Lauttarannan Tante Jet

Viime sunnuntaina oli helle ja keksimme mennä Tante Jetin kahvilaan. Se on ollut sata vuotta siinä lauttarannassa Maasin äärellä Blitterswijckin pikkukylässä. Yli 60 vuoden ajan kahvilaa emännöi tämä Tante eli täti, joka otti liikkeen haltuunsa jo 16-vuotiaana likkana, eli ei ihan täti-iässä sillä hetkellä kylläkään. Jet (ihan suomalaisella jiillä lausuttuna) on ollut yleinen hollantilainen naistennimi vanhoina aikoina, nykyään ei enää.

Samalla seudulla oleva likööritislaamo valmistaa kahvin makuista Tante Jet -likööriä, jonka etiketissä on valokuva Tanten kahvisalongista vanhoilta ajoilta. Kahvi-karamellilikööriä voi lorauttaa kahviin tai juoda ryyppynä sen ohessa.

Tässä paikallishistoriallisessa kahvilassa emme olleet koskaan käyneet. Istuimme terassilla ja söimme jäätelöä. Listalla oli myös erikoiskahvi nimikko-kahviliköörillä. Täällä voi syödä illallistakin. Salonki oli sisustukseltaan vanhanaikainen, perinteitä kunnioittava, mutta näin kesäisenä päivänä kaikki istuivat ulkona lasitetulla kuistilla tai terassilla.

Lauttakin on edelleen toiminnassa. Se vie jalankulkijoita ja pyöräilijöitä Maasin toiselle puolelle, ja maksaa euron per ylitys. Pyöräilijöitä oli valtavasti liikkeellä ja reitti lauttamatkoineen hyvin suosittu. Laiturin edessä oli koko ajan jonoa odottamassa pääsyä lautalle. Se otti 12 pyöräilijää kerralla kannelle. Yhtä paljon väkeä tuli toiselta puolelta tänne joka vuorolla. Hyvin nopeasti se suhasi edes takaisin. Välillä piti tehdä tilaa proomulle tai hurjastelevalle vesiskootterille.

Istuimme myös hetken puulaiturilla, joka kuului viereisen leirintäalueen venepaikkoihin. Näimme vastarannalla uuden näköalatornin, teräksisen tötterön. Lähdimme sitä etsimään autolla sillan kautta.

Tornin juuressa piti heittää euron kolikko portin päälle aukkoon niin että pääsi läpi. Mieheni vaihtoi kolikot baarissa lyhyen matkan päässä, kuten lapussa neuvottiin tekemään. Kierreportaita ylös. Korkeus 25 metriä. Jo oli ällöä ja huimasi, kun oli läpinäkyvää ritilää jalkojen alla ja torni heilui tuulenpuuskissa selvästi.

Ystävällinen saksalainen tarjoutui ottamaan meistä yhteiskuvan. Olin hänen rouvaansa neuvonut alhaalla portilla saksaksi.

Leirintäalue ja oikealla puiden katveessa Tante Jet.

Ylhäältä näimme rannalla chillaavien lehmien lähteneen liikkeelle ja kulkevan rantaniityllä, jonne pääsi puuportista sisälle. Menimme vielä sinne. Kyltissä neuvottiin pitämään 25 metriä etäisyyttä laiduntaviin eläimiin, mutta siinähän pidät, jos nauta kulkee kohti.

Mutta teimme tilaa ja jätimme ne rauhaan, kun niiden piti ohittaa meidät kävelyväylällä. Ne olivat vähän arkoja.

Taas yksi mielenkiintoinen uusi paikka lähialueelta koettu. Ensi kerralla ehkä pyöräretkelle tänne.

Lihansyönnin vähentämisestä – Ekologisuus on kallista osa 2

Ympäristötietoisuudesta puheen ollen. Tämä on nyt linjassa ja tämä on totuus: syön yhä vähemmän lihaa. Eettisistä, terveydellisistä ja ympäristösyistä, ehkä tässä järjestyksessä motivaattorit.

En ole kasvissyöjä, koska syön kalaa tai äyriäisiä ja nimenomaan korvaan jokusen lihaelementin juuri kalalla. Ja syön munia ja maitotuotteita. Mutta liha on vähemmistönä ja tämän suunnan haluan säilyttää.

