Talotekniikan traumoja osa 15

Tässä on taas ollut kaikenlaista vaivaa ihan tyhjästä.

Kun heräsin, tajusin, että minulla on silmätulehdus vasemmalla. Punainen, vetistävä ja arka. Menisiköhän itsestään ohi. Ja jääköhän yhteen silmään vai osallistuuko toinenkin myöhemmin. Ihan irrallinen sairaus, eli ei ole flunssaa samalla.

Seuraavana päivänä silmään alkoi sattua paljonkin. Kohdentaminen lähelle vihlaisi, ja silmän liikuttaminen mihin vain suuntaan sattui. Ei minulla yleensä ole näin kovaa aktiivista kipua silmätulehduksessa. Kipualue säteili poskipäästä otsalle saakka.

Arvelinkin tosin jo netin perusteella, että ei tällaisiin silti anneta täällä hoitoa, koska ne menevät järjestään itsekseen ohi viikossa. Kaikenlaiset tipat ovat aikalailla hakuammuntaa.

Vasen silmä on sensuroitu.

Mutta koska kipu vielä yltyi aamulla, soitin neuvoa lääkäriasemalta, että meinaanko pärjätä tämän kanssa. Koska näen kumminkin sillä silmällä, niin tosiaan itsehoito riittää. "Odottele viikonlopun yli (ja Kuninkaanpäivän). Ota parasetamoli kipuun. Huuhtele silmää Zwitsalin vauvashampoolla pari kertaa päivässä." Mtäh? "Se ei kirvele." Öö, shampoota silmään? Ihan tosissaan? En halua laittaa näin arkaan silmään mitään huuhteluaineita pliis.

Netin mukaan se on ihan oikea kikka, jota lääkärit ovat antaneet muillekin. Josta keskustellaan Hollannin vauvasivustoilla. Tarkemmin se menee niin, että saippuatonta vauvashampoota laimennetaan vedellä paljon, ja liuoksella pyyhitään vanulapulla luomia. Eniten se kai auttaa siihen, että saa luomista rähmän pois. Mutta ei minulla edes ole luomissa rähmää. Antaa olla. 

Muut "isoäidin kikat" sanovat täällä, että purista kamomillateen tai tavallisen teen pussista liiat vedet pois ja pyyhi sillä luomia.

Mutta sen verran silmään sattui, että se haittasi elämää ja laitoin itseni henkisesti sairaslomalle odottelemaan. Kipu alkoi lieventyä päivien kuluessa ja silmä paranee ihan vähitellen.

Lepoasento.

Yhtenä päivänä tuli kylään spontaanisti yksi putkimies, joka oli ollut tarkastamassa pois muuttaneen naapurin tyhjennettyä asuntoa ja oli lukenut, että meillä on näitä pitkäaikaisia ilmausongelmia. Pitkään filosofoi ja katseli, että voisi vetää putken tuosta kylpyhuoneen nurkasta kattoon piippuun saakka. 

Meillä on nyt jo monta vuotta ihmetelty välillä kurluttavia putkia ja huonosti vetävää suihkun viemäriä ja siksi paksunnettu ja pidennetty vessanurkan ilmausputkea, lisätty ilmaus lavuaarin alle, ja viimeiseksi vielä pesukoneen viemärinpätkään, ja siltikin se välillä temppuilee edelleen.

Jip pakoilee putkimiestä sohvan alla.

Sitten koitti lauantai. Haimme parsakaupasta perunaa ja parsaa ja mansikoita. Menimme keskustaan hakemaan hammastahnoja tarjouksesta ja yhdistimme siihen kahvilan. Oli niin loistava aurinko. Ulkona kadulla oli pöytä vapaana. 

Parsakaupan lahjatavarakaappi.

