Laskuvirheitä ja pakettivaikeuksia

Optikolta hain uudet aurinkolasin linssini ja minulla oli mukana mieheni saama alennuskortti 150 euroa. Hän oli hankkinut uusia lukulaseja ja saanut sen. Vaihdoin linssien väriäkin ruskeasta perusharmaaseen. Olin taannoin ihan tietoisesti halunnut sen ruskean, mutta sitten alkoi vähitellen häiritä, kun kaikki oli vääristyneesti ruskean sävyistä. 

Täysi alennus luvattiin, mutta loppusumma hämmensi. Minusta siinä oli liikaa jäljellä. Olin jo maksanut etukäteen osan, ja sairasvakuutus korvaisi satasen moniteholaseista. Maksoin nyt sitten silti, koska väitettiin että se on ihan oikein, ja kotona jatkoin miettimistä rauhassa.

Tuntui, että maksoin 60 euroa liikaa. Miten se voi olla? Kai minä sen osaan laskea, että jos 300:sta eurosta otetaan pois 150, niin jäljelle pitäisi jäädä 150 eikä 210?? Pitää mennä takaisin valittamaan. Ketuttaa.

Vanhat

Uudet

Kävin sitten, kun ehdin, optikolla ihmettelemässä, että miten minä tämmöisen loppusumman maksoin. Kovasti selvitettiin ja sitten ilmeni tietokoneelta, että siitä puuttui lopulta sittenkin se sairasvakuutuksen 100 euroa. Ne olisi pitänyt uudelleen näpytellä sinne sen jälkeen kun käyttää alennuskupongin. Siellä on kai liian monimutkaiset systeemit. 

Mutta lopulta siis linssit olivat vielä halventuneet ja minun olisi pitänyt maksaa loppusummana 110 euroa eikä ne virheelliset 210. Joten optikko oli minulle jopa satasen velkaa. Se laitettiin heti maksupäätteellä pankkikortilleni. Kiitos.

Eikö tämä ole Hassisen Koneen biisistä! ”Olet maailmalle sentään satasen velkaa!!” Se missä on Juan Carlos. On. Lempibiisini ”Odotat?!” Siis sen sijaan nyt ”maailma oli mulle satasen velkaa!” Saaks nauraa??

Tein siitä kivan pyöräretken, kun menin optikolle. Aurinko paistaa paistamistaan ainakin kuudetta viikkoa putkeen. Päätin olla reipas ja pumppasin pyörän kumit talven jäljiltä. Karvasatula oli taas pehmeä. 

Tuuli on edelleen jääkylmä eli olisi oikeasti pitänyt olla käsineet vieläkin. Joka päivä on aivan ristiriitaisesti yhtaikaa jääkylmää (ilma, tuuli ja varjopaikat, aamut) ja läkähdyttävän kuumaa (auringonpaiste, tyynet hetket, iltapäivä ja ilta). Oli silti ihanaa pyöräillä taas. 

Osasta kadunreunoja olivat kevätkukat kukkineet, mutta tuossa lähellä on upeista upein kaistale narsisseja ja tulppaaneja sekaisin, eri värisiä, se on kuin Keukenhof, niin ihana kukkapenkki. 

Minun piti testata Teams, koska Skype lopettaa parin viikon sisään ja minut pakotetaan lataamaan uusi ohjelma tai hankkimaan joku muu korvaava videopuhelu-optio. No, luulin että se Teams kettuilee minulle ainakin puoli tuntia ennen kuin se toimii. Ei. Se oli ehkä neljän minuutin homma asentaa se ja kirjautua sinne. Nyt se toimii jo.

Suomesta oli tulossa paketti DHL:llä ja se ilmoitettiin jakeluun just tasan sinä torstai-iltapäivänä, jolloin kukaan ei ole kotona. Olin kotona koko edellisen päivän, ja olisin seuraavan. Mieheni olisi ollut torstain aamupäivän kotona. Mutta ei osunut oikein.

Usein toimituksen voi muuttaa DHL-sovelluksen kautta, mutta tässä ei ollutkaan mitään nappia, mitä painaa. Etsin ja etsin ainakin kymmenen kertaa eri aikoina, että enkö tosiaan nyt voi muuttaa sitä toimituksen aikataulua tai paikkaa. En voi.