Lihan vähentäminen on jopa helppoa. Sekä ulkona syödessä että itse kokatessa on tarpeeksi vaihtoehtoja. Viimeksi söin 16 päivän jakson aikana lihatuotteita vain 3 päivänä. 

Ei ole mikään vaiva valita se pizza funghi kinkun sijaan, tai thaicurryn papu-vegeversio kanan sijaan. Tai syödä lohta ja parsaa, tai falafelia.

Tottakai tämä on vain minimaalinen askel. Mutta sen pitää olla kestävä kehitys ja sisäinen vakaumus, kun jotain haluaa muuttaa pysyvästi omissa tavoissaan. Tottakai täysin oikein olisi syödä 0 päivänä lihaa, ja jättää kalat ja äyriäisetkin pois, tai sitten vegaanisti kaikki eläinkunnan tuotteet. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, mitä pystyn vähitellen saavuttamaan.

Olemme tällaisella fleksaajaruokavaliolla mieheni kanssa kuitenkin jo edenneet kauas perinteisestä tilanteesta, joka on monelle se ainoa malli; että liha on aterian keskipisteessä ja itsestäänselvyys, jota kaivataan oikeastaan päivittäin jossain muodossa.

Minulle on tullut vastaan ihmisiä, jotka ovat kasvisruokavalion puolella, mutta joita häiritsee lihattomien einesten olemassaolo ruokakaupassa. Mutta miksi pitäisi haukkua lihattomia eineksiä? Ne ovat helppo tie vaihtaa kasvisruokaan. Ei meistä kaikilla ole taitoa, aikaa eikä halua kokata alusta asti kasvisvaihtoehtoja.

Lihankorvike-eineksiä usein mollataan: ”Jos haluan lihatonta, niin teen jotain kunnollista itse kasviksista...” ”Ja mitä ne einekset muutoin sitten sisältää, kaikkia epäterveellisiä juttuja, teollista prosessointia...” Niin, mutta tässä oli nyt alunperin kyse vain yhdestä asiasta ja tavoitteesta: lihattomuudesta. Miten lisätä lihattomien aterioiden määrää ja kannustaa itseään siihen. Tässä ei nyt ollut kyse kaikista muista ravintoarvoista, vitamiineista, suolasta, E-numeroista, ties sun mistä. Ei kaikkea voi saada.

Ihan simppelisti, lihasta luopumiseen, nämä einekset ovat hyvä ja helppo tapa sekasyöjälle vähentää lihankulutustaan ja koota ateria lihattomista tuotteista, oli se sitten vaikka ns. nakki. Mitä enemmän erilaisia vaihtoehtotuotteita eri tilanteisiin, luonnollisesta teolliseen, on tarjolla, sen helpompaa.

Onhan se hyvä, että vaihtoehtoisten tuotteiden avulla kasvissyöjilläkin on tarpeeksi vaihtelua vaikka grillibileissä. Ei jokainen kasvissyöjä halua nakertaa vain salaattia, pähkinöitä ja porkkanaa ja syödä aina sataprosenttisen terveellisesti. Muistakaa sipsikaljavegaaneja.

En myös ymmärrä esim. Hollannin hallituksen paniikkia sitä, että jos kasvistuotteille annetaan ”harhaanjohtavia” nimiä kuten snitseli, leike, nakit, niin kuulemma kuluttajaraukat ”menevät lankaan” ja luulevat niiden olevan lihatuotteita, ja sitten se on väärää mainontaa, ja ei saisi käyttää mitään lihamaailmaan viittaavaa nimeä.

Ensinnäkin: No voihan kauhea, jos joku kerran erehtyy ostamaan kasvisruuan? Kyä nyt meni elämä pilalle ja oli terveyden ja maineen tuhoavaa, kun kerran sattui syömään lihatonta vaikka vahingossa? Toisekseen: Kyllä kai jokainen tajuaa ostavansa vaihtoehtoeinestä, kun se on törkeän kallista! Pal-jon kalliimpaa kuin lihatuotteet! Kyllä näille lihateollisuuden tukiaisille saisi mielestäni tehdä jotain. Jotta kasvieinekset olisivat vähintään yhtä halpoja kuin lihatuotteet. Tai siis toisin päin; lihatuotteiden hinta ylös.

