Suomi-musaa kunnon satsi

Oikein mökkilook minulla, sopii kyllä tähän epämääräiseen kotioleiluun: pyöräilyn jälkeen silitin ja minulla oli niin kuuma, että laitoin pelkän hellemekon päälle. Mutta sitten alkoi paleltaa ja lisäsin pupupyjamahousut, ja sitten villasukat. Mikään ei sovi mihinkään, on juuri sellaiset mökkiröntsävaatteet jotka on nopeasti otettu jostain ullakon pinosta, mukavuus edellä.

Yhtenä iltana myöhään kävimme vielä ruokakaupan. Viimeinen aukiolotunti kahdeksan ja yhdeksän välillä oli hyvin rauhallinen.

"Mitä ostoksia täältä kassista nyt sitten löytyy? Ei voi olla totta, toi tyyppi!"

Pari viikkoa sitten huomasin Ylestä, että illalla on Ylexpop-livekonsertti Vantaalta, mukana myös Erika Vikman. Se näkyikin myös minulle vapaasti, ja myös telkkarin sovelluksella.

Erikan uudet ja monet vanhemmatkin kappaleethan noudattavat moraalisen vapauden, ja konservatismin vastustamisen teemaa. Homo-oikeuksien puolustamista, feminismiä, oman tien rohkeaa kulkemista. On siinä kerrankin hyvä idoli tytöille. Yleisössä näkyikin suorastaan aika nuoria tyttöjä. Ehkä Erika pitää heidät poissa epäilyttävien lahkojen kynsistä kun heille on sanottu, että älkää kuunnelko tiukkapiposaarnaajia. 

Ennen ehkä kauhisteltiin hardrockbändejä, kuinka satanistisiahan muka ovat joku Judas Priest ja Black Sabbath. Erika Vikmanin kohdalla ei tarvitse paisutella ja arvailla; hän laulaa ihan selvästi pirusta, synneistä ja tekopyhyyden haitallisuudesta.

Ihme, etteivät jotkut vanhoilliset piirit ole vielä näkyvämmin älähtäneet, että Vikman pitää saada pois lavoilta ja kuinka kauheaa on, kun nuoret tytöt kuuntelevat häntä. Kiitos, että hän on Ylellä hyväksytty artisti. Ja lainasihan jokin protestanttisen kirkon seurakuntakin Syntisten pöytä -kappaletta taannoin omaksi sanomakseen. 

Ja nyt tuli sellainen projekti, että Kodin Kuvalehdessä listattiin paljon perinteisiä suomalaisia kesälauluja, ja uudempia myös, joita on toivottu Puhelinlangat laulaa -ohjelmaan juuri juhannuksena. Huomasin, kuinka pienen murto-osan tunsin niistä, ainakin nimen perusteella suoraan. 

Aloin sitten kuunnella niitä ja täyttää aukkoa sivistyksessä. Nämä ovat sellaisia usein mainittuja, joista suomalaiset haaveilevat ja joita kehuvat ihaniksi, ja joita lauletaan karaokeissa, ja minä olen vaan, että täh mikä.

Olisi tuolla listalla tosin myös mm. AC/DC:n Thunderstruck ja Abbaa. Mutta suureksi osaksi suomalaista, paljon vanhaa, ja kesäaiheisia. Paljon savottaa käydä läpi.

Opittua tähän mennessä: Ai tuo Juhan Vainion Juhannustanssit ei olekaan yhtään törkeä, vain humoristinen tällä kertaa, mitä ei Juha Vainiosta aina tiedä. 

Onpa niin ihanaa humppaa suomalaisen kulttuurin sydämestä tuo Juhannuspolkka Paksulassa. Oikein itkunaurattaa, hilipati. 

Huumorikappaleita on pari aina välissä tietty, mutta eivät ne kaikki ole hyviä. Juicen Että mitenkä sekä Irwinin Sepalus auki ovat aika toisteisia. Klassinen hauskuutus on Veikko Lavin Silakka-apajalla, ja sillä voi pelotella suomea opettelevia ulkomaalaisia.

Olipa ihan tunnelmallinen tai surumielinen tuo JVG:n Rehellisesti. Ai, käännöshittejä: Hectorin Kissojen yö on Al Stewartin Year of the cat; Kai Hyttisen Nosta lippu salkoon on joku vanha hyvin tuttu englantilainen popkappale. Tie a yellow ribbon around the ole oak tree, löysin. Katri Helenalta tunnen kyllä aika paljon, mutten Sua rakastan. Eksoottisista saundeista päätellen käännöshitti sekin.

Vesa-Matti Loirin Lapin yö ei ollut myöskään ihan tietoisesti tuttu minulle. Perin omituinen! Ihme sanat! Kuka psykopaatti noita on kirjoittanut? Ai jaa, Eino Leino...

