Euroviisut! Arvostelen kaikki kappaleet

Tämän vuoden euroviisut pidetään toukokuun puolivälissä: semifinaalit tiistaina 14.5. (tässä on Suomi mukana) ja torstaina 16.5., ja finaali lauantaina 18.5.

Kaikki kandidaatit voi katsastaa sivulta https://eurovision.tv/participants. Jokaisen ehdokkaan omalla esittelysivulla on käynnistettävissä video kappaleesta. Tai tältä sivulta kappaleet löytyvät esiintymisjärjestyksessä, ja listasta voi myös klikata joka maan omaan videoon.

Tässä summaan maan, esiintyjän ja kappaleen perään kulmakivet: kuka esittää (yksittäinen mies tai nainen vai ryhmä tms.) ja millä kielellä. Seuraa huomioitani, ja lopuksi arvosana, jossa on kolme kategoriaa: plus, nolla tai miinus.

Plussan saavat ovat mielestäni hyviä millä tahansa tavalla, joka erottaa ne nollakerholaisista. Nolla on kaikki keskiverrot, tylsät, tavanomaiset, ei kovin erikoiset. Miinuksissa on jotain vialla, jokin asia, joka häiritsee aktiivisesti.

Kaikki vaikutelmat ja arvosanat tietysti täysin subjektiivisesti oman makuni ja mieltymysteni mukaan. Ja ilman vahvaa musiikin lajien teoreettista tuntemusta; en todellakaan tiedä, millä musiikin lajisanalla korrektisti luokittelisin minkäkin tyylin. Heitän jotain assosiaatiota, joka juolahtaa mieleen.

Visuaaliset huomiot perustuvat euroviisusivustolla tarjolla oleviin virallisiin videoihin, joiden joukossa on sekä erikseen tehtyjä musiikkivideoita että otoksia maan sisäisen karsintakilpailun lavashowsta. Esiintyjien ulkoasu voi olla itse viisuissa eri, ja jopa kappaleisiin tehdään joskus viime hetken muutoksia.

Niin, ja sitten laulajien pitää tietysti lopulta liveshowssa pystyä vetämään kappaleensa hyvin. Jos ääni ei riitä tai jännittää, voi vielä pilata hyvän kappaleen ihan täysin.

Let the show begin!

1. semifinaali esiintymisjärjestyksessä

Kypros
Tamta: Replay
nainen - englanniksi

Mitä ihme sadomaso lack und leder -meininkiä videossa. Tosi modernia poppia, hyppivää, katkonaista. Kertosäkeessä nättiä mollimelodiaa, syntikassa rouheampia torvimaisia ääniä, tehokkaita. Biitittömyys vaihtelee selkeän rumpukoneen välillä. Aika kiva kyllä. Ahaa, tässähän osa tahdeista muistuttaa ihan Kyproksen viime vuoden Fuegoa, joka tuli toiseksi ja jota monet viisufanit rakastavat edelleen ja kehuvat parhaaksi; sen olisi todella monen mielestä kuulunut voittaa Israelin kanan sijaan. Tämä on kunnianhimoinen kappale, tosissaan ja laadulla tehty, aika kova veto. Voi päästä pitkälle.
Arvosana: +


Montenegro
D mol: Heaven
ryhmä - englanniksi

Niin? Perinnejousisoitin vai nykypop? Vuorolaulua miesten ja naisten kesken. Moderni äänimatto ja sitten taas jouhista jousisoitinta. Eli etnopop. Liian simppeli popmeininki yhteensä. Toistoa tosi paljon. Liian yksinkertainen laulelma. Video tuntuu teennäiseltä ja laulajat eivät vakuuta olemuksellaan. Koko tässä bändissä on jotain epäaitoa. Nice try, mutta ei innosta ollenkaan.
Arvosana: -


Suomi
Darude feat. Sebastian Rejman: Look Away
mies - englanniksi

Darude tekee pari ysärisyntikkapianon pimputusta, mutta onko sen biitti tarpeeksi läsnä koko kappaleen ajan? Voisiko siitä koneesta ja elektrotyylistä ottaa enemmän irti? Osaako Sebi laulaa? Perus perus perus. Pitäkää toi naistanssija ainakin, se toimii. Keskitasoa. Kulkeehan se, mutta vähän tylsä.
Arvosana: 0


Puola
Tulia: Fire of Love (Pali się)
naisryhmä - puolaksi, pala englanniksi

Voimakkaat korkeat naisäänet kuorossa suoraviivasesti, Värttinän alkuaikoja. Hevimäinen melodiointi soittimilla, erikoinen yhdistelmä. Kallistuu hitusen liikaa pelkäksi etnokuoroksi, joka toistaa samaa melodiaa. Mutta raikas, että tällainen on välissä, erottuu kyllä. Rohkea, vähän hämmentävä valinta.
Arvosana: 0


Slovenia
Zala Kralj & Gašper Šantl: Sebi
nainen - sloveniaksi

Modernia minimalismia, lakonista laulua ilmavan rumpukoneen päällä. Melko kiehtova saundimaailma, kuulostaa hyvältä. Vähän ikävä, että on sloveniaksi. Hyvän mystisen kuuloinen, surullinen. Innovatiivinen äänimatto. Aika hyvä. Kontrasti tiukan rytmin ja löysän lauluäänen välillä, kuten nykykappaleissa joskus on.
Arvosana: +


Tšekki
Lake Malawi: Friend of a Friend
mies - englanniksi

Freesi meininki, liian teinipop. Tämä on just tämä ylipirteä, huumoria yrittää välissä. Käypäistä poppia, mutta minulle liian iloinen ja liian viattoman teinimäinen laulaja. Kertosäkeessä minulla keittää yli iloisuus. Laulaja katsoo kuin Alexander Rybak, ja kappale onkin tunnelmaltaan sama kuin Norjan viime vuosi ”That’s how you write a song”. Liian siirappinen.
Arvosana: -


