Hollantilainen juhannus

Hitto taas mikä meno. Kävin hammaslääkärissä, kaikki hyvin, röntgenkuvat otettiin, ei ole kehittyviä ongelmia. Oikealla on arka hammas siksi että ien on vetäyntynyt, eli älä jynssää rajusti.

Halusin käydä vihanneskaupassa katsomassa, onko siellä keltaista melonia, koska lähikaupassa ne ovat jatkuvasti tennispallon kokoisia ja ryppyisiä; mikä ongelma Espanjassa? On kuitenkin jo satokausi menossa.

Vihanneskaupassa oli kunnollisia verkkomeloneja. Vihdoin sain niitä. Viikkoa myöhemmin siellä olikin vain jäljellä niitä surkeita tennispallon kokoisia. Hyh. Kun taas ruokakauppaan oli saapunut parempi sato isoja sillä välin.

Töissä jo kahtena hellepäivänä ostin jäätelön ja söin sen sisäpihalla. Vähän kompensaationa sille, että oli pakko vähentää ulkona kävelyjä hellepäivinä, koska olisin palanut auringossa & läkähtynyt siellä. Pakkohan se on tauko jotenkin saada, vaikkei ikävä kyllä voi kävellä kuin korkeintaan kerran aamupäivällä.

Okei, mitä täällä nyt tapahtuu. Hain mieheni tilaaman kirjapaketin postin automaatista ja hänelle tulee silti ilmoituksia, että paketti on tulossa hakupisteeseen huomenna. Paketti jäi sovellukseen kummittelemaan loputtomiin, oli muka toimituksessa vaikka tavara oli jo meillä kaapissa.

Sitten tilattiin snäkkilästä ruokaa ja ovelle tuli peräkkäin kaksi eri tyyppiä ja toi identtisen tilauksen. Maksoimme kuitenkin vain kerran. Yritetään pakastaa kakkossatsi.

Näin on käynyt joskus ennekin jossain pizzapaikassa, ja kun mieheni soitti perään ja ilmoitti, että liikaa tuotiin, sieltä sanottiin vain, että no pidä se ylimääräinen, ei voi mitään virheelle. Ei kukaan tule takaisin kotiovelle hakemaan pois liikatoimituksia, eivät he niillä tee mitään kuitenkaan enää.

Sitten opin, miten pysäytetään pesukone kesken ohjelman. Jokin nimittäin kolisi pesukoneessa. Ihan selvästi siellä oli joku painava objekti, joka ei ollut vaatetta. Siinä vaiheessa mieheni tajusi: ”Saatoin jättää mattoveitsen työhousujen taskuun...” En halunnut odottaa, että kone alkaa lingota ja metallinen esine paiskaa luukun lasin rikki. 

Etsin käyttöohjeesta, miten märkä pesukone pysäytetään kesken. No olihan siihen keinoja. Helpompaa kuin luulin. Ohjelma pysäyksiin käynnistysnapista ja virta pois, ja muutaman minuutin kuluttua luukun saa auki vaikka siellä olisi vettä. Varoitus sekä tulvasta että kuumasta vedestä. Ei siellä ollut niin paljon, että luukusta olisi tullut mitään ulos, mutta pyykit olivat tippuvan litimärkiä. Veitsi ulos ja uusi ohjelma päälle.

Kuinka täysin päinvastaiselta voikaan 15 astetta tuntua riippuen ympäröivistä olosuhteista, päivän sään olettamuksesta ja vuodenajasta. Täällä on usein luvattu joka iltapäivä vähintään 25 astetta eli helle, ja haluan käyttää kevyitä kesävaatteita ja sandaaleja, myös töissä. Aamukahdeksalta kun lähden töihin, on kuitenkin vasta 15 astetta. Silti menen ilman takkia autoon ja liikkeelle kesämekossa paljain säärin, enkä pahemmin palele. Kohtahan tulee kuuma.

Syksyllä, jos on loka-marraskuussa 15 astetta, olen jo siirtynyt lämmittäviin takkeihin. Silloin kun on syyspäivä ja päivän ylin lämpötila 15, tuntuu itsestäänselvästi siltä, että on oltava sukat, kunnon kengät, pitkät housut ja jonkunlainen välikausitakki tai ei pärjää.

Se on kuitenkin objektiivisesti aivan se sama 15 astetta, jonka kestän hellemekossa, jos se tapahtuu kesäaamuna.

Mieti nyt.