Kirjoitti esimerkiksi Joona-Hermanni Mäkinen YLE:n uutissivustolla 24.4.: "Markkinatalous suorastaan käskee lisäämään päästöjä, koska lihansyönnin ja -tuotannon haitat eivät näy lihan hinnassa. Kasviproteiini on markkinoilla altavastaajan asemassa, vaikka sen pitäisi olla selvästi halvin vaihtoehto.”

No, yksinkertaisimmassa muodossaan kasvisproteiinit tosin ovat edullisehkoja: pavut, linssit, ja se perustofutiiliskivi. Jota voi kyllä maustaa ja paistaa oikein hyvin ja tunkea mihin vaan wokkiin ja ”tandoorikanaan ilman kanaa”. Mutta heti kun lihankorvikkeita on jalostettu pidemmälle helppokäyttöisiksi, ne ovat tyypillisesti hyvin pieninä annoksina, eli kalliilla rahalla saa aika vähän grammaa tuotetta, verrattuna lihapakkauksiin.

Sirkkajuttuja taas en tajua. Miksi syödä sirkkaleipää? Tuotetta, jossa ei alun perin ole tarvittu eläinproteiinia, miksi sinne pitää sitten laittaa ”lihaa”? Lihaa kai se on hyönteinenkin. Sirkan pitäisi korvata makkara ja pihvi, mutta ei suklaapatukkaa tai leipää, joissa ei ole lihatuotteista kyse alun perinkään. Häh. En halua syödä sirkkaa. Yritän vähentää lihaa ja sirkka kuuluu lihakategoriaan. Eettisesti se on eläin sekin. Mieluummin jätän lihan kokonaan kuin alan korvata sitä hyönteisellä.

Monella alalla ja varsinkin pikaruuan snäkkibaareissa odottelen, että sinnekin alkaisi tulla maukkaita kasvismättöruokia kaikenlaisten lihapötköjen sekaan. Lihattomista vaihtoehdoista saisi mielellään tulla arkipäivää ja itsestäänselvyyksiä.

Ensin kirjoitin julkisesta liikenteestä: Bussilla töihin? Ekologisuus on kallista

Bussilla töihin? Ekologisuus on kallista

Niin tylsää näiden autojen kanssa. Aina veitsenterällä, selviääkö vanha auto vuosittaisesta katsastuksesta, milloin se hajoaa ja milloin saa maksaa tonnin korjauksista. Tai aina saa olla säästämässä tonneja seuraavaan käytettyyn autoon.

Nyt siitä ruostuu taas alapalkki, jonka ne hitsasivat 2012. Etujarrut taas melko huonona. Eturenkaat melko huonona. Nämä pitäisi kunnostaa joskus piakkoin. Korjautan nyt välttämättömyydet ja teetän perushuollon. Jarruneste ja sen hapertuneet letkut. Vilkkuvaloista on oranssi pinta halkeillut. Pakoputken kiinnityksen tiivistekumeja. (Tämä voi muuten selittää särisevät metalliäänet, joita olen alkanut kuulla auton alta, kun moottori tärisyttää osia.)

Oikein vitsi on se, että tuulilasinpyyhkimet kuulemma ovat huonot ja tekevät raitaa. Ne ovat ihan uudet! Vasta ostin ne Heutsiltä, Boschit, korkeintaan kuukausi sitten! Aargh! Muutenkin on niin, että joka kerta kaikki ostamani uudet tuulilasinpyyhkimet vinkuvat ihan koko ajan alkaen ekasta päivästä hamaan loppuun saakka. Enkä tiedä, mistä se johtuu. Yleensä se on vain vanhojen kuluneiden pyyhkimien vaiva. Ja nyt ne ovat kuulemma myös huonot, vaikka vasta ostin ne 30 eurolla! Mikä tässä voi olla kirouksena!

Joten vakuutin korjaamon, että antakaa olla vaan, se ei siitä parane eikä o mun syy.

Yhtä lailla uudempikin automme hajoaa taas dramaattisesti ja vaatii tonnin toimenpiteet.