Unkari
Joci Pápai: Az én apám
mies - unkariksi

Naturellilauluun perustuva, tunteella, mies ja kitarakomppi. Viheltelyä. (Paitsi jossain versiossa viheltely olikin kuulemma poistettu.) Vakuuttava laulaja, rento. Polveileva melodia, vaikea muistaa. Vähäeleinen kokonaisuus loppuun asti, ei paljon soittimia. Surullisen oloinen nanana-kertosäe. Nanana tarvitaan, jotta yleisö voi samaistua, vaikka teksti on unkariksi. Ihan hyvä.
Arvosana: +


Valko-Venäjä
ZENA: Like it
nainen - englanniksi

Nykypopin kitarasaundeja ja balkanrytmiä rumpukoneella. Ihan hyvä, uskottava laulaja. Radiokelvollista kansainvälistä hittiainesta, mutta ei mitään erikoista mieleenpainuvaa. Mitäänsanomaton ja pitkälti itseään toistava kappale.
Arvosana: 0


Serbia
Nevena Božović: Kruna
nainen - serbiaksi ja englanniksi

Hidas valssiballadi viuluin ja kitaroin. Sitten powervalssia rummuin ja sähkökitaroin. Ja etnoviulu. Ei yhtään innosta, niin perinteinen perusballadi.
Arvosana: -


Belgia
Eliot: Wake Up
mies - englanniksi

Vakuuttava heti, melankolinen, aito ääni, omanlainen rytmitys. Coolin väännetyt vokaalit englanniksi niin että kuulostaa joltain Lontoon esikaupungilta tai muulta ihailtavalta brittislangilta; tai ehkä vähän liiankin väännellyt. Vangitseva, sujuva; surullinen tunnelma. Hyvä, omintakeinen sävellys. Parhaita.
Arvosana: +


Georgia
Oto Nemsadze: Keep on Going
mies - georgiaksi

Etnoperinteikäs valituslaulu, aika muodoton, mutta niinku vakuuttuneisuuden rintaäänellä esitetty, jopa kröhisten. Mikä tämä rytmi on? Epämääräinen. Rytmi ja rakenne katoavat aina välillä, poistuvat hiljaisuuteen. Vaikea saada kiinni. Laulaja ei pysy nuotissa. Miestaustakuoron pari lausetta ei auta asiaa. Tässä pitää varmaan olla georgialainen osatakseen arvostaa tätä.
Arvosana: -


Australia
Kate Miller-Heidke: Zero Gravity
nainen - englanniksi

Erikoinen ääni. 10 metriä korkea prinsessamekko. Rumpukone alkaa jumputtaa hauraan alun jälkeen. Ääni ei tunnu pysyvän koossa, vaikka oopperaa yrittää. Tekotaiteellinen show ja ällö glittertiara ja -puku, yök. Heikko ja katkeileva ääni. Kärsin koko esityksestä.
Arvosana: -


Islanti
Hatari: Hatrið mun sigra
ryhmä - islanniksi

Huutoa megafoniin, heviteknoa. Verta naamassa ja nahkavöitä asuna. No tämä on kisan ylläri. Halusivat oikeastaan vain protestoida Israelin politiikkaa vastaan tällä vihalaululla; bändin nimi tarkoittaa Vihaajia. Mutta jos haluat ainoastaan protestoida Israelia vastaan, niin älä mene Israeliin. Tämä on kuitenkin laulukilpailu ja tämä on teidän kansallinen panos siihen. Ties vaikka tämä saa faneja kuitenkin, ja olisi jotenkin hauska nähdä tämä finaalissa kuitenkin. Valintakilpailun lavaesitys huokui amatöörimäisyyttä, mutta tällä kunnolla tehdyllä videolla ryhmän itsevarmuus on jo nousussa.
Arvosana: 0


Viro
Victor Crone: Storm
mies - englanniksi

Mies ja kitara -laulelma, vähän amerikkalaistyylinen. Sujuva, symppis, iloinen. Sitten tulee rumpukoneet voimistamaan ja siitä tulee hyvin myytävä ja myyvä poppi. Kitara vaihtuu rumpukonediskoon. Ihan kivat käänteet hillityssä melodiassa, vaikka onkin tosi simppeli. Parhaita silti jotenkin.
Arvosana: +


Portugali
Conan Osiris: Telemóveis
mies - portugaliksi

Eksentrisen taiteellinen omituinen esitys, jossa mies maskissa ja valkoisissa vaatteissa esittää muodotonta kappaletta ja tanssija oudoissa karvaisissa vaatteissa ja messinkisin tekosormin tanssii aika sairaasti nykien, lavalle kuollen. Mikä toi metallileukakoriste on? Nerokkuuden ja naurettavuuden raja on häilyvä. Koska kappaleessa ei ole melodiaa, en saa kiinni sen hienoudesta. Eikä ole edes hyvä ääni. Plussaa vain erikoisista tikuttavista ja ilmavista rytmisoittimista, joiden saundi on virkistävä.
Arvosana: -


Kreikka
Katerine Duska: Better Love
nainen - englanniksi

Draamaa, huutolaulua voimallisesti, modernit rytmit. Taidevideo, sarkasmiote, tahallaan rumia ihonvärisiä alusvaatteita ja ei-hymyileviä ballerinoja. Visualisointi haluaa rikkoa rajoja tai kliseisiä odotuksia. Erikoinen, tumma ääni. Laadukas jotenkin. Kaikuvat taustat. Ihan ok.
Arvosana: +


San Marino
Serhat: Say Na Na Na
mies - englanniksi

Mysteerimies iloisessa showssa. Vanhanaikaista diskopoppia. Komppi on ysäri-Pet Shop Boysista ja saundikin vähän. Onpa naiivi meininki ja sanat, mutta toi mies hymyilyttää. Setä on vähän niin kuin Right Said Fredin vanhempi versio, kalju ja pehmeä-ääninen. Haha, jotenkin vitsikäs.
Arvosana: +

2. semifinaali esiintymisjärjestyksessä

Armenia
Srbuk: Walking Out
nainen - englanniksi

Räppärin tapainen rouhea laulajatar, väkivaltainen tönimisivideo. Kertosäkeessä muuttuu powerballadiksi, aika perinteiseksi. Hyvä ääni.
Arvosana: 0


