Pirtelön todellinen olemus

Hollannin ykkösuutisissa oli filmi Joensuusta, että Suomessa on nyt kehitetty pieniä vety-ilmalaivoja rajavalvontaan. Niitä selitettiin sitten rallienglanniksi. Tämä tuli nyt Hollannin uutisiin ennen kuin olen nähnyt Suomen lehdistössä yhtään mitään.

Kehittäjän nimi oli Jormakka. Se luki uutissivustolla kolme kertaa eri lailla: Jormakka, Jormakki ja Jorimakki. Miten voi olla noin vaikeaa.

Ihan täynnä tekemistä ovat päivät, vaikkei muka olisi varsinaisesti ohjelmaa. Sitten keksin pikku juttuja. Kunhan olen tehnyt ensin rutiinit, kissanvessat, aamupalat, tiskipöydän siivouksen. 

Löysin myös vanhan kuivuneen kissanyrjön yläkerrasta, oikein hankalasta paikasta. Janneke on ilmeisesti laatannut nukkumahyllynsä päältä hyllyn taakse pitkin seinää pyykinkuivaajan taakse. Siinä oli siivoamista. Se oli varmaan se kerta, kun yöllä kuulin asiaan liittyviä ääniä, mutten löytänyt tulosta mistään. Siitä on jo pari viikkoa. No, kenellä on kotieläimiä, tietää, että siinä on riskinsä.

Kissoilta alkoi hajota se pahvinen joululahja-auto. Kaksipuolinen teippi ei ikuisesti pidä osia toisissaan. Ja Jip poseerasi kanssani pöydällä.

Janneke auton raunioilla.

Otin "paskat luontokuvat" -sarjaan kuuluvan kissakuvan, minkä oli tarkoitus olla kissa ja täysikuu, mutta siinä ei näe kumpaakaan. Kuu oli jo tosi laidalla oikealla kun se nousi, joten sitä ei saanut asetettua kissan taakse, ja kissa oli tumma pimeässä.

Ei kissaa eikä kuuta.

Pihan linnut liikkuvat tyynenä ympärilläni kun istun pihalla. Tiaisten koko perhe siiputtaa ja käy kylvyssä vesikulhossa. Kyyhkyjen poikaset kurkkivat aidalta. Kyyhkyt puuhaavat omia laulu- ja tappeluhommiaan.

Menee ihan ryysyrannaksi minun kotihameeni, jonka olen itse ommellut tilkuista. Saumat repeilevät irti. Siinä vaiheessa alkaa minulta mystisesti aina kaikki jaksaminen loppua, kun pitäisi oikeastaan tehdä joku korjausompelu ompelukoneella.

Tuuletus pelaa.

Viimeinen hellepäivä koitti. Pilvistyi vihdoin, kerrankin. Alkoi sade. Janneke leikki sadepisaroilla. Ihanaa kun viilenee.

Yhtenä kauniina iltana huomasin olevani niin stressaantunut ja ilkeä, että lähetin itseni yksin kävelylle. Tein kunnon lenkin. Unikot ja ruiskukat kukkivat korttelin niityillä, päivänkakkarat myös. Löysin lammaskatraan moottoritien vierestä.

Leivoin mustikkapiirakan. Kaikki koneet käyttöön. Vispain taikinalle ja uusi sauvasekoitin pensasmustikoiden muussaamiseen. Hyvin se toimii.

Oma impulssini on siivota ja tiskata aina heti se keittiöväline, jota olen käyttänyt, ja laittaa se paikoilleen, ja sitten vasta jatkaa leipomista. Se hidastaa prosessia todella pahasti. Loogisempaa olisi tehdä se sotku ja antaa sen olla, ja keskittyä tuloksen tekemiseen ensin. Sitten kun se kakku menee uuniin, on tarpeeksi aikaa siivota keittiö täydellisesti vaikka viiteen kertaan. Pakotin itseni siihen, että saan sen torden uuniin ensin, koska sen paistuminen vaatii tunnin.

Pensasmustikat pitää muussata, koska ne eivät paistaessa hajoa mihinkään.

Päällä on kermaviili-sokeri-munanestettä.

Sotku.

Illalla vielä todettiin, että nyt on kertynyt liikaa banaaneja ja ne alkavat olla ylikypsiä. Banaanipirtelökin on asia. Taas toimi sauvasekoitin. Hyvin sai kaksi banaania katoamaan hetkessä pariin lasiin. 

