Saksan marketti ja viemärin kaivuu

Pyörän tarakkalaukku oli hetken varaston lattialla ja kuulin sieltä outoa ääntä. Jip oli tunkenut itsensä laukkuun, joka on aika kapea. Kissat ja kassit. Jätä vartioimatta mikä tahansa kassi kymmeneksi sekunniksi, niin sen sisälle ilmestyy kissa.

Venyttelin joogamatolla, että saisin jotain lihaskireyttä pois kropasta. En pitkälle ehtinyt kun kissat jo marssivat sillä edes takaisin ja aloittelivat kissajoogaa.

Janneke ansaitsee kyllä jonkun Mestarinukkuja-sertifikaatin viime yöstä. Se makasi jaloissani kyljellään aivan sikeässä koko yön. Joskus aamupuolella se käväisi kai vessassa ja syömässä hiukopalan alakerrassa, ja palasi pian. Kun mieheni nousi töihin, se vain jatkoi uniaan liikkumatta; yleensä se kyllä menee alakertaan vaeltamaan uteliaana ja katselemaan tapahtumia silloin. Sitten me tytöt jatkettiin nukkumista kello 10 asti ilman mitään taukoja.

Ihmettelin, miten se pystyi nyt noin pitkään yhtäjaksoiseen yöuneen, kun se yleensä kuljeskelee ja tarkkailee reviiriä ja ottaa vain vaihtelevia torkkuja eri paikoissa. Yksi kuvio tässä oli: edelliset yöt olivat vielä niin helteiset, että oli ikkuna auki, ja molemmat kissat istuivat paljolti ikkunalaudalla tarkkailemassa pihaa. Oli liian jännittävää nukkua. Nyt oli ikkuna ja verhot taas kiinni. Oli pimeää ja hiljaista. Ehkä se siihen simmahti, kun olosuhteet olivat suotuisat valvomisjaksojen jälkeen. 

Tässä taas Jipin sohva-taidonnäyte.

Kävi ukkosrintama yli, ja kotoa välähtivät sähköt pois. Kuului ukkosen jyrähdys pari sekuntia sen jälkeen. Se oli vain pääsulake, joka teki tehtävänsä.

Kissat olivat tarhassaan, tuli rankkasadekuuroja ja ne ryntäsivät sisään: "äiti, tääl kastuu!"

Tuin auringonkukat kepeillä ja naruilla, koska ne ovat korkeampia kuin edellisvuosina.

Synkkä pilvi tulee päälle.

Oli paperijätteen hakupäivä eli kadunvarteen sai pinota pahvilaatikkoja paperiroskineen. Jotkut naapurit olivat jo laittaneet ne valmiiksi iltaa varten ulos. Sitten tuli päälle sellainen mahtavampi ukkosrintama ja siihen kuuluva ensimmäinen suuri tuulenpuuska. Oikein myrskysi niin että katsoin hämmästyneenä ikkunasta kun pensaat huojuvat yhtäkkiä poikittain. 

No, kadulla kaatui myös usea pahvilaatikko, ja niiden sisältö, kaikki irralliset lippulappuset, lensivät pitkin katua päästä päähän yhdessä humauksessa. Pian jo näinkin yhden tutun ja yhden tuntemattoman naapuritalon naisen ryntäävän ulos ja yrittävän poimia paperiroskia takaisin laatikkoon.

Siellä raukka keräilee papereita.

Kaavailimme mustikkapirtelöä, mutta näin selvästi lähikaupan hinnoista, että ei kannata. On mansikkakausi. Mansikkaa saa jollain 2-3 eurolla tarjoushintaan ison rasian, kun pensasmustikka maksaa 7 euroa. No, tehdäänkin sitten mansikkapirtelö.

Marketti on valmis jalkapallofaneja varten.

Kävimme pitkästä aikaa Saksassa marketissa. Löysin ison Kauflandin Geldernistä, siellä ei ole ennen oltu. 35 minuuttia ajoa. 