Irlanti
Sarah McTernan: 22
nainen - englanniksi

Matalaääninen tyttö. Raikkaat saundit, syntikkapiipitykset jotain muunneltua kitaraa. Hiomaton luonnollinen laulu, rento. Vähän vanhanaikaisempi poppi, kivan kuuloinen.  Taustojen ja instrumenttien yhdistelmät tekevät mukavan saundin. Ihan jees.
Arvosana: +


Moldavia
Anna Odobescu: Stay
nainen - englanniksi

Balladinainen, perinteisnaisellinen. Rakkausballadi. Aika tosi tylsä, aika kauhean tylsä. Laulaa tunteella, hyvä ääni kyllä, mutta ei muita ansioita. Pliis.
Arvosana: -


Sveitsi
Luca Hänni: She Got Me
mies - englanniksi

Etelämaan meininkiä, latinohitin tapaista, balkanpoprytmi ja joku torven vinkuna. Yrittää laulaa kuin joku musta jamaikalainen. Ajan hermolla, yksi näistä tämän hetken tyyleistä. Partyhitti. Perushitti, sujuva mutta yllätyksetön.
Arvosana: 0


Latvia
Carousel: That Night
nainen - englanniksi

Vanhanaikanen, humppamainen kevytrytmi. Humpati humpa, ihan totta. Kontrabasso ja rumpali lavalla. Vanhan ajan meno ja puku. Hyvä ääni. Kertosäe käy äkkiä liian simppeliksi toistossaan. Sellaista vanhaa elegantti laulajatar -tyyliä, onko se 40-lukua vai mitä. Smooth ja harmiton, kiltti. Karsean toistava kertosäe ärsyttää; ja toisaalta se jää päähän, mikä taas on ansio.
Arvosana: -


Romania
Ester Peony: On a Sunday
nainen - englanniksi

Tunteikas laulu, rytmi harvasta sormiennapsuttelusta. Hidas bassorytmi, kohtuullisen dramaattinen ja surullisen oloinen. Vähän soul- tai r&b-mäistä naisääntä ja kuviointia. Ihan okei, mutta ei muhun iske.
Arvosana: 0


Tanska
Leonora: Love Is Forever
nainen - englanniksi

Mikä tämä näppäilyrytmi olikaan, sama kuin vanhassa Fool’s Gardenin Lemon Tree -kappaleessa, humppamainen. Naturellityylinen laulu. Vanhanajan charmia, laulu isossa osassa. Perinnesaundia. Aika simppeli. Kellojen helinää. Aurinkoinen maailma, liian naiivia minulle tällainen rivissä yhdessä keinuminen ja lallattaminen.
Arvosana: -


Ruotsi
John Lundvik: Too Late for Love
mies - englanniksi

Tunteikas laulu, keskinopea rytmi starttaa, suvantokohtia. Suvereeni laulaja. Pehmeää pianoa. Kertosäkeestä tulee taustanaisineen sellainen pikku gospelparty. Mutta se loppuu aina hyvin nopeasti kesken ja sen kuuluva rytmi lopetetaan taas jo 15 sekunnin jälkeen, mikä on harmi. Katkeileva biisi, jossa liikaa hitaita kohtia kertosäkeen kustannuksella. 
Arvosana: 0


Itävalta
PÆNDA: Limits
nainen - englanniksi

Tosi korkea ääni ja siellä pysyy. Kertosäe menee aika jodlaamiseksi, kun toistetaan vain ”youuu youuu”. Hidastempoinen pop. Tunteellinen yrittää olla, mutta ei kosketa.
Laulaa niin hauraan korkealta, että se häiritsee vähän, kun ääniala ei laske sieltä ollenkaan. Jää silti jossain määrin mieleen eli toimii poppina.
Arvosana: 0


Kroatia
Roko: The Dream
mies - englanniksi, jälkiosa kroaatiksi

Balladi, aika perinteinen, dramatiikan kanssa, rauhasta ja rakkaudesta. Mies ja piano. Mutta sori, liian tavanomainen, ja aika simppeli rakenne. Osaa laulaa voimakkaasti, mutta ei yhtään mun makuun.
Arvosana: -


Malta
Michela: Chameleon
nainen - englanniksi

Latinorytmiä ja erikoisen pulputtavaa syntsasoundia. Puhelaulua, coolin bossladyn asenteella, välinpitämättömästi. Sisällöltään aika tyhjänpäiväinen teinipop. Kertosäkeessä on hyviäkin osioita. Vähän keskivertoa parempi. Plussaa erikoisemmista saundeista.
Arvosana: +


Liettua
Juri Veklenko: Run With The Lions
mies - englanniksi

Onpa korkea ääni miehellä. Yhden miehen show, laulaja esittää yksin rumpukonetaustan kanssa vakuuttavasti elehtien. Moderni mutta tylsä, yllätyksetön. Junnaavahko. Jotain tällaista tasoa Suomikin on, kohtuullisen tylsä.
Arvosana: 0


Venäjä
Sergei Lazarev: Scream
mies - englanniksi

Surullinen hidas balladi pianolla, viuluilla ja venyvällä laululla. Mollia ja tuskaa. Aikamoista. Hiljainen sydämenlyöntitauko. Tosi draamaa rakennetaan sen jälkeen powerilla. No jaa, sori kuitenkin, ei erityisesti innosta.
Arvosana: 0


Albania
Jonida Maliqi: Ktheju tokës
nainen - albaniaksi

Hidasta draamataidetta, rumpuja ja erikoisia torven töräyksiä. Elämän ja kuoleman dramatiikka, venyvä laulu; voi koskettaa. Hyvä ääni.
Arvosana: 0


