Rajoitusten nykytila ja *** kaasuhellan liitäntä

Vielä pari tulppaanireissun havaintoa: Kiva valkoinen majakkatorni Noordwijkissä. Ehkä se on sen maamerkki. Nyt on nähty sekin paikka. Näitä Pohjanmeren rantakohteita on Hollannissa vielä monta, joissa en ole käynyt. Mieheni paljasti yhäkkiä olleensa joskus nuorena Noordwijkissä rannalla.

Onneksi rantaravintolat olivat auki niin, että sieltä sai hakea tiskiltä mukaansa kaikkea, kertakäyttöastioissa. Hollannin ravintolat ovat olleet kiinni lokakuusta saakka ja vasta ensi viikolla aletaan avata terasseja, rajoitetuin asiakasmäärin, välimatkoin ja vain klo 12-18. Ei siis ehdi syödä illallista ravintolan terassilla vieläkään.

Päiväkännit tulevat tännekin kuten Suomessa: kippaa äkkiä se kalja (tai kahvi) kurkkuun ennen kuin ravintola suljetaan alkuillasta. Työssäkäyvä ei viikolla terassille ehdi, minä ainakin tulen noin klo 18 kotiin töistä ja sitten onkin jo puoti suljettu taas.

Kertakäyttöastiat onneksi edistyvät, on yhä enemmän pahvikippoja, pahvimukeja ja bambuhaarukoita pelkän muovin sijaan. Koronavuodethan ovat sekä kotiinkuljetus-sushitakseissa ja kotiin tilattavissa ravintola-annoksissa sekä kaikessa muussa itse tiskiltä haettavassa take away -ruuassa lisänneet kertakäyttökippojen kulutusta valtavasti. Kun ei saa syödä paikan päällä posliinilautaselta ja metallihaarukalla.

Hyvät kakut valitsin meille rantakahvilasta, jonka terassilla ei siis saanut istua. Sitten hörpittiin latte macchiatoa ja cappuccinoa rantahiekassa istuen. Lokki lensi yli ja katsottiin, ettei se vain tule hyökkäämään kakkulautasta kohti. Siellä oli valtavia lokkeja, mustasiipisiä, onko se selkälokki sitten.

Minä tilasin tiskiltä italialaisesti latte macchiaton miehelle. Jos mieheni tilaisi sen, hän  tuppaa sanomaan ”matschiato”, vaikka hänelle juuri olisi opettanut sen lausumisen k:lla ”makkiato”. Ja lähes kaikki hollantilaiset sanovat ”lambordschiini”, kun pitäisi sanoa lamborghini geellä.

Pohjoistuuli puhalsi edelleen. Eli vaikka päivä oli aurinkoinen, oli melko viileää. Tämä kevät on erityisen viileä Hollannissa tilastollisesti. Tuuli on puhaltanut jatkuvasti vain pohjoisesta 4 viikon ajan ja jatkaa vieläkin viikon sieltä suunnasta. Minulla oli kevätretkellä käsineetkin mukana ja käytin niitä rantakävelyllä. Turhan kylmää. Olisi tarvittu 5 astetta enemmän lämpöä.

Kotipuolessakin olen käyttänyt vielä pipoa joinakin päivinä.

Saksa luokitteli Hollannin erittäin vaaralliseksi alueeksi 3 viikkoa sitten ja vaatii  negatiivisen pikatestitodistuksen kaikilta Hollannista maahan tulevilta. Ei enää ostoksia ja tankkaamista Saksassa, mitä moni harrasti usein, eikä perheen luona käyntiä - eikä edes töissäkäyntiä ilman testiä.

