Hämähäkkitarinoita ruokalassa

Tietokone teki selväksi, että se on PAKKO päivittää isolla järjestelmäpäivityksellä NYT. Koska yhtäkkiä pakastimen sisältölistamme kertoi, että minulla ei ole enää mahdollisuutta kirjata jaettuun listaan asioita yhteisesti eli lisätä ja poistaa ruokia, ellen sitten tee sekä järjestelmä- että Numbers-päivitystä. No johan nyt on hemmetti. Tämä on katastrofi, jos ei pakastinlistaa saa huoltaa!

Olenkin vältellyt järjestelmäpäivitystä noin kaksi vuotta sillä tuloksella, että se on jo monta pykälää vanhempi kuin mieheni Mac. Ja nyt olikin sitten tarjolla vain aivan uusin juuri tullut nollaversio, niin uusi ettei miehellänikään ollut sitä vielä. No syteen tai saveen, yksi varmuuskopio vielä ja rullaamaan.

Lopulta se oli ihan iisi. Kaikki asetukset ovat tallessa ja kaikki tiedostot heti paikalla. Vain taustakuva piti valita uusiksi ja nyt minulla on jotain meduusoja meressä. Koska Grönlannin jäätikkö oli liian hyinen ja hämärä. Etsin jotain suht rauhallista ja hempeän väristä.

Tein uuden kissavideon viime kuukausien parhaista paloista. Tässä riehutaan paperikasseissa ja pesualtaassa, kootaan palapelejä, syödään kissanruohoa ym.

https://www.youtube.com/watch?v=-TYotdIe5OA 

Töissä katselin viikkomenyytä ja olin ensin sitä mieltä, että ”hyh ei täällä ole mitään hyvää” ja ”öh, sikurivuoka ei pal houkuttele” (engl. chicory, saks. Chicorée, holl. witlof). Mutta lopulta juuri se oli juustogratinoituna kivasti annoskulhossa ja siinä oli myös perunasiivuja ja heti otin sen, ja se olikin mainio kermainen paistos. 

Yksi päivä siellä taas oli oikea mestarikokin taideteos, vohveliraudalla tehty punainen punajuurivohveli ja päällä raejuustoseos ja ohessa salaatti ja viikunapala. Siis oikea tähtiravintolan upeus. Ensin nauroin sille, että punajuurivohveli wtf, ja sitten otin sen. Sehän oli oikein kiva. 

Muotoilin ranskaksi, että ”creation culinaire du cantine”, mutta keksin sen omasta päästäni enkä osaa oikeaa ranskaa.

Yhdellä lounastauolla porukka sai aika monta tarinaa kokoon hämähäkeistä. Joku näytti kännykältään videon kellaristaan. Filmillä hän laittaa käden seinään hämähäkin viereen näyttääkseen, kuinka iso se on. Se oli niitä jättiläisiä joita meilläkin välillä on, hollantilainen ”kotihämähäkki”. 

Kaikenlaista tietoa tuli:

- Tuon kokoiset ovat okei, JOS ne eivät hypi. Jos se hyppää niin sitten on piru merrassa, koska silloin se  on erittäin myrkyllinen laji ulkomailta, muutoin saman näköinen. Ne voivat hypätä kaksi metriä.

- Iik. 

- Meillä oli kerran sellainen oikein hirvittävän iso joku eksoottinen. Tämän kokoinen (näyttää sormilla).

- Hetki, onko toi sen koko mitta jalkoineen, vai vain vartalon mitta?

- Jalkoineen... Eiku tämä oli sen jalan ympärysmitta!

- Aaargh, sitten se oli kyllä mustekala eikä hämähäkki!

- Haha joo.

- Mitä teit tuolle siellä kellarissa?

- Imuroin.

- Mutta se ryömii sieltä takaisin!

- Totta!

- Niin ne sanovat! Että se ei sitä tapa! Varo vaan!

- Meillä kun imuroin valtavan hämiksen, niin sen kuuli, kun se meni siellä putkessa ding ding ding.

- Yök.

- Nyt se asuu siellä pölynimurissa.

- Joo, sillä on house party ja diskopallo pyörii.

