Vapaaherran elämää

Seitsemäntoista vuotta sitä kesti, mutta viimeinen osastojen uudelleenjärjestely oli liikaa. Eli tällä kertaa, ja vihdoin, minutkin uudelleenorganisoitiin pihalle työpaikastani. Voisi ennemminkin sanoa, että oli jonkinlainen ihme, että vieläkin siellä roikuin, koska politiikka oli hyvin dynaamista ja aina uudelleen laitettiin tiimejä ja rakenteita uusiksi.

Välillä olinkin jo katsellut, löytyisikö vaihtoehtoista työpaikkaa, mutta kun ei ihan priimaa sattunut näkymään, jäin sitten aina vain tuttuun ja turvalliseen. Sikäli se toki on kiva suvantovaihe, kun tietää, mitä tekee ja palkka juoksee. Mutta jotenkin sen tiesi, että se on vääjämättä jossain vaiheessa edessä, että uudistukset osuvat meidänkin pieneen tiimiimme.

Irtisanomispaperit piti tarkistuttaa asianajajalla. Se oli aika stressaava vaihe. Piti useaan kertaan odotella takaisinsoittoa sitten kun oikeat henkilöt ehtivät ottaa yhteyttä, mikä on hirveän rasittavaa olemassaoloa, kulkea koko ajan kännykkä mukana joka vessakäynnillä, jos se tärkeä soitto tuleekin juuri nyt. 

Mutta sain senkin prosessin puskettua läpi. Juristi teki kunnon työtä ja tarkisti yksityiskohdat. Siinä vaiheessa kun häneltä tuli kello 22 illalla valtavan pituinen meili kaikkine huomautuksineen, mietin "That's my man". Itsekin saan tuottavia purkauksia aivan vääriin aikoihin. Noilla tariffeilla saattaa ymmärtääkin, että lakimiehen työpäivä joskus venyy 14-tuntiseksi.

Koska olen ollut niin kauan talossa, minulla oli pitkä irtisanomisaika. Periaatteessa meillä lähtijöillä oli työntekovelvollisuus loppuun saakka. Hieman omituinen tyhjiö syntyi siitä, että oma esimiehenikin poistui ennen minua. En ollut minkään osaston osa enkä minkään pomon alainen, eli kenelleköhän niitä töitä muka teki. Oli mentaalisesti ristiriitaista ja raskasta olla samalla julistettu hyödyttämäksi, mutta kummasti kuitenkin olla niin tarvittu, että pitikin vielä hoitaa vastuitaan.

"Työkaveri sanookin, että mitä väliä, ei voi olla sun ongelma enää ratkaista näitä. Mutta on se sittenkin. Kaikesta huolimatta haluan siististi saattaa päätökseen vielä leijailevat asiat. Vastuudentunto ja omatunto.

Katoan kuplaani värittämään värityskirjaa. Mitä enemmän tapahtuu ulkomaailmassa ahdistavaa, sitä tiukemmin olen siellä värityskirjassa. Se näyttää söpöltä pastelliväriseltä puuhastelulta, mutta se on kivenkovaa selviytymisstrategiaa."

Hyvä, että aloin ajoissa tyhjennellä tavaroitani ja luokitella, mikä on omaa omaisuuttani ja mikä saa mennä roskiin. Ei minulla ollut kuin kolme lipastonlaatikkoa, mutta hyvin kului siihenkin prosessiin kolme kuukautta saada oikeasti tyhjää tulemaan.

"Poistuessa en halua paljon pakaasia. En halua sitä klassista elokuvien pahvilaatikkoa, jossa kannetaan omat tavarat kotiin kun saa potkut. Siksi olen karsinut sieltä jo lähes kaiken. Viimeinen esine tulee olemaan se kotoa tuotu Hackmannin teelusikka, jolla juon kahvia."

Yhteiskeittiön kaapista löytyi välillä aarteita, kuten Oasis-bändin muki suoraan 90-luvulta.

