Huoltoviikko

Huoltoviikko: Kampaaja, hammaslääkäri ja auton katsastus.

Nyt kaivettiin viimeinen violetti tukkaväri purkista. 

Hammaslääkärillä puhdistus; ei akuuttia vikaa, mutta: näyttää siltä että olen alkanut sittenkin narskuttaa hampaita! Takahampaiden paikoissa on sen näköistä kulumaa. Viimeksi kun kysyin sen mahdollisuutta, sellaisia jälkiä ei ollut. Jossain vaiheessa täytyy uusia joku tai jotkin paikat sen takia, jos tämä etenee. 

Tiedän kyllä, että todennäköisesti usein jännitän leukaperiä, myös yöllä. Olen katsellut fysioterapeuttien neuvomia ohjeita poski- ja leukalihasten rentouttamiseen, millä voisi saada jännittämistä vähenemään. Mutta millä minä sen narskuttelun nyt lopetan?

Auton huollosta soitettiin se ilmoitus, että akku on huonona ja kannattaisi vaihtaa. Ja uudet jarrunesteet tarvitaan. Tottakai ne on tehtävä.

Silloin kun helle yhtäkkiä alkoi, tajusin, että herranen aika, minun pitää hankkia kaikki kesäsandaalini yläkerran varastolaatikosta alakertaan. Nyt ne ovat olleet hyvin käytössä, uudet ja vanhat. 

Pahin helle on ilmeisesti purkautumassa ukkosiin. Antakaa minulle edes hieno ukkosshow!

Kun haettiin auto, tiskillä olikin miehen sukulainen asioimassa. Hänellä oli jarrut jumissa autossa. Ei hyvä. Ai niin, mehän näemmenkin pian, koska on mieheni siskontytön koulun päättäjäiskulkue keskustassa. Missä nuoret ajavat juhlavaatteissa avoautojen ja traktorien kyydissä pitkin katuja.

Hups, toivoin sitä ukkosta. En muistanut silloin, että siellä on se kaikkien abiturienttien kulkue. Sitä ennen on 32 astetta. Sekin on aika hikinen juhlapukuun ja varsinkin jos pojat ovat kauluspaidassa ja puvussa.

Organisaatio siirsi kulkueen alkua tunnilla myöhemmäksi mahdollisen ukkosen vuoksi, mutta se oli minusta tyhmin siirto ikinä. Eivätkö ne osaa lukea sadetutkaa? Siinä lukee juuri, että mitä myöhempi ilta, sen suurempi mahdollisuus, että Venrayssa on myrsky päällä.

Lopulta ukkonen pysyi hieman kauempana ja ilta oli vain kuuma. Aukiolla oli melkoinen tungos perheitä katsomassa. Siellä oli paikka, jossa nuoret nousevat ajoneuvoistaan ja kävelevät punaista mattoa pitkin koulun valokuvauslavalle. Tuli traktoreita, avoautoja, jeeppejä, vanhoja autoja, urheiluautoja.

Juhlallinen juhlamekko.

Hyvin vanha auto.

Iso traktori.

Vanha traktori.

Kauniita iltapukuja.

Autostani myös kirkastettiin etulamppujen kuvut hiomalla. Muovi himmentyy vuosien kuluessa nykyautoissa, joissa lamput eivät enää ole lasia. Hiomisella saa vähän lisäaikaa ettei joudu kalliiseen koko yksikön vaihtoon.

Kävimme yksi päivä kokeilemassa keskustakahvilan uutta kahvilistaa. Söimme lounasleivätkin. "Mikä on croques monsieur?" Hyvä kysymys. Se on vaan lämppäri eli uunileipä hienolla ranskalaisella nimellä. Tai hollantilaisille, "tosti" hienolla nimellä. Vaahtokarkkikahvissa oli minivaahtokarkkeja kermavaahdossa päällä.

