keskiviikko 21. helmikuuta 2024

Ostoksia, kissakahvila ja Helsinki-Vantaa



Jännittävästi käytiin Prismassa, Citymarketissa ja vieläpä Puuilossa. Ei minun aikanani ollut sellaista. Suomen omituisin kauppaketjun nimi. 

Katsoin, mistä se on tullut ja miten niin. No yritys on tosiaan alkanut puusepänverstaana, jossa tekijöillä oli rakkaus puutöihin, ja se oikeasti tarkoittaa sitä, iloa puusta. Se nyt on symppistä. Vähitellen laajentuivat kaupoiksi ja perustivat yhä enemmän myymälöitä ympäri Suomen.



Kävimme myös Clas Ohlsonilla (noin se siis kirjotetaan... kun aina tulee epäiltyä, että Claes vai Clas, ja että Olsson vai Ohlsson vai...). Saimme sieltä vanhemmilleni modernin palohälyttimen, jonka akku kestää 10 vuotta. Meillekin on vuokraisäntä asentanut sellaiset ihan vaan liimaamalla kattoon, ja olen todella iloinen siitä, että se on tällainen uuden tekniikan huippu. Ettei tarvitse kiivetä joka vuosi vaihtamaan surkeaa neliöparistoa, joka alkaa tyhjentyä aina liian usein ja piippailla. 


Listallani oli myös suomalainen apteekki. Sieltä saa hyvään hintaan nenähuuhteluun sarvikuonokannun koko värivalikoiman. Suomella on oma maahantuoja nenäkannulle Norjasta ja se on siellä halvempi kuin Hollannissa. Luulen, että Hollannissa se ei ole niin yleinenkään ja sen saa vain tilaamalla online.


Nuhataudin jälkeen nenäni on ollut öisin taas paljolti tukossa ja minulla oli selvä tuntu, että nenäontelot tarvitsevat kosteutta. Ja Suomessa kyllä tulee selväksi, kuinka kuivaa sisäilma on pakkassäällä. Sen tuntee kurkussa ja nenässä. Joku kiva öljypohjainen nenäsuihke siis tarpeen. Olen käyttänyt mentolisuihketta, joka avaa jonkin verran, mutta se on suolavesipohjainen eikä kosteuta paljonkaan.



Apteekkari oli ihan armoton, kun etsin lempeästi avaavaa luonnollista suihketta, eukalyptus tai vastaava. Hän tokaisi, että eivät ne mintut ja sitruunat avaa oikeasti mitään, ne vain luovat illuusiota. Ainoa, mikä avaa, on ksylometatsoliini. Tai sitten kortisonisuihkeet lääkäriltä. No sellaisen saankin reseptillä tarvittaessa. Ksylometatsoliiniin en ryhdy, koska se turvottaa nenäni pian vain pahempaan kuntoon ja sitten mikään ei auta; sitä saa käyttää vain viikon, ja tarvitsen apua koko talven ajan.


Otin sitten joka tapauksessa öljyllä kosteuttavan ja sitruuna-mentolin illuusion, koska kyllä nämä yrtit minusta kumminkin ovat auttaneet jotain öisin.


Vähän vanhempi lappu markka-ajalta.

Sitten vielä paljasjalkakenkien kauppaan. Hyvinkäällä kun sattuu olemaan ja siellä voi helposti kokeilla eri mallit. Hollannissa asun niin maalla, että pitäisi matkustaa ties mihin kauas isoon kaupunkiin löytääkseen runsaasti eri paljasjalkakenkiä myyvän kaupan. 


Paljasjalkakenkiä ei käytetä paljain jaloin, vaan idea on se, että niiden tulee tuntua niin kevyiltä ja joustavilta kuin kävelisi paljain jaloin. Tosin nykyään niitä on vaikka minä talvisaappaina, jotka ovat jo hyvin tavallisen kengän oloisia; mutta varpaat mahtuvat hyvin ja pohja on yleensä rullaavampi kuin tavallisissa kengissä. 


Minulla on kahdet heppoiset kesäkengät paljasjalkakenkinä ja halusin jotkut, jotka käyvät vähän viileämmällekin säälle ja kestävät vaikka sadekuuron. Otin nahkaiset tummanpunaiset.


Samalla ostin mehiläisvaha-nahkarasvaa, jota tarvitsen myös vanhoihin nahkanilkkureihini. Ne ovat jo ihan murenemassa pinnalta, koska olen laiminlyönyt rasvauksen, mistä en tajunnut mitään. Kotimaisen rasvan nimi oli Metsämiehen Perkele.