Norja
KEiiNO: Spirit in the Sky
ryhmä - englanniksi

Miksi näillä on kissankorvat kampauksena? Aha, esittävät kai naalia ja sutta. Saara Aallon Monstersin melodiaa nyysitty. Todella kaupallistettu joikupala elektropopissa. Välijoiku parempi eli autenttisempi. Nykyaikaistettu nahkapaitasaamelainen. Kokonaisuus-diskopop toimii ja hymyilyttää, vaikka onkin kliseinen kuvasto. Tässä on hittipotentiaalia.
Arvosana: +


Hollanti
Duncan Laurence: Arcade
mies - englanniksi

Aikuisten oikeaa musiikkia. Mies laulaa herkästi ja tunteellisesti, vähäeleisesti mutta kiehtovasti. Musiikillista laatua. Korkea enkelilaulupätkäkin alussa ja lopussa on sitten sen miehen suusta eikä laulajattarien! Sen näki vain Hollannin telkkarin live-esityksestä. Onpa herkkä. Sormiennapsutukset on in. Voimakas rytmikohta eli kertosäe on vakuuttava. Vau. Voittaja.
Arvosana: +


Pohjois-Makedonia
Tamara Todevska: Proud
nainen - englanniksi

Tunteellista laulua, piano. Taiteellinen naisen voimaannuttamisvideo, feministinen. Sitten viulua. Pysyy yksinkertaisena konseptiltaan, hidas laulu, taustalaulu, piano, viulu. Powerilla. Mutta ei tarttuvaa melodiaa, aaltoilee eteenpäin.
Arvosana: 0


Azerbaidžan
Chingiz: Truth
mies - englanniksi

Modernia poppia, sujuva, viileä. Taiteellisia maskityyppejä videossa kauniin värein. Hidastempoinen kelpaava perus syntikkasaundi äänimaisemana. Miellyttävä korkea miesääni. Ei ehkä mitään erikoista elementtiä, mutta ihan jees. Niin sulava ja menevä poppi, että pointsit siitä.
Arvosana: +

Finaalissa valmiina: viime vuoden voittaja ja ”suurimmat rahoittajamaat”

Israel
Kobi Marimi: Home
mies - englanniksi

Hidas. Vain piano ja laulu, sitten kuoro. Hyvin vakava homma, melkein klassinen. Komeasti laulettuja vaihtelevan korkuisia äänialoja. Typpi näyttää vähän Freddie Mercuryltä. Lopuksi rummunlyöntejä kasariballadin hitaaseen tahtiin. Ei, ei sytytä yhtään. Aika synkkä.
Arvosana: -



Iso-Britannia
Michael Rice: Bigger Than Us
mies - englanniksi

Perusballadipop taustakuoroineen. Sama meininki kuin Englannilla aina, hirvittävän kliseistunteellinen maailmojasyleilevä teksti. Ei tästä tule mitään. Niin vanhanaikainen keskiverto.
Arvosana: -


Espanja
Miki: La Venda
mies - espanjaksi

Torvia, nopea ibizarytmi, partysong. Bailabaila, tosiespanjalainen kesähitti. Yksinkertainen melodia. Mutta kun katsoo tekstin käännöstä, niin hämmästyttävän sekavaa ja monimutkaista settiä sanoituksessa. Musiikillisesti kuitenkin Las Ketchup-tyyliä, jotain ryhmätanssiakin sieltä tulee. Ei mulle.
Arvosana: -


Italia
Mahmood: Soldi
mies - italiaksi

Räppäri, pitkä teksti, ihan komea saundi, arabialaista elementtiä; laulaja on puoliksi egyptiläinen. Kiva että on tätäkin tyyliä. Bassoa ja rytmiä. Katu-uskottava tyyppi. Surullisin elementein. Miellyttävä kuulla.
Arvosana: +


Saksa
S!sters: Sister
naisduo - englanniksi

Nättiä duettoa, tosi perinnerytmi, vanhanaikainen siis. Hidas. Vaikeita ylös meneviä melodioita, ja välillä vähän vaikeaa saada ne kaksi ääntä sointumaan tasan yhteen. Tunnelmaa ja dramatiikkaa rakennetaan powerballadiksi taustalaululla. Mutta ei vakuuta, liian hiljaista useimmissa kohdissa pelkällä hennolla laululla kulkien. Parit kellon pingaukset välissä ihan kiva erikoiselementti.
Arvosana: -


Ranska
Bilal Hassani: Roi
nainen eikun mies, joka pukeutuu naiseksi - osin englanniksi, osin ranskaksi

No onpa ilmestys. Pitää tottua, että androgyynillä tyypillä on peruukki ja meikkiä. Laulu kulkee, modernit elektrorytmikoneet. Lopulta tämä on powerballadi modernein rytmein. Henkilökohtaisen vapauden sanoma. Ihan okei, mutta ei kovin kiinnostavaa melodiaa. (Ranskan valintashown videossa oli tanssijattarilla valkoiset poolopaidat ja ne saivat minut epätoivoon: miksi Ranskalla on joka vuosi naisia, joilla on valkoinen poolopaita? Onko se ainoa olemassaoleva muoti ja vaatekappale? Tulee tiukannäköiset naiset ja valkoiset poolopaidat korvista. Toivottavasti niitä ei ole lopullisessa esityksessä?)
Arvosana: 0

 

Kyllä tästä hauskaa tulee! Snäksit esiin ja sohvalle!

Maailma pitää huolen

Pyöräretkellä. Seikkailu. Jossain kaukana pellolla. Aurinko laskee, pitää päästä kotiin ennen pimeää. Mieheni kanssa ilman päämäärää. Onneksi hänellä on samanlainen seikkailumieli: ”Jos eksytään tänne, kysytään noilta poneilta, saadaanko nukkua niiden luona.” ”Mä kysyisin tolta haukalta, voinko yöpyä sen pesässä. Lupaan lämmittää sen munia.”

Olen osannut tämän myös yksin. Osaan tämän yksin, erinomaisesti. Sillä asenteella, että maailma pitää huolen. Olen harhaillut yksin Reykjavikin lähiöissä, tehnyt pitkiä kävelylenkkejä. Ajanut kaupunkibusseilla tuntemattomia reittejä. Katsonut rivitaloja, kerrostaloja, vaaleaa iltaa, tyhjiä katuja, joilla en ole koskaan ennen ollut. Pelkäämättä. Vailla huolta, vailla velvollisuuden tunnetta, tulevaisuus avoinna.

