Euroviisut 2026: kappaleiden arvostelut

Musiikin nimissä. Olen arvioinut kaikki tämän vuoden euroviisukappaleet. Listaan ne tässä parhaista huonoimpiin, tietysti aivan subjektiivisesti. Ryhmittelen kappaleet yhdestä viiteen tähteen. Kunkin ryhmän sisällä en osaa järjestystäni sanoa tarkalleen.

Tämän vuoden 35 euroviisukappaletta löytyvät omaan kuunteluun vaikka tästä Youtube-videolistasta: https://www.youtube.com/playlist?list=PLmWYEDTNOGUJVnzG0gqW4x1-9p7ejEy67

Viiden pisteen kappaleet

TANSKA: Søren Torpegaard Lund – Før vi går hjem

Kerrankin tanskaksi, jee. Klubilla ollaan. Onpa nättiä melodiaa. Alun hiljaisemman draamailun jälkeen biitti käynnistyy ja voimistuu. Melankolinen.

BELGIA: Essyla – Dancing on the ice

Coolit klubibiitit ja persoonallisia ihmisääniä, konekäsiteltyjä ja ei. Freesi ja moderni, tykkään dramatiikasta ja mollivoittoisuudesta ja uhkaavista teknojumputuksista.

ROMANIA: Alexandra Căpitănescu – Choke me

Tämä on hyvä ja raisu. Pikkuinen klassinen elementti räimerokissa eli yllättävät oopperakiekaisut. Oikein kiva jytä.

SUOMI: Linda Lampenius x Pete Parkkonen – Liekinheitin

Dramaattinen ja hyvin laulettu. yllättäväkin melodia. Piiskaava meno. Lauluosiot toimivat hyvin viulun kanssa yhdistettynä, vuoropuheluna. 

SVEITSI: Veronica Fusaro – Alice

Vahva independent rock -tyylinen kappale persoonalliselta lauluntekijältä. Videolla vietetään häitä, joku neuvoi että teksti pitää kuvitella aviomiehen sanomana, jolloin se viittaa kontrolloivaan suhteeseen; uhkaava epäonni väijyy juhlan taustalla. Musiikissa tukahdutettua voimaa. Tyylikäs ja erilainen.

MONTENEGRO: Tamara Živković – Nova zora

Feminismiä ja voimaa, kapinahenkeä. Voimallista huutokuoroa. Klassisten äänten kuoro yhdistyy koviin moderneihin tanssibiitteihin ja rumpukoneisiin. Ihastuttavaa raivoa.

KROATIA: Lelek – Andromeda

Dramaattinen naiskuoro, synkkyyttä ja melankoliaa, sopivasti melodiaa. Taustatietojen mukaan video kuvaa syviä historiallisia merkityksiä vanhoilta vuosisadoilta, jolloin kristillinen Kroatia puolustautui ottomaaneilta, orjuudelta ja pakkokäännytyksiltä mm. merkitsemällä lapset tatuointisymbolein. Ikiaikojen konfliktit kuulvat laulun voimassa. 

UKRAINA: Leléka – Ridnym

Herkkä kappale ja täytyy myöntää, että kertsin melodia on oikein kaunis.

Neljän pisteen kappaleet

BULGARIA: Dara – Bangaranga

Aika hirveä halpa renkutus, mutta sittenkin hauska ja koukuttava. Mukana myös etnopillielementti teknon välissä.

NORJA: Jonas Lovv – Ya ya ya

Laulajan elkeet ovat vähän sellaiset irstas elostelija -tyyliset, kukkoilee kuin joku Robbie Williams. Mutta hymyilyttää myös. Reipas ja voimakas svengaava kappale ilahduttaa. Vähän erilainen ja erottuva.

KREIKKA: Akylas – Ferto

Tämän vuoden Käärijän tapainen ilmiö, omakielistä räppiä ja partymusiikkia. myös etnoelementtejä. Sympaattisen oloinen laulajaheppu. Kokoaa nuoria faneja taakseen. Välissä hidas balladiosio kontrastina. Ihan mukava. 

RUOTSI: Felicia – My system

Aika ohut ja korkea ääni. Mutta pääosan ottaa kova teknobiititys ja jumputus, joka tekee tästä klubihitin. Instrumentaaliosiot vakuuttavat ja kantavat tätä.

