Käymälää kyttää...

Kissoista puhuttaessa siskoni sanoi ”junan kissa” ja sitten muistin, mistä se tulee. Siitä, että ”käymälää kyttää junan kissa”. Hetkinen, mikä tämä oli ja missä olen kuullut tämän? Ai niin, tämä lause jää jäljelle, jos mustaa tai raaputtaa pois kirjaimia junassa roikkuvasta kyltistä ”Käymälää saa käyttää vain junan kulkiessa”. Mitä ilmeisesti tapahtui hyvin monessa junassa takavuosina. Tai täydellisempi versio: ”Käymälää kyttää ain junan kissa.” Nerokasta. Loistavaa suomi-kulttuuria! 

Suunnittelin töissä itsekseni herkkuruokia, että söisin pesto rossoa ja tilaisin japanilaista, mutta illalla selvisi, että mieheni olikin jo käynyt kaupassa ja ostanut mm. ison kukkakaalin, jota ilmeisesti syötäisiin 2 päivää perunoiden kanssa, ym. Se siitä sitten. Kostoksi tein ylenmääräisistä vihanneksista intialaisen höystön kaikilla mausteilla.

Kampaaja sanoi, että kun laitettiin pinkki tukka, niin minun pitäisi sillä kyllä saada ilmainen hattara tivolin kojulta elokuun markkinoilla.

Hankin ainekset mustikamuffinseihin. Jostain syystä ne eivät oikein nousseet, vaikka laitoin leivinjauheet, vaan niistä tuli enemmän keksikakkaroita. Mutta pystyi niitä syömään.

Muistin vasta myöhemmin, että mustikoita jäi yli. Söin mustikkamaidon.

Tällä hetkellä olisin tosi kiitollinen, jos jostain löytyisikin käännös pohjoisssaamen kieliselle Ulla Pirttijärven kappaleelle Ii lean dárbu. Koska en ole osannut kääntää sitä pikku sanakirjan avulla ja haluaisin tietää, mistä on kyse. Ei ole myöskään missään lyricsiä tekstinä, jonka voisi tunkea johonkin kääntäjään, jos sellainen edes toimii pohjoissaamelle. Yhdistän siihen henkilökohtaisesti tiettyjä asenteita ja fiiliksiä, mutta ne tuskin ovat ihan sitä, mikä sen alkuperäinen tarkoitus on.

Joka tapauksessa se on todella cooli ja tunnelmallinen biisi, joka on alkanut soida päässä tyhjästä, vaikka olin unohtanut sen noin 5 - 10 vuodeksi tässä välissä.

Yhtenä iltana olin katolla. Koska naapuri soitti miehelleni, että pitäisiköhän kattoviemäri taas puhdistaa töhnästä, kun viime viikkojen sateiden jälkeen seisoo vesi keittiön tasakatolla vaihteeksi. On minun työni kiivetä sinne, kunhan mieheni tekee hommansa eli raahaa painavat tikkaat yläkerrasta ja avaa ne ja laittaa vasten kattoa. 

Se on ihan kivaa ja helppoa. Kerään mutaista sammaltöhnää ämpäriin pienellä istutuslapiolla ja vesi juoksee putkeen. 

Samalla juttelimme siinä puoli tuntia, kun naapuri tökkäsi päänsä yläkerran ikkunasta.

Kauhuissani suunnittelin uuden puhelimen asennusta. Oli kai vähitellen pakko ottaa iPhone. Ei vanha Android-Samsung mikään vanha ollut, mutta hieman alkoi takellella. Ja moni asia on kyllä helpompi, kun voin nähdä puhelimella samat dokumentit kuin läppärillä, koska se nyt on muutenkin jo Mac.

Ostin keltaisen iPhonen. Tai siis takapuoli on kiva pastellinkeltainen, mutta reunat ovat metallinkiiltoiset melkein kultaiset eli rumat. Katsotaan nyt ostanko ehkä vielä värilliset kuoret. 

Sain yhdessä sunnuntaipäivässä kaikki asennettua ja sitten poistettua vanhan puhelimen tiedot. Tämä oli sikäli hankalampi siirto, että vaihdoin käyttöjärjestelmää eli sovellukset eivät todellakaan latautuisi itsestään vanhan mallin mukaan miltään tililtä, vaan ne olivat kaikki Android-versioita ja nyt tarvitsisin Applen versiot. Saisin alkaa asentelut nollasta ja käsin. Urakka inhotti etukäteen.

