Kirjatorille

Meidän pihaamme vastapäätä vaihdetaan nyt kattoa rivitalosta. Siellä kilkatellaan ja pinotaan vanhoja kattotiiliä pois. Kattoremontti tulee jo lähelle. Voihan se mennäkin niin, että kattoremppa tulee ensin eikä se menekään käsi kädessä ikkunanvaihdon kanssa kuten sattumalta kaverimme talossa.

Kuvassa näkee myös, mitä tapahtuu silloin kun vuokratalosta yksi on ostanut asuntonsa omaksi eikä osallistu kollektiiviseen projektiin. Yksi välissä oleva osio kattoa jätetään sellaisekseen.

Nyt on kuunneltu euroviisulistaa pari kertaa niin että biisit soivat alitajunnassa. Satunnaisia pätkiä kelaa päässä kesken kaiken. Töissä oli sellainen hetki, että olisin voinut sanoa: - ”No nyt mulla soi Itävallan viisu päässä” - ”Onko se huono asia?” - No, armoa, se on tenorin aaria hirveän korkealta, eli on se vähän intensiivinen.” Päässä on soinut mm. dramaattinen Puola ja melankolinen Liettua, ja yhtäkkiä oli joku tosi nätti ja muistin, että se on Sveitsi se herkkä söpöily.

Aprillipilat ovat muutenkin lähinnä tyhmiä, mutta somen algoritmit pilaavat niistä viimeisenkin yrityksen. Monta päivää jälkikäteen facebook tai instagram nostaa esiin vitsipostauksia ja silloin tulee vitsi ihan vääränä päivänä liian myöhään, ja silloin se on vieläkin tyhmempää. Nyt pitää sitten usean viikon verran aina tsekata, että miltä päivältä tämä ilmoitus olikaan, oliko huhtikuun ensimmäinen.  

Leivoin taas yhden toistuvan klassikon, unelmatortun eli kaakaoisen kääretortun, jossa on vaniljanmakuinen voitäyte.

Hyvä tuli. Ihmeellisesti se pohja aina onnistuu, vaikka se tuntuu raakana niin paperinohuelta kerrokselta. Ja se paistuu todellakin viidessä minuutissa. Ei parane lähteä kovin kauas uunista sillaikaa. Ja vaikka minun leivinjauheeni on mennyt jotenkin kökkäreiseksi, niin se kohosi silti.

Muut olivat viikonloppuna kaikki kävelemässä tai vetämässä puolimaratonia Venlossa suuressa suositussa juoksutapahtumassa, mutta minä mieluummin leivon ja syön voikreemiä. 

Siellä oli oikeasti useita kymmeniä työkavereita sekä miehen sukulaiset osallistumassa, ja vielä lisää tuttuja kannustamassa kadun varrella. Mutta sen lisäksi että en ole urheilullinen, minun käsitykseni huvista ei ole kovaääninen massatapahtuman tungos. Aika moni intressini menee sellaisen ohi vapaa-ajanviettotapana.

Kyllä täällä kokataan myös terveellisesti. Laitoin lohivuokaan pinaattia ja se on aina sama vitsi, vaikka ostaisi pienimmän pussin, pinaatti täyttää koko kulhon kerralla. Pinaatin pienin yksikkö on kuutiometri. Ja mitä siitä jää jäljelle kypsennyksen jälkeen? Yksi riekale.

Tiivisty!

Tuulee. Tuolla on aika usein optisesti kaunis sää, joka ei olekaan kelvollinen, jos menee ulos. Joko tuulee häiritsevän rajusti, tai tuuli on jääkylmä, tai siellä on yleisesti inhottavan viileää täydestä auringonpaisteesta huolimatta. Aamuisin on +4 eli jääkylmä edelleen. En laita talvitakkeja pois varastoon vielä. 

Tämä kevään kirkas matala aurinko on minulle melkein liikaa. Se on todella intensiivinen.