Minun klassikkoni:

- Jos valitan miehelle, että katso mikä hämis, niin hän sanoo vain: ”Kah se on Henkka, se maksaa vuokraa.”

- Meilläkin on varmaan joku Mister Frank sitten. Sanoo Hyvää päivä kohta.

Minä taas ilmoitin erittäin tyhmän vitsin, syödessäni chili con carnea:

- Tiedätkö mistä tulee chili con carne?

- En, mistä?

- Chilicon Valleystä.

- Aahahaha. Toi oli kauhee juttu.

- Joo, niin huono että mä vaihdan nyt pöytää.

- Kertokaas muut sitten vaikka joku oma ruokavitsi.

- Ei pysty. Tota ei voi ylittää.

Minulla oli muistilapulla kolmen kohdan lista aiheista, joista piti puhua illalla mieheni kanssa. Se oli: 

- Teepolitiikka 

- Munapolitiikka

- Oliks meillä hääpäivä??

Teepolitiikka viittasi siihen, että siivosin vähän turhia pussiteitä teelaatikosta ja huomasin, että meidän pitäisi yhdistää viimeisiä jämiä joistakin irtoteistä päästäksemme niistä eroon.

Munapolitiikka oli se, että keitin munia tonnikalasalaattiani varten ja muistin, että joskus aiemmin miehelläni oli tapana keittää jonain iltana valmiiksi muutamia munia viikon työeväiksi. Halusin kysyä, miksei hän enää ota keitettyjä munia evääksi ja eikö se olisi vieläkin kätevä lisä.

Meillä tosiaan oli hääpäivä emmekä kumpikaan muistaneet. Minä todellakin kadotan sen numeron aina päästäni. En voi sille mitään. Yksinkertainen ratkaisu: mitä jos kirjaisi sen kalenteriin vihdoin.

Ruska saapuu.

Tein vihdoin kissapiirroksen kissojen kuudesta suositusta asennosta referenssikuvineen: sfinksi, limppu, katkarapu, makkara, patonki, hylje. Limpun ja sfinksin erona ovat eteenpäin ojennetut etukoivet. Katkarapu on paljon käytetty pyöreä nukkuma-asento. Hylkeessä pää lasketaan etutassujen päälle kuin surullinen koira, ja takatassut lepäävät sivuttain lattialla. Makkara syntyy, kun on tasainen pötkö vaikka ikkunalaudalla. Patonki on vielä tätä pidempi ja ohuempi, koska tassut ovat ojennettuina vartalon jatkeeksi. Patonkina voi nukkua selällään tai sivuittain.

Patonki valokuvana.

Töissä menin eläkeinfotilaisuuteen, jota henkilöstöosasto tarjosi. Outoa, ettei tarjolla ollut yhtään hollanninkielistä sessiota, hollantilaisenemmistöiselle yleisölle ja hollantilaiselta työeläkefirmalta. Vain saksaksi ja englanniksi. Joku saksalainen arveli, että se on vain tyhmille saksalaisille, jotka eivät tajua. Mutta sitten olen mielelläni tyhmä saksalainen ja kuuntelen selitykset. 

Eläkefirmalta tulee aika usein sähköpostia, että ”uudistimme verkkosivuja, kirjaudu ja katso mitä uutta” ja ”uudistimme tätä pykälää, kirjaudu ja katso” ja varsinkin ”tämän eläkeyhtiön osti nyt toinen eläkeyhtiö, joten verkkosivu ja sisäänkirjautuminen muuttui”. Ja ”Nyt olemme yhdistäneet kaikki tiedot vanhasta yhtiöstä uuteen, kirjaudu ja katso”. Niin noissa tiedotustilanteissa en yleensä todellakaan jaksa kirjautua ja opiskella itsekseni, mitä siellä nyt on. Joten antakaa minulle vaan tällainen tunnin show ja näyttäkää.

Katsoin, että siinä nyt on Derk Jan ja aikoo kertoa saksaksi; have fun. Varmana saa heittää hyvästi der die das -artikkeleiden oikealle käytölle, ja varsinkin dem ja den. Ne ovat hollantilaisille yhtä hepreaa kuin suomalaisille. Mutta Derk Jan olikin yllättävän hyvä ja sujuva saksan kielessä ja tiesi erikossanastonsa.