Kihelmöintiä: yksin, tuntemattomassa paikassa. Saatan eksyä. Puolieksyksissä. Ja ajatellut, että mihin vain maan koloon käperryn lammasten niitylle. Luonto pitää huolen, maa pitää huolen. Olen turvassa. Missä vain voin yöpyä, ja selviän. Tai: löydän aina kotiin, jos minulla sellainen on.

Ja muu ei ole tärkeää.

Tässä on palanen tunnetta siitä, että elää. Että todella elää. Syvä muisto. Paluu ytimeen. Sinne, missä minun oma, nuorena itse tekemäni turvallisuuteni ja luottamukseni asuu. Luottamus elämään. Ja siihen, että mitä tahansa tulee, se on hyvää.

Ja syvä vakaumus, että elämiseen, selvämiseen, hengissä pysymiseen, ei tarvita hirveän paljon asioita. Että se on ihan yksinkertaista.

Ja että silloin vapaus on mahdollista.

Oletko pälyilijä vai tuijottaja?

Jäi mieleen optikon kertomus siitä, että on tutkittu ihmisten tottumista moniteholaseihin. Selvisi, että on kaksi ihmisryhmää, joista toinen tottuu helposti ja toisella kestää kauemmin oppia olla sujuvasti moniteholinssien kanssa.

Ne, joilla on tapana katsella vilkkaasti ympärilleen päätä ja niskaa käännellen ja paljon liikkuen, tottuvat nopeasti. Ne, jotka pitävät päätä paikoillaan ja pälyilevät vain silmiä liikuttamalla oikealle ja vasemmalle, ovat se vaikeampi ryhmä. No, tiedän kyllä, mihin ryhmään kuulun. Katselen aina salaa alta kulmien, huomaamatta vilkuillen.

Kadulla kulkiessa en yleensä katso ihmisiä kasvoihin. Joku ujous taikka sitten toisten reviirin ekstreemi kunnioittaminen siinä on; en halua häiritä ketään tuijotuksella, enkä toisaalta myöskään mielelläni paljastaa, mitä kaikkea tarkkailen. Joku sen jossain taas sanoikin: kunnon kasvatukseen ainakin Suomessa kuuluu tyypillisesti neuvo, että ei saa tuijottaa toisia.

Ja siitähän voidaankin häiriintyä ja moittia: ”Mitä sä tuijaat!” Sama normi on Saksassakin, kaveria voidaan ojentaa melko brutaalisti lauseella ”Was glotzt du denn so?” eli ”Mitä sä siinä toljotat?”

Tuntuukin, että voisin vaikuttaa epäkohteliaalta, jos katson tarkkaan kaikkia tuntemattomia ihmisiä, joten en katso. Se johtaa siihen, että jos kadulla tai kaupassa on liikkeellä joku tuttu, hän saa luvan yllättää minut ihan täysin puhuttelemalla minua. En ole varmasti havainnut häntä, koska en keskity tunnistamaan ihmisiä väenpaljoudessa ollenkaan. Menisin metrin etäisyydeltä ohi viistäen tunnistamatta. Suljen itseni omalle reviirilleni.

Salaa vaan vilkaisen.

Hassulta minusta vaikuttaa myös se oletus, että autoissa istuvia ihmisiä pitäisi muka katsoa ja tunnistaa. ”Ajoin ohi, etsä nähny mua!” Kamoon, autojen lasit ovat tummat ja heijastavat. Eihän siinä mustassa aukossa näe edes sitä, istuuko siellä sisällä ylipäätään ketään. Ja aika kauan saa tuijottaa, jos haluaa tajuta, että siellä istuu joku tuttu.

Joskus työpaikan parkkipaikalla joku heiluttaa minulle kättä auton sisältä. Olen iloinen, jos vaikka kampauksesta onnistun tunnistamaan, kuka se ehkä oli. Mutta oletuksena, ei. 95% autojen omistajista työpaikallakin on minulle tuntemattomia. En todellakaan ala katsomaan jokaista ohi ajavaa kuskia intensiivisesti kasvoihin ikkunan läpi vain todetakseni, että tuijotin juuri täysin tuntematonta hyypiötä kymmenen sekuntia vimmaisesti. Pelästyy vielä.

Viikon sekavat aiheet sosialismista somevaikuttajiin

Böndelän eläimet

Nauroin ääneen, kun parsakaupasta tullessa näin kanan kylpevän hiekkakuopassaan. Se pöyhisteli siinä niin vaivalloisesti kiemurrellen, höyhenet pystyssä. Kukko valvoi toimitusta vieressä. Se on böndelän hyviä puolia, että kolmensadan metrin päässä kotoa voi nähdä kanan hiekkakylvyssä. Täällä on näitä yksityisiä kotieläintarhoja keskellä kortteleita.

Toisaalta luonto on teollisuusalueellakin. Töiden vieressä sirkuttaa tikli puussa joka päivä. Onnistuin näkemään sen niin läheltä heti alkuun, että tunnistus oli selvä. En tuntenut sen laulua tätä ennen. Aika kuuluva. Ja pyrstötiaiset pesivät pikku puussa töiden parkkipaikalla. Ne pyörivät siinä puussa jo pari kuukautta sitten ja näin pesärakennelman ennen kuin siihen tuli lehvästö.

Ulko-ovemme viereiseen sypressiin on sepelkyyhky tehnyt pesän. Siitä on tullut hassu avonainen parveke eli havuissa on aukko, josta näkee puuhun sisään tasan siihen pesäpaikkaan, jossa kykkii jatkuvasti nyt yksi hautomassa. Sieltä se tuijottaa aukostaan takaisin.

Pihassa on jo sinitiaisen poikanen. Kerjää ruokaa oksalla ja mamma tuo. Mamma käy meiän taliruokapurkissa ja vie sitä poikaselle nokkaan.