Helsingissä käytiin Aleksi, Senaatorintori ja Kauppatori ja paleltiin. Harmaata jäätä monessa paikassa koko alusta. Hyvin sai katsoa jalkoihinsa jäämuhkuroita.






Triplassa tsekattiin pitkälti virtuaalinen suomalaisen musiikin museo Fame. Mieheni kokeili virtuaalilaseja Kaija Koon konsertissa, introfilmissä oli kaikki mahdolliset suomalaiset musiikki-ilmiöt hauskasti, ja näytöiltä voi selata ja kuulokkeista kuunnella vaikka mitä teemojen mukaan jaoteltuna.





Suomi-räp 40 vuotta oli kai vaihtuva näyttely, siellä oli heti Raptori Hyvinkäältä. Kuunneltiin humoristista helmiä.



Kissakahvila Helkatti piti myös perinteisesti käydä. Sitä ennen muisteltiin perheen kesken Pekka Töpöhäntä -kirjoja. Kun oli Pilli ja Pulla, ja kauhea ilkeä Monni. Sitten oli se joku maalainen... joku Murre, ja muistin: Metsäkulman Murre. Oli kuulemma myös sellainen valkea hienostokatti, josta tuli Pellen tyttöystävä. En muistanut edes koko hahmoa. Piti tsekata netistä. Maija Maitoparta. No en todellakaan muistanut. 


Sitten luin artikkelia, jossa mainittiin alkuperäiset ruotsalaiset nimet. Pelle Svanslös vielä tiedettiin. Katsoin, mikä se hienostonaaras Maitoparta sitten oli... Maja Gräddnos. Mikä nos... tämä on joku kerma... kermaperse!!! Nauroin hysteerisesti, koska se sopi niin hyvin se Maija Kermaperse. Tuskin oli näin lastenkirjassa. No siis kermakuono se kai kääntyisi suoraan. Voi nenä.


Maija Kermaperse livenä?

Kissakahvilassa näimme kaikki uudetkin kissat. Brunoa sai harjata, se oli pitkäkarvainen. Nuorin kolli Ukkonen pysähtyi sohvalle silitettäväksi. 


Uudehko asukas Felix.

Brunoa saa harjata.

Ukkonen suostui silitykseen.

Kanta-asukas Herkules.


Lopulta Nestori, Herkules ja Tyylilyyli, joka oli suoranaisesti kuorsannut tuolilla, heräsivät uniltaan kun alkoi raksujen jako, ja saimme viimeisesksi vielä jakaa purkillisen kissannamuja niille.


Nasu ottaa nyt vaan.

Nestori herää.

Kinuski.

Ihmisillekin on herkkuja.


Helsinki-Vantaan positiivinen kokemus oli, että lähtöaulaa oli saatu remontoitua vihdoin paljon valmiimmaksi ja sinne oli tullut mm. uusi paikka Moomin shopille, Ruohonjuuri, uudistettu mutta paljon pienempi Torikahvila, Kankurin tuvan Suomi-shop ”ikuinen joulu” -osastoineen, jotain pizzabaareja ja ruokapaikkoja, ja Reloven kirppis ja tosi romanttinen kahvilaterassi aurinkovarjoineen. 





Ikkunapaikkoja ei kahviloissa oikein ollut, että näkisi kentälle, mutta Reloven hempeä pastellimaailma oli ihana keidas ja menimme sinne kivalle sohvalle juomaan ihan rauhassa kahvit ja vadelmamehut ja ottamaan pari macaronsia. Siellä oli rauhoittava hempeä musiikki. 






Kioskilta saimme vielä Reissumiehen mukaan. Paluulento sujui joutuisasti ja ilman turbulenssia. KLM tarjosi taas erkkipahaa höttöleipää, jossa oli juustoa ja jokin paprikaa sisältävä epämääräisen makuinen levite. Pikku kakkupalat, kahvi ja tee olivat kelvolliset.







sunnuntai 18. helmikuuta 2024

Runebergiä ja laskiaispullaa Suomessa


Lähdettiin viikoksi Suomeen. Rennolle lomalle perheeni luo, ei liiemmin ohjelmaa. Perus-Hyvinkää ja Helsinki.

Sääennuste oli ensin lauha, mutta sitten Pekka Pouta alkoi horisemaan ja tarkistin uusimmat päivitykset. Saattaa tullakin kylmä. Pakkanen kiristyy viikon aikana yhä enemmän. Otin toisetkin pitkät kalsarit mukaan. Ja paksuimmat lapaset.






Schipholin lentoaseman suurin kahvila oli vieläkin remontissa. Yhtään mitään ei ollut tapahtunut työmaalla sitten toukokuun. Hienoa. Oli pakko tunkea kaikkien muiden kanssa yläkerran ravintolamaailmaan. 