Ostoskadulla pysähdyin vaatekaupan eteen, kun siinä oli katurekissä ihan minun näköiseni kesäinen lyhythihainen paita, jossa oli vihreitä lehviä valkoisella. Kympillä. Jotain tekokuitua. Jotain Kiinaa. Mutta no, vastapäätä oleva saksalainen halpiskauppa on oikein sellaista kemialta haisevaa kiinatuotantoa muutamalla eurolla, vielä pahempi. 

Menin sovittamaan ja hyvin sopi. Miksi lisää kesäpaitaa? No voisin korvata noita jo vähän kulahtaneita pellavapaitoja reilulla tekokuidulla, joka ei rypisty rusinaksi heti kun aivastaa. Pellavaiset nyt kertakaikkiaan menevät pesussa tai puolen päivän käytössä sellaiseen kuntoon, että ne on taas silitettävä. Tekokuituiset ovat helppoja ja ilmavia kesällä, käyttövalmiita pinosta otettuna. Myös matkoilla tuollaiset ei-rypistyvät ovat kullan arvoisia.

Meillä on taas parsoja ja hankittiin vihdoin oikea parsakattila. Siinä on järkensä, että on kapea ja korkea kattila johon parsat voi asettaa pystyyn. Säästää paljon vettä ja sen kuumentamiskuluja, koska jos parsat joutuu laittamaan todella leveään kattilaan makaamaan, siihen tarvitaan tuhottomasti vettä pohjalle. Lisäksi idea on se, että parsan pehmeät nuput eli yläpäät eivät ole ihan vedessä kiehumassa, vaan hellästi höyryttyvät vedenpinnan yläpuolella.

Myöskin päätimme, että vanha tehosekoitin pitää poistaa ja hankkia tilalle vaikkapa moderni sauvasekoitin. Olen tehnyt pari mansikkapirtelöä meille ja tehosekoitin on mieheni ikivanha aparaatti vuodelta x, missä on kannellinen kannu, joka ankkuroidaan paikalleen. Se on tehokas ja pitää hirveän metelin, mutta siitä on alkanut tulla epäilyttävää kuuman metallin hajua moottorista joka kerta kun sitä käyttää hetken. Ei haluta riskeerata, että se alkaa savuta ensi kerralla.

Tein keväällä raejuusto-munakaspellin ja opin siitä. Nyt tuli vastaan tavallinen peltimunakasohje, mihin tulee takinaan vain tavallista juustoraastetta. Tein sen meille. Täytteeksi keksin savulohta, avokadoa, balsamicossa pyöriteltyjä pikkutomaatteja, tuorejuustoa/raejuustoa ja vesikrassia.

Kun ideoin laajasti, mitä kaikkea täytettä siihen voisikaan laittaa ja mitä ruokaisissa salaateissa yleensä on, tulin myös keksineeksi: Keitettyjä munalohkoja... Ai niin, koko se asia on munakas, jossa on jo 6 munaa. Ehkä riittää ne munat.

Munakasrulla oli kahdellekin liian täyttävä, vaikka hyvänmakuinen. Ehkä tässä helteessä ei ole niin kova nälkä kuin muutoin. 

Faecbookissa koottiin sellaisia suomen kielen sanoja, joissa voi tavuttaa väärin ja tajuta yhdyssanan osiot väärin. Mistä syntyy outoja tai ehkä vain teoreettisesti mahdollisia uusia sanoja. Ne ovat ihanan absurdeja. Usein netissä kiertävät nämä "avo-kassukka" ja "sovi-tussukka".

Minulla on tämä vika, että sepelisäkkiä tuijottaessani luen: "hiekoi-tussepeli". En tiedä, miten sellaista peliä pelataan. Ja liikennemerkistä luen "kulu-misuria", mikä kuulostaa joltain kaukasialaiselta valtiolta: "Mongolian ja Misurian seuduilla talvet ovat ankaria. Länsi-Mongoliassa ja Kulu-Misuriassa on vuori-ilmasto."

Tämän olenkin joskus kuullut: Koulu-laiskuri vai koululais-kuri.