Uusi villatakki onkin hyvin lämmin.

Ostin itselleni avaimenperän/laukkukoristeen.

Yhtenä päivänä kissat olivat ”pyydystäneet mustarastaan”. Mieheni viestitti valokuvan, että tällainen lintu löytyi ja kissat leikkivät sillä; onko tämä sun koru? On. Siinä ketjussa on magneettilukko, joten jos sitä kiskoo, niin sen saa kyllä naulakosta irti.

Jip on ensin niin söpö, mutta sitten aukeaa pedon kita haukotukseen.

Oravan ravinto ja muita sanontoja

Oikeaa kyynärpäätäni vihloo välillä, kun nostan sillä vaikka kahvikuppia. Au. En voisi siis mennä oktoberfesteille nostamaan litran kaljatuoppia, jos ei edes pieni vesilasi onnistu.

Ei hätää. Nämä ovat tällaisia viikon kestäviä vaeltavia kremppoja, joita ilmaantuu aina johonkin kohtaan yllättäen, ja jotka paranevat itsestään.

Silloin kun jokin vaiva on päällä, valitan humoristisesti saksalaisille työkavereille paikallisen kielenkäytön mukaan (Ruhrin alue tai Niederrheinin seutu?) Jos esimerkiksi on selkä kipeä, voi sanoa hassusti pelkästään ”Ich hab Rücken” - ”Minulla on selkä”, tarkoittaen että on selkävaivoja. Joten aina vaihtelevasti valitan, että ”minulla on polvi” tai ”minulla on lonkka”.

Arvostin myös kovasti sitä, kun saksalaisen kaupan kassa sanoi ”Mühsam ernährt sich das Eichhörnchen” silloin kun korttimaksuni vihdoin, pitkän odottelun jälkeen, meni läpi. ”Vaivalloisesti kerää orava ravintonsa.” Siis mitä? Mikä orava, missä? Sitä ihmettelisi aika lailla, jos ei tunne lauseen merkitystä. Tunsin sanonnan hyvin, koska työkaverini käyttää sitä säännöllisesti. Suomeksi se olisi ”Hiljaa hyvä tulee”. Aika hassu ja konkreettinen tuollainen oravatarina.

Jip löytää saksalaisen makkaran.

Kävin paikallisissa vaatekaupoissa nuuskimassa, josko pari tarpeellista asiaa löytyisi. Kun katselin takkia ja paksua neuletta, oli vieläkin 24 astetta.

Tuli vastaan vihreä takki, lyhyt malli tosin, mutta saman oloinen kuin vanha kulunut vakosamettitakki, jota olen yrittänyt korvata ja heittää pois viimeiset 15 vuotta. Oikein sellainen asiallinen. No se oli ihan pakko ostaa. Kivan raidallisen neuletakinkin löysin.

Sovituskopissa oli vanha olutmainos.

Viestitin miehelleni, että kierros on valmis, ja menimme yhdessä terassille jäätelökahville. Täysi auringonpaiste ja kesälämpötila. 

Hassua ostaa villaista ja istua hameessa kesäpaahteessa. Siellä näkyikin tällaisia yhdistelmiä kuten että yhdellä pyöräilijällä oli shortsit, mutta pitkä takki. Yhdellä kokonaisella perheellä oli hätätakit varmuuden vuoksi mukana, mutta eihän niitä kuumuudessa tarvittu, joten takit olivat vyötäröllä tai hankalasti kannettavana. On vaikeaa uskoa syyskuun lopulla helteeseen.

Terdellä.

Kesäkukka ja talven villa.

Myöhemmin hankin myös hameen, jossa oli huomiotaherättävä väriyhdistelmä, turkoosi ja kirkkaanpunainen. Aika upea. Tämä olisi kyllä siisti ja kiva toimistolle. Ohoh, en ole ennen ollut tyyppiä, joka ostaa ”siistin puolihameen toimistolle”, mutta nyt sekin tapahtui. Hameet ovat aika käteviä loppujen lopuksi.