Maanviljelijät valittavat. On ollut uskomattoman kuivaa ja auringonpaisteista kuukausi. Vettä puuttuu. Maanpinta on kuivunut. Peltoja pitää kastella, jotta taimet lähtevät kasvamaan. Kova tuuli puhaltaa kylvettyjä siemeniä paljaaksi kuivana pölisevällä pellolla ja kylvöjä menee pieleen. Luvassakaan ei ole sateita moneen viikkoon. Lisäksi ennusteessa on taas täydet 14 päivää pelkkää pohjoistuulta joka päivä. Se on minusta törkeää.

Koivu alkoi kukkia. Sen verran se vaikutti, että aivastuskohtauksia tulee useammin ja nenä vuotaa useammin ja otan enemmän nenäsuihketta.

Lisäksi jäätävä väsymys alkoi saman tien. Ei se ollut näin pahaa lepän aikana. Nukahdan pystyyn töissä koko iltapäivän ajan. Nukahdan pystyyn myös illalla kotona. Jos otan nokoset, on vaikeaa herätä niiltä ollenkaan enää. 

Menin esim. nokosille kello 20.30, koska silmät painuivat väkisin kiinni. Ei siinä voi järkeillä, että ”kohta on kuitenkin nukkuma-aika ja sekoitan yöuneni”, jos nukahtaa kertakaikkiaan siihen paikkaan. Kello 21.40 nousin ja palasin alakertaan, mutta huomasin, että aivot eivät toimi ja olen unitilassa edelleen. Mieheni sanoi, että no voisihan sitä vaikka siivota ja mennä nukkumaan nytkin. Joten tein vain iltapesut ja olin taas nukkumassa kello 22 alkaen. Unentarve oli siis 20.30 - 7.30 eli 11 tuntia.

Eikä se yksi yhdentoista tunnin nukkuminen mitään auta. Silti nukahtelin töissä, ja seuraavana iltana kello 20 olin taas aivan mennyttä. Tämä vaatisi nyt kai jatkuvasti yhdentoista tunnin yöunet PLUS päivänokoset. Että sinne meni niinku normaali elämä.

Kissatkin ovat aina valmiina nokosille.

Kohta on taas Suomalaisen Naisen Päivät, joissa on lauantain ja sunnuntain ajan ohjelmaa ulkosuomalaisile naisille Hollannista ja muualta. Paikkana on iso kongressihotelli, johon mahtuu koko joukko workshop- ja luentotiloineen ja illallisineen. Tällä kertaa se on sattumalta vain kymmenen minuutin ajomatkan päässä meiltä.

Mietin, laitanko tällä kertaa kirjamyyntipöydän pystyyn. Harvoinpa minulla on mahdollisuutta kohdata suomenkieliset lukijat suoraan. Voisinkin nyt laittaa tarjolle kaikkia neljää titteliäni.

Tarkistin varastolaatikkoni. Nolla kappaletta kahta uutta kirjaa. Öh. Olisi hyvä olla pikku pino jokaista. Tein tilauksen. Jotenkin ne kaksi nimikettä oli onnistuttu jakamaan jopa neljäksi paketiksi. UPS:ltä tuli meilejä jokaisen toimitusajasta erikseen, mutta lopulta onneksi kaiken toi sama kuriiri yhdessä pinossa. 

Kirjat olivat kaikki hyvässä kunnossa. Tällaiset pahvipakkausmetodit siis toimivat kyllä hyvin.

Tajusin, että minulla ei ole pitkään aikaan ollut kaikkia neljää kirjaa kotona varastossa ja minulta on puuttunut sellainen valokuva, jossa poseeraan niiden kaikkien kanssa. Promootio pystyyn.

Joku hiipii taustalla.

Nyt kokosin kirjapöydän ja löysin itseni taas askartelemasta liimapuikon kanssa jotain hintalappuja. Tämä on jotenkin aina kotikutoista tämä minun meininkini. Alkaen itse kirjojen tekemisestä tietystikin. 