No sitten stressasin sitä töissä ja sitten se oli ovella ja sitten tuli ilmoitus, että no kai se menee sitten hakupisteeseen seuraavaksi, kun missattiin.

Illalla postiluukussa oli tästä vielä paperinen kortti, jossa luki, että ”hankipa kuule se kiva DHL-sovellus niin voit aina siirtää paketin toimitusta!” Ei vaan pidä paikkaansa! Minulla on ollut se sovellus monta vuotta ja tiedän kyllä, miten se toimii.

Lisäksi mukana oli jonkun DHL:llä erikseen kirjoittama ja printtaama epävirallinen muistutuslappu, että ”voisitteko ystävällisesti ilmoittaa mihin pakettinne toimitetaan jos ette ole kotona.” Se kuulosti aika passiivis-aggressiiviselta, että voisitteko HELKKARISSA antaa ohjeet. 

Se raivostutti. En VOINUT antaa ohjeita, vaikka minulla on se sovellus. Minä YRITIN. Mutta en saanut mahdollisuutta. Ja nyt tulee olo, että minua SYYTETÄÄN. Mitä tein väärin? MISSÄ voisin ilmoittaa eri toimituksesta, jos sovellus ei toimi? Missä ihmeessä? Mitä minun pitäisi vielä tehdä? Kirjoittaa ovelle jotain lappuja, että ”emme ole tänään kotona joten tervetuloa kaikki murtovarkaat, ja paketin voi muuten viedä hakupisteeseen”?

Ylipäänsä luulin, että siellä on sisäiset vakioproseduurit jotka määräävät, mihin paketti viedään, jos ihminen ei ole kotona. Aika useinhan ihminen ei ole kotona. Ennen oli itsestäänselvää, että no sitten on plan B, jonka kuriirifirma päättää. Miksi se ei nyt enää riitäkään ja miksi se ei ole OK?

Paska palvelu. Kuka noita heippalappuja kirjoittaa?

Huomaan, että epäoikeudenmukaisuutta ja vääriä syytöksiä minun on todella vaikea kestää emotionaalisesti. Siitä nousee niin paljon turhautunutta raivoa, etten tiedä mihin sen laittaisi.

Hain sen paketin. Olin valmistautunut, että näyttäisin siellä sen lapun ja kysyisin, ihan rauhallisesti kysyisin, että mitä minun pitää tehdä jos se sovellus ei anna optioita. Mutta siellä oli sellainen joku 18-vuotias jäbä, joka ei kuitenkaan tiedä mitään; pakettini kanssa minulla oli kädet täynnä, ja heti perääni tuli seuraava asiakas. Sisään sinne pääsee vain tulemalla uudestaan kun olisin laittanut paketin autoon, ja vain soittamalla ovikelloa, ja se tuntui liialta vaivalta vain, jotta pääsisi känisemään. Joten annoin olla. 

Mieheni oli sen sijaan sen verran reipas, että lähetti kysmyksen DHL:n oikeaan asiakaspalveluun (jossa pitäisi olla joku muu kuin chattibotti). Ilmeisesti sovelluksessa on

silloin tällöin puutteita eikä se aina anna optioita. Ei sieltä kai sen enempää vastausta tullut.

Ja muuten, paketti oli lähetetty Suomesta ihan Suomen Postilla, jolloin ennen vanhaan oletusarvona oli, että sen tuo täällä päässä PostNL. Nykyään paketit siirtyvät varmaankin Saksan kautta matkatessaan DHL:n käsiin loppukuljetukseen. Sitäkään palveluntarjoajaa minä en vastaanottajana valitse, vaan sen päättää puolestani joku muu.

Pääasia kai, että paketti tuli. Sainkin sitten vanhemmiltani uuden mallin keltaisen Teema-kulhon korvaamaan sen, jonka hajotin. Sävy on vähän tummempi kuin ne meidän vanhamme, mutta hyvin samankaltainen. Niitä on siis vielä olemassa. Tuotannon muotti on selvästi päivitetty eli uusi kulho on ehkä pari milliä vanhoja isompi ja tukevampi, mutta kyllä ne voi edelleen pinota toistensa kanssa.

