Kylmä-kuuma-mikä

Kissat pääsevat jo tarhaansa ulkoilemaan, on aurinkoisia päiviä ja iltapäivällä lämpö nousee 16 asteeseen. Ne kiehnäävät auringossa. 

Kävin kävelyllä, kun olin nähnyt autolla ajaessa penkoilla sipulikasveja eli mm. narsisseja. Löysin kadun varrelta kunnan istuttamia keltaisia narsisseja pitkät rivit, ja kauempaa violetteja krookuksia runsaat penkit. Sain upeita kevätkuvia.

Narsissipenkki pyörätien vieressä.

Violettia krookusta koko alue.

Yksi keltainen joukossa.

Tämä käy päin pläsiä nyt tämä kevät. En ole tottunut. En ehdi sopeutua. Ja siellä ovat ne kevään ensimmäiset sitruunaperhosetkin pihassa!

Peippo laulaa. Ne alkavat aina laulaa ihan suht tasan 1. maaliskuuta, oudosti.

Nyt ei ymmärrä vaatetuksesta mitään. Yöllä ja aamulla on kylmä, iltapäivällä kuuma. Aurinkolaseja piti alkaa käyttää, nyt alkoi paistava jakso. 

Koska päiväsaikaan luvattiin tosi lämmintä, mietin vain sitä enkä ottanut mitään takkia päälle töihin lähtiessä. Oli vain sisätiloihin tarkoitettu neuletakki. Sitten auton mittari näytti kokonaista 5 astetta plussaa. Aika hyytävää. Äkkiähän se auto lämpenee, ja käsineet minulla silti oli, koska aavistin sen kylmän ratin fiiliksen. 

Mutta jälkikäteen mietin, että eipä paljon järki päätä pakota. Että kuljen sitten plus viidessä ilman takkia.

Saharan hiekkaa kuulemma myös Hollannin taivaalla. Ainakin oli vaaleanpunainen auringonlasku.

Minulle on siis tullut suomalainen henkilökortti, netistä tilattu henkilökortin lukija ja kirje, jossa on aktivointitunnusluku. Olin nousevassa paniikissa siitä operaatiosta, joka odottaa. Lataa DVV:n ohjelmisto; yritä saada lukija toimimaan; ymmärrä, tarvitaanko kortinlukijan oma ohjelmisto myös vai ei; seuraa ohjeita ja keksi tunnuslukuja; jne. Pelkäsin, että tästä tulee taas joku kahden ja puolen tunnin odysseia kiroilun kera, kuten liian usein teknisistä jutuista tulee. 

No, pieleenhän se meni. Hyvin pitkälle pääsin, mutta en loppuun. Kortinlukija näytti toimivan ja tekevän yhteistyötä ohjelmiston kanssa, oikea ikkuna avautui, luvut kysyttiin. Mutta kun kaikki kentät oli täytetty ja painoin okei, aktivoi, tuli joka kerta vain virheilmoitus. "Cannot activate card." Jaa miksei? Miksei? Tein kaiken aivan oikein!

Etsin ohjesivuilta vaihtoehtoisen metodin eli käyttää kännykällä henkilötunnistus-sovellusta, joka aktivoitaessa lukee puhelimelle henkilökortin tiedot mystisesti vain pitämällä korttia puhelimen päällä. Sepä onnistui ja nyt pääsen Suomi.fi:hin.

Ensi töikseni löysin sieltä tiedoista ikivanhan, aikoja sitten lopetetun meiliosoitteeni, joka Suomen poliisilaitoksella aina ilmestyy lomakkeeseen. Pääsin nyt vaihtamaan sen itse uuteen voimassaolevaan. Tilasin myös Suomi.fi:n viestit sähköpostiin.

Harakan pesiä alkaa valmistua puihin.

Nyt alkaa siitepölykausikin tuntua. Välillä aivastuttaa. Pahinta ovat astman köhimiset. Yhtäkkiä kutittaa keuhkoja ja pitää yskiä hävettävän lujaa esim. juuri kun yrittää keskustella jonkun kanssa. Korvakäytäviä kutittaa myös. Yksi päivä oli silmän kutinaa. Saahan sitä ottaa vaikka antihistamiinin jos haluaa.

Näytti siltä kuin kissat olisivat ajaneet pahviautollaan onnettomuuden. Niiden leluja oli  takarenkaan alla ja edessä. Pelastin auton alta pehmoavokadon.

Kissojen auto-onnettomuus.

Avokado on kunnossa.

Kun siivosin pihaa ja siirsin varastossa työvälineitä eri hyllylle, kissat menivät nuuskimaan pyörävarastoa. Sitten kuului räsähdys, ja pihavälineiden kori makasi lattialla ja tavarat pitkin poikin.

Sinne meni työvälineet.