Mietin, mihin puseroon pystyn tämän yhdistämään. Mutta keksinpä siihen yhdisteltäviä puseroita ja asioita omasta vaatekaapista. Löysin korulaatikoista jopa tasan siihen sopivat punaturkoosit kaulahelmet ja punaturkoosit korvakorut! Uskomattomasti sekin outo värikombinaatio solahti sittenkin olemassaoleviin varusteisiin.

Tein vaatekaapin suursiivouksen ja vaihdoin talven neuleet esiin. Jouduin silittämään pinosta tulleita ryppyisiä asioita ja ne olivat kaikki jotain villatakkeja, puuvillaneulepuseroita ja samettihousuja, joiden pesulappu käski silittämään ykkösellä. 

Totesin, että ykkönen on ihan kädenlämpöinen. Ei helpolla tule tulosta. Ymmärrän toki, ettei villasekoitetta voi kuumentaa tai tulos on draamaa. Mutta silitysrautaa voisi varmaan koskea kämmenellä ykkösellä eikä tuntuisi missään. Ykkösellä voi silittää mitä vaan. Ykkösellä voi silittää ihmisen.

Ai jaa. Korviani on kutissut kymmenen vuotta ongelmallisesti, ja nyt luin ekaa kertaa, että korvakäytäviin voi laittaa vaikka oliiviöljyä tai kookosöljyä, joka saattaa lieventää kutinaa, jos se johtuu vaikkapa kuivasta ihosta. Rohdoskaupoissa ja apteekeissa myös myydään korvasuihkeita tai -tippoja kutinaa vastaan ja kosteuttamaan ihoa. Tai mahdollisesti voi käyttää jopa kortisonituotteita.

Okei.

Laitoin varovasti vanupuikolla oliiviöljyä ja akuutti kutina lakkasi heti. Tähän asti olen vain kärsinyt ilman mitään keinoja.

Keskustaa syksyllä.

Taskuallakoita alkaa tulla kauppoihin. Onpa siinä ollut mallina meidän Jip.

Sieni-intoilijalle.

Yksi ilta en päässyt suihkuun, koska posti sekoili taas. Mieheni tilasi nimenomaisesti aikatauluttaen, että iso paketti kissanruokaa tulisi perjantaina, jolloin olen kotona etätöissä. No eikä, yhtäkkiä tulee ilmoitus, että se tulee jo torstai-iltana alkaen 17.30. No hitto, en ole edes kotona töistä vielä 17.30 ja lisäksi aioin ajaa eläinkaupan kautta. Se alkaen-aika voi olla mitä vaan lopulta, joten riskeerasin, että vartti kauemmin menee. Ei ollut vielä paketti tullut.

Totesin, että en todellakaan voi a) poistaa kasveja takapihalta enkä b) mennä suihkuun vaikka on hikinen olo, koska juuri silloin voi paketti tulla enkä pääse ovelle tai kuule ovikelloa. Lopulta oli aika kokata eikä posti tullut vieläkään. Varttia vaille yhdeksän tuli mieheni ja syötiin. 

Vieläkö se DHL on tulossa oikeasti? On, sovelluksessa lukee, että matkalla. Sitten se tuli jotain puoli kymmeneltä.

Tämä on kuriirien todellisuutta täällä nykyään. Yötä myöten ajavat.

Kissat tekivät viimeksi sen, että ne hyppelivät pyykkihuoneessa ja sitten ne olivat tönäisseet oven lähes kiinni ja olivat siellä loukussa. Eivät ne ovea saa sisäänpäin vedettyä auki. Ihmettelin, kun kukaan ei enää kulje, ja menin katsomaan. Siellä ne istuivat ja ihmettelivät, että mitäs nyt.

Parasta hankkia ovistoppari, joku sellainen hiekalla täytetty kangassäkki vaikka. Tulikin vastaan makaavan kissan muotoinen kankainen ovistoppari. Siinä luki, että tämä on koriste eikä lelu, mutta selitäpä se kissoille, koska yöllä ne olivat jo raahanneet sen huoneesta käytävälle.

Ei me tehdä mitään. Koskaan.