sunnuntai 2. helmikuuta 2025

Talviaurinkoa ja islantilaista punkkia

Illalla raapaisin itseltäni palan ihoa irti poskesta. Älykäs. Ravistelin nimittäin astmalääkettäni kovinkin reippaasti ja olin samalla viemässä sitä jo suuta kohti, ja kynsi otti ihoon. 


Tietysti ajattelin silloin tuhatta muuta asiaa enkä keskittynyt. Silloin tapahtuu onnettomuuksia. Olin myös jo tietoinen siitä, että kynteni ovat liian pitkät ja vaaralliset, mutten ollut jaksanut leikata niitä vielä. 



Etätöissä kotona näpyttelin tilinpäätöstä putkeen yli lounastauko-ajan. Toimistolla mennään ruokalaan kahdentoista maissa. Nyt pääsin vasta yhden jälkeen syömään lounaan. 




Jip pyydysti hiiren.

Ulkona paistoi melkein aurinko ja oli vihdoin lakannut satamasta (fiiliksen mukaan noin kuuden viikon pituisen saderintaman jälkeen), joten kävelykin olisi kiva. 


Kun olin lähdössä takki päällä, heti kuulin päässäni kysymykset ja kritiikin, ihan kuin muka pomo tai joku töistä kysyisi: ”Ja mihinkäs sä nyt luulet meneväsi, kahdelta iltapäivällä?” Vastaukseni oli sentään selkeä: ”F*ck you all, I didn’t have any break until now!”


Jos itseltä kysyy niin saa vastauksen.


Ulkona oli lumikelloja. Nyt tulee kuitenkin kylmä jakso ja joka yö yöpakkasia taas viikon tai pari. Joten ei se kevät ihan pyörähdä käyntiin.




Eilenkin olin reippaasti kävelyllä, kun paistoi aurinko koko päivän. Huh se on kirkas. Oli aurinkolasit koko ajan ja se oli tarpeen.


Jääriitettä ojassa.



Riittäisikö tänään liikunnaksi se, kun siivottiin yhdessä olohuonetta? Kykin sentään lattialla jynssäämässä tahroja rätillä ja pyyhin raput ja kiipesin vaihtamaan hajonneen lampun tähtilampusta. Sieltä löytyi ikivanha sellainen pitkulainen putkikokoelman muotoinen energiansäästölamppu joltain vuosituhannelta. Hui.


Toimistopäivinä ruokalassa tapahtuu välillä näin, että luen ruokalistaa ja haukun: ”Hyi kamala, tota en ainakaan syö!” Sitten livenä se muka kauhea ruoka näyttääkin oikein sievältä ja houkuttelevalta ja otan sen sittenkin, ja lopulta se on hyvää. 


Näin kävi esim. sille, mikä oli ”leek casserole”, purjopata. Oikeasti siinä on kivat perunaviipaleet juustogratiinissa.



Yksi ilta vain alkoi soida päässä ”Murheesi suista, ilmasta puista...” Onpa ruotsalainen melodia. Niin ruotsalaista perinnettä että. 


On kiva osata etnisiä lauluja. Tuokin on etninen laulu. Toinen kiva on Eh gulaitsi. Ajettih tsiganaizet. Kiehtovaa, että se on karjalan kieltä. On coolia osata ulkoa sellainenkin teksti, niin marginaalinen varsinkin täällä maailman mittakaavassa.


Lisäksi osaan vaikka pohjoissaamea ja Gulan du esittää (Mari Boine). Ja osaan Sally Nyolon Djine-kappaleen kokonaan etoniksi. 



Haluaisin sanoa, että osaan myös laulaa islantilaista punkkia, mutta minulta ovat nyt unohtuneet Ununin kappaleet, ne lempparitkin, jotka tosiaan taatusti osasin ulkoa aikoinani.


Olisiko siinä projekti, soittaa ja oppia Ununia uudestaan?


Ununistahan täytyy kertoa se, että näin ne livenä Reykjavíkin yöelämässä 1995. Bändin pääjäsenet, pikku punkkarityttö Heiða sekä iso partaköriläs Dr. Gunni hengasivat baarissa meidän Nordjobb-porukoiden kanssa ja siksi he ovat melkein kuin perhettä. Tämä Reykjavík minun pitää kertoa vielä tulevassa kirjassani, jota joskus aloittelen. Ununin kaksi albumia ovat tallennettuina tietokoneeni musiikkikirjastossa.




Kuuntelinkin sitten Ununin puolitoista albumia, jotka ehdin illalla, ja muistin aika paljon. Onhan siellä ne upeat lempparit. Hnefafylli (kourallinen), Hótel Kuagerði, Föstudagurinn langi (pitkäperjantai), Ljúgðu að mér (valehtele minulle). Ja Fullir unglingar, känniset nuoret. Við við viðtækið, positiivinen poppis, jossa radiolaite puhuu kuuntelijalle, että viihdytän sinua. Hassu. 