Onpa Kake Randelinilla vähän korkea kireä ääni; mutta Kaken laulut ovat aika lailla sellaista alkavan 80-luvun nopeatempoisen diskoiskelmäsaundin ydintä, mitä tuli minun muistojeni mukaan radiosta sellaiset 24/7.

Jotkut ihan legendaarisista, joita kaikki mainitsevat perinteisinä tunnelman tuojina, eivät sano minulle mitään. Ja kun kuuntelen ne ja yritän eläytyä, en silti saa mistään tunteesta kiinni. Yksi tällainen on Maaritin Jäätelökesä, johon olen jo aiemmin yrittänyt tutustua. Se ei vain ollut minun äänimaisemassani koskaan läsnä.

Ja sitten on paljon hidastempoista vanhanaikaista valssia ja muuta, joka ei kovin iske. Nuo Reijo Taipaleet ja Eino Grönit alkavat olla aika vanhaa fiilistä. Puhumattakaan Kauko Käyhköstä ja Georg Malmsténista. Myös paljon ihastellut klassikot kuten eri leffojen häävalssit ovat minusta vain tylsiä.

Kuuntelin koko lehden listan loppuun. Edelleen kertyi paljon hitaita, tylsiä valsseja. Vasta hyvin kaukana listalla oli ensimmäinen tango, hämmästyttävästi. Mutta hyvä valssi on Saarenmaan valssi, jonka toki tunsin.

Ei nyt ihan varsinaisia uusia helmiä tästä joukosta löytynyt.

Omien lapsuusmuistojeni kesälaulujen ydintä on nimenomaan Tapani Kansan versiona Kesän lapsi, sekä R-A-K-A-S. Ja Ajetaan me tandemilla. Nämä ovat aivan ihania. Ja myös Käyn ahon laitaa, oikein humppa.

Jatkoin omilla lemppareillani kuten nuo neljä parasta. Vähän Leevi and the leavingsia, vähän Juicea, vähän Hassisen konetta ja Pelle Miljoonaa, Kauko Röyhkää, Eppuja ja Pave Maijasta. 

Sekalaisia ja omituisia muistoja: Anna Hanskin Tule poika uimaan, Tuula Amberlan Lulu, Tavaramarkkinoiden Kevät, Tuomari Nurmion Valo yössä twist. 

Lea Lavenin Ei oo, ei tuu, taas oikein suomalainen humppa, jonka muistan elävästi telkkarista itse. Myös Satumaa, ja sen perään viittauksena Maija Vilkkumaan Satumaa-tango. Toisena parina Maija Vilkkumaan Ei, ja sitten Benjaminin GAY, joka lainaa sen kertosäettä.

Kyllä nyt oli sivistystä kerrakseen ajoissa juhannukseksi.

Saksan marketti ja viemärin kaivuu

Pyörän tarakkalaukku oli hetken varaston lattialla ja kuulin sieltä outoa ääntä. Jip oli tunkenut itsensä laukkuun, joka on aika kapea. Kissat ja kassit. Jätä vartioimatta mikä tahansa kassi kymmeneksi sekunniksi, niin sen sisälle ilmestyy kissa.

Venyttelin joogamatolla, että saisin jotain lihaskireyttä pois kropasta. En pitkälle ehtinyt kun kissat jo marssivat sillä edes takaisin ja aloittelivat kissajoogaa.

Janneke ansaitsee kyllä jonkun Mestarinukkuja-sertifikaatin viime yöstä. Se makasi jaloissani kyljellään aivan sikeässä koko yön. Joskus aamupuolella se käväisi kai vessassa ja syömässä hiukopalan alakerrassa, ja palasi pian. Kun mieheni nousi töihin, se vain jatkoi uniaan liikkumatta; yleensä se kyllä menee alakertaan vaeltamaan uteliaana ja katselemaan tapahtumia silloin. Sitten me tytöt jatkettiin nukkumista kello 10 asti ilman mitään taukoja.

Ihmettelin, miten se pystyi nyt noin pitkään yhtäjaksoiseen yöuneen, kun se yleensä kuljeskelee ja tarkkailee reviiriä ja ottaa vain vaihtelevia torkkuja eri paikoissa. Yksi kuvio tässä oli: edelliset yöt olivat vielä niin helteiset, että oli ikkuna auki, ja molemmat kissat istuivat paljolti ikkunalaudalla tarkkailemassa pihaa. Oli liian jännittävää nukkua. Nyt oli ikkuna ja verhot taas kiinni. Oli pimeää ja hiljaista. Ehkä se siihen simmahti, kun olosuhteet olivat suotuisat valvomisjaksojen jälkeen. 

