lauantai 16. maaliskuuta 2024

Editointia, väsy ja kissapersoonat

Popsi popsi porkkanaa, lampaita se ahdistaa... eiku hampaita se vahvistaa. Ei minulla ole yhtäkään aivosolua päivinä, jolloin suorastaan nukahtelen istuallaan, ja tällaisia ajatuksia syntyy kun en edes jaksa muistaa suomen kielen sanoja. Vain vokaalit sijoittuvat oikein. 

Töissä haen ison kahvin alakerran baristalta eli ruokalasta, ja se saattaa auttaa hitusen. (Barista on kanttiinin pomo Jeroen, joka käyttää iltapäivisin kahvikonetta maksua vastaan.) Nyt sinne on pakko tuoda oma muki mukaan, kertakäyttöiset kiellettiin. Sen onkin parasta olla oikein iso muki, koska kahvilista yhtenäistettiin ja enää saa vain yhtä kokoa ja se on aika iso annos.



Tämä tulee aina keväällä. Muutoin ei kuulu paljon mitään allergiaoireita ja tuntuu, että hervoton väsähtely on ainoa siitepölyoireeni. 


Tämä on aika huomattavakin seikka: minulla ei ole mitään muita allergiaoireita. Toistan? Minulla ei ole mitään allergiaoireita. Lepät ja pähkinäpensaat kukkivat kuitenkin täysillä.


Artikkeleissa sanotaan, että ”väsymys voi olla allergian ainoa oire”.


Ja mikä on keino armottomaan päiväväsymykseen? Ei mikään. En minä siitä pääse eroon millään. Se tulee hyvienkin yöunien jälkeen. Jos olen kotona, saan nukkua päiväunet. Tai menen alkuillasta puoleksi tunniksi makaamaan.



Parantelin käyntikorttejani Vistaprintillä ja tilasin uuden satsin. Huomasin paranneltavia seikkoja. Design oli vielä tallessa tililläni online ja oli helppo tehdä muutokset. 



Vistaprintillä on tuotantolaitos ihan tässä meidän lähellä Venlossa. Meillä oli töissä viisitoista vuotta sitten vaihe, että kaikki lähtivät Barcelonaan töihin Vistaprintille, mutta sittemmin se toimipiste on näemmä palautettu Hollantiin.



Sain tulevan kirjani peruslayoutit eli varsinkin välirivit kuntoon kokonaan. Ja se oli jo suoritus.


Tyypillinen kirjoituspäivä: tarkoitus ”pelkästään editoida kirjaa koko päivä” mutta se alkaa näin: Kissanvessa pitää puhdistaa. Syödä aamupala. Ai jaa, täällä on tiskipöytä täynnä likaisia astioita. Tiskaan ne pois samantien niin ei jää häritsemään. Kappas, on kyllä paljon kissanhiekkaa matolla, pitäisikö imuroida tuo nurkka. Imuroin. Ulkolinnuille pitää täyttää auringonkukkaa, siinä käyvät siemensyöjät eli viherpeipot ja peipot vieläkin - ja harvinaisuus järripeippo! Varmaan muuttomatkalla Lappiin. Ai jaa tuossa on postipaketti, minun piti ajaa viemään se postiin!


Silti iltapäivän onnistuin pyhittämään tekstille. Kissat kuorsasivat pesässään yläpuolellani ja kaikki oli rauhallista. Etenin luku luvulta ja loppuun saakka.


Hylly hyvässä käytössä.

Editointieväät.

Väliriveissä on se hauska, että painoa varten minun pitää luoda pdf-tiedosto, joka soveltuu sekä painettuun että e-kirjan konvertointiin yhtaikaa. Ja kun tiedän, mitä siellä epubin puolella automaattisessa prosessissa tapahtuu, niin yritän näitä ristiriitaisia taittotarpeita ottaa huomioon yhdessä ja samassa dokumentissa. 


Tuleva kirja on kokonaan päiväkirjamuodossa, joten siinä pitää hallinnoida pieniä tekstipätkiä ja niihin kuuluvia päiväyksiä, joita ei halua erottaa toisistaan eri sivuille. Välirivisäätöä tarvitaan siksi paljon. Onneksi löysin ohjeen, että älä käytä niitä ”lisää sivunvaihto” -toimintoja tekstin osien väliin, tai muuten e-kirjaan tulee isoja aukkoja väärään kohtaan. Loogista sinällään. Manuaalinen kökkömetodi eli ”painele lisärivejä entterillä kunnes teksti siirtyy oikeaan kohtaan” on suositeltavampi ja aiheuttaa vähemmän katastrofeja e-kirjaan.



