Matka osa 4 - vanha kunnon Gamla stan

Autolla Hollannista Saksan, Tanskan ja Ruotsin kautta Suomeen ja takaisin.

Matkapäiväkirja heinäkuulta.

Jee, puuroa aamupalalla täälläkin Pop House Hotelissa. Ruotsi on puuromaa.

Kaunis hellepäivä oli alkamassa. Hotellihuoneen parvekkeelta näin, että seiskaratikka alkoi tuoda satapäin ihmisiä parin minuutin välein Gröna Lundiin, Skansenille, ABBA-museoon ym.

ABBA-museo oli meille tuttu jo alkuvuosiltaan, mutta kävimme nyt toisen kerran. Onhan se ihan kivasti rakennettu kierros, jossa oppii paljon uutta. Pikku dokumentaarifilmit ja haastattelut eri kohdissa ovat mielenkiintoisia, ja jos haluaa tarkalleen lukea, välistä löytyy pitkiäkin tekstejä, joihin syventyä.

Tämä on edelleen koko maailman pyhiinvaelluskohde, sen verran erilaisia kieliä eri maanosista kuuli. Amerikkalaisiakin oli. 

Interaktiivista tekemistä löytyy, kuten ABBA-karaokekoppeja. Muistan, että alkuunsa täällä oli myös ABBA-diskohuone, jossa tanssia, mutta nyt oli sen sijaan tullut uuden tekniikan hologrammishow. Näytöltä voi valita kappaleen ja esiintymislavalle heijastetaan kolmiulotteiset 70-lukulaiset ABBAn jäsenet, joiden välissä on tila viidennelle henkilölle. Siihen voi vierailija asettua ja yrittää tanssia koreografiaa ryhmän mukana puolen kappaleen verran.

Hulvaton on tietysti Arrival-albumin kannesta tuttu aito helikopteri, jossa istuen voi poseerata. Aika ihme, että tuollainen kevyt kupla on ollut oikeasti toimiva kopteri.

Kun oli selvitty Abboista ja todettu, että nyt tämä on kyllä nähty toistaiseksi ihan perusteellisesti, lähdimme kohti Gamla stania.

Hotellin rappukäytävässäkin soi Abba.

Slussenille menevä lautta löytyi, vaikka olin epävarma linjakartoista ja luulin jo, että olemme nyt erehdyksessä ostaneet liput moderniin keskustaan Gamla stanin yläpuolelle eli kohti Norrmalmia. Seisoimme aidatulla alueella, jonne olimme piipanneet itsemme lipulla portista sisään, ja viereen tuli lautta toiseen laituriin, jonne ei päässyt sieltä aitauksesta enää. Ihmettelin, mihin tuo nyt sitten on menossa ja pitikö meidän olla siellä. Kevyttä paniikkia Gröna Lundin lauttasatamassa. 

Lautta tuli meidänkin laituriimme muutaman minuutin kuluessa. Huvipuisto näkyi nätisti siinä parhaassa kesähelteessä lautalta ja lautan ikkuna-aukonkin läpi. 

Seilasimme Skeppsholmeniin ja sen muistin, että siinä ei pidä jäädä pois, se on vasta välipysäkki ja pikkusaari. Onneksi rantakalliolla luki selvästi nimi kyltissä ja olin myös skannannut sekunnissa lautan kartalta, että niin se tosiaan oli, että en halua Skeppsholmeniin. Siitä lautta kurvasi Slussenille ja oli sittenkin juuri se, mikä haluttiin. Ahah, se toinen oli varmaan sitten lauttalinja 80 ja tämä oli se oikea 82.

Risteilylaivoja oli tullut Tukholmaan eikä yhdelle riittänyt edes laituripaikkaa, joten se oli ankkuroituna lahdessa. Laivan nimi oli ”The World”, mietin että sittenpä voi kivasti sanoa, että ”I am sailing the world” ihan kuin tekisi maailmanympärikierrosta, vaikka on vain sillä aluksella. Sieltä haettiin ihmisiä vesirajan kylkiluukusta pikku taksiveneillä Slussenille.

The World.