Mutta vähitellen tehtävät vähenivät ja alkoi näyttää siltä, että istun paikalla tyhjän panttina ja puuhailen omiani. Se ei ole kenellekään järkevää eikä optisesti kaunista muiden katsoa. 

"Nyt aloin lukea kirjaa töissä. Yhdellä istumalla pääsin sivulle 115 yhteensä 409:stä. Mitähän minä sitten teen kun kirja loppuu. Ehdotuksia on kuultu, kuten: ota piirustus- tai maalausvälineet mukaan. Tuhannen palan palapeli. Diamont painting -kuva.

Vaikka tietäisi, ettei siellä tarvitse nyt viimeisenä aikana enää edes esittää, että tekisi jotain hyödyllistä, niin mieluummin kuitenkin lukisin ne kirjani kotona rentoutuen enkä katseiden alla perus-avokonttoriparanoiassa. Ei tämä ole vapaa-aikaa. Vaikkei olisi mitään tekemistä, niin ei työpaikalla voi rentoutua ja palautua, vaan on jatkuvassa ahdistuksessa ja levottomuudessa."

Omia projekteja: kirja.

Omia projekteja: värisommitelmia.

Omia projekteja: analyysi siitä, kuinka erilaisilta ö-kirjaimet näyttävät Suomen ja Ruotsin liikennemerkeissä. Ruotsissa pisteet ovat kauempana toisistaan.

Sitten keräsin jämälomani ja sain pari viikkoa vapautusta tehtävistä, ettei mene ihan älyttömäksi. Ja nyt sitten katselen uutta työpaikkaa. Vuosia työmarkkinoilla on minulla vielä reippaasti edessä, joten olisi kiva löytää jotain kivaa.

Sain pitää viimeisen läsnäolopäiväni yhtaikaa työkaverin kanssa. Kivempi juhlia ne jäähyväisbileet yhdessä kuin yksin.

Vaikka meillä ihmiset lähtisivätkin ikävissä merkeissä, aina kuitenkin järjestetään positiivissävyiset juhlat viimeiseksi ja kiitetään kokemuksista. Tehtiin kakkutajoilu, limubaari ja karkkibaari.

"Pitää siivota viimeiset tiedostot, meilit ja tavarat ja lähettää muutama lässytys-jäähyväismeili. Eläydyin ja kiitin vilpittömästi lämminhenkisistä kohtaamisista ja siitä, että olen saanut kuulla kaikkien stooreja ja tavata niin monta mukavaa työkaveria.

Kävin hakemassa ruokalasta viimeisen kunnon makukahvin ja tiedotin sinnekin, että enää maanantaina saan nauttia hyvästä lounasruoasta."

Viimeinen kokonainen työpäivä loppui saksalaisten intensiiviseen lehtikaali-Reibekuchen-perinneruokakeskusteluun. Juuri sellaiset satunnaiset aiheet ovatkin aina olleet niin kivoja ja opettavaisia kohdata.

"Voi että niskaani kivisti nyt loppusuoralla. Päättelin, että voisin neutralisoida sitä makaamalla ilman tyynyä nokosten verran. Otin makuuasennossa sumuisen, puoliksi torkkuvan meditaation, jossa symbolisesti päästin taakan harteiltani. Se näyttäytyi ihan isona harmaana kivenmurikkana, valtavan painava. Makuutin niskaa littanana ja se teki hyvää.

Sama se on miten olen mentaalisesti valmistautunut näihin vaiheisiin ja työn todelliseen loppumiseen ja miten olen tehnyt tunteiden käsittelyni ja psyykkisen työni ja stressinpoistoni jo kuukausien ajan; kai se silti vähintään kropassa tuntuu jollain tasolla, kun muutos on oikeasti käsillä."

Jäähyväistilaisuus oli yhteensä kepeämpi kuin luulin. Joukkoa tuli paikalle ihan massa, mutta yksi kerrallaan juteltiin ja oltiin ystävällisiä. Tehtiin kivat tarjoilut.

