perjantai 13. kesäkuuta 2025

Rotterdamin pienoisrautatie



 ...ja vähän muutakin.


Loma: Mitä kaikkea voi päivän aikana tehdä. Hirveä hulina päällä ja hommasta toiseen.


Rotterdam oli inspiroiva. Siellä oli taas yllättävän kivaa, ja kivoja yllätyksiä. 


Meillä oli loman viimeiseksi perjantaiksi loput Ismo Leikolan comedyshowhun Rotterdamin Ahoy-tapahtumahalleilla (jossa järjestettiin taannoin mm. Euroviisut). Suunnitelma oli ajaa jo keskipäivällä autolla hallille, mihin oli varattu pysäköintilippu, ja ajaa sieltä metrolla keskustaan ja pienoisrautiemaailma Miniworldiin viettämään iltapäivä. 


Olemme olleet aiemmin kaksi kertaa turistina retkellä Rotterdamissa ja nähneet siellä jo mm. Euromast-näköalatornin, kuutiotalot Kubuswoningen ja modernin kauppahallin Markthal, sekä vanhan sataman. Ja tehneet risteilyn teollisuussatamaan sekä ajaneet näkoalakierroksen Splash Tours -amfibibussilla, joka laskeutuu välillä veteen veneeksi. Ja ajaneet museoratikalla.


Näkemättä oli vielä Miniworld sekä kaupungin vanha eläintarha Blijdorp, jonne voisi ajaa vaikka junalla, sillä se sijaitsee heti aseman takana. Tänä päivänä juna ei tullut kyseeseen, koska ensinnäkin Hollannissa oli junalakko koko päivän, ja Ismon shown jälkeen menee sen verran myöhään, ettei meidän paikallisjunamme enää ajaisi yöllä kotiin saakka.


Hassu hot dog -pakettiauto moottoritiellä.

Saapuminen Ahoy-hallille. Tuulee.

Melko hyvin se metro löytyi, vaikka Zuidpleinin ostoskeskuksen ja bussiaseman ympäristö on ihan outo varjoinen ja synkkä tunnelihelvetti, johon ei oikein mahdu jalankulkijoita ja bussit kaahaavat katosten alla ja alikuluissa. Ja iso rakennustyömaa tukki yhden kulun sinnepäin.


Rotterdamin metrokartan otin haltuun kahdessa minuutissa, meidän piti ottaa linja E tai D rautatieasemalle, pohjoiseen. No problem. Metro tuli. Se oli aluksi maan päällinen, meni vasta myöhemmin tunneliin. En tiennyt, että yksi metrolinjoista ajaa Haagiin saakka! Ja toinen Hoek van Hollandiin, jossa voi viettää kesäpäivän hiekkarannalla uiden.


Metroasema.

Metroverkko.

Päärautatieasema.


Asema oli hiljainen junalakkopäivänä. Siellä seisoskeli vartijoita porteilla, varmaan valmiina kertomaan ihmisille että ei kannata tulla, mikään juna ei aja. Miniworld löytyi helposti. Se avasi juuri klo 12.00 kun tulimme, kourallinen ihmisiä odotti ovien edessä.


Olihan se pienempi kuin Hampurin valtava (maailman suurin) miniatyyrimaailma Miniatur Wunderland, mutta hallista löytyi silti kaikenlaista. Joka 24. minuutti tuli yö. Napeista sai painella päälle liikkuvia toimintoja ja valoja joissain kohdissa. 


Rakentajat valvoivat teknisistä monitoreistaan systeemejä. Jos joku juna jäi jumittamaan, he tulivat ja tönäisivät sen kepillä liikkeelle tai takaisin raiteille. 




Tuttuja ja oletettuja aiheita: tuulimyllymaisemia, hiekkarantaelämää, teollisuussatama, kermis-markkinat, rockfestarit. Ahoy-hallissa soi Gangnam Style. Jalkapallostadion De Kuip. Satamassa oli jostain syystä suomalainen rahtilaiva nimeltä Kari Ahola. Suomen vaakuna kokassa ja Suomen lippu perässä.









Rotterdamin tunnettuja rakennuksia: asema (otsikkokuvassa), Kubuswoningen, vanha hotelli joen rannalla ja Holland-America Linen valtamerilaiva, vanhan sataman Oude Havenin vanha koristeellinen kerrostalo, Erasmusbrug-silta, Euromast-torni, Blijdorpin eläintarha. 




Tori, tulipalo jota sammutetaan, rekka joka on juuttunut alikulkuun. Kellarissa oli vielä rakenteilla Englannin kaikki nähtävyydet ja maisemat. Infotauluista oppi paljon historiaa. Joimme kahvit kahviossa.



Torinäkymä.

Yövalaistus.