Muistan, että lemppareitani on myös Geimryk, avaruuspölyä, mutten ehtinyt siihen saakka vielä. Ja sitten täytyy mainita innovatiivisuuspalkinto otsikosta Gærastar: í gær on eilinen ja kærastar on rakastavaiset, niin gærastar onkin sitten eilisen rakastavaiset eli entinen pari.



Entä mihin sfääriin veisi se, jos soittaisi Sugarcubesia uudestaan? Sugarcubes on islantilainen bändi, jossa Björk oli solistina ennen soolouraansa. 80-luvun lopusta 90-luvun alkuun. Sugarcubesin kitaristi Thor Eldon soitti myös Ununin ensimmäisellä albumilla. Pienet ovat piirit. Sugarcubes toimi myös islanniksi nimellä Sykurmolar, tai määräisen artikkelin kanssa Sykurmolarnir. Suomeksi loogisesti Sokeripalat.


Tämä vie ainakin yhteen typerään muistoon. Miksi olen aiemmin elämässäni hengaillut niin hirveiden idioottien kanssa? Sellaisten facepalm-myötähäpeä-idioottien? Yhdessä porukassa, siis sata vuotta sitten nuorena, silloinen poikaystäväni oli luvannut jollekin tutun tutuille kyydin. Autossa oli CD:llä Sugarcubesia. Sanottiin sille miehelle, että musiikkina on Sugarcubesia. ”Ai Sugababesia? Cool.” -”Ei Sugababes. Vaan Sugarcubes. Eri bändi.” Kun laitettiin musiikki päälle, niin tämä on ihan pettyneenä: ”Mutta eihän tää oo Sugababes!”


Miksi olen suostunut olemaan ihmisten piirissä, joilla ei ole yhtään kykyä kuunnella tai vastaanottaa tietoa? Eihän tässä ole mitään tasoa.


Ainakin tämä on varoitus valita porukkansa paremmin. Taso on tietääkseni noussut noista ajoista. Toivottavasti.




sunnuntai 26. tammikuuta 2025

Mattokaupoilla



Kissat löysivät yhtenä iltana ullakolta rintakorun. Jokin kolisi lattialla. Mieheni meni katsomaan, ja ne olivat tuoneet alakertaan muovisen ruskean ötökän näköisen korun. Pelästyin sitä, kun mieheni laittoi sen käteeni, sillä se tuntui oikealta pullealta joltain ampiaiselta, jolla on valkoiset siivet. 


Miten ne nyt löytävät jonkun korun, tuntemattoman, ei ole minun eikä ole meidän. Jonkun entisen asukkaan. Ihmeellistä. Ja mitähän sieltä vielä löytyy? Jos siellä onkin aarrearkku ja kultaisia koruja ja jalokiviä?



Minulla on aika kylmä ja päällä kolme kerrosta puseroita. Töissäkin piti ottaa käyttöön paksumpaa villaa, kun yhden päivän palelin liian ohuessa puserossa. 


Töiden parkkipaikalla oli vieläkin jäljellä lumikasoja siitä, kun se yksi ensimmäinen pyry tuli ja auratraktori kävi. Niin kylmää ollut siitä saakka, päivälläkin usein vain nolla ja yöt pakkasella, että se ei ole päässyt sulamaan.


Nyt vaihtui pari astetta plussalle ja sen myötä tuli harmaata ja sadetta. Ei täällä taas ole mitään aurinkoa näkynyt pitkään aikaan. Sumuisesta pakkasesta vaihdetaan sadepilveen. 


Lumikasa.

Palelevan kalpeana kylmässä tuulessa. Mutta hetken oli sinitaivas.

Mitä söisi illalla. Mitä tämä on, kun nyt on hirveä nälkä ja haluaa jotain mättöruokaa koko ajan. Kun flunssa alkoi parantua, nälkä käynnistyi.


Mättöruokaa onkin syöty, ensin tehtiin hampurilaisia itse ja sitten tein tortilloja vanhasta bolognesekastikkeesta, jota oli pakkasessa. Italiasta texmexiin. Vehnä-maissitortillojen päälle tomaattipyreetä, bolognesemössöä, cheddarpalasia, jalapenoa, maissia, creme fraichea ja sitten gratinointi uunissa juustoraasteella.


Purkeri.

Sushitaksi oli ilo.

Tuulilasinpyyhkijäni olivat niin umpisurkeat, että oli pakko ryhdistäytyä ja hankkia uudet. Olen ollut niinkin laiska, että olen vaihdattanut ne korjaamolla joku kerta, mutta nyt ajattelin jättää ne pojat rauhaan tekemään tärkeämpiä hommia ja jaksaa tehdä vaihdon itse. 


Varaosakaupassa pitää lukea automerkkikirjasta oikeiden pyyhkijöiden tuotenumerot ja löytää ne valtavasta hyllystä. Kotona aloin vääntää vanhoja pyyhkijöitä irti enkä saanut. Katsoin youtubesta pari ohjevideota, miten ne saa pois, ja niissä Boscheissa piti olla klipsin reunukset, joita vetämällä klipsi irtoaa ja liikkuu. Eikä irronnut. Violence is the answer. Piti vain vetää voimallisesti niin ne lähtevät. 


