Flaamin aksenttia ja erikoisburgereita

Katsoin ulos kadulle pysäköityä autorivistöä ja huomautin: "Tuolla on kyllä yksi ihan vinoon parkkeerattu auto." Mies: - "Ei kai vaan mun?" -"Ei kun mun oma."

Katsotaan aina Belgian tietovisaa, jonka Hollannin telkkari näyttää lähes päivittäin Minulla alkoi tarttua siitä se flaamin aksentti niin, että huomasin sisäisen ääneni puhuvan belgialaisittain, jos ajattelin hollanninkielisiä lauseita. Ja jos luen hollantilaista tekstiä vaikka lehdestä, se kaikuukin päässäni nyt flaamiksi äännettynä. Apua. Lisäksi mieheni on katsonut paljon flaamilaista poliisisarjaa.

Tämä ilmiö tapahtui jo aiemminkin, silloin kun katsoin usein belgialaista tv-dokumenttia esim. ambulansseista ja pelastushelikopterista. Silloin jo alkoi flaami soimaan päässä. Kyynisesti totesin, että välillä sitten taas katsoin tuntikausia Australian ensihoitajia, joten voinkin kätevästi vaihtaa flaamin Australian englannin aksenttiin.

Ihanaa oli, kun belgialaiset alkoivat pilkata, kuinka huonosti hollantilaiset ääntävät ranskalaisia lainasanoja. Flaamilaiset kun osaavat useimmiten sujuvasti ranskaa, ja hollantilaisille se voi olla oudompaa, tai he ainakin vääntävät niistä omanlaisiaan versioita. Ihmettelenkin, miksi Hollannissa valitaan välillä käyttää ranskalaisia termejä asioille, joille olisi omankielinenkin sana.

Esim. appelsiinimehu voisi olla "sinaasappelsap", ja se sana on teoriassa olemassa. Kuitenkin kahviloiden menyyssä järjestään lukee ranskaksi "jus d'orange", jota sitten pitää alkaa ääntää, jos sen haluaa tilata. Selvää on, että kaikki hollantilaiset eivät tunne sanan alkuperää tai kirjoitusasua, ja jos on vain kuullut sen aina lapsena, niin voi syntyä sellaisia yritelmiä kirjottaa se kuin "syderans". Sitä ne belgialaiset sitten pilkkasivat, ja ohjelmassa oli hollantilainenkin joukossa, joka esitti, kuinka hollantilainen sanoo "kvassant" yrittäessään sanoa croissanttia.

Yksi ihme siellä myös tapahtui, nimittäin kun hollanniksi appelsiini on siis toisin päin, sinaasappel. Mutta yksi flaamilainen vastasi hedelmäkysymykseen: appelsin. Ihan kansainvälisesti ruotsin/saksan mallin mukaan. Ja sekin ymmärrettiin. Täh. Fysioterapeutti taas on hollanniksi fysiotherapeut, mutta flaamiksi kinesist.

Meidän lähin liikenneympyrämme on vihdoin sisustettu/varusteltu/koristeltu. Kauanpa kesti. Siihen luvattiin ison katuremontin jälkeen oikein isoksi kasvavia puitakin keskelle, siitä oli kunnan verkkosivulla havainnevideo, millaiseksi se laitetaan. Kaikki muut kadunvieret on laitettu täydelliseksi jo pari vuotta sitten, mutta tuo oli edelleen pelkkää rikkaruohoa. Ajattelin jo, että budjetti loppui kesken eikä siitä tulekaan mitään. Mutta nyt siinä on ensinnäkin autokauppa Hansenin sponssaamia jotain paaluja (taidetta?), ja monta rinkiä erilaista vihreää kasvia. Laidoilla matalaa maanpeittoa, mutta keskellä jotain pikkupuun näköistä, mikä voisi kasvaa. 

Toivon vain, että juuri istutetuille on älytty antaa tarpeeksi vettä kaikkien helteiden aikana! Joskus täällä uudet istutusinvestoinnit kuivuvat pystyyn samantien, kun vedensaannista ei huolehdita kunnolla ensimmäisten kuukausien aikana.

Uusin tukkaväri sopii nyt pelargoniaan.

Auringonkukka on jo korkea.

Yhtenä yönä oli ukkonen meilläkin. Tuli hirveä rintama, jossa välkähtelivät hyvin kirkkaat salamat jatkuvasti. Tuuli viuhui. Onneksi saatiin pulaus vettä pihaan sen myötä.