Rannalla söpö merihirviö ja vedenneito -patsas, joka on nähty ennenkin. Olen tiirannut, lukeeko jalustassa tietoa, mutten ole löytänyt. Netti kertoo, että tämä on ruotsalais-yhdysvaltalaisen kuvanveistäjän Carl Millesin teos jo vuodelta 1930 ja nimeltään Sjöguden. Meren jumala siis, eikä hirviö.

Gamla stan ja heti sinne tunnetulle aukiolle, joka on tupaten täynnä kahvilan terasseja. Kulmakahvilan vitriineille sekoilemaan kahvivalintojen, limujen ja leivonnaisten kanssa ja tarjottimen kanssa ulos kuistille varjoon. Aitiopaikka Gamla stanin vilinään. 

Esittelin miehelleni, että nyt otin tällaisen kokosbollen ja se on se ylläri Ruotsissa, että näistä ei tiedä, onko tämä se, jossa on kevyttä vaahtoa sisällä, vai sellainen, joka on pelkkää painavaa ruskeaa massaa. No tämä oli paksua massaa, mutta todella herkullinen. Ja mustikkapiirakkaan sai vaniljavaahtoa päälle. Ainakin ne pitkulaiset kookospötköt taitavat olla aina vaahtotäytteisiä.

Kujat täynnä turistia, ja hauskoja kauppoja edelleen. Turistikaupassa Pepin vieressä Muumit Suomesta nyysittynä. Outoja cocktaileja kulmabaarissa. Namukauppaa. Jono jäätelöpuotiin. Olivat kääntäneet kaikki maut liitutaululla englanniksi, mutta jättäneet ne ”Glass”-otsikon alle eli unohtaneet kääntää sen ice creamiksi. Tuntunee englantilaisesta oudolta, että mitkä ”lasin” makuvaihtoehdot.

On menny Pepit ja Muumit sekasin.

Erikoisempia drinksuja.

Lars Karlssonin galleriasta voisi löytyä hauska taulu tuliaisiksi.

Kuja idyllisenä vain yhden lokin kanssa, tai sitten totuus turistimassasta.

En ollutkaan aiemmin tuolla ylhäällä kuninkaanlinnan ylätasanteella katsomassa maisemia. Kävimme vähän modernissa keskustassakin Drottninggatanilla ja otimme tapas-lounaan teatterin ravintolassa, jossa puuhasi ilmeisen espanjalainen pomo. Tärkeää oli päästä varjopaikalle terassilla, koska aurinko paahtoi ihan kunnolla kuumasti.

Hellettä tarpeekseen, siitä sitten lautta takaisin. Näillä on tosiaan tajuttu se, että turisti haluaisi ostaa ihan tosi kätevästi ja nopeasti lippuluukulta sen lauttalippunsa; Slusseninkin puolella oli oikein henkilö kopissa myymässä lippuja. Ei tarvitse edes äheltää automaatin kanssa, vaikka sekin vaikutti melko ymmärrettävältä.

Kaunis oli seilata, kyllä pieni 10 minuutin lauttamatka voi olla ihan reissun kohokohtia, kun pääsee merelle vaahtojen kuohuun hyvässä säässä.

Näin jää Gamla stan taakse. Turistien kanssa peräkannella surffaillen.

Tarkistelin siinä Skansenin aukioloaikoja. Alue sinällään oli klo 20 saakka auki, mutta pääsyliput maksavat kyllä ihan oikeaa rahaa eikä parin kiireisen viimeisen tunnin takia kannata mennä. Siellä on niin paljon näkemistä ja laaja alue, että olisi harmi jos sitten ei ehdikään oikein mitään.

Lisäksi selvisi onneksi ajoissa, että esim. eläintilalla on omat aukioloaikansa. Olisimme kyllä mielellämme menneet possuja pusimaan, mutta näin, että eläinpuisto sulkee jo kello 15. ”Pitäkööt Skanseninsa, jos ei saa pusia possuja.” Tätä varten on selvästikin varattava kokonainen lomapäivä aikaa joku kerta.

