Miten pervo kylmä tuuli. Muutoin aurinko kuumentaa kunnolla ja olisi ihan bikinisää, jos ei olisi tuota viimaa idästä tai pohjoisesta koko ajan ja joka päivä. Pihassa kun istuu, häiritsee että puuskittain lehden sivut ja ruokapakkaukset ja nenäliinat lentävät johonkin. Varjossa on tuulen takia vähän liian viileää ja pitää ottaa villatakki päälle. Auringossa taas en voi kauan istua, ettei ala iho palaa.
Ihan hirveät siitepölyt kerroksena kaikkialla, ei ole pitkään aikaan satanut. Jopa vähän apokalyptisen epäilyttävä tunnelma, kun viikosta viikkoon on jokainen päivä pelkkää sinitaivasta eikä koskaan näy yhtäkään pilveä. Mutta nyt viikonloppuna pitäisi tulla joku ukkoskuuro ja sadekuuro.
Syreeni on upeassa paksussa kukassa. Piha kyllä kaunistuu silmissä, kun kaikki täyttyy vihreällä.
Tämä liian hyvä sää jotenkin myös tekee sen, että en saa asetuttua sisään tekemään palapeliä vaikka tahtoisin. Koska "pitää istua pihassa ja lukea siellä ja juoda pihakahvit ja nauttia vehreydestä ja säästä".
Illalla taas kun yritän aloitella palapeliä, niin sittenkin aina mieheni löytää telkkarista jotain liian mielenkiintoista katsottavaa eli lähinnä dokumentteja: tulee yllättäen ennestään tuntematon Air Crash Investigation, tulee Airport Lost and Found, Toronto Airport, Ambulance UK, ja nyt on taas uudet kaudet Schipholia ja Amsterdam Centraal -rautatieasemaa. Ja perjantaisin katson The Voice of Hollandia, josta puuttuu enää finaali. Ja tuli myöskin huomaamatta seurattua koko kausi "Flikken Maastrichtia" eli Maastrichtin kyttiä, joka on perinteinen fiktiivinen rikossarja. Kausi oli ilahduttavan laadukas juonenkäänteineen.
Vähitellen tämä aika rientää enkä missään nimessä ehdi hankkia ja lukea uusia e-kirjoja vaikka luulin, että otan lukumaratonin tähän väliin.
Meillä pesii nyt sepelkyyhky murattipuskassa, joka roikkuu aidalta. Ihan surkeat heikot heiluvat pari oksaa, voihan yritys. Sehän on tiedossa, että kyyhky laittaa noin kaksi oksaa ristiin ja sanoo, että jaahas, siinä on pesä. Mutta tuossa ei ole oikein mitään materiaalia. Saa nähdä, pysyykö siinä munat ja poikaset. Kovasti siinä nyt haudotaan.
Ymmärrän tietysti, että nyt kun naapurin iso kuusi on poissa, niiltä puuttuu pesäpaikkoja ja ne yrittävät nyt sitten mitä vain muuta sen lähistöllä. Sikäli ne ovat hyvässä paikassa meidän pihassamme, että me emme niitä häiritse.
Kampaajalla raavittiin sinisten värien viimeiset jämät purkeista ja ne riittivät juuri yhdeksi kerraksi. Nyt pitää vielä käyttää pinkit ja violetit loppuun. Päätin nimittäin, että vähitellen lopetan tukan värjäämisen ainakin toistaiseksi. Sovittiin kampaajan kanssa, että käytämme hyllystä pois ne henkilökohtaisesti vain minulle tilatut varastot, joita siellä vielä on.
En enää jaksa istua pitkiä blondeeraussessioita, joissa menee puoli päivää. Ja maksaahan se myös jotain. Jos pärjäisin seuraavaksi taas luonnollisella värillä. Vaan on siinäkin tottumista tietysti monen vuoden shokkivärien jälkeen.
Kävin huonekalukaupassa katsomassa uutta tyynyä minulle, koska vanha on muhkurainen. Voihan sen Ikean pestä, mutta ei siihen mikään auta, että se on paakkuinen eikä tasaannu enää, vai. Toivoin oikein littanaa tyyynyä, koska ohuimmatkin ovat minulle useimmiten liian paksuja ja tuntuvat niskassa pahalta. No olihan siellä littana ja se oli nimeltään "lasten tyyny". No sama se, se oli ihanan ohut kerrankin.
Purin tyynyn muovista olohuoneessa ja 10 sekuntia sen jälkeen Jip makasi sen päällä torkkumassa. Sen jälkeen kissat riehuivat ja tyyny sekä istuinpehmuste makasivat penkin alla, ja Jip jatkoi torkkujaan tyynyn päällä siellä lattialla. Nostin tyynyn takaisin penkille, ja seuraavaksi Janneke lepäili tyytyväisenä sen päällä. Vielä myöhemmin Janneke oli käpertynyt aivan intensiiviseen uneen onnellisena. Joku maailman paras nukkkumapaikka, koskaan nähnyt parempaa?