Todella moneen sovelluksen aktivointiin tarvittiinkin vielä vanhan puhelimen apua, tai se oli siihen vähintäänkin hyödyllinen. Että vanhaan tuli joku koodi tai ilmoitus, jonka avulla voi siirtää tilin uuteen. Aika hämmästyttävää ja varsinkin niin, että SIM-korttihan oli jo poistettu vanhasta ja laitettu uuteen. En tiennyt, mitä kaikkea puhelin voikaan tehdä kokonaan ilman SIM-korttia vielä. Sikäli oli aika sattumanvarainen onni, että jätin vanhan vielä päälle kaikkineen enkä heti palauttanut tehdasasetuksiin.

Jotkut sovellukset kerta kaikkiaan kettuilivat eli väittivät, että kirjoittamani salasana olisi väärin. Kun joka puolelta tsekattiin, Macin avainnipusta, verkkosivulta tietokoneella tai vanhasta puhelimesta, näki, että salasana on ihan tasan oikein. Minun oli pakko vaihtaa Facebookin salasana, että pääsen sinne uudella puhelimella. Pysäköintimaksusovellus Easypark oli heittänyt tilini ja tietoni romukoppaan ja jouduin tekemään uuden tilin. HSL oli jopa niin kiva, että väitti, että ei tällaisella salasanalla tänne pääse, eikä voi myöskään resetoida salasanaa tälle käyttäjänimelle. Mutta kun yritti luoda uuden tilin, niin meiliosoite olikin kummallisesti jo käytössä. Ihan paskaa. Jollain sain senkin selvitettyä. Ilmeisesti resetoin salasanan tietokoneen ja verkkosivun kautta ensin. 

Kyllä tuo iPhone ottaa huomattavan kauniita valokuvia, täytyy sanoa. Otin kissa Doruksesta kuvia muotokuva-tilassa. Ja pihan kasvien kuvat ovat hyvin tarkkoja ja kaunisvaloisia.

Kävimme vihdoin hankkimassa uudet keittiötikkaat vai mitkä ne taitettavat pikkuraput ovat nimeltään suomeksi. Olen pitkään halunnut entisiä korkeammat, jotta yletyn myös yläkerran älyvapaan korkean katon koristeisiin ja pölyihin. Ja helpompi se on alakerrassakin putsata kaappien päältä, jos ylettyy kunnolla. Tai mitä lamppujen asennusta sitä nyt onkaan pakko välillä tehdä. Mieheni ei ongelmaa niin tunnista, koska meillä on yli 30 sentin pituusero. 

Rautakauppa oli taas kunnossa. Viimeksi siellä vaihdettiin kattolamppuja neonputkista ledeihin ja kaiki hyllyt oli raivattu syrjään sekaisin. Nyt olivat laittaneet kaiken uusiksi. 

Kyltti rimmasi. 

Jostain minulla oli etukäteen visio, että siellä myydään jotain makeaa kahvipullaa meille. No siellä olikin pöytä täynnä vohveleita ja keksejä remontoinnin lomaan mukaan otettavaksi, sinällään fiksu markkinointitemppu. Meillä oli muuten vaan keksivarasto loppu, joten heti tartuttiin tilaisuuteen.

Ehdittiin sisään juuri ennen tätä rankkasadetta.

Paluu arkeen, juhlaan ja remppaan

Lomalta paluu. Einestä ruokakaupasta. Ei tee mieli kokata eikä ehdi. Pesin ja ripustin viidet pyykit ja latasin tietokoneelle 700 valokuvaa. Etu- ja takapihaan oli pakko antaa vettä letkulla, koska hortensia oli käpristymässä kuumuuteen. 

Palatessa täällä oli oikeasti 34 astetta, enemmän kuin Kreikassa oli koko loman aikana! Jotenkin törkeää, että puuskutat siellä kymmenen päivää 31 asteessa ja kotona onkin 34 ja 32 ja 30 asteen päivät vastassa. Ja rutikuivaa taas. Kysyn, pitääkö olla joka kesä nykyään se sama homma, että kasvit käpristyvät paahteeseen ja kuivuuteen. Eikö ole enää normaaleja kesiä, jolloin sataa vähän väliä? 

No, parin viikon sisään tästä alkoi sadekausi ja on satanut aika monta kaatosadekuuroa päivittäin. Nyt vettä riittää taas.