Virallisissa juhlissa saimme kumpikin työkavereilta kukkapuskan, ison kortin ja lahjakortin hyvään verkkokauppaan. Kun ryntäys vähän hiljeni, sain erikseen lahjoja parilta läheisimmältä kaverilta: itse virkatut neljä kissanpeba-lasinalustaa, ihan mahtavat. Kortteja ja pikku kirjoja. Julisteen, jossa on hauska kissaryhmä-piirros.

Onneksi olin päättänyt tilata paikalle ATK:n hakemaan heti pois tietokoneeni ja tyhjentämään pöydän konkreettisesti monitoreista ja näppäimistöistä. Ei minkäänlaista takaovea siihen, että joku olettaisi minun vielä kotona avaavan työkoneen työsuhteen viimeisinä viikkoina.

Surullista oli tietysti hyvästellä läheisin henkilö, joka oli ollut tiimin johtajamme ja tehnyt minun kanssani yhteistyötä koko tämän ajan alusta asti.

Mutta lopputunteena koko paikasta minulla oli, että vihdoin pääsen pois, pääsen ulos.

Ei tässä nyt ole ehtinyt varsinaisesti lepäillä, paitsi toki minulle on terveellistä nukkua aamuisin pidempään kuin vain seitsemään. Mutta yhtäkään pelkän luppoajan päivää ei ole ollut. Kotitalous pyörii ja ruokaa pitää keksiä ja kissat ja puutarha hoitaa ja tehdä hankintoja. Ja aina on jotain harrastusta ja järjestettävää, ja kirjoja luettavana. Ja uusien työpaikkojen kyttäämistä. Ja yllättäviä katastrofeja kuten tukkoontuneita putkia.

Rupesin myös suht heti keksimään, mihin kehyksiin saisi kivan lahjaksi saadun kissajulisteen. Muistin, että minunhan piti myös kehystää ne Jip ja Janneke -muotokuvat, jotka maalasin viime vuonna. Ja voisin vihdoin korvata vanhat Kreikan turistikortit eteisessä viidellä omalla piirroksella. Ja mieheni sanoi toistamiseen, että hänen puolestaan tuon vanhan seeprapeippojulisteen voisi jo ottaa pois eteisestä.

No siitä lähti domino. Sen paikalle mahtuisi kissajuliste, kehykset ottaisin teoksesta, jonka paikalle taas mahtuisi silloin Jip ja Janneke, jne.

Kaivauduin laatikoihin, yhdistelin, leikkelin kehyspahvit pienille ja isoille kuville, naulattiin seinää, ja tuli valmista parissa tunnissa. 

Ilmeisesti en sitten halunnut lepoa, vaan luovaa tekemistä aivoille. Oli inspiraatio tähän hommaan ja oli voimat tehdä kaikki tämä, mikä on oikeastaan suurprojekti ja jota ei väsyneenä jaksaisi.

Mutta kyllä nyt yritän myös levätä vähän aikaa.

Talotekniikan traumoja osa 15

Tässä on taas ollut kaikenlaista vaivaa ihan tyhjästä.

Kun heräsin, tajusin, että minulla on silmätulehdus vasemmalla. Punainen, vetistävä ja arka. Menisiköhän itsestään ohi. Ja jääköhän yhteen silmään vai osallistuuko toinenkin myöhemmin. Ihan irrallinen sairaus, eli ei ole flunssaa samalla.

Seuraavana päivänä silmään alkoi sattua paljonkin. Kohdentaminen lähelle vihlaisi, ja silmän liikuttaminen mihin vain suuntaan sattui. Ei minulla yleensä ole näin kovaa aktiivista kipua silmätulehduksessa. Kipualue säteili poskipäästä otsalle saakka.

Arvelinkin tosin jo netin perusteella, että ei tällaisiin silti anneta täällä hoitoa, koska ne menevät järjestään itsekseen ohi viikossa. Kaikenlaiset tipat ovat aikalailla hakuammuntaa.

Vasen silmä on sensuroitu.