Ja uusien naksauttaminen paikalleen jotenkin menee, mutta en minä mitää napsausta saa aikaiseksi. Yritän vain tunkea loppuun saakka varteen ne ja toivoa parasta. Se on aina sellaista epämääräistä ähertämistä ja pelkkiä kysymysmerkkejä, meneekö tämä edes yhtään oikein.


Valitse tästä.



Jip makasi yöllä niin ylisöpösti käyttäen pohjettani tyynynä, parhaassa unessa, ja sitten minun oli pakko nousta taas pissalle, perhana. 


Ihmettelen joskus, mistä sitä pissaa riittää (tuntuu kuin) 14 litraa yhden yön aikana, jos en ole edes juonut kovin paljon illalla ja sitten yöllä otan ehkä 1 dl vettä. Siinä ei vain ole logiikkaa tai sitten en ymmärrä, miten keho toimii.


Sohvallakin nukutaan hyvin sikeästi alkuillasta.



Yleisesti on nuutunut olo tässä tammikuussa eikä ole mitään innostavaa. Ylipäätään mikä tahansa aihe ja uutinen tuntuu aivan tyhjältä ja turhalta. Miksi vaivautua. Mitä väliä. Tämä tammikuu jotenkin imee vakuumiksi kaiken tarkoituksen.





Halusimme vaihtaa olohuoneen keskellä olevan maton, joka on ollut siinä monta vuotta ja näyttää nykyään häiritsevän tummalta. Halutaan jotain vaaleampaa tilalle. 


Tarkistettiin ensin pikaisesti paikalliset kaupat eikä löytynyt oikeaa. Tarvitaan enemmän valikoimaa. Ja designissa ja värissä meillä on ehkä vähän eri näkemykset, mikä ei tee valinnasta helpompaa. Nytkin minä sanoin jo optimistisesti joistain, että ”no eikö tätä voisi harkita” tai ”tämähän on ihan semikiva”, mutta mieheni oli jyrkkänä, että ”helkatin ruma” ja ”en tykkää ollenkaan” ja ”täähän on kauhee”.




Kuulin taas töissä hyvät vinkit, että Saksan huonekalukaupoissa on kyllä iso valikoima mattoja ja kannattaa tarkastaa. Sittenhän voidaan käydä myös Saksan marketti samalla ja hakea kaikki elintarvikkeet lauantairetkenä.


Retki mööpelikauppaan oli virkistävä. Näki sentään värikkäitä ja hassuja esineitä. Löydettiin matot jo heti samasta kaupasta, josta sohva hankittiin, ja juotiin siellä klassiset kahvit kaupan aulassa olevassa bistrossa. 




Katutasossa oli valtavat pinot sekä roikkuvat telineet täynnä mattoja eri materiaaleista ja hintaluokista. Räiskyvän värikkäät vetivät puoleensa molempia. Oli myös sellaisia psykospiraaleja, joita ei voi tuijottaa tulematta hulluksi ja niissä oli yhtä paljon tummaa punaista kuin vanhassa matossa, jonka haluan pois siksi, että siinä on paljon tummanpunaista. Muistutin itseäni, että nyt piti saada vaalea ja rauhallinen matto eikä tällaista.



Löydettiin sitten aitojen villamattojen alepinosta kiva pastellisen rauhallinen matto. 



Ohimennessä näin pienten mattojen pinossa voimakkaan väriset neliöt ja keksimme, että sen voisi ottaa eteiseen ja korvata ikivanhan Ikean viiden euron räsymaton, joka on koko ajan rutussa kissojen leikkien jäljiltä. Saimme siten lisäksi kuitenkin myös hyvin värikkään maton mukaan.



Maksoin kassalle ja ajettiin varaston takaovelle hakemaan mattokääröt. 


Tehtiin kierros huvikseen toisessa kaupassa, jossa on aina jotain hauskaa katsottavaa. Oli kuin taidenäyttelyssä, visuaalista inspiraatiota.





Lopuksi Kaufland-marketista ruokaostoksia kaksi kassillista. Käytävällä on turkkilainen tuoretiski, jolta saa kaikki sörsselit ja oliivit, ja ostettiin sieltäkin monta rasiaa tuorejuustotahnoja, täytettyjä peppadew-paprikoita, marinoituja oliiveja, vuohenjuustosalaattia ym. Kaupan päälle saatiin vielä tsatsikia ja couscousia.




Kotona kissat nuuskivat mattokääröjä intensiivisesti ja tutustuivat sitten levitettyihin uusiin mattoihin. Vanha matto saatiin heti annettua netti-ilmoituksella ilmaiseksi jollekin askarteluhuoneeseen, johon hyvin kelpaa käytetty, mutta ehjä ja siisti matto.



Myös ruokaostokset pitää tarkistaa.



Joo, tää on kivan pehmeä.