Ulkona oli ihan hirveä tuuli koko päivän. Puskimme katujen läpi kohti keskustaa. Jos katsoisi vähän niitä perus-kauppakatuja. Oli siellä ihmettelemistä, kaikki eksoottiset kulttuurit. Rotterdamissa asuu yli 170 kansallisuutta. Halal-ruokia, mustien hiusten kampaamoja, peruukkiliikkeitä, vihanneskauppoja. 



Ihan summittaisesti valitsin, mitä katuja jatketaan ydinkeskustaa kohti, ja sitten näinkin ikkunassa julisteen, että Rotterdamin popmusiikkihistorian näyttely, vapaa pääsy, tässä, nyt. Pysäytin mieheni, että katso. Menimme heti sisään. Se oli vain viiden viikon väliaikainen pikku näyttely ja se oli enää kolme päivää auki. Kävipä tuuri, pophistoria on mieheni harrastus, kiinnostaa varmasti.


Oli selkeät informatiiviset musiikkigenrejen ja tapahtumapaikkojen ja bändien esittelyt ja valokuvia ja levynkansia. Rautalankamusiikkia 50-luvulta saakka. Hahah, ainoa suomalaisille tuttu rotterdamilainen musiikki on varmaan nopea teknokappale, Rotterdam Termination Source: Poing. Se, jossa kuuluu syntetisaattorista koko ajan poing poing poing poing jne.




Vuoden 1970 Holland Pop Festival oli eräänlainen Hollannin Woodstock.


Siellä promottiin samalla tietokirjaa, joka oli aiheesta juuri ilmestynyt. Näyttelymies neuvoi, miten kirjaa saa. Pikkupainos oli melkein lopussa, eli kiirehdi. Paras ehkä mennä Donnerin kirjakauppaan. Se on suht lähellä keskustassa. Kuulemma muutenkin jännässä rakennuksessa ja monikerroksinen, eli kannattaa käydä. No toki, hyvä vinkki, isot kirjakaupat ovat aina hienoja.


Ostoskatu Lijnbaanin yllä oli koristuksia poikkipalkeilla: kiiltäviä saippuakuplamaisia palloja, värikkäitä puhallettavia rantapalloja, ja isoja keltaisia kylpyankkoja. Ruokapaikkoja oli peräkkäin vaikka minkä maanlaisia. Burgeria, sushia, pokebowlia, ramenkeittoa, aasialaisia voileipiä, Halal fried chicken, bubble tea, intialainen. 





Käväisimme fanikaupassa, jossa oli t-paitoja ja kaikkia artikkeleita, jotka viittaavat mihin tahansa suosittuun tv-sarjaan, leffaan, kirjaan, animeen tai Disneyn piirrettyyn. Harry Potter -nurkkauksesta olisi saanut valita itselleen yksilöllisen taikasauvan. Star Trekiä, Star Warsia, Shrekiä, Friendsejä, Game of Thronesia, jopa Knight Rider -muki. Totesin siellä, että en ilmeisesti fanita yhtään mitään sarjaa tai leffaa. En ole mihinkään niin kiintynyt, että ostaisin sen mitään fanituotetta. Mutta hauska erikoiskauppa silti.


Ritari Ässä -muki.


Kirjakauppa oli vähän piilossa ruokakopperoiden takana ja se oli entinen ylväs ABN-AMRO-pankin konttori, logo katolla. Vain tarkasti katsomalla näki kirjakaupan logotarroja toisen kerroksen ikkunoissa. Piti nousta harmaat kiviportaat ja tulla upeaan kierreportaiden ja koristeltujen kaiteiden aulaan. Hissilistasta näki, että pankkia on edelleen yläkerroksissa. Kirjakauppa oli vasemmalla ja sitä oli neljässä kerroksessa.


Pankkitalon aula.


Mieheni meni musiikkiosastolle ja minä katsoin lahjatavaroita ja halusin ylös palapeliosastolle. Erikoisissa sisustusesineissä ja paperitavaroissa näki heti potentiaalia. Oli kivoja askartelupaketteja, kauniita kasseja, graafiskuvioisia pahvimunia, söpö pilkullinen säilytyslaatikko, hienoja lasinalusia, itse kasattavia Book nook -pienoismallihuoneita vanerista, jotka on eräänlainen trendi laittaa kirjahyllyyn kirjojen väliin, ja todella iso palapeliosasto. Erittäin hyvin kuratoitu eli paljon erilaisia laatumerkkejä ja -sarjoja ja useita kiinnostavimmista, joita olen nähnyt globaalissa nettiryhmässäni. Ostin yhden, jota olin katsellut jo netissä usean kerran.


Yläkertaa lahjatavaroineen.


Mieheni osti parikin musiikkikirjaa ja minä itselleni sen pilkullisen laatikon. Menimme syömään paikalliseen burgeripaikkaan. Sitten piti käyttää vielä tunti enkä jaksanut painavien kassien kanssa enää kauppoihin, ja sitten alkoi vielä sataa. 


