "Tuolla on kyllä yksi ihan vinoon parkkeerattu auto." Mies: - "Ei kai vaan mun?" -"Ei kun mun oma."

Katsotaan aina Belgian tietovisaa, jonka Hollannin telkkari näyttää lähes päivittäin Minulla alkoi tarttua siitä se flaamin aksentti niin, että huomasin sisäisen ääneni puhuvan belgialaisittain, jos ajattelin hollanninkielisiä lauseita. Ja jos luen hollantilaista tekstiä vaikka lehdestä, se kaikuukin päässäni nyt flaamiksi äännettynä. Apua. Lisäksi mieheni on katsonut paljon flaamilaista poliisisarjaa.

Tämä ilmiö tapahtui jo aiemminkin, silloin kun katsoin usein belgialaista tv-dokumenttia esim. ambulansseista ja pelastushelikopterista. Silloin jo alkoi flaami soimaan päässä. Kyynisesti totesin, että välillä sitten taas katsoin tuntikausia Australian ensihoitajia, joten voinkin kätevästi vaihtaa flaamin Australian englannin aksenttiin.

Ihanaa oli, kun belgialaiset alkoivat pilkata, kuinka huonosti hollantilaiset ääntävät ranskalaisia lainasanoja. Flaamilaiset kun osaavat useimmiten sujuvasti ranskaa, ja hollantilaisille se voi olla oudompaa, tai he ainakin vääntävät niistä omanlaisiaan versioita. Ihmettelenkin, miksi Hollannissa valitaan välillä käyttää ranskalaisia termejä asioille, joille olisi omankielinenkin sana.

Esim. appelsiinimehu voisi olla "sinaasappelsap", ja se sana on teoriassa olemassa. Kuitenkin kahviloiden menyyssä järjestään lukee ranskaksi "jus d'orange", jota sitten pitää alkaa ääntää, jos sen haluaa tilata. Selvää on, että kaikki hollantilaiset eivät tunne sanan alkuperää tai kirjoitusasua, ja jos on vain kuullut sen aina lapsena, niin voi syntyä sellaisia yritelmiä kirjottaa se kuin "syderans". Sitä ne belgialaiset sitten pilkkasivat, ja ohjelmassa oli hollantilainenkin joukossa, joka esitti, kuinka hollantilainen sanoo "kvassant" yrittäessään sanoa croissanttia.

Yksi ihme siellä myös tapahtui, nimittäin kun hollanniksi appelsiini on siis toisin päin, sinaasappel. Mutta yksi flaamilainen vastasi hedelmäkysymykseen: appelsin. Ihan kansainvälisesti ruotsin/saksan mallin mukaan. Ja sekin ymmärrettiin. Täh. Fysioterapeutti taas on hollanniksi fysiotherapeut, mutta flaamiksi kinesist.

Meidän lähin liikenneympyrämme on vihdoin sisustettu/varusteltu/koristeltu. Kauanpa kesti. Siihen luvattiin ison katuremontin jälkeen oikein isoksi kasvavia puitakin keskelle, siitä oli kunnan verkkosivulla havainnevideo, millaiseksi se laitetaan. Kaikki muut kadunvieret on laitettu täydelliseksi jo pari vuotta sitten, mutta tuo oli edelleen pelkkää rikkaruohoa. Ajattelin jo, että budjetti loppui kesken eikä siitä tulekaan mitään. Mutta nyt siinä on ensinnäkin autokauppa Hansenin sponssaamia jotain paaluja (taidetta?), ja monta rinkiä erilaista vihreää kasvia. Laidoilla matalaa maanpeittoa, mutta keskellä jotain pikkupuun näköistä, mikä voisi kasvaa. 

Toivon vain, että juuri istutetuille on älytty antaa tarpeeksi vettä kaikkien helteiden aikana! Joskus täällä uudet istutusinvestoinnit kuivuvat pystyyn samantien, kun vedensaannista ei huolehdita kunnolla ensimmäisten kuukausien aikana.

Uusin tukkaväri sopii nyt pelargoniaan.

Auringonkukka on jo korkea.

Yhtenä yönä oli ukkonen meilläkin. Tuli hirveä rintama, jossa välkähtelivät hyvin kirkkaat salamat jatkuvasti. Tuuli viuhui. Onneksi saatiin pulaus vettä pihaan sen myötä.

Siinä ukkosessa olikin ollut yli 300 000 salamaniskua koko Hollannista laskettuna. Luin, että Suomessakin lasketaan salamoita ja raportoitiin 2000. Hitusen vähemmän siis. Joissain paikoissa 7-senttiset rakeet olivat rikkoneet autoja ja kasvihuoneita. Salamat sytyttivät ainakin 14 paloa asunnoissa ja maatiloilla. Kahteen ihmiseen osui salama rannalla. Syöksyvirtaus hajotti vanhan tuulimyllyn eli repi koko katon ja siivet irti.