Oltiin terdellä. Eka terde tänä keväänä. Porukkaa oli vain kahvilan tuulensuojatulla alueella seinän vieressä kourallinen, vaikka isolle aukiollekin on nyt jo levitetty pöydät. Kun aurinko oikein paistoi, piti riisua takkikin. Virallisesti oli +14.



Perinteinen Hotelli Zwaan (Joutsen) on vaihtanut omistajaa (kuulemma taas kerran) ja tällä kertaa remontoidaan koko sisusta ja kaikki huoneet. Uudeksi nimeksi tulee Square. Englantisoituminen täälläkin. Julkisivuun kiinnitetty ikiaikainen muovinen valkoinen joutsen on vielä paikallaan. En tiedä, poistuuko sekin lopulta.


Oven edessä aukiolla on ollut viikkokaudet ilmaista hotellintyhjennysrojua tarjolla: ota tästä sänkyjä, patjoja, tuoleja, käsienpesualtaita, wc-pyttyjä! Enää oli hirveää romua jäljellä, mikä niiden pitäisi laittaa jätteeseen.


Ilmaistavaraa hotellista. Mutta kukkaruukussa lukee: "Jätä tämä paikalleen!"

Vaatekaupassa Käärijä-värit ovat vieläkin in.

Koko ajan joku show. Jip juo perunavettä kattilasta. Jip haistelee sulatejuustopaketin. Jip melkein juo mehua lasista. Janneke riehuu ihan yksinään eteisessä ja hyökkäilee räsymaton kimppuun ja sen alle. Ai nyt minä tiedän, miksi se on aina rutussa. Molemmat kiipeilevät pyörävarastossa niin että ylähyllyltä putoaa ikkunanpesunestepullo, korkki lentää ja neste valuu lattialle.


Perunakattilan vettä nam.

Mehu?


Onhan se heviä, mitä ei tajunnukaan etukäteen, mitä sitä on tekemässä kun hankkii eläimiä. Kotiin tulee olentoja, jotka ovat 24/7 asunnossasi ja kulkevat siinä ja tekevät omia hommiaan. Niillä on oma luonteensa, persoonallisuus. Miten se sopii omistajan persoonallisuuteen? Ne luonteet pitää oppia tuntemaan. Mistä ne tykkäävät ja mistä eivät? Millä ne voi saada tyytyväisiksi? Sopivatko luonteet lopulta yhteen, löytyykö yhteinen sävel, yhteiset säännöt? Rauhallinen yhteiselo? Ja kenen ehdoilla? Osaatko asettaa rajoja jos on tarpeen? Miten se vaikuttaa suhteeseen?


Ovathan nämä jossain mielessä kuin pikkulapsia. Aina saa olla vähän valvomassa, mitä ne puuhaavat. Kaatuuko taas jotain. Ottavatko ne taas jotain kiellettyä suuhunsa. Mitä kolinaa kuuluu, onko kaikki hyvin? Mitä ne nyt rapisevat, mitä ne ovat nyt löytäneet? 


Tai se tyypillinen: jos yhtäkkiä kesken puuhien tulee hiirenhiljaista liian pitkäksi aikaa, voi alkaa epäillä, että jotain mahdollisesti vaarallista on menossa.


Tottakai käytän kynsiäni villatakkiin.

Hulluutta jääkaapin päällä.

Mutta ei ihme, että minulla on ollut aika paljon vaatimuksia päällä ja stressitila viime viikot, kun on yrittänyt sopeutua uusiin asuinkumppaneihin ja niiden tapoihin. Alitajuisesti analysoinut koko ajan kuitenkin, miten niillä menee ja onko kaikilla turvallista ja tarvitsevatko ne jotain, mitä en ole huomannut antaa. Jännittänyt suhteen muodostamista. 


Rentous löytyy vähitellen. Yhteistyössä ja rauhallisesti päästän niitä käymään vaatekomeroon tai vessaan, valvonnan alla. Jip haluaa alakaappiin, tarkistan nopeasti ettei siellä ole mitään terävää tai haitallista, ja päästän sen nuuskimaan. Varmistan että se tulee poiskin ennen kuin suljen oven. 


