Käämit kärähtää - Hollantilainen vs. suomalainen lounas

Minulla on joitakin niin voimakkaita mielipiteitä, että ihmettelen itsekin, miten ne aina herättävät minussa niin suurta tunnetta. Ja saatan olla ilkeä, kun leimaan väärät mielipiteet vääriksi ja niiden esittäjät tyhmiksi. Tai tulen mollanneeksi maata ja kulttuuria, mitä hollantilaiset eivät sitten ollenkaan hyväksy; on huonoja kokemuksia ulkosuomalaisilla, jos uskaltaa arvostella heidän tekotapojaan. Tosin suomalaisetkin triggeröityvät aika pian, jos heidän kulttuuriinsa juurtuneita tottumuksia kyseenalaistaa edes teoreettisesti pohtimalla. 

Yhä uudestaan minua ärsyttää tämä työkavereideni ateriamallirajoittuneisuus. Että olen suunnilleen ainoa, joka ottaa ruokalassa oikein lämpimän ruoan, koska ainakin kaikki hollantilaiset puputtavat 90-prosenttisesti eväsleipäänsä lounaaksi. 

Tämä: ”Jos syön lounaaksi lämpimän ruoan, niin sitten en saa syödä illalla enää lämmintä ruokaa.” ”Ei voi syödä kahta monipuolista, lämmintä ateriaa päivässä.” ”Ei kun illalla meillä on lämmin ruoka, niin enhän minä nyt lounaalla voi syödä kuin leipää.” 

No, hollantilaiset ovat tottuneet elämään sen leipänsä kanssa, siihen he kasvavat koulusta saakka, että leipä on se ainoa mahdollinen lounas. Saahan sitä itse tehdä miten haluaa. 

Mutta että suunnilleen moraalisesti paheksutaan sellaista, joka syökin lounaalla aterian: ”Miten sinä voit, en minä pystyisi, sehän on ihan liikaa ruokaa päivässä, eihän tuo ole mahdollista! Ei minulla ainakaan olisi illalla enää nälkä, jos syön päivällä noin.” Tuota noin, ruoka sulaa pois mahasta 3-4 tunnissa täysin ja sitten se maha on uudestaan TYHJÄ eli kyllä sinne mahtuu se ateria illalla 6 tunnin päästä tästä ajankohdasta! Mikä heidän elimistössään tikittää väärin, jos he ovat sitä mieltä, että päivällä syöty ateria estää syömästä seuraavaa ateriaa 6 tunnin päästä?? 

Ehkä minua ärsyttää se, että tämä saa minussa alitajuisesti huonon omatunnon aikaan, tuntuu kuin minua syytettäisiin aivan liiallisesta syömisestä sen johdosta, että teen kuten olen ikäni tehnyt ja mitä meillä pidetään normaalina ja terveellisenä.

Ja sitten tämä, ravintoaineet. Jos he pitävät epäterveellisenä syödä lautasmallin ateriaa päivällä, niin mitä se heidän valkoinen puppuleipänsä sitten on? Vehnäleipää ja juustosiivu, siinäpä mainio monipuolinen ateriakoostumus. Tai vielä pahempi, mitä paljon myös harrastetaan: vehnäpuppuleipä, jonka välissä on suklaahippuja tai hilloa. Pelkkää sokeria ja hiilihydraattia. Great. Minun ateriassani on vihanneksia ja salaattia mukana! Siinä leivässä ei!

Ja väittävät sitä eväsleipää terveelliseksi kevyeksi ateriaksi! Kyllä Hollannissakin tunnetaan lautasmalli ja ravintopyramidit.

Tajusin silti vasta nyt, mistä minun ateriamallini tulee. YPI 3+4 -kirjasta. Siitä, josta olen sanonut: ”Kaiken, mitä minun tulee tietää elämästä, olen oppinut YPI 3+4 -kirjasta”. (Ympäristöoppi, kansalaistaito, oppilaanohjaus). Toki myös sen seuraajasta, YPI 5+6:sta.

Tai no, laajemmin kouluruokailusta esimerkin kautta. Meillehän Suomessa syötetään koko peruskoulun ajan lämmin ateria salaatteineen tai raasteineen päivällä joka päivä. Ja kuule, skandaali: silti syödään illalla kotona äidin laittama lämmin ateria. Myös YPI-kirja korostaa riittävän ravinnon saamista ja monipuolisuutta joka aterialla. Siinä on kuvia lämpimistä lounaista. Ja väliin kuule vielä välipalat ja illalla iltapala.

Tottakai suomalainen oppii lämpimään lounaaseen. En jaksa kuunnella pöyristelyjä siitä, kuinka kauheaa se on. Itse olette ihan pervoja sen leipäintoilunne kanssa.

Jos perustaisin hollanninkielisen blogin ja sanoisin tämän, niin minut heitettäisiin maasta heti. Olisin paluujunassa jo. Ei tätä saa kritisoida.

