Tyhmiä sanoja

Yhtenä aamuna oli jo varhain kosteanhikinen tunnelma ja 11 astetta. Muutenkin sellainen painostava puoliaurinkoinen sää, kosteudesta raskas, trooppinen.

Illalla makasin hetken lepotuolissa pihalla, kun oli sellainen 23 astetta. Olisin halunnut torkahtaa siihen, mutten pystynyt. 

Tyhmää, kun väsyttää, muttei kuitenkaan pysty relaamaan niin, että saisi hitusen unta. Aistit vain ovat sekaisin ja on vaikeaa nähdä tarkkaan. 

Sen hetken runo:

"Aistini eivät ole skarppina, vaan muussina."

Välillä sadetta, ukkosta tai rakeita.

Miten voi olla, että katsoo juuri Instagramin musiikkivideota, ja kun joku soittaa, niin puhelun taustalla se videon ääni käynnistyykin taas uudelleen ja alkaa soittaa musiikkia täysillä päälle? Enhän minä puheluun vastatessa ehdi etsiä ja painaa mitään mykistystä tai sulkea ensin Instaa. 

Luulisin, että se olisi sisäänrakennettu homma, että puhelua ei häiritä toisilla äänilähteillä? Ja iPhone vielä, ja noin tyhmä. Ja ihmettelen kovasti, kuuluuko se musiikki ihan yhtä lujaa myös sille puhelun toiselle osapuolelle?

Tulee vain taas sellainen olo, että on ihmisenä täysin epäonnistunut sekopää, joka sotkee jotain biisiä puheluun ihan tahallaan.

Mitä hittoa, puissa on lehdet!

Tajuan, että minua ovat aina inhottaneet tietyt sanonnat, koska kuvittelen ne aivan (liian) konkreettisesti. Esimerkiksi lapsena kuultu "aivopesu" oli hirveä, koska kuvittelin, että sinne kallon sisään aivoihin suunnataan vesisuihku, ja se oli anatomisesti ällöttävää. Nykyajan lehdistön käyttämä "aivovuoto" on siksi myös aivan sietämätön sana. Kuulostaa tilalta, jossa pitää kiidättää potilas nopeasti teho-osastolle tai leikkaukseen. 

Toinen lapsena kuultu oli "silmänkääntötemppu", ja värisin heti inhosta, koska kuvittelin jonkun silmämunan, joka väännetään väärin päin. Tietysti "rahanpesu" näyttäytyi pesukoneena, jossa setelit pyörivät ja vaahtoavat, ja on vaikeaa päästä irti siitä mielikuvasta, vaikka tietäisi, ettei se ole sitä.

Kyllähän muiltakin ihmisiltä kuulee paljon tällaisia lapsuusjuttuja. Jos on tuntematon sana tai sanonta, lapsi yrittää tajuta sen siihenastisen vähäisen tietonsa perusteella. Ja kyhää omaa outoa logiikkaansa, jos sanaa ei selitetä oikein.

Muistan elävästi, kun siskoni käytti sanontaa "siinä kohdassa putosin kärryiltä" enkä tiennyt, mitä se tarkoittaa. Kuvittelin vain vanhanaikaiset hevoskärryt, joilta joku keikahtaa pöpelikköön. Mutta sain selityksen, yritin ymmärtää sen ja ihmettelin, mistä tuollainenkin irrallinen sanonta tulee.

Hankin muutamia kesäkukkia ruukkuihin.

Olen myös vihainen joillekin tuotemerkeille, joista tulee joku ikävä sana-assosiaatio ihan sattumanvaraisesti. Ja täällä Hollannissa inhoan moottoritien liittymän nimeä "Valburg", koska se on ihan tahallaan typerän hämmentävä varsinkin meille ulkomaalaisille, jotka vähän takeltelevat hollannin kanssa. 

"Valburg" on nimittäin liian samanlainen sana kuin Waal-joen silta "Waalbrug", joka on vieläpä lähellä niitä kylttejä, joissa lukee Valburg. Suomalaiselle on muutenkin vaikeaa aina muistaa, millon jossain sanassa on v tai w, ja tuossa ne menevät sekaisin. Lisäksi tuo jälkiosan sanapari, joka muistuttaa liikaa toisiaan: brug / burg. Silta tai linna. Miksi pitää laittaa ihan vierekkäin kaksi nimeä, joissa sekä ensimmäinen että toinen osa ovat juuri inhottavasti melkein samat? Pelkkää kiusantekoa.

