Juhlapäiviä rennosti

Mieheni kaikkina muina päivinä: ”Äh, lopettakaa koko monarkia, turhaa menoa vaan kuningashuoneesta eikä mitään hyötyä.” Mieheni Kuninkaanpäivän aattona ruokakaupassa: ”Hmm, haluan kyllä oranssin leivonnaisen Kuninkaanpäivän kunniaksi.” Mieheni Kuninkaanpäivänä: kaukosäädin kädessä etsii kanavaa, ”missä se suora lähetys on hei? (Haluan nähdä Wim-Lexin ja Maxin!)” -”Eikö ne sanoneet, että kahdeltatoista alkaa?” -”Ai jaa höh, vasta kahdeltatoista.”

Wim-Lex ja Max on tietysti leikkimielinen nimitys Willem-Alexanderille ja Máximalle. Kuninkaanpäivänä koko kuninkaallinen perhe kiertää jotakin määrättyä Hollannin kaupunkia tai pikkukylää, osallistuu siellä peleihin ja leikkeihin, katsastaa mininäyttelyitä joita on pystytetty kaduille, kuulee paikallisista aktiviteeteista ja perinteistä, saa minikonsertteja eri aukioilla ym. Ja tapaa kansaa, vilkuttaa ja ottaa selfieitä joidenkin onnekkaiden kanssa. Koko homma monen tunnin lähetyksenä telkkarista.

Oransseja leivoksia kaupassa.

Oranssikuorrutteisia tuulihattuja.

Poffertjes-letut ovat hyviä, mutta en ymmärrä suolaista juustovarianttia niistä. Outo.

Keskustassa oli meilläkin hulinaa, terassit täynnä, musiikki soi ja kalja virtaa. Me emme yleensä etsiydy sinne. Mutta kävin lopulta kaksi kertaa pyöräilemässä. Ensin tajusin, että allergianenäsuihkeeni on lopussa NYT. Ei sieltä tulekaan mitään enää ulos. Juuri seisoin myös marketissa lääkehyllyllä toteamassa, että siellä ei myydä sitä lajia, jonka minä haluan. 

Pitäisi hankkia se muualta. Mutta milloin muka? Apteekit ja kemikaliot sulkevat viikolla niin nopeasti, etten ehdi sinne töiden jälkeen. Pitääkö nyt lähteä keskustaan, vaikka on Koningsdag? Pitää kai. 

Pyöräilin sinne, ja väkeä oli. Porukoita käveli ja pyöräili keskustaan oransseissa koristeissa ja aukion terassit näyttivät jo hyvin täysiltä. Mutta ostoskatu oli normaalihkosti auki ja sain ne suihkeeni.

Illalla kävimme vielä pyöräretkellä kun oli lempeä auringonpaiste ja miellyttävä lämpötila. Ohut takki riitti. Lampaita puistossa isoine karitsoineen. Keskustassa mökä lisääntyi ja kuului 80-luvun diskoa.

Pääsiäislauantaina lähdin kävellen hakemaan parsaa maatilakaupasta. Jonoa siellä kuitenkin oli odotettavissa. Oli mitä hienoin auringonpaiste ja kevätaamu. 

Jono riitti tietysti ulos asti. Sesonki alkaa juuri, kaikki innostuvat parsasta, ja halusivat pääsiäisenä kokata jotain hieman hienompaa ja erilaista, mihin parsa sopii hyvin. Joten siellä olivat kaikki. Ja kauppahan on sisustettu aivan uudelleen vuosi-pari sitten, eli sisällä on paljon tilaa, jossa jono vielä kiemurtelee vihanneshyllyjen välissä. 

Laareista voi valita oman lempilaatunsa ja kilohintansa. Ja saa minkä määrän tahansa haluaa. Joka kuoritaan heti odottaessa tuoreeltaan.

Ilahduin kaikista paikallistuotteista. Sieltä saa nykyään monta lajia vihanneksia ja hedelmiä ja osa niistä tulee ihan lähikylistä. Joku perunanviljelijä valmistaa samantien ranskalaisia, joita myydään pakasteena. Maitotila tarjoaa kylmiöstä jugurtteja ym. Mansikoita saa myös, kastikkeita ja marjamehuja.

