keskiviikko 17. huhtikuuta 2024

Kirjavaa Amsterdamia


Tietysti piti päästä kanavaristeilylle. Tikettejä myydään useissa paikoissa keskustassa monille eri yhtiöille. Perinteisen pitkän katetun jokilaivan sijaan voi vuokrata pienelle porukalle avoveneen, jossa on mukana juomatarjoilu ja kapteeni-opas. Tai voi vuokrata omaan käyttöön akkukäyttöisen veneen, jos luottaa oppivansa veneilyn säännöt etuajo-oikeuksineen ym. nopeasti.

Menimme ihan peruskierrokselle pitkään laivaan. Odotellessa istuskelimme tuoleilla laiturilla auringossa veneitä katsellen. Hetken pelästyimme, olinko vahingossa ostanut liput polkuveneelle... sepä olisi rasittavaa.



Polkuveneelläkin pääsee.

Täyteen turistiahan se paatti tuli tietysti, mutta oli kiva vain istua ja lipua rauhassa reilu tunti. Lasikaton läpi näkee talot ja nähtävyydet ylöspäinkin.




Kierroksen jälkeen löytyi kauniiksi maalattu taiteellinen violetti siltapyörä, jonka kanssa poseerata. Näitä on vissiin pari ympäri kaupunkia. Keltaoranssin näimme ihan muualla.


Sovin väreihin.


Olimme kirjanneet ylös, että Jordaanin alueella voisi käydä. Se on autenttisempaa kaupunkilaisten omaa Amsterdamia, jossa ennen asui tavallista työläisväkeä. Siellä on kuitenkin samalla lailla kanavia ja kauniita taloja ja kapeita kujia ja söpöjä siltoja kuin muuallakin keskustassa, mutta kaduilla enemmän arkipäivän liikkeitä kuin turistipuoteja. Tyypillisiä ovat myös vanhat hämyisät puulla sisustetut perinnepubit, kaljakuppilat joissa paikalliset ovat turisseet vuosikymmeniä. Aamulla siis marssia sinne päin.


Tästä lähtee Jordaan.

Paksuturkkinen kissa.


Kahvitauko istuttiin juomalla pubin retkipöydän ääressä suht keskellä katua ja Jordaanin risteystä, oikeita pyöräileviä asukkaita katsellen. Ihmisiä ja heidän tyylejään. 


Kahvi keskellä risteystä.


Sieltä päädyimme Noordermarktille torihommiin ja siitähän lähti myös sellainen torikatu, jolla riitti katsottavaa. Ruokaa, kukkia, vihanneksia, vaatteita, vintagea ja tavaraa. Ja ilmeisesti Westerstraatin katutori on vain lauantaisin ja se sattui kohdalle.


Se tavallinen pyöräkaaos torikadun laidalla.

Taustalla asuntolaiva-proomu kukkaruukut kannellaan.


Iltapäiväksi voikin laittaa kesävaatteet päälle, koska kehittyi 24 asteen helle ja menimme eväiden kanssa suureen kansanpuistoon Vondelparkiin piknikille. Siellä on aina saanut vapaasti istua nurmikolla viettämässä aikaa lukuisien lampien äärellä ja paikalliset suuntaavat sinne kesäsäällä. 


Vondelpark ja tulppaanisesongin kunniaksi tilapäisiä tulppaanisaaria lammessa.

Sielläpä oli paljon porukkaa. Siskoni uhrasi kertakäyttösadeviittansa istumamuoviksi, koska nurmi oli hyvin märkä, kun nyt on satanut reippaasti lokakuusta saakka ja koko Hollannin maaperä on imeytynyt vettä pintaan saakka. Monet istuivat jollain megahienoilla puuvillaliinoilla ja kangasvilteillä, jotka olivat läpimärkiä ja kuraisia sen jälkeen, sitä kävi sääli. Tällä hetkellä muovi on parempi etteivät housut kastu.




Siinä kävivät hanhet katselemassa ja nokikana ja liejukana ja sorsat ja harmaahaikarakin tuli tuijottamaan. Siellä elää myös villiintyneitä vihreitä papukaijoja, joita tunnetaan Amsterdamissa olevan iso populaatio puistoissa. Kun ne lentävät taivaalla pikku ryhminä, näkyy pitkä kapea pyrstö.




Illalla tungimme vielä Leidsepleinin terassiaukiolle, josta saikin suurennuslasilla etsiä tyhjää paikkaa näin lämpimänä kesäisenä iltana, joka sattui lauantai-illalle huhtikuussa.


Leidseplein on yhtä terassia hyvällä säällä.

Hunajaolut.


On kyllä ihailtu monta kertaa hauskoja kauppojen ja kahviloiden nimiä eri alueilla. The Avocado Show myy avokadopainotteista ruokaa. Oli rintsikkaliike Betty’s Boops. Erikoisten sisustusesineiden liike Fucked up individuals. Kahvipaikka The screaming beans. Wokkipaikan ”kiinni/auki” -kyltti oli Wok off ja Wok on. Ja hirveästi muita lisää. Sipsikaljavegaanin paikka olisi Vegan Junkfood Bar.


Sunnuntaina katsoimme söpön pikkuputiikkien alueen kanavien välissä, ”De negen straatjes” eli ”The 9 streets”. Liikkeet aukenivat sunnuntaina yleensä klo 12. Oli kivoja kauppoja ja pikku kahviloita. Kanavan sillat joka välissä.






Ikkunassa oli yksisilmäinen oranssi kissa, joka oli ystävällisen oloinen. Söin violetin vegaanisen burgerin Flower Burger -paikassa; siellä on erittäin instagrammattavia ”rainbow burgereita” eli niitä saa myös esim. vihreinä ja pinkkeinä. 