Harava kiinnosti kissoja.

Ja sitten on hyvin yksinkertainen verbipari, joka on jostain syystä liian vaikea minulle. Minun on erityisen vaikea aina erottaa toisistaan "kopen" ja "koken". Molemmat liittyvät ruoanlaittoprosessiin: ensin pitää mennä ja ostaa aineet, "kopen", jotta voi laittaa ruoan, "koken". En tiedä, miksi juuri nuo konsonantit p ja k ovat niin vaikeita erottaa toisistaan tässä kohtaa. Todella usein pidän tauon kesken lauseen tai sanan, jotta ehdin valita ja miettiä tietoisesti, pitääkö nyt sanoa ko-pen vai ko-ken. 

Tässä on ilmeisesti sekä ostettu "kopen" että keitetty "koken" nuudelia.

Illalla tuli telkkarista sattumalta Red Bullin mäkiautokisa Helsingistä vuodelta 2019, amerikkalaisin selostajin. Tähtitorninmäellä oli rata ja joukkueilla hienoja luomuksia. Oli Paluu tulevaisuuteen -auto, James Bondia, takaperin ajava asuntovaunu-Saab-yhdistelmä ja pyramidi muumioiden kanssa. Yhdellä autolla oli hahmona Muumien Mörkö, mutta lisäksi sillä oli jääkiekkokypärä ja -maila ja juontajat ihmettelivät, mikä on yhteys Möröllä ja jääkiekolla. No selitä niille nyt sitten Marko "Mörkö" Anttila. Yleisöä oli paljon ja oli hauska tilaisuus.

Viime aikoina olen saanut sähköiskuja. Ainakin töissä usein. Otin kahviautomaatista kahvia, avasin paperisen sokeripuikon ja aioin kaataa sokerin kuppiin sillaikaa kun kahvi valuu. Käsi osui samalla automaatin aukon yläreunaan ja sainkin sähköiskun, jota pelästyin niin, että käsi heilahti ja kristallisokerit lensivät putkesta ja levisivät pitkin automaattia ja lattiaa. 

Katsoin tuhoja. Yleensä toimin moraalisesti oikein ja siivoan jälkeni, jos olen läikyttänyt jotain yleisissä tiloissa. Jos mahdollista. Mutta täällä ei ole edes rättiä tarjolla. Millä minä ne sokerit noukin, automaatin eri ritilöiden välistä ja kaikkialta lattialta? En pysty, sori. Kävelin pois rikospaikalta.

Myöhemmin otin hanasta vettä juomapullooni ja mielestäni minusta tuntui siltä kuin olisin saanut sähköiskun, kun koskin sormella vesivirtaan! Eihän se ole edes fyysisesti mahdollista? 

Jaha, netin mukaan se ON hyvinkin mahdollista, saada hanavedestä sähköisku. No kiva, taas uusi asia, jota voi alkaa pelätä päivittäin.

Kävin toisellakin kukkakävelyllä katsomassa punakeltaisia tulppaaneja eri kaduilla. Otin potrettimoduksella kukkakuvia ja niistä tuli ihan jänniä. Vähän sellainen miniatyyriefekti, kun tausta on sumuinen. Oli myös kaunokainen, bellis perennis, ja jotain violettia kukkaa rypäs puistossa.

Ekstrajännitystä saatiin taas yhtenä päivänä, meiltä oli mennyt sähköt aamupäivällä kun mieheni oli vielä kotona. Ensin tietysti pelästyttiin molemmat, että hajosiko meidän asunnon sähköjohtomme taas; mieheni livenä ja minä kun sain häneltä viestin, että sähköt meni. Mutta mieheni selvitti, että naapureiltakin puuttui sähkö. Oli ainakin parin korttelin mittainen häiriö. Lopulta se ilmoitettiin sähköyhtiön sivuillakin. 

Mieheni lähti töihin sillä välin ja sitten oli kysymys, kauankohan sähkökatko kestää ja palautuvatko kaikki laitteet hyvin, esim. reitittimet ja netti, ja kuinka paljon lämpiävät jääkaapit. Ja selvää oli, että ainakin kolme digikelloa saa taas vääntää asentoon.

Jossain vaiheessa huomasin puhelimesta, että nettikamera alkoi taas toimia ja pystyin katsomaan olohuoneeseen sovelluksella. Siellä on kaksi kameraa kissaturvallisuuden takia; että poissa ollessa voimme välillä tarkistaa, että kaikki sujuu eläimillä hyvin. 

