maanantai 20. syyskuuta 2021

Niskajumit käsittelyyn ym.

Olin vaatekaapissa penkomassa olo- ja yöasujen pinoa ja löysin pohjalta Muumi-paitulin, jonka olin jo unohtanut. ”Ai täällä on tällanen vanha muumi!” Pian alkoi ummehtunut haju tulla nenään. ”Hyi, täähän haisee... vanhalta muumilta!”


Teimme pyöräretken. Hyvä aurinkoinen sää. Paljon eläimiä maaseudulla ja kurpitsapelto. Bambeja, lampaita, lehmiä, hevosia, kalkkunoita, kanoja, ankkoja, vuohia.




Kurpitsapelto.


Osa 6 Pottereita menossa. Välissä oli vaikeaa. 4. osa: asiat synkkenevät vain ja paha lisääntyy. Ensinnäkin ekat osat olivat 300-sivuisia ja sitten 4. osa olikin yhtäkkiä päälle 500 sivua. Ja joku työkaveri arveli, että ”eiks se neljäs ollut se pisin...” No ei ollut. Ostin 5. osan ja se oli 700-sivuinen. 


No ei se muuten mitään, mutta kun se 5. osa oli ainoastaan ahdistava. Ihan kaikki oli vain pahaa mitä sille tapahtui. Kärsin ja masennuin kun luin sitä. En kestänyt, vaan luin juonen lyhytkuvauksen 200 sivun synkkyyden jälkeen nähdäkseni, tuleeko siinä opuksessa yhtään mitään valonpilkahdusta. Jotta tiedän, onko edessä vain yhä pahenevaa depressiota vai ei. Vastaus: joo on. Voi persustarallaa miks mä luen tällasta. Ihan kauhee.


Viidennen Harry Potterin ahdinko alkoi väistyä noin sivulla 439, silloin alkoi tulla hyviä hetkiä. Sitten se muuttui tasapainoisemmaksi ja tyydyttävämmäksi seikkailuksi. Että kunhan ekat 500 sivua jaksaa niin alkaa sujua perkele.


Bambi ja eväät.

Tasoristeys. Sentään puomillinen.


Mies haki ruokaa snäkkibaarista (fast food Friday) ja katoin pöytää sillaikaa. Tuli aavistus, että ihan kohta hän tulee takaisin. Päätin testata huvikseni intuitiotani; onko se oikeassa, kun tuntui siltä, että voin jo nousta ja avata valmiiksi ovea. Seisoin eteisessä ja kuviolasin läpi näin miehen sijaan harmaan matalan hahmon kulkevan jalkakäytävää: kissa! Heh, nyt yllätetään kissa. Rauhallisesti avasin oven, tervehdin, ja kissa pysähtyi katsomaan minua uteliaana ja miettien, että mitä hemmettiä nyt, mistä tuo tiesi, että minä olen täällä. Häntä liikuskeli hitaasti edes ja takaisin. Huikkasin kissalle, että mies tulee sitten kohta siihen taakse autolla, älä pelästy. Ja 5 sekunnin päästä tulikin.


Kylän tunnistaa kirkon tornista.


Oikein kelvollinen ja aikaansaava päivä. Hoidin ompeluhommat, ihan mahtavaa, eli korjasin housut, joiden kuminauha oli liian löysä. Oikein ompelukoneen kanssa. Pesin pyykit, värjäsin tukan, kävin kaupassa, silitin. Kitkin rikkaruohoja, pyyhin rapuista pölyt, annoin kukille vettä. Ja varasin fysioterapeutin.


Korjausompelu.


Näköjään fyssarille sai heti ajan. Soitin akuutissa niskakivussa, että ”mitenkäs on teoreettisesti, jos ihan uutena asiakkaana haluaisin tsekkaukseen, minkä ajan kuluessa voisi päästä..?” jotta voin hahmottaa ja miettiä asiaa. -”No tässä onkin huomenna yks aukko vapaana.”


Halusin selvittää, onko liikuntaelimissäni jotain oikeaa jumia, josta osa migreeneistäni ja samanaikainen hartialihasten kivistys voisi johtua, vai onko se muna ja kana sittenkin migreeni, joka vain saa lihakset tuntumaan jumittuneilta.