Uusia ehdotuksia oli runsaasti: Tupsula-venteli. Tuoksuva-tukka. Aamupala-veri. Liito-narkki. Loise-läjä. Kyyn-eleet. Lumikin-oksia. Lihakas-vispata. Peltoja kastellaan kana-voimalla. Ruisku-ori. Kärsä-Mänkylä. Lasten kasvatuksessa pitää olla napa-kampi.  Huomi-oliivi. Viini-kanoja. Omena-puuha-nami. Popi-doli. Ruisku-hilas. Puu-hapete.

Korttelin kuulumisia

Illalla hämärässä kadulla kuljeskeli jotain tyyppejä ja naisia huomioliiveissä. Mieheni kävi kysymässä mitä siellä tapahtuu, kun he hengasivat siinä niin kauan jalkakäytävillä. Tekivät lepakkojen laskentaa kuulemma. Lepakkokartoitus. Toivottavasti se tarkoittaa jotain hyvää lepakoille.

Nyt alkoi helle. Pihan takaosassa puiden varjossa istuessani oksilla on varpusia ja tiaisia, jotka pudottelevat muruja niskaan.

Kissat alkavat sulaa tarhassaan. Tulevat välillä viilenemään sisään laminaatille pötkölleen. Etsivät sentään varjon ulkona järkevästi.

Eilen kuuma. Tänään kuuma. Huomenna kuuma.

Yritin ostaa e-kirjoja, siis yksittäisiä ladattavia tiedostoja, joita voin lukea tietokoneellani. Daniil Kozlovin Ryssää ei saa ollenkaan e-kirjana mistään, outoa. Tuleekohan se myöhemmin joskus vielä. Ja Suomalaisesta kirjakaupasta ei nyt enää saa ostaa yhtään mitään, jos asuu ulkomailla. Se blokkaa tilauksen heti kun huomaa ulkomaisen sähköpostiosoitteen. Jää enää Adlibris ja Ellibs, eikä niissä ole kaikkia kirjoja, ja ne ovat aika kalliita. Adlibris myös vaatii, että postiosoitteeksi ilmoittaa suomalaisen katuosoitteen.

Olen lukenut, että e-kirjojen myyjät pelkäävät sitä, ettei kaikilla kirjoilla ehkä ole ulkomaan oikeuksia. Se on kyllä kumman vaikeaa. Minä ainakin pystyin omien kirjojeni levitys- ja toimitusehtoihin laittamaan yksinkertaisen ruksin, että näitä saa myydä myös ulkomaisten tahojen kautta maailmanlaajuisesti. 

Aika tylyä suomalaisille isojenkin kustantamojen tunnetuille kirjailijoille, jos suomenkieliset kohderyhmän lukijat eivät saa ostaa sitä tuotetta vain siksi, että lukijan kotipaikka on ulkomailla. Voisiko tämän korjata jotenkin? Me ulkosuomalaiset emme voi marssia suomalaiseen kirjastoon lainailemaan, vaan meidän on pakko ostaa kirja omaksi, jos sen haluamme lukea; ja sitten sekin kielletään. Miksi?

Ulkosuomalaiset nimenomaan haluavat pitää yllä äidinkielen taitoaan lukemalla suomalaista kirjallisuutta. Miksi sen kaikki hankkimiskanavat kuivatetaan kokoon?

Muut listalla olevat e-kirjat kuitekin tällä hetkellä vielä sain hankittua. Luin Anna-Leena Härkösen muistelmat eli Taskupainoksen loppuun. Sujuvaa ja viihdyttävää, ja rankat totuudet rehellisesti. Mielenkiintoista.

Tuttu parin asunnon takainen rivitalonaapurimme muutti eri paikkaan, eräänlaiseen palveluasumistaloon. Hänellä on erilaisia terveyshaasteita.

Tyhjän asunnon pihaan ilmestyivät yhtäkkiä metsurit poistamaan "hoitamattomia" puskia moottorisahalla. Naapuri oli kertonut, että he aikoisivat odottaa pesimäkauden loppuun ja tulla vasta heinäkuussa, mutta eipä siitä luonnonsuojelulaista sitten taaskaan välitettykään. Koko puska nurin. 

