Volendam, perihollantilainen kalastajakylä

Kohteena Volendam. En tiedä, onko paikkakunta Suomessa käsite, mutta Hollannin sisällä se on tunnettu perinnehollantilaisena kalastajakylänä, jossa on kalasatamassa suloisia taloja. Sieltä on lähtöisin kuuluisin perinnepukumalli puukenkineen, ja se on vähän niin kuin hollantilaisuuden ytimessä. Turisteja siellä riittää, eli on se kansainvälisestikin tunnettu kansallismaisemana.

Volendam sijaitsee Amsterdamin pohjoispuolella Markermeer-vesistön rannalla, joka oli ennen merenlahti, mutta eristettiin padoilla Pohjanmerestä, jolloin siitä tuli järvimäinen murtoveden alue.

Minulle Volendam oli retkilistalla yleissivistävänä kohteena, joka täytyisi nyt vihdoin nähdä ainakin kerran, kun kerran Hollannissa asuu. Ylipäätään nuo kauniit tyypillisimmät Hollannin kylät ja kaupungit, joissa on nättejä vanhoja taloja kanavien tai veden äärellä, ovat meidän seudulta aika kaukana. ”Mennään katsomaan sitä kaunista Hollantia, eli ajetaan kotoa kaksi tuntia moottoritietä poispäin.”

Auton saimme parkkiin keskustassa olevan ostoskeskuksen parkkihalliin, joka oli pikkuisen katukiveysremontin takia hetkellisesti ilmainen. Mikä säkä.

Volendam oli sanalla sanoen turistirysä. Mutta oli siellä silti tunnelmaa, siksi sinne tullaankin. Ovathan ne talot tosi söpöjä. Ja onhan siinä käteväkin puolensa, että on sellainen tivolimainen paikka tai ympärivuotinen elämyspuisto, jossa saa tiivistymän kaikesta perihollantilaisesta kerralla.

Popula kulkee, turistit turisee.

Kahvila- ja ravintolatarjontaa on paljon, ja matkamuistomyymälöitä, joista saa kaiken Hollanti-krääsän, jota toivoa saattaa. Kaikki aihepiirit yhdessä kaupassa: tuulimyllyt, puukengät, lehmät, tulppaanit, juustot. On juustola, jossa voi katsoa juuston valmistusta; onhan se sentään Edamin kylän vieressä koko Volendam. Toisessa kaupassa voi seurata puukenkien valmistusta ja katsoa siitä opetusfilmin. Ja on useita valokuvausliikkeitä ja kauppoja, jotka mainostavat, että siellä voi pukeutua hollantilaiseen perinneasuun ja puukenkiin ja otattaa siitä kivat valokuvat porukastaan tai perheestään.

Tästä mukaan lehmä, tuulimylly, lippu, puukenkä ja tulppaani.

Kansallispukukuvaa tarjolla.

Voi kulkea kojulta kojulle ja syödä kaikki Hollannin perinneruuat. ”Kibbeling” eli rasvaiset paneroidut uppopaistetut turskapalat. Vohvelit tai ”stroopwafels”, kovan keksimäiset siirappivohvelit. Pulleat minipannukakut ”poffertjes”. Ranskalaiset majoneesilla. Katkarapuja ja simpukoita eri muodoissa. Ja rohkeimmille rasvasillifile raakana sipulisilpun kanssa.

Poffertjes piti minunkin saada leipomosta ja siellä näki, että turistit ovat sen myös lukeneet jostain, että poffertjes pitää kokea Hollannissa. Sinne tuli etelä ja kaukoitä niitä tilaamaan. Voita ja tomusokeria, törkeän hyvää.

Poffertjes-erikoispannu tirisee.

Ankerias (hollanniksi ”paling”) on Volendamissa se juttu. Kylä eli ennen ankeriaankalastuksesta, ja sitä on syöty tyypillisesti savustettuna. Maailman ankeriaskannat ovat romahtaneet viime vuosikymmeninä murto-osaan ja nyt ankerias on kallis erikoisherkku. Sitä saa Volendamista parista paikasta.

Ankeriassavustaja työssään.