ISO-BRITANNIA: Look Mum No Computer – Eins, zwei, drei

Kaikenlaisia elektronisia saundeja, vähän paluu 80-luvun syntikkapoppiin. Hassunhauska meininki ja sitten riippuu kuulijasta, onko se hauskaa vai päälleliimatun tekopirteää. Ainakin persoonallinen esitys ja kappale, joka erottuu muiden joukosta. Piristävä.

RANSKA: Monroe – Regarde !

Huom. täytyy aina mainita, että tämä valtavaääninen oopperalauja on vain 17-vuotias. Oikein klassista viuluttelua ja äänen skaala alhaalta ylös ja hiljaisesta kovaan, eli draamaa. Tykkäämisen aste riippuu siitä, mikä on oma suhde oppperaan; onko sitä nyt liikaa tai taas viisuissa, vai onko kiva, että on. Hieno, mutta no jaa, itse taivun enemmän johonkin persoonalliseen poppiin. Ooppera jyrää minut tässä nyt vähän liikaa. Ilmeisesti muuten on niin, että ranskan kielessä kirjoitetaan välilyönti sanan ja huutomerkin väliin, siksi se on tässäkin tahallaan näin.

Kolmen pisteen kappaleet

ITÄVALTA: Cosmó – Tanzschein

Haha puhelaulupoppi ja huumoria, keskiverto. Mutta ihan toimiva minimalistinen kertsi. Kyllä, olen samaa mieltä sanomasta: olisi kiva jos tanssilattialla tosiaan tanssittaisiin eikä klubilla pelattaisi vain ihmissuhdedraamaa. Tällä ei kyllä yritä Itävalta tosissaan voittaa uudestaan.

ARMENIA: Simón – Paloma rumba

Hysteerinen nopea etnohumppa ja räppiä. Videolla hieman kulunut klisee harmaasta toimistosta, josta murtautudtaan ulos karnevaaliksi. Kiva kun poweria riittää, mutta aika toisteinen tämä on.

KYPROS: Antigoni – Jalla

Aijai kuinka tyypillistä etnistä poppia. Hyväntuulinen videota myöten, sympaattisesti kylän mummot ja pikkulapset bailaa. Mutta niin moneen kertaan kuullun tuntuinen kappale. 

SERBIA: Lavina – Kraj mene

Todella synkkä goottimeininki ja mustat korpinsiivet. Yksipuolisen rakkauden tuskaa. Aika hiljaista ja kuiskaavaa laulua alkuun, kunnes lähtee. Keskivertomelodia. Lopuksi kunnon pitkiä örinähuutoja. Hurraa, anna palaa.

ISRAEL: Noam Bettan – Michelle

Valssi, suureksi osaksi ranskaksi laulettu. Toimiva, aika sileäksi sliipattu ja tuotettu pehmyt poppi.

ALBANIA: Alis – Nân

Dramatiikkaa kuorolla ja rummutuksella, tunneballadi. Onhan se komea, mutta tällaiset tuppaavat menemään liioittelun puolelle. Jos ei täysillä pysty myötäelämään, niin toteaa vaan, että jaahah, no huhhuh, onpas.

AUSTRALIA: Delta Goodrem – Eclipse

Perfektionistesti tuotettu ja kauniisti laulettu. Tulee liian sliipattu tuntu, liian täydellisen euroviisumainen. Liian eeppinen ja laskelmoitu. ja kliseinen rakkausteksti. Ulkoisesti hieno ja tunteellinen, muttei innosta minua.

ITALIA: Sal Da Vinci – Per sempre sì

Voi hyvänen aika kuinka vanhanaikainen suoraan 70-luvulta poimittu iskelmä diskobiitillä, siis ihan aikahyppy. Hämmentävää, rohkea valinta. Elegantti meno.

PUOLA: Alicja – Pray

Voimallinen äänenkäyttö, soulmaiset luritukset ja gospelmeininki. Sitten taas pop-räp-osuuksia ja rikottuja konerytmejä. Asennetta ja eläytyvä laulaja. Mutta jää jotenkin etäiseksi.

Kahden pisteen kappaleet

LIETTUA: Lion Ceccah – Sólo quiero más

Taidetta ja vakavuutta. Sanomassa maailmantuskaa ja pilkahdus toivoa. Oudosti espanjaa, englantia ja liettuaa vuorotellen. Minua häiritsee hopeiseksi maalattu  laulaja, vähän pelottava, mieluummin näen oikean naaman. Ihan vetävä kertsi, mutta minua se ei satu miellyttämään.

