Kasvomaalausta

Kasvomaalauskurssi eli yhden illan työpaja pidettiin Venrayn keskustassa lahjatavarakaupan takahuoneessa. Oli tupa täynnä, pienessä tilassa varmaan 10 - 12 osallistujaa. Kaikilla on täällä tähtäimessä karnevaalin asut ja koristukset, minulla taas muut tilaisuudet, joissa voi käyttää vähän naamiaisasuja.

Olin kuullut työkaverilta lounaalla jo vinkkejä erilaisista karnevaalimeikeistä. Että on vesiliukoisia ja rasvaliukosia. Ja eri laatuja. Halvemmissa on niukasti pigmenttiä eli kalliimpiin on parempi satsata. Sinisistä ja vihreistä saattaa jäädä väriä naamaan puhdistuksesta huolimattakin. On sivellinjuttuja ja sienellä töpötettävää, ja valmiita sateenkaarimeikkejä, joissa on väriliuskat puuterirasiassa vierekkäin. Rasvaliukoiset meikit lähtevät parhaiten irti, jos länttää naamaan reilusti jotain kosteusvoidetta, sössää kaikki maalit sekaisin ruskeaksi mössöksi, ja pesee pois.

Kurssilla oli kauniisti iso kasa kaiken värisiä pyöreitä maalirasioita pöytä täynnä. Ne olivat vesiliukoisia maaleja. Hintaan kuului 6 tuotetta, joilla siellä harjoitellaan ja jotka saa pitää: kaksi erilaista sivellintä, iso sieni, pieni sormenpäähän sujautettava sieni jolla töpötellään sapluunan läpi, sapluuna ja pieni vesisuihkepullo. Jokaisella istumapaikka ja oma seisova pikkupeili ja pikkupyyhe, johon pyyhkiä väriä. Sai kupin teetä.

Teoriaosuus oli hyvin informatiivinen. Paljon hyödyllistä oppia alustuksesta, kompositiosta, värien käytöstä, peruskerroksesta, helmiäisväreistä ja mattaväreistä, sienten ja siveltimien liikkeistä, kaksiväristen kukkien tekemisestä. Värit kosteutetaan kunnolla vedellä, jotta niistä tulee siveltimeen nestemäistä maalia. Ja mitä glittereitä on olemassa ja miten niitä laitetaan (ja poistetaan). On myös hyödyllinen ihonsuoja-aine joka estää sen, että pigmenttiä jää naamaan puhdistuksen jälkeen. Varoitus yhdestä intensiivisestä merensinisestä, joka on tunnettu siitä, että kaikesta huolimatta olet sitten sininen viikon.  

Aloitettiin harjoitukset käsivarresta. Sienellä alakerros, siveltimellä spiraaleja ja pisaroita, sitten kaksivärisiä lehtiä ja terälehtiä kukkasiveltimellä. 

Sitten opetteja meikkasi avustajan koko kasvot esityksenä, miten se toimii, kaksi erilaista puolta. Oli esimerkkikuvia kasvokuvioinneista. Ja sitten sai miettiä oman designinsa ja alkaa laittaa kasvojaan. Laiton sitä suoja-ainetta alle, sitä oli siellä tarjolla.

Käsivarressa jo huomasi, että värit ovat kivasti voimakkaita ja pensselikuviot tulevat hyvin selkeästi alusvärin päälle. Voi oikeasti taiteilla. Ja: vaikka värit ovat vesiliukoiset, ne kuivuvat todella nopeasti ja ne pysyvät hyvin. Ei niistä irtoa mitään vaatteisiinkaan, vaikka vetää hihan käsivarren päälle ihan reilusti.

Lopuksi sai shoppailla tuotteita alennuksella. Ostin pienempiä puuterirasioita useassa värissä ja ihonsuoja-aineen.

Siitä oli tullut etukäteen sähköposti, että huom. menet sitten meikeissä kotiin täältä. Jip katsoi aika pitkään. Kyllä ne sitten lähtivät pois, kun kunnolla vedellä läträsi ja vähän vielä saippualla.