Minulla oli huppari t-paidan päällä, koska minulla oli hitusen viileää. Mieheni pärjäsi ihan hyvin t-paidassa. Lämpötilan tuntu on ollut usein ristiriitainen. Riippuu ihan millä metrillä olet, niin joko paleltaa tai on paahtavan kuuma. Kylmä pohjoistuuli nimittäin viilentää, vaikka aurinko paahtaa täysillä.

Siitä johtuen näkikin kadulla pukeutumisratkaisuja laidasta laitaan. Joillain - yleensä vanhemmilla henkilöillä - oli kevyttoppatakki päällä, joillain farkut ja pitkähihainen ohut pusero, ja sitten oli esim. tyttö, jolla oli varvastossut, shortsit ja toppi.

Sitten oli siivouksen vuoro, mieheni imuroi ja minä pesin pyykkiä.

Sitten oli katastrofi valmis. Viimeisenä kolmena päivänä oli vessaa vetäessä myös alakerran vessan pikkulavuaari kurluttanut. Se oli uutta. Mieheni huomasi, että alakerran vessa imee yhtäkkiä huonosti ja vesi nousee pöntössä. Jaaha, myöskään keittiön pesuallas ei vedä, ja hän yritti sitä pumpata kumipumpulla. Huomasin, että aina kun pesukone pumppaa yläkerrassa vettä pois, se nostaa vedenpintaa alakerran pöntössä. Täällä ei nyt siis vedä mikään.

Otin pumpun ja yritin sillä vielä saada vessaa vetämään, vaikka tähän Hollannin pönttöjen muotoon se ei oikein sovi eikä sitä saa oikein vakuumiksi. Silti veden pinta vähäsen laski.

Sitten, ja tämä on highlight: mieheni huomasi, että olohuoneen laminaatilla oli lätäkkö. Vettä tunki ulos jalkalistan alta lähellä pihaikkunaa, väliseinästä, joka jakaa keittiön ja olohuoneen. Haettiin rättejä, hain ämpärin johon voisi vääntää rätit kuiviksi ja käyttää uudelleen, raivattiin jakkara ja pikkulipasto pois seinustalta. 

Mitä helvettiä nyt. Miten täältä seinästä tai lattiasta voi tulla vettä? 

No tässä kohdassa ainakin on puolivalmiiksi asennettu potentiaalinen vesipisteen paikka. Seinän sisällä on mahdollinen viemäri- ja varmaan vesijohtoliitäntä, sen on mieheni tiennyt aina. Se näkyy rappauksessakin, että siinä on seinä erilainen.

Kuinka paljon tulee vettä? Kuinka suurella alalla vasemmalta oikealle? Painava kirjakaappi pitäisi siirtää, jotta näkee, onko sen alla vettä. Entä tuleeko keittiöönkin vettä samasta kohdasta seinää?

Vesi oli laskemassa ja mieheni testiksi veti pöntön kerran. No, silloin seinästä tirisee taas uutta vettä jalkalistan alta. Voisitko olla lisäämättä vettä systeemiin just nyt kun on tämä tilanne päällä! Kaikki lisävesi tulee lattiasta ulos! 

Ja pesukone oli vielä toiminnassa ja joka kerta kun se pumppasi, se lisäsi vettä alakerran pönttöön. Millon tämä perkeleen kone on vihdoin valmis? Vartin päästä.

Voisitko ensi sijassa soittaa putkimiehen? Hätä-viikonloppuputkimiehen. Mieheni soitti, jonotti pitkään, sai apua, putkimies löytyi. 

Raivattiin kirjakaapista paljon pinoja pois, jotta se kevenisi, ja saatiin se siirrettyä. Vain hitusen vasemmalle oli märkää kaapin takana. Keittiössä tyhjennettiin vitriinikaappia, jotta sen voi siirtää. Sen takana oli kaikki onneksi kuivaa keittiön puolella.

Putkimies tuli ja sanoi, ettei sitä oikein voi tietää, millä tavalla ja miksi vettä tulee lattialle, paitsi että sillä on varmaan tekemistä sen liitäntäkohdan kanssa. Täytyy ensin keskittyä hoitamaan tukos.