Eritoten minua turhauttaa se, että minun on pakko hankkia auto vain, jotta pääsisin töihin ja takaisin. Paljon muuta tarkoitusta sillä ei ole. Minulla ei ole siitä henk. koht. iloa, että minulla on se auto, koska se on vain väline päästä töihin. Säästät vuosikausia palkasta jotain syrjään, jotta voit lopulta ostaa taas seuraavan käytetyn auton, jotta pääset töihin. Tosi innostavaa.

Mietimme jo private lease -systeemiä, jonka suosio nousee kohisten Hollannissa ja autotalot ja -merkit kilpailevat tarjouksilla. Että olisiko se edullisempi lopulta, kun ottaa kaikki kulut huomioon? Se poistaisi kyllä korjausstressiä, kun siinä on all inclusive kunnossapito. Ja se olisi uusi auto. Eikä se ole oma omaisuus, ja jos se hajoaa, niin saa uuden tilalle. Maksaa vain sitä melko korkeaa kuukausimaksua ja bensat.

Se pitäisi laskelmoida. Niin, omaa käytettyä autoa ei voi oikein laskelmoida, mikä kaikki siinä hajoaa millä hinnalla. Mutta tietää, mitä menee vakuutukseen, veroihin, bensaan, huoltoon ja hankkimiseen per vuosi tai kuukausi.

Ikävä kyllä näyttää summana siltä, että private lease on selvästi kalliimpi kuin kohtuullisen käytetyn oman auton hankkiminen, vaikka siihen meneekin koko ajan rahaa korjauksiin.

Joskus myös tuntuu siltä, että poliitikot kuvittelevat kaikilla olevan taskut täynnä rahaa. Ihmiset ajavat bensa-autoilla, koska heidän on pakko, eikä ole noin vain fyrkkaa ostaa sähköautoa. Saattavat yrittää säästää vuosikausia sähköautoon, mutta jos samalla nykyinen matkustustapa eli bensa tehdään vielä erikoisesti kalliimmaksi rankaisemalla siitä rahallisesti, niin sitä vähemmän pystyy säästämään siihen kalliiseen uuden sukupolven ajoneuvoon. Kun kaikki raha menee bensaan.

Kuten hollantilainen sanoo: jokaisen euron voi käyttää vain yhteen kertaan. Jos sen laittaa ylikalliiseen tämän hetken autolla ajamiseen (korotettuihin veroihin, tietulleihin, ruuhkamaksuihin, kilometriveroihin ja mitä vielä suunnitellaan), ei pysty samalla säästämään ympäristöystävällisemmän auton hankintaa varten. Jos ylipäätään sellaiseen summaan kukaan yltää, jonka sähköautot maksavat.

Mutta vähän sama dilemma on siinä, milloin saa hankittua seuraavan käytetyn auton. Jos koko ajan syydät rahaa nykyisen vanhan koslan korjauksiin, milläs säästät siihen seuraavaan parempaan?

Tsekkasin bussivaihtoehtoa. Minun pitää päästä ihan eri kaupunkiin ja matkaa on noin 25 km suuntaansa. Hämmästyttävästi yksi bussilinja olisi silti aika kätevällä reitillä ja voisin kuvitella käyttäväni sitä, vaikka siinä tuhraantuukin turhan paljon aikaa, kun bussi kulkee kaikki kylät eikä ole mitään pikalinjaa. Kaksinkertainen aika siihen menisi autoon verrattuna. Mutta voin kuvitella, että voisin vaikka lukea bussissa ja se olisi rentouttavampaa kuin auton ajaminen moottoritien ruuhkassa rekkojen välissä.

Mutta sitten sen kustannukset. Tälle välille käyvä kuukausilippu maksaa vähintään 155 euroa. Jos hyvin käy. Peruskuukausilippu 180 euroa, mutta tuon halvemman kai myös saisi jollain tempulla. Monimutkaiset nämä lippukategoriatkin, ei kovin kuluttajaystävälliset saada selvää.

155 euroa. Sillä kattaa jo autonkin kulut. Miksi se bussi on niin helkatin kallis, että jokainen järkevä valitsee auton, joka vain voi?