Tein Pihabongauksen, joka on meillä aina viikkoa myöhemmin kuin Suomessa. Kaikki lajit tulivat näyttäytymään, niitä oli oikein rivissä puussa kuin näyttelyeläiminä yksi kappale jokaista: varpunen, turkinkyyhky, sepelkyyky, talitiainen, sinitiainen, harakka, punarinta, viherpeippo, mustarastas. Vain peippoja oli heti kaksi ja myöhemmin kolme. En meinannut uskoa, että varpunen tulee yksin eikä koko perheensä kanssa, mutta tuli se. Myös kyyhkyjä on useimmiten useampi kerralla, nyt oli vain kaksi turkinkyyhkyä. Juuri kun olin laittanut tulokset nettiin, sen jälkeen tuli neljä kyyhkyä puuhun poseeraamaan.

Pihakaupan pihalla oli jo esikoita tarjolla kaiken värisiä. Mutta kun näen ennusteessa vielä miinus kolmen jaksoja tulossa, niin ei ihan kevätkukkaa vielä ajattele. 

Ja nyt ne jo kirjoittavat I love you valkoisella maalilla mehikasvin pintaan kun tulee Valentine's day, sellaisia pikkuruukkuja oli kassalla. Ja hankittiin uusi kissanruoho, jota Jip alkoi kaluta heti eteisessä jo ennen kuin ehdin ottaa sen ympäriltä muovikääreen.

ABC:llä oli hyvä ruoka. En tarkoita suomalaista huoltoasemaa, vaan meillä on sen niminen massasyöttölä, jossa lastataan könttäsummalla ruokaa napaan niin monta lautasellista kuin ehtii hakea. Ohessa on keilarata, hohtogolfia ja sen sellaista peliä viihdekeskuksessa. Meillä oli lahjakortti, jolla sai tuolta alennusta, ja se piti joskus käyttää pois. Muutama annos saatiin vedettyä. Pastajonossa, missä kokki kypsentää itse valitut ainekset, kesti kauan. Jälkiruoissa on paljon mauttomia tehdastuotteita, mutta siellä on myös levyllinen amerikkalaista cinnamon rollia sokerikuorrutteella, ja se on valtavan hyvää. Siellä käy niin paljon saksalaisia, että kokit puhuvat oletuksena saksaa kaikille ja kyltit ja ohjeet ovat ensi sijassa saksaksi.

Paluumatkalla pimeässä näki toisaalta ihmisillä vielä jouluvaloja / kaamosvaloja pensaissa ja puissa, ihan tavallisia kullanvärisiä, ja toisilla on ne vaihdettu puna-viher-keltaisiksi karnevaalin valosarjoiksi. "Tammikuu: kuukausi, jolloin näkee yhtaikaa jouluvaloja ja karnevaalivaloja." Kaduilla on myös koristeltu viirein joitakin pätkiä karnevaaliväreihin pitkin Venrayta.

Janneke räpisteli eteisen lämpöpatterilla ja löysin sen roikkumasta etutassun kynsistään patterin yläreunassa, maksimaalisesti ylös venyneenä takatassut juuri ja juuri lattiassa, eikä saanut kynsikoukkuja irti patterista, ja oli pulassa. Nostin koko kissavartaloa varovaisesti, jotta tassut pääsevät irti. Voi hyvänen aika.

Ja joku oli raahannut sukkaa makuuhuoneesta yläkäytävälle, minun kirjavaa kotisukkaani. Janneke on vähän villi taas.

Naamiaisasuhommia

 

Jipin kanssa on harrastettu lentämistä erilaisissa koreissa ja muovilaatikoissa taas. Nostan sen maasta ja keinuttelen, ja kehräys vain yltyy.

Aamulla Jip tuli nuuskimaan kättäni, ja silloin nenän ja sormen välissä oli pieni sähköisku. Tuikkaus räpsähti. Onneksi Jip ei paljon pelästynyt. Onkin aika kuiva ilma nykyään, kun ulkona on niin kylmä ja patterit puhaltavat. Mikä lisää staattisuutta. 