Siinä ukkosessa olikin ollut yli 300 000 salamaniskua koko Hollannista laskettuna. Luin, että Suomessakin lasketaan salamoita ja raportoitiin 2000. Hitusen vähemmän siis. Joissain paikoissa 7-senttiset rakeet olivat rikkoneet autoja ja kasvihuoneita. Salamat sytyttivät ainakin 14 paloa asunnoissa ja maatiloilla. Kahteen ihmiseen osui salama rannalla. Syöksyvirtaus hajotti vanhan tuulimyllyn eli repi koko katon ja siivet irti.

Meillä on lähinnä kuorsattu ihan rauhassa.

Kah, oikein hiirenvirna niityllä.

Hirmuhelteiden myötä unohdin kokonaan ne mahdollisuudet, että voi istua pihassa, lähteä keskustaan (tai ylipäätään ulos) vapaaehtoisesti käymään, kahville, terassille, pyörälenkille tai kävelylle. Jätin ne kokonaan enkä ole oppinut ajattelemaan uudestaan, että sellainen on mahdollista. Pitäisi opetella.

Kissojen lattialla lojumisen taidonnäytteitä helteellä.

Join elektrolyyttejäkin, kun olo oli jatkuvasti nuutunut ja päänsärkyinen. 

Olin silmätarkastuksessa Venlossa. Kolmen vuoden välein halutaan seurata ainakin silmänpaineita, koska niistä oli välillä epäilys, että olisivat kasvamassa. Sairaalla on käytössä hauskoja pikku sähköbusseja, joilla avustajat kuljettavat huonojalkaisia ihmisiä autolleen laajalla parkkipaikalla.

Sain useita tippoja ja useita mittauslaitteita silmään ja kirkasta valoa. Muuten kaikki entisellään ja silmänpaineet oikein hyvät ja kontrolli taas kolmen vuoden päästä, mutta kuulemma pieni kaihin alku on havaittavissa molemmissa linsseissä. Se kehittyy hitaasti ja kestää vuosia, mutta silti tarkoittaa, että jossain vaiheessa on se ällö kaihileikkaus edessä.

Kun saavuin ensimmäiseen tutkimukseen, optometristi katsoi ovella, että oliko täältä joku tulossa perässäni mukaan huoneeseen, koska mieheni kulki alkumatkan kanssani aulan läpi. "Ei, se lähti kahville. On kahvin aika." Sairaalassa on ihan viihtyisä ja aika iso aulakahvila, josta saa pikkupurtavaakin.

Sitten hain mieheni kahviosta ja laajennustippojen aiheuttama huono näkö haittasi. Vähän jotenkin heikotti ja huimasi. 

Ajettiin kuitenkin hyödyllisesti paluumatkalla Horstiin ostamaan italialaisia yrttejä, joita saa vain kauppaketjusta, jota ei meillä Venrayssa enää ole. Minulle tuli hirveä nälkä, koska en muistanut, miten tämä aikataulu menee. Siten, että olen syönyt vain muroja aikaisin aamulla ja nyt on lounasaika ja olen unohtanut suunnitella itselleni mitään syömistä näille tunneille. 

Näin kibbelingkojun ja halusin kibbelingin. Sitten syötiin penkillä kibbelingiä. Eli uppopaistettuja pehmeitä turskanpaloja valkosipulikastikkeen kanssa.

Kaupat tuli käytyä. Vaeltelin mustat lasit silmillä ja yritin toimia. Iltaa kohti lähinäkö palautui.

Kävimme sukulaissynttäreillä ravintolassa Venlossa. Se on uudehko taiteellisiin burgereihin erikoistunut paikka. Se ei mainosta oikein missän, verkkosivu on kökkö, eikä sitä saa edes tägättyä instagramissa, lokaatiota ei löydy. Josko se riittää hengissä selviämiseen. 

Retrotyylinen paikka, vanhat kivimuurit, erivärisiä puutuoleja, seinillä antiikkia ja krääsää, hyllyssä outoja vintage-esineitä. Vanha Concerta-radio, vanha muovinen pikkutelkkari, joku Philipsin lampuntestauslaite, jukeboksi, Madonnan pysti, hyllyllinen vanhoja kirjoja, vanhoja mainoksia, sekalaisia kirpparipatsaita ja sisustusesineitä. 

Listalla on montakymmentä erikoisburgeria eri aineksin ja tarjoilija/omistaja kertoo niistä elävästi ja niillä on hassut kuvailevat lauseet menyyssä. Ne on kasattu korkeaksi torniksi ja varmistettu puutikulla, sämpylöitä on eri värisiä kuten vihreä, musta, punertava, ison burgerin päällä on miniburgeri yksinkertaisella täytteellä, on koristeellinen taikinakiehkura, ja syötävä kukka. Paljon tursuavia soosseja ja salaatteja. 

