keskiviikko 25. elokuuta 2021

Zandvoort

Juu, se Zandvoort, jossa ajetaan kohta Formula 1. Autorata on hiekkadyynien keskellä aivan lähellä uimarantaa. Kävimme kurkkaamassa pieneltä näköalakukkulalta. Rata oli hyvin piilossa suoja-aitojen ja katsomokaarteiden rakenteiden takana, joten kisaa ei täältä yleisen tien laidalta pääse luuraamaan ilman pääsylippua.

Minua vähän inhottaa meluava autourheilupaikka näin idyllisten ja rauhallisten luonnondyynien keskellä. Autoradan laajennusta varten sinne kipattiin viime vuonna asfalttia lainvastaisesti ja ympäristöjärjestöjen vetoomuksista piittaamatta alueille, joilla asui suojeltuja harvinaisia sisiliskolajeja. Saatana. Protestiksi otin kuvan vain formulapaikan viereisistä dyyneistä enkä itse autoalueesta. Pitäkää tunkkinne. 



Olimmekin täällä siis vain hiekkarannan takia. No kun tuli taas hellepäivä viikonlopuksi eikä voinut taaskaan hikoilla ulkoilmamuseossa. Kun helteellä kannattaa olla veden ääressä eikä missään muualla.


Toisaalta olisin voinut ihan vain levätäkin koko päivän, mutta toisaalta nämä kesäpäivät ja viikonloppuihin osuvat hyvät säät alkavat olla luettuina tältä vuodelta. Kannattaisi nyt vaan käyttää sitä outdooria niin kauan kuin sitä on tarjolla. Kohta ehtii kökkiä sisällä syksyn ja talven.


Edellisellä retkellä oli vuorossa Katwijk aan Zee.


Onneksi nyt oli todella tyyntä ja myös lämpimämpää kuin Katwijkissä. ”Hei, Zandvoortissa on parempi sää kuin Katwijkissä.” ”Kirjoitan arvostelun, että: Menkää Zandvoortiin, siellä on lämpimämpää kuin Katwijkissä, vaikka se onkin pohjoisemmassa.”



Zandvoortissakin oli yllättäen maailmanpyörä, samoin kuin Scheveningenissä. Aukiolla, josta pääsee keskeiselle kohdalle rannalle. Myös 2 hiekkaveistosta, siellä on kai joku veistostapahtuma joka vuosi normaalisti, missä niitä on kymmeniä. Ja oli sateenkaari-suojatie siinä. 






Siinä oli juuri kalakojua täydentävä paku, Boudewijns Visservice, kalapalvelu. Auton kyljessä oli lokin kuva ja sen katolla seisoi iso harmaalokki odottamassa, että ”missä mun kalapalvelu”. 



”Tässä on mun kuvakin.”


Ekan kahvilan varpuset chillasivat ihan plösöinä penkkien takana kaikessa rauhassa.



Plösöistä varpusista puheen ollen.


En tiedä, missä reunalla kävimme silloin, kun takavuosina kerran makasimme Zandvoortin rannalla syyskuun helteessä. Siinä kohdassa siellä oli vain traktorin vetämä kalakoju. Nyt kun menimme keskustasta sisään, niin siellähän on 15 rantaravintolaa rivissä parin kilsan matkalla ja hirveästi hulinaa. Yhtä paljon vesiurheilua kuin Katwijkissä, mutta eri lajeja. Lainelautailijoita ja surffikoulu, paljon uimareita. Meripelastus partioi autolla rannalla ja vesiskootterilla vedessä. 





Oli laskuvesi ja ranta leveänä. Hauskaa kävellä vedessä. Lätäköistä valui veden jämiä purona kohti merta.




Vain Zandvoortissa olen nähnyt näitä motorisoituja ruokakärryjä, jotka siirtyvät pitkin rantaa ja tarjoavat tiskiltä antimiaan. On 2 pientä jäätelöautoa / -kärryä, jotka ajelevat pitkin ja kilisyttävät kelloa, kun pysähtyvät johonkin myymään. Toisessa myyjän seurana kärryä ajoi valkoinen koira, joka istui matkustajan penkillä.



Kalakoju ja toinen jäätelökärry etsivät paikkaansa.

Jäätelö ja snäkki.


Ranskis-pikaruokaperäkärryjä vetää traktori, jossa on aggregaattilaatikko moottorin edessä, jotta tiskin sähköt toimivat. Kalakojukin löytyy. Ne siirtyilivät eri paikkoihin ja heti ryntäsi jono ihmisiä tiskille ostoksille.





Nousuveden noustessa pitää siirtyä ennen kuin kärry jää aaltojen alle. Jäätelöä myytiin ahkerasti ja kun peräkärrystä laitettiin luukku kiinni ja käynnisteltiin moottori siirtämistä varten, juoksi laidalta vielä pari asiakasta kauhuissaan: Älä aja pois, me haluttiin vielä jätskit! Jäätelönainen selitti: Ei hätää, siirryn tästä vaan pari metriä ylemmäs, vesi tulee!