Opin netistä, että pikku sähköiskuja syntyy esineisiin talvella kuivan ilman takia ja rajat ovat ihan selkeät: jos suhteellinen ilmankosteus on alle 40%, tulee paljon sähköiskuja, koska kostea ilma nyt vaan johtaa paremmin sähköä ja tasaa staattisuuden pois. Välillä 40 - 55% on kohtuullisesti mahdollisuus saada sähköiskuja. Ja kun kosteus nousee yli 55 prosentin, niitä ei käytännössä tule ollenkaan.

Hankittiin uudet auton talvihuput ja kokeiltiin, että ne toimivat. Vanhoista olivat kiinnityskuminauhat ihan jo ylivenyneet ja rispaantuneet. Otin astetta isomman, koska Suzukissa kangas on tiukalla siksi, että se on aika korkea auto. M-koko tarkoittaa pidempää eli ei mistään saa leveyttä lisää, mutta auttaa kai silti saamaan peräpään kiinnityskoukkuihin vähän väljyyttä.

Kissat saavat vanhat huput leikittäväkseen kun leikattiin niistä kuminauhat irti.

Sää on aika hyytävä ja lähellä nollaa päivälläkin. On lumetonta, paitsi että töissä oli oikein traktorilla aurattu parin viikon takaista lunta kasoihin parkkipaikalla ja niistä on vieläkin jämät jäljellä.

Mieheni teki makaronilaatikkoa kahdeksi päiväksi, ja seuraavaksi minä teen vihanneswokkia, johon laitan kanaa ja siihen kokeilen uuden Sticky chicken -kastikkeeni. Koska perjantai-lauantaina söin pikaruokalasta tilattua pizza calzonea, teki mieli jotain terveellisempää vihannesta välillä. Sunnuntaina suikaloin suippopaprikaa pannulle, mieheni teki perunamuussia ja paistoimme tuoretta kalafilettä.

Kävin jo marketissa ostamassa vihannekseni. Siellä oli outoja loppuunmyytyjä tyhjiä myyntipaikkoja vihanneksille. Kello 18 illalla tuotteet jo loppu?

Sekin oli sitten kiva totuus, joka selvisi. Mieheni on aina sanonut, että osta mieluummin kokonaisia kanafileitä ja leikkaa ne itse kotona, koska valmiit kanapalat ovat kilohinnaltaan PALJON kalliimpia. Kiltisti olen aina ostanut sitten filettä 15 vuotta ja leikannut itse leikkuulaudalla veitsellä tai saksilla (mikä on muuten tosi kätevää), mutta sitten pitää pestä heti leikkuulauta ja veitsi tai sakset kuumalla vedellä ja paljolla tiskiaineella, koska pelko bakteereita ja salmonelloja kohtaan ym ym.

Viimeksi, kun tein uunivuokaa kanapaloista, päätin katsoa oikein silmällä sitä kilohintaa. Että onko ihan oikeasti taaskin pakko leikellä itse ennen kuin heittää ne marinadiin ja näkee kaiken muunkin kokkauksen vaivan? Eikö oikeasti saa ostaa valmiita kanasuikaleita? Hah HAH, siellähän luki, että kanapalan kilohinta on aivan tasan sama kuin kokonaisten fileiden! Kiitti vaan! Voin laskea, kuinka monta tuntia olen elämästäni tuhlannut leikkelemällä filettä, jota en jaksaisi leikellä, vain fiktiivisen muka-säästön takia.

Teema Hollannissa pidettäville Suomalaisen Naisen Päiville ilmoitettiin ja se on Villi Pohjola. Illallisella ja iltabileissä pukeudutaan. Etsin ja kokeilin, mitä vaatekaapista voisi löytyä ja miten sitä lähestyä. 

Keräsin sitten paljon vihreää metsäaiheista, ja katso, itse huovutettu vihreä myssyhän sopii hyvin. Tulee joku myyttinen metsäntyttö, Mielikki metsän emäntä. Vihreään metsään voisi myös yhdistää Pohjolan siniset talvet, lumen ja jään toisena puoliskona. Löysin useankin mahdollisen asun rungon ja keksin kaikki sopivat korut ja asusteet, mitä omista laatikoista löytyy.