Yhdessä katsottiin ikkunasta roska-autoa, yhdessä tiskattiin, yhdessä tuijotettiin saippuavaahtoa.


”Unboksaa mut nyt täs tääl”, sanoisi Sini Sabotage.


Kannattaa myös vähän relata ruoka-asioiden kanssa. Jip nuuskii kaikki ruuat ja onnistuu joskus nuolemaan jotain kulhoa josta on syöty, tai pyydystämään pudonneen juustonpalan. Ei se mitään.


Ei se ole niin, että jos ei pidä täyttä kuria niin se syö koko aterian ja varastaa koko paistin. Suureksi osaksi se haluaa vain nuuskia uutta haisua, uteliaisuuttaan. Sitten se usein päättää, että no ei tämä niin hyvältä vaikuta, ja kääntyy pois. Jos se aikoo syödä, se pitää vain tuupata hellästi kauemmas.


Tällaiset hyönteiskuvut ovat aika käteviä lautasen päällä kissaesteenä, jos pitää jättää hetkeksi valvomatta ja joku vaanii lähellä. Insinöörikissalle se toki ei ole este, vaan vain hidaste kun se jo oppii nostelemaan kupua.


Molemmilla on taipumus juoda vettä jostain satunnaisesta astiasta, mieluiten sellaista vettä jossa on vähän erikoista makua. Eli esim. jos on keitetty pastaa tai tomaattikastiketta kattilassa, huuhdottu se hyvin ja jätetty tiskipöydälle likoamaan. Ei se haittaa mitään, jos siinä on pari molekyyliä ruokaa, saavat ne siitä juoda. On tunnettua, että kissat tykkäävät esim. juoda ulkona aromikkaista lätäköistä mieluummin kuin ihan steriiliä kraanavettä. 


Tämä kaikki tarkoittaa vain sitä, että aina jos jätän jotain astiaa esiin, jossa on ruuanjämiä tai vettä, skannaan sen siltä kannalta, onko siitä haittaa, jos kissa löytää sen. Kannattaa huuhdella vedellä heti tuoreeltaan niin eipä ole paljon nuoltavaa. Eikä saa laittaa tiskiainetta seisoviin astioihin.


Kun tekee pieniä muutoksia rutiineihin kissojen näkökulmasta, sujuu kaikki jo oikein hyvin.


Tässä heitetään Fazerit ulos hyllyltä ja tehdään siitä kissanmakuuhylly.

”Minä olen parempi Fazer.”

Nämäkin ovat kiellettyjä aineita kissoilta. Onneksi pakkaukset ovat kiinni ja ihminen valvomassa.


4 kommenttia:

  1. Hyvin sanottu: kissat ovat kuin pikkulapsia. Niitä pitää paimentaa ja huolehtia kuin pikkulapsista, ja se homma kestää vuosia. Minulla on kokemuksia kummastakin. Minun kissani tuli puolen vuoden vanhana jostakin kapakasta ja sillä oli jo omat tapansa, mm. tottunut makoilemaan pöydillä. Kissaa voi kasvattaa, mutta meillä kului siihen aikansa. Aluksi se pahoitti mielensä, ja kosti mm. niin, että ei mennyt asialle kissavessaan. Vähitellen se oppi talon tavoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ei varmaan kannata meidän asettaa liikaa tavoitteita kasvatukseen, koska kissa tekee mitä ikinä itse tykkää. Sellaiset tavarat piiloon, joihin ei missään nimessä saa koskea.

      Poista
  2. Eräiden tuttavien tuli opetettua kissa vähän liian hyvälle, se suostui juomaan ainoastaan suoraan vesihanasta, ei juomakiposta eikä edes vesihanan korvikkeeksi ostetusta kissojen suihkulähteestä. Aluksi se oli sattumaa, kun kissa tuli katsomaan vesihanan viereen, sitten oli hassua, kun kissa joi suoraan vesihanasta, ja sitten lopulta sille ei tosiaan kelvannut enää mikään muu. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin voi tosiaan käydä. Kyllä nämä vielä juovat kupeistaankin, kun on päiviä jolloin kukaan ei availe hanaa tuntikausiin ja pitää pärjätä omillaan. Eivät ole sitä hanan vääntöä vielä tassulla oppineet, heh.

      Poista