Kaikki ottivat eri burgerin. Tulisen, missä oli punaista chilipippuria näkyvästi ja koristeena mini-tabascopullo, jonka sai oikeasti auki. Hyvin juustoisen, jonka miniburgerissa oli paksu pala brietä täytteenä. Katkarapuburgerin, jossa oli isoja gambaksia myös kokonaisena päällä ja jotain kauniita vihreitä siemeniä koristeena ja vihreää thaimaalaista rapuleipää. Nyhtöpossua mustan sämpylän välissä. Oli kyllä oikein hienot ja erikoinen paikka.

Terveisiä pätsistä

Pätsi on se joku kuuma uuni, tulisija. Ehkä joku sellainen kuin ahjo, jossa seppä kuumentaa raudan. Pätsi on joka tapauksessa eri kuin pötsi, vaikka jotkut sekoittavat ne keskenään. Pötsi on lehmän maha. Yksi lehmän mahoista. Toinen on satakerta. Oliko niitä mahoja viisi lehmällä? No en ole koulun biologian jälkeen tuota tietoa tarvinnut, enkä niiden muiden mahojen nimiä. Mutta arvelisin, että myös pötsissä on tällä säällä aika kuuma.

Aivot puuroutuvat tällaisiksi helteessä. Päätäkin särkee. Olemme Hollannin kaakkoiskulmassa, jossa on maan korkeimmat lämpötilat. Perjantaina oli 39 astetta. Lauantaina 37. Ja todella monta päivää sitä ennen ainakin yli 30.

Yläkerrassa makuuhuoneessa on ollut viime yöt 31 astetta. Olen siirtynyt alakertaan sohvalle nukkumaan. Siellä yö alkaa myöhäisillan tuuletuksen jälkeen 29,9 asteesta ja saattaa laskea jopa 28:aan yön mittaan. Kissojen ulkoiluikkuna on auki, ja kissat makaavat tarhassa koko yön viilentymässä. Tai mitä nyt voi viilentyä 23 asteessa, joka on yön alin lämpötila.

Kun tämän kumulatiivisesti katsoo, niin lämpöä vain kertyy ja kertyy taloon yhä enemmän, koska joka päivä paahtaa ja edellispäivän lämmöt ovat vielä muureissa, eivätkä yöt viilene lähes yhtään.

Makuuhuoneen sisälämpötila: 30,6.

Palataan ajassa hieman taaksepäin. Juhannus meni ihan asiallisesti. Silloin oli vielä siedettävä lämpötila. Syötiin pikkuperunoita ja kaloja (ja carpacciota ja peppadewta). Leivoin unelmatortun ja syötiin se. (Onneksi paistamista tarvittiin vain viisi minuuttia, koska keittiössä oli jo 27 astetta aloittaessa.) Oli Olvin cocktail ja Lapponian mustikkalikööri. Oli suomalainen ristikkolehti ja vanha Me Naiset. Makasin lepotuolissa pihalla hellemekossa. Kokkoa ei ollut, mutta tulielementtinä sytytin pienen tuikkulyhdyn.

Unelmatorttu vanilja-voikreemitäytteellä.

Perunat ja kylmät lisukkeet.

Olvin cocktail tuli siitä, kun kävin puutarhakaupassa hakemassa kasvituen roikkuvalle pensaalle, mutta löysin myös hyvät tarjoukset kissanherkkuja, ja kesäaiheisella sisustuspöydällä näin lasipulloissa Sex on the beach -cocktailia, ja sehän oli sitä Le coq -sarjaa, jota oli kerran lähikaupassamme ja joka on Olvin. Pitihän sitä ostaa yksi. Mietin, että hassua, että suomalaista alkoholia myydään Hollannissa jopa kukkakaupassa. Ylipäätään alkoholia kukkakaupassa.

Olvia on.

Merkintöjä äärihelteen eri hetkiltä:

Nyt menin pihalle istumaan ilman housuja. Totesin siis ensin, että pyjamahousut ovat liian lämpimät, ja sitten, että t-paitani on niin pitkä, että peittää pepun. Ei välttämättä tarvitse jaksaa mennä laittamaan shortseja alle. Tämä on pihakelpoinen vaikka joku yläikkunasta näkisikin vilauksen minusta.