"Täytyy ottaa pönttö pois." Sitten otettiin pönttö pois. Tehtiin tilaa ja avustettiin. Kun aukko oli avoinna, hän näki heti, että vesi seisoo putkessa. Eli ihan selvä koko asunnon pääviemärin tukos. Sinne kamera, joka kertoi, missä metrissä se kulkee.

Kaksi eniten tukkeutunutta paikkaa löytyi. Itse asiassa viemäri on hajalla. Siihen on tunkeutunut puun juuri ja halkaissut sen kahdessa kohdassa. Ja putki on vähän laskeutunut paikaltaan maaperässä. Niihin ahtaumiin alkavat kertyä tukokset vähitellen, kunnes on loppufinaali eikä se vedä yhtään enää, kuten nyt.

Nykylaitteistossa laitetaan kamera putkeen, ja maan pinnalta jollain signaalilla sauvalaite kertoo, missä kohdassa se kamerapää on maan alla. Putkimies tepasteli etupihalla ja jalkakäytävällä etsimässä ja sai merkittyä spraymaalilla tukosten paikat.

"Tuosta pitää kaivaa maa auki ja korjata viemäri siltä pätkältä. Tästä tulee kaksi eri toimeksiantoa, koska ensimmäinen on tontin alueella ja ehkä jopa meidän firma tulee hoitamaan sen, ja toinen on kadulla eli kunnan alueella ja kunnan pitää tulla kaivamaan se." Näissä voi kestää muutama viikko ennen kuin tapahtuu.

Mutta: akuutti tukos otetaan pois nyt painevesilaitteistolla ja aletaan ruutata. "Tästä voi nousta jonkun verran jätevettä sisälle, että olisi hyvä jos on muutama paksu pyyhe suojana." Hankin ne. Kameraa sisään putkeen taas ja laite hurisemaan. Katsottiin laitteen näytöltä tapahtumia. 

Sitten hän sai tukoksen auki. Näkyi, kuinka vesi virtasi ja pyörteili, ja alkoi näkyä tyhjää putken kattoa. 

Pönttö paikoilleen. Nyt pitäisi vetää taas ja pian korjataan katuviemärin rakenteet.

Jaa että kuivuukohan se seinän sisällä tapahtunut ja lattialle tullut vuoto rakenteista ilman vahinkoa? No sitä ei kukaan voi taata. Usein kyllä. Voi olla, että huoltoyhtiö haluaa tulla avaamaan seinän ja katsomaan tilannetta. Siellä on varmaan pulpahtanut jonkun verran jätevettä sieltä päättyvästä umpikuja-putkesta ylös sillä hetkellä kun systeemi on ollut liian täynnä täystukkeuman aikana.

Oli tekemistä saada kirjakaappi ja astiakaappi paikoilleen ja ladata niihin kaikki tavarat takaisin ja palauttaa kaikki muutkin huonekalut ja siistiä vessa ja eteinen ja pyyhkiä jäljet ja pestä kaikki pyyhkeet ja rätit, jotka tästä seurasivat.

Ehkä ne moninaiset ilmausongelmat ovat sittenkin olleet tätä pääviemärin tukkeumaa? Ehkei tarvitse vetää lisää ilmausputkia ulos? Ehkä tämä oli tässä, tämä ratkaisu? 

Ennenkin on katsottu kameralla, mutta aina yläkerran pöntöstä käsin. On sanottu, että "kadulle saakka" ovat olleet putket vapaina. Mutta tosiaan, vain "kadulle saakka". Ja nämä tukkeumakohdat ovat kadulla.

Taas yksi talotekniikan trauma lisää: kun lattialistan alta tunkee vettä.