Katsoin ikkunasta, että paljonkohan taliruokakipossa on ruokaa jäljellä. Miten se purkki näyttää niin tummalta, näkyykö siitä jo pohja läpi? Ei kai siinä hiiri ole taas? Menin ulos ja olihan siinä hiiri. Se siirtyi kupista viiden sentin päähän murattiin, ja tapitti sieltä lehtien välistä minua. Puhuin sille metrin etäisyydeltä: ”Oot sä kyllä aika törkee. Ja aika iso näköjään. Sanos, onks teitä kuinkakin monta?” Ei se vastannut.

Naapurin kissa kävi senkin jälkeen tuijottamassa hiiren pusikkoa, ilman tulosta. Tuijotti sitten minua hölmistyneenä, että ”Mitä sä teet hei mun pihassa?” Totanoin, kissa, tässä pitäisi ehkä hetkisen keskutella pihan omistussuhteista.

Puutarhanhoito

Seuraavaksi huomasin pihassa pari akuuttia tilannetta, joissa minun on poistettava murattia saniaisten tai pensaiden ympäriltä, ettei se tukahduta niitä. Oksasakset käteen. Ryömin pitkin pusikkoa mullassa ja pölyssä murattia repien puoli tuntia. Olin oikeastaan pukenut mekon päälle mennäkseni kauppaan, mutta löysin itseni kontillani hikoilemasta ryteiköstä, jo ennen aamupalaa. Jotta näin. Jos harvinainen siivousinto iskee, se kannattaa käyttää heti hyväkseen.

Minkä vain kasvin kasvattaminen vaatii hirveästi työtä. Jo se, että laitat lautaselle rairuohoa, tarkoittaa sitä, että väh. 3 kertaa päivässä suihkutat sumutepullolla siihen vettä velvollisuutenasi, vaikket ehtisi. Jos haluat pitää ulkona ruukuissa kukkia, annat niille kerran päivässä vettä tai ne delaa. Niin että halusinkohan mä aivan varmasti istuttaa pihaan vielä uusia kukkia? Kaikki, minkä haluaa toteuttaa, vaatii enemmän pitkäaikaista vaivaa kuin voi kuvitellakaan. Ainakin, jos siihen liittyy kasvit.

Tuolla ulkona onkin siis kymmenen kohtaa, joille pitäisi akuutisti tehdä jotain tai tulee kasvikatastrofi. Miten toi piha aiheuttaakin mulle ainoastaan ahdistusta. Siellä on joka hetki aivan kaikki menossa pieleen. Rikkaruohot valtaamassa paikat, jos ei niitä taas revi pois, hyvät kasvit hautautumassa rikkaruohoihin, jos ei niitä auta; muratti menossa väärään suuntaan; villiviini menossa väärään suuntaan, naapurille, liian pitkälle, puuhun, tai sulkemassa porttia. Muratti menossa katolle. Muurahaiset marssimassa sisään. Kasvit tunkemassa kivilaattojen välistä kohta metrin korkuisina. Kaikki aina ihan perseellään, minne katsookin. Aina pitäisi karsia puolet. Ja tuntuu, että ei saa sitä menemään oikein eikä tee asioita oikein eikä hyvin, vaikka yrittää. Avuton tunne.

Sosialismi

Yksi highlighteista erikoisissa keskusteluissa oli se, kun sain selittää työkaveri Mohammedille, että oliko Suomi ennen sosialistinen vai ei. Tota joo... Sitä voi mennä itseensä ja lapsuuteensa Kekkoslovakiassa. Olihan sitä Neuvostoliiton kauppaa valtionyhtiöien kautta, että sikäli. Sanoin, että vahvasti sosiaalidemokraattinen ja vähän sellaista valtionsääntelyn makua niinä aikoina.

Tämä alkoi siitä, kun huomasin, että meidän firman käyttämällä puutarhayrityksellä on käytössään Valtran traktori. Valtra... eikse ole se entinen Valmet... Valtion metallitehdas... No on, ja niillä on traktorikauppaa erittäin moneen maahan menestyksekkäästi näköjään, kun netistä katson. Näistä ”Valtion” tehtaista, jotka kuulostavat järjestään sovhoosilta ja kolhoosilta, päästiin tähän sosialismimaiseen olemukseen, ja ihan aiheellisesti.


Miten tulla somevaikuttajaksi

Selvisi, että osastonjohtajamme parikymppinen opiskelijapoika on ”Instagram influencer”, jolla on 47000 seuraajaa ja joka saa sponsorisopimuksia ja ilmaisia vaatteita, jos mainostaa niitä häshtägillä. Ja miksi? Vain, koska hän on niin kaunis mallin näköinen ja postaa joka päivä yhden selfien, jossa näyttää coolilta.

Tätä voikin sitten nauraa vähän tuhautuneena meidän tavisten, bloggareiden ja yrittäjien kesken, jotka keskittyvät sisältöön. Että pikku yksityisyrittäjä vääntelehtii ja tekee 24/7 duunia, jotta saisi yhden seuraajan lisää somen kanavilleen, ja sitten yksi on vain komea ja saa ilmaiseksi ilman vaivannäköä 47000 seuraajaa. Se kauneus- ja muotimaailma on kyllä ihan kreisi ja valovuosien päässä meidän tekemisistämme. Ja siellä se raha liikkuu, estetiikan ympärillä ja kaupallisuuden.


Räntää

Satoi sitten räntää. Kadun yllä leijaili lumirättejä. Kevätkuuroja, mustia pilviä auringonpaisteen välissä. 8 astetta. Viileämpi hetki keväässä.

Sen jälkeen tuli kesä. On 24 astetta. Ryömin jo vaatekaapissa ja siirsin t-paidat ja kesähameet esiin ja talven villapörröt alahyllylle.