Sitten muistin että ai niin, nämä minun nerokkaat kirjalaatikkoni eivät edes mahdu rullalaukkuun ja minun on pakko kasata puolet kirjoista sellaisenaan kassiin. Vaivaiset seitsemän kirjaa per nimike ei ole fiiliksen mukaan yhtään mitään, mutta se on kuitenkin 28 pokkaria ja se lasti painaa tuhottomasti, ja vie kovasti tilaa. Enemmän kuin luulisi.

Nyt soi Espanjan viisu päässä... Muuten, Erika Vikman oli Hollannin ykköstelkkarin suositussa talkshowssa eilen. Esitti biisinsä lyhytversiona ja oli hetken haastattelupöydässä parin viisuekspertin kanssa. Hyvää mainosta. 

Editointia, väsy ja kissapersoonat

Popsi popsi porkkanaa, lampaita se ahdistaa... eiku hampaita se vahvistaa. Ei minulla ole yhtäkään aivosolua päivinä, jolloin suorastaan nukahtelen istuallaan, ja tällaisia ajatuksia syntyy kun en edes jaksa muistaa suomen kielen sanoja. Vain vokaalit sijoittuvat oikein. 

Töissä haen ison kahvin alakerran baristalta eli ruokalasta, ja se saattaa auttaa hitusen. (Barista on kanttiinin pomo Jeroen, joka käyttää iltapäivisin kahvikonetta maksua vastaan.) Nyt sinne on pakko tuoda oma muki mukaan, kertakäyttöiset kiellettiin. Sen onkin parasta olla oikein iso muki, koska kahvilista yhtenäistettiin ja enää saa vain yhtä kokoa ja se on aika iso annos.

Tämä tulee aina keväällä. Muutoin ei kuulu paljon mitään allergiaoireita ja tuntuu, että hervoton väsähtely on ainoa siitepölyoireeni. 

Tämä on aika huomattavakin seikka: minulla ei ole mitään muita allergiaoireita. Toistan? Minulla ei ole mitään allergiaoireita. Lepät ja pähkinäpensaat kukkivat kuitenkin täysillä.

Artikkeleissa sanotaan, että ”väsymys voi olla allergian ainoa oire”.

Ja mikä on keino armottomaan päiväväsymykseen? Ei mikään. En minä siitä pääse eroon millään. Se tulee hyvienkin yöunien jälkeen. Jos olen kotona, saan nukkua päiväunet. Tai menen alkuillasta puoleksi tunniksi makaamaan.

Parantelin käyntikorttejani Vistaprintillä ja tilasin uuden satsin. Huomasin paranneltavia seikkoja. Design oli vielä tallessa tililläni online ja oli helppo tehdä muutokset. 

Vistaprintillä on tuotantolaitos ihan tässä meidän lähellä Venlossa. Meillä oli töissä viisitoista vuotta sitten vaihe, että kaikki lähtivät Barcelonaan töihin Vistaprintille, mutta sittemmin se toimipiste on näemmä palautettu Hollantiin.

Sain tulevan kirjani peruslayoutit eli varsinkin välirivit kuntoon kokonaan. Ja se oli jo suoritus.

Tyypillinen kirjoituspäivä: tarkoitus ”pelkästään editoida kirjaa koko päivä” mutta se alkaa näin: Kissanvessa pitää puhdistaa. Syödä aamupala. Ai jaa, täällä on tiskipöytä täynnä likaisia astioita. Tiskaan ne pois samantien niin ei jää häritsemään. Kappas, on kyllä paljon kissanhiekkaa matolla, pitäisikö imuroida tuo nurkka. Imuroin. Ulkolinnuille pitää täyttää auringonkukkaa, siinä käyvät siemensyöjät eli viherpeipot ja peipot vieläkin - ja harvinaisuus järripeippo! Varmaan muuttomatkalla Lappiin. Ai jaa tuossa on postipaketti, minun piti ajaa viemään se postiin!

Silti iltapäivän onnistuin pyhittämään tekstille. Kissat kuorsasivat pesässään yläpuolellani ja kaikki oli rauhallista. Etenin luku luvulta ja loppuun saakka.