MALTA: Aidan – Bella

Menneiden vuosikymmenien tunnelmamusiikkia, romantiikkaa ja ruusuja. Oikein orkesteritaustoja. myös pätkä maltan kielellä. Nooh, aika tylsä.

LATVIA: Atvara – Ēnā

Sori, kategoriaa "tylsä balladi". Välissä on kaunista melodiaa kyllä ja draaman nostoa. Lopun ujellus on kuulijasta riippuen tunteikkaan ihanaa, tai sitten vähän kauheaa. Aihe toki koskettava, lasinen lapsuus.

TŠEKKI: Daniel Žižka – Crossroads

Se on taidetta. Ylihidas laulu ja hiljaisia taukoja. Runolliset sanat ja tunnetta. Ikävä kyllä melodiasta en saa niinku ollenkaan kiinni.

SAKSA: Sarah Engels – Fire

Voi miten kliseinen ibizahumppa, ties kuinka mones viisujen historiassa hyvin samantapaisia kappaleita. Pätevä laulaja, mutta niin toistettu ja siten epäpersoonallinen biisikonsepti.

VIRO: Vanilla Ninja – Too epic to be true

Rokki suoraan 80-luvulta. Voisi toimia 80-luvulla, mutta nykyään pitkästyttävä. Viro kierrättää bändiä, joka on ennenkin ollut viisuissa jonkun muun maan nimissä. Ei nyt mikään huippuvalinta. 

LUXEMBURG: Eva Marija – Mother Nature

Ääh. Juu luontoäiti ja tuulikone. Ja yllätysviulu. Innovatiivinen melodia ja rummutukset sinällään. Mutta jokin tässä naiiviudessa tökkii, ja kertsi alkaa ärsyttää minua pian.

Yhden pisteen kappaleet

MOLDOVA: Satoshi – Viva, Moldova!

No en ymmärrä mitään viisuja, joissa titteliä myöten hehkutetaan suoraan sitä omaa isänmaata. Tässä sentään huumorilla. Nuotteja taitaa huutolaulussa ja räpissä olla tasan yksi. Kertsissä on jokin melodiakin. Yhdistelee Euroopan paikkoja ja kieliä tekstin pätkissä. Melko tyhjä paketti.

 

SAN MARINO: Senhit (feat. Boy George) – Superstar

Ai jai, ja taas Senhit. San Marinon omituinen tapaus, minivaltio on foorumi kierrätetyille (viisu)artisteille. Hyvin kulunut kliseinen diskojuhlintapläjäys, tyhjä sisällöltään. Joo, Boy George laulaa kaksi lausetta ja mainitaan siksi tittelin joissain versioissa; näkyy olevan tosiaan viisuissa mukana livenä. En saa tästä niin mitään irti. Tylsä.

PORTUGALI: Bandidos do Cante – Rosa

Hyvin perinteistä, vanhanaikaista ja rauhallista. Eleetöntä suorastaan. Tai no, tylsää. Aivan anakronistinen repäisy joltain muulta aikajanalta. Tavistyyppien olemus ja kesäpuvut korostavat, että nyt ei olla kuumien trendien äärellä, vaan jossain 60-luvulla harmonialaulamassa. Ei niin yhtään innosta.

AZERBAIDŽAN: Jiva – Just go

Nyt ei kyllä ole kaksinen veto. Juu nätti eroballadi, mutta jos balladi ei iske johonkin hermooni aivan erityisellä uniikilla tavalla, niin balladit ovat mielestäni auttamattoman tylsiä. Tämä on hirveän tylsä, ja kliseinen teksti.

GEORGIA: Bzikebi – On replay

Sietämätön rallatus sekä siihen kuuluva "hauska" koreografia. Tämä vain menee minulla väärään kurkkuun, yäh. Väliosatkin nollan arvoset. Tässä vaan ei ole mitään seikkaa, mistä voisin tykätä. Kolkko videokin.

Hyvin pieni vappu

Miten pervo kylmä tuuli. Muutoin aurinko kuumentaa kunnolla ja olisi ihan bikinisää, jos ei olisi tuota viimaa idästä tai pohjoisesta koko ajan ja joka päivä. Pihassa kun istuu, häiritsee että puuskittain lehden sivut ja ruokapakkaukset ja nenäliinat lentävät johonkin. Varjossa on tuulen takia vähän liian viileää ja pitää ottaa villatakki päälle. Auringossa taas en voi kauan istua, ettei ala iho palaa.