On tässä talossa ollut aika monta traumahetkeä. Se kun en saanut patteria ilmattua ja avasin vahingossa patterin venttiilin kokonaan ja sieltä suihkusi kaikki lämmitysvesi pitkin seiniä. Se kun pesukoneen hana olikin jumissa eikä sitä saanut kiinni, ja vettä vaan losotti ja losotti lattialle. Se kun muurahaisia marssi seinän halkeamasta sisään sadoittain. Se kun hiiri rapisi seinän sisällä ja erkkerin puupanelin takana. Se kun vanha lämmityslaitteisto jumputti ja tärisytti putkia. Se kun sähköjohto sirisi katossa ja teki oikosulun.

Voin kuvitella, että hermostoni vaatii kolme vuorokautta tästäkin toipumiseen. Eikä tiedetä, kuivuuko se lattia tai tuleeko joku vielä avaamaan seinää vai mitä.

Tämä on vaan niin rasittavaa. Kun haluaisi olla rauhassa, ja aina tulee joku uusi katastrofi yllättäen.

Mutta tämänkin takia olen iloinen, että asun vuokralla. Maksamme vain huoltomaksua ja yhtiö hoitaa korjaukset. Mitä kaikkea tämä olisikaan jo maksanut, jos omistaisi kaiken tämän paskan talotekniikan itse.

Osaisipa levätä kuin Jip kaiken jälkeenkin.

Tyhmiä sanoja

Yhtenä aamuna oli jo varhain kosteanhikinen tunnelma ja 11 astetta. Muutenkin sellainen painostava puoliaurinkoinen sää, kosteudesta raskas, trooppinen.

Illalla makasin hetken lepotuolissa pihalla, kun oli sellainen 23 astetta. Olisin halunnut torkahtaa siihen, mutten pystynyt. 

Tyhmää, kun väsyttää, muttei kuitenkaan pysty relaamaan niin, että saisi hitusen unta. Aistit vain ovat sekaisin ja on vaikeaa nähdä tarkkaan. 

Sen hetken runo:

"Aistini eivät ole skarppina, vaan muussina."

Välillä sadetta, ukkosta tai rakeita.

Miten voi olla, että katsoo juuri Instagramin musiikkivideota, ja kun joku soittaa, niin puhelun taustalla se videon ääni käynnistyykin taas uudelleen ja alkaa soittaa musiikkia täysillä päälle? Enhän minä puheluun vastatessa ehdi etsiä ja painaa mitään mykistystä tai sulkea ensin Instaa. 

Luulisin, että se olisi sisäänrakennettu homma, että puhelua ei häiritä toisilla äänilähteillä? Ja iPhone vielä, ja noin tyhmä. Ja ihmettelen kovasti, kuuluuko se musiikki ihan yhtä lujaa myös sille puhelun toiselle osapuolelle?

Tulee vain taas sellainen olo, että on ihmisenä täysin epäonnistunut sekopää, joka sotkee jotain biisiä puheluun ihan tahallaan.

Mitä hittoa, puissa on lehdet!

Tajuan, että minua ovat aina inhottaneet tietyt sanonnat, koska kuvittelen ne aivan (liian) konkreettisesti. Esimerkiksi lapsena kuultu "aivopesu" oli hirveä, koska kuvittelin, että sinne kallon sisään aivoihin suunnataan vesisuihku, ja se oli anatomisesti ällöttävää. Nykyajan lehdistön käyttämä "aivovuoto" on siksi myös aivan sietämätön sana. Kuulostaa tilalta, jossa pitää kiidättää potilas nopeasti teho-osastolle tai leikkaukseen. 

Toinen lapsena kuultu oli "silmänkääntötemppu", ja värisin heti inhosta, koska kuvittelin jonkun silmämunan, joka väännetään väärin päin. Tietysti "rahanpesu" näyttäytyi pesukoneena, jossa setelit pyörivät ja vaahtoavat, ja on vaikeaa päästä irti siitä mielikuvasta, vaikka tietäisi, ettei se ole sitä.