Menomatkalla kierrettiin perhepuisto Irrlandin liikenneympyrä, johon oli pystytetty Colosseum, palmuja ja patsas roomalaisista hevosvaunuista sotilaineen. Okei... eksoottinen näky.

Saksan maaseutua Niederrheinin alueella.

Yllättävä Rooma.

Kauflandilla oli oma pysäköintihalli ja ylhäällä oli pari muutakin kauppaa. Pyörittiin kauan. Ovathan nuo saksalaiset marketit vanhanaikaisia, esim. hinnat vieläkin paperilapuissa hyllyn reunassa. Hollannissa ja Suomessa hinnat ovat nykyään digitaalisilla näytöillä, ainakin tuon kokoisissa ketjuruokakaupoissa.

Löysin omia pervoja valmisruokiani kuten pastapaketteja, joissa on hirveä jauhe-herkkusienikastike mukana, ja pari pussia kuivapastoja kastikkeineen, joihin lisätään vain kuuma vesi. Oikein sellaista laiskan opiskelijan halparuokaa mihin ei tarvitse mitään vaivaa, eikä ole mitään tasoa. Mutta jostain syystä muistan senkin, miltä sellainen kuiva-tomaattitagliatelle maistui joskus 90-luvulla. Vertautuu roiskeläppäpizzan, jota kyllä söisin jos täältä saisin.

Knödeleitä otettiin. Perunasalaattia myös. Jotenkin siitä on illuusio, että se maistuu paremmalta kuin hollantilainen. Haluan aina makaronisalaattia ja kana-ananassalaattia, joita ei saa Hollannista. Juustoviipaleita, kaikkea mitä ei saa Hollannista eli alppijuustoja, reikäistä emmentalia, ja edamia. 

Hollantilaista edamia ei siis saa, ainakaan viipaleina, ostettua koko Hollannista mistään, mutta Saksasta saa, se on aivan outoa. Mietin siis, että meneekö Hollannin edam 100-prosenttisesti vientiin? Myös hollantilaisen merkin cheddarjuustokastiketta on pulloissa, ja sitä taas ei ole Hollannissa missään marketissa. Se on sitä varten kun tekee loaded fries -annoksen tai nachopellin. 

Mieheni etsi sellaista jugurttia, mitä lajia ei Hollannissa myydä, vaikka saman saksalaismerkin toisenlaisia myydään. Samoin hollantilaista juustomerkkiä on Saksassa myynnissä luksuspakkauksessa, jossa on kolmea eri kypsyysastetta lajiteltuna vierekkäin. Hollannissa sitä ei ole markkinoilla. Nämä tuonti-vientikuviot ovat outoja ja valikoimat naapurimaissa ihan erilaiset. 

Suomalaista hapankorppua löytyy Kauflandista nimellä FinnCrisp. Ja ruotsalaisia Gifflar-minipuusteja on suoraan Pågenilta. Saksasta saa myös juustomakkaraa, mikä muistuttaa Suomesta; ei Hollannissa ole mitään juustonakkeja. 

Oikeille kassoille oli helvetillinen jono. Saksalaisethan edelleen haluavat maksaa mieluiten käteisellä, ja se ei itsepalvelukassalla onnistu. Minusta tuolla oli aliarvioitu ihmiskassojen tarve ja kysyntä ja laitettu rohkeasti liikaa itsepalvelukassoja, joihin saksalaiset eivät ole vielä tottuneet. Vaikka on lauantai, niin ei tuollaista hirveää jonokaaosta saisi olla missään. Koskaan ei ole Hollannissa tai Suomessa noin pitkät jonot kassoille.

Menimme yrittämään skannata itsepalvelukassalla. No siihen tuli vikailmotuksia ja lopulta myyjän piti tulla meille selittämään, että tavarat, jotka on skannannut, pitää ensin kaikki asettaa metallipöydälle kassan viereen, koska pöytä on vaaka, joka tarkistaa samalla täsmääkö yhteispaino siihen mitä on skannannut. Eli automaattinen jatkuva pistokoe. No emme me ensikertalaisina sellaista tiedetty. Joka maassa on eri systeemi. Ohjeet saisi laittaa isommin näkyviin kiitos. Mutta nytpä on sekin tieto ensi kertaa varten. Puhelimen lähimaksun laite sen sijaan otti heti vastaan ongelmitta, mikä ei ole Saksassa itsestäänselvyys.