Pesin myös kaikki talouden silmälasit ultraäänilaitteella. Töhnät irti.

Töihin meno ahdisti aivan hirveästi ja teki mieli vaan kääntyä kesken matkan ja mennä takaisin kotiin eikä koskaan enää palata työpaikalle. Menin kuitenkin. Ensin siellä oli tekniset ongelmat vastassa, tietokone ei meinannut ladata eikä ottaa yhteyttä monitoreihin ja siinä meni ensimmäinen tunti tajuta, että joku on säätänyt kaapeleita ja tökännyt yhden johdon latausaseman väärään reikään. Kiva että mun tavarat hajotetaan mun loman aikana. Selvisi, että se oli ollut jopa osaston tietokone-ekspertti yrittäessään korjata ja testailla muiden ongelmia. Huppista.

Onneksi toimiston seinällä on inspiroivia huoneentauluja.

Sitten päästiin remonttihommiin. Ei omiin, vaan miehen siskontyttö on poikaystävineen ostanut rivitaloasunnon vuodelta 1979 ja sinne pyydettiin kaikki kynnelle kykenevät maalaus- ja pintaremonttiavuksi. Siellä pitäisi hioa ja maalata ties sun mitä.

Nähtiin kämppä. Onhan se vähän vanha ja kulunut. Mutta on siellä ihan hyvin tilaa. Yläkerrassa on 3 huonetta ja kiva moderni kylppäri ammeineen ja leveine kahden paikan lavuaareineen, parempi kuin meillä, ja sen päällä vielä ikkunallinen ullakkohuone, jossa on pyykkinarut ja paljon säilytyskaappeja ja jota voisi oikeasti käyttää moneen asiaan ja jopa oleiluun. On myös autotalli, mikä on ihan luksusta minun silmissäni, ja sen vieressä pihavarasto. On etupihaa ja takapihaa.

Ekalla keikalla lähinnä kannoin klapeja pakettiautoon. Pihalla pienittiin pyörösahalla palkkeja, jotka oli turhina irrotettu olohuoneen katosta, ja ne olivat käypää polttopuuta tytön vanhempien lämmitysuuniin talveksi. Hirveät halkopinot, joita tetristin tavaratilaan.

Laitoin itse sekaisin pinkkiä ja liilaa tukkaan kampaaja-aikaa odotellessa.

Myöhemmin mieheni maalasi olohuoneen katon ja minä eteissopen monine mutkineen ja oviaukkoineen. Kaikki pitää aina maalata kahteen kertaan, se on armotonta. 

Oli aika monta vaihetta vielä. Minusta se näytti aika loputtomalta ja lannistavalta, siltä ettei mikään riitä, aina on vielä 100 asiaa tekemättä. Uudelleen rapattuja olohuoneen seiniä ei voinut alkaa maalata ennen kuin ne on hiottu hiomapaperilla ja puhdistettu kosteilla rievuilla, siis mitä hittoa ja kuka senkin käsin tekee. Katto piti maalata toiseen kertaan ja sitten olohuoneen kaikki seinät kahteen kertaan. Keittiö piti asentaa, kaapinovia on maalattu ja uunia puhdistettu muissa osoitteissa ja ne piti tuoda takaisin ja koko keittiö kuurata.

Se rauhoitti jo tilannetta ainakin minun päässäni, että siellä kävi oikea remppaäijä katsastamassa ovenkarmit ja mahdollisesti ulko-ovetkin. Parempi että ammattilainen lakkaa niistä kunnollisia. Saas nähdä jaksavatko he maksaa eli kuinka persiilleen lennättävä summa sieltä tarjouksesta tulee, kun ammattilainen sanoi tarvitsevansa 3 päivää tai ainakin 2 ja puoli kaiken sen teippaamiseen ja maalaamiseen. Kaikki sisäoviaukot plus paljon muuta.

Mutta pääosin kaikki onnistui ajoissa ja nyt on muutto jo lähes hoidettu. Jälkikäteen riittää pikku työmaita varmaan vielä kuukausiksi.

Ilahdus: tänne ilmestyi laktoositonta ranskankermaa, kiitos Arlan. Mahani tykkää.

Maailman kauneinta pastaa eli värjättyä farfallea.

Tuli myös kutsu yhden tutun naisen 50-vuotissynttäreille, vanhoja mieheni luokkakaveripiirejä. Oli oikein vuokrattu sali ja se oli aika täynnä vieraita. Tiskiltä sai ensin kakkukahvit perinteiseen tapaan. 

