Vaalien vitsit ja lempeä syksy

Miehelleni ehdotetiin vaalilipukkeessa, että lähin äänestyspaikka on eräs pubi. Outo. Kyllä tuo korttelin monitoimitalokin on ihan lähellä.

Tyypillistä... ensimmäiset kavereiden kommentit pubiin olivat, että ”niillä on siellä Heinekenia, et sä sinne voi mennä”. Heineken on hyvin halveksittu olut meillä; kuulemma mikä vain muu merkki on parempaa. Baarit täällä solmivat sopimuksen jonkin olutmerkin kanssa ja myyvät sitten ennen kaikkea sitä hanasta ja laittavat isot valomainokset ovelle vain siltä merkiltä, jonka kanssa on diili. Toki muitakin oluita saa. Ja tuo pubi on Heinekenin kätyri.

Mieheni oli kuitenkin menossa äänestämään eikä kaljalle, luulen. Tai mistä sitä tietää. Mutta siksi päätetään, että äänestypaikka on kelvoton, koska Heineken. Hehe.

Vaalituloksen vitsi oli, että juuri meillä Venrayn kunnantalolla syttyi tulipalo sähkötaulusta yöllä ja kaikki ääntenlaskijat piti evakuoida. Tuli myöhästys ääntenlaskentaan. Koko maa odotti sitten Venrayta, että saataisiin laskettua ihan koko tulos. Radion ykköskanava kuulutti uutisissa aina, että yhä Venrayta odotellaan.

Muuten on aina se vitsi joka vaaleissa: ”Kato nyt, meidän äänet menee kuitenkin suoraan roskikseen.” Vaaliuurnat on muokattu tutuista korkeista harmaista roskasäiliöistä.

Lehdessä oli myös juttu, että joku mies oli jumittunut kädestään vaaliuurnan kapeaan aukkoon ja kädestä tuli verta. Reuna oli terävä sisäpuolelta ja tarvittiin teknisiä apujoukkoja saamaan käsi irti. Äänestyslippu ei ollut mahtunut kunnolla, joten hän oli yrittänyt työntää. 

Äänestyslippu onkin täällä lakanan kokoinen, koska siinä lukee kaikkien ehdokkaiden nimet, jotta voi sitten vain värittää punaisella oikean henkilön. Täällä ei piirrellä numeroita kuten Suomessa (ja sitten yritetä tulkita niitä).

Marco-raukka juuttui vaaliuurnaan.

Tajusin, että kissoilla on empatia ja moraali. Koska niillä on pelisäännöt leikkeihin. Niiden ihan itse kehittämät ja noudattamat pelisäännöt. Ne kuuluvat: Saa leikkiä toisen kanssa, jahdata, mennä hippaa ja houkutella painiin. Saa vaania oven takana ja pelästyttää toisen hyppäämällä eteen. Mutta jos toinen on ruokakupilla syömässä, sitä ei häiritä. Ja jos toinen on kissanvessassa, sitä ei häiritä. Heti kun toimitus on valmis ja toinen poistuu ruokakupilta tai tulee hiekkalaatikosta, saa hyökätä, mutta ei sitä ennen.

Tämä tarkoittaa, että ne ovat asettaneet itsensä toisen asemaan ja kuvitelleet, että itsestä ei olisi yhtään kivaa, jos kesken syömisen tai kakkaamisen joku tulee siihen koheltamaan. Sitä ei siis tehdä, yhteisestä sopimuksesta. Se tarkoittaa empatiaa. 

Periaate on, että ”saa tehdä pientä kiusaa, mutta ei saa olla niin ilkeä, että häiritsee toisen tärkeitä toimia”. Muut on jätettävä rauhaan elintärkeissä hommissa, vaikka muuten ollaan kuin Ellun kanat. Se säännöstö tarkoittaa moraalia. 

Jip esittää tv-shown.

Janneke puhdistelee kielellä.

Jip tuli hetkeksi tyynyn päälle syliin, harvinaisena tapauksena.

Suomi oli taas maailmankartalla. Katsoimme nettisivun / Youtuben kautta tämän vuoden ensimmäisen popvisailun, jonka pitää kuuluisa musiikkijournalisti Leo Blokhuis. Yhtenä kysymyksenä oli taas käännöskappaleet, että mikähän se on tämän alkuperäinen esittäjä ja biisin nimi. Hänhän soittikin taas suomalaisen helmen, Eini: Olen neitsyt. Eli Madonnan Like a Virgin suomeksi. 