Pihatuolilla oli valkoinen munankuoren puolikas. Sen paikan yllä näinkin aiemmin kyyhkynpesän puussa. Sieltä on siis kuoriuduttu onnistuneesti.

Myöhemmin sepelkyyhkyn karvainen poikanen ilmestyikin aidalle istumaan. Se vakuuttui, että olen vaaraton, ja uskalsi jäädä siihen ottamaan torkkuja.

Alkaa lämmetä.

Pulun munankuori.

Poikanen.

Eväitä puutarhassa.

Päätettiin pyöräillä kesäillaksi keskustan terassille oluille ja syömään pubin menyystä ruoka. Onhan siellä purilaista ym. 

Ja ei se ilta viilentynyt ollenkaan, on ainakin kello 22 saakka nyt kai joka ilta 30 astetta. Huomenna päivällä 34.

Retrotyylinen kirsikkaoluen etiketti.

Pubiruoka.

Pöydän reunalla toimiva mukaan otettava laukkukoukku on nerokas ravintolareissuilla.

Jumalauta nyt on sääennusteessa, että seuraavat kaksi viikkoa on joka päivä vähintään 30 astetta ja aurinkoa. Minulla kyllä pulssi hakkaa tästä hikoilusta ja kuumuudesta, ja yöt ovat tukalia. Toivon, että elimistö tottuu pian. 

Ei pihassa voi enää ollakaan. Luulin, että nyt istuisin pihassa ja tekisin ristikoita vihdoin ihan lomamoodissa, mutta ei tuonne ulos voi edes mennä hetkeksikään. Ei aurinkoon voi mennä ollenkaan, edes aurinkovarjon alle. Pihakasvit nuutuvat ja roikkuvat. Sisällä bunkkerissa piilossa auringolta menee päivät.

Kissat pyörivät illalla ulkona maassa selällään ja makaavat päivällä plättynä laminaatilla, tai Jip makkaroituu ikkunalaudalle, mikä onkin järkevä paikka, kun se on viileää kiveä. 

Janneke kierii.

Janneke venyy.

Jip-makkara.

Kahtena yönä oli ukkosta, salamaa tulee monta sekunnissa jatkuvasti puolen tunnin ajan. Täällä olen usein nähnyt tätä aivan jatkuvaa salamoinnin välähtelyä ukkospilvestä. Suomessa en koskaan. Suomesta muistan vain sellaista, että on yksi välähdys ja pumm. Ja monen minuutin päästä vasta seuraava. Täällä välkkyy kuin strobovalot teknoluolassa. 

Sitä selittikin meteorologi, että kun on näin kuuma, ukkosrintamassa on niin paljon energiaa, että salamaa tulee koko ajan. Oli laskettu jotain 188 000 salamaa Hollannissa yhden ukkosyön aikana.

Kissat hyttysverkon äärellä yläkerrassa.

Välillä tulee hyttynen sisään. Yksi tuli alakerrassa pistämään minua etuvarpaaseen. Se turposi ja siihen sattui, enemmän kuin kutitti. Se varvas oli aika dramaattisen kipeä siitä pari tuntia. Ja polvea taas kutitti ihan hysteerisesti. 

Ennuste on noussut jo 38 asteeseen perjantaina, ja sen päälle 37 lauantaina. Huomisesta alkaen ollut jo 5 päivää yli 35 astetta.

Koska jatketaan pirtelöiden tekoa, halusin kaupasta uuden litran perus-vaniljajäätelöä. Näin jo kaukaa, että pakastimet on aika lailla rohmuttu tyhjiksi jäätelöiden kohdalta, luonnollisesti. Myös tavalliset vaniljarasiat ihan loppu.

Muistin viime kerralla nauraneeni, että litran jäätelöä myydään myös oudossa muovimakkarassa. No, outoa makkarapakkausta oli vielä jäljellä. Varmaan ihan kelvollista kuitenkin. Onhan se hassu. 

Litran jäätelömakkara.

Joissain maissahan myydään mm. hernekeittoa myös muovipötkössä. Missä maassa? En nyt yhtään muista, onko sellaista tavallisesti Suomessa? Vai Hollannissa? Vai Saksassa? Nyt alkavat mennä maiden kuttuurit sekaisin.

Mieheni vahvistaa, että Hollannissa myydään hernekeittoa myös pötkössä. Vanhempani vahvistavat, että keittopötköjä on nähty myös Suomessa. On muitakin soseita tai sosekeittoja makkarapötköissä, muistelisin.

Pyöräilimme keskustaan jäätelölle iltamyöhään. Jäätelötiski on auki iltakymmeneen, ja sepä bisnes kannattaa nyt. Hikistä. 