Mutta koska kipu vielä yltyi aamulla, soitin neuvoa lääkäriasemalta, että meinaanko pärjätä tämän kanssa. Koska näen kumminkin sillä silmällä, niin tosiaan itsehoito riittää. "Odottele viikonlopun yli (ja Kuninkaanpäivän). Ota parasetamoli kipuun. Huuhtele silmää Zwitsalin vauvashampoolla pari kertaa päivässä." Mtäh? "Se ei kirvele." Öö, shampoota silmään? Ihan tosissaan? En halua laittaa näin arkaan silmään mitään huuhteluaineita pliis.

Netin mukaan se on ihan oikea kikka, jota lääkärit ovat antaneet muillekin. Josta keskustellaan Hollannin vauvasivustoilla. Tarkemmin se menee niin, että saippuatonta vauvashampoota laimennetaan vedellä paljon, ja liuoksella pyyhitään vanulapulla luomia. Eniten se kai auttaa siihen, että saa luomista rähmän pois. Mutta ei minulla edes ole luomissa rähmää. Antaa olla. 

Muut "isoäidin kikat" sanovat täällä, että purista kamomillateen tai tavallisen teen pussista liiat vedet pois ja pyyhi sillä luomia.

Mutta sen verran silmään sattui, että se haittasi elämää ja laitoin itseni henkisesti sairaslomalle odottelemaan. Kipu alkoi lieventyä päivien kuluessa ja silmä paranee ihan vähitellen.

Lepoasento.

Yhtenä päivänä tuli kylään spontaanisti yksi putkimies, joka oli ollut tarkastamassa pois muuttaneen naapurin tyhjennettyä asuntoa ja oli lukenut, että meillä on näitä pitkäaikaisia ilmausongelmia. Pitkään filosofoi ja katseli, että voisi vetää putken tuosta kylpyhuoneen nurkasta kattoon piippuun saakka. 

Meillä on nyt jo monta vuotta ihmetelty välillä kurluttavia putkia ja huonosti vetävää suihkun viemäriä ja siksi paksunnettu ja pidennetty vessanurkan ilmausputkea, lisätty ilmaus lavuaarin alle, ja viimeiseksi vielä pesukoneen viemärinpätkään, ja siltikin se välillä temppuilee edelleen.

Jip pakoilee putkimiestä sohvan alla.

Sitten koitti lauantai. Haimme parsakaupasta perunaa ja parsaa ja mansikoita. Menimme keskustaan hakemaan hammastahnoja tarjouksesta ja yhdistimme siihen kahvilan. Oli niin loistava aurinko. Ulkona kadulla oli pöytä vapaana. 

Parsakaupan lahjatavarakaappi.

Minulla oli huppari t-paidan päällä, koska minulla oli hitusen viileää. Mieheni pärjäsi ihan hyvin t-paidassa. Lämpötilan tuntu on ollut usein ristiriitainen. Riippuu ihan millä metrillä olet, niin joko paleltaa tai on paahtavan kuuma. Kylmä pohjoistuuli nimittäin viilentää, vaikka aurinko paahtaa täysillä.

Siitä johtuen näkikin kadulla pukeutumisratkaisuja laidasta laitaan. Joillain - yleensä vanhemmilla henkilöillä - oli kevyttoppatakki päällä, joillain farkut ja pitkähihainen ohut pusero, ja sitten oli esim. tyttö, jolla oli varvastossut, shortsit ja toppi.

Sitten oli siivouksen vuoro, mieheni imuroi ja minä pesin pyykkiä.

Sitten oli katastrofi valmis. Viimeisenä kolmena päivänä oli vessaa vetäessä myös alakerran vessan pikkulavuaari kurluttanut. Se oli uutta. Mieheni huomasi, että alakerran vessa imee yhtäkkiä huonosti ja vesi nousee pöntössä. Jaaha, myöskään keittiön pesuallas ei vedä, ja hän yritti sitä pumpata kumipumpulla. Huomasin, että aina kun pesukone pumppaa yläkerrassa vettä pois, se nostaa vedenpintaa alakerran pöntössä. Täällä ei nyt siis vedä mikään.