Tässä taas Jipin sohva-taidonnäyte.

Kävi ukkosrintama yli, ja kotoa välähtivät sähköt pois. Kuului ukkosen jyrähdys pari sekuntia sen jälkeen. Se oli vain pääsulake, joka teki tehtävänsä.

Kissat olivat tarhassaan, tuli rankkasadekuuroja ja ne ryntäsivät sisään: "äiti, tääl kastuu!"

Tuin auringonkukat kepeillä ja naruilla, koska ne ovat korkeampia kuin edellisvuosina.

Synkkä pilvi tulee päälle.

Oli paperijätteen hakupäivä eli kadunvarteen sai pinota pahvilaatikkoja paperiroskineen. Jotkut naapurit olivat jo laittaneet ne valmiiksi iltaa varten ulos. Sitten tuli päälle sellainen mahtavampi ukkosrintama ja siihen kuuluva ensimmäinen suuri tuulenpuuska. Oikein myrskysi niin että katsoin hämmästyneenä ikkunasta kun pensaat huojuvat yhtäkkiä poikittain. 

No, kadulla kaatui myös usea pahvilaatikko, ja niiden sisältö, kaikki irralliset lippulappuset, lensivät pitkin katua päästä päähän yhdessä humauksessa. Pian jo näinkin yhden tutun ja yhden tuntemattoman naapuritalon naisen ryntäävän ulos ja yrittävän poimia paperiroskia takaisin laatikkoon.

Siellä raukka keräilee papereita.

Kaavailimme mustikkapirtelöä, mutta näin selvästi lähikaupan hinnoista, että ei kannata. On mansikkakausi. Mansikkaa saa jollain 2-3 eurolla tarjoushintaan ison rasian, kun pensasmustikka maksaa 7 euroa. No, tehdäänkin sitten mansikkapirtelö.

Marketti on valmis jalkapallofaneja varten.

Kävimme pitkästä aikaa Saksassa marketissa. Löysin ison Kauflandin Geldernistä, siellä ei ole ennen oltu. 35 minuuttia ajoa. 

Menomatkalla kierrettiin perhepuisto Irrlandin liikenneympyrä, johon oli pystytetty Colosseum, palmuja ja patsas roomalaisista hevosvaunuista sotilaineen. Okei... eksoottinen näky.

Saksan maaseutua Niederrheinin alueella.

Yllättävä Rooma.

Kauflandilla oli oma pysäköintihalli ja ylhäällä oli pari muutakin kauppaa. Pyörittiin kauan. Ovathan nuo saksalaiset marketit vanhanaikaisia, esim. hinnat vieläkin paperilapuissa hyllyn reunassa. Hollannissa ja Suomessa hinnat ovat nykyään digitaalisilla näytöillä, ainakin tuon kokoisissa ketjuruokakaupoissa.

Löysin omia pervoja valmisruokiani kuten pastapaketteja, joissa on hirveä jauhe-herkkusienikastike mukana, ja pari pussia kuivapastoja kastikkeineen, joihin lisätään vain kuuma vesi. Oikein sellaista laiskan opiskelijan halparuokaa mihin ei tarvitse mitään vaivaa, eikä ole mitään tasoa. Mutta jostain syystä muistan senkin, miltä sellainen kuiva-tomaattitagliatelle maistui joskus 90-luvulla. Vertautuu roiskeläppäpizzan, jota kyllä söisin jos täältä saisin.

Knödeleitä otettiin. Perunasalaattia myös. Jotenkin siitä on illuusio, että se maistuu paremmalta kuin hollantilainen. Haluan aina makaronisalaattia ja kana-ananassalaattia, joita ei saa Hollannista. Juustoviipaleita, kaikkea mitä ei saa Hollannista eli alppijuustoja, reikäistä emmentalia, ja edamia. 

Hollantilaista edamia ei siis saa, ainakaan viipaleina, ostettua koko Hollannista mistään, mutta Saksasta saa, se on aivan outoa. Mietin siis, että meneekö Hollannin edam 100-prosenttisesti vientiin? Myös hollantilaisen merkin cheddarjuustokastiketta on pulloissa, ja sitä taas ei ole Hollannissa missään marketissa. Se on sitä varten kun tekee loaded fries -annoksen tai nachopellin. 

Mieheni etsi sellaista jugurttia, mitä lajia ei Hollannissa myydä, vaikka saman saksalaismerkin toisenlaisia myydään. Samoin hollantilaista juustomerkkiä on Saksassa myynnissä luksuspakkauksessa, jossa on kolmea eri kypsyysastetta lajiteltuna vierekkäin. Hollannissa sitä ei ole markkinoilla. Nämä tuonti-vientikuviot ovat outoja ja valikoimat naapurimaissa ihan erilaiset. 