Jos menis näin töihin??

Halusin myöskin käydä retkellä paikallisessa karnevaali- ja naamiaisasujen kaupassa ensimmäistä kertaa nuuskimassa, olisiko siellä jotain asustetta tähän. Ei nyt ollut, mutta mielenkiintoista nähdä, mitä siellä on ylipäätään. Monen aiheista asua kyllä, peruukkeja, oikeita kuminaamareita, hattuja, pantoja eläimenkorvin, ja paljon koristeellisia jakkutakkeja tosi hienoista kirjavista kankaista. Heillä on oma ompeluateljeekin siinä.

Karnevaaleissa paikalliset tekevät myös upeita kasvomaalauksia, joissa on kukkia, liukuvärejä, maskeja, strasseja, lehviä, ornamentteja ja vaikka mitä todella kauniisti ja tarkasti maalattuna kaikissa väreissä. Näin kaupassa, kuinka montaa erilaista lajia kasvomaaleja ja niiden koostumuksia ja siveltimiä onkaan olemassa. 

Jos haluaisin tehdä kasvomaalauksetkin itselleni joskus, pitäisi opetella alkeet. No, netissä tulikin vastaan paikallinen yhden illan kasvomaalauskurssi, jolle ilmoittauduin. Se opettaa ainakin tietämään jotain materiaaleista ja niiden valinnasta, toivon. 

Tällainen tarra oli yhden auton sivuikkunassa karnevaalikaupan luona. Saattaa olla vaikka joku hupaisa artistikaksikko.

Ai niin, minulla on loppupäivitys siitä, kun kryohoidolla eli jäätävällä typellä kävin poistattamassa poskessa olevaa ruskeaa läikkää, joka oli rasvaluomi. Kolmen käsittelyn jälkeen se reagoi ja siitä lähti paksu tumma pintakerros pois. Mikä auttaa siihen, että se ei enää kutise eikä näytä niin hallitsevalta. Mutta siihen jäi vielä haalea alin kerros, eli jonkinlainen läikkä edelleen. En jaksa enempää poistattaa sitä yhteiskunnan ja sairausvakuutuksen rahoilla, nyt riitti, olkoon se haalea jämä. 

Ruokalassa oli lounaalla enemmänkin porukkaa meidän pöydässämme yllättäen ja puhuttiin mm. savityöpajojen kivuudesta ja popcornista. Yksi saksalainen sanoi, että kun heillä ei ole mikrouunia, niin joskus kylläkin kaipaisi mikropopcorneja. Jotta saisi suolaisiakin joskus. Koska Saksasta saa kai valmispussissa vain karamelisoituja eli makeita. Sanoin, että Hollannista saa kyllä marketista helposti suolaisen ja makean valmispussin, ovat vierekkäin tarjolla.

Kerroin, että minä taas en edes tiennyt makeiden popcornien olemassaolosta ennen kuin olin asunut hyvin monta vuotta Saksassa tai Hollannissa. Meillä Suomessa popcornit ovat aina suolaisia. 

Toinen sanoi, että sepä olikin takavuosina järkytys heidän perheensä Pohjoismaiden lomilla, kun lapsi luuli saavansa tuttua makeaa popcornia, laittaa kourallisen suuhunsa, ja hyi hemmetti, sehän onkin piukan suolaista. Se voi olla aika paha shokki.

Minä taas olin ollut, että mitä ihmettä, makea tahmainen popcorni: "Mitä tää on, ja minkä takia?" He nauroivat sille "minkä takia". Että relevantti kysymys tietty.

Päässäni on laiton nallepuh

Pitkästä aikaa aurinkoista. Autoa piti raapia jäästä yksi aamu, ja seuraavana laitettiin taas talvihuput autojen päälle. Yöt kylmiä, päivällä vain muutama aste ja siihen tuuli idästä, eli päivälläkin on ihan talvisen kylmä tuntu. Silti olen ruvennut taas tekemään kävelyrundeja töissä, ja hyvältä se on tuntunut. Pukeudun lämpimästi. 