Saimme myös Mignonia pääsiäiseen, yksi oli kuoriutunut kokonaan matkan varrella kuten ne usein tekevät. Ja paljon muuta kivaa, muumipalapelin, suklaata, namua, lehtiä, ja Fiskarsin erittäin terävän vihannesveitsen. Kokeilin sitä jo fenkoliin ja se leikkasi todella helposti kovankin vihanneksen. Hyödyllinen, mutta vaarallinen jos osuu sormeen.

Kissat tykkäsivät tietysti pahvilaatikosta ja nuuskivat kaikki tavarat.

Terveys tulee ja terveys menee

Sain elokuussa yskän. Koko ajan kröhitytti, koska kurkussa tai keuhkoputkessa kutitti. Eihän sillä tavalla voi nukkua.

Etsin yrttiteetä laatikoista. ”Mitäs täällä olis, kato lakritsajuuri, vanha klassikko yskään! No sitä ainakin kupillinen. Mitäs tässä sekoituksessa näkyy, aha, mustia pippureita livenä. Loistavaa, mustapippuri on ayurvedan ykkönen yskää vastaan.” Kyllä noidalta löytyy laatikosta sopivat yrtit.

Astmaatikkona minua hieman pelottaa tällainen hengitysteiden tulehdus, jossa koko ajan on hengenahdistus päällä eikä inhalaattori auta kauan. Että milläs sen keuhkoputken sitten saisi auki. Hengittäminen on käsittääkseni melko tärkeää.

Onneksi sentään tajusin yhtäkkiä, että limaa irrottavaa poretablettia saa ruokakaupan lääkehyllyltä. Viimeksi jossain flunssassa kinusin sitä näköjään lääkäriltä oikein reseptillä. Saksan apteekista sitä sai reseptittä, joku ACC akut tai mikä, asetyylikysteiini, ja olenhan minä Hollannissa nähnyt eri tuotenimiä ja mainoksia. Minusta tuntui, että tästä oli hitusen hyötyä tähän hätään.

Muutamaksi päiväksi jäin ensin etätöihin, mutta meillä kun on siihen määrätty työsopimuksessa maksimi, niin ei se ratkaisu kauan toimi. Välillä myös työtehtävät vaativat paikalla oloa. 

Yskä ei minusta ole moraalisesti tarpeeksi paha juttu ilmoittautua sairaslomalle. Varsinkin kun tilanne jatkuu ja jatkuu. Odotan viikon, vielä sama yskä. Odotan kaksi viikkoa, edelleen yskä. Odotan kolme viikkoa, eikö tämä perkele lopu milloinkaan! Yleiskunto hyvä, ei kuumetta, eli tyypillinen virusbronkiitti. Mutta mahdollisimman pitkäkestoinen.

Olen oppinut sanomaan ”keuhkoputkentulehdus”, mutta netin Terveyskirjasto sanoo ”keuhkoputkitulehdus”. Outo. Ehkä tuossa genitiivissä on faktavika: se suggeroi, että on vain yksi keuhkoputki, ja se tulehtuu. Mutta tosiasiassa taitaa olla aikamoinen keuhkoputkisto pienimpine haaroineen ja pitäisi sanoa joko ”keuhkoputkien tulehdus” tai sitten tuo neutraali ”keuhkoputki-” joka ei määrää mitään tiettyä lukumäärää putkille. Tosin muut nettisivut sanovat edelleen keuhkoputken-.

Kuvituskuvaa olohuoneesta.

Yskin välillä ihmisten keskuudessa dramaattisesti. Nolotti. Minun ei tulisi olla julkisella paikalla ollenkaan näinä viikkoina. Sama juttu töissä. Aina pöytäni viereen kertyi rypäs epäviralliseen kokoukseen puhumaan tärkeitä asioita siinä metrin päässä, ja sain aina yskäkohtauksen ja olin tukehtua, jos yritin hillitä sitä. Kaikista varmasti tuntui, että levitän basilleja kilsan päähän, ja kovaääninen yskintä shokeerasi ihmisiä. Niin rumaa ja typerää, mutta en voinut sille mitään.