Istuimme lähimmälle terassille, missä oli kuivaa isojen aurinkovarjojen alla ja oli takkatuli kamiinassa ja se oli apres ski -baari, jossa soi humppamusiikki ja schnitzel. Otettiin vain juomat ja notkuttiin. Tuuli kävi kovasti ja tuli viileää. 



Sitten takaisin asemalle, jaloissa tuntui jo kävely, ja kävelimmekin lähes 12 tuhatta askelta sinä päivänä. Metrolla takaisin sutjakkaasti, tavarat autoon Ahoyn parkkipaikalla, vain pikkukäsilaukku mukaan, ja odottamaan sisäänpääsyä. 


Ovella oli laukkutarkastus ja nainen halusi katsoa olkalaukkuuni, ja siellä oli lääkepussukkani, ja hän pyysi avamaaan senkin. Mutta... pussukassa oli vain lisää pussukoita... hän ei enää pyytänyt avaamaan sitä kolmatta kerrosta. Varmaan siellä pussukan sisällä olevassa pussukassa olisi ollut vielä pussukka. Minulla on aina mukanani pieni hätäpaketti, jos iskee astma, allergia, migreeni tai päänsärky, tai laastarin tarve.


Salissa oli vain kovat muovituolit kuin jossain konferenssissa tasalattialla, ikävä kyllä, olin luullut että on nouseva teatteri jossa olisi upottava plyysi-istuin. Hö. Vähitellen rivit täyttyivät ja olihan sitä väkeä lopulta oikein paljon. 


Hollannin euroviisuedustaja Jeangu Macrooy muraalissa.

Muisto vuoden 2021 Rotterdamin euroviisuista.


Ismon lämmittelijänä oli egyptiläinen koomikko Amerikasta, Tamer Kattan, joka asuu nyt Berliinissä jne. ja hän oli kyllä myös hauska.


Ismo oli sellainen osin alatyylinen ja hänellä oli ne omat maneerinsa, mutta hän kertoi vaikka mitä juttuja ja ne naurattivat yleisöä eri asteisesti. Muutama oikein hervoton absurdismi siinä oli ja hyvin menivät ihmiset mukaan hirnumaan. Kyllähän kaikki taisivat tietää etukäteen millainen Ismo on, ja olivat jo faneja. Hollannissa on oikein ronskeja stand up -koomikkoja, joille mikään ei ole pyhää, joten täällä ollaan kyllä totuttu kaikenlaisiin tarinoihin.


Yllättävää oli, kuinka kansainvälistä yleisö oli. Aulassa kuulin hollantia, mutta myös paljon englantia, ennen kaikkea ulkomaalaisten englantia eri aksenteilla keskenään. Kun Ismo kysyi kielivertailujuttuunsa yleisöltä apua, sieltä tuli spontaanisti sana puolaksi, norjaksi ja liettuaksi.


Täällä Euroopassa Ismo sai rauhassa pilkata amerikkalaisia. Joku sanoi ulos virratessa ”I knew that he is hard...” ja hän saattoi olla amerikkalainen. Ismo sanoi kertovansa yhden norjalaisjutun ja pelkäsi että ei kai täällä ole norjalaisia paikalla... oli, 1 tai 2. ”Huh... no kerron silti.”


Oli se siis hauska, aika kului nopeasti, ja hymyilytti ulos mennessä. Sitten ajoimme kotiin yöpimeässä.




4 kommenttia:

  1. Vau kun on siisti pieni rautatie! 🚂 Miten sulavasti kaikki on rakennettu – ihan kuin olis itse kulkemassa mini-Rotterdamin kaduilla. Tunnelma, yksityiskohdat ja värimaailma tuo niin paljon eloa. Kiitos, kun jaoit – tämmöinen inspis menis vaikka omaankin nurkkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskomattoman paljon näissä on vaivaa nähty. Ihan omanlaisensa harrastus. Hollannin telkkarissa oli taannoin ohjelma, jossa tiimit rakensivat pienoisrautatiemaisemia kilpaa. Katsoisin heti jos sarjaa jatkettaisiin.

      Poista
  2. Rotterdam olisi toden totta kiinnostava paikka. Tiesin kyllä, että kaupunki on ns. monikukttuurinen, mutta että yli 170 kansallisuutta, sitä en tiennyt. Pystyykö he elämään sovussa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oikein hyvin, ihmiset ovat pääasiassa tyytyväisiä ja pitävät siitä, että monimuotoisuus näkyy. Tosin Rotterdamissa on myös paljon rikollisuutta, mutta se liittyy suuressa osassa valtavaan rahtisatamaan ja sinne tuleviin lasteihin eli sitä kautta huumejengeihin.

      Poista