Olen ihan varma, että visan kaikki suomalaiset käännöshitit tulevat edelleen siltä listalta, jonka minä meilasin tuotantotiimille pari vuotta sitten.

Popvisailu tulee nyt taas neljä kertaa syksyllä. Jo viiden vuoden traditio joka alkoi koronavuosista.

Tein lohta ja pinaattikastiketta. Kävin edelleen pakosta eri marketissa, koska lähikauppamme on remontissa. Hankalaa oli. 

Hollannin marketeista ei saa poimia laarista itse haluaamansa määrää perunoita. Ne ovat aina valmiissa yksiköissä. Meiltä on kuitenkin saanut 500 gramman pikkuperunapusseja. Tuolla oli vain vähintään kilon pusseja. Ne perunat olivat vain yhdeksi päiväksi, eli 500 grammaa riittäisi. En voi luvata, että tekisimme perunoista varmasti jotain toisenkin kerran ennen kuin ne menevät huonoksi.

Minun kunnollisuuteni ei anna periksi heittää pois tosi paljon elintarvikkeita siksi, että pakkauskoko oli väkisin liian suuri eikä ollut valinnanvaraa. Jos siis ostan kilon perunoita, on paras keksiä strategia käyttää ne loputkin.

Pitääkö minun tehdä lopuista joku pyttipannu, jonka mieheni voi syödä huomenna töissä? Mitä siihen tarvitaan? Sitten tarvitsen nakkeja ja tarpeeksi munia. Pitääkin ruveta nyt ostamaan jotain nakkeja, joita ei lue listalla ja muistaa ne. Ja missä järjestyksessä minä nyt sitten illalla teen jonkun pyttipannunkin? Lisävaiva.

Ai niin. Tarvitsee sipulin. No jaa, täältä ei näköjään saa myöskään yksittäisiä sipuleita, vaan vain verkon, jossa on vähintään 5. Nyt minulla on kohta liikaa perunoita ja liikaa sipuleja. Saan ne perunat menemään, mutta se suunnitelma aiheuttaa liiat sipulit. Tämä on niin tyhmää, etten saa mitään perusaineita tarvitsemaani määrää, vaan kaikkea ihan liikaa.

Tajusin katsoa kylmiöperunat, valmiiksi kuoritut. No siellä on 500 grammaa perunaa. Otankin ne. Hittoon pyttipannut ja sipulit. Tämä alkoikin mennä liian monimutkaiseksi. 

Tällaisten takia siellä sitten seisoo 20 minuuttia ylimääräistä vihannesosaston nurkassa ja tuijottaa tyhjyyteen, kun yrittää keksiä miten pärjätä väärien pakkauskokojen ja tuotteiden kanssa.

Vielä viikko niin lähikauppa aukeaa.

Pizzataikina.

Kissojen näköinen tarjoilulautanen.

Kahvihetken suklaat.

Seuraava kauppakäynti miehen kanssa paremmassa marketissa oli vähän helpompi. Syön  nyt valkokaaliraastetta ja juon kefiiriä. Terveellis. 

Hassua, että kefiiri täällä sentään tunnetaan, vaikka on melko eksoottinen asia. Minulla on joku varhainen muisto kefiiristä, siis noin 80-luvulta. Mummo saattoi juoda kefiiriä. Jos oikein muistan, mummo ja kefiiri oli joku yhdistelmä. 

Sitä oli hauska maistaa pitkästä aikaa. Ei se paljon eroa piimästä maultaan, mutta on vieläkin enemmän luonnon probiootti. Se on fermentoitua.

Toinen ihme oli, että siellä kaupassa oli yhtäkkiä nenän edessä riisimuroja, ja vielä tarjouksessa. Olen usein etsinyt ja todentanut, että koko Saksa ja Hollanti ei tunne riisimuroja, siis 99-prosenttisesti niitä ei ole olemassa eikä saatavilla. Tuossa yhdessä markettiketjussa niitä periaatteessa on Hollannissa, mutta vain joissakin toimipisteissä tai vain suuremmissa kaupungeissa. Yleensä ei meidän rupukylässä / käpykylässä / peräkylässä / takapajulassa.