Terveystalolla on apteekki, yleislääkäri, fyssareita ym.


Paikan pomo fysio-manuaalinen terapeutti teki alkuanalyysin. Hänellä oli hyvä ja terve suhtautuminen migreeneihin, ihan oikein, enkä odotakaan, että yksi fysiokäsittelysarja voisi 30-vuotisen migreenini lopettaa. Koska migreeni on monimuotoinen, yksilöllinen ja yllättävä. Mutta jos edes yhteen kolmesta migreenin lajistani saisi jotain parannusta, siihen uusimpaan, joka ei paljon kuuntele edes täsmälääkkeitä ja joka tuntuu lihassäryltä. 


Tai jos ensinnäkin saisi selville sen, onko minulla oikeasti vikaa hartia-niskassa. Vastaus: on. Kaikki lihakset ovat jännittyneinä. Pääni testattiin painamalla ja pyörittämällä joka suuntiin brutaalihkosti ja sitten hän piirsi kaavakuvaan kaikki hartia-lapaseudun sekä koko niskan lihakset. Kaikkiin pätee sama: ne eivät rentoudu ollenkaan. Lihasten kuuluu vuorotellen rentoutua ja jännittyä, mutta nämä ovat kaikki aina pelkästään jännittyneinä. Ja tällainen tila ei synny äkkiä vaan vuosien saatossa.


Lääketieteellisesti mielenkiintoinen tapaus, että nikamat, olkanivelet ja liikeradat on jees. Pystyn kääntymään ja liikkumaan aika normaalisti, vaikka lihakset ovat koko ajan juntturassa. Hmmh. 


Se on ihan selvä, että tällainen puristus aiheuttaa päänsärkyjä ja migreeneitä. ”Jos mun niskalihakset olis noin kovina niin varmasti olis mullakin päänsärky.” Eli aavistamani yhteys on ihan totta ja vahvistettu: minulla on nykyään myös niskalihaksista aiheutuvia migreeneitä.


Omenatarha.


Hoitokeinona on alkuunsa akupunktio. Lihakset pitää opettaa rentoutumaan. Niitä voisi muussata fysikaalisesti, mutta se aiheuttaisi alkuun vain kiputiloja ja lisää migreeneitä. Kivuttomampi vaihtoehto on vaikuttaa niihin akupunktiolla. Ja samasta talosta löytyy kätevästi sen osaajat.


Oli mielenkiintoista, eka akupunktiokerta tähän vaivaan. Kunnon alkuhaastattelu ja kartoitus. Neulojen aikana koko kehoni alkoi väristä eli reagoi selvästi ja voimakkaasti. Jännityksiä poistui toivottavasti.


Pulleat lampaat ja jokin laitos.


Olin niin hämmentynyt poistuessani, että unohdin mennä kassalle maksamaan. Soitin vastaanottoon ja saan maksaa ensi kerralla. Sairausvakuutukseni korvaa osan akupunktiosta, kun maksaa ensin itse ja lähettää laskukopion perään. Fysioterapian se korvaa kokonaan ja suoraan kulisseissa, jos siellä käy vain muutaman kerran vuodessa.


En halua antaa itselleni mitään turhaa plasebotoivoa eli keksiä vain, että juu niska on parempi. Mutta kyllä se nyt kuitenkin tuntuu jo rennommalta ja erilaiselta kuin ennen ensimmäistä akupunktiota. Tehdään nyt pari kertaa peräkkäin tiuhaan tahtiin ja sitten näkee, onko tarpeeksi tuloksia. Myöhemmin harvempaa ylläpitohoitoa, jos kaikki menee toivotusti.


Kukkapelto.


keskiviikko 15. syyskuuta 2021

Koirakärryjä, sisäkaivoja ja hevoskäyttöinen pesula

Vihdoin menimme ulkoilmamuseoon Arnhemiin sunnuntaiksi. Nederlands Openluchtmuseum on Hollannin virallinen koko historian esittelevä ulkomuseo, jonne on kerätty rakennuksia eri aikakausilta. Kokonainen kylä rekonstruoitu, maalaistaloja, varhaista teollisuutta, museoratikoita. Ja käsityöesityksiä livenä nähtiin muutama.