Kyllähän muiltakin ihmisiltä kuulee paljon tällaisia lapsuusjuttuja. Jos on tuntematon sana tai sanonta, lapsi yrittää tajuta sen siihenastisen vähäisen tietonsa perusteella. Ja kyhää omaa outoa logiikkaansa, jos sanaa ei selitetä oikein.

Muistan elävästi, kun siskoni käytti sanontaa "siinä kohdassa putosin kärryiltä" enkä tiennyt, mitä se tarkoittaa. Kuvittelin vain vanhanaikaiset hevoskärryt, joilta joku keikahtaa pöpelikköön. Mutta sain selityksen, yritin ymmärtää sen ja ihmettelin, mistä tuollainenkin irrallinen sanonta tulee.

Hankin muutamia kesäkukkia ruukkuihin.

Olen myös vihainen joillekin tuotemerkeille, joista tulee joku ikävä sana-assosiaatio ihan sattumanvaraisesti. Ja täällä Hollannissa inhoan moottoritien liittymän nimeä "Valburg", koska se on ihan tahallaan typerän hämmentävä varsinkin meille ulkomaalaisille, jotka vähän takeltelevat hollannin kanssa. 

"Valburg" on nimittäin liian samanlainen sana kuin Waal-joen silta "Waalbrug", joka on vieläpä lähellä niitä kylttejä, joissa lukee Valburg. Suomalaiselle on muutenkin vaikeaa aina muistaa, millon jossain sanassa on v tai w, ja tuossa ne menevät sekaisin. Lisäksi tuo jälkiosan sanapari, joka muistuttaa liikaa toisiaan: brug / burg. Silta tai linna. Miksi pitää laittaa ihan vierekkäin kaksi nimeä, joissa sekä ensimmäinen että toinen osa ovat juuri inhottavasti melkein samat? Pelkkää kiusantekoa.

Harava kiinnosti kissoja.

Ja sitten on hyvin yksinkertainen verbipari, joka on jostain syystä liian vaikea minulle. Minun on erityisen vaikea aina erottaa toisistaan "kopen" ja "koken". Molemmat liittyvät ruoanlaittoprosessiin: ensin pitää mennä ja ostaa aineet, "kopen", jotta voi laittaa ruoan, "koken". En tiedä, miksi juuri nuo konsonantit p ja k ovat niin vaikeita erottaa toisistaan tässä kohtaa. Todella usein pidän tauon kesken lauseen tai sanan, jotta ehdin valita ja miettiä tietoisesti, pitääkö nyt sanoa ko-pen vai ko-ken. 

Tässä on ilmeisesti sekä ostettu "kopen" että keitetty "koken" nuudelia.

Illalla tuli telkkarista sattumalta Red Bullin mäkiautokisa Helsingistä vuodelta 2019, amerikkalaisin selostajin. Tähtitorninmäellä oli rata ja joukkueilla hienoja luomuksia. Oli Paluu tulevaisuuteen -auto, James Bondia, takaperin ajava asuntovaunu-Saab-yhdistelmä ja pyramidi muumioiden kanssa. Yhdellä autolla oli hahmona Muumien Mörkö, mutta lisäksi sillä oli jääkiekkokypärä ja -maila ja juontajat ihmettelivät, mikä on yhteys Möröllä ja jääkiekolla. No selitä niille nyt sitten Marko "Mörkö" Anttila. Yleisöä oli paljon ja oli hauska tilaisuus.

Viime aikoina olen saanut sähköiskuja. Ainakin töissä usein. Otin kahviautomaatista kahvia, avasin paperisen sokeripuikon ja aioin kaataa sokerin kuppiin sillaikaa kun kahvi valuu. Käsi osui samalla automaatin aukon yläreunaan ja sainkin sähköiskun, jota pelästyin niin, että käsi heilahti ja kristallisokerit lensivät putkesta ja levisivät pitkin automaattia ja lattiaa. 