Smurffijäätelöä ja karamellia.

Hirveimmät hellepäivät. Sääkartalla oli luku 40 meidän alueellamme. Olen siirtynyt alakertaan sohvalle nukkumaan. Makuuhuoneessa on nyt öisinkin yli 30. Siihen vedin rajan. Kenelle minun pitää tässä esittää jotain sankaria, joka pysyy makuuhuoneessa? Mene pois, mene alas. Vaikka sitten nukkuisin joogamatolla lattialla jos siellä on vielä hitusen viileämpi kuin sohvalla. Toistaiseksi sohva on riittänyt.

Pihalla lepotuolissakin voisi ehkä nukkua, mutta silloin tulee kyllä varmasti hyttynen tai pari.

Eilen alkoi pääkipu ja jatkuu. Otan parasetamolia. Alkaa olla sellaisia olotiloja, että vain sammun uneen pitkin päivää. Nyt alakerrassakin 30 astetta, eikä sille asialle voi tehdä yhtään mitään. Se on talon viilein paikka.

Myös kelpo helleruoka, kylmä mozzarellasalaatti.

Perjantaina oli se virallisesti kaikkein kuumin päivä. Ilmatieteen laitos sanoi, että pysy  kotona jos voit, älä lähde ulos ollenkaan. Tielaitos kehotti varautumaan aurinkosuojalla, esim. sateenvarjolla, ja vesipullolla, jos sattuisi auto hajoamaan tielle. 

Mutta minullahan oli kutsu Venloon työkkäriin. Halusivat keskustella kanssani työnhausta juuri silloin. Onneksi aamupäivällä, jolloin mennessä oli 33 ja tullessa 35 astetta. Ja autossa ilmastointi. Ja auton sai maan alle parkkiin varjoon.

Olipa niillä avara palatsi. Hirveästi lääniä aulassa. Ja ilmastointi onneksi.

Venlo ja 35 astetta.

Jätin kädellä hikijäljen kaiteelle. Nyt ei ole elintä, joka ei hikoilisi jatkuvasti.

Illalla päätimme pyöräillä keskustaan ja mennä taasn terdelle syömään, vaikka olikin vielä hirveä kuumuus ja aurinko, joka ei halua laskea ollenkaan. Mutta mieti, että pitäisi ruveta kokkaamaan hellan äärellä kotona.

Otin mukaan pienen suihkepullon, josta voin ruiskia vettä iholleni välillä. Monilla näkyy nyt myös viuhkoja, joilla leyhytellään kasvoja. Voisin ostaa, jos tulisi vastaan jossain.

Päivällä ei tule syötyä kovin paljoa, mutta kyllä illalla sitten onkin nälkä ja voi vetää yhden kunnon aterian.

Pieni suihkepullo.

Kunnon ateria.

Siirryimme pubiin ja siellä oli pieniä puhallettavia kahluualtaita, johon sai laittaa jalat. Nyt on hyvä idea! Varmistin vielä tarjoilijalta, että se on jaloille eikä koiran vettä. Monissa ravintoloissa on tällä säällä kyllä myös koiran vettä, mutta se on yleensä teräskulhossa.

Jalka-amme.

Otettiin oluet - ja karahvi vettä tuli talon puolesta - ja vielä juustopaloja. Aurinko meni matalammalle, mutta ilma ei viilentynyt. Jatkuva puhkuminen ja hikoilu. 

Virolainen olut.

Minulla oli eri visioita vedestä ja viilentymisestä: Jos tulee vihdoin joku kaatosade, menen siihen sateeseen pihalle seisomaan ja kastumaan. Tai menen pihalle lepotuoliin, täytän ison kastelukannun vedellä ja kaadan sen kaiken kokonaan päälleni. Tai menen juoksemaan tuon keskustan suihkulähteen läpi.

Niin tein lähtiessä. Mies piti laukkuani ja minä roiskin vettä päälleni suihkulähteen truutista.

Horisonttiin keräytyi hyvin korkea ukkospilvi, mutta ei se meille tullut. Se komeili oikein oranssina tornina auringonlaskussa, kun ajettiin kotiin.

Sää pysyy vielä kauan kuumana ja laskee vain vähitellen. Kestää varmasti kauan saada talo millään tavalla viilentymään. Ei tämä vielä ole ohi. Ja sitten näkyy alkavan perusheinäkuu, jolloin on joka päivä 27 astetta ja pelkkää aurinkoa viikkokaudet.