Kissat tutkivat talon

Olin saanut ylimääräisen etätyöpäivän kissojen hakuviikolle emmekä joutuneet jättämään niitä yksin ensimmäiseen viiteen päivään. Se oli hyvä strategia. Siinä ajassa ne ehtivät oppia reviirinsä jo hyvin ja pystyimme katsomaan, mitä pitää optimoida käytännön arjessa.

Ensimmäinen työpäivä toimistolla meni ihan hyvin, kun kissat olivat ensimmäistä kertaa koko pitkän päivän keskenään kotona. 

Janneke oli jo kehittänyt rutiinin mennä sikeimmille iltapäivänokosille yksin yläkertaan makuuhuoneeseen pieneen kissanpetiin, jonka olin sinne etukäteen designannut. Siinä on pikkulipaston päällä matala minipöytä nurin päin, ja näin syntyneessä ”laatikossa” pehmeä tekoturkispeitto. Jip pysyy sillaikaa olohuoneen tornissa.

Makuuhuoneen peti.

Meillä on kissavalvontakamera eli nettikamera, josta voidaan katsoa puhelimen sovelluksella, miten menee, sen mukaan mihin olemme kaksi kameraa suunnanneet. Näimme siitä, että siellähän Janneke tuhisi koko iltapäivän omassa vaaleanpunaisessa prinsessapedissään.

Kissanhyllyjä ja rappustietä käytetään yhä useammin.

Ja yhä tarkemmin nuuskitaan kaikki esineet.

On mahdottoman koomista kuulla, kuinka se kissan nuuskuttelu kuuluu oikein sellaisena tuhinana. Nuh nuh nuh, kun ne käyvät läpi jotain pintaa nenällään. Jip löysi ruokapöydän lankkujen välistä jonkun vanhan juustonkuoren palan, joka on sinne lentänyt kaksi vuotta sitten. Kyllä haistaa sen.

Yhtenä päivänä kävimme tutustumassa kylppäriin. Kovasti oli nuuskittavaa Jannekelle. Se näytti myöhemmin Jipille uudet paikat.

Pesukoneen rumpukin tietysti löytyi. Sinne hypäsi Jip. On tunnettua, että kissataloudessa täytyy varmistaa aina todella tarkkaan pesukoneen sisältö ennenkuin käynnistää ohjelman.

Eri päivänä taas tutustutin Janneken vaatekomeroon. Avasin oven ja se oli hetikohta nuuskimassa uteliaana. Jip katseli pöydän alta ja tuli pian perässä.

Keittiön pesuallas ja hanasta valuva vesi ovat myös pitkän tutkimisen aiheita. Jip halusi lopulta mennä kaikkiin talon pesualtaisiin istumaan.

Alavessan minialtaaseenkin mahtuu, kun yrittää.

Yöt ne pysyivät aina olohuoneessa ja tornissaan. Olikin aika ylläri, kun kerran laitoin aamuyöllä yövalon päälle käydäkseni vessassa, ja nurkasta katsoi kissa kissanpesästä pikkulipaston päältä. Ei sitä pimeässä näe eikä kuule, kuinka monta kertaa ne ehkä vaeltavat makuuhuoneeseen ja takaisin.

Aamua kohden kuului yhtäkkiä makuuhuoneesta Jipin kutsumiuku, jolla se houkuttelee Jannekea paikalle. Ja lopulta tunsin jalkopäässä plompsahduksen: kissa oli uskaltautunut sängylle.

Keksin heittää lattialle tyhjän vessapaperirullan hylsyn, ja ne leikittävät sillä itseään ihan itsenäisesti tönimällä ja jahtaamalla sitä pitkin lattiaa. Halpa lelu. Myös rypistetty kauppakuitti on hyvä pallo, jota läimitään joka päivä.

Viralliset pehmolelut ja onkilelun jahtaaminen toimivat myös. Erityisesti yhtä pehmeää ötökkälelua Jip pureskeli sen verran innoissaan, että siinä on varmaan tuju annos kissanminttua. Ja sen jälkeen se makasi nurkassa naama kaappiin päin niin että mietin, että nyt se on ihan pöllyssä. Tämä lelu menee välillä kaappiin jäähylle.

Jip oli ikkunalaudalla kilpipiilea-kasvini vieressä. Sitten yhtäkkiä jotenkin kummasti kasvista oli irronnut lehti. Jip leikki lehdellä, heitti sen lattialle, pomppi sen perässä ja ryömi sitä etsimässä. Jannekekin tuli katsomaan. Olen tarkistanut, että se ei ole kissoille myrkyllinen. 

Mutta jos siitä vaikka joka päivä irtoaa mystisesti yksi lehti, niin aika pian ei ole mitään jäljellä. Siinä on meinaan vain noin kuusi lehteä.

Kasvista irtosi lehti. Miten se nyt noin.

Mieheni totesi, että ehkä ne tarvitsevat vieläkin enemmän virikkeitä. Haimme kaupasta lelun, jossa pallot pyörivät kourussa kerrosten välistä. Se oli heti hyvin mielenkiintoinen. Jip käyttää reikäisen muovipallon pyydystämiseen esim. yhtä kynttään ja koukuttaa sen siihen: saalis on kiikissä eikä liiku.

