Enkku-ummikon muistelmat

Yhtenä päivänä aloin miettiä Patakakkosta, Suomen vanhaa kokkiohjelmaa. Mitä tiedän siitä: a) Se tuli jo mustavalkotelkkarin aikoina. b) Siinä on alkutunnarina se suomalaiskansallinen pajupillisävelmä tai mikä lie, hyvin muinaisen kuuloinen, ja moni osaa viheltää sen ulkoa. c) Siellä oli aina Kokki Kolmonen, Jaakko Kolmonen. Ja hänellä oli joku aisapari. Kaksi miestä. d) Heillä oli usein sellaiset naurettavat kalevalaislakit päässä. e) Aika usein he ainakin kesäaikaan kokkailivat ulkoilmassa.

Mietin ohjelman nimeä. Pata kattilaa soimaa. Eiku. Patakakkonenhan on siis se korttipelin kortti itse asiassa! Mitä sillä on tekemistä kokkaamisen kanssa? No pata. Kaksoismerkitys. Hassua, kun on Kakkonen ja siinä kokki Kolmonen, onhan se matemaattista huumoria. Niin mikä kakkonen? Ai juu, se tuli varmaan TV 2:lta ja siksi se oli Kakkonen. No nyt on monimerkityksistä mietitty oikein. Pataa eli kokkaamista TV 2:ssa eli patakakkonen, mikä onkin hassusti myös pelikortti, millä ei kuitenkaan ole tämän kanssa mitään tekemistä.

TV 2 esiintyy toki myös nimessä Pikku Kakkonen. Kuinka moni lapsi sitä mietti tai tajusi, että se on siksi Kakkonen, kun sen tuotti Ylen TV 2 eli Tampereen Tohloppi? Jälkimmäinen seikka tosin kävi selväksi Ransun murteesta.

Olikohan TV 2:lla vielä muitakin ohjelmia, joiden nimi päättyy sanaan Kakkonen? 

Taustaa tunnariin: ”Suomessa Roger Whittaker tuli tunnetuksi kappaleestaan ”Finnish Whistler”, joka oli vihellyssovitus kappaleesta "Oi jos ilta joutuisi". Whittaker esitti kappaleen vuonna 1974 Suomen euroviisukarsinnan väliajalla, ja myöhemmin sitä käytettiin Patakakkosen tunnusmusiikkina.”

Maalasin uudestaan Ikean puisen pikkulipaston, jonka olin itse maalannut sinisillä ja turkooseilla osioilla monta vuotta sitten. Olen katsellut, että no, oikeastaan nuo sävyt eivät puhuttele minua yhtään. Jos se oli mielestäni silloin nätti, niin mielipiteeni on muuttunut. 

Tässä kuva ensimmäisestä kuosista. (Ja Jip nuorena, puoli vuotta vanha kuva.)

Vihdoin aloin uudelleenmaalata kaikkien laatikoiden etuosaa ja koko laatikkoa kirjavasti eri sävyillä. Ei varsinaista suunnitelmaa. Mietin, että jospa ihanne on vaikka vähän joku Tequila sunrise tai Malibu sunset -värimaailma: oransseja, punertavia, keltaisia, hitusen vaaleanpunaisiakin sävyjä, violettia, plus sinistä. Improvisoin ja sekoitin vähän eri sävyjäkin märkää märälle. 

Helppo ja nopeahko askarteluprojekti, joka ei vaadi valmisteluja, ja akryylivärejäkin on olemassa suuri varasto.

Tulos. Jos värijärjestys ei miellytä, laatikoita voi vapaasti vaihtaa keskenään.

Jip yritti monta kertaa syödä vessaharjaa. Selvästi hirveä tarve pureskella jotain. Ehkä sille pitää ostaa kissanruohoa kaluttavaksi.

Valmista kissanruohoa myydään ruukuissa, silloin tällöin näkyy kaupoissa. Mutta ensimmäisessä eläinkaupassa, jonne ajoin, aiempi viherhylly olikin poissa. Kysyin. Toimitusvaikeuksia. Nyt ei ole ollut kissankasveja pitkään aikaan. Toimittajalta ei saa tavaraa. Ajoin toiseen kauppaan, jossa kerran näin eläinten pureskelukasveja. Ei ollut enää, se oli joku väliaikainen kampanja. Kolmannessa kaupassa vihdoin oli kassalla yhtä lajia pitkää kissanruohoa.