Välillä on niin lämmin, esim. 14 astetta, että pystyn avaamaan ikkunaa ja päästämään kissat siitä ulkoaitaukseen. Joinakin päivinä on ollut pelkkää rankkasadetta ja 10 astetta eikä ulkoilu ole tullut kyseeseen. Kissat olivat onnellisia ja vahtivat putoavia lehtiä. 

Yhden sadepäivän jälkeen ihan viimeiseksi aurinko pilkahti vaakasuorana ikkunaan keltaisella kirkkaalla säteellä. Hieno valokuva.

Jotenkin minäkin pystyn nauttimaan jopa syksystä tällä kertaa. Värikkäät puut ovat valtavan kauniita. En edes palele niin hirveästi, vaan tunnen vain vähäsen tyyntä viileyttä eikä se ole yhtään paha. Ohut takki riittää. On myös ihan hauskaa harjata ja kerätä lehtiä.

Kadulle kertyy nyt lehtimassaa. Siellä olikin harja-auto vetämässä kadunreunoista kasoja pois. Täytin biojäteastiaa lehdillä ja havupuuroskalla, ämpärikaupalla.

Oli niin lämmin että olin vain puserossa. Eikä satanut.

Koko Ruhrin alue

Hollannin eduskuntavaalien, eli parlamentin alahuoneen, ehdokaslista tuli postissa (miehelleni; minulla on vain Suomen kansalaisuus enkä saa äänestää näissä.) 24 puoluetta näkyy olevan listalla. Keskiviikkona on vaalit.

Ai jaa, yhteensä on maanlaajuisesti mukana 27 puoluetta, mutta osa niistä toimii vain joissakin vaalipiireissä. Meidän listastamme puuttuvat viimeiset kolme puoluetta sekä numero 23, eli luettelossa tulee 22 ja heti sen jälkeen numero 24. Eli lista päättyy lukuun 24, mutta meillä puolueita on 23. 

Tajuaako tästä yhtään mitään. Joskus tuntuu, että sitä selittää ja selittää itsensä tärviölle ja yrittää esittää asiat loogisesti, mutta siitä tulee yksi kaurapuuro. Turhauttavaa. Ja mitä enemmän lisää lisäselityksiä erilaisilla muotoiluilla, niin sitä enemmän tuntuu, ettei kukaan tajua.

Wikipedia: ”Erittäin heterogeenisen puoluekentän vuoksi hallitusneuvotteluista on tullut yhä vaikeampia.” Jep juu.

Janneke söpönä.

Kissat hakemassa tonnikalaveronsa, kun kokkaan tonnikalaa.

Kelloja on nyt sitten siirrelty ja parempi olikin, koska kaikkien minuutit olivat mitä sattuu.

Tilaamamme uusi imuri tuli. Yritettiin kasata sen putket ja löytää parhaat suulakkeet paksulle matolle ja laminaatille. Jos se imee liian kovalla, sitä on vaikea liikuttaa villamatolla.

Mieheni tuli testaten siihen tulokseen, että ei ole Boschin imuri kelvollinen sittenkään. Hän lähetti sen takaisin. Ja tilasi uuden Philipsin. Bosch oli jotenkin liian jäyhä. Ongelmallinen paksujen mattojen kanssa. Luukkukaan ei auennut kunnolla ja netissä valitettiin, että johdon sisäänkelaus hajoaa tässä jo vuoden sisään usein. Ja laminaatin suutin ei tuntunut hyvältä sekään kuulemma. 

No, kunhan mieheni näkee sen vaivan ihan itse, että pakkaa kaiken takaisin laatikkoon ja selvittää asian ja printtaa palautusetiketin ja vie sen postiin. Imuri on ehdottomasti hänen valintansa, koska hän imuroi 99-prosenttisesti meillä.

Uusin imuri on hyvä. Imee helpommin mattoakin. Boschista myös puuttui sellainen ilmanpäästöluukku putken yläosasta johon olen tottunut. No tässä on nyt suulakkeessa sellaiset ledivalot, jotka valaisevat lattiaa. Aika monessa Philipsin nykymallissa näytti netissä ne olevan. 