Myös juhannuksena oli helle. Mutta ei juhannusta täällä. 32 astetta. Juhannusaattoni meni tylsästi tietokoneen äärellä päivystäessä ja hellettä katsoessa. 

Päätin, että sushilounas on jo symbolinen juhannusateria. Hitunen luksusta ja kalaa. Riisipallon päällä oleva kala muistuttaa uutta perunaa ja silliä.

Työn jälkeen ostin kaupasta caesarsalaatin. Helteellä oikeasti vähän vähenee ruokahalu ja alkaa spontaanisti tehdä mieli salaatteja. Juhannussalaatti.

Näistäkin tein yksi päivä salaatin.

Sitten leivoin mustikkapiirakan suomalaisella reseptillä. Juhannuspiirakka. 

Siihen oli valtavia, kiinteitä pensasmustikoita. Olen oppinut, että niitä pitää muussata etukäteen, jotteivät ne jää kokonaisiksi paistossa. Niissä on niin paksu kuori, etteivät ne itsestään halkea, ja tuloksena olisi sellaisia pommeja, jotka ovat tulikuumia sisältä ja pirskahtelevat hallitsemattomasti kun leikkaa piirakkaa. Eihän päällinenkään pääse kehittymään kunnolla, jos nesteet eivät tule uunissa ulos marjoista ja sekoitu päälliseen.

Näin netistä, että illalla keskustassa on yhteislaulutapahtuma, jota olin vähän katsellut. Siinäpä olisi juhannuskonsertti tarjolla kätevästi. Big band soittaa hittejä, teksti heijastetaan screenille, saa laulaa mukana, kuunnella tai tanssia. Mieheni suostui mukaan.

No tunnelma oli sillee semi läsnä. Ohjelma jaettiin lappusilla. Aha, muutamia kivoja tuttuja hittejä ja välissä hollantihumppaa. Myös muutama inhokkikappaleeni, mutta ei se mitään. Kuitenkin sen verran kivoja, jotka haluaa kuulla, että kannattaa jäädä loppuun asti. 

No ei porukka nyt heti ruvennut laulamaan mitenkään. Lähinnä parhaiden kertosäkeeseen yhtyi mukaan loppua kohti, ja jonossa hyppelivät hollantihumppien aikana. Harvemmin lauloin mukana. Osin kappaleet eivät olleet ihan parhaalla tavalla mukanalaulettavia, ja osaa en oikeasti tuntenut tarpeeksi hyvin. Hienoa, että oli se tekstisysteemi, sillä oli mielenkiintoista ihan vaan seurata tuntemattomampia kappaleita ja nähdä, mitä niissä oikeastaan kerrotaan.

Orkesteri oli oikein kunnollinen ja laulusolistit esittivät hyvin. Olimme tyytyväisiä tasoon.

Mietin, että itse tarvitsisin tuollaisena yhteislaulukonserttina enemmänkin jotain älyttömiä 90-luvun kappaleita kuten vaikka sen ”He drinks a vodka drink, he drinks a lager drink. He drinks a whisky drink... Pissing the night away”. Ja vielä absurdimpi se Underworldin Trainspottingin teknosoundtrack ”Mega mega white thing, mega mega white thing - - - shouting lager lager lager shouting” jossa ei ole virallisesti mitään järkeä ja jolla on silti kulttistatus. Ja sitten voisin laulaa Madonnan Like a Prayer tai Like a Virgin.

Päätin haluta uimaan seuraavan päivän illalla kun aurinko alenee. Tuossa paahteessa ei voinut mennä uimarannalle iltapäivällä. Mutta illalla kello 20 oli edelleen 30 astetta (!) joten eiköhän siellä tarkene ja ilman että tarvitsee pelätä auringonpolttamaa niin hirvittävästi.

Juhannusuinti. Talviturkin heitto. Symbolinen juhannus mennä vihdoin ekaa kertaa uimaan.

Pikkujärven ranta oli täynnä illalla edelleen ja aurinko paistoi ja oli kuuma. Rannalla on täällä aina joku, joka luukuttaa täysillä kesähittejä ämyreistään ja on siis sitä mieltä, että ihan koko ranta haluaa kuulla hänen kesähittinsä.

Hyppelin ja uin ja oli hauskaa. 

Vesi oli raikasta ja puhtaan oloista, sitä mittaa viranomainen kyllä, vaikka tämä onkin valvomaton ilmainen ranta. Hiekkapohja ja hiekkaranta ovat hyvät. Ihan kelvollinen biitsi.