Ihan hirveät siitepölyt kerroksena kaikkialla, ei ole pitkään aikaan satanut. Jopa vähän apokalyptisen epäilyttävä tunnelma, kun viikosta viikkoon on jokainen päivä pelkkää sinitaivasta eikä koskaan näy yhtäkään pilveä. Mutta nyt viikonloppuna pitäisi tulla joku ukkoskuuro ja sadekuuro. 

Syreeni on upeassa paksussa kukassa. Piha kyllä kaunistuu silmissä, kun kaikki täyttyy vihreällä.

Tämä liian hyvä sää jotenkin myös tekee sen, että en saa asetuttua sisään tekemään palapeliä vaikka tahtoisin. Koska "pitää istua pihassa ja lukea siellä ja juoda pihakahvit ja nauttia vehreydestä ja säästä". 

Illalla taas kun yritän aloitella palapeliä, niin sittenkin aina mieheni löytää telkkarista jotain liian mielenkiintoista katsottavaa eli lähinnä dokumentteja: tulee yllättäen ennestään tuntematon Air Crash Investigation, tulee Airport Lost and Found, Toronto Airport, Ambulance UK, ja nyt on taas uudet kaudet Schipholia ja Amsterdam Centraal -rautatieasemaa. Ja perjantaisin katson The Voice of Hollandia, josta puuttuu enää finaali. Ja tuli myöskin huomaamatta seurattua koko kausi "Flikken Maastrichtia" eli Maastrichtin kyttiä, joka on perinteinen fiktiivinen rikossarja. Kausi oli ilahduttavan laadukas juonenkäänteineen.

Vähitellen tämä aika rientää enkä missään nimessä ehdi hankkia ja lukea uusia e-kirjoja vaikka luulin, että otan lukumaratonin tähän väliin.

Meillä pesii nyt sepelkyyhky murattipuskassa, joka roikkuu aidalta. Ihan surkeat heikot heiluvat pari oksaa, voihan yritys. Sehän on tiedossa, että kyyhky laittaa noin kaksi oksaa ristiin ja sanoo, että jaahas, siinä on pesä. Mutta tuossa ei ole oikein mitään materiaalia. Saa nähdä, pysyykö siinä munat ja poikaset. Kovasti siinä nyt haudotaan. 

Ymmärrän tietysti, että nyt kun naapurin iso kuusi on poissa, niiltä puuttuu pesäpaikkoja ja ne yrittävät nyt sitten mitä vain muuta sen lähistöllä. Sikäli ne ovat hyvässä paikassa meidän pihassamme, että me emme niitä häiritse. 

Kampaajalla raavittiin sinisten värien viimeiset jämät purkeista ja ne riittivät juuri yhdeksi kerraksi. Nyt pitää vielä käyttää pinkit ja violetit loppuun. Päätin nimittäin, että vähitellen lopetan tukan värjäämisen ainakin toistaiseksi. Sovittiin kampaajan kanssa, että käytämme hyllystä pois ne henkilökohtaisesti vain minulle tilatut varastot, joita siellä vielä on. 

En enää jaksa istua pitkiä blondeeraussessioita, joissa menee puoli päivää. Ja maksaahan se myös jotain. Jos pärjäisin seuraavaksi taas luonnollisella värillä. Vaan on siinäkin tottumista tietysti monen vuoden shokkivärien jälkeen.

Kävin huonekalukaupassa katsomassa uutta tyynyä minulle, koska vanha on muhkurainen. Voihan sen Ikean pestä, mutta ei siihen mikään auta, että se on paakkuinen eikä tasaannu enää, vai. Toivoin oikein littanaa tyyynyä, koska ohuimmatkin ovat minulle useimmiten liian paksuja ja tuntuvat niskassa pahalta. No olihan siellä littana ja se oli nimeltään "lasten tyyny". No sama se, se oli ihanan ohut kerrankin.

Purin tyynyn muovista olohuoneessa ja 10 sekuntia sen jälkeen Jip makasi sen päällä torkkumassa. Sen jälkeen kissat riehuivat ja tyyny sekä istuinpehmuste makasivat penkin alla, ja Jip jatkoi torkkujaan tyynyn päällä siellä lattialla. Nostin tyynyn takaisin penkille, ja seuraavaksi Janneke lepäili tyytyväisenä sen päällä. Vielä myöhemmin Janneke oli käpertynyt aivan intensiiviseen uneen onnellisena. Joku maailman paras nukkkumapaikka, koskaan nähnyt parempaa?