Paluu Hollantiin pikkutietä.

Tomusokeroitu munkki tarttui mukaan.

Vihdoin tuli viemärinkorjaus. Joku aika sittenhän meillä oli katastrofi (linkki juttuun), putket aivan tukossa ja vettä nousi jo olohuoneen lattiallekin jostain seinänsisäisestä putken haarasta. Kaksi tukospaikkaa todettiin kameralla kadun alla olevassa viemäriputkessa ja korjaus luvattiin muutamien viikkojen päähän.

Kadun kaivajat olivat nyt sitten kuopassa oven edessä. Levotonta. Kolinaa, hakkuuta ja sahan surinaa. Äijiä oli niin monta etten laskenut. Ainakin 3 täysvarusteltua pakettiautoa ja pikkukaivuri. Koska satoi kaksi pisaraa vettä, he levittivät telttakatoksen päällensä. Myöhemmin se toimi aurinkosuojana.

Kaivuuta katoksen alla.

Pakkausjätteiden roskapussitkin odottavat kulmassa jätteenkeruuta.

Kaivoin ylös yhden kukan, joka olisi mennyttä muuten. Se oli ämpärissä mullassa odottamassa. Muutoin melko siististi kaivettiin hiekat ylös ilman suuria tuhoja etupihalle. Tosin heittivät lapionsa sekä kivilaattoja kasvien päälle makaamaan, äärgh. 

Ensin korjattiin lähin paikka jalkakäytävällä heti ovemme edessä. Aika syvälle piti kaivaa. He sahasivat aukon harmaaseen muoviputkeen, joka on viemäri, ja laittoivat kameran, jotta näkee vahinkopaikan tarkalleen. Se olikin ihan siinä lähellä, joku puunjuuri mennyt putken läpi. Sain nähdä rikkoutuneen putken pätkän, ihan näytti revenneeltä kauttaaltaan sen pää.

Hajonnut putki.

Uusi mutka asennetaan.

Sitten kaivettiin parkkipaikan alta seuraava putkenpätkä esiin. Kadun korjauskohdassa oli paljon juurta putken sisällä eli ihan kunnon tukos myös. 

Kahdeksasta kolmeen he tekivät töitä. Ilmoittivat ovella kaksi kertaa, että nyt sahataan poikki viemäri kokonaan eikä saa vetää vessoja just nyt. Pyysivät myös kerran testiä, että vedän vessan, että nähdään pitääkö uuden putkenmutkan sauma. 

Latoivat kaikki katukiveykset tarkalleen takaisin ja lakaisivat jälkiään, mutta aina jotain hiekkaa jää. Kai se sateiden myötä löytää paikkansa. Yksi etupihan betonilaatta halkesi pariin osaan siirtäessä, mutta ei se haittaa. Niitä saa jollain parilla eurolla rautakaupasta. Katsotaan, jaksammeko joskus uusia sen. Pääasia, että se työ on nyt tehty.

Pirtelön todellinen olemus

Hollannin ykkösuutisissa oli filmi Joensuusta, että Suomessa on nyt kehitetty pieniä vety-ilmalaivoja rajavalvontaan. Niitä selitettiin sitten rallienglanniksi. Tämä tuli nyt Hollannin uutisiin ennen kuin olen nähnyt Suomen lehdistössä yhtään mitään.

Kehittäjän nimi oli Jormakka. Se luki uutissivustolla kolme kertaa eri lailla: Jormakka, Jormakki ja Jorimakki. Miten voi olla noin vaikeaa.

Ihan täynnä tekemistä ovat päivät, vaikkei muka olisi varsinaisesti ohjelmaa. Sitten keksin pikku juttuja. Kunhan olen tehnyt ensin rutiinit, kissanvessat, aamupalat, tiskipöydän siivouksen. 