Hylly hyvässä käytössä.

Editointieväät.

Väliriveissä on se hauska, että painoa varten minun pitää luoda pdf-tiedosto, joka soveltuu sekä painettuun että e-kirjan konvertointiin yhtaikaa. Ja kun tiedän, mitä siellä epubin puolella automaattisessa prosessissa tapahtuu, niin yritän näitä ristiriitaisia taittotarpeita ottaa huomioon yhdessä ja samassa dokumentissa. 

Tuleva kirja on kokonaan päiväkirjamuodossa, joten siinä pitää hallinnoida pieniä tekstipätkiä ja niihin kuuluvia päiväyksiä, joita ei halua erottaa toisistaan eri sivuille. Välirivisäätöä tarvitaan siksi paljon. Onneksi löysin ohjeen, että älä käytä niitä ”lisää sivunvaihto” -toimintoja tekstin osien väliin, tai muuten e-kirjaan tulee isoja aukkoja väärään kohtaan. Loogista sinällään. Manuaalinen kökkömetodi eli ”painele lisärivejä entterillä kunnes teksti siirtyy oikeaan kohtaan” on suositeltavampi ja aiheuttaa vähemmän katastrofeja e-kirjaan.

Oltiin terdellä. Eka terde tänä keväänä. Porukkaa oli vain kahvilan tuulensuojatulla alueella seinän vieressä kourallinen, vaikka isolle aukiollekin on nyt jo levitetty pöydät. Kun aurinko oikein paistoi, piti riisua takkikin. Virallisesti oli +14.

Perinteinen Hotelli Zwaan (Joutsen) on vaihtanut omistajaa (kuulemma taas kerran) ja tällä kertaa remontoidaan koko sisusta ja kaikki huoneet. Uudeksi nimeksi tulee Square. Englantisoituminen täälläkin. Julkisivuun kiinnitetty ikiaikainen muovinen valkoinen joutsen on vielä paikallaan. En tiedä, poistuuko sekin lopulta.

Oven edessä aukiolla on ollut viikkokaudet ilmaista hotellintyhjennysrojua tarjolla: ota tästä sänkyjä, patjoja, tuoleja, käsienpesualtaita, wc-pyttyjä! Enää oli hirveää romua jäljellä, mikä niiden pitäisi laittaa jätteeseen.

Ilmaistavaraa hotellista. Mutta kukkaruukussa lukee: "Jätä tämä paikalleen!"

Vaatekaupassa Käärijä-värit ovat vieläkin in.

Koko ajan joku show. Jip juo perunavettä kattilasta. Jip haistelee sulatejuustopaketin. Jip melkein juo mehua lasista. Janneke riehuu ihan yksinään eteisessä ja hyökkäilee räsymaton kimppuun ja sen alle. Ai nyt minä tiedän, miksi se on aina rutussa. Molemmat kiipeilevät pyörävarastossa niin että ylähyllyltä putoaa ikkunanpesunestepullo, korkki lentää ja neste valuu lattialle.

Perunakattilan vettä nam.

Mehu?

Onhan se heviä, mitä ei tajunnukaan etukäteen, mitä sitä on tekemässä kun hankkii eläimiä. Kotiin tulee olentoja, jotka ovat 24/7 asunnossasi ja kulkevat siinä ja tekevät omia hommiaan. Niillä on oma luonteensa, persoonallisuus. Miten se sopii omistajan persoonallisuuteen? Ne luonteet pitää oppia tuntemaan. Mistä ne tykkäävät ja mistä eivät? Millä ne voi saada tyytyväisiksi? Sopivatko luonteet lopulta yhteen, löytyykö yhteinen sävel, yhteiset säännöt? Rauhallinen yhteiselo? Ja kenen ehdoilla? Osaatko asettaa rajoja jos on tarpeen? Miten se vaikuttaa suhteeseen?