Tähän mennessä rajan yli työssä käyvät olivat poikkeus kaikista säännöistä, mutta nyt ei enää. Eli meidän firmamme saksalaiset joutuvat ottamaan negatiivisen testin 2 kertaa viikossa (on 72 h voimassa), jotta voivat näyttää sen pistokokeessa Saksan viranomaisille aina palatessaan Saksaan. Tästä aiheutuu ajanhukkaa, autolla ajelua testipaikalle, ajanvarauksen järjestämistä työaikoihin sopivasti, ja mahdollisesti kustannuksia. Hollantilaiset työnantajat kohtaavat sen ongelman, että heidän saksalaiset työntekijänsä eivät aina pääse työpaikalle työvuoron alkaessa, koska heidän pitää ensin onnistua pääsemään testaukseen. Ja kuka sen työajan korvaa, siitä piti äkkiä henkilöstöosastolla vääntää.

Saksassa sentään jokaisella on näköjään oikeus saada vähintään 1 pikatesti viikossa ilmaiseksi ja niitä tekevät mm. apteekit. Hollannissa jokainen ennaltaehkäisevä, ilman oireita tai selvää altistusta otettu testi maksaa ja pitää saada selvää, mikä yksityinen tarjoaja niitä tekee missä 70 euron hintaan.

Kevät etenee kylmyydestä huolimatta.

On kyliä, joissa raja menee keskellä katua ja nyt hollantilaiset eivät pääse ulos taloistaan kadulle, koska se on Saksaa. Lapset käyvät siellä koulua rajan yli, mutteivät nyt pääse ilman testiä. Niin älytöntä. Ja samalla uutisoitiin, että rajaliikenne autolla ei ole mikään suuri tartuntojen lähde. Ihmisillä, jotka olivat käyneet sukuloimassa Belgiassa pandemian aikana oli vähemmän tartuntoja kuin ihmisillä keskimäärin.

Huippu oli se, että rajaseudulla bussilinjat kulkevat Hollannista Saksaan yli rajan itsestäänselvästi, mutta tämän testipolitiikan alkaessa saksalaiset uhkasivat jakaa sakot hollantilaisille bussikuskeille, jotka tekevät työtään ja ajavat sen bussinsa päivittäin aikataulun mukaisesti Saksan puolelle. Lehdessä luki, että ”tämä ongelma on nyttemmin ratkaistu”. En tiedä miten.

Niin että taas ovat liioitellut ja elämää hankaloittavat rajoitukset käytössä. Normaali elämä on KAUKANA.

Uuniasia ratkesi. Mies soitteli energiayhtiöille ja kuuli aurinkopaneeleja hoitavalta yhtiöltä, että he voivat kyllä tehdä induktiolieden vaatimat sähkötyöt auinkopaneeleiden muutostöiden yhteydessä, mutta keittiötä varten tehtävä osuus olisi edelleen asukkaan omaan laskuun. Lisäksi ei tiedetä, kauanko estää ennen kuin joku ehtii tulla tutkailemaan aurinkopaneelien mahdollisuutta ja sitä, kuinka radikaaleja muutoksia sähkökaappi vaatisi.

Ja samalla tiedetään, että jos vain meidän asuinalueemme sattuu olemaan vuorossa modernisointitöissä, saamme sähkömuutokset ja mahdollisesti jopa induktiolieden ilmaiseksi. Joten emme nyt ole niitä valtion ajaman muutoksen ensimmäisiä pioneereja ja investoi monta sataa asiaan, joka tulee lahjana nenän eteen jonakin tulevana vuonna.

Kaasuhella siis. Tai siis sama kuin ennen: sähköinen uuni ja kaasulevyt. No jaa, kaupat ovat kiinni eli ei voi mennä kodinkoneliikkeeseen katselemaan. Ajanvarauksella voisi tosin. Mutta onneksi on online ja se on oikeastaan kätevämpi.

Jo ennen kauppojen sulkemista tilanne oli usein tällainen, että kauppa sanoo: ”Ei tätä jääkaappia ole nyt varastossa, tilataan, kestää 8 viikkoa, ja sitten kotiinkujetus, no voi hankala, täytyy katsoa milloin kuski on ajamassa teidän suuntaan ja tehdään viikkosuunnitelma mihin rekkaan se yhdistetään, ei sitä vielä voi yhtään sanoa minä viikonpäivänä se tulee.” Online sanoo: ”Jääkaapppi, selvä, tilaa tänään, tulee huomenna ovelle, pojat ottavat vanhan mukaansa samantien ja purkavat paketin ja ottavat pakkausmateriaalit mukaansa, sano vaan tulevatko huomenna iltapäivällä vai ehkä sittenkin ylihuomenna aamupäivällä jos se sopii paremmin.”