Minulla oli päälläni Lontoon housut, ja niistäpä levisi vetoketjun nipukka ihan täysin! Katkesi kahteen palaan kesken päivän. Enkä ole pitänyt niitä housuja kuin vasta muutaman kerran. Ihan tyhmä heikko kohta. Onneksi housut pysyivät ylhäällä pelkällä napilla ja vyöllä. Mutta olihan siinä mahassa aukko.


Sen jälkeen pidin olkalaukkua erityisen paljon edessäni ettei avoin sepalus näy, tai otin takinkin roikkumaan eteen peitoksi. Sitten mentiin sepalus auki loppupäivä, myöhemmin myös pitkin keskustaa ja Kuninkaallisen Palatsin vierestä ihan tyynenä. Tällaista olen joutunut harjoittelemaan jo muutaman kerran. Yrittää vaan itsekin unohtaa koko asian eikä näytä hermostuneelta, niin kukaan ei huomaa yhtään mitään.


Housut, auki tai kiinni...

Kotikylän korjausompelimo onneksi vaihtaa vetoketjun hintaan 14,50 euroa. Itse en jaksa sitä alkaa yrittää vääntää.


Päivä päättyi kauniiseen auringonlaskuun, jonka sanottiin johtuvan Saharan hiekasta.


sunnuntai 14. huhtikuuta 2024

Amsterdamin shoppailut


Shoppailupäivä. Ratikalla kukkatorille, jonka vieressä on joitakin hauskoja pikkukauppoja kuten aasialaisten esineiden kauppa silkkipussukoineen ja korurasioineen. 

Kukkatorilta löytyy sipulia joka makuun.




Sen läheltä Muntpleiniltä lähtee etelästä pohjoiseen Amsterdamin ehkä runsain ostoskatu, 750-metrinen Kalverstraat. Sitä lähdettiin sitten koluamaan. Tyypilliset hollantilaiset perusketjut kuten yleistavaratalo Hema sekä eksoottisten sisustusesineiden ja ruokien Xenos.


Xenosin pähkinänmakuinen pikakahvi ilahduttaa työpäivinä toimistolla.

Välissä tietysti turistikrääsää, vaateliikeketjuja ja yksilöllisempiä yksittäiskauppoja. Turisteille hollantilaiset juustot, irtokarkkiliikkeitä sekä tuoreita stroopwafel-vohveleita. Ja jos etsii vähän erikoisempia kenkiä, niitä saattaa täältä eri tyylisistä liikkeistä löytyä.





Vintage-vaatekaupan koristus.

Lounasta saatiin lounaskahvilasta kivasti ja minun piti ehdottomasti nuuskia vaateliike Urban Outfitters, jonka tunsin Saksan toimipisteistään. Hyvinkin trendikkäitä erikoisia (ja hieman kalliimpia) vaatteita sekä upeat industrialtyyliset sisätilat rautaportaineen. Vaatteiden sijaan siellä olikin parasta kirjahylly, jossa oli yllättäviä erikoiskirjoja. Piti ostaa ”Is your cat a psychopath?” -testikirja. Siitä selviää kissasi luonne, kun vastaa kysymyksiin. 




Näkymiä suuren vaatekaupan yläkerroksista.


Kahvilla käytiin kulman takana kanavan varren Rokin-kadulla De Drie Graefjes-kahvilassa. Oli kiva yläkerta ja hieno sininen cupcake. Sieltä olisi saanut myös kaunista sateenkaarikerroskakkua. Oikein hauska paikka sekin.






Keräilijöille on erikseen kumiankkakauppoja, joista saa varmaan tuhansittain eri malleja. Tunnistin ainakin Trumpin ja Elton Johnin.



Lego-kauppa.

Seuraavana päivänä suunnattiin De Pijpiin, vaikka ensin satoikin. Se on keskustan eteläpuolinen asuinalue, jolla toimivat joka päivä erittäin pitkät katumarkkinat Albert Cuypstraat- kadulla.


Menimme ratikalla ja oli Poimittaislinja (Harry Potter) kun huomasin linjakartasta, ettei tarvitse mennä edes keskustan kautta vaihtamalla, vaan tästä meiltä lähtee poikittain suoraan sinne kätevästi. 


Selvästi autenttinen asuinalue ja normaalit ihmiset eikä pelkkää turistia. Silti erikoiskauppoja pitkin katua; yksi myy neonvalomainoksia tilauksen mukaan ja sitten oli elintarvikekioski, jonka ikkunassa iso kissa. Se istui jäätelöpakastimen päällä ja nuoli turkkiaan.





Albert Cuyp -katumarkkinat olivat aivan loputtomat. Kahden puolin katua kojuja. Ruokaa, vaatetta, krääsää, kenkiä, koruja, kukkia, ym. Talsittiin ja talsittiin.


Albert Cuyp -torikatu. Otsikkokuva on myös sieltä.



Välissä oli sivukatu, jolla oli muutama baari tai kahvila, ja saatiin ruokaa. Otin ranskalaispaikassa perinteisen Croques monsieurin, joka on juustoinen uunileipä, ja se oli maukas.



Välissä oli todella monta vaateputiikkia liikehuoneistoissa kojujen takana. Halvemmat olivat sellaisia täyteen tungettuja sekalaisia Intian bazaareja, toiset taas elegantimpia ja selvästi korkeammat hinnat. Täällä on aika lailla vaateshoppailijan paratiisi ja erikoisempia tyylejä löydettävissä.




De Pijpin parempia putiikkeja.