Missä ekologisuus? Missä julkisten suosiminen yksityisautoilun ylle? Hallitus? Politiikka? Linjanveto? Niidenhän pitäisi suosia julkisia välineitä ja ohjata ihmisiä käyttämään niitä. Sitten kun yrität, ja olet hyväntahtoisesti valmis jopa luopumaan joustavuudesta ja osasta vapaa-aikaa sen hyväksi, niin se maksaa 155 euroa.

Mitä ne ylipäätään toitottavat ilmastotoimista, kun samalla ympäristöystävälliset vaihtoehdot ovat kalliimpia kuin ympäristöä kuormittavat? Ja ne pidetään politiikan keinoin kalliina? Osaavat kyllä nostaa bensan hintoja ja kieltää dieselit, mutta miksei lasketa julkisten kulkuvälineitten hintoja, jotta ihmisillä olisi siinä vaihtoehto?

Miksi liha saa jotain tukiaisia ja lihan hinta on halvempi kuin lihattomien einesten? Miksi autoilu on edullisempaa kuin bussilla ajaminen? Miksi sähköauton leasingsopimus on 3 kertaa kalliimpi kuin bensa-auton? Miksi sähköautot maksavat 5 kertaa enemmän kuin bensa-autot?

Lihattomat einekset vielä maksan vapaaehtoisesti, mutta bussiin siirtyminen on tehty ihan törkeän luotaantyöntäväksi tuollaisella hinnalla.

Minun tekisi mieli jopa ajaa pyörällä töihin. Mutta siinä kestää oikeasti yli tunti suuntaansa, ja sitten on hiki eikä töissä ole suihkua. Ja jos on talvi ja sää ja sade niin perhana. Liikoja kuvittelen liikuntakyvyistäni. Mukavuudenhaluinen pullasorsa, varmaan kestän yli kaksi tuntia päivässä ährätä tuolla autotien laidassa räntäsateessa vastatuulessa. Ja jos ketju katkeaa niin en osaa kyllä korjata sitä tuolla pellolla. 

Pyöräily olisi ainoa melko halpa liikkumakeino. Voisin miinustaa kuukausikuluista silloin myös kuntosalin jäsenyyden, sitä en sitten tarvitsisi enää ollenkaan. Mutta se ei vain ole realistista.

(Jutun kuvat Eindhovenin DAF-museosta, kirjava bussi Curaçaosta, ja pyörät Rotterdamista.)

Lue tästä myös seuraava juttuni: Lihansyönnin vähentämisestä – Ekologisuus on kallista osa 2

Kesäkuu sekottaa pakkaa ja en nyt ihan handlaa kaikkea

Kesä on oikeasti täällä! Kesä on! Yritän vasta tajuta ja tuntuu vasta ihan alulta. Että nyt se on todellisuus. Nyt se alkaa.

Voin istua pihassa hihattomassa. On tyyntä ja aurinko paistaa. Kukat kukkivat. Naapuri leikkaa ruohoa tai lapset kiljuvat. Pääskyset huutavat. Varpuset sirkuttavat. Ja pihassa on ihan mieletön tiaisten sirkus. Pesue tai useita, niin paljon vauvoja, sirittää ja ruokitaan. Kiipeilevät itse murattiin ja pihapöydälle. Ja pihasian päälle, ”ride the swine”, mistä yritän koko ajan saada valokuvaa.

Sinitiainen kylpee vesikulhossamme. Ja talitiaispoikasia kylpee siinä useita peräkkäin. Ja sen jälkeen chill-skenariot, levittävät siipensä aurinkoon maaten maassa hämmästyttävänä märkänä rättinä, tai pörhistävät liikkumatta vesikulhon reunalla auringossa ja torkahtelevat siinä.

Mies sisustaa: ostettiin pari meksikolaista tyynyä sohvalle, kun ne herättivät mieheni huomion esitteessä. Boho chic -tyyliä, kirjavat raidalliset tekstiilit, ihan hyvä suunta. Ovat ne paremmat kuin vanhat siniset, jotka ovatkin aika tylsät. Myytävänä: 2 vanhaa linttaan istuttua pierutyynyä. Ei taija mennä ees ilmaseks netissä.

Ei me kyllä muuten ehditä mitään ja se ottaa päähän. En jaksaisi handlata kiirettä enää. Tarvitsisin todella paljon rauhaa, mutta sen sijaan tapahtuu ihan liikaa päivittäin.