Kamerassa näkyi, että valot olivat täysillä päällä olohuoneessa vaikka nyt jo paistoi aurinko sisään, ja värivalolamput olivat katkoksesta johtuen menneet vikatilaan niin että ne olivat menneet itsestään päälle ja näyttivät kirkasta valkoista valoa. Voi mikä turha valoshow, ja minä kökin vielä kolme tuntia töissä. Mutta värivaloillahan on myöskin puhelinsovellus ja pystyn sammuttamaan ne heti, minkä tein.

Kun tulin tyhjään kotiin, telkkari oli päällä. Se oli siis jäänyt mieheltäni päälle. Onneksi se selitti vain kohtuullisella voimakkuudella. Laitoin loput valot pois. Asetin mikrouunin kellon takaisin, muita en osannut. Varaston pakastin vilkutti hälytystä, että se oli päässyt lämpenemään. Se näyttää silloin, missä asteessa se on ylimmillään ollut, -11. No pysyväthän ne pakasteina kumminkin.

Kun laskeskelin erinäisiä kellojen näyttöjä, päättelin, että sähkökatko oli kestänyt 2 tuntia ja 20 minuuttia. Aika pitkä. Selitystä ei nettisivu antanut. Mutta meillä kaivellaan kuukausitolkulla edelleen kaikilla lähikaduilla pitkiä kaivantoja ja asennetaan sinne voimakkaampaa sähköverkkoa, joten josko siellä olisi jossain käynyt joku "ohoh"-katkeaminen. Tai "hupsista".

Vaadin kukkaretken ja kahvilan

Miettii, että "tänään tulee 16 astetta, haluaisin laittaa ihan kevyet keväthousut". Sitten menee aamulla autoon ja tuulilasi on jäässä ja on 3 astetta. Tää on just niin tätä. Sitten olet kesähousuissa kolmessa asteessa. Tuleehan se 16 astettakin, mutta vasta iltapäivällä.

Nyt tuli vähän hassua kerrospukeutumista, kun jakkutakki on ihan vyötärönlyhyt ja neulatakki taas paljon pidempi kuin muistinkaan.

Aloin keittää raparperikiisseliä kunnes huomasin, ettei kaapissa olekaan enää perunajauhoja. Pitäisi käydä kaupassa.

Mutta sitten vaadin itselleni vihdoin sen yhden vapaapäivän, kun olin pääsiäismaanantaihin saakka vain ommellut verhoja. Lähdin pyöräilemään ja ottamaan haluamiani kuvia tulppaaneista auringonpaisteessa tuolla pitkin eri liikenneympyröitä. 

Oli komeat kukkapenkit. Venrayn puutarhurit ovat istuttaneet paljon sipuleita. Nyt on sekaisin narsisseja, kerrottuja narsisseja, tasetteja, hyasintteja, kaksivärisiä tulppaaneja, isoja tulppaaneja ja söpöjä minitulppaaneja eri väreissä erilaisina sekoituksina. Loistavan hienoa. Ryömin puskissa ottamassa kuvia, toki tallomatta mitään, laidalta käsin. Paluumatkalla käväisin sen ruokakaupan.

Lähdin liikkeelle rohkeasti ilman takkia, ja oli vähän viileää. Toisaalta paluumatkalla polkiessa lämpenin niin, että olisin hikoillut takissa liikaa. Eli se oli melkein okei ratkaisu.

Haha, oli siellä voikukkiakin komeasti.

Ja vielä yksi kukkiva puu.

Keitin sen kiisselin loppuun ja pyöräiltiin mieheni kanssa keskustaan katsomaan, onko terdellä tilaa. Oli siellä vapaakin pöytä, vaikka aika paljon väkeä istui auringossa. Oli oikeastaan lounasaika ja otettiin sitten ruokaakin. Ja lopuksi Irish coffee / Baileys coffee. Onneksi tajusin ottaa huivin kaulaan, ettei niska pala, kun istuu siinä tunnin aurinko selkäpuolella. 

Se oli oikein kivaa vapaapäivän viettoa ja olin tyytyväinen, että oltiin idyllisesti ulkona ja liikkeellä. Sää oli hieno. Lähes pilvetön.

Netti näytti minulle hauskoja printti-t-paitoja joissa on asennetta, huumorivitsejä, sarkasmia ja kissankuvia. Hellyin tilaamaan. Kangas on paksumpaa ja parempilaatuista kuin oletinkaan ja kuvat näyttävät hyvin painetuilta. Pidän niitä töissäkin.