Pumppasin pyörän kumit. Kun viime viikolla siirsin pyörääni, renkaista kuului sellainen paljonpuhuva lättänän kumin viu viu -ääni. Talven aikana ne tyhjenevät. Ennen kaikkea eturengas.

Pyörän pumppaus.

Sitten ajoin pyörällä vihanneskauppaan. Mieheni toivoi juuresvuokaa ja on paras hakea kasvikset sieltä etukäteen, ettei käy niin kuin viime kerralla, kun illalla palsternakka oli marketissa jo loppuunmyyty siltä päivältä.

Vihannessato.

Vihanneskaupassa tuli nyt sitten yksi asiakasrouva sanomaan, että "täytyy mainita, että hirveän kivan paljon värejä sulla on päällä." Standardisti kiitin ja sanoin, että tykkään kovasti väreistä. Ei se nyt mikään riemunkirjava setti ollut, vihreää ja sinistä lähinnä, plus tukka.

Siivosin etupihaa. Biojätteeseen mahtuu ensimmäinen siivous, ei kaikkia lehtiä. Siellä on hirveä syksyn lehtimassa vielä paksuna mattona. Täytyy jatkaa myöhemmin. Ja minulta loppuikin jo halu ja jaksaminen siinä vaiheessa kun olin haravoinut, leikannut, harjannut ja kykkinyt aikani.

Vanhat saniaisen lehdetkin karsin.

Viime vuoden hortensiankukkaa.

Lehtien seasta löytyi hienoa kankaista lahjanauhaa parin metrin pätkä, se oli mustavalkoista ja siinä toistui teksti "Just for you." No kiitos vaan. Myöskin katukiveykseltä löytyi silmälasien irronnut sanka. Toivottavasti oli vain jonkun viiden euron lukulasit eivätkä kalliit.

Nauhassa lukee "Just for you".

Rillinsanka.

Voiko sanoa tässä vaiheessa, että "talitiainen laulaa perin omituisesti". Kaikenlaista särinää ja tsiikutusta, jota ei edes tunnista tiaiseksi.

Joku ryntäili sillaikaa kun olin vessassa, ja sitten näin, että molemmat kissanruohoruukut makasivat vierien pitkin lattiaa, ja multaa oli levinnyt matolle. Laitoin purkit ulos tarhaan, saavat siellä sössiä. Viime vuonnakin ne ruohot myös kestivät ulkoaitauksessa terhakkaana loputtomiin, kun taas sisällä ne näivettyvät nopeasti kastelusta huolimatta.

Jaa sellainen rynnistys.

Rikollinen palaa rikospaikalle?

Lähikaupasta ostettu maitokanisteri alkoi vuotaa kassiin. Korkki ilmeisesti löysällä. Piti puhdistaa pari muuta ostosta ja pestä suihkussa kaksi ostoskassia. Jip tuli nuuskimaan, kun vuotavat ja ehjät maidot oli maitoisena vadissa tuotu sisään. Jos saisi ilmaisia maistiaisia. Siinä melkein tuli kieli ulos, että nyt nuollaan, mutta estin sen. Tämä olisi tavallista maitoa, josta ne voivat saada vatsavaivoja. Pitäisi ainakin olla laktoositonta, jos jotain antaa kissalle. 

Mutta emme aio totuttaa näitä maitoon ollenkaan. Kissoista voi tulla aivan siitä riippuvaisia narkkareita, kuten oli naapuruston edesmennyt Dorus. Se rupesi kerjäämään meillä maitoa jääkaapilla joka kerta, kun mieheni oli antanut sille pienen kulauksen kerran. 

Jaskamme myös ihmetellä, miten se voi olla evolutioossa kehittynyt näin, että kissoja kiinnostaa maito, juusto, voi ja jugurtti niin hirveästi. Mistä ne sellaisen ovat edes oppineet.

Maitoa voisi nyysiä.

Nukkumaan mennessämme Jip oli kissantornissa nukkumassa, sitten se heräsi keittiönsiivoukseen ja muihin iltapuuhiin. Kurkki laidan yli, lepuutti leukaa reunalla ja katseli. Mutta sitten se jäätyi paikoilleen eikä reagoinut mihinkään. Ehkä se oli vielä unimaailmassa. Silmätkään eivät räpähtäneet, se vain tuijotti eteensä, eikä liikkunut yhtään. Tämä tapahtui myös toisena iltana. Se näytti aika pelottavalta. Agatha Christien mukaan muunneltuna dekkari "Jip ja tuijottava katse".

Jip tuijottaa.