On muutenkin jotkut ihan huonon viban ajat. Työkaveri sanoi, että hänen tyttärensä opettaja oli kuollut kesken kaiken ja pomo sanoi, että kaikille tutuille tapahtuu kaikkia sairastumisia. Ja meillä hajoavat laitteet ja autot.

Niin. Menen ulos mennäkseni autolla kauppaan. Kuulen kasvien suhinaa. Näen silmäkulmassa vilahtavan jotain mustavalkoista. Harakkako? Laitan tyhjät ostoskorit takakonttiin ja näen tutun kissan viuhahtavan auton edestä kadulle. Aha, se varmaan otti juuri nokosia autoni alla. Se kävelee ja katsahtaa, ei halua silityksiä tänään. Ei se silloin halua kun on kaverit paikalla.

Ja harmaa kissa, sen uusi kaveri kaivaa kuoppaa etutassuillaan naapurin etupihan tyhjässä mullassa. Mitä sä hullu kaivat? Ootko kakannu? Valmistelee kuopan ja asettuu sen päälle tekemään tarpeitaan. Kissanvessa, siinä se on taas. Tällä kertaa sentään naapurilla eikä meillä. Meillä ne käyvät takapihalla kakalla.

Kaupassa joudun kommunikoimaan. Pyytämään vihreäpaitaisilta myyjänaisilta ekaa kärryä jonosta itselleni, kun he menevät niitä juuri hakemaan katoksesta. Edessä oven vieressä ei ollut yhtäkään jäljellä. ”Siks me näitä just haetaan.” Tiedän.

Kassalla myyjärouva alkaa nuuskutella vesimeloniviipalettani, vaikka se on muovissa.
- Vitsi nää on tällasia, että tekis mieli purasta heti.
- Hehe. Onneks niitä saa taas, nam.
Miesasiakas takanani alkaa puhua:
- Mun pikku tytärkin sanoo, että meloni on hyvää, mutta että mun pitäisi poistaa siitä kaikki siemenet ensin.
- Voi ei. Siinä voi pari tuntia vierähtää...
- Ja viimeks ostin sellasen keltasen galiamelonin. Unohin sen jääkaappiin, se lösähti kasaan.
- Se kävelee itekseen ulos jos odotat liian kauan.

Kadulla pelästyn yhtä sun toista. Illalla ukkosmyrsky kävi voimalla yli ja oli siellä tuuli. Hätkähdän: tuo nuori puu on kaatumassa! Yli 45 astetta kallellaan maata kohti. Ilmoitan sen kunnalle netissä.

Autoni edestä laskeutuu yhteen etupihaan varpushaukka ja sillä on kynsissään varpunen, jonka se on juuri napannut. Varpunen vinkuu kauhuissaan ja sinne ne menevät maahan. Tiedän, mitä sitten tapahtuu: haukka puristaa kynsillään varpusen kuoliaaksi kuristusotteessa. Se on kerran tapahtunut aivan silmieni edessä pihassamme.

Voi raukka. Enhän minä voi tehdä mitään. Jos menisin väliin niin häiritsisin luontoa, ja voi hyvin olla, että varpunen on jo niin loukkaantunut haukan kynsistä, että se kuolisi kuitenkin.

Meillä on harakat räkättämässä kun puran autoa. Kissojen takia tietysti. Harmaa istuu jalkakäytävällä ja harakka räksyttää sille.

Sadepilvi tekee pimeän tunnun. Puran ostoksia korista pöydälle ja jääkaappiin. Aion tehdä suomalaisen pannukakun uunipellillä. Uusi liesituuletin pitäisi asentaa illalla. Ja pitäisi silittää ja tehdä garam masalaa.

Minusta tuntuu silloin, että en oikein käsitä maailman tapahtumia. Koko ajan tapahtuu omituisia, tänäänkin. Jatkuvalla syötöllä. Mitä nämä kaikki sekopäiset keskustelutkin ovat olevinaan? Ihmiset selittelevät ihan summittaisia. Ja eläinten touhut? Onko missään mitään järkeä? Kaikki menee vähän ymmärryskykyni yli. Kaikessa on jotenkin vieras tuntu, oudot energiat, enkä tiedä, mitä se meinaa. Muutostakin on ilmassa. Mitä tämä on? Murroskohtia. Mitä tapahtuu?