Portilta katsottiin kiitoteiden taakse moottoritielle, että siellä kyllä nyt jumittaa liikenne. Onko ruuhkakartalla jotain? On, juuri kuten näyttää, siinä seisoo liikenne. Hauskasti se suma olikin koko Hollannin ainoa liikennejumi sillä hetkellä.


Siellä kiitoteiden takana häikkää.

Kartta ihan valkoisena, ainoa punainen pätkä juuri tämä.

Aika paljon KLM:ää liikkeellä.



Erikoinen lentokoneen varjo pilvessä.


Suomessa oli ohuelti lunta.

Perillä ihailimme oikeaa lunta. Pakkanen kiristyi sitten päivä päivältä. Nollasta lähdettiin, ja päädyttiin miinus kahteenkymmeneen.


Kun kävelimme -12  asteessa kauppoihin ja samalla vähäsen tuulikin vielä, niin kyllä se jo puree nenään ja poskiin. Muilta osin pärjäsi kyllä.





Sauna oli ihana, käytiin monena iltana. Lihas lämpeni. Viuhuttelin parvekkeella välissä. Kysyin mieheltäni, haluaako hän isoksi pyyhkeekseen ”tyttöjen punaisen vai tyttöjen vaaleanpunaisen”. Hän halusi vaaleanpunaisen.



Kävin ennakkoäänestämässä. Kiva demokratian ylläri. Sepä kätevä systeemi, kun voi marssia mihin vain toimistoon kotimaassa tai ulkomailla eikä sen tarvitse olla se oman vaalipiirin paikka, joka on varsinaisena vaalipäivänä määrätty.




Alkoi kuuluisien leivonnaisten syönti. Suomi on helmikuussa sikäli kätevä, että on sekä runebergintortun että laskiaispullan sesonki.


Kahvilassa ei edes kerrottu, kumpaa lajia vitriinin laskiaispulla on. Selvitin miehelleni, että tästä tulee kuulemma Suomessa kokonaisia parisuhderiitoja, jos valitsee väärin: ”Voiko hilloihminen olla yhdessä mantelimassaihmisen kanssa?” Siinä oli hilloa ja se oli mieheni mielestä parempaa kuin myöhemmin kokeiltu mantelimassatäyte. Mitähän tästä tulee, kun itselleni marsipaanimöhnä on se parempi.



Fazerilla näkyi jopa neljää lajia laskiaispullaa. Pistaasi ja lakkahillo-kinuski erikoisuuksina.


Sitten jatkettiin mättöruuan parissa. Halusin käydä perinteisessä Turkinpippurissa, joka ilmestyi Hyvinkäälle muistaakseni jo 80-luvulla ja oli silloin hyvinkin eksoottinen dönerpaikka. Se on edelleen samassa talossa, yläkerrassa. Sisustusta oli hieman muutettu ja kunnon raastepöytä lisätty. 


Tie sinne oli melko liukas kuten koko Suomen kadut sillä(kin) viikolla. Sai kyllä katsoa ihan huolella, mihin kohtaan jalkakäytävän jääkerroksella astuu.



Ja yhtenä päivänä haettiin Bursalad-grilliltä burgerit, koska se on ruoka-arvostelijoiden arvostama ja kehuma, ja sai yhdelläkin hampurilaisten arvosteluvideolla 6 pistettä 5:stä. Koko Suomen listoilla nousee tämä pieni perheyritys Hyvinkäältä usein kärkeen. Oikein maukasta oli, laittavat kaikenlaisia jänniä sörsseleitä väliin. Itsehän arvostan kaikkea missä on sinihomejuustoa mukana, ja sellainenkin löytyi, nam. Melko suolainen paketti kylläkin.


Bursalad ja herkkuburgerin haku -15 asteessa.

Leivoin myös äitini kanssa kuuluisan juustopiirakan, jonka resepti on vissiin 80-luvulta. Suomesta saa joka marketista maukasta emmentalraastetta, mutta Hollannistapa ei löydy koko emmentalia lähes mistään. Korkeintaan erikoisherkkutiskiltä minipala hirvittävään hintaan. On se niin törkeää. Muka juustomaa. Tekisin sitä piirakkaa kotonakin mielelläni, mutta meidän juustoraasteemme on kyllä niin paljon tylsempää maultaan. Sain vinkin, että Hollannin Lidlistä voisi löytyä emmentalia, täytyy katsoa. Tämä piirakka on ihan sensaatiomaista Valion juustoraasteella.




Muitakin vain-Suomi-herkkuja piti tietysti saada.




Ensi kerralla jatketaan Suomen jännittäviin kauppoihin ja Helsinkiin.