Tuon puskan poistamisen myötä avautui taas makuuhuoneestamme lisää tylsää näkymää takanaapureille ilman että välissä on mitään kasvillisuutta. Vehreys vähenee, takapihan puolesta tulee ihan autiomaa, jos sieltä vedetään joka muuton yhteydessä nurin kaikilta pihoilta kaikki.

Yhtenä aamuna heräilin itsekseni noin kello 6 ja sitten en saanutkaan enää unta. Oli jo valoisaa ja varpuset huusivat ulkona. Kello 8 alkoikin työmies pöristä kovasti laitteella entisen naapurin pihassa, siellä kai muokattiin maaperää. Se oli siinä se nukkuminen.

Mieheni oli käynyt aiemmin naapurin pihassa auttamassa jossain hommassa ja tiesi, että hän on laiskempina aikoinaan antanut koiransa kakata pitkin pihaa korjaamatta jätöksiä, ja että siellä haisee ja maa on täynnä pökäleitä. 

Nyt siellä selvästi alettiin huolehtia siitä pökälesaasteesta. Näin yläkerran ikkunoista sivuttain, että pihassa oli kaksi naista, jotka tutkailivat ja lakaisivat pihaa, ja lopuksi he selvästi inhosta väristen ja irvistellen kaatoivat pitkin käsivarsin puhdistusainepullosta jotain desinfiointiainetta pitkin pihalaattoja. Koska kakka, ilmeisesti. 

Anteeksi, mutta tämä jotenkin nauratti koomisesti tämä kakkataistelu. Se inhon irvistys näkyi hyvin selvästi 20 metrin päästä minulle saakka, joten tiesin, mistä on kyse.

Pihalle tuli viimeisenä vaiheena joku kypäräpäinen professionaali laitteen kanssa ja pöllytti ja aurasi ja muokkasi multaa pari tuntia. Ehkä on pihan perustukset nyt neutralisoitu ja uusi asukas voi laittaa uutta puutarhaa.

Janneke vilahti yläkaappiin nuuskimaan kissan namuja.

Sisällä asunnossa on sen jälkeen ollut uusi asukas tai uudet asukkaat ja apulaisia aloittamassa sisätilojen remontointia. Helteellä on ikkunat ja ovet auki, joten kuulin omaan pihaan saakka selkeästi sahausta, sitten miehen äänen puhinaa ja "aargh" -huutoa, kun sahaaminen oli raskasta eikä heti onnistunut. 

Tunnen sen tilanteen, kun sahaa ja sahaa kaikin voimin eikä lankku vieläkään katkea, hauikseen alkaa jo sattua eikä jaksa enää. Silloin tulee suusta tuollaista turhautunutta mölinää.

Täytyy taas helteen takia pitää makuuhuoneen ikkunaa auki yön yli, siinä on tukeva kissa- ja hyttysverkko. Yössä kuuluvat sammakot toisen puolen naapurin pihasta, missä on pikku lammikko. Varmaan outo ääni kissoille, jotka eivät ole koskaan nähneet, mistä sellainen vaakutus lähtee.

Yhtenä iltana tarkistimme, että lähikylän laadukas jäätelösalonki on auki kello 22 saakka, vielä ehtii. Lähdimme käymään Overloonissa auringonlaskussa. Salongin ulkopöydät olivat vieläkin ihan täynnä kesäihmisiä ja turistia, jotka tulivat paikalle autolla, pyörällä ja moottoripyörällä. Sattumalta saimme yhden vapautuvan pöydän, kun iso porukka lähti juuri pois.

Kävimme myös päiväsaikaan keskustassa pyörällä. Paisteessa lierihattu, tarkemmin paperinaruhattu, on paras aurinkosuoja kasvoille ja niskalle. Mutta aina kun laitan lierihatun päähän, minusta tulee täti. Joku sanoo minua tädiksi, ja minusta tuntuu tädiltä. Tyyli muuttuu tädiksi. Vain sen hatun takia. Vaikka tekisi mitä.