Viime vuosina olen näköjään tehnyt mustikkapirtelöitä ja nyt tänä kesänä mansikkapirtelöitä. Banaanin voi siis lisätä optioihin. 

Lähikaupan ruokalehdestä näin monta inspiraatiota ja myös sen, että teepä itse jääkahvisi. Niin tietty. Vaniljajäätelöä, maitoa, espressoa tai vahvaa kahvia. Sokeria maun mukaan. No niin, miten en ole itse keksinyt. Kahvipirtelö niinku.

Molemmat kissat kävivät tarkistamassa keittiövälineet kaapissa.

Kello 3 yöllä mietin, että tuo suomen pirtelö-sana on kyllä paholaisen keksintö. Kuulostaa joltain iloisen 70-lukulaisen hipin tekopirteältä tuotokselta. "Tästä juomasta tulee niin pirteä olo että sehän on oikein pirtelö, trallallaa." 

En tiedä, mikä pirtelö-sanaa vastaava assosiaatio minulla tarkalleen on, mutta joku hirveän ällö. Juuri sellainen valistava ja tekoinnokas kuten 70-luku joskus lapsille oli. Sellainen nuori naisjuontaja lasten tv:ssä, jolle on maalattu punaiset posket ja tekopisamia. Ja reippaat saparot heiluu tietysti. Ja on sellaisissa lappuhaalareissa ja kirkkaanvärisessä trikoopaidassa. Siltä näyttää pirtelö-sana ja sen keksijä. 

Itse löysin sen tiedon, että sana on muodostettu siten, että -lö-päätteen on tarkoitus olla sama kuin jäätelö-sanassa, koska pirtelössä on jäätelöä. Ja juurikin pirteä-adjektiivista. 

No, ystäväpiirini valisti netissä, että sanan alkuperä oli 50-luvulla järjestetty Valion baarien nimeämiskilpailu, josta lehti-ilmoituksella tiedotettiin voittaja, joka oli Matti Vuolanne -niminen pappi, joka keksi tämän pirtelön, jotta päästiin eroon englanninkielisestä milk shake -sanasta. Jo 1955 siis. 

Matti oli aikaansa edellä, kun kuulosti 70-lukulaiselta. Toisaalta olihan tuollasta reipasta ja kirkasotsaista lasten valistustakin olemassa myös jo 50-luvulla, kuten "Muista aina liikenteessä" -humppa.

Kuulemma jopa kielitoimisto oli suositellut uudempina aikoina smoothielle nimeä pehmelö, mikä taas on minusta epäloogista, koska smoothieissa ei ole jäätelöä, jota tuo juomien -lö-pääte yritti edustaa pirtelön tapauksessa. Ja jos jokin on pehmelö, niin  pehmytjäätelö eli pehmis, eli se sanakonsepti on oikeastaan käytössä jo. Pehmytjäätelöstä yritettiin lanseerata aluksi sanaa samettijäätelö, mutta se ei saanut suosiota.

Siltikään, edes tuollainen pehmelö ei ärsytä niin paljon kuin pirtelö. Se on vain vähän hölmö, mutta ei osu suoneen kuin pirtelö. Itse asiassa on paljon -lo/-lö-loppuisia sanoja, jotka ovat ihan okei. Henkilö, purtilo, tumpelo, pökkelö, pösilö, höhelö, koskelo, mehupullon kumituppilo. 

Tai kuten Astrid Lindgrenin Saariston lapsissa se joku sanoi saarelle saapuneelle ärsyttävälle kaupunkilaislikalle: "Itse olet varsinainen bongalo!" kun hän ylpeili isänsä suunnitelleen bungalow'n rakentamista.

Mikä johtaa siihen päätelmään, että mikä tekee pirtelöstä minulle niin kamalan sanan, on se pirteä-osio. En ehkä kestä sanoja, joissa painotetaan keinotekoisen tuntuisesti pirtsakkuutta, pirteyttä ja reipautta. Ehkä koska itse en ole pirteä, vaan yleensä aika uuvahtanut, kuuden kuukauden talvijakson ajan väsynyt, ja keväälläkin nukahtamassa pystyyn. Ja ehkä syksylläkin. Usein unettomuusongelmainen, ja aina konfliktissa vuorokausirytmini ja yhteiskunnan rytmin välillä.