Kuinka kissat tulevatkaan pettymään kun kerron niille, ettei se ole niiden tyyny, vaan minun... Mutta voisinhan lahjoittaa niille vanhan tyynyni, joka on menossa roskiin. 

Lasten tyyny oli tosiaan aivan ihana niskalleni, heti ihan taivaallinen. Mutta kun minulla on lievä nuhailu päällä ja nenäontelo tukossa, otin sen alle kuitenkin kakkostyynyn. Mutta kunhan tämä hengityselin paranee täysin, niin se tyyny on ihan täydellinen.

Vanhan tyyny vietiin olohuoneen penkille, ja Jip oli silläkin heti torkkumassa. Kelpaa myös.

Kävin kaupoissa, menin vapputunnelmaan ja otin mukaan minidonitseja ja yhden cocktailjuomatölkin. Ja vaahtosienikarkkeja. No nyt olisi suomalaista vappua. Pitäisikö sitä juhlia aattona vai vappupäivänä. Molempina. Aloittelin donitsit kahvin kanssa. Mitään juhlia ei kyllä ollut, päivä on arki täällä ja mieheni oli töissä tavalliseen tapaan.

On siellä perunasalaattikin.

Olen tällä kertaa kirjoittanut arviot kaikista euroviisukappaleista ja aion julkaista ne seuraavaksi blogissa.

On ikävää, että nykyään on poliittinen statement, ettei boikotoi euroviisuja. Mitä tahansa mieltä onkin itse Israelin politiikasta ja toimista, miljoona muuta ovat sitä mieltä, että aivan väärä mielipide ja paha ihminen. Sama tilanne, jos onkin päinvastaista mieltä. Siksi tästä on aika turha vääntää enkä jaksaisi vääntää.

Mutta ehkä haluan perustella sen, miksi silti edelleen haluan seurata musiikkikilpailua. Jos nyt ottaa poliittisen kannan, niin maiden osallistuminen ei kuitenkaan ole minun päätettävissäni eikä minun boikottini siihen vaikuta. Lopulta taustalla vaikuttaa raha, raadollisesti. Yhden maan poissulkeminen ei ole edes kokonaisten valtioiden tekemien boikottien saavutettavissa. Hollantikin jää pois tältä vuodelta protestina. Kuten näkyy, ei sillä saavuteta mitään muuta kuin että edelleen on Israel on kisoissa, mutta Hollanti ja pari muuta maata ei.

Tilanne tuskin tulee muuttumaan, eli aikooko Hollanti nyt sitten jäädä seuraaviksi 50 vuodeksi ulos viisuista? Ja mitä se auttaa? Viisuissa on hyvin monta muutakin maata mukana ja kiinnostavaa kappaletta ja artistia, joita fanit haluavat tukea ja niistä innostua.

Näin ikivanha sotatanner kun ei ole minkään kulttuurialan vaikuttajan muutettavissa, vaan ratkaisu pitäisi tehdä siellä kansainvälisen politiikan johtotaholla. On liikaa vaatia jotain laulajaa tai edes kaukaisen maan yleisradioyhtiötä ratkaisemaan tällaista vuosikymmeniä kytenyttä konfliktialuetta, kun siihen eivät edes suurvaltioiden johtajat pysty.

Janneke syö kärpäsen.

Hollannilta kysyn myös, että miksi aktivistit laittavat kaikki paukkunsa vain viihdealalle ja musiikkiin? Miksi yksikään ääni ei vaatinut, että Hollanti jäisi pois viime talviolympialaisista? Niissäkin oli nimittäin Israel mukana. Miksei kukaan vaatinut, että kaikki urheilijat jäävät kotiin eivätkä kilpaile siellä? Jättäisivät kultamitalinsa saamatta. Miksi sitä vaaditaan kulttuurialalta, muttei urheilulta? Oikeasti epäreilua. 

Kukaan urheilija ei edes joutunut haastatteluissa perustelemaan, miksi kehtasi olla kisaamassa olympialaisissa. Kuten laulajilta tivataan, kun menevät viisuihin rakentamaan omaa uraansa.

Viisuista on tosiaan harmonia poissa ja poliittinen äänestäminen pilaa kuvaa, mutta en näe ratkaisuna koko instituution hylkäämistä. Kaikesta huolimatta haluan pitää viisuni, olen kuunnellut kappaleet ainakin kuusi kertaa ja katsonut viralliset videot, ja pukahdan mielipiteeni ensi artikkelissa.