Jip tutustuu parsaan.

Juustokuorrutettua parsaa lohen ja perunoiden kanssa.

Sitten oli taas sushin aika, miehen sukulaisten pääsiäisillallinen tutussa laaturavintolassa. Vähän katkeilevaa keskustelua, kun koko ajan tulee ruokakulhoja, joita pitää jakaa ihmisille ja kysellä, kuka tällaisen tilasi. Mutta kivaa oli ja ruuat taas erinomaisia.

Banaanisushi. Se en ollut minä! Ananaksen pizzassa hyväksyn, mutten tätä.

Mini-poke bowl

Paluumatkan auringonlasku.

Pashan teko oli sikäli hauskaa, että Jip haistoi rahkan. Sekoittelin sen perjantai-iltana ja Jip tuli hyrisemään, että ”rahkaa mulle”. Annoin pikku nokareen. Kun sunnuntaina kumosin pashan, Jip tuli taas heti: rahkaa, voita, kermaa... kaikki maistuisi. Katsoin, kuinka pitkälle se menee toimissaan, jos annan sen tutkia liinaan pakattua pasharuukkua. No, pitkälle. Haisteli liinaa ja alkoi nuoleskella sitä. Nauroin hulluna. Jip syö astiapyyhettä. 

Päätin uskaltaa alkaa editoida uutta kirjaani. Täytyyhän se sarjan viimeinenkin saada ulos jossain vaiheessa. Löysin arkistosta melko valmiin kässärin, joka tarvitsee vain editoinnin. Materiaali on jo hyvin valikoitu ja kunnossa. Tämä etenee kyllä jouhevasti kun vain jatkan. Vielä pari teknistä rundia ja sitten olisi sellaiset pienet seikat kuten: Mikä hitto sille nimeksi? Ja: mistä minä revin kansikuvan ja millainen sen pitäisi olla?

Atsaleat pölähtivät kukkimaan etupihalla ja takapihalla.

Kello 4 yöllä Janneke halusi silityksiä. Kello 6 Janneke kiipeili eri paikoissa ja hyppäsi ikkunalaudalle ja työnsi verhon sivuun niin että aamun valo paistoi suoraan nukkuvan silmiin. 

Kamoon. Mitä se on koko yön hereillä nykyään. Ennen sentään oli aika rauhallista. Toivon, että sen vuorokausirytmi palautuu.

Janneke hiipii.

Janneke plösähtää. Suuri saalis, leikkinauha, on tuotu yläkertaan.

Mau. Tämä on mielenkiintoinen kaappi.

Janneke janoaa seikkailuja. Esim. kattilakaapissa.

Seuraavana aamuna nukuin hyvin. Ehkä sen takia, että laitoin lopulta korvatulpat, koska ulkoa alkoi kuulua taas lähitalojen kattotyömaan ääniä. Siellä ladataan oikein korkealla nosturilla tarvikepaketteja kadulle. Vastapäätä on nyt ikkunanpuitteetkin vaihdettu ja siellä oli tuotu valkoisia tuuletinlaitteita tasakatoille eli niitä hybridilämpöpumpun ulkopömpeleitä asennettavaksi. Kokonaisremppa sittenkin.

Janneke oli ehkä rauhallisempi. Tai ehkä juuri niiden korvatulppien takia en kuullut, mitä se räyhäsi, eheh.

Janneke haistaa kotiin tuodun sushin.

Hemmetin hemmotellut eliittikissat. Mieheni hankki niille kokeeksi kallista merkkiä märkäruokaa, ja nyt ne syövätkin annoksensa loppuun ja lautasen tyhjäksi. Nykyinen ruoka kelpaa vähän huonosti ja lisäksi Janneke on kokonaan lakannut hyväksymästä sen kana-varianttia. Vain muut kolme makua kelpaavat. 

No nyt sitten on luksusmerkki, niin juu kyllä käy oikein hyvin. Tulee vähän kalliimmaksi, jos siirrymme siihen. Pitää vielä kokeilla sen eri maut, ovatko ne kaikki hyväksyttäviä. Toisaalta kissat elävät 90-prosenttisesti raksuilla ja tarvitsevat vain kerran päivässä pienen annoksen märkäruokaa. Ei sitä paljon mene.