Hehe, sitten kissat olivat todellakin saaneet ne pallot ulos kourusta päivän aikana. Aika vahvoja tai älykkäitä. Lelun muovi joustaa hitusen eli jos kiskoo tosissaan niin pallot voivat plupsahtaa ulos.

Insinöörit tutkivat pallokourun.

Paikkakin saatetaan viedä, kun kerran nousee.

Tein viiden minuutin videon kissojen touhuista Youtubeen:

https://www.youtube.com/watch?v=Pu2BT9dFDus

Kissat uudessa kodissa

Kissojen sopeutumisessa on edistytty joka päivä. Nämä eivät olleet sen luonteisia, että tulisivat heti puskemaan ja vieraankin ihmisen luo, vaan arkoja tapauksia. Ne tarvitsevat aikaa ja rauhaa. 

Tuntui siltä, että ensin on tärkeää saada ne luottamaan kotiinsa ja ympäristöönsä. Tutustuttaa ne kaikkiin paikkoihin ja antaa niiden määrätä tahdin. Sitten, kun oma reviiri on selvä ja ne kokevat sen turvalliseksi, voi alkaa lähentyminen ihmisiin. 

Yhdessä kissakirjassa osuvasti sanottiinkin: ”Kissa on kontrollifriikki eläin.” Se haluaa tietää, mitä ympäristössä on, mitä siellä tapahtuu ja mikä muuttuu. Siksi uudet esineet ja ostokset, jotka tuodaan reviirille, pitää nuuskutella ja tutkia.

Ensimmäiset päivät olivat vaikeita ja ne pelkäsivät meitä. Vähitellen ne rentoutuivat hitusen kerrallaan. Ei enää tarvinnut tarkkailla koko ajan salaa, mitä me teemme, vaan torkkuessa saattoi jatkaa unia vaikka puuhasimme asunnossa. Alkoi rento haukottelu, venyttely ja turkin putsaus. Aivan vähitellen saimme luvan varovasti silittää molempia. Ne alkoivat kehrätä.

Ei pidetty kissanristiäisiä, vaikka päätettiinkin siskolle ja veljelle sopiva nimipari. Niillä ei ollut pentukodista vakiintuneita nimiä, joten saimme keksiä ne. Päädyttiin siihen, että ne ovat Jip ja Janneke, klassisten hollantilaisten lastenkirjojen mukaan. Niissä seikkailevat tyttö (Janneke) ja poika (Jip) mäyräkoiransa ja kissansa kanssa, mustavalkoisin piirustuksin kuvitettuna. Sopii mustavalkoisille kissoille.

Alkuun Jip otti torkkupaikakseen kissantornin luolan. Sanottiin, että sillä on sen oma ”man cave”.

Luolasto kelpaa kyllä molemmillekin torkkupaikaksi välillä.

Myöhemmin Jip makasi kissantornissa ja katsoi paikallistelkkaria, jossa uutistekstisivut vaihtuvat. Se tuijotti ruutua ihmeissään ja hätkähti aina kun sivu vaihtui liukumalla. Liikkuvaa kuvaakin katsoi niin tarkkaavaisena. Ihan varmasti ne eivät ole nähneet telkkaria eläessään, niin suuri ihme se oli.

Yöllä kuului kaikenlaista töminää alakerrasta. Illalla nähtiin, mikä se sirkus on, kun ne uskalsivat leikkiä keskenään edessämme. Ne jahtaavat toisiaan hulluna, ryntäilevät ja painivat. 

Siinä oli hyötyä siitä, että olimme näyttäneet niille jo eteisen, raput ja yläkerran. Väliovi eteiseen on yleensä raollaan. Ne käyttävät sitä jahtaamisleikkiin: yksi juoksee eteiseen ja toinen olohuoneessa vaanii oven takana valmiina hyökkäämään kun toinen tulee sisään.

Olin ehkä enemmän valmistautunut aikuisiin kissoihin, jotka lähinnä makaavat. Mutta tuli 9-kuukautiset pennut. Näistä on rauha vielä kaukana, kun ne riehuvat.

Kissanpojat ovat kuulemma villeimmillään 11 kuukauden ikään saakka. Eli nyt. Sitten ne ehkä alkavat rauhoittua. Noin vuoden iässä ne ovat virallisesti aikuisia.

Kyllähän ne vähän maistelevat kaikenlaisia naruja ja pureskelevat muoveja. Täytyy harkita, mitä jättää esille. Ja kun ne ryntäävät täysillä leikkiessään, ne liukuvat pitkin laminaattia niin että nyt lensi vesikuppi metrin ja lähes kaikki vesi levisi sieltä lipaston alle. 

Keittiössä Jip aiheutti kaaosta yrittäessään päästä jääkaapin päälle. Siihen tarvitaan mikrouunin päällistä väliaskelmana, ja siinä olivat tomaatit ja mandariinit tiellä. Kuului kaikenlaista räminää ja mandariinit makasivat mikron takana ja tomaatit olivat kadonneet. Niitä oli uunin takana pitkin ja ryömin niitä poimimassa.