Suomalaisnainen kiroilee

Facebook tarjosi minulle kustomoidun mainoksen, jossa myydään t-paitaa, jossa luonnehditaan suomalaista naista. Siinä lukee hollanniksi tämä motto: ”Suomalainen nainen – Noidan sielu, leijonaemon tulisuus, hipin sydän, merimiehen suu”. Toi viimeinen kohta; mistä ne tietää, että mä sanon koko ajan v*ttus*nap*rkele? Eiväthän kaikki todellakaan kiroile. Moni vastustaa ja inhoaa kiroilua eikä sitä harjoita ollenkaan. Onko se silti joku yleiskuva maailmassa, että suomalaiset naiset kiroilevat niin perkeleesti? Ja onko se totta, yleisesti ottaen? Keskimäärin verrattuna muihin kansoihin?

Mikä on intovertti, luolamieskö?

Niin ihmisessä on monia puolia. Saattaakin näyttää hämmästyttävältä, että toisaalta jutustelen julkisuudessa omaa pärstääni esitellen vapautuneesti, mutta olen kuitenkin vetäytymistä tarvitseva introvertti, joka ei kestä pitkien työpäivien ja kokousten jatkuvaa hulinaa.

Mutta kun ei se introvertti ole se luolaeläin siltikään, vaikkei olekaan aina sosiaalinen. Olen mielelläni yleissosiaalinen: luolastani laitan maailmalle kuvat ja tekstit, mutta eihän siinä kukaan hälise ympärilläni jatkuvasti. Määrittelen kanssakäymisen rajat ja määrät itse. Digimaailmassa olen turvassa. Eivät keskustelijat ole olohuoneessani kaikki yhtaikaa, vaan teksteinä voin käydä ne rauhassa yksi kerrallaan läpi ja reflektoida ihan niin hitaasti kuin haluan.

Kunhan introverttiä ei luokittele ujoksi ja araksi, niin sillon se sopii minuun. Minussa on yhtä lailla esillä olijan piirteitä. Nykyään usein mainitaankin introverttiyden tarkoittavan ennen kaikkea sitä, että elämän välissä pitää vetäytyä ja ladata akkujaan yksin. Ja ettei sen tarvitse tarkoittaa jotain möllöttäjää, joka ei osaa keskustella.

Migreenidementia

Tuli yksi ihan oikea kova migreeni ja sen jälkeen toipuessa oli työelämä vähän niinku liian rankkaa, tuskin pystyin kroolaamaan kahden työpäivän läpi hengissä.

Näin yhden kollegan lähtiessä rapuissa ja tajusin dementoituneeni. Tuo mies on ollut tuossa aina, alusta asti, ja hän on meidän tiimimme vanha tuttu, mutta mikäköhän sen nimi on? Tiesin muutoin kaiken, mutten nimeä: Hän analysoi taulukoita, hän on äijä, hänellä on harmaat pitkät hiukset poninhännällä, hän tupakoi, hänellä on laihat kasvot, hän on nurea eikä koskaan tervehdi eikä koskaan hymyile, silti hän tulee joskus ruokalassa pöytäämme istumaan ja sanoo tuskin sanaakaan, ja jos sanoo, hänellä on joku ilkeän kyyninen tai ironinen huomautus. Vanha kamumme kuitenkin, mutta niin epäystävällinen kuin olla voi. Itsestäänselvästi olen tiennyt hänen nimensä aina, mutta nyt on tyhjiö päässä sen kohdalla. Ihan totaalinen tyhjiö.

Mietin sitä sitten illalla sohvalla ja kävin aakkosten kaikki kirjaimet läpi ja niillä alkavat etunimet, eikä mikään tuntunut tutulta. Olin jo hermostuneen epätoivonen, kunnes se putkahti lopulta.

Netin mukaan ei kyllä ole yhtään muistisairaus se, että unohtelee puolituttujen nimiä. Sitä tapahtuu kuulemma kaikille.

Hyvää pääsiäistä ystävät, ja kohti seuraavaa sekavaa viikkoa!

Volendam, perihollantilainen kalastajakylä

Kohteena Volendam. En tiedä, onko paikkakunta Suomessa käsite, mutta Hollannin sisällä se on tunnettu perinnehollantilaisena kalastajakylänä, jossa on kalasatamassa suloisia taloja. Sieltä on lähtöisin kuuluisin perinnepukumalli puukenkineen, ja se on vähän niin kuin hollantilaisuuden ytimessä. Turisteja siellä riittää, eli on se kansainvälisestikin tunnettu kansallismaisemana.

Volendam sijaitsee Amsterdamin pohjoispuolella Markermeer-vesistön rannalla, joka oli ennen merenlahti, mutta eristettiin padoilla Pohjanmerestä, jolloin siitä tuli järvimäinen murtoveden alue.

Minulle Volendam oli retkilistalla yleissivistävänä kohteena, joka täytyisi nyt vihdoin nähdä ainakin kerran, kun kerran Hollannissa asuu. Ylipäätään nuo kauniit tyypillisimmät Hollannin kylät ja kaupungit, joissa on nättejä vanhoja taloja kanavien tai veden äärellä, ovat meidän seudulta aika kaukana. ”Mennään katsomaan sitä kaunista Hollantia, eli ajetaan kotoa kaksi tuntia moottoritietä poispäin.”

Auton saimme parkkiin keskustassa olevan ostoskeskuksen parkkihalliin, joka oli pikkuisen katukiveysremontin takia hetkellisesti ilmainen. Mikä säkä.

Volendam oli sanalla sanoen turistirysä. Mutta oli siellä silti tunnelmaa, siksi sinne tullaankin. Ovathan ne talot tosi söpöjä. Ja onhan siinä käteväkin puolensa, että on sellainen tivolimainen paikka tai ympärivuotinen elämyspuisto, jossa saa tiivistymän kaikesta perihollantilaisesta kerralla.

Popula kulkee, turistit turisee.

Kahvila- ja ravintolatarjontaa on paljon, ja matkamuistomyymälöitä, joista saa kaiken Hollanti-krääsän, jota toivoa saattaa. Kaikki aihepiirit yhdessä kaupassa: tuulimyllyt, puukengät, lehmät, tulppaanit, juustot. On juustola, jossa voi katsoa juuston valmistusta; onhan se sentään Edamin kylän vieressä koko Volendam. Toisessa kaupassa voi seurata puukenkien valmistusta ja katsoa siitä opetusfilmin. Ja on useita valokuvausliikkeitä ja kauppoja, jotka mainostavat, että siellä voi pukeutua hollantilaiseen perinneasuun ja puukenkiin ja otattaa siitä kivat valokuvat porukastaan tai perheestään.