Huoltoviikko

Huoltoviikko: Kampaaja, hammaslääkäri ja auton katsastus.

Nyt kaivettiin viimeinen violetti tukkaväri purkista. 

Hammaslääkärillä puhdistus; ei akuuttia vikaa, mutta: näyttää siltä että olen alkanut sittenkin narskuttaa hampaita! Takahampaiden paikoissa on sen näköistä kulumaa. Viimeksi kun kysyin sen mahdollisuutta, sellaisia jälkiä ei ollut. Jossain vaiheessa täytyy uusia joku tai jotkin paikat sen takia, jos tämä etenee. 

Tiedän kyllä, että todennäköisesti usein jännitän leukaperiä, myös yöllä. Olen katsellut fysioterapeuttien neuvomia ohjeita poski- ja leukalihasten rentouttamiseen, millä voisi saada jännittämistä vähenemään. Mutta millä minä sen narskuttelun nyt lopetan?

Auton huollosta soitettiin se ilmoitus, että akku on huonona ja kannattaisi vaihtaa. Ja uudet jarrunesteet tarvitaan. Tottakai ne on tehtävä.

Silloin kun helle yhtäkkiä alkoi, tajusin, että herranen aika, minun pitää hankkia kaikki kesäsandaalini yläkerran varastolaatikosta alakertaan. Nyt ne ovat olleet hyvin käytössä, uudet ja vanhat. 

Pahin helle on ilmeisesti purkautumassa ukkosiin. Antakaa minulle edes hieno ukkosshow!

Kun haettiin auto, tiskillä olikin miehen sukulainen asioimassa. Hänellä oli jarrut jumissa autossa. Ei hyvä. Ai niin, mehän näemmenkin pian, koska on mieheni siskontytön koulun päättäjäiskulkue keskustassa. Missä nuoret ajavat juhlavaatteissa avoautojen ja traktorien kyydissä pitkin katuja.

Hups, toivoin sitä ukkosta. En muistanut silloin, että siellä on se kaikkien abiturienttien kulkue. Sitä ennen on 32 astetta. Sekin on aika hikinen juhlapukuun ja varsinkin jos pojat ovat kauluspaidassa ja puvussa.

Organisaatio siirsi kulkueen alkua tunnilla myöhemmäksi mahdollisen ukkosen vuoksi, mutta se oli minusta tyhmin siirto ikinä. Eivätkö ne osaa lukea sadetutkaa? Siinä lukee juuri, että mitä myöhempi ilta, sen suurempi mahdollisuus, että Venrayssa on myrsky päällä.

Lopulta ukkonen pysyi hieman kauempana ja ilta oli vain kuuma. Aukiolla oli melkoinen tungos perheitä katsomassa. Siellä oli paikka, jossa nuoret nousevat ajoneuvoistaan ja kävelevät punaista mattoa pitkin koulun valokuvauslavalle. Tuli traktoreita, avoautoja, jeeppejä, vanhoja autoja, urheiluautoja.

Juhlallinen juhlamekko.

Hyvin vanha auto.

Iso traktori.

Vanha traktori.

Kauniita iltapukuja.

Autostani myös kirkastettiin etulamppujen kuvut hiomalla. Muovi himmentyy vuosien kuluessa nykyautoissa, joissa lamput eivät enää ole lasia. Hiomisella saa vähän lisäaikaa ettei joudu kalliiseen koko yksikön vaihtoon.

Kävimme yksi päivä kokeilemassa keskustakahvilan uutta kahvilistaa. Söimme lounasleivätkin. "Mikä on croques monsieur?" Hyvä kysymys. Se on vaan lämppäri eli uunileipä hienolla ranskalaisella nimellä. Tai hollantilaisille, "tosti" hienolla nimellä. Vaahtokarkkikahvissa oli minivaahtokarkkeja kermavaahdossa päällä.

Ostoskadulla pysähdyin vaatekaupan eteen, kun siinä oli katurekissä ihan minun näköiseni kesäinen lyhythihainen paita, jossa oli vihreitä lehviä valkoisella. Kympillä. Jotain tekokuitua. Jotain Kiinaa. Mutta no, vastapäätä oleva saksalainen halpiskauppa on oikein sellaista kemialta haisevaa kiinatuotantoa muutamalla eurolla, vielä pahempi. 