Löysin myös vanhan kuivuneen kissanyrjön yläkerrasta, oikein hankalasta paikasta. Janneke on ilmeisesti laatannut nukkumahyllynsä päältä hyllyn taakse pitkin seinää pyykinkuivaajan taakse. Siinä oli siivoamista. Se oli varmaan se kerta, kun yöllä kuulin asiaan liittyviä ääniä, mutten löytänyt tulosta mistään. Siitä on jo pari viikkoa. No, kenellä on kotieläimiä, tietää, että siinä on riskinsä.

Kissoilta alkoi hajota se pahvinen joululahja-auto. Kaksipuolinen teippi ei ikuisesti pidä osia toisissaan. Ja Jip poseerasi kanssani pöydällä.

Janneke auton raunioilla.

Otin "paskat luontokuvat" -sarjaan kuuluvan kissakuvan, minkä oli tarkoitus olla kissa ja täysikuu, mutta siinä ei näe kumpaakaan. Kuu oli jo tosi laidalla oikealla kun se nousi, joten sitä ei saanut asetettua kissan taakse, ja kissa oli tumma pimeässä.

Ei kissaa eikä kuuta.

Pihan linnut liikkuvat tyynenä ympärilläni kun istun pihalla. Tiaisten koko perhe siiputtaa ja käy kylvyssä vesikulhossa. Kyyhkyjen poikaset kurkkivat aidalta. Kyyhkyt puuhaavat omia laulu- ja tappeluhommiaan.

Menee ihan ryysyrannaksi minun kotihameeni, jonka olen itse ommellut tilkuista. Saumat repeilevät irti. Siinä vaiheessa alkaa minulta mystisesti aina kaikki jaksaminen loppua, kun pitäisi oikeastaan tehdä joku korjausompelu ompelukoneella.

Tuuletus pelaa.

Viimeinen hellepäivä koitti. Pilvistyi vihdoin, kerrankin. Alkoi sade. Janneke leikki sadepisaroilla. Ihanaa kun viilenee.

Yhtenä kauniina iltana huomasin olevani niin stressaantunut ja ilkeä, että lähetin itseni yksin kävelylle. Tein kunnon lenkin. Unikot ja ruiskukat kukkivat korttelin niityillä, päivänkakkarat myös. Löysin lammaskatraan moottoritien vierestä.

Leivoin mustikkapiirakan. Kaikki koneet käyttöön. Vispain taikinalle ja uusi sauvasekoitin pensasmustikoiden muussaamiseen. Hyvin se toimii.

Oma impulssini on siivota ja tiskata aina heti se keittiöväline, jota olen käyttänyt, ja laittaa se paikoilleen, ja sitten vasta jatkaa leipomista. Se hidastaa prosessia todella pahasti. Loogisempaa olisi tehdä se sotku ja antaa sen olla, ja keskittyä tuloksen tekemiseen ensin. Sitten kun se kakku menee uuniin, on tarpeeksi aikaa siivota keittiö täydellisesti vaikka viiteen kertaan. Pakotin itseni siihen, että saan sen torden uuniin ensin, koska sen paistuminen vaatii tunnin.

Pensasmustikat pitää muussata, koska ne eivät paistaessa hajoa mihinkään.

Päällä on kermaviili-sokeri-munanestettä.

Sotku.

Illalla vielä todettiin, että nyt on kertynyt liikaa banaaneja ja ne alkavat olla ylikypsiä. Banaanipirtelökin on asia. Taas toimi sauvasekoitin. Hyvin sai kaksi banaania katoamaan hetkessä pariin lasiin. 

Viime vuosina olen näköjään tehnyt mustikkapirtelöitä ja nyt tänä kesänä mansikkapirtelöitä. Banaanin voi siis lisätä optioihin. 