Ei hollantilaista kylää ilman nostosiltaa.


Varhaisessa maalaistalossa asui karjaa saman katon alla ihmisten kanssa. Kärpäsiä oli kuulemma paljon. Sinisen muotivärin uskottiin karkottavan kärpäsiä, mutta se ei tainnut pitää paikkaansa.





Pellavaöljymylly, hämmästyttävää tekniikkaa. Ensinnäkin sekin oli tällainen hevosmylly, jossa työheppa kiertää ympyrää koko päivän, jotta hammasrattaat pyörivät. Ne ovat olleet aika yleisiä. Ei sellaista minusta tunneta Suomessa? 


Myllynkivet jauhavat siemeniä ja sitten on uskomattoman monimutkainen työstörakennelma puusta. Tällaisten monta sataa vuotta sitten kehitettyjen koneistojen äärellä minusta tuntuu, että jo tämä tekniikka menee yli hilseen ja miten on voitu keksiä tällainen systeemi, ja se on siis ihan periaatteessa naurettavan varhainen ja muka simppeli asia. Niin sekin menee jo yli käsityskykyni. Puhumattakaan kaikesta sitä modernimmasta. 


Tässäkin jo hammasrattaat pyörivät ja akseli vie ja akselin siivet nostavat puista tukkia, joka putoilee pystysuoraan, ja tukki iskee työpenkin kiilaan, joka painaa kahdella puolella puutelinessä roikkuvaa kangassäkkiä, joissa on siemenmurskaa. Näin murskasta puristuu öljyä työpenkin alle laareihin. Sitten laitetaan eri tukki lyömään kiilan avaajaa, joka höllentää kiilan, ja siemenjämät saa irti säkeistä ja loput on eläinten rehua kakkarana. Toista koko päivän. Sisältää lapsityövoimaa. Ja hevos-.


Siementen ensimmäinen muussausvaihe myllynkivellä.


Modernimpaa aikaa: postikonttori ja juliste, jossa iloiset nuoret säästävät postipankin säästökirjan avulla. Ja vanha Daf-auto. Neuvolan juliste opettaa lapsia lorulla peseytymään hyvin joka päivä.





Postipakettipalvelu toimi ensin hevoskärryillä, sitten hyvin vanhalla automobiililla. Hevosten längissä näkyi postihevosten nimet: Nico, Frits, Puck ja Max.





Tullitalo ja kyltti tietullimaksuista ”suuren kivitien” käyttäjille. Teksti on hyvin vanhaa. Siinä luetellaan kaikki mahdolliset tien käyttäjät: mitä maksaa ”yksittäinen nautaeläin, aasi tai muuli, tai jos katraassa on enemmän kuin 50 lammasta taikka sikaa kerrallansa”. Tai jos on ”kelkan edessä valjastettuna hevoinen”. Tämä oli uskomattomin: ”jos on kaksipyöräinen kärry, jota vetää vuohi, pukki taikka koira.” Koirakärry, oikeesti? Se tullitalo saattoi olla 1860-luvulta.



Kalastajan köyhä mökki oli jo valmiiksi ihan vinoon rakennettu, mutta sisällä oli upeat värit, seinät kaksiväriset sinistä ja keltaista. Eteisessä oli vastassa puinen laari, jossa oli reikä ja kansi päällä, mutta se ei ollut puucee, vaan kannen alla oli vesikaivo. Sisäkaivo, aika hyvin kyllä siihen aikaan. 


Kalastajan mökki oli savupirtti eli ei ollut savupiippua ulos. Katon alla leijaili savua ja oli vain jokin aukko katossa, suomeksi räppänä. Savu hyödytti ullakolla roikkuvia kalaverkkoja jotenkin, kun se marinoi niitä. Mutta miksi ei ollut savupiippuja, niin Suomessa kuin Hollannissa? Eikö ollut rahaa sellaiseen vai eikö sellainen tulisija ollut vielä keksitty?