Kerro minulle se vaihtis, mitä pitäisi tehdä. Ilmoittautua sairaaksi yskän takia 4 viikoksi? Olisihan se kiva laiskotella vaikka 6 viikkoa, mutta kun tämä ei ole toimintakykyä lamaava tauti, vaikka välillä väsyttääkin. Tehdä pelkkiä etätöitä? En saa, ei ole työnantajan lupaa.

Yksikseskös joogailet.

Olisimme myöskin halunneet leffaan juuri kun yskä alkoi. Ei sinne voinut mennä, hiljaiseen saliin. Minuakin ärsyttäisi jos joku tulisi häiritsemään yskimällä leffaa ja samalla kuulostamaan siltä, että levittää kulkutautia.

Tuli meinaan Suon villi laulu. Luin sen juuri hollanniksi ja sitten kuulin, että ”hei sen leffa on just nyt kylällä nähtävissä.” Oho.

Yli kolme viikkoa yskin niin rumasti jokaikinen päivä, etten voinut mennä ihmisjoukkoon sen kanssa. 4. viikolla se alkoi parantua ja pääsimme vihdoin elokuviin, ja onneksi filmi jopa pyöri vielä.

Leffateatterin aulassa oli vanha projektori.

Lääkärillä kävin ihan muiden asioiden takia. Varasin ajan siinä uskossa, että siihen mennessä yskä on jo loppunut, mutta ei se ihan ollutkaan.

”Milloinkas sulle on muuten viimeksi tehty astmakontrolli ja mitattu keuhkojen toimintaa?” -”No tota, silloin kun olin 16-vuotias... hahhaah.” Täällä onkin siis assistentti, joka voi tehdä keuhkomittauksen ja katsoa lääkityksen sopivuuden ja ottaa vähän haltuunsa koko teeman.

Muistan silloisen PEF-mittauksen, josta sanoin, että ”peffa”. Punaisella muovimittarilla puhalsin, myös keskellä yötä. Allergiasairaalan testit. Ne paperit ovat tallessa. Siinä on virallinen koodillinen diagnoosi. Ja minulle on sanottu, että on pienet keuhkoputket. Astmani oireilee välillä naurettavan täsmällisesti klo 3.00 yöllä, jonka sanotaan olevan tyypillisin aika astmalle. Joskus se alkaa jo 2.58. Nämä voin kertoa astmahoitajalle.

Näytin myös nenääni kasvanutta pientä punaista laikkua, ettei se vaan olisi aurinkokeratoosia. Saattapa ollannii. Tai sitten alkava luomi. Ei huolta, pruutataan typpijäädytystä ja tapetaan se. Cryo-sumutepulloa reikämuotin läpi. 2 kertaa puhisi. Ei sattunut.

Optikollekin menin. He alkoivat häiritä meileillä, että olisi aika tarkistaa näkö. Toisaalta mietin, että ei kai taas: nämä 580 euron arvoiset monitehot ovat vasta puolentoista vuoden ikäiset ja onhan tämä nyt hittoa, jos vuoden välein pitää maksaa sen verran uusista rilleistä. Toisaalta olin kirjoittanut itselleni jo kesäkuussa muistilapun, että menepä tarkastamaan se näkö, kun tuntuu siltä että lukulasiosio on riittämätön.

Optikolla selvisi, että ensinnäkin perinteinen likinäköisyys on mennyt lievemmäksi eli voidaan laittaa vähemmän miinuksia. Onkohan tämä normaalia. Ja lukuosio on huonontunut dramaattisesti. Se oli +1,5 ja nyt tarvitaan jo 2,25. 

Kysyin, onko tälle kehitykselle joku loppu. Kuulemma 2,5 on sellainen normaalihko maksimi, mihin se menee. Eli on se toivottavasti pidempään stabiili näissä arvoissa.

Päätin, että kun tuota korjattavaa on molemmin puolin selvästi, niin en ala odottaa puolta vuotta huonojen lasien kanssa, jotta saisin sairasvakuutuksesta tammikuussa 100 euroa hyvitystä, jota myönnetään joka toinen vuosi. Ne 100 euroa ovat kuitenkin naurettava osuus kalliista monitehorilleistä. Joten sama se, tilaan samantien uudet. 