Lähikaupan ruokalehdestä näin monta inspiraatiota ja myös sen, että teepä itse jääkahvisi. Niin tietty. Vaniljajäätelöä, maitoa, espressoa tai vahvaa kahvia. Sokeria maun mukaan. No niin, miten en ole itse keksinyt. Kahvipirtelö niinku.

Molemmat kissat kävivät tarkistamassa keittiövälineet kaapissa.

Kello 3 yöllä mietin, että tuo suomen pirtelö-sana on kyllä paholaisen keksintö. Kuulostaa joltain iloisen 70-lukulaisen hipin tekopirteältä tuotokselta. "Tästä juomasta tulee niin pirteä olo että sehän on oikein pirtelö, trallallaa." 

En tiedä, mikä pirtelö-sanaa vastaava assosiaatio minulla tarkalleen on, mutta joku hirveän ällö. Juuri sellainen valistava ja tekoinnokas kuten 70-luku joskus lapsille oli. Sellainen nuori naisjuontaja lasten tv:ssä, jolle on maalattu punaiset posket ja tekopisamia. Ja reippaat saparot heiluu tietysti. Ja on sellaisissa lappuhaalareissa ja kirkkaanvärisessä trikoopaidassa. Siltä näyttää pirtelö-sana ja sen keksijä. 

Itse löysin sen tiedon, että sana on muodostettu siten, että -lö-päätteen on tarkoitus olla sama kuin jäätelö-sanassa, koska pirtelössä on jäätelöä. Ja juurikin pirteä-adjektiivista. 

No, ystäväpiirini valisti netissä, että sanan alkuperä oli 50-luvulla järjestetty Valion baarien nimeämiskilpailu, josta lehti-ilmoituksella tiedotettiin voittaja, joka oli Matti Vuolanne -niminen pappi, joka keksi tämän pirtelön, jotta päästiin eroon englanninkielisestä milk shake -sanasta. Jo 1955 siis. 

Matti oli aikaansa edellä, kun kuulosti 70-lukulaiselta. Toisaalta olihan tuollasta reipasta ja kirkasotsaista lasten valistustakin olemassa myös jo 50-luvulla, kuten "Muista aina liikenteessä" -humppa.

Kuulemma jopa kielitoimisto oli suositellut uudempina aikoina smoothielle nimeä pehmelö, mikä taas on minusta epäloogista, koska smoothieissa ei ole jäätelöä, jota tuo juomien -lö-pääte yritti edustaa pirtelön tapauksessa. Ja jos jokin on pehmelö, niin  pehmytjäätelö eli pehmis, eli se sanakonsepti on oikeastaan käytössä jo. Pehmytjäätelöstä yritettiin lanseerata aluksi sanaa samettijäätelö, mutta se ei saanut suosiota.

Siltikään, edes tuollainen pehmelö ei ärsytä niin paljon kuin pirtelö. Se on vain vähän hölmö, mutta ei osu suoneen kuin pirtelö. Itse asiassa on paljon -lo/-lö-loppuisia sanoja, jotka ovat ihan okei. Henkilö, purtilo, tumpelo, pökkelö, pösilö, höhelö, koskelo, mehupullon kumituppilo. 

Tai kuten Astrid Lindgrenin Saariston lapsissa se joku sanoi saarelle saapuneelle ärsyttävälle kaupunkilaislikalle: "Itse olet varsinainen bongalo!" kun hän ylpeili isänsä suunnitelleen bungalow'n rakentamista.

Mikä johtaa siihen päätelmään, että mikä tekee pirtelöstä minulle niin kamalan sanan, on se pirteä-osio. En ehkä kestä sanoja, joissa painotetaan keinotekoisen tuntuisesti pirtsakkuutta, pirteyttä ja reipautta. Ehkä koska itse en ole pirteä, vaan yleensä aika uuvahtanut, kuuden kuukauden talvijakson ajan väsynyt, ja keväälläkin nukahtamassa pystyyn. Ja ehkä syksylläkin. Usein unettomuusongelmainen, ja aina konfliktissa vuorokausirytmini ja yhteiskunnan rytmin välillä.