Kuinka kissat tulevatkaan pettymään kun kerron niille, ettei se ole niiden tyyny, vaan minun... Mutta voisinhan lahjoittaa niille vanhan tyynyni, joka on menossa roskiin.
Lasten tyyny oli tosiaan aivan ihana niskalleni, heti ihan taivaallinen. Mutta kun minulla on lievä nuhailu päällä ja nenäontelo tukossa, otin sen alle kuitenkin kakkostyynyn. Mutta kunhan tämä hengityselin paranee täysin, niin se tyyny on ihan täydellinen.
Vanhan tyyny vietiin olohuoneen penkille, ja Jip oli silläkin heti torkkumassa. Kelpaa myös.
Kävin kaupoissa, menin vapputunnelmaan ja otin mukaan minidonitseja ja yhden cocktailjuomatölkin. Ja vaahtosienikarkkeja. No nyt olisi suomalaista vappua. Pitäisikö sitä juhlia aattona vai vappupäivänä. Molempina. Aloittelin donitsit kahvin kanssa. Mitään juhlia ei kyllä ollut, päivä on arki täällä ja mieheni oli töissä tavalliseen tapaan.
 |
| On siellä perunasalaattikin. |
Olen tällä kertaa kirjoittanut arviot kaikista euroviisukappaleista ja aion julkaista ne seuraavaksi blogissa.
On ikävää, että nykyään on poliittinen statement, ettei boikotoi euroviisuja. Mitä tahansa mieltä onkin itse Israelin politiikasta ja toimista, miljoona muuta ovat sitä mieltä, että aivan väärä mielipide ja paha ihminen. Sama tilanne, jos onkin päinvastaista mieltä. Siksi tästä on aika turha vääntää enkä jaksaisi vääntää.
Mutta ehkä haluan perustella sen, miksi silti edelleen haluan seurata musiikkikilpailua. Jos nyt ottaa poliittisen kannan, niin maiden osallistuminen ei kuitenkaan ole minun päätettävissäni eikä minun boikottini siihen vaikuta. Lopulta taustalla vaikuttaa raha, raadollisesti. Yhden maan poissulkeminen ei ole edes kokonaisten valtioiden tekemien boikottien saavutettavissa. Hollantikin jää pois tältä vuodelta protestina. Kuten näkyy, ei sillä saavuteta mitään muuta kuin että edelleen on Israel on kisoissa, mutta Hollanti ja pari muuta maata ei.
Tilanne tuskin tulee muuttumaan, eli aikooko Hollanti nyt sitten jäädä seuraaviksi 50 vuodeksi ulos viisuista? Ja mitä se auttaa? Viisuissa on hyvin monta muutakin maata mukana ja kiinnostavaa kappaletta ja artistia, joita fanit haluavat tukea ja niistä innostua.
Näin ikivanha sotatanner kun ei ole minkään kulttuurialan vaikuttajan muutettavissa, vaan ratkaisu pitäisi tehdä siellä kansainvälisen politiikan johtotaholla. On liikaa vaatia jotain laulajaa tai edes kaukaisen maan yleisradioyhtiötä ratkaisemaan tällaista vuosikymmeniä kytenyttä konfliktialuetta, kun siihen eivät edes suurvaltioiden johtajat pysty.
 |
| Janneke syö kärpäsen. |
Hollannilta kysyn myös, että miksi aktivistit laittavat kaikki paukkunsa vain viihdealalle ja musiikkiin? Miksi yksikään ääni ei vaatinut, että Hollanti jäisi pois viime talviolympialaisista? Niissäkin oli nimittäin Israel mukana. Miksei kukaan vaatinut, että kaikki urheilijat jäävät kotiin eivätkä kilpaile siellä? Jättäisivät kultamitalinsa saamatta. Miksi sitä vaaditaan kulttuurialalta, muttei urheilulta? Oikeasti epäreilua.
Kukaan urheilija ei edes joutunut haastatteluissa perustelemaan, miksi kehtasi olla kisaamassa olympialaisissa. Kuten laulajilta tivataan, kun menevät viisuihin rakentamaan omaa uraansa.
Viisuista on tosiaan harmonia poissa ja poliittinen äänestäminen pilaa kuvaa, mutta en näe ratkaisuna koko instituution hylkäämistä. Kaikesta huolimatta haluan pitää viisuni, olen kuunnellut kappaleet ainakin kuusi kertaa ja katsonut viralliset videot, ja pukahdan mielipiteeni ensi artikkelissa.