Kyyhkyt ovat alkaneet jo laulaa kevätlauluaan, hu-huu-hu (turkinkyyhky) ja huhuuhu-huhu (sepelkyyhky). Nyt alkoivat talitiaisetkin jo viheltää. Mutta ei vielä kannata varautua lämpimään eikä haravoida mitään lehtiä pois, koska nyt on pitkä kylmä jakso, pakkasta joka yö ja päivällä vain pari plussaa. Se jatkuu niin kauan kuin ennustetta riittää.

Revontulia Hollannissa ihailivat kaikki. Ei näkynyt meidän ikkunastamme. Meillä ei ole ikkunaa pohjoiseen, ja yläkerran ikkunat olivat vielä huurussakin, koska ulkona pakasti. Sanoin, että minun pitää nyt nukkua, en lähde ajamaan johonkin pellolle etsimään revontulia. Katsotaan sitten netistä muiden ottamat kuvat.

Yöllä heräsin lisäksi, kun joku hirveä Naton helikopteri pörräsi yli niin että talo värisi. Siitä heräsin miettimään maailmanpolitiikkaa. Pilasi ainakin tunnin unet. Juuri kun aloin vaipua uudestaan uneen, kuulin kylpyhuoneesta Jipin oksentamisääniä. Pakko nousta tarkistamaan, onko siellä joku yrjö joka pitää siivota matolta heti. Mutten löytänyt mitään. Joskus se vain kakoo tyhjää.

Aloin tehdä puista palapeliä. Nyt ei ole enää uutuuksia varastossa, vaan teen tyytyväisenä uudestaan niitä kivoja, joita minulla on hankittuna. Pääni on ollut ihan mahdoton viime viikot, eli hyperaktiivinen ajatustoiminta ja jatkuva sisäinen monologi, joka häiritsee, kun se ei koskaan lakkaa. Niin eikö se ole kuitenkin ihan totta, että se palapeli saa sen osin hiljenemään, kuten itse olen kokenut? Se on ihan oikea keino, arvokas ja harvinainen keino. 

Koska mikä ihme muu siihen tepsii. En kovin montaa asiaa keksi. Meditointi saattaa auttaa, vaikkakin siinä on haasteensa, jos lähtökohta on näin hektinen. Ja rauhoittavat lääkkeet. Eikö tämmöiseen päähän ihmisille määrätä rauhoittavia? Tai vähintään ADHD-lääkkeitä? Ja minä vaan pärjäilen ja yritän tehdä palapeliä itsehoitona.

"Tää outoa on, tätä ymmärrä en, sillä syöty on hinajani." Hirveää on, että aivoni tuottavat jopa sellaisia lastenlauluja, joita en ole koskaan laulanut koulussa enkä koskaan kuullut. Tämä Nalle Puh -laulu on pelkästään nuotteina ja tekstinä koulun musiikkikirjassa, ja olen ihmetellyt sitä kirjallisessa muodossa. Nalle Puh ei kuulunut minun lukemistooni, ja minua ärsytti, että se siis ilmeisesti ei osaa sanoa hunaja, vaan sanoo hinaja. Miten tyhmää. Nuoteista päättelin tälle jonkinlaisen melodian ja tahdin, ja nekin kuulostavat typerältä minun päässäni minun versionani.

Tällaisia lahjoja aivoni sitten antavat mulle, puolifiktiivisiä ärsyttäviä laulunpätkiä, vaikka olisi muutakin stressiä.

Hahah, löysin sen. Piiri pieni pyörii, Musica-sarjan laulukirja 1. - 2. luokille. Kuvituksena toki ajan hengen mukaan ei-lisensoitu Suomessa itse piirretty versio "Nalle Puhista". 

Toisaalla tässä kirjasarjassa on Mikki Hiiri merihädässä ja sen vieressä sininen itse piirretty ei-linsensoitu epämääräisen näköinen Mikki Hiiri. Älkää kertoko Disneylle. Tosin se koko lauluhan on tekijänoikeusloukkaus. Ehkä rikos alkaa olla kohta vanhentunut.