Tuolla vieressä onpi Parkhotel Horst, jossa pidettiin Suomalaisen Naisen Päivät keväällä.

Vasta juhannuksen jälkeen meillä oli juhannuksen tapainen ateria: uusia perunoita kylmien kalojen ja lisukkeiden kanssa.

Pottuja tulille.

Saksassa on hyvä hellejuoma Apfelschorle. Sen voi sekoittaa itse omenamehusta ja mineraalivedestä. 

Ei ollut: juhlapyhää, koko kansan juhlatunnelmaa, kokkoa, grillausta, lavatansseja, mökkiä eikä saunaa. Mutta oli: hyttynen, musiikkitapahtuma kesäillassa, perunoita ja savulohta, piirakkaa ja järviuinti. Ja lämpimämpi sää kuin Suomessa. 

Kissojen ulkoaitaus

Kissojen ulkoaitaus tuli, ja sitä asentamaan rakennustiimi. Ideana on kissaterassi, johon ne pääsevät olohuoneen pikkuikkunasta aina kun avaamme sen, saaden itse päättää milloin kulkevat ulos tai sisään. Toimii kesäaikana suht lämpimällä säällä. 

Se on sisäkissoille turvallinen mahdollisuus silti päästä aistimaan ulkoilmaa ja pihan hajuja ja ääniä läheltä. Meillä sille löytyi paras paikka talon kulmauksesta. Myös keittiön ikkunasta nurkan takaa näkee aitaukseen, mutta keittiön ikkuna ei aukea paitsi ylimmäinen tuuletussuikale.

Melko usein minulle lankeaa se nakki, että olen sopivasti osa-aikavapaallani tai kotona etätöissä ottamassa vastaan huoltomiehet ja rakennustyöläiset eri korjauksiin. Niin nytkin. Jossain määrin se ahdistaa. Tunnen olevani osavastuussa tuloksesta, kun minun pitää handlata tilanteet myös silloin, jos näen että he tekevät jotenkin vinoa työtä. Puhisevat ja poraavat väärin ja paikkaavat reikiä ja ruuvi ei toimi ja tarvitaan jatkopala listaan koska kuka perkele tämän on mitannut. Koska millä minä sen sitten selitän jos mieheni ei olekaan tyytyväinen ja minun olisi jotenkin pitänyt estää katastrofit. 

No, lopulta aitaus seisoi ja on tukeva, tosin aitauksen huolto-ovi on matalampi kuin luulin,  ja ovi on sittenkin ihan tiiliseinää vasten, joten se aukeaa max 90 astetta, jolloin aukon leveys kapenee oletetusta 2 cm. Näin oviaukosta mahtuu max 57 cm levyinen esine, kun taas aitausta varten hankkimamme kiipeilypuun massiivipuinen jalusta on 59,7 cm leveä.

Siinä ensimmäinen ongelma, että persus, eihän se kiipeilypuu mahdu sinne. Ja oviaukon päälle alettiin ruuvata tukevaa kissanhyllyä ja huomattiin, että jos sen laittaa hyvälle korkeudelle, niin keittiön ikkunan tuuletusosa ei mahdu kippaamaan auki. Joten se hyllykin tuli jo heti siihen 180 senttiin, jolloin katsoin että voi persus, siinä menivät vikat mahikset ujuttaa kiipeilypuu jotenkin vääntäen sinne sisään, koska se on tasan 180 cm korkea ja aitauksessa on vielä kynnys, jonka yli se pitää saada.

Mieheni oli tyytyväinen aitaukseen kaikesta huolimatta, mutta kiipeilypuun ongelma oli todellinen, koska se laitos vielä painaa, fiilikseni mukaan, noin sata kiloa ja sitten sillä pitäisi tehdä akrobatiaa.

Päästettiin kissat ensin kuitenkin ulos katsomaan paikkoja. Janneke tuli odotetusti ensin ja hyppäsi maahan haistelemaan. Jo pian tuli Jip perässä. Lopulta ne uskalsivat molemmat myös aitauksen alahyllylle, ja Janneke teki tempun - rupesi kiipeämään ritiläseinää pitkin suoraan ylös tassuillaan, kunnes pääsi siitä ylähyllylle. Seikkailukissa toimissaan. Siksipä tämä onkin juuri kissoille ammattimaisesti tehty aitaus, jonka verkkoseinät ovat tukevat ja kestävät kiipeilyn, eivätkä vahingoita tassuja kuten pienempiaukkoinen kanaverkko tekisi.