Löysin sen ympärille painavan saviruukun, johon se sopii. Pelkkä kevyt muoviruukku kaatuisi koko ajan.

Testaus. Jip tuli sopivasti paikalle norkoilemaan. Annoin kasvin keittiön lattialle ja jees. Varovainen lähestyminen ja kiinnostus. Pian se jo pureskeli. Oikein haukkoi ruohoa suuhunsa ja pureskeli äänekkäästi nam nam. Lopulta Jannekekin heräsi ja tuli varovasti hiipien katsomaan, että mitä ihmettä täällä tapahtuu. Molemmat pitivät ruohosta, mutta Jip oli varsinkin onnellinen.

Tukkani alkaa olla hankalan pitkä pehko, kun on ekstrapitkä 5 viikon kampaajaväli. Mallia harakanpesä.

Yksi aamu kun peruutin autoani ruudusta, kuulosti taas siltä että auton renkaat sanovat viu viu. Tietsä sellainen kuminen narina ja vinkuna, kun rengas kääntyy kadun pinnassa. Joissain meidän pysäköintihalleissamme on joku sellainen sileä päällyste, että kaikkien autojen renkaat kihnuttavat kuuluvasti, kun siellä kääntyy ruutuun. Mutta yleensä sellainen ääntely tuo mieleen tosi löysän kumin. Eli sen, että rengas on lässähtänyt ja pitäisi pumpata.

Olen kerran käynyt siinä tilanteessa yksin ilmapumpulla ja pumpannut renkaat varmuuden vuoksi. Mutta jos sinne joutuu yksin, se on tyhmä tilanne. Koska silloin ei ole partneria lukemassa näytöltä totuutta, että kuinka paljon siellä nyt oli sitä painetta. Oliko joku rengas löysällä vai ei yhtään. Nyt päätin, että niin rasittavaa kuin se on, minun täytyy pyytää mieheni mukaan illalla.

No siellä selvisi, että minun kaikki renkaani olivat täysin hyvissä paineissa! Tasan ne 2,3 ja 2,1 jotka niihin oli laitettu. Viu viu vaan. Mistä se kuminen ääni sitten johtuu, en tiedä. Renkaat ovat uudehkot ja profiilia riittää.

Tuli vain siten todistettua, että minun ei tarvitsekaan panikoida, vaikka renkaista kuuluu kuminen ääni. Minusta se on outoa. Mutta se on tieteellinen totuus.

Tämäkin sanoo välillä viu viu. Yleensä klo 4 yöllä.

Töissä kerrosten pikkukeittiöihin tuotiin uudet kahviautomaatit ja se oli ilmeisesti tärkeä investointi. Kaipa ne vanhat olivat niin vanhentuneet, että oli pakko vaihtaa. Kuulemma niissä oli jo liian usein vikatiloja. Uudet ovat eri merkkiä ja niissä on säiliö oikeille kahvinpavuille, jotka se jauhaa. Ihmiset varmaan tykkäävät parempilaatuisesta kahvista. Ja ruokala menettää kahvituloja myymästään baristakahvista, jos ihmiset siirtyvätkin enemmän ilmaiseen automaattikahviin.

Olen varmaan ainoa, joka kaipaa vanhoja kahviautomaatteja, koska niiden valmis sokeroitu tee oli erinomaista. Uudesta ei saa teetä ollenkaan. Tee, jonka pussista vedän, ei ole niin hyvän makuista. Onneksi edes kaakaota saa uudesta automaatista myös, koska se on välillä kiva juoma. Tosin yksi tuli jo pettyneenä kertomaan, että uuden kaakao ei maistu yhtään niin hyvältä kuin vanhan. No perhana.