Banaanivenettäkin vedetään täällä moottoriveneen perässä ja sitä mainostetaan kärryissä rannalla, kympin per kyyti. Kaikille jaettiin pelastusliivit. Katsoimme, kuinka he ihan tahallaan aiheuttavat kurvissa banaanin kaatumisen niin että kyytiläiset saavat kokea sen draaman, että lentävät mereen ja joutuvat kipuamaan uudestaan pölkyn päälle.


Paljon kulki hiekalla isojen harmaalokkien ruskeita teinipoikasia, jotka piipittävät korkealta vinkumalla ja kerjäävät vanhemmiltaan ruokapalaa nokasta. Lokit syövät vedestä pieniä rapuja ja simpukoita. Harmaalokit osaavat tietysti myös tarkistella ihmisten pyyhkeelle yksin jättämiä reppuja ja nyssyköitä, olisiko niissä jotain helppoa ruokaa.





Tuolta ei enää näkynyt Scheveningeniin saakka etelään (eikä ihme). Pohjoisessa sen sijaan oli jo aika lähellä IJmuiden, jonka tunnistaa raskaanteollisuuden savupiippujen savuista. Siellä on kauhea terästehdas, joka tupruttaa ihan törkeitä saasteita ja sairastuttaa asukkaat. Silti sielläkin on kaunis hiekkarantakaistale.


Vuonna 1986 julkaistiin pop-kappale, jossa kehotetaan menemään Zandvoortin rannalle ja säästämään kallis Ranskan-matka, koska kotimaassa on yhtä kivat uimarannat. Kertosäe: ”He, ga je mee, naar Zandvoort aan de zee?” - ”Hei, tuletko mukaan Zandvoortiin meren rannalle?” No, tuolla pörisi taivaalla potkurikone, joka veti mainosbanderollia. Siinä luki: ”He ga je mee naar IJmuiden aan Zee?” Samat laulun sanat, mutta paikkakunta vaihdettu. Siis naapuriranta IJmuiden yritti houkutella asiakkaita siirtymään sinne lentämällä laulun alkuperäisen paikan yllä. Hauska keksintö.



Banderollikoneesta en yrittänyt zoomata kuvaa, mutta myös 3 kaksitasoa lensi yli, ja kiertolentohelikopteri.

Katwijkissä ihastelimme söpöjä rantakopperoita. Tuolla oli jo hirveä määrä yöpymismökkejä rivissä rannan yläosassa, oikein lähiö. Siinä alkoi olla idylli kaukana, kun hökkeleitä on kahdessa rivissä vieri vieressä ahdettuna. Moni oli yksilöity omin koristuksin, varmaan osa on vakiomökkejä, jotka joku on vuokrannut vuosikausiksi itselleen.



Useimmiten on pakko mennä ravintolaan, jotta pääsee vessaan. Zandvoortissa ollaan niin törkeitä, että ravintola pyytää 50 senttiä jopa terassin asiakkailta, jos käyttää vessaa. En maksanut. Jos olen asiakas niin en satu edes ottamaan lompakkoa mukaan vessaan mennessäni, koska en oleta, että minun pitäisi maksaa jotain. Sitäpaitsi kenellä on kolikkoja nykyään edes olemassa ja sitten vielä sopivana laittaa kirstuun?


Joo ja jos näkee beachclubissa ihania värikkäitä patjallisia rantasänkyjä, joilla voisi maata ja tilata juoman, niin ei, ne eivät ole ilmaisia asiakkaille mennä loikoilemaan, vaan sellainen tulee vuokrata 50 eurolla per päivä. Ihan törkeää bisnestä kyllä noilla hinnoilla. Myös tavalliset lepotuolit hiekassa kuuluvat aina jollekin klubille, joka ottaa niistä maksun, tosin vähemmän kuin nuo näkemämme luksuspatjat.




Suihkun saa tästä 50 sentillä.

Vaikka oli kaikenlaista kontroverssiä ilmassa, niin oli oikein hauskaa istahtaa huiville pehmeään hiekkaan ja katsella nousuveden kohoamista viime metrit. Ja ruokakärryjen manööverejä. Nousuvesi oli aika hurja, särkät peittyivät nopeasti veteen ja aallot vyöryivät. Ranta kapeni kovasti. Vinkaisin kauhusta, kun näytti siltä, että nyt ranskiskärry aikoo tilan puutteessa suunnata traktorinsa suoraan veteen. Siinä se sitten kääntyi aaltojen kautta sutjakkaasti.




Oli niin oudot säät, pilvimassa jäi hengaamaan ja aurinko siinsi verhon takaa ja oli aika pilvihämärää suurimman osan aikaa. Kostea painostava ilma. Mutta sellainen luo mystisen tunnelman rannassa. 


Pimeistä valokuvista, joissa aurinko heijastelee aaltoihin, tuli ihan taideteoksia vahingossa, jotain sellaisia renessanssimaalauksia. Ihmisiä horisontissa, ruskean sävyt.