Olipa hyvä, että tilasin ne lasit uusilla arvoilla. Olen nyt huomannut lehtiä lukiessa selkeästi, että näillä monitehoilla minun on nykyään jo tosi hankala lukea. Ihan korkea aika saada paremmat.

Nettishoppailu yltyy

Nyt alkaa rahaa palaa. Ostan vaikka mitä online. Nyt ne tarpeet kasautuivat ja ei pääse kauppaan, koska kaupat ovat kiinni ikuisesti. Ostetaan sitten online.

Valtamedia hämmästelee, että kylläpäs kansa nyt ostaa paljon online, ohhoh. Niin vittu ostaa. Pitäkää ne kaupat kiinni koko vuoden niin onpas kumma kun ostetaan vielä enemmän online. Saatana. Joskus uutisista vaan paistaa typeryys.

Pullasutikin piti tilata online.

Rajoitukset ovat ristiriidassa keskenään. Uskottavuus on mennyt logiikan puuttuessa. Yritetään saada ihmiset levittäytymään ruokakauppaan mahdollisimman eri vuorokauden aikoihin, ettei tule ruuhkahuippua illalla töiden jälkeen; esim. iltamyöhään on ollut erinomainen hiljainen hetki käydä kaupassa ja moni kauppa on nykyään auki jopa klo 22 saakka. No ei, laitetaan ulkonaliikkumiskielto alkaen klo 21, jolloin kauppojen pitääkin sulkea 20.45. Miten tämä edistää sitä ajankohtien levittäytymistä? (Tosin Ranskan ulkonaliikkumiskielto vasta onkin mahdoton, ei saa mennä kadulle klo 18 jälkeen. Milloin työssäkäyvä käy ruokakaupat? Ainoastaan lauantaisin kaikkien muiden kanssa vai? Tosi kätsää viruksen kannalta hei.)

Huippu oli tämä. Kaikki kuukaudet yritetty saada ihmisiä pysymään sisällä kotona ja oltu aina kauhuissaan, jos tulee hyvä sää viikonloppuna ja kaikki haluavat metsään tai rannalle tai luistelemaan, kun sitten on liikaa väkeä ulkona ruuhkassa yhdessä, olisivat pysyneet kotona vaan... ja ulkonaliikkumiskielto, ettei vain kukaan olisi ulkona kadulla, ja terassit kiinni... Ja sitten tulee tällainen pääuutisten toimittaja, joka maalailee, että tulevaisuuden toivohan on siinä, että virus vähenee kun kohta on kevät ja lämmintä ja ihmiset ovat enemmän ulkona terveessä ulkoilmassa!!! Just siellähän ne EIVÄT SAA olla hallituksen nykyisen linjan mukaan! Ja nyt se onkin pelastus? What the...

Mun huki käydä ruokakaupat. Käydään mahdollisimman harvoin.

Hups, sieltäkin tarttui heräteostoksia. Tölkkicocktailhylly veti puoleensa.

Kevät kasaantui myös ja se radikaalius, että haluan ostaa värikästä tavaraa ja elää elämäni nuoruutta ja olla punk. Ostan nuorekkaita korviksia ja nuorekkaita kenkiä ja nuorekkaita reppuja. Väriä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän haluan olla punk ja värikäs, oman tyylini kulkija.

Olen tällä kertaa jopa ostanut jotain facebookmainoksiin perustuvia juttuja. Laukkuja ja kenkiä, jotka joku algoritmi vain pläjäytti nenäni eteen, ja jostain syystä ne iskivät tajuntaan, että no just tuollaisia olen aina halunnut.

Minua epäilyttää kauheasti mennä tuntemattomaan nettikauppaan ja ns. mennä halpaan ja klikata suoraan mainoksesta, että joo ostan nämä nyt oikeasti. Se on niin naiivia ja siitä varoitetaan ja se on niin tavista.

Yleensä olen kriittinen ja tukeudun omiin vanhoihin tuttuihin kalliisiin ekokauppoihini. En haluaisi mihinkään kiinatavaran aliexpressin pariin, ja nämä tuntemattomat ovat jotain jälleenmyyjien jälleenmyyjiä, joissa varmaan on sittenkin Kiina takana loppujen lopuksi. Ja silti ostin ja tuntuu jotenkin likaiselta ja ristiriitaiselta ja väärältä kaupallisuudelta. Näissä oli kyllä ihan kunnolliset hinnat, ei ollut mitään vitosen huijaustavaraa siis hinnan puolesta. Ja tarkistin kyllä sitoutumattomat arviot, että kauppaan voi luottaa.