Tein huvikseni ikivanhan 200 palan kissapalapelini, jota tein jo 80-luvulla omalla kirjoituspöydälläni. Se on varmaan peräisin 70-luvulta. Falcon, UK. Se on aika haastava pienehköstä palamäärästään huolimatta. Muistan tarkkaan, kuinka vaikeaa oli määrittää epämääräisen tummia turkkikarvan paloja paikolleen, samoin sumeita kasvin osia, joiden takana pilkistää turkkia sekavassa konstellaatiossa. Tosi paljon saa kokeilla paikalleen eri paloja ihan summamutikassa.

Sen muistan, että ihmettelin senkin ääressä kieliasioita. Laatikossa lukee nimenä reunassa  ”MY PAL”. Ja se oli minusta hassu ilmaisu. En osannut englantia enkä ainakaan mitään harvinaisehkoa pal-sanaa. Vasta suunnilleen nyt vuonna 2024 tiedän varmasti, että siinä  lukee ”mun kaveri”. Se kissanpentu kuvassa on niinku sun kaveri.

Mietin lapsena: Mitähän ihmettä tuo mahtaa tarkoittaa... Ja tosi hassua, että suomeksi se on palapeli ja sitten siinä lukee englanniksi ”pal”, josta joku idiootti voisi kuvitella, että jospa ”pal” viittaakin palapeliin. Kuten oli se yhden kaverin luokalla ollut poika, joka oli kuulemma sitä mieltä, että kun suomen mistä tahansa sanasta poistaa vikan kirjaimen, niin saa englantia. Tuoli > tuol. Pöytä > pöyt. Jne. Niin jospa se pitääkin paikkansa ja Pal on Palapeli.

Sekoan. Kuinka outo sitä oli lapsena.

Rankkasadetta englanniksi

Jokavuotiset markkinat rakennettiin keskustaan. Yhdellä parkkipaikalla, neljällä aukiolla ja yhdellä kadulla kaikki täynnä karuselleja, kojuja ja pyörityslaitteita.

Kävimme etukäteen katsomassa rakennusta. Se on kai yleinen huvittelumuoto. Siellä ovat perheet ja pariskunnat ja skidiryhmät pyörillä ja kävellen illalla tarkastelemassa, mitä tulee mihinkin. 

Tuolit ja alusta puuttuvat mustekalasta.

Hirveän korkea laite, pyörivä vipuvarsi jossa istutaan varren uloimmassa päässä, seisoo tällä kertaa kunnantalon edessä poikittain. 

Laitteita tulee Saksastakin.

Ison laitteen paikalla torilla on tällä kertaa Snow Jet, jossa istutaan kapseleissa peräkkäin ja joka pyörii ja pyörii aika lujaa ympyrää. Se on koristeltu hanki-, jääkarhu- ja alppitupamaalauksin eli talviteemalla.

Lauantai-iltana tehtiin perinteinen kaljakierros kavereiden kanssa ja satoi vain jonkun kuuron välissä. Mutta viileää oli, harvoin on elokuun markkinoilla takkia tarvinnut. 

Belgialainen hedelmäolut 3 euroa.

Yhdeltä yöllä porukka halusi dönerpaikkaan, joka on yöllä neljään asti auki ja mietin, että ei tässä nyt varsinainen nälkä ole, mutta jos jakaisin pizzan mieheni kanssa niin puoli pizzaa voisi mennä.

Kello yhden pizza.

Hollannin markkinoiden uusin hitti tänä vuonna on söpöllä naamalla varustettu pehmolelu-p*ppeli. Niitä voi voittaa pallonheitossa, narunvedossa, ampumakojulla ym. ja moni iloisena sellaisen saikin tarpeeksi yritettyään.

Sunnuntaina oli ihan kamala sää. Loputon valtava rankkasadealue löllyi koko Hollannin yllä niin, että satoi 12 tuntia taukoamatta ihan kunnolla. Vasta iltayhdeksältä sade alkoi lopuskella ja markkinayrittäjät saivat vähän tuloja.

Tämä nauratti jälkeenpäin: opin vasta joskus viime vuonna tajuamaan, että ”pouring rain” tarkoittaa englanniksi kaatosadetta. En ollut koulussa nähnyt tuota yhdistelmää enkä pelkkää pour-verbiäkään, joten koko teini-ikäni luulin, että 80-luvun poplauluissa lauletaan siinä kohdassa aina ”boring rain”! Onhan se sade aika tylsää, yleensä silloin on harmaa sää. Aina luulin, että valitetaan tylsästä sateesta. Ähäs!