Kahvia ja kakkua, joka on meillä läänin perinteistä marja- tai hedelmäpiirakkaa.

Muutenkin tarjoilu meni perinteisten hollantilaisten synttärijuhlien kaavan mukaan prikulleen. Dokumentoin kulun. Eli kahvien jälkeen saa alkaa juoda kaljaa. Sen kyytipoikana on kulhoissa sipsejä - yleensä paprikalla maustettuja - ja suolatikkuja. 

Ja illan edetessä viimeisessä vaiheessa lämpenee rasvakeitin ja sitten saa friteerattuja suupaloja kuten bitterballeneita majoneesilla tai sinapilla. 

Jossain vaiheessa juhlakansa veti myös letkatanssia kädet toistensa harteilla eli ”poloneesia” ympäri salia murrehumpan tahdissa. Myös hyvin perinteisesti sukulaisporukka esitti päivänsankarille laulun ja laittoi hänelle hassun hatun päähän ja sellaista.

Synttärisankari harrastaa line dancingiä juuri siinä tanssikoulussa, jossa bileet pidettiin, ja siellä oli monta kurssiryhmäläistä. Liittyen harrastukseen soi aika paljon vanhaa kantrimusaa ja rocknrollia, josta totesimme, että 50-60-luvun musa on jopa meille vanhoille liian vanhaa.

Maanantaiaamuna kun ajoin moottoritiellä, ilmeisesti rekan perästä lensi kivi tuulilasiini ylös keskelle, aika kovaa poksahti. Siihen tuli pyöreä jälki. Sitä sitten selvittelemään autovakuutusyhtiön sovelluksella puhelimen kautta. 

Apissa voi suoraan ilmoittaa, että kivi on käynyt, ja voi suoraan valita paikkakunnaltaan tuulilasikorjaamon. Täytin kokonaisen online-lomakkeen ja liitin siihen valokuvia. Myöhemmin Venrayn Autoglaz soitti ja heille oli vakuutusyhtiö kuulemma sanonut, että koko tuulilasi pitää vaihtaa. Ihmettelin, he selvittivät sen, ja sitten se oli muutettukin vain korjaukseksi. Meilissä luki vielä väärin, että maksaisin itse omavastuuosuuden, mutta ei se näin mene. Korjaus on kokonaan ilmainen minun vakuutuksessani. Omavastuu olisi vain, jos koko lasi vaihdettaisiin. Soitin ja tsekkasivat senkin sitten. Koko päivä puuhaa saada kaikki selvitettyä.

Firmalla oli halli heti autopesun kulman takana. Se on se diskoautopesu, jossa välkkyvät värivalot. Ne ovatkin ihan samaa firmaa. Tuulilasin odotustilasta oli sivuovi suoraan autopesutunneliin ja sama henkilökunta kävelee pesulan puolelta korjaushalliin. 

Luin lehteä odotusaulassa.

Sivuovi autopesuun.

Jotenkin sähläämistä. Kaikkea tekemässä oli 4 eri miestä yhtaikaa. Yksi kävelee paperin kanssa tuonne ja toinen saman paperin kanssa takaisin. Yksi alkaa ojentaa minulle auton avainta, että tässä olis, pysäköin tohon - Öö, ei tää kyllä oo mun avain (katson kun kämmenellä lukee Kia)... - Ai jaa joo, missäs se olikaan... ai juu, jätin sen tonne autoon. 

Sitten pitäisi tulostaa paperi allekirjoitettavaksi. Nuori mies ei saa tietokonetta päälle, ruutu on mustana. Vanha mies löytää napin ja saa koneen käyntiin, mutta siihen pitää näpytellä salasana. Tuntematon. Soittaa toiseen rakennukseen, joku on siellä asettanut uuden salasanan. Saa puhelimitse salasanan. Ei aukene vieläkään, väärä. Lähtee toiseen rakennukseen printtaamaan paperia. Takaisin tulee taas eri äijä sen paperin kanssa. Voi hyvänen aika sentään. Mutta korjattua se tuli.

Menestys on se, että siniset kukat etupihassa kukkivat kaikki. Tuli oikeasti kukkahuiskuloita uusiin herkkiin nokkoslehtisiinkin kasveihin, jotka istutin viime syksyllä. Ohdakkeet kukkivat ja kimalaiset käyvät.