Otin pumpun ja yritin sillä vielä saada vessaa vetämään, vaikka tähän Hollannin pönttöjen muotoon se ei oikein sovi eikä sitä saa oikein vakuumiksi. Silti veden pinta vähäsen laski.

Sitten, ja tämä on highlight: mieheni huomasi, että olohuoneen laminaatilla oli lätäkkö. Vettä tunki ulos jalkalistan alta lähellä pihaikkunaa, väliseinästä, joka jakaa keittiön ja olohuoneen. Haettiin rättejä, hain ämpärin johon voisi vääntää rätit kuiviksi ja käyttää uudelleen, raivattiin jakkara ja pikkulipasto pois seinustalta. 

Mitä helvettiä nyt. Miten täältä seinästä tai lattiasta voi tulla vettä? 

No tässä kohdassa ainakin on puolivalmiiksi asennettu potentiaalinen vesipisteen paikka. Seinän sisällä on mahdollinen viemäri- ja varmaan vesijohtoliitäntä, sen on mieheni tiennyt aina. Se näkyy rappauksessakin, että siinä on seinä erilainen.

Kuinka paljon tulee vettä? Kuinka suurella alalla vasemmalta oikealle? Painava kirjakaappi pitäisi siirtää, jotta näkee, onko sen alla vettä. Entä tuleeko keittiöönkin vettä samasta kohdasta seinää?

Vesi oli laskemassa ja mieheni testiksi veti pöntön kerran. No, silloin seinästä tirisee taas uutta vettä jalkalistan alta. Voisitko olla lisäämättä vettä systeemiin just nyt kun on tämä tilanne päällä! Kaikki lisävesi tulee lattiasta ulos! 

Ja pesukone oli vielä toiminnassa ja joka kerta kun se pumppasi, se lisäsi vettä alakerran pönttöön. Millon tämä perkeleen kone on vihdoin valmis? Vartin päästä.

Voisitko ensi sijassa soittaa putkimiehen? Hätä-viikonloppuputkimiehen. Mieheni soitti, jonotti pitkään, sai apua, putkimies löytyi. 

Raivattiin kirjakaapista paljon pinoja pois, jotta se kevenisi, ja saatiin se siirrettyä. Vain hitusen vasemmalle oli märkää kaapin takana. Keittiössä tyhjennettiin vitriinikaappia, jotta sen voi siirtää. Sen takana oli kaikki onneksi kuivaa keittiön puolella.

Putkimies tuli ja sanoi, ettei sitä oikein voi tietää, millä tavalla ja miksi vettä tulee lattialle, paitsi että sillä on varmaan tekemistä sen liitäntäkohdan kanssa. Täytyy ensin keskittyä hoitamaan tukos.

"Täytyy ottaa pönttö pois." Sitten otettiin pönttö pois. Tehtiin tilaa ja avustettiin. Kun aukko oli avoinna, hän näki heti, että vesi seisoo putkessa. Eli ihan selvä koko asunnon pääviemärin tukos. Sinne kamera, joka kertoi, missä metrissä se kulkee.

Kaksi eniten tukkeutunutta paikkaa löytyi. Itse asiassa viemäri on hajalla. Siihen on tunkeutunut puun juuri ja halkaissut sen kahdessa kohdassa. Ja putki on vähän laskeutunut paikaltaan maaperässä. Niihin ahtaumiin alkavat kertyä tukokset vähitellen, kunnes on loppufinaali eikä se vedä yhtään enää, kuten nyt.

Nykylaitteistossa laitetaan kamera putkeen, ja maan pinnalta jollain signaalilla sauvalaite kertoo, missä kohdassa se kamerapää on maan alla. Putkimies tepasteli etupihalla ja jalkakäytävällä etsimässä ja sai merkittyä spraymaalilla tukosten paikat.