Tästä mukaan lehmä, tuulimylly, lippu, puukenkä ja tulppaani.

Kansallispukukuvaa tarjolla.

Voi kulkea kojulta kojulle ja syödä kaikki Hollannin perinneruuat. ”Kibbeling” eli rasvaiset paneroidut uppopaistetut turskapalat. Vohvelit tai ”stroopwafels”, kovan keksimäiset siirappivohvelit. Pulleat minipannukakut ”poffertjes”. Ranskalaiset majoneesilla. Katkarapuja ja simpukoita eri muodoissa. Ja rohkeimmille rasvasillifile raakana sipulisilpun kanssa.

Poffertjes piti minunkin saada leipomosta ja siellä näki, että turistit ovat sen myös lukeneet jostain, että poffertjes pitää kokea Hollannissa. Sinne tuli etelä ja kaukoitä niitä tilaamaan. Voita ja tomusokeria, törkeän hyvää.

Poffertjes-erikoispannu tirisee.

Ankerias (hollanniksi ”paling”) on Volendamissa se juttu. Kylä eli ennen ankeriaankalastuksesta, ja sitä on syöty tyypillisesti savustettuna. Maailman ankeriaskannat ovat romahtaneet viime vuosikymmeninä murto-osaan ja nyt ankerias on kallis erikoisherkku. Sitä saa Volendamista parista paikasta.

Ankeriassavustaja työssään.

Olihan siellä hyvänen aika koko maailma. Kylä lukee varmasti aika monessa matkaoppaassa suositeltuna kohteena. Oli äänistä päätellen ainakin Italia, USA, Intia, Korea, Sveitsi, Espanja. Osa tuotiin busseittain paikalle ja kulki kolmenkymmenen ryhmänä.

Tungosta pikku satamakadulla. Eli rauhaa tänne ei kannata tulla etsimään. Tuntui, että täällä on sama meininki vissiin joka päivä ympäri vuoden. Tosin kuulin työkaverilta, että oli olemassa jäätävän kylmän keskitalven päivä, jolloin Volendamissa oli rauhallista. No ehkä talvella sitten. Mutta jos hulina ei haittaa, siellä on hauska soljua mukana ja katsella samalla toisia turisteja ja mitä he osoittelevat ja naureskelevat ja pitävät erikoisena. Jos onnistaa, löytää katukahvilasta vapaan paikan ja voi siitä katsella ohi kulkevaa populaa ja arvailla, minkä maalaiselta kukin perhe näyttää. Kahvilan tuolien välissä kulkeva sorsapari ainakin herätti kaiken maalaisissa saman reaktion: ”Kato! Kvaak, kvaak!”

Voihan pullasorsa.

Aurinko paahtoi, mutta oli kylmä tuuli. Sellainen tilanne, että heti kun joutuu varjoon ja tuuli alkaa puhaltaa, tulee törkeän kylmä. Auringossa taas voi avata takkia ja alkaa hikoilla. Etelän maista tulleet turistit palelivat niin kovasti, että olivat akuutisti hankkineet matkamuistomyymälöistä korvaläpällisiä hollantiaiheisia fleecepipoja.

Vähän käsineitä kaipasi viimassa.

Pyöräreittejä Edamiin ja Amsterdamiin.

Naakkakin halusi palan.

Hollantilaisille Volendam on lisäksi musiikkikaupunki, josta on tullut vuosikymmenien aikana monta bändiä ja laulajaa historiassa ja popmusiikissa. Kansainvälisesti tunnetuin Volendamissa perustettu bändi on ehkä The Cats 60-70-luvulta. Laulaja Jan Smit on myynyt kultalevyjä myös Saksassa saksaksi viimeiset kymmenen vuotta. Ja muutaman vuoden takainen Hollannin euroviisutrio ”3JS” tuli Volendamista.

Siellä on pieni musiikkimuseo ja musiikkitapahtumia. Volendamista tuleva musiikki niputetaan sanaksi ”palingpop” tai ”palingsound”, eli ankeriaspop viitaten musiikin lähteeseen kalastajakylässä. Käväisimme Palingsoundmuseossa, joka oli ullakko ankeriassavustamo-ravintolan yläkerrassa. No eipä se kiinnosta muita kuin hollantilaisen musiikinhistorian harrastajia.

Paikallisbändejä kulta-aikoinaan.

Iso harmaahaikara hengaili ankeriaskioskin luukun lähistöllä. Se poseerasi turisteille; kännykät kävivät, ja aina välillä joku antoikin sille palan kalasämpylästään. Toimiva ruokastrategia. Välillä haikara oli ihan mukana ruokajonossa odottamassa vuoroaan tiskille.

Sen verran komea nokka, etten lähtisi ryppyilemään tuolle.

Jos jää syömään Volendamiin tällaisena turistipäivänä, tarvitsee hitusen onnea, että ravintolaan mahtuu. Meidän tullessamme oli kaksi naista juuri maksamassa, joten saimme heidän pöytänsä. Syödessämme useita seurueita, jotka kyselivät vapaata paikkaa, käännytettiin pois, että nyt ei millään mahdu.

Hinnat? No kahvilassa oli ehkä vähäsen turistilisää ja snäkkikojuissakin ehkä. Ravintolassa oli tavallinen hollantilainen hintataso.

Kyllä tämä ihan käynnin arvoinen paikka on, jos tietää varautua tungokseen. Välissä voi vielä lähteä puolen tunnin laiva-ajelulle, johon saa lippuja spontaanisti satamasta. Kylän vanha osa sataman ympärillä on hyvin pieni, siis lähinnä yksi satamakatu, joten yksi päivä riittää kyllä Volendamin näkemiseen.

Kiertoajelulaivojen kulmaus.