Liian vähän laiskottelua

Juuri kun luulin, että kaikki pyykit olivat valmiit, astuin olohuoneessa kissan yrjöön. Sukka tuntui märältä, hyi. Sukat pesuun ja piti jynssätä mattoa räteillä. Jotka halusin myös pestä saman tien, pliis.

Saimme tiedon, että kadun kaivaja eli viemäriputken korjaaja tulee 9. kesäkuuta. Jos voisimme pitää jotenkin sen paikan vapaana autoista silloin. No, jos voimme. Olen jymäyttänyt oman autoni strategisesti juuri siihen viime viikoiksi, mutta tuohon on vielä pitkä aika.

Kissat täyttivät kolme vuotta ja yritin ottaa niistä potretteja. Jip istui ihan kauniisti ikkunalaudalla. Janneke hiiviskeli epäluuloisen näköisenä huoneesta toiseen, tyypilliseen tapaansa, ja luikahti nopeasti pois aina kun yritin tulla kameran kanssa. Sain ne yhteiskuvaan samalla ikkunalaudalla kuitenkin, mutten ihan vierekkäin.

Jip keskittyy.

Janneke luikahtelee.

Illalla mieheni toi mukanaan kissojen herkkutahnavarastoa ja Jip asettui makailemaan pakkausten päälle reteästi etutassuillaan kuin pomo ja omistaja. Siitäkin sain kuvan. Jip ja synttärilahjat.

Sitten tuli netistä tilattu iso säkki raksuja, ja se asettui myös sen päälle etutassuin makaamaan. "Tää on mun!" No niin kyllä onkin.

Herkkuruoan pomo.

Kunnon varasto raksuja.

Janneke tuli yhtenä yönä tyynylleni ja kehräsi innoissaan. Se nukkui ja torkkui nojaten päähäni. Aina kun vähän liikahdin, huokasin tai käännyin, se havahtui "ai niin mulla oli tässä tämä yksi tehtävä" ja alkoi uudestaan kehrätä kovaa. Se makasi siinä muutaman tunnin. Kissan kehräyksessä on kudoksia parantava taajuus, joten olin kiitollinen palvelusta.

Euroviisut: no ei todellakaan voittanut Suomi, vaan oli kuudes. Ei pidä uskoa noita vedonlyöntitilastoja koskaan enää, eivät ne ole totuus. Sitten pitää vielä pärjätä äänestyksissä oikeasti meinaan, eikä se ole itsestäänselvyys. Muutama muukin suunnilleen luuli voittavansa, mutta oli jossain listan alapäässä lopulta. 

Bulgaria voitti ja se on hyvä. Kreisibiisi johon voin samaistua: "I'm a psycho for no reason; bangaranga". Toivotaan että niillä on rahaa järjestää viisut. Ja katsotaan mitkä maat haluavat edes mukaan, kun suurin poliittinen konflikti tietysti jatkuu vain.

Väliaikanumero oli kyllä Suomen kannalta ihan mahtava: Erika Vikman ja Lordi lauloivat pätkiä useista vanhoista viisuista, mm. Alexander Rybakin ja Verka Serduchkan kanssa. Erika veti All kinds of everything, ja Espresso macchiato, ja sitten Lordin kanssa Cha cha cha ja Rim tim tagi dim. Lordi herkisteli Save your kisses for me.

Muuten luin Soundi-lehdestä netistä, että Lordin euroviisuvoiton 20-vuotisjuhlan kunniaksi viisulegenda Johnny Logan on nyt laulanut Hard Rock Hallelujah:n omalla tyylillään, ja Lordi taas on esittänyt Johnny Loganin vanhan viisun Hold me now, yhdessä Noora Louhimon kanssa laulettuna. Löytyy Spotifystä molemmat.

Muokkaus: lisään tähän linkin uuteen Soundin artikkeliin, josta voi käynnistää videon molemmista esityksistä. Olivat nimittäin livenä Saksan tv:ssä näiden versioidensa kanssa! Kiva.

Vihanneskaupan satoa.

Hassu peruna, jolla on pää.

Pihassa kukoistavat miljoonia vuosia vanhat kasvilajit: neidonhiuspuu ja saniaiset.