Sillä tavalla arvioita lukemalla sainkin jo selville yhden saksalaisen kaupan, josta ei kannata ostaa. Sekin mainostaa minulle facebookissa ja näin heti hinnoista, että se on aivan liian halpa. Se selvisi käyttäjäkokemuksista heti, että sieltä ei pidä missään nimessä ostaa mitään: vaatteet näyttävät upeilta fotoshopatuissa mainoskuvissa, mutta ovat kuulemma oikeasti aivan karseita ja halpoja ja täysin erilaisia kuin kuvissa. Okei.

No mutta nyt minusta tuntuu, että olen käyttänyt satasia johonkin tavaravuoreen, jota tulee nyt ainakin kymmenenä lähetyksenä tulevien viikkojen ellei kuukausien aikana; viittaa Kiinaan sekin, jos tavarassa kestää 4 viikkoa tulla, kröhöm. Saa nyt nähdä kuinka paljon laatua tulee.

Ja rillejä olen ostanut ja kasveja pihaan satasilla kaiken lisäksi.

Silmälasit hain optikolta ja nyt vähän päähän sattuu opetella uudenlainen terävyys. Näyttölasit eli tietokonerillit ovat kyllä heti oikeasti paremman tuntuiset koneella työskentelyyn kuin tavalliset monitehot.

Shoppailin myös innoissani värikkäitä silmälasikoteloita, nämä olivat aivan vastustamattomia. Turkoosit tulivat ilmaiseksi rillien mukana, muut valitsin erikseen.

Perusmiinusmonitehot.

Aurinkolasit vahvuuksilla monitehona.

Näyttölasit.

Tuplakekkonen?

Mutta ovat nämä nettiostokset sentään tarpeellista tavaraa. Olen varmaan viimeiset 3 kesää läpeensä harmitellut, että juuri oikean kokoinen käsilaukkureppuni on työkäytössä täynnä työkamaa enkä jaksa tyhjentää sitä vapaa-ajalle, eli tarvitsisin yhtä hyvän vapaa-ajan pikkurepun. Sitten otan mukaan olkalaukun, kun muutakaan ei ole, ja minua ärsyttää. Hankin siis kaksi käsilaukkureppua.

Ja olin katsonut kunnollisia elitistisiä Gudrun Sjödénin kenkiä ja ollut kiinnostunut, mutta miten voi helvetti kangastossut maksaa 159 euroa. Niillä on aina kalliit kengät (koska fair trade ja made in Portugal ym.) ja olen ostanut sieltä usein kalliita kenkiä, ja myös saksalaiselta Waschbäriltä, ne ovat ihania lempparikenkiäni kyllä ja ovat saattaneet maksaa 100-120 euroa, mutta nyt olis niinku kangastossut 159, sen on kertakaikkiaan liikaa vaikka olisivat miten ekologisesti Euroopassa reilussa kaupassa käsin valmistetut. No sitten summittainen mainos osasi antaa minulle sen tapaiset kangastossut lempiväreissäni 44 eurolla ja tartuin siihen ja saa nähdä.

Tuntuu, että kaikilla ostoksilla minun tulee vahvistaa lempivärejäni violetti, turkoosi ja vihreä, ja jos sillä linjalla pysyn, niin olen oikealla tiellä ja ne ovat minun värini aina kaikissa vaatekappaleissa ja aina oleva hyvät.

Optikkotäti pelastaa päivän

Ravintolat ovat olleet kiinni lokakuusta. Kaupat olleet kiinni joulukuusta. Kampaajat samoin.

Poliitikot joo. Nyt ne mössöttää, etteivät tiedä, mitkä ovat ulkonaliikkumiskiellon vaikutukset, joten eivät ne saa edes sitä lopetettua. Ranskasta tilastot sanovat, ettei ole auttanut paskaakaan, vaikka siellä on ollut jopa klo 18 alkaen käskyjä pysyä sisällä. Niin mitä täällä tehdään: jatketaan silti. ”Keino ei toimi.” Johtopäätös: ”Tiukennetaan vaan keinoa entisestään eikä koskaan lopeteta sitä.”