Vesikaivo kannen alla, kätevä.

Venevajassa rakennettiin ja tervattiin puuveneitä.



Isompien maalaistalojen sisällä näkyi, että nukkuma-alkovi oli in. Ja kaakelit keittiön seinässä.




Ruokavarastoa kellarissa.


Rikkaammassa isossa maalaistalossa oli hämmästyttävä keittiön hanatekniikka: keittiön seinässä pesualtaan yllä paksu metalliputki ja sen vieressä käsikahva, josta pumpata: ja kas tuli oikeaa vettä suoraan keittiöön kaivosta, kai sitten jotenkin johtoa pitkin. Sehän oli valtavaa luksusta siihen aikaan, ettei edes ulkoa tarvinnut hakea ämpärillä.


Tästä päästään sanaan ”gootsteen”. Hollanniksi pesuallas on edelleen ”gootsteen”, jossa on ”steen” eli kivi-sana. Viitaten siihen, että varhainen pesuallas oli tehty kivestä. Museossa näki useassa talossa todellakin sen alkuperäsen kivisen pesualtaan, josta se nimi on syntynyt. Mietin pitkään, miten sen etuosan ”goot” voisi suomentaa. Siinä kuuluu verbi ”gieten” eli kaataa nestettä. ”Regengoot” on ränni eli sadekouru. ”Goot” esineen muotona on jonkinlainen allas, joka on nesteille tarkoitettu, ja mahdollisesti se on pitkulainen, kuten vesiränni. ”Gootsteen” siis: Allaskivi? Kourukivi? Rännikivi?


Kivinen pesuallas.



Maitotehdas oli jännä. Voita kirnuttiin uuden tekniikan isossa puusylinterissä, joka pyöri. Tehtaassa oli käytössä höyrykone. Pastoröinti suoritettiin höyryn kuumentamien putkipatteristojen avulla, joiden ulkosyrjää pitkin maito valutettiin kourusta ylhäältä alas ja se ehti kuumentua matkalla 75 asteeseen. Filmillä miehet pakkasivat reippaasti voikuutioita vahapaperiin yksitellen.


Kirnukone.


Museoratikalla päästiin ajamaan ja varikolla ihailemaan useita.




Hieno oli myös keskuspesula, jonne rikkaammat toivat kaikki liinavaatteensa ja vaatteensa joko 3 kk tai 6 kk välein pestäväksi kunnolla, sen ajan pidettiin samoja vaatteita. Pesula toimi myös hevosmyllyn periaatteella. Pyykki oli höyryävän kuumassa vedessä valtavassa paljussa ja paljun yllä roikkui pystysuoraan hirveä tukki ja sen päässä monihaarainen muussausväline. Kun heppa kiertää, tukki nousee ja putoaa yhä uudestaan koko voimalla ja painolla pyykin päälle, eli loiskuttaa ja painelee sitä ilman ihmisvoiman tarvetta. Hevosvoimalla luotiin siis aikana ennen sähköä jo ensimmäinen pesukone.


Virtuaalihevonen valokuvassa, museossa ei livenä käytetty hevosvoimaa.

"Pesukone"-palju.


Vuonna 1953 tuli rannikolle tuhotulva ja tuhannet perheet joutuivat kodittomiksi. Silloin tuli hätäapua ulkomailta ja Norja lahjoitti yli 300 puutalon rakennuspakettia Hollannille. Talot pystytettiin sopivaan paikkaan ja sellainen norjalaistalo oli näytillä. Ne olivat hyvin eristettyjä ja tukevia, monen huoneen kaksikerroksisia taloja ja asukkaat olivat niihin tyytyväisiä.







Ihan valtavasti siellä oli kaikkea ja lounaaksi syötiin ranskikset. Perunabaarissa sorsat kärkkyivät avoimella ovella ja napsivat lattialta pudonneet ranskikset. Kvaak kvaak, sitten ne kävivät taas ojassa uimassa välillä. 



Museokaupasta ostin kauniin 500 palan palapelin, jossa on lintuja ja kukkia. Jos vaikka sopiva syysilta tulee.