Ihan Jipin näköinen.

Jip makasi auringonvalossa sohvalla ja sen turkki oli valoläikässä erittäin ruskea. Tiedehän sanoo, että mustan ja osittain mustan kissan musta turkki ei koskaan olekaan oikeasti, tieteellisesti mitattuna musta, vaan aina enemmän tai vähemmän ruskea, mikä yleensä paljastuu suorassa auringonvalossa. Mutta kaikissa muissa olosuhteissa mustan illuusio on hyvin täydellinen.

Jip paljastaa oikean karvansa.

Janneke tarkistaa varastohyllyt.

Venyy, venyy.

Pihassa nousevat jo pionit polvenkorkuisina, syreenin kukan nuput paisuvat jo kukinnon näköisiksi, koristeherukka kukkii runsaana ja kasvaa pituutta, ginkgo tukevoituu ja alkaa tehdä myöhäisiä lehden silmuja. Vaaleanpunaisia nuppuja ja sitten jo kukkia myös atsaleassa. 

Yksi viime vuoden kissanmintuista on selvinnyt ja alkaa kasvaa uudelleen maassa, toinen on delannut. Linnunsiemenistä nousee seinän viereen useita auringonkukan taimia. Yllättäen taka-aidan edessä nousee paljon kielojen rullasikareita. Ne leviävät itsestään vähän uusille alueille sekä etu- että takapihalla. 

Olemme nyt kaataneet etupihasta pikkuhavupuun, joka oli jokin koristekuusi. Puu oli muuttumassa yhä enemmän ruskeaksi, joko se oli kuivanut tai siinä oli jokin tauti, johon se kuolisi vääjäämättä kokonaan.

Nyt kun se kuusi on poissa ikkunan edestä, näen jopa omalta työpöydältäni olohuoneen toiselta puolelta kadulle ja suoraan kadun toiseen päähän toisen talon oviin. Siellä asuu se yksi eläköitynyt mies, joka ei pysty lopettamaan touhuamistaan kunnan jätteenkeräilyn parissa työuransa jälkeenkään ja kulkee vapaaehtoisena sellaisen siivouskärryn kanssa noukkimassa roskia ja lakaisemassa. Olemme kuulleet, että hän vaati ja vaati kunnalta siivouskärryä voidakseen jatkaa puuhaamista, ja lopulta sai sen. 

Nyt kun vilkaisen kadulle, näen joka kerta, että se äijä tulee asunnostaan ja on juuri ovella, tai tulee ulkoa ja menee juuri ovesta sisään. Aina touhuamassa kaduilla. Viimeisin havainto, jonka kerroin miehelleni, oli: "No nyt se ukko ripustaa jätesäkkejä, onks huomenna pakkausjätteen haku?" On.

Nyt viikonloppuna taas ilmaisin miehelle toiveen, että olisi tosi kiva lounastaa ja juoda erikoiskahvi kylän trendikkäimmässä kahvilassa vaihteeksi. Ne mainostavat esim. popcornkahvia. Eli mikä?! 

Lauantaista muodostui hyvä ja tehokas päivä, JA oltiin ihanasti kahvilassa syömässä ja kahvilla. 

Pumppasimme huoltoasemalla autonrenkaani, mikä on kätevin tehdä kaksistaan, koska silloin toinen voi lukea näytöltä, mikä on tilanne ja olivatko renkaat todellakin hieman löysät vai kuvittelinko vain. No en kuvitellut, että tuntuu vähän oudolta. Kaikki renkaat kaipasivat lisähappea.

Mieheni houkutteli minut jopa autopesuun, joka oli diskotunneli. Sinnekin menen vain, jos saan henkisen tukihenkilön mukaan. Siinä on niin paljon ohjeita seurattavaksi ja auto pitää saada liikkuvalle alustalle. 

Muistelin sitä autopesukopissa liikkuvaa puhallussuutinta, jota pelkäsin pienenä, ja se tuli taas ja humisi, ja se oli minusta edelleen kamalaa.

Kahvila oli kiva, kauniit lounasleivät, ja otin popcornkahvin, joka oli tosi kaunis. Siinä oli kermavaahtoa, popcornia ja strösseliä päällä. Kyllä sitä on taas pari kuukautta tyytyväinen, kun saa välillä tällaisen luksuselämyksen.

Popcornkahvi ja pistaasikahvi.

Lounasleipä uppomunalla.