Tuolla taas uhkaa muhkea sadepilvi.

Sadesäätä.

Yritän töissä opetella vähäsen uudenlaista aluetta ja jouduin jo askartelemaan sen pariin tositoimiin, kollegan ollessa lomalla. Ennen lomaa olin saanut siihen yhden pikku opetustunnin.

Minut pelastivat (taas) omat muistiinpanoni. Jokaisessa työssä minun monimutkaiset tehtäväni pelastaa se, että tunnollisesti teen itselleni käyttöohjeet kaikkiin vaiheisiin. Kirjoitan muistiin yksityiskohdat aina heti kun olen saanut jotain uutta tietoa. Minulla on sen verran monia erilaisia monivaiheisia tehtäviä, että osa niistä kyllä pääsee unohtumaan ennen seuraavaa tarvittavaa kertaa, ja silloin katson omaa käyttöohjettani ja osaan taas kaiken. Myös poikkeukset, mahdolliset virhepotentiaalit ja erikoistilanteet.

Aika usein minua suorastaan yritetään estellä kirjoittamasta sitä käyttöohjetta talteen. ”Ei tähän ohjeita tarvii, tän osaa ihan tosta vaan. Pari kertaa kun teet niin ei tässä oo mitään ihmeellistä.” Itse tiedän paremmin, mikä kannattaa, koska yksityiskohdat ovat tärkeitä. Kun kirjoitan ”ihan helpon” tehtävän muistiin, siitä täyttyy helposti 4 aanelosta eri aspekteja, jotka pitää muistaa ottaa huomioon. 

Onneksi en anna kenenkään muun sanella oppimismetodejani ja saan käyttää työaikaani oppimiseen eli siihen ylös kirjaamiseen milloin vain eikä siitä voi minulle valittaa. Se on osoittautunut sadat kerrat niin hyödylliseksi ykkösmetodiksi. Aina tulee vuoden päästä joku tyhmä kysymys joko minulta tai joltain muulta, että miten tämä pitikään tehdä, ja silloin vilkaisen muistiinpanoja ja tiedän aina tarkan vastauksen. Jos muut haluavat arvuutella ja unohdella niin siitä vaan, minun ei tarvitse.

Yöllä ensin näin unta alieneista, jotka olivat jossain rakennuksessa tiettyjen ovien takana. Havahduin siihen, että minulla oli hirveän kuuma ja hikoilin, mutta en uskaltanut siirtää peittoa pois päältäni, koska silloin alienit nappaisivat minut heti.

Myöhemmin näin unessa oviaukon ja ikkunoita hämärässä. Niiden valo alkoi vaihdella. Tajusin, että mieheni on löytänyt jonkun katkaisijan, jolla hän joko rämpyttää kaihtimia kiinni ja auki tai laittaa lamppuja päälle ja pois ja pelailee sillä huvikseen. Minua ärsytti vaihteleva valo ja rupesin ääneen känisemään. Sanoin moittivasti hollanniksi: ”Mitä sä oikein puuhaat!?” Heräsin sillä hetkellä itsekin siihen, että todellakin päästelen ääniä. Mieheni kuuli, että mutisin jotain ja kysyi, että mikä on. Sanoin, että ei mikään. Totesimme aamulla, että johan on, kun vaimo moittii unissaankin miesraukkaa.

Seuraavana yönä taas havahduin siihen, että lauloin ääneen. Tapasin uusia kivoja kavereita ja kun näin heidän levykokoelmansa, katsoin tarpeelliseksi alkaa hyräillä yhtä hyvää kappaletta. Kahden-kolmen nuotin päästä tajusin, että ääntelen oikeasti, nolona.

Töissä kävelin palkanmaksuosastolle ja kerroin villistä yöstä. Nainen sanoi pomolleen, että ”no niin, minähän just kerroin, että näin pelkästään outoja unia ihan koko yön.” Sitä on ilmassa.

Savustettua ankeriasta.

Raakaa silliä.

Täältä kaikki maailman snäkki tulee johtoa pitkin!