Suomalaista hapankorppua löytyy Kauflandista nimellä FinnCrisp. Ja ruotsalaisia Gifflar-minipuusteja on suoraan Pågenilta. Saksasta saa myös juustomakkaraa, mikä muistuttaa Suomesta; ei Hollannissa ole mitään juustonakkeja. 

Oikeille kassoille oli helvetillinen jono. Saksalaisethan edelleen haluavat maksaa mieluiten käteisellä, ja se ei itsepalvelukassalla onnistu. Minusta tuolla oli aliarvioitu ihmiskassojen tarve ja kysyntä ja laitettu rohkeasti liikaa itsepalvelukassoja, joihin saksalaiset eivät ole vielä tottuneet. Vaikka on lauantai, niin ei tuollaista hirveää jonokaaosta saisi olla missään. Koskaan ei ole Hollannissa tai Suomessa noin pitkät jonot kassoille.

Menimme yrittämään skannata itsepalvelukassalla. No siihen tuli vikailmotuksia ja lopulta myyjän piti tulla meille selittämään, että tavarat, jotka on skannannut, pitää ensin kaikki asettaa metallipöydälle kassan viereen, koska pöytä on vaaka, joka tarkistaa samalla täsmääkö yhteispaino siihen mitä on skannannut. Eli automaattinen jatkuva pistokoe. No emme me ensikertalaisina sellaista tiedetty. Joka maassa on eri systeemi. Ohjeet saisi laittaa isommin näkyviin kiitos. Mutta nytpä on sekin tieto ensi kertaa varten. Puhelimen lähimaksun laite sen sijaan otti heti vastaan ongelmitta, mikä ei ole Saksassa itsestäänselvyys.

Paluu Hollantiin pikkutietä.

Tomusokeroitu munkki tarttui mukaan.

Vihdoin tuli viemärinkorjaus. Joku aika sittenhän meillä oli katastrofi (linkki juttuun), putket aivan tukossa ja vettä nousi jo olohuoneen lattiallekin jostain seinänsisäisestä putken haarasta. Kaksi tukospaikkaa todettiin kameralla kadun alla olevassa viemäriputkessa ja korjaus luvattiin muutamien viikkojen päähän.

Kadun kaivajat olivat nyt sitten kuopassa oven edessä. Levotonta. Kolinaa, hakkuuta ja sahan surinaa. Äijiä oli niin monta etten laskenut. Ainakin 3 täysvarusteltua pakettiautoa ja pikkukaivuri. Koska satoi kaksi pisaraa vettä, he levittivät telttakatoksen päällensä. Myöhemmin se toimi aurinkosuojana.

Kaivuuta katoksen alla.

Pakkausjätteiden roskapussitkin odottavat kulmassa jätteenkeruuta.

Kaivoin ylös yhden kukan, joka olisi mennyttä muuten. Se oli ämpärissä mullassa odottamassa. Muutoin melko siististi kaivettiin hiekat ylös ilman suuria tuhoja etupihalle. Tosin heittivät lapionsa sekä kivilaattoja kasvien päälle makaamaan, äärgh. 

Ensin korjattiin lähin paikka jalkakäytävällä heti ovemme edessä. Aika syvälle piti kaivaa. He sahasivat aukon harmaaseen muoviputkeen, joka on viemäri, ja laittoivat kameran, jotta näkee vahinkopaikan tarkalleen. Se olikin ihan siinä lähellä, joku puunjuuri mennyt putken läpi. Sain nähdä rikkoutuneen putken pätkän, ihan näytti revenneeltä kauttaaltaan sen pää.

Hajonnut putki.

Uusi mutka asennetaan.

Sitten kaivettiin parkkipaikan alta seuraava putkenpätkä esiin. Kadun korjauskohdassa oli paljon juurta putken sisällä eli ihan kunnon tukos myös. 

Kahdeksasta kolmeen he tekivät töitä. Ilmoittivat ovella kaksi kertaa, että nyt sahataan poikki viemäri kokonaan eikä saa vetää vessoja just nyt. Pyysivät myös kerran testiä, että vedän vessan, että nähdään pitääkö uuden putkenmutkan sauma. 

Latoivat kaikki katukiveykset tarkalleen takaisin ja lakaisivat jälkiään, mutta aina jotain hiekkaa jää. Kai se sateiden myötä löytää paikkansa. Yksi etupihan betonilaatta halkesi pariin osaan siirtäessä, mutta ei se haittaa. Niitä saa jollain parilla eurolla rautakaupasta. Katsotaan, jaksammeko joskus uusia sen. Pääasia, että se työ on nyt tehty.