Jip tarkistaa ostokset.

Laitoin Youtubeen uusimman kissavideokoosteen viime kuukausien seikkailuista: https://www.youtube.com/watch?v=eqRnQmlMc5g

Eksoottiset eväät

Oli reipas lauantai. Käytiin ruokakauppa, kokattiin. Pyyhin pölyjä, pesin pyykkiä, imuroitiin yhdessä verhot ja kissantorni. Tyhjensin ruokapöydän, pyyhin sen, laitoin pöytäliinan ja valitsin pääsiäiskoristeet asetelmaan, kissankestävät. 

Aina kun näen lasihelmin kirjaillun kukon, ajattelen, että ”helmikana”. Sitten ajattelen, että tämä on kyllä kukon siluetti, joten mikä se sitten on, helmikukko?

Aina kun näen puisen pupufiguurin, ihailen, että siihen on yhdistetty kerralla kaikki kolme pääsiäisen eläintä: pupu, tipu ja lammas. Pupulla on käsissään pieni keltainen tipu, ja sille on liimattu lampaan villaa takiksi. Pupu lammasten vaatteissa! Outo keksintö oikeastaan.

Otin myös sopivasti olohousuiksi pyjamahousut, joissa on pupukuvioita. Pupu pöksyissä!

Vanhan kortin lentävä kreisipupu on aina hauska.

Kokosin varastoon laitettavaksi pipot, paksut kaulaliinat ja lapaset. Jätin vielä ohuita kaulaliinoja ja käsineitä: seuraavat viikot aamuisin on vielä alle kymmenen astetta eli tarvitsen käsineet. Laitoin kaikkein paksuimman melko talvisen takin pesuun ja varastoon. Kaikkia muita takkeja tarvitaan vielä monta viikkoa.

Mittailin ulos tulevan kissan ulkoiluhäkin paikkaa tarkemmin ja mietin, millainen kissantorni sinne tarvitaan, ja sen pitää olla säänkestävä. Tutkin netin ja löysin muutaman linkin. 

Lopulta jopa pesimme alakerran ikkunat. Olin jättänyt sen hurjan ideani kytemään enkä ilmaissut sitä vielä. Yleensä sitä hommaa siirrellään eteenpäin seitsemän kuukautta, koska se tuntuu liian rasittavalta. Nytkään en halunnut asettaa itselleni pakkotavoitetta, jos kaikkeen muuhun menisikin koko päivä ja sitten en enää jaksa. 

En myöskään halunnut, että projekti leviää ja leviää mahdottoman laajaksi, vaan tavoitteeni oli vain olohuoneen ikkunat sisäpuolelta. Tein sitten sen, mieheni ryhtyi auttamaan, ja lisäsin vielä keittiön ikkunan. Hän pesi vapaaehtoisesti pihan puolen myös ulkoa, ja ulko-oven ja katoksen.

Se oli viimeinen päivä kuuden viikon kuivasta aurinkojaksosta, joten pölyt lähtivät hyvin irti ulkoa. Sitten alkoivatkin odotetut sadekuurot, yöllä. Todella pitkästä aikaa se on ilo, että pinnat ja ilma vähän puhdistuvat mm. siitepölystä.

Yksi päivä jaksoin myös alkaa vääntää ruoaksi vähän monivaiheisempaa ja kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä hatsapurit, georgialaiset juustopiirakat. Se oli jäänyt kiinnostamaan, koska siinä on kivasti juustoja ja näytti maukkaalta. Olin kerännyt jo parikin lehtireseptiä, joissa oli suuriakin eroja.

Suomessahan se on ollut tunnettu trendi jo kauan. Muissa länsimaissa se on tuntematon. Ei sano mitään hollantilaisille tai saksalaisille. Itä-Eurooppa sen kai tuntee yleisemmin. 

Onhan se jonkin verran työlästä hiivataikinan vaivaamisineen ja kohottamisineen. Sain taikinasuikulat muokattua jotenkuten pellille niin että niissä pysyi täyte.