Naurettiin niille, että kuka tarvitsee diskoa imuroidessa. Eli emme sitä sen takia valinneet. Mutta mieheni ilahtuikin, kuinka se todella näyttää jokaisen nöyhdän ja tekee imuroinnin tehokkaammaksi. Vitsi on, että valaistus tarvitsee erikseen 3 patteria, joita on vaihdettava välillä. Vähän turhake? Mieheni mielestä lampuista on sittenkin enemmän hyötyä kuin vaivaa.

Diskoimuri.

Sanoin miehelleni, että tuossa on sitten sisäänrakennettu p*rseen suti...

Jaa, karvakavereille on omat suuttimensa.

Vietin ihan pienet synttärit, miehen perhe tuli kahville. Leivoin mustikkapiirakan, jossa oli ranskankermamössöä päällisessä, ja se paistui aika epämääräisesti, koska piirakkavuokani on iso ja laitoin enemmän täytettä kuin reseptissä, ja sitten piti arvailla miten se hyytyy ja palaako pohja, kun paahdan puoli tuntia ekstraa.

Lopulta piirakka oli todella hyvä ja syötiin kokonaan loppuun ja kaikki halusivat santsipalan.

Laitoin synttäreille virallisen kissanpeba-paidan päälle kuten viimekin vuonna. Sopii.

Töissäkin laitoin värikästä päälle ennen synttäriä.

Jipin kanssa purettiin paketti Suomesta ja tärkeitä asioita kuten Makea salaattikastike. Sain myös sattumalta kaverilta suomalaista sinkkiasetaattia postissa tasan silloin kun minulla alkoi lomaviikon flunssailu ja se oli todella tarpeen. Täältä sitä sinkin muotoa on vaikea saada, vaikka juuri sen kehutaan olevan tehokkainta flunssaan.

Jip tarkastaa.

Naapurimme poistatti pihastaan ison kuusen ja toisen havupuun. Oli niin hiljainen operaatio ja sähkösaha, ettei lähes mitään kuulunut ja nukuttiin aamulla ihan rauhassa. Kun nousimme, kuusesta oli jo katkottu kaikki oksat latvaan saakka ja apinamies kiipesi kenkäkoukuilla pitkin runkoa ja köysillä varmistettuna. 

Sitten oli kuusen latvan vuoro ja sitten puolen metrin pätkiä rungosta. Isosta sahasta kuului jo vähän enemmän ääntä. Sahanpurua lensi syysmyrskyssä vaakasuoraan eri naapureiden pihoille. Kadun puolella oleva silppurivaunu käynnistyi ja sinne meni kaikki oksat ja rungon palat. Ja lopuksi tuli jyrsijä tuhoamaan puiden kannot ja juuret. Ammattilainen osaa ja tekee siistiä jälkeä, tosin operaatio maksoikin kuulemma 800 euroa.

Harmi kuusta ja toistakin puuta sikäli, että ne olivat pesäpaikka usealle sepelkyyhkyparille joka vuosi, mahdollisesti myös pikkulinnuille ja mustarastaille. Tosi harmi sitä. Mutta ymmärrän täysin, että kuusi oli liian iso. Nämä pihat ovat pieniä. Ei sinne loputon jättipuu mahdu ikuisesti varsinkin kun se kasvaa kasvamistaan.

Naapuri haluaa sen sijaan laittaa jonkun istumanurkkauksen tai paviljongin tai katoksen pihan perälle. Hän jäi juuri eläkkeelle ja haluaa enemmän nauttia pihasta (kesäpuolella). Ymmärrettävää.

Meille aukesi näkymää vastapäisiin naapureihin ja kohta lehdet putoavat puista ja näkyy vielä enemmän. Siellä on ihan kalju kokonaan kivetty takapiha ilman yhtäkään kasvia. Ei se näky siitä kaunistunut, kuusi oli kivempi.

Ennen kuin flunssa iski, kerkesimme toteuttamaan shoppailupäivän Saksassa. Ajoimme Dortmundiin koko hiton Ruhrin alueen läpi. En tajunnutkaan, että se moottoritie vie ihan keskeltä kaupunkeja. Duisburg-Mülheim-Essen-Bochum. 