Laitoin Darrakatin tavarat paikalleen. Halusin myös "Nyt ei pysty" -laatan laukkuun kiinni, mutta kun se on magneetti eikä pinssi eikä avaimenperä. Toki voin porata reiän ja laittaa ripusturenkaan ja koukun. Mutta en halua, että magneetti vahingoittaa kännykkää, jonka laittaisin sinne laukkuun. Yritin, mutten saanut magneettia irti, liian hyvin liimattu puuhun. Laukussa on kuminen merkki etutaskussa, joka kyllä kumoaa pikkumagneetin vaikutuksen, jos asennan laatan sen eteen. Eli porasinkin kaksi reikää ja ihan ompelulangalla ompelin laatan kiinni repun etumustaan. 

Se on nyt sitten hyvin vakituisesti kiinni violetissa kakkosrepussa eikä tuosta vain ole poistettavissa tai vaihdettavissa. Elä päätöstesi kanssa. Rohkeutta.

Suomi – paluu

Toisena Helsinki-päivänä oli jo jotain -7, ja pitkät kalsarit olivat hyvin hyödylliset kävelyetapeilla. Fazerilla mieheni sai kunnon laskiaispullan, jossa oli torni kermavaahtoa. Sivusali oli koristelu vaaleanpunaisen romanttisesti kirsikankukin, joita on Geisha-rasioissa koristeena.

Fazerin laskiaispulla.

Kluuvikadun kupoli.

Ajettiin ratikalla Töölön hallin pysäkille ja käytiin siitä Ratikkamuseossa. Se on pieni ja ilmainen. Kalustoa on kourallinen ja oheiskylttejä ja -mainoksia muutaman vitriinin verran. Oli myös hyvin varhainen hevosvetoinen raitiotievaunu, jossa oli pitkittäiset puupenkit toisiaan vastapäätä, ja sen kyljessä luki Sörnäs - Söörnääsi. Hauska.

Vanha puinen vaunu.

Kauniit maalaukset kyljessä. Jo tuolloin puiset ovet olivat taittuvat haitariovet.

Hevosraitiovaunu.

Rahastajan pestiä ja istumapaikkaa muisteltiin teksteissä ja kuvissa.

Vanhemman vaunun ohjaamo.

Alemmat väriskaalat tunnen ratikoista, ylin sininen ei ole tietoisuudessani, olikohan sitä liikenteessä vai onko vain suunnitelmataulu.

Keksin Sokoksen 10. kerroksen baarin, missä en ole koskaan ollut. Hienostelua. Hotelliaulasta hissillä ylös. Saatiin lupa, että voimme ottaa näköalapöydässä drinkit, jos teemme tilaa kun siihen tulevat pöydän varanneet ruokaseurueet myöhemmin. Oli näkymä Lasipalatsille ja Forumille.

Aurinko laski pilven alla.

Hyvinkäällä kävimme taidemuseossa (Museokeskus Taika). Kävely ostoskeskuksesta Jussintorille tapahtui ihan perinteisessä lumituiskussa. Auratraktorit kolasivat lunta kävelytiellä ja lunta läiski tuulen mukana reippaasti naamaan. Ei ollut pitkä matka, mutta kovat olosuhteet. Mieheni ymmärsi kun sanoin, että tällaisessa säässä päätin nuorena välillä kävellä takaperin koko kadun matkan, etten saisi jatkuvasti lunta suoraan naamaan. Paljon miellyttävämpää, kun etupuoli on suojan puolella.

Baarinäyttely Hyvinkään yöelämästä oli kiva. Paljon infotekstejä ja esineitä. Vanha pajatso siellä oli täynnä markkoja ja Finnhitsit soivat. 80-luvun Martina-ravintola mainittu, ja Rantasipin lukuisat menneet yökerhot eri nimillä. Paljon selvisi faktaa alkoholin annostelusta ja luvista Suomen historiassa, alkaen kieltolaista ja miten tarjoilu vähitellen vapautui. Kun naisetkin alkoivat päästä ravintolaan ilman miesseuraa, ja alkoholia sai alkaa tilata ilmankin ruoka-annosta. Joku keskiolutasiain tarkastaja kiersi kapakoita ympäri maata tekemässä muistiinpanoja, ettei meno ollut liian villiä ja anniskelusääntöjä noudatettiin.

Näyttelyn nimi on Neonvaloja ja nurkkapöytiä.

Suurissa olutlasikylteissä kerrottiin yksittäisten baarien historiaa.

Vanha rahapeli.

Aura-oluen mainos.

Tähti-pilsnerin mainos.

Tarkastajan muistiinpanot yllätyskäynniltä.

Klassisen ravintola Hopealyhdyn juustokampanjaa 80-luvulta.

Museokaupassa myydään nyt myös Darrakatti-tuotteita. Niissä esiintyy mustavalkoinen kissa, joka kommentoi elämää kyynisesti. Hankin magneetteja ja avaimenperän. "Kahvituttaa" on oikein hyvä jääkaapissa. "Vähän ahdistaa" -kissan ja "Nyt ei pysty" -kuvan haluaisin kiinnittää koristeeksi käsilaukkuuni, tosin "Nyt ei pysty" on magneetti, joten se pitää tuunata jotenkin sitä varten.