Tällaisissa kulttuurieroissa on parasta vain vähin äänin toteuttaa omaa toimintatapaansa mainostamatta sitä suuresti. Eikä väitellä siitä mielipiteen tasolla ääneen. Se on kiista, jossa ei ulkopuolinen voi voittaa valtakulttuuria.

Käytännössä tämä ei silti tarkoita, että tekisin itselleni lämmintä lounasta päivinä jolloin olen kotona. Otan yleensä jotain yksinkertaista, välipalatyyppistä. Joskus edellispäivän illallisen jämän. En jaksa kokata kahta kertaa päivässä. Mutta silloin, jos minulle ruokala kokkaa, niin tartun mielelläni tilaisuuteen. Pointti on se, että lämmin lounas on minulle ajatuksena normi ja mahdollinen, enkä halua, että sitä kauhistellaan tai kritisoidaan. 

Hollantilaiset ovat muuten vähintään yhtä saitoja kuin suomalaiset. Moni argumentoi lisäksi, että ruokalan lounaaseen kuluisi tuhottomasti rahaa, ja sillä eväsleivällä säästää selvästi. No, se on fakta. Työnantaja tukee ruokailumme kuluja eli aterian saa kanttiinistamme kuitenkin hyvin kohtuullisella alehinnalla, ja olen valmis maksamaan lautasmallin ateriasta viitisen euroa. Jotkut sitten ehdottavat, että jos haluaa oikeaa ruokaa, niin senkin voisi tehdä etukäteen itse kotona halvemmalla ja ottaa mukaan. Totta. Tässä puhuu laiskuuteni ja priorisointini; maksan mielelläni palvelusta pari euroa, kun en jaksa itse kokata yhtään enempää kotona tai käyttää siihen aikaa.

Syömällä kunnollisesti lounaalla estän myös itseäni tarttumasta epäterveelliseen välipalaan, esim. suklaapatukkaan, iltapäivällä jos nälkä iskee pari tuntia ennen työpäivän päättymistä. Se tapahtuisi, jos söisin vain leipää lounaalla. Lukuisat myöskin kalliit, epäterveelliset ja elintasosairauksia edistävät makeat välipalat olen estänyt syömällä kunnon lounaan. 

En ole periaatteellinen leipävihaaja. Leivän päälle ja väliin voi laittaa vaikka mitä kivaa. Jos ruokalan lämmin ateria ei joku päivä miellytä, ostan sieltä itsekin välillä täytetyn lounasleivän. Joissa on kylläkin enemmän mielikuvitusta kuin pelkkä juustosiivu.

Jos itselle riittää leipä lounaaksi, niin siitä vaan. Se säästää tosiaan rahoja. Jos sillä nälkä pysyy poissa iltaan saakka, niin hyvä. On siinä varmaan vähemmän energiaa kuin lounasateriassa. Jos sillä kokee pärjäävänsä, saattaahan se auttaa painonhallinnassakin. 

Toinen asia, josta olen paasannut muunmaalaisille suuttuneena, on Hollannin leipien tila. Kun ei tunneta mitään kauraleipiä eikä oikeita sekaleipiä eikä mistään saa hapanjuurileipää. Kaikki samaa vehnäpullaa, siis myös leipomoliikkeissä, ei niistäkään saa mitään muuta. Myös saksalaiset haukkuvat Hollannin leipätilannetta, koska heillä on todellakin paljon laajempi leipäkulttuuri. Tosin taas erilainen kuin Suomessa, mutta paljon parempi kuin Hollannissa.

Meillä on lähikaupassa vitriinissä lasin takaa erikseen pyydettävissä noin 4 hapanjuurileipää per päivä, ja ne myydään aamupäivällä pois. Tulemme illalla kauppaan ja ne on aina loppuun myyty. 

Muutaman kerran mieheni on tilannut hapanleipää joko leipomosta tai kaupasta. Ja sitten kaupassa ihmetellään siellä tiskillä, että miksi tilaat tätä edes erikseen. No, koska leipä on aina loppu kun yritän ostaa sitä; siksi ehkä, tyhmä?? Hankkisitte vähän enemmän varastoa niin ei tarvitsisi tilata?

Nyt tulee huippu: tällä kertaa sitä ei saa markettiin edes tilaamalla! ”Tuottajalla on vaikeuksia... joskus toimitus ei vaan tule... voi käydä niin, että tilaat mutta, me ei saada sitä...” No, mieheni yritti onneaan, meni leipää hakemaan sovittuna päivänä - ei ollut leipää. ”Sitä ei nyt saa.” Tässä maassa ei JUMALAUTA saa YHTÄ hapanleipää edes ENNAKKOTILAUKSELLA! Tässä vaiheessa minulla vain kärähti käämi, että mikä leipäkehitysmaa tämä onkaan. Surkeista surkein.

No, täällä istun ja valitan. Jotenkin se on luovittava ja sopeuduttava, tai löydettävä erikoisliikkeistä ne paremmat elintarvikkeensa. ”Jos ei leipää ole, syökööt kakkuja!”