Katsoin tuhoja. Yleensä toimin moraalisesti oikein ja siivoan jälkeni, jos olen läikyttänyt jotain yleisissä tiloissa. Jos mahdollista. Mutta täällä ei ole edes rättiä tarjolla. Millä minä ne sokerit noukin, automaatin eri ritilöiden välistä ja kaikkialta lattialta? En pysty, sori. Kävelin pois rikospaikalta.

Myöhemmin otin hanasta vettä juomapullooni ja mielestäni minusta tuntui siltä kuin olisin saanut sähköiskun, kun koskin sormella vesivirtaan! Eihän se ole edes fyysisesti mahdollista? 

Jaha, netin mukaan se ON hyvinkin mahdollista, saada hanavedestä sähköisku. No kiva, taas uusi asia, jota voi alkaa pelätä päivittäin.

Kävin toisellakin kukkakävelyllä katsomassa punakeltaisia tulppaaneja eri kaduilla. Otin potrettimoduksella kukkakuvia ja niistä tuli ihan jänniä. Vähän sellainen miniatyyriefekti, kun tausta on sumuinen. Oli myös kaunokainen, bellis perennis, ja jotain violettia kukkaa rypäs puistossa.

Ekstrajännitystä saatiin taas yhtenä päivänä, meiltä oli mennyt sähköt aamupäivällä kun mieheni oli vielä kotona. Ensin tietysti pelästyttiin molemmat, että hajosiko meidän asunnon sähköjohtomme taas; mieheni livenä ja minä kun sain häneltä viestin, että sähköt meni. Mutta mieheni selvitti, että naapureiltakin puuttui sähkö. Oli ainakin parin korttelin mittainen häiriö. Lopulta se ilmoitettiin sähköyhtiön sivuillakin. 

Mieheni lähti töihin sillä välin ja sitten oli kysymys, kauankohan sähkökatko kestää ja palautuvatko kaikki laitteet hyvin, esim. reitittimet ja netti, ja kuinka paljon lämpiävät jääkaapit. Ja selvää oli, että ainakin kolme digikelloa saa taas vääntää asentoon.

Jossain vaiheessa huomasin puhelimesta, että nettikamera alkoi taas toimia ja pystyin katsomaan olohuoneeseen sovelluksella. Siellä on kaksi kameraa kissaturvallisuuden takia; että poissa ollessa voimme välillä tarkistaa, että kaikki sujuu eläimillä hyvin. 

Kamerassa näkyi, että valot olivat täysillä päällä olohuoneessa vaikka nyt jo paistoi aurinko sisään, ja värivalolamput olivat katkoksesta johtuen menneet vikatilaan niin että ne olivat menneet itsestään päälle ja näyttivät kirkasta valkoista valoa. Voi mikä turha valoshow, ja minä kökin vielä kolme tuntia töissä. Mutta värivaloillahan on myöskin puhelinsovellus ja pystyn sammuttamaan ne heti, minkä tein.

Kun tulin tyhjään kotiin, telkkari oli päällä. Se oli siis jäänyt mieheltäni päälle. Onneksi se selitti vain kohtuullisella voimakkuudella. Laitoin loput valot pois. Asetin mikrouunin kellon takaisin, muita en osannut. Varaston pakastin vilkutti hälytystä, että se oli päässyt lämpenemään. Se näyttää silloin, missä asteessa se on ylimmillään ollut, -11. No pysyväthän ne pakasteina kumminkin.

Kun laskeskelin erinäisiä kellojen näyttöjä, päättelin, että sähkökatko oli kestänyt 2 tuntia ja 20 minuuttia. Aika pitkä. Selitystä ei nettisivu antanut. Mutta meillä kaivellaan kuukausitolkulla edelleen kaikilla lähikaduilla pitkiä kaivantoja ja asennetaan sinne voimakkaampaa sähköverkkoa, joten josko siellä olisi jossain käynyt joku "ohoh"-katkeaminen. Tai "hupsista".