Tai siis meidän onlinekauppa lähetteli meilejä ja sanoi, naurattavasti: ”Sinun kuljettaja-sankarisi, jotka tuovat hellan tänään, ovat Marcel ja Dennis.”

Hella tuli, mutta se piti liittää vielä seinäänkin se kaasuletku. Ruuv ruuv... joo, eipä tietenkään nykyinen liitäntäletku sovi sellaisenaan uuden hellan liitososaan. On taas standardit ja mitat muuttuneet 5 kertaa näinä vuosina. Tarvitaan jotain välikappaleita.

Olihan se saatana taas. Mies kävi monta kertaa perjantai-iltana ja lauantaina rautakaupoissa, joko varaten ajan netistä kuten on tarkoitus, tai spontaanisti ja heidän kiltteyteensä ja joustavuuteensa perustuen, että rajoituksista huolimatta pääsi sisään, kun tarvitaan akuutisti kaasuliitäntään osia eikä ollut liikaa asiakkaita kaupassa.

Oikeastaan säännöt ovat sellaiset, että kauppaan voi varata ajan käynnilleen, mutta se saa olla aikaisintaan 4 tunnin päästä varauksesta. Koska pääministeri paranoiassaan halusi estää sellaisen, että ihmiset ostoskadulla kävellessään varaisivat ajan kauppaan toisensa perään ja kävisivät siellä samantien ja huvikseen ja se olisi ihan sama asia kuin jos kaupat olisivat oikeasti auki. Joten funshoppailun estämiseksi laitettiin 4 tunnin aikaviivästys väliin.

No, jos oot remppaamassa taloa ja puuttuu nauloja ja haluat jatkaa työtä ja käydä rautakaupassa, niin mitä funshoppailua se on. Jos sen jälkeen porakone hajoaa ja olet edelleen keskellä remonttia ja haluat hankkia heti uuden, niin funshoppailun estämiseksi odotat taas 4 tuntia ja remontti ei etene olenkaan. Ei, ei, pääministeri ja minä ei olla enää ystäviä. Ihmiset hakevat kaupasta myös välttämättömiä tarvikkeita. Oltaisiin siiten viikon verran rukattu sitä kaasuhellan liitäntää, jos sinne rautakauppaan pääsee vain kerran päivässä vaihtamaan väärän kokoisen liitännän toiseen tai ostamaan vielä yhden tiivisterenkaan lisää. Tuomittavaa funshoppailua juu.

Alan lähinnä huutaa, jos näen ne ministerit telkkarissa. ”Meinaatko kattoa perse-konferenssin?” (holl. persconferentie = lehdistötilaisuus) -”No en todellakaan, en kestä nähä niitä juustopäitä ollenkaan enää tai tuun aggressiiviseks!”

Siis kaasuhella. Aina vain joku sauma vuoti ja mies osti myös sellaista vaahtoainetta, joka paljastaa vuodon ja kuplii. Ei perhana, vieläkin kuplii.

Hirveän vaikeasti mies väänsi hohtimilla mutteria ja vihdoin kun minä pääsin kokeilemaan, laitoin sen vain sormituntumalla ihan suoraan ja olin että lallalalaa, hips hips, ilman voimankäyttöä rullasin sen paikalleen kahdella sormella. Joskus mies unohtaa, että minä olen ollut teknisessä ammatissa ja osaan mekaniikkaa paremmin kuin hän.

Lopulta opettelin netistä, miten se kaasu liitetäänkään tiiviisti ja miten sellainen valkoinen teflonteippi toimii. Tiivistin sillä ja nyt se toimii vuotamatta.