Onpa outo moottoritie. Suuria kivisiä asuintaloja on molemmin puolin ihan kiinni moottoritiessä. Niiden takaikkunoista näkee alas suoraan liikennevirtaan, parin puskan ja meluaidan yli. Moottoritie on vähän alemmassa tasossa, kuilussa, ja sen yli vie siltoja ja liittymiä. Toinen erikoisuus on, että Mülheimin seudulla moottoritien kaistojen keskellä on kiskot ja väylä metrolle ja pysäkkejä, joille keltainen U-Bahn tulee.

Vanhoissa kivitaloissa näin aika paljon myös värin käyttöä. Noita rapattuja taloja on Saksan kaupungeissa maalattu ihan oikeilla väreillä. On marjapuuronpunaista, persikanväristä, mintunvihreää, roosaa ja liilaa. Muistelen, että Aachenissakin voisi sanoa asuvansa violetissa talossa. Sehän on tosi kivaa.

Vaaleanpunainen kivitalo.

Keltainen metro tulee pysäkille keskellä moottortietä.

Kaufhofin ravintolassa oli heti liitutaulukyltti mainostaen XXL Schnitzeliä. Kun menimme siinä kohdassa vessaan, siellä soi schlager ja Saksahumppa. Joskus Saksa on se kliseekuva itsestään.

Dortmund oli sellainen perussekava. Aukioita. Tori ja Hansaplatz. Tylsähköjä terasseja, isoja liiketaloja. Paljon tietyömaita; katukiveys kaivettu ylös, pora soi, rakennuksia restauroidaan. C&A just kiinni remontin takia. Dille & Kamillessa (hollantilainen puisten, pellavaisten ym. luonnonläheisten taloustavaroiden kauppa) yritti soida rauhoittava klassinen muzak, mutta se ei ihan peittänyt rakennuksessa tehtävän remontoinnin pörinää.

Dortmund ja tietyömaa.

Kauppakatu oli ihan pätevä. On siellä paljon hyödyllisiä kauppoja. Galeria eli Kaufhof, valtava tavaratalo vielä olemassa; niiden tomipisteitä harvennetaan sieltä täältä talousvaikeuksien takia. Peek & Cloppenburg vaatteille. Müller kosmetiikalle ja eläintarvikkeille. Søstrene Grene, Butler ja Nanu Nana pikkukrääsälle. Kaksi isoa kirjakauppaa, varsinkin kadunkulman Mayersche-Thalia, kalentereille, joita etsin.

Ihmettelin, kun Maps näytti, että se on Thalia-ketjua. Mutta valokuvassa siinä komeili suurena Mayerschen logo. Myös Aachenissa on hieno Mayersche-kirjakauppa. Ihmettelin, kumpi tämä nyt sitten muka on, kun kaksi ketjua näkyy yhtaikaa. No lopulta se oli niiden yhdistelmä, molempien logo. En tiennyt, että se on mahdollista.

Tavaratalo aloittelee joulua.

Halloween selvästi.

Jalat alkoivat väsyä. Sain hetken levätä penkillä kun mieheni jatkoi villatakin etsimistä, turhaan. Tsekkasin askelmittarin. Jösses, jo 10 000 askelta. Ei ihme, että jaloissa tuntuu.

Lopuksi ravintolaan. Raastepöydästä voi aloitella! Oli runsas salaattibuffetti. Miten hyvää voi punajuuri olla välillä.

Raastepöytä.

Paluumatkalla useita pikku ruuhkia ja pitkäaikaisia tietyömaita ja niiden kaistajärjestelyjä. Yhdessä kohdassa puita kaadettiin ja pilkottiin ryömintäkaistalta käsin ja siksi kaistat yhdistyivät ja oli pitkähkö suma. Laskeva aurinko paistoi kuin joku outo aukko pilvien keskellä keltaisena, mitä kohti ajettiin. Aamulla oli vielä sateista ja harmaata.

Puunkaatoa moottoritiellä.

Aika raju auringonlasku.

Viimein löysin itselleni taskuallakan ensi vuodeksi. Se tuntui heti oikealta. Siinä on kaunista vanhanaikaista patinoitunutta ornamenttia ja metallinkiiltoa, ja Sammakkokuningas istuu lammen rannalla valtikka kädessä. Kaduin sitä, etten viime vuonna hankkinut kärpässienin koristeltua allakkaa, ja tällä kertaa halusin jotain mystiikkaa. Keijuja, taikametsää, noitia, magiaa. Tässä on sellainen tunnelma.