Menin sovittamaan ja hyvin sopi. Miksi lisää kesäpaitaa? No voisin korvata noita jo vähän kulahtaneita pellavapaitoja reilulla tekokuidulla, joka ei rypisty rusinaksi heti kun aivastaa. Pellavaiset nyt kertakaikkiaan menevät pesussa tai puolen päivän käytössä sellaiseen kuntoon, että ne on taas silitettävä. Tekokuituiset ovat helppoja ja ilmavia kesällä, käyttövalmiita pinosta otettuna. Myös matkoilla tuollaiset ei-rypistyvät ovat kullan arvoisia.

Meillä on taas parsoja ja hankittiin vihdoin oikea parsakattila. Siinä on järkensä, että on kapea ja korkea kattila johon parsat voi asettaa pystyyn. Säästää paljon vettä ja sen kuumentamiskuluja, koska jos parsat joutuu laittamaan todella leveään kattilaan makaamaan, siihen tarvitaan tuhottomasti vettä pohjalle. Lisäksi idea on se, että parsan pehmeät nuput eli yläpäät eivät ole ihan vedessä kiehumassa, vaan hellästi höyryttyvät vedenpinnan yläpuolella.

Myöskin päätimme, että vanha tehosekoitin pitää poistaa ja hankkia tilalle vaikkapa moderni sauvasekoitin. Olen tehnyt pari mansikkapirtelöä meille ja tehosekoitin on mieheni ikivanha aparaatti vuodelta x, missä on kannellinen kannu, joka ankkuroidaan paikalleen. Se on tehokas ja pitää hirveän metelin, mutta siitä on alkanut tulla epäilyttävää kuuman metallin hajua moottorista joka kerta kun sitä käyttää hetken. Ei haluta riskeerata, että se alkaa savuta ensi kerralla.

Tein keväällä raejuusto-munakaspellin ja opin siitä. Nyt tuli vastaan tavallinen peltimunakasohje, mihin tulee takinaan vain tavallista juustoraastetta. Tein sen meille. Täytteeksi keksin savulohta, avokadoa, balsamicossa pyöriteltyjä pikkutomaatteja, tuorejuustoa/raejuustoa ja vesikrassia.

Kun ideoin laajasti, mitä kaikkea täytettä siihen voisikaan laittaa ja mitä ruokaisissa salaateissa yleensä on, tulin myös keksineeksi: Keitettyjä munalohkoja... Ai niin, koko se asia on munakas, jossa on jo 6 munaa. Ehkä riittää ne munat.

Munakasrulla oli kahdellekin liian täyttävä, vaikka hyvänmakuinen. Ehkä tässä helteessä ei ole niin kova nälkä kuin muutoin. 

Faecbookissa koottiin sellaisia suomen kielen sanoja, joissa voi tavuttaa väärin ja tajuta yhdyssanan osiot väärin. Mistä syntyy outoja tai ehkä vain teoreettisesti mahdollisia uusia sanoja. Ne ovat ihanan absurdeja. Usein netissä kiertävät nämä "avo-kassukka" ja "sovi-tussukka".

Minulla on tämä vika, että sepelisäkkiä tuijottaessani luen: "hiekoi-tussepeli". En tiedä, miten sellaista peliä pelataan. Ja liikennemerkistä luen "kulu-misuria", mikä kuulostaa joltain kaukasialaiselta valtiolta: "Mongolian ja Misurian seuduilla talvet ovat ankaria. Länsi-Mongoliassa ja Kulu-Misuriassa on vuori-ilmasto."

Tämän olenkin joskus kuullut: Koulu-laiskuri vai koululais-kuri.

Uusia ehdotuksia oli runsaasti: Tupsula-venteli. Tuoksuva-tukka. Aamupala-veri. Liito-narkki. Loise-läjä. Kyyn-eleet. Lumikin-oksia. Lihakas-vispata. Peltoja kastellaan kana-voimalla. Ruisku-ori. Kärsä-Mänkylä. Lasten kasvatuksessa pitää olla napa-kampi.  Huomi-oliivi. Viini-kanoja. Omena-puuha-nami. Popi-doli. Ruisku-hilas. Puu-hapete.