Olihan siellä hyvänen aika koko maailma. Kylä lukee varmasti aika monessa matkaoppaassa suositeltuna kohteena. Oli äänistä päätellen ainakin Italia, USA, Intia, Korea, Sveitsi, Espanja. Osa tuotiin busseittain paikalle ja kulki kolmenkymmenen ryhmänä.

Tungosta pikku satamakadulla. Eli rauhaa tänne ei kannata tulla etsimään. Tuntui, että täällä on sama meininki vissiin joka päivä ympäri vuoden. Tosin kuulin työkaverilta, että oli olemassa jäätävän kylmän keskitalven päivä, jolloin Volendamissa oli rauhallista. No ehkä talvella sitten. Mutta jos hulina ei haittaa, siellä on hauska soljua mukana ja katsella samalla toisia turisteja ja mitä he osoittelevat ja naureskelevat ja pitävät erikoisena. Jos onnistaa, löytää katukahvilasta vapaan paikan ja voi siitä katsella ohi kulkevaa populaa ja arvailla, minkä maalaiselta kukin perhe näyttää. Kahvilan tuolien välissä kulkeva sorsapari ainakin herätti kaiken maalaisissa saman reaktion: ”Kato! Kvaak, kvaak!”

Voihan pullasorsa.

Aurinko paahtoi, mutta oli kylmä tuuli. Sellainen tilanne, että heti kun joutuu varjoon ja tuuli alkaa puhaltaa, tulee törkeän kylmä. Auringossa taas voi avata takkia ja alkaa hikoilla. Etelän maista tulleet turistit palelivat niin kovasti, että olivat akuutisti hankkineet matkamuistomyymälöistä korvaläpällisiä hollantiaiheisia fleecepipoja.

Vähän käsineitä kaipasi viimassa.

Pyöräreittejä Edamiin ja Amsterdamiin.

Naakkakin halusi palan.

Hollantilaisille Volendam on lisäksi musiikkikaupunki, josta on tullut vuosikymmenien aikana monta bändiä ja laulajaa historiassa ja popmusiikissa. Kansainvälisesti tunnetuin Volendamissa perustettu bändi on ehkä The Cats 60-70-luvulta. Laulaja Jan Smit on myynyt kultalevyjä myös Saksassa saksaksi viimeiset kymmenen vuotta. Ja muutaman vuoden takainen Hollannin euroviisutrio ”3JS” tuli Volendamista.

Siellä on pieni musiikkimuseo ja musiikkitapahtumia. Volendamista tuleva musiikki niputetaan sanaksi ”palingpop” tai ”palingsound”, eli ankeriaspop viitaten musiikin lähteeseen kalastajakylässä. Käväisimme Palingsoundmuseossa, joka oli ullakko ankeriassavustamo-ravintolan yläkerrassa. No eipä se kiinnosta muita kuin hollantilaisen musiikinhistorian harrastajia.

Paikallisbändejä kulta-aikoinaan.

Iso harmaahaikara hengaili ankeriaskioskin luukun lähistöllä. Se poseerasi turisteille; kännykät kävivät, ja aina välillä joku antoikin sille palan kalasämpylästään. Toimiva ruokastrategia. Välillä haikara oli ihan mukana ruokajonossa odottamassa vuoroaan tiskille.

Sen verran komea nokka, etten lähtisi ryppyilemään tuolle.

Jos jää syömään Volendamiin tällaisena turistipäivänä, tarvitsee hitusen onnea, että ravintolaan mahtuu. Meidän tullessamme oli kaksi naista juuri maksamassa, joten saimme heidän pöytänsä. Syödessämme useita seurueita, jotka kyselivät vapaata paikkaa, käännytettiin pois, että nyt ei millään mahdu.

Hinnat? No kahvilassa oli ehkä vähäsen turistilisää ja snäkkikojuissakin ehkä. Ravintolassa oli tavallinen hollantilainen hintataso.

Kyllä tämä ihan käynnin arvoinen paikka on, jos tietää varautua tungokseen. Välissä voi vielä lähteä puolen tunnin laiva-ajelulle, johon saa lippuja spontaanisti satamasta. Kylän vanha osa sataman ympärillä on hyvin pieni, siis lähinnä yksi satamakatu, joten yksi päivä riittää kyllä Volendamin näkemiseen.

Kiertoajelulaivojen kulmaus.