"Tuosta pitää kaivaa maa auki ja korjata viemäri siltä pätkältä. Tästä tulee kaksi eri toimeksiantoa, koska ensimmäinen on tontin alueella ja ehkä jopa meidän firma tulee hoitamaan sen, ja toinen on kadulla eli kunnan alueella ja kunnan pitää tulla kaivamaan se." Näissä voi kestää muutama viikko ennen kuin tapahtuu.

Mutta: akuutti tukos otetaan pois nyt painevesilaitteistolla ja aletaan ruutata. "Tästä voi nousta jonkun verran jätevettä sisälle, että olisi hyvä jos on muutama paksu pyyhe suojana." Hankin ne. Kameraa sisään putkeen taas ja laite hurisemaan. Katsottiin laitteen näytöltä tapahtumia. 

Sitten hän sai tukoksen auki. Näkyi, kuinka vesi virtasi ja pyörteili, ja alkoi näkyä tyhjää putken kattoa. 

Pönttö paikoilleen. Nyt pitäisi vetää taas ja pian korjataan katuviemärin rakenteet.

Jaa että kuivuukohan se seinän sisällä tapahtunut ja lattialle tullut vuoto rakenteista ilman vahinkoa? No sitä ei kukaan voi taata. Usein kyllä. Voi olla, että huoltoyhtiö haluaa tulla avaamaan seinän ja katsomaan tilannetta. Siellä on varmaan pulpahtanut jonkun verran jätevettä sieltä päättyvästä umpikuja-putkesta ylös sillä hetkellä kun systeemi on ollut liian täynnä täystukkeuman aikana.

Oli tekemistä saada kirjakaappi ja astiakaappi paikoilleen ja ladata niihin kaikki tavarat takaisin ja palauttaa kaikki muutkin huonekalut ja siistiä vessa ja eteinen ja pyyhkiä jäljet ja pestä kaikki pyyhkeet ja rätit, jotka tästä seurasivat.

Ehkä ne moninaiset ilmausongelmat ovat sittenkin olleet tätä pääviemärin tukkeumaa? Ehkei tarvitse vetää lisää ilmausputkia ulos? Ehkä tämä oli tässä, tämä ratkaisu? 

Ennenkin on katsottu kameralla, mutta aina yläkerran pöntöstä käsin. On sanottu, että "kadulle saakka" ovat olleet putket vapaina. Mutta tosiaan, vain "kadulle saakka". Ja nämä tukkeumakohdat ovat kadulla.

Taas yksi talotekniikan trauma lisää: kun lattialistan alta tunkee vettä.

On tässä talossa ollut aika monta traumahetkeä. Se kun en saanut patteria ilmattua ja avasin vahingossa patterin venttiilin kokonaan ja sieltä suihkusi kaikki lämmitysvesi pitkin seiniä. Se kun pesukoneen hana olikin jumissa eikä sitä saanut kiinni, ja vettä vaan losotti ja losotti lattialle. Se kun muurahaisia marssi seinän halkeamasta sisään sadoittain. Se kun hiiri rapisi seinän sisällä ja erkkerin puupanelin takana. Se kun vanha lämmityslaitteisto jumputti ja tärisytti putkia. Se kun sähköjohto sirisi katossa ja teki oikosulun.

Voin kuvitella, että hermostoni vaatii kolme vuorokautta tästäkin toipumiseen. Eikä tiedetä, kuivuuko se lattia tai tuleeko joku vielä avaamaan seinää vai mitä.

Tämä on vaan niin rasittavaa. Kun haluaisi olla rauhassa, ja aina tulee joku uusi katastrofi yllättäen.

Mutta tämänkin takia olen iloinen, että asun vuokralla. Maksamme vain huoltomaksua ja yhtiö hoitaa korjaukset. Mitä kaikkea tämä olisikaan jo maksanut, jos omistaisi kaiken tämän paskan talotekniikan itse.

Osaisipa levätä kuin Jip kaiken jälkeenkin.