Janneke on selvästi pienempi kuin Jip. Jip alkaa olla jo kunnon makkara, tarkoitan sellainen terveen tukeva. Janneke on niin pikkuinen ja kapea siihen verrattuna. Luulen, että se jää pienemmäksi aikuisenakin. 

Silti juuri Janneke on se rohkeampi. Menee edeltä uusiin paikkoihin. On utelias. Kokeilee insinöörinä materiaalit ja esineiden toiminnan.

Janneke myös kiinnostuu ihmisten ruuasta eli tulee norkoilemaan heti, jos haistaa, että meillä on vaikka jugurttia tai juustoa esillä. Se nuuskii yhtä lailla niin mehulasin kuin perunankuoretkin. Tsekkaus pitää tehdä kaikesta ja jos aines on sen mielestä herkullista, se yrittää maistaa. Sen kanssa saa olla varovainen tai ruoka varastetaan.

Molemmat juovat ihmisen vesilasista pöydältä eli sitten tietää, että se on kissan vesi, jos sellaisen jättää seisomaan.

En juonut kannusta. Tai ehkä join.

Muutaman päivän kuluessa ne löysivät kissansillan ja hyllyjen päällisen catwalk-reitin. Janneke ensin tässäkin asiassa, seuraavana päivänä Jip. Ne makasivat hetken molemmat hyllyn päällä ja se oli mahtavaa nähdä, että teoria toimii käytännössä.

Myös seinään asenntut juuttinarulla päällystetyt kissanraput toimivat oikein hyvin.

Paljon ollaan opittu.   

Ruoka: Ne syövät aika paljon raksuja. Kaipa siksi, kun ne ovat kasvuiässä. Ne annostelevat raksunsa itse ja syövät monta kertaa päivässä pieniä määriä. Ei siis tarvitse pitää ruoka-aikoja, vaan kuivamuonaa voi jättää aina tarjolle.

Märkäruokaan ne eivät ole tottuneet. Jaamme niille yhden pussin päivittäin eikä niillä ole tarvetta syödä sitäkään puolikasta loppuun. Joistain lajeista ne eivät pidä ollenkaan. Jos Jip kuopii ruokakupin vierestä lattiaa eikä syö, se tarkoittaa, että ”hautaa tuo pahalta haiseva scheisse sanonkomä mihin”. Katkarapuruoka oli sen mielestä pahaa. 

Onneksi netissä on nykyään todella paljon tietoa ja kokemuksia, jotka selittävät tiettyä käyttäytymistä, joten tämäkin viesti voitiin tulkita päivänselvästi.

Vesi: Ne juovat hyvin. Onneksi. Koska moni kissa tuppaa juomaan niukasti ja niitä pitää houkutella siihen. Meillä on täysin parhaiden kissapsykologien ohjeiden mukaan vesikupit eri paikassa kuin ruoka, ja kaksi eri paikkaa vedelle kulkureittien varrella. Kun näimme sen määrän, mitä ne juovat, hankimme koiraosastolta vielä laveammat vesikupit.

Kissanvessa: Toimii hyvin. Vahinkoja ei ole tullut vessan ulkopuolelle. Optimoimme siivilälapioiden malleja, jotta saamme pienemmätkin kikkareet paremmin suodatettua. Minusta on onneksi ihan rauhoittavaa siivilöidä kissanhiekkaa, sillä lailla ”my zen garden” -tyyppisesti. Kun hiekkaa on tarpeeksi, hajut kyllä hautautuvat sinne pian. Mutta pois siivotut tuotokset pitää viedä heti ulkoroskikseen.

Raapiminen: Ne alkoivat heti käyttää vaakatasossa olevaa pahvista raapimalautaa, jonka olin ostanut parilla eurolla, kun kissakirja niin selvästi suositteli sen muotoista. Heti menestys. Ne raapivat myös kissatornin lukuisia raapimapylväitä. Epävirallisista paikoista ne raapivat paksua tiivistä mattoa eikä se haittaa, se on vain vanha halpa matto.

Leikkiminen: Onneksi niillä on toisensa suurimman pentuenergian purkamiseen. Mutta kyllä ne leikkivät myös meidän kanssamme onkijahtausta, ja kelpuuttavat monenlaiset lelut ja paperitollot omatoimiseen riehumiseen.

Rytmi: Päivällä nukutaan noin 10-17 tai viimeistään 12-18. Se on ihan loistavaa työpäivien kannalta. Eivät ne pitkästy, kun ne kuitenkin vetävät lähinnä sikeitä. Illalla sitten leikitään ja syödään, mikä jatkuu osan yötä. Sitten taas nukutaan loppuyö, ja aamuhämärissä kai noustaan ja ollaan taas aktiivisia siinä 6-11.

Kiva kun paras kissoihin tutustumisaika on keskiyöllä. Silloin niille voi jutella ja silitellä parhaiten. Vähän hankalaa aamuherätyksen kannalta.