Illalla söimme myös kunnon ruokaa kunnon ravintolassa ihan siinä Gröna Lundin sivuportin ja hotellimme vieressä. Ja sitten alkoi mentaalisesti Suomi häämöttää sen ajatuksen myötä, että huomenna nousemme Siljalle ja aloitamme merimatkan kotimaahan.

Matka osa 3 - asetumme Djurgårdeniin

Autolla Hollannista Saksan, Tanskan ja Ruotsin kautta Suomeen ja takaisin.

Modernein hotelli tähän mennessä ja paras wifi, jopa videot sai ladattua googlesta koneelle. Pop House Hotel eli entinen Abban Benny Andersonin perustama Melody Hotel, meillä on parveke Abba-museon kaupan yllä. Jäämme tähän kahdeksi yöksi.

Iso huone ja kaunis sisustus, kyllä tässä kelpaa olla 2 yötä.

Gröna Lund -huvipuisto huutaa vieressä, ihmiset hattaroin, pudotustorneja, karseita vuoristoratoja. Raitiolinja 7 ajaa ja lautta. Skansen on tuossa, katsotaan ehditäänkö sinne oikeasti, siellä olisi kotieläintilakin. Mutta tärkein huomenna on ensin Abba-museo ja sitten Gamla Stan. 

Vasemmalla Gröna Lund, oikealla hotelli ja Abba-museo, edessä ratikkapysäkki.

Tulee kauhea helle, 27 astetta luvattu. Tänäänkin jo hikosi autossa, aurinko paistoi hulluna ja paahtoi autoon, paljon oli ilmastointi päällä. Vaikka välillä oli pilvikin ja pieni sadekuuro ennen Tukholmaa, niin oli lämmin kovasti. 

Syötiin tuossa terassilla veden päällä Djurgårdsbron vieressä, vähän hienosteleva rapupaikka ja vähän kalliimpi, mutta okei. Pieni toast skagen melko isolla hinnalla. Sopii kyllä välillä syödä ravintolassa, koska nuo päiväsaikojen lounaat ovat menneet ihan hösseliksi, ei meille löydy nopeana välipalana aina kuin joku huoltis, jossa joko tungetaan vaan snickersiä naamaan tai Sibyllan nakkia perunamuusilla, ei paljon näy vihannesta ja sillee.

Aamupala Jönköpingissä oli oikein kiva, ilahduin skandinaavisesti kun oli puuroa ja kanelia, ja oli lettuja mansikkahillolla, ja mustikkakeittoa. Olisi ollut silliäkin.

Hotellin pysäköintikellarista kaasutin ylämäkeen ulos ja ajoin E4:sta Vätternin rantaa. Grännan lähellä pysähdyimme isolla huoltiksella, jossa oli makeiskauppa ja myös lasin takana näytöspöydät, joilla joku joskus pyörittää karamellia. Oli metrilakua ja karkkitankoja ja tikkareita. 

Itse Gränna nähtiinkin jo viime kerran autoreissulla ja hauska paikkahan se oli namipuoteineen ja söpöine puutaloineen. Käsin tehtyjen piparminttutankojen perinnepaikkana kuuluisa siis.

Vätternin rantaa.

Otimme kiertotien ihan maisemareitiksi, ja ennen Katrineholmia mainostettiin ruukkia ja lasinpuhaltamoa. Löysimme maaseudun keskeltä Reijmyren lasinpuhaltamon ja saimme kahvit ja pullat sen vierestä minikahvilasta. 

Mutta ohhoh, siellä ei käynytkään kuin käteinen. Olemme selvinneet koko Tanskan ja tähänastisen Ruotsin läpi ilman kruunuja, eli maksamalla vain digitaalisesti korteilla ja puhelimilla. Ensin täti neuvoi, että tuolta kylän pizzerian vierestä saa käteistä automaatista, mutta kun sitä mietimme, hän sanoi, että itse asiassa voi kyllä ottaa 10 euroakin, se oli suunnilleen oikea hinta kurssin mukaan. Se seteli oli helpompi antaa ja pelastuimme kruunujen hankkimiselta. Auringossa puupenkillä punatiilisen rakennuksen vieressä nautimme kahvit.