Sitten olikin henkilökorttini tullut. K-marketin kassalla oli postinurkkaus, rullakossa pakettia, ja jossain siellä oli tarkoitus olla poliisipostikin. Löytyi kassan alta suorastaan. Tarkistukset ja kirjaukset, hakukoodit ja passin vertailut. 

Illalla alkoi mennä nuoskaksi ja sitten loskaksi, oikein vesi tippua. Näin sen lämpötilan suoraan paksusta harmaasta taivaasta, jossa oli mustan synkkiä osioita. Jotenkin näki silmällä selvästi, että nyt alkaa suojasää. Yöllä romahtikin kasa lunta katolta. Lähtiessä vesilätäköt jo lilluivat polulla.

Synkkä nollasään taivas.

Prismassa näkyi spontaanisti kirkkaankeltainen pikkukattila eli kahvallinen kasari. Otin sen heti käteen, että mitä painaa. Oli ihan kevyt. Kyllä tällaisen voi viedä matkalaukussa. Meidän vanha kasarimme on aika kalkkeutunut ja vanha, ehkä sen voisi korvata tällä.

Kannattaa tarttua tilaisuuteen aina, jos saa harvinaisesti hyvän värisen jonkin esineen, mitä on yleensä olemassa vain mustana.

Jopa kassa alkoi minulle jutella, että onpa piristävä väri. Myös muilla kerroilla huomasin, että kassalla juteltiin ja oli leppoisasti aikaa. Ei kireää kiirettä. Vieressä autettiin jotain vanhempaa henkilöä, jolla oli joku vaikeus, ja yhdeltä oli vuotanut nestettä tuotteesta ja kassa lohdutteli ja auttoi pyyhkimään ja kertoi vastaavasta tapauksesta, kun tuttavalla aukesi pullo jotain.

Prisman kassalla tosin oli se outous, että iPhonella maksaessa se pääte ei hyväksynyt minun tavallista EU-systeemin kuuluvaa hollantilaista pankkikorttiani. Vain fyysisen pankkikortin otti. Mikä on ihan absurdia, kun kaikissa muissa Suomen kaupoissa se toimi. HSL:n lippuakaan en saanut ratikan sisällä puhelimen pankkikortilla, mutta puhelimen luottokortilla sain.

Keltainen kasari kotioloissa.

Matkalaukut täyttyivät hyvin tuliaisista. Ihan hyvä laittaa ne ruisleivät jo etukäteen matkalaukkuun niin ettei tarvinnut niitä enää lentokentän Alepasta hankkia.

Söimme ensimmäistä kertaa Helsinki-Vantaan lentoaseman ruokatorilla, jossa voi näytöltä tilata neljältä eri ruokatiskiltä jotain; pizzaa, aasianuudeleita, falafelia, burgereita. Päädyimme Bastard Burgeriin. Kirjava sisustus, kyseenalaisia alakulttuurien tarroja liimattu tiski täyteen. Onko oikeasti olemassa lumilautamerkki nimeltä "jumalauta"? Jos on, niin aika nerokas. 

Hattivattimetsässä pitää käydä.

Hyvät burgerit.

Robert'sin kahvit.

Tahra puserossa.

Burgerit olivat hyvät ja sitten ehti vielä kahvillekin. Totesin, että nyt sössäsin rasvatahran tähänkin paitaan eli alkavat puhtaat vaatteet loppua, joten on sopiva aika mennä kotiin. Ainoille housuilleni oli mieheni jo läikyttänyt lasin appelsiinimehua aiemmin. Aina kun minulla on koko loman ajaksi vain yhdet housut mukana, joku muu kaataa niille ensi töikseen jotain. Yksi kerta ne kuraantuivat heti Düsseldorfin kentällä pysäköintihallin vieressä, kun pakettiauto kaahasi vierestäni kuralätäkköön.

Takakäytävällä kurkki Fazerin logo kulman takaa. Netissä näinkin kommentin, että Fazer on juuri avannut toimipisteen kentälle.

Koneet olivat ihan ajallaan, vaikka oli melko sumuista, mikä voisi haitata laskeutumista. Lento oli taas aika tuulinen ja varsinkin nousun jälkeen ravisteli jonkin aikaa. Amsterdamissa laskeuduimme ikuisen kauan harmaassa pilvessä ilman näkymää mihinkään. Sadepilvi melkein maahan asti.

Kone portilla.

Kotona kissat olivat tyytyväisiä, niillä oli käynyt päivittäin kotihoitaja. Sitten taas nuuskuteltiin ja purettiin laukut, ja nyt saan tottua keväisempiin lämpötiloihin.

*

Matkan ensimmäinen puolisko löytyy tästä artkkelista: Suomi – meno.