Valitsin juustot kahdesta reseptistä yhdistelemällä. Joka käännetyssä reseptissä on erilaisia juustoyhdistelmiä: esim. halloumia ja tavallista raastetta, tai fetaa ja mozzarellaa, koska on tulkinnanvaraa. Laitoin tähän mozzarellaa ja normiraastetta, vaikka resepti sanoi halloumi. Tein sörsselin jugurtista, juustoista ja munasta. Mukaan vähän valkosipulia ja reiluhkosti persiljaa.

Paistaminen kesti taas kauemmin kuin ohjeessa ja sisus oli vielä nestettä virallisen paistoajan jälkeen. Piti vielä lisätä munat päälle. Niidenkin hyytymistä odottelin kauan. En laittanut päälle reseptistä chilijauhetta, vaan maustepippurijauhetta.

Hyvää tuli ja kovin tuhtia.

Olenkin tässä käyttänyt iloisena parin vuoden verran lahjaksi saamaani piment-jauhetta ja luullut, että se on jokin miedon paprikajauheen variantti. No sehän onkin korrektisti käännettynä sitten maustepippuri suomeksi. Aika kaukana paprikasta. Hyvä hämäys. Se on sopinut moniin ruokiin ja täytypä katsoa, saanko sitä lisää lähikaupasta. Yllärituttavuus.

Katselin viime viikkoina yhä uudestaan lähikaupassamme hienon näköisiä sokerikuorrutettuja pieniä suklaatryffelimunia ja lopulta halusin ne väkisin. Kommentti mieheltäni skannerin ääressä: ”Tiedätkö sä mitä nämä maksaa!” Ne olivat jonkun pienehkön suklaapajan tekemiä eikä suurinta massatuotantoa, mutta arvasin, että niiden maku on myös hyvää laatua. ”Tiedän, että on varmasti kalliita! Haluan kaksi pussia!” Anarkia eläköön. Kerrankos sitä on pääsiäinen.

Sitten avasin yhden pussin, jätin munat avoimeen kulhoon, ja olisihan se pitänyt tietää. Yöllä kuului alakerrasta sitkeää pientä kilinää; Janneke varmastikin hereillä ja leikkii jollain. Yleensä se sentään nukkuu yöllä neljältä. Menin katsomaan. Janneke istuu viattomana lattialla. Seuraavana aamupäivänä mieheni näki, kuinka se menee pyydystämään tryffelimunia kulhosta tassullaan ja saa sieltä yhden vierimään ulos. Ja illalla huomasin lattiallakin tryffelimunan. Senhän se oli pyydystänyt ja kilisytti sitä tuolia vasten pitkin yötä.

Siinä lähtee muna kulhosta. Still-kuva todistusvideosta.

Pari viikoa sitten meinasin, että nyt olen hoitanut hommia niin paljon ja esimerkillisesti, että saan vähän hurvitella ja tilata netistä ainakin yhden puisen palapelin, jollaisesta olin haaveillut. Halusin ihan huviksi sellaisen, jossa on vain noin 150 palaa, koska puiset oudon muotoiset palat ovat vaikeusasteeltaan niin paljon haastavampia kuin tavallinen palapeli.

Lisäksi näin yhden 500-palaisen, jota olen miettinyt aiemmin. Oli selvä merkki, että se pitää hankkia nyt: siinä luki, että niitä on pari enää jäljellä ja sitten loppuu varasto, ja se on vieläpä alennuksessa tällä hetkellä. 

Puupalapelin pakkaus on tosi elegantti, vanerilevyä. Mukana on pidikkeet, jotka voi kiinnittää kanteen ja laittaa sen pystyyn esimerkkikuvaksi. Palat ovat söpössä oranssissa kangaspussissa.

Piti paikkansa, että tämä oli reilusti vaikeampi koota kuin sama palamäärä olisi tavallisena pahvipelinä. Näihin 154 palaan meni vähintään yhtä kauan kuin 500 palan tavanomaiseen palapeliin.

Toinen uusi, tavanomainen palapeli sen sijaan oli miellyttävän helppo, ja niin oli tarkoituskin. Ei aina jaksa äheltää hirveän hidasta tuhatpalaista. Tässä on kissat horoskooppeina, hauskoina piirroksina.