Hollannin tulppaanipelloilla

 

Erittäin virkistävä sunnuntairetki kukkapelloille, Hollannin kuuluisille tulppaaniviljelmille. Nyt on se aika, kun ne kukkivat. Kun maisemassa näkyy värikkäitä raitoja horisonttiin saakka, eri lajisia sipulikukkia.

Kukkien viljelyalueita on Hollannin länsiosissa useita ja kuuluisin on kai virallinen ”bollenstreek”, kukkasipuliseutu, Lissen ympäristössä. Lissessä sijaitsee myöskin Keukenhof-tulppaanipuisto, jonne toivottavasti pääsee taas ensi vuodesta alkaen täydellä yleisömäärällä. Maaliskuun puolivälistä toukokuun puoliväliin on sesonki, jolloin kaikki kukkii sielläkin.

Ajoimme kohti Noordwijkiä, joka on vähän Lissen eteläpuolella. Siellä pääsee myös hiekkarannalle tuulettumaan, jos ei löydykään tulppaania. Meillä oli sinne lähes 2 tuntia ajomatkaa.

Kuumailmapallo!

Tulppaanipeltojen hankaluus on siinä, että maantieltä käsin saattaa nähdä upeita kohteita, joita haluaisi katsella ja valokuvata, mutta ensinnäkään maantien laidassa ei useimmiten ole minkäänlaista pysähtymismahdollisuutta. Toisekseen kukkaviljelijät ovat joka vuosi epätoivoisia siitä, että turistilaumat tunkevat pellon laitaan heidän tontilleen ja liian lähelle kukkia tai kaiken huipuksi menevät kukkien sekaan. Se ei ole sallittua.

Siksi hyvä idea on vuokrata pyörät ja tehdä pyöräretki kukka-alueella. Pikku peltoteillä ja pyöräreiteillä pääsee lähemmäs kukkia ja pystyy pysähtymään peltojen viereen.

Meillä kävi säkä. Huomasimme Noordwijkissä virallisen pysäköintipaikan kukkien katsojille. Siellä oli oikein liikennevalvojat ohjaamassa ja he kertoivat, että tällä pellolla on lupa kulkea jopa kukkien keskelle palstojen välisiä suoria polkuja pitkin. Ei kun kuvaamaan!

Aurinko paistoi kirkkaasti. Punaisten tulppaanien pelto oli suosittu kuvauskohde. Hienon näköistä.

Oi, kaiken lisäksi täällä voi katsoa lentokoneita, jotka nousevat Schipholista.

Ojan takana kasvoi keltaisia narsisseja.

 

 

Sitten haisi vastaan hyasinttipelto. Nuuh nuuh, aika parfyyminen.

 

Kolmiväriset matalat erikoistulppaanit olivat hauskan näköisiä.

 

Jatkoimme sitten autolla matkaa Lissen puolelle. Vanhan oloinen asemarakennus.

Ja Lissestä löysimme kirkkaankeltaisen narsissipellon, jossa oli myös pieni virallinen P-paikka ja lupa mennä kukkien sekaan.

Tässä on söpöjä pieniä tasetteja.

Vieressä oli keskiaikanen pikkulinna ”Huys Dever”.

Noordwijkissä on tyypillistä hiekkadyynialuetta Pohjanmeren rannan edustalla. Hollannin rannikko on lähes katkeamatonta hiekkarantaa. Täälläkin riitti tilaa kävellä pitkin rantaviivaa. Koirat juoksivat innoissaan.

Ja tuosta uimalla Kanadaan...

Ravintolat saavat myydä mukaan otettavaa evästä, joten saimme kahvia ja porkkanakakkua. Myös tyypillinen hollantilainen kala- ja silakkakoju toimi rantakadulla, ja sieltä löytyi friteerattu turskapala-annos ”kibbeling” lounaaksi.

Oli oikein piristävää nähdä näin kauniita maisemia pitkän pimeän talven jälkeen.

Tässä vielä kaksiminuuttinen pikkuvideo retkestä!