Ja niin ne pidensivät ihan ohimennen ja sivulauseessa ulkonaliikkumiskieltoa 3 viikolla. Ensimmäisen 2 viikon alussa vakuutettiin, että tämä on niin erikoinen rajoitus ja äärimmäisen harvoin käytettävä äärimmäinen keino ja vain lyhyeksi ajaksi... olivat niin varovaisia sen kahden viikon kanssa, niin mitä ne tekevät: pläjäyttävät siihen päälle vielä kolme viikkoa lisää silmää räpäyttämättä ja asiaa perustelematta. Vaikutukset epäselvät, mutta jatketaan silti tätäkin SAATANA VIEL KYMMENEN VUOTTA.

Nyt tuomioistuin päätti, että koko ulkonaliikkumskielto oli väärin perusteltu ja laillisesti ei-oikeutettu ja se pitäisi lopettaa samantien, mutta jollain tempulla hallitus sai sen toistaiseksi takaisin voimaan. Nyt tästä väännetään kunnon farssina edes ja takas juridisesti.

Enhän minä välttämättä kaipaa kadulle klo 21 jälkeen, mutta alkaa vaan tuntua vankilalta. Alkaa tuntua siltä, ettei täällä koskaan enää saa mennä kauppaan, ei ravintolaan, ei kampaajalle eikä kuntosalille, ei joogaan, ei teatteriin eikä museoon eikä näyttelyyn eikä elokuviin eikä taidekurssille - ei mihinkään. Kaikki rajoitukset, jotka ovat tulleet, ovat jääneet päälle monen pidennyksen ajan eikä vieläkään näytä, että yhtäkään purettaisiin koskaan.

Meiltä hajosi eteisen lamppu, siis se itse kanta tai jotain, ja pitäisi saada uusi. Sulake lensi. Ikeasta on tuhat valitusta, että ne eivät toimi ja kestää kauan ja niiden nettisivullakin lukee, että on vaikeuksia toimittaa yhtään mitään. Ne siis eivät saa onlinehommiaan toimimaan juuri kun niitä tarvittaisiin. Rauta- ja sisustuskaupat ovat kiinni, ei voi sieltäkään mennä etsimään lamppuja paikallisesti. Istutaan sitten pimeässä ja annetaan talon hajota alta, kun varaosia ei saa hankkia.

Eniten ärsyttää ihan kaikki! Ei tämän helmikuun pitänyt tällainen olla.

Testauspaikka drive-in-hallissa on aika jännän näköinen scifi-laboratorio. Tässä oli ennen taidejulisteita myyvän firman jakelukeskus ja siitä perintönä seinällä kuva. Kunnan terveystoimi sitten päätti yhdistää vanhan julisteen omaan testi- ja rokotuspaikan kylttiinsä.

Optikko saa olla auki, koska se on terveydenhuollon osa eikä tavallinen kauppa. Jotain järkeä. Tietysti vain ajanvarauksella, vain pari asiakasta kerrallaan ja maskin kanssa, mutta auki kuitenkin.

Lasini ovat vanhentuneet ja näkö on jo mitattu ja olisi taas tarve uusille. Epäilenpä vaan, että on hiton hankalaa valita hyvännäköiset silmälasit maskin kanssa! Enhän voi edes tsekata, koskevatko ne alalaidastaan poskeen vai eivät.

Varasin ajan optikolle. Tarvitsen kolmet rillit. Jos ne haluavat minusta 15 minuutissa eroon kuten online-ajanvarauskalenterissa lukee per käynti, niin menen muualle. Minun on saatava etsiä kehykseni kaikessa rauhassa, koska minun pitää elää niiden kanssa jokaikinen päivä vuoden ympäri 16 tuntia vuorokaudessa. Jos niskaani hengitetään, että seuraava asiakas tulee enkä saa olla yhtaikaa kaupassa, niin älkää sitten ottako minun rahojani.