Ovathan nämä jossain mielessä kuin pikkulapsia. Aina saa olla vähän valvomassa, mitä ne puuhaavat. Kaatuuko taas jotain. Ottavatko ne taas jotain kiellettyä suuhunsa. Mitä kolinaa kuuluu, onko kaikki hyvin? Mitä ne nyt rapisevat, mitä ne ovat nyt löytäneet? 

Tai se tyypillinen: jos yhtäkkiä kesken puuhien tulee hiirenhiljaista liian pitkäksi aikaa, voi alkaa epäillä, että jotain mahdollisesti vaarallista on menossa.

Tottakai käytän kynsiäni villatakkiin.

Hulluutta jääkaapin päällä.

Mutta ei ihme, että minulla on ollut aika paljon vaatimuksia päällä ja stressitila viime viikot, kun on yrittänyt sopeutua uusiin asuinkumppaneihin ja niiden tapoihin. Alitajuisesti analysoinut koko ajan kuitenkin, miten niillä menee ja onko kaikilla turvallista ja tarvitsevatko ne jotain, mitä en ole huomannut antaa. Jännittänyt suhteen muodostamista. 

Rentous löytyy vähitellen. Yhteistyössä ja rauhallisesti päästän niitä käymään vaatekomeroon tai vessaan, valvonnan alla. Jip haluaa alakaappiin, tarkistan nopeasti ettei siellä ole mitään terävää tai haitallista, ja päästän sen nuuskimaan. Varmistan että se tulee poiskin ennen kuin suljen oven. 

Yhdessä katsottiin ikkunasta roska-autoa, yhdessä tiskattiin, yhdessä tuijotettiin saippuavaahtoa.

”Unboksaa mut nyt täs tääl”, sanoisi Sini Sabotage.

Kannattaa myös vähän relata ruoka-asioiden kanssa. Jip nuuskii kaikki ruuat ja onnistuu joskus nuolemaan jotain kulhoa josta on syöty, tai pyydystämään pudonneen juustonpalan. Ei se mitään.

Ei se ole niin, että jos ei pidä täyttä kuria niin se syö koko aterian ja varastaa koko paistin. Suureksi osaksi se haluaa vain nuuskia uutta haisua, uteliaisuuttaan. Sitten se usein päättää, että no ei tämä niin hyvältä vaikuta, ja kääntyy pois. Jos se aikoo syödä, se pitää vain tuupata hellästi kauemmas.

Tällaiset hyönteiskuvut ovat aika käteviä lautasen päällä kissaesteenä, jos pitää jättää hetkeksi valvomatta ja joku vaanii lähellä. Insinöörikissalle se toki ei ole este, vaan vain hidaste kun se jo oppii nostelemaan kupua.

Molemmilla on taipumus juoda vettä jostain satunnaisesta astiasta, mieluiten sellaista vettä jossa on vähän erikoista makua. Eli esim. jos on keitetty pastaa tai tomaattikastiketta kattilassa, huuhdottu se hyvin ja jätetty tiskipöydälle likoamaan. Ei se haittaa mitään, jos siinä on pari molekyyliä ruokaa, saavat ne siitä juoda. On tunnettua, että kissat tykkäävät esim. juoda ulkona aromikkaista lätäköistä mieluummin kuin ihan steriiliä kraanavettä. 

Tämä kaikki tarkoittaa vain sitä, että aina jos jätän jotain astiaa esiin, jossa on ruuanjämiä tai vettä, skannaan sen siltä kannalta, onko siitä haittaa, jos kissa löytää sen. Kannattaa huuhdella vedellä heti tuoreeltaan niin eipä ole paljon nuoltavaa. Eikä saa laittaa tiskiainetta seisoviin astioihin.

Kun tekee pieniä muutoksia rutiineihin kissojen näkökulmasta, sujuu kaikki jo oikein hyvin.

Tässä heitetään Fazerit ulos hyllyltä ja tehdään siitä kissanmakuuhylly.

”Minä olen parempi Fazer.”

Nämäkin ovat kiellettyjä aineita kissoilta. Onneksi pakkaukset ovat kiinni ja ihminen valvomassa.