Hallissa näki lasinpuhallusta, oli ainakin 4 miestä ja 1 nainen valmistamassa laseja ja vaaseja. Katselimme hetken, heillä oli itse rakennettu nerokas liukuhihnakin, joka pedaalin polkaisulla toimitti lasin seuraavalle työntekijälle poimittavaksi kankaiden päällä laatikossa hellästi.

Todella kivoja teitä ajaa nämä metsän keskellä kiemurtelevat maantiet ja maalaistiet. Hyvä asfaltti, ja sitten vain mutkia ja mäkiä niin vimmatusti. Kerrankin käyttöä ratilla. Oikein hauskaa, minun lemppareitani. Sitten vaihdettiin kuskia ja ostettiin nakit ja muusi ja sitten Tukholmaan.

Aina ei mene putkeen: yhdellä huoltoasemalla ei ollut pissapaikkaa ollenkaan, seuraavassa se oli jännittävästi sisällä autopesuhallissa pesupaikan laidalla. Kassalla solkotin ihan hirveästi olematonta ruotsia ja googlepay ei halunnut toimia. Se oli ihan nolo kielitaito. Jollain toisella kassalla taas pärjäsin ihan sujuvasti, kuten pullakahvilla, ei mitään ongelmaa. Ruotsini vaihtelee tosi paljon. Skagenravintolassa vetelin taas ruotsia ihan jees. 

Haasteet Tukholman: ruuhkia jo 20 km etukäteen, moottoritien räjäytystyömaita. Hankalia risteyksiä. Suljettuja tietyömaakatuja, juuri se josta piti ajaa. Plan b-kään ei toiminut, väärään suuntaan kiersi tien ramppi ja perkele. Luotsasin meidät google maps kädessä isoille kiertoteille, joista ainakin pääsee sille ainoalle Djurgårdenin sillalle. 

Sitten vielä auto johonkin, kun ei tällä saarella ole paljonkaan pysäköintitilaa, ja selvittämään hotellista, että mitähän nyt sitten. Tilanne oli siis aivan tiedossa ja olimme varanneet jonkin kalliin erityispaikan hotellin kautta jo etukäteen. Se olikin tosiaan ihan yksilöllisesti varattu ja numeroitu, tuossa kulman takana salaa tiilimuurin toisella puolella. 

Kadulla ensin sekosin, mistä mennään hotelliin nykyisin, ja kysyin ravintolan naiselta: Jag söker hotellet. -”Se on tuolla toi ovi.” -På den här sidan? Osasin kaiken melkein ihan hyvin sillä kertaa.

Mieheni ravintolassa: ”Miksi toi tarjoilija koko ajan luulee, että me ollaan ruotsalaisia?” -”Koska mä puhun sille ruotsia, siksi kai... sori.”

Iltakävelyllä oli kaunista Wasa-museon ja museolaivojen rantaa. Ja onhan tällä museoita ”vaikka huru”. Vanhojen alusten takana siinsi Viking Line lähellä Slussenia kaupungin puolella.

Tarkistimme, että lauttarannasta saa lipun jopa ihmiseltä kioskista, tai automaatista, ja sillä voi ajaa ratikalla tai lautalla tai bussilla ym.

Huvipuisto ilta-auringossa lauttapysäkiltä käsin.

Kävelimme Skansenin kukkulan laidalla rauhaisassa puistossa. Näin Kaknästornetin eli Tukholman tv-tornin ja lähetin siitä kuvan äidille, koska 80-luvulla oli vanha vitsi ehdottaa, että ”mennään hei Kaknästorniin” aina kun seilasimme Siljalla tänne, mutta koskaan emme menneet. Kuulemma oli tärkeämpää päästä hampurilaiselle. Voin kuvitella ainakin meidän lasten puolesta todeksi tuon. Nykyään se torni ei edes ole enää yleisölle auki.

Komeat nuo Skansensin huvilat ja mitä museolinnaa tässä on jo yleisellä alueella. Sininen kuninkaan portti myös. Puistossa hanhet parvina ja räkättirastas ja västäräkki. Lokit kirkuvat täällä välillä.

Otimme vuorotellen ratikkapysäkiltä hotellin edestä kuvia, joissa toinen huitoo hotellihuoneen parvekkeella Abba-museon yllä.