Meillä on lähinnä kuorsattu ihan rauhassa.

Kah, oikein hiirenvirna niityllä.

Hirmuhelteiden myötä unohdin kokonaan ne mahdollisuudet, että voi istua pihassa, lähteä keskustaan (tai ylipäätään ulos) vapaaehtoisesti käymään, kahville, terassille, pyörälenkille tai kävelylle. Jätin ne kokonaan enkä ole oppinut ajattelemaan uudestaan, että sellainen on mahdollista. Pitäisi opetella.

Kissojen lattialla lojumisen taidonnäytteitä helteellä.

Join elektrolyyttejäkin, kun olo oli jatkuvasti nuutunut ja päänsärkyinen. 

Olin silmätarkastuksessa Venlossa. Kolmen vuoden välein halutaan seurata ainakin silmänpaineita, koska niistä oli välillä epäilys, että olisivat kasvamassa. Sairaalla on käytössä hauskoja pikku sähköbusseja, joilla avustajat kuljettavat huonojalkaisia ihmisiä autolleen laajalla parkkipaikalla.

Sain useita tippoja ja useita mittauslaitteita silmään ja kirkasta valoa. Muuten kaikki entisellään ja silmänpaineet oikein hyvät ja kontrolli taas kolmen vuoden päästä, mutta kuulemma pieni kaihin alku on havaittavissa molemmissa linsseissä. Se kehittyy hitaasti ja kestää vuosia, mutta silti tarkoittaa, että jossain vaiheessa on se ällö kaihileikkaus edessä.

Kun saavuin ensimmäiseen tutkimukseen, optometristi katsoi ovella, että oliko täältä joku tulossa perässäni mukaan huoneeseen, koska mieheni kulki alkumatkan kanssani aulan läpi. "Ei, se lähti kahville. On kahvin aika." Sairaalassa on ihan viihtyisä ja aika iso aulakahvila, josta saa pikkupurtavaakin.

Sitten hain mieheni kahviosta ja laajennustippojen aiheuttama huono näkö haittasi. Vähän jotenkin heikotti ja huimasi. 

Ajettiin kuitenkin hyödyllisesti paluumatkalla Horstiin ostamaan italialaisia yrttejä, joita saa vain kauppaketjusta, jota ei meillä Venrayssa enää ole. Minulle tuli hirveä nälkä, koska en muistanut, miten tämä aikataulu menee. Siten, että olen syönyt vain muroja aikaisin aamulla ja nyt on lounasaika ja olen unohtanut suunnitella itselleni mitään syömistä näille tunneille. 

Näin kibbelingkojun ja halusin kibbelingin. Sitten syötiin penkillä kibbelingiä. Eli uppopaistettuja pehmeitä turskanpaloja valkosipulikastikkeen kanssa.

Kaupat tuli käytyä. Vaeltelin mustat lasit silmillä ja yritin toimia. Iltaa kohti lähinäkö palautui.

Kävimme sukulaissynttäreillä ravintolassa Venlossa. Se on uudehko taiteellisiin burgereihin erikoistunut paikka. Se ei mainosta oikein missän, verkkosivu on kökkö, eikä sitä saa edes tägättyä instagramissa, lokaatiota ei löydy. Josko se riittää hengissä selviämiseen. 

Retrotyylinen paikka, vanhat kivimuurit, erivärisiä puutuoleja, seinillä antiikkia ja krääsää, hyllyssä outoja vintage-esineitä. Vanha Concerta-radio, vanha muovinen pikkutelkkari, joku Philipsin lampuntestauslaite, jukeboksi, Madonnan pysti, hyllyllinen vanhoja kirjoja, vanhoja mainoksia, sekalaisia kirpparipatsaita ja sisustusesineitä. 

Listalla on montakymmentä erikoisburgeria eri aineksin ja tarjoilija/omistaja kertoo niistä elävästi ja niillä on hassut kuvailevat lauseet menyyssä. Ne on kasattu korkeaksi torniksi ja varmistettu puutikulla, sämpylöitä on eri värisiä kuten vihreä, musta, punertava, ison burgerin päällä on miniburgeri yksinkertaisella täytteellä, on koristeellinen taikinakiehkura, ja syötävä kukka. Paljon tursuavia soosseja ja salaatteja. 

Kaikki ottivat eri burgerin. Tulisen, missä oli punaista chilipippuria näkyvästi ja koristeena mini-tabascopullo, jonka sai oikeasti auki. Hyvin juustoisen, jonka miniburgerissa oli paksu pala brietä täytteenä. Katkarapuburgerin, jossa oli isoja gambaksia myös kokonaisena päällä ja jotain kauniita vihreitä siemeniä koristeena ja vihreää thaimaalaista rapuleipää. Nyhtöpossua mustan sämpylän välissä. Oli kyllä oikein hienot ja erikoinen paikka.