Tehtiin kauppakierros erikoisliikkeissä. Sisustusliikkeestä etsimme kahta ovistopparia yläkertaan, jotta ainakin loman aikana, kun kissat ovat pitkään kaksin, ne eivät sulje itseään vahingossa makuu- tai kylpyhuoneeseen. Siellä olikin sattumalta pandan muotoisia ovistoppareita, hauskempi kuin joku perus tekstiilisäkki. Meillä on yksi kissan muotoinen, mutta niitä saa vain Saksasta. 

Ovistopparit.

Eläinkaupassa on vanhoja kunnon neontetroja.

Eläinkaupasta kissanruokaa ja kissanruohoa. Marketista vaahtosienikarkkeja, joita ei saa omasta lähikaupasta. Nyt miehenikin huomasi, että ne ovat hyviä. Olen syönyt niitä 80-luvulta saakka "ruotsalaisina Malacon vaahtosieninä" ja nykyään niitä valmistetaan Hollannissakin.

Jip innoissaan tuoreesta kissanruohosta.

Vaniljaiset vaahtosienet.

Itämaisessa kaupassakin tuli pyörähdettyä.

Jip tulee ostoskassista.

Sen jälkeen siivottiin takapiha. Harjausta, haravointia ja kivilaattojen jynssäämistä. Poistin yksittäisiä puun alkuja ja rikkaruohoja ja keräsin kaikki rikat ja kasat ämpärillä biojätteeseen. Tuli siistin näköistä. Se oli sitten valmis sitä varten kun sadejakson jälkeen voi taas alkaa istua helteellä pihassa.

Suunnittelinkin, että kohta kyllä laiskottelen ja luen pihassa. Minulla on siitä vähän FOMO, etten ole saanut rentouduttua oikein ja kybällä tänä aikana kun minulla on ollut ekstra vapaata ja entisen työpaikan jämälomien käyttöä. Ollut niinku liian normaaleja puuhapäiviä. En ole yhtään bailannut ja kännännyt edes, vaikka nyt voisin, johan nyt on huono, enkä totaalisesti laiskotellut. Liian kunnollinen ja vastuullinen ollut ja siihen jymähtänyt. Niin mitä hyötyä tästäkin on. Niinku että pitäisi ryhdistäytyä ja laiskotella vielä oikeasti. 

Voihan tuon rikkaruohon nyppäistä siinä vaiheessa kun se on yli metrin pituinen.

Pihapolulla näkyi sepelkyyhkyn poikanen ja emo, joka ruokki sitä. Jostain pesästä on siis ainakin onnistunut tulos. Myöhemmin näkyikin jo kaksi poikasta emon kintereillä, se on kai maksimi mikä kyyhkyillä yhdestä pesästä tulee. Kissat ovat niitä kovasti tuijottaneet ulkotarhastaan.

Huono kuva sepelkyyhkyn poikasesta ja emosta.

Illalla Jip vetäytyi yläkertaan nokosille, mutta sitä ei enää näkynyt koko iltana, ja se tuli sieltä alas vasta keskiyöllä kun aloimme mennä nukkumaan. Se oli varmaan kuusi tuntia sikeässä unessa.

Hieno selkävenytys osui vihdoin kameraan.

Jip kelaa: Mihin menivät viimeiset 6 tuntia? Etualalla "ruskea hiiri", lempilelu.

Alkoi lämmitä ja pyöräilin t-paidassa keskustaan, tähtäimessä kahvilan avokadoleipä lounaaksi. Ja se tapahtui. Ajattelin, että haluan käyttää hyväkseni, kun nyt vielä on näitä vapaita päiviä, jolloin on mahdollisuus käydä viikolla keskellä päivää kahvilla. Tai tällä kertaa ei kahvilla. Tarkastin kuitenkin uudistuneen kahvilistan, nyt ei ole enää popcornkahvia, mutta paahdettu-vaahtokarkki-kahvia on. Pitää maistaa joku kerta.

Kaupassa kreemileivoksen makuista likööriä, hm.