Ja Zandvoortissa on aika rujoja kerrostaloja ja vanhoja vuokraparakkeja rannan vieressä. Yksi valokuva, jossa näkyy hiekkarantaa, uimaan meneviä ihmisiä ja kolossiarkitehtuuria on kuin suoraan postikortti 60-luvulta Varnan Kultahietikolta neuvostolomalta. En ole Varnassa käynyt enkä 60-luvullakaan, mutta vaikutelma on kuviteltavissa.



perjantai 20. elokuuta 2021

Katwijk aan Zee

Vaikka välissä olikin syksyltä tuntuvan viileä ja sateinen viikko, saa täällä edelleen ennen kaikkea muistuttaa itseään siitä, että kesä jatkuu vielä. On hellepäiviä ja voi mennä vaikka rannalle.

Hollannin rannikko on täynnään hiekkarantaa ja on koko rivistö erilaisia paikkakuntia, joissa on rantabulevardi ja rantahotelleja merinäköalalalla sekä rantaravintoloita turisteille. 


Rantapaikoista paras on mielestäni pikkukylä Zoutelande, joka on kaukana Hollannin lounaiskärjessä. Siellä on jatkuva hiekkaranta, korkeat dyynit ja söpössä kylässä sopivasti pari terassia ja ravintolaa, jotta ruokahuolto toimii. (Tästä voit katsoa kuvia Zoutelandesta.)


Toiseksi paras on Haagin kaupungin vieressä sijaitseva Scheveningen, joka on todella vilkas. Siellä on kymmenittäin erilaisia ruokapaikkoja ja rantabaareja. Viihtyisä, mutta hyvällä säällä aina hyvin täynnä porukkaa. (Tästä löytyy esim. yksi Scheveningen-artikkeleistani.


Näitä muita on käyty katsastamassa päiväretkellä muutama: Zandvoort, Noordwijk aan Zee, Bloemendaal aan Zee. Katsomatta on mm. Egmond aan Zee, Bergen aan Zee, Wijk aan Zee.


Nyt oli vuorossa Katwijk aan Zee.


Katwijk oli kivan aktiivinen, paljon leijasurffaajia ja surffikoululaisia ja pikku katamaraaneja vedessä ja uimareita, meripelastajien koppeja useita, autoineen ja veneineen liikkumassa, useita puisia rantaravintoloita, riveittäin vuokramökkejä joissa voi yöpyä rantahiekalla yksinkertaisissa oloissa minikopissa, vuokrattavia rantakaappeja tuoleineen ja välineineen ja tuulensuojia ja erilaisia istuimia. Toistaiseksi kivoin ranta noista, jotka eivät ole Zoutelande eikä Scheveningen.


Yöpymismökkeröitä. Hyvin suosittuja ja hyvin kalliita, ja yleensä pitää vuokrata pidemmäksi aikaa kuin vain yhdeksi-kahdeksi yöksi. Olis kyllä kiva joskus.

Katamaraania valmistellaan.

Rantaravintola.

Kuvauksellinen katamaraani.

Hurjia leijasurffaajia.

Ranta loppuu kanavan suuhun pohjoisosassa. Etelässä näkyy horisontissa Scheveningen, korkeat hotellitalot ja maailmanpyörä. Edessä on matalia särkkiä, jonne voi laskuvedellä kahlata. Rannalla makasi kauhean isoja meduusan löllöjä, yh. Ne kyllä pelottavat, jos menisi uimaan.


Ranta keskeytyy kanavaan. Yli pääsee kyllä ihan läheltä siltaa pitkin.

Valtavasti leijasurffaajia joka puolella.

Horisontissa siintää Scheveningen.

Tuuli oli aika törkeän kova, korvissa humisee ja vaatteet lepattavat. Joidenkin hiekkakasojen päällä hiekkaa puhalsi niin, että säärissä pisteli hiekkapuhallus, se ei ole yhtään kivaa. 


Operaatio Varpaat hiekkaan.

Vähän tuulee.

Laajalla dyynillä oli mukavampi kävelytie. Ostettiin jäätelöä kioskista, ja syötiin lounas ja otettiin kahvit eri rantakuppiloissa.



Friteerattuja juustotikkuja.

Jännät vaasit ravintolassa. Ja joku turisti.

Punajuurisalaatti kiinnosteli.

Ajoimme vielä pohjoiseen kohti Noordwijkiä ja pikkutietä dyynien läpi yksittäiselle rannalle, Langenveld. Noordwijkin ja Zandvoortin puolivälissä. Siellä oli vain 1 ravintolakompleksi ja suuri parkkipaikka. Näin jollain pizzan terassipöydässä ja innostuin ja menimme sitten syömään pizzat kuppilan italialaiseen osioon.



Sitten olimmekin jo melkein Amsterdamissa. Sen näki jo siinä, että lounaaseen nousevat Schipholin koneet menivät hienosti yli molempien rantojen. Ja oli aika kaartaa lentokentän kupeesta moottoriteille kotiin päin.