Ikkuna auki, mitä ihmettä.

Sisäkissa ulos. Varovasti.

Vähän epäilyttää.

Jip myös. Mitäs täällä on?

Janneke: yhä ylös yrittää, vaikka seinää pitkin.

Netistä selvisi, että on hirveän vaikeaa löytää mitään vaihtoehtoista outdoor-kelpaavaa noin 150 cm korkeaa kiipeilypuuta, joka olisi tarpeeksi pieni ja kevyt saada aitaukseen, mutta silti tukeva. 

Minulla kyti se sisu ja kiersi kehää aivoissa, että mitä jos saan tuon rohjon sinne häkkiin. Olemme hankkineet sen juuri tätä varten. Huono ratkaisu olisi pakosta jättää puu keskelle olohuonetta, jossa se vie paljon tilaa ja on ihan ylimääräinen, ja sitten joutua ostamaan vielä toinen kallis. Kolmen senttimetrin takia.

Kovasti nuuskimista.

Häh, olenkin keittiön ikkunan ulkopuolella.

Laitettiin ulos kissan namuja houkutukseksi.

Ylähyllyltä näkee tipuja.

Onhan se puu painava, jos suorilta jaloilta nostaa, mutta liu’uttamalla matolla tai nostelemalla yhden reunan ylös ja kiertämällä se on höyhenenkevyt ja saan sen yksin liikkumaan. Tekniikasta kiinni. Jos sen rullaisi rullakärryllä ja laittaisi oville kynnysmaton poikittain liuskaksi ja saisi sen näin kynnystenkin yli helposti jne. Tunnustan kyllä, että se häkkiin saaminen on vaikein pala ja lähentelee mahdottomuutta. Mutta halusin uskoa ihmeeseen.

Lopulta sain mieheni yrittämään mahdotonta. Järjestin rampit kynnyksille ja se toimi. Se perkeleen puu mahtui vääntämällä melkein vaakatasossa ovesta sisään, mutta korkeus diagonaalisesti otti kiinni juuri siihen ylähyllyn alapuoleen, kun yritti nostaa puuta pystyyn oviaukon jälkeen. Voidaako vielä yrittää irrottaa tuo ylähylly hetkeksi? Pliis?

Ruuvattiin hyllyä irti taskulampun valossa ja sen viimeinen, viides ruuvi oli tietenkin kulunut eikä pyörinyt. Mutta hylly longotti vähäsen ja kiskoin puun sen alta vinottain raapien, että nyt perhana millistä kii. Ja sitten puu oli paikallaan. Ruuvattiin hylly takaisin ja vaihdettiin huono ruuvi ja sitten oli keskiyö.

Helvetti. Jännitystä elämään. Työmaa keskiyöllä. Mutta tämä piti tehdä. Nyt ei tarvitse paniikissa etsiä vaihtoehtoa eikä yrittää askarrella itse puusta ties sun mitä, mitä mieheni jo mietti.

No nyt on paljon istumapaikkoja.

Kissat ovat tykänneet olla ulkona. Ne nauttivat ulkokammaristaan täysillä. Janneke laulaa kyyhkyille. Muurahaisia ja varpusia katsellaan. Ylähyllyllä kieriskellään, maassa myös. Nautitaan nokosista ulkoilmassa. 

Ostin niille vielä uuden kissanruohon kiiruusti töiden jälkeen, ehdin kauppaan 10 minuuttia ennen sulkemisaikaa. 

Mirrinminttua, kissanruohoa ja kiipeilypuu.

Yksikin aamu Jip oli ikkunalaudalla hyrisemässä, että pääsisikö ulos. Se kehrää kun luulee, että ulos pääsee. Se on selvä merkki. 

Mutta ei ikkunaa aina voi avata, jos ollaan menossa töihin tai jos siinä kulmassa on ihan liian kuuma täysauringossa keskipäivän tunteina, nyt kun meillä on megahelle. Silloin odotan, että siihen siirtyy varjo, eikä hylly polta enää tulikuumana tassuja.

Netissä on aina niitä, joiden mielestä kissat ovat aivan surkeina ”kuin vankilassa”, jos niillä on mikään turvattu ulkoilualue. Tai joiden mielestä pieni ulkoilunurkkaus on niin turha, että sen voi yhtä hyvin jättää rakentamatta. Eri mieltä. Noille(kin) ulos pääsy on elämys ja arvokas lisäys reviiriin. Niillä on ollut oikein rikastuttavaa aitauksessa joka päivä.