No niin. Optikko oli jo aivan rotkon reunalla tulossa hylätyksi, mutta ne ottivat kopin ja pelastivat tilanteen (ja rahansa). Menin nimittäin sinne ja kuulemma minun online kiltisti tekemääni ajanvarausta, josta oli sähköpostivahvistus, ei ollut olemassa kalenterissa.

Näytin sähköpostin. Jaaha. ”Joo mutta tää ei ole täällä näkyvissä...” -”Ja mä tarvitsen aikaakin aika paljon kolmen rillin valitsemiseen; olen valmistautunut ja vapaapäivä ja paperit mukana ja kaikki... mitä muuta mä voin tehdä kuin varata netistä ja saada vahvistuksen? Mä menen kyllä muualle jos ei tästä tuu mitään...” -”Hetki vaan, tsekkaan kollegan, kyllä tämä järjestyy...”

Yläkerrasta kai taukohuoneesta hakivat sitten tädin, joka oli minun makuuni. Se oli koko homman pelastus, että hän ehti ja kaikessa rauhassa kokeili minun kanssani kehykset. Sain nauraakin, kun täti käytti persoonallisesti silmälasimalleista nimitystä ”pojat”. ”Nää täällä on kyllä aika kalliita poikia...” ”En mä noita poikia ottais, se on turhan kapee malli...”

Nykyään ei saa sormeilla itse kehyksiä hyllystä ja kokeilla, koska henkilökunta joutuu desinfioimaan kaiken, mihin asiakas koskee. Joten rillejä kerätään optikon kanssa laatikkoon, joka otetaan mukaan pöydän ääreen.

Ja sitten on suusuojus, mutta asiointipöydän yllä roikkuu valtava pleksilasi, joten siinä paikalla saa ottaa maskin pois ja katsoa itseään peilistä kehyksiä kokeillen. No onneksi on joku järkevä tämän ajatellut näin.

Optikolla selvisi. Monikin asia. Sain kolmet lasit valittua. Mutta erittäin jännä asia on se, että kysyin, että siis voitsä kertoa, katsonko mä kieroon??! Kun joissain valokuvissa näyttää siltä, että vähän on silmät sisällepäin ristissä.

Niin kyllä vähäsen katson siis kieroon. Vasen silmäni kiertyy välillä keskelle päin. Siinä on 6 lihasta per silmä ja ne voivat väsyä. ”Silloin kun olet yleisesti väsynyt, silmä vähän vaeltaa.” -”Onks tämä jotenkin iän myötä tulevaa vai onko tämä aina?” -”Se on aina ollut sama ominaisuus.”

Mä katson virallisesti kieroon! Vasemmalla silmällä. Kukaan silmälääkäri ei ole minulle kertonut koskaan? Onks ihan varma, ettei se pahenna päänsärkyjä ja migreeneitä?

(Tämä kappale on omistettu kysymysmerkeille, joita käytetään väärissä paikoissa ja ryhminä.)

Ihan kivoja kehyksiä löysin ja nyt tulee sitten näyttölasit mukaan settiin ja niitä tulen kyllä kotonakin käyttämään paljon läppärillä, ja varsinkin töissä.

Aurinkolasit päivitettiin uusiin vahvuuksiin ja myös monitehoiksi. Vanhat aurinkolasini ovat vielä niiltä ajoilta kun oli yksitehot, joten en ole pystynyt lukemaan niillä tekstejä. Että ”kesäpäivinä ulkona en ole koskaan voinut lukea kännykkääni enkä terassien ruokalistoja, mutta haha, mitä välii, sehän on vaan puolet vuodesta että oon puolisokea”. Kiva olla silmämonivammainen ja sitten ei huolehdi apuvälineistään, oon mäkin tyhmä.

Jos on liikaa rahaa niin käy optikolla ostamassa kolmet rillit... Näyttölaseista työnantaja lupaa hyvittää puolet, tavallisista sain kahden vuoden välein suotavan satasen korvauksen sairausvakuutuksesta, ja aurinkolasit olivat kombitarjouksena oikeastaan ilmaiset perusmonitehojen kylkiäisenä. Silti melkein tonni menee.

Kahden viikon päästä saan hakea lasini. Jos se aika lukee niiden kalenterissa, hee hee.