Sekalaisia hommia päivittäin. UMK-esiintyjät ja kappaleita julkistetaan ja täytyy seurata. Apteekista tulee hakukoodia kahtena päivänä peräkkäin, astmalääke ja lisää astmalääkettä, ai jaa. Kirjastohaussa näkyy vihdoin, että myös uusin kirjani on Helsingissä saatavilla. Kyhäsin mainoksen Facebookin lukijaryhmään. Se alkoi heti saada hämmentävän paljon tykkäyksiä, ja myöhemmin myös kommentteja. Niihin pyrin vastaamaan heti. Maaliskuussa järjestetään taas viikonloppuna Suomalaisen Naisen Päivät Hollannissa, ja sieltä tuli tietoa tämän kerran pukeutumisteemasta illalliselle ja iltajuhlaan. Heti aloin visioida asua.

Sitten tajusin Sanaston uutiskirjeestä, että olen unohtanut koko lähdeverokortin. Ulkomailla asuvan pitää pyytää ja lähetyttää joka vuosi uudestaan tammikuussa lähdeverokortti sinne, jotta veroprosentti pysyy nollassa, eikä rojalteista oteta 60 prosenttia pois.

Hoidin sen netistä samantien, laitoin kirjekuoreen ja kävelin postilaatikolle. Toivottavasti ehtii vielä määräajassa, kääk. Kirjeen pitää ehtiä Verolle ja niiden pitää käsitellä se pikimmiten ja lähettää taas paperisena kortti Helsinkiin.

Mietin tästä johtuen, että jos minulla vain olisi Suomen kansalaistunnukset digiasiointiin, voisin kirjautua Omaveroon ja ilmeisesti digitaalisena jättää sen hakemuksen. Mutta lähdin Suomesta 90-luvulla eikä silloin ollut digitaalista maailmaa, joten ei minulla ole tunnuksia. Suomessahan käytetään ennen kaikkea pankkitunnuksia viranomaisille, eli jos ei sinulla ole suomalaista pankkitiliä, niin unohda koko juttu. Vaihtoehtoja on nyt vasta kehitelty ja yksi on hankkia moderni henkilökortti ja lukea sen siru jollain lukijalla. Minulla ei ole edes henkilökorttia, minulla on passi.

Pitäisikö hankkia se henkilökortti seuraavaksi ja yrittää selvittää, miten sillä saisi tunnukset? Viranomaisasiointiin voi olla vielä tärkeää päästä digitaalisesti. Sehän on edullinen, jos hakisi Suomessa, toisin kuin ulkomailla lähetystöstä anottuna. Vaikka ensi lomalla Hyvinkään poliisilaitoksella.

Siinä välissä pesin ja kuivasin pyykit, hain kadulta tyhjennetyn roskiksemme, avasin ja puhdistin lintujen sateessa mössööntyneen ruokasiilon, huomasin, että olen ulkona ilman takkia ja on ihan lämmin (9 astetta), päästin kissat ulos aitaukseen, tein lounaan ja kahvin, tiskasin, ja siivosin Jipin oksennuksen matolta.

Yksi läimäys vaan...

Pörröiselle talviturkille on käyttöä viileässä.

Viikonloppunakin siivottiin koko iltapäivä ja pesin pyykkiä. Purettiin joulukranssi katosta ja otettiin joulupöytäliina pois. Hirveästi hommaa ullakolle ryömimisineen.

Pyyhin pölyt lentokoneen pienoismalleista avohyllyllä. Ryanairista lähti toinen takarengassetti irti. Hups. Otin kuvia onnettomuuspaikalta (olohuoneen pöydältä). Liimasin sen askarteluliimalla takaisin. Se on oikea itse rakennussarjasta kokoamani pienoismalli, jossa on pieniä irto-osia. Toisesta ihan minikoneesta taas lähti molemmat siivet irti. Hups. Mutta ne vain painetaan takaisin nupilla.

Air crash site: Major landing gear incident on runway. Sanoisi Lentoturmatutkinta.