Viisaampien mukaan kesäkuu näyttää olevan juurikin kaoottinen ja muutospainotteinen. Että kesän energia jyrää ja myllää, hajottaa vanhaa ja avaa tietä uudelle, ja sekottaa pakkaa. Kyllä minä sen aistin. Siinä on tosiaan se tuhopuolensa myös, eli myös ikäviä asioita tapahtuu. Tästä on vaan päästävä ehjin nahoin läpi. Ja muutettava, mitä on aiheellista muuttaa.

Seuraavana iltana ulkona ovat kaikki naapurit sattumalta jalkakäytävällä. Miesnaapuri sanoo, että hänellä alkaa kylppäriremontti 1.7. Jahah, meteli tulee. Naisnaapuri sanoo saavansa piakkoin kaksi uutta pikkukissaa. Mutta hänellä ne ovat sisäkissoja, joita ei päästetä kadulle seikkailemaan. Edelliset kissat ovat kuolleet vanhuuteen.

Ja naapurinrouva sanoo, että meidän sypressimme heilui ukkosmyrskyssä pelottavasti edes takaisin. Juuri tällaista mä en halua kuulla, kun tiedän jo, että se puu on ongelma, jota en osaa ratkaista. (Se esitellään tässä jutussa.) Mieheni meinaa, että katkaistaan se sitten joskus, ei se niin vaikeaa ole. Muka. Mutta ensin annetaan sepelkyyhkyjen pesiä puussa. No onhan sekin taas hemmettiä, jos joudumme katkaisemaan arvokkaan lintujen pesäpuun, kun eri pihoista katkotaan, kuolee ja katoaa koko ajan isoja puita muutenkin tällä hetkellä.

Muutaman päivän kuluessa aikataulu helpottaa ja vihdoin pari asiaa etenee. Pesen pyykkiä. Silitän. Vaihdamme vuodevaatteet, ihanat raikkaat lakanat. Tsekkaamme pelottavaa sypressiä ja poistamme siitä ensialkuun pari sivuoksaa.

Saadaan se liesituuletinkin asennettua. Kahden tunnin askartelu. Hollantilaisissa vuokra-asunnoissa mikään keittiölaite ei kuulu asuntoon, vaan itse hankit jääkaapit ja kaapistot ja katsot, miten saat ne tungettua keittiöön ja toimintakuntoon. Oli pakko ostaa uusi liesituuletin hajonneen tilalle. Samanlaista mallia ei enää ole olemassa, vaan taas pitää porata uusiin kohtiin ripustusreikiä.

Asennukseen tarvitaan porakone...

...ja pari Mauri Kunnasta

...ja ilmaa paketissa

Ja teen garam masalaa eli intialaista mausteseosta paahtamalla kokonaisia mausteita pannulla ja jauhamalla ne. 20 minuutin vaiva ja sitten on hyvää maustetta pariksi vuodeksi.

Töissä katsomme naisten jalkapalloa. Hollanti pelaa MM-kisoissa, ja toimistosta kuuluu ensin jonkun jalkapallofanin puhetta. Sitten kuuluu osastonjohtajan kommentti ”Tottakai me voidaan katsoa futista” ja seuraavaksi tekninen tukihenkilö raahaa kokoushuoneesta pyörillä olevan ison telkkarin halliin. Sitten sieltä tulee jalista. Potkupalloa. Tai vastaavaa.

Ilahduttavaksi lopuksi pääsemme illalla kokeilemaan paikkakunnalle avattua sushi-pikaravintolaa, jonka pyörälähetti tuo sushit kotiin. Olenkin sitä tarpeeksi itkenyt, että miten voi olla, että meidän 44000 asukkaan böndelä on niin böndelä, ettei täältä saa haettua tai tilattua sushia kotiin, kun muissa vain 30000 asukkaan maaseutupaikoissa on jo itsestäänselvästi sushitaksi.

Kahden hengen tarjotin on erittäin runsas. Tästä jää lounas huomiseksi. Kai se yhden yön pärjäilee hyvin kylmennettynä jääkaapissa.

Kai se siitä.