Helle

Täällä on nyt selvitty hirmuhelteistä, kahdestakin helleaallosta. Hollantia ei mainita Euroopan helteistä kertovissa lehtijutuissa, mutta meilläkin sisämaassa mittari näytti pahimmillaan 38 astetta.

Strategioita ei ollut paljon, koska meillä ei ole ilmastointia. Paitsi nauttia toimiston ilmastoinnista työpäivinä, pitää kotona verhot ja ikkunat kiinni, ja tuulettaa myöhään illalla kunhan lämpötila kääntyy laskuun. Yöt pidetään auki makuuhuoneen ikkunaa, jossa on kissankestävä verkko.

Pahimmillaan yläkerrassa oli 32,4 astetta ja sillä hetkellä illalla oli ulkona vieläkin 37, joten ei voinut edes tuulettaa tai tilanne vain pahenee. Päästimme silti jossain vaiheessa kissat ulos. Ne makasivat terassillaan silti. Vasta keskiyön jälkeen tuli oikeasti viileämpää ulkona kuin sisällä, eli meni alle 30:n.

Huoneen lämpö.

Ulkolämpö.

Iltalämpö.

Jip: "Ei tässä mitään". Tuolla on kuvan ottamisen hetkellä 37 astetta.

Kirjoitin kauppalappuun minimoz ja minitom. Mieheni ei ihan tajunnut, mitä tarkoitan. Minimozzarellaa, jotka ovat valmiita pikku pallosia, kuinka kätevää, ja pieniä eli kirsikkatomaatteja. Niitä kun heittää sekaisin fifty-fifty kippoon, on hyvä salaatti valmis.

Kävimme isot ostokset, että selviämme kerralla helteiden yli ruokasuunnitelmalla. Ja ettei tarvitse seistä hellan ääressä kovin kauaa eikä paistaa uunissa mitään. Salaattiainekset kana-vesimeloni-fetasalaattiin kahdeksi päiväksi ja muuten helppoa einestä tai puolivalmistetta.

Kun palattiin kolmen ison kassin kanssa, tajusin, etten ollut listannut fetaa ja unohdin sen. Lähdin minikassini kanssa kävellen vielä takaisin.

Kissakassi. Tähän mahtuu kännykkä, nenäliina ja 1 tuote.

Lauantaina keksittiin, että tarvitsemme oikeastaan kolme asiaa. Kissoille piti hakea kissankarkkeja. Mietin, että tarvitsen oikeastaan joskus taas kasvilannoitetta ruukkukukille ja kesäkukille. Ja oikeastaan haluan uuden kesäkukan pihalle, koska mirrinminttu on kukkinut 90-prosenttisesti loppuun. Tajusimme, että kaikki nämä saa kerralla yhdestä piha- ja maatalousaiheisesta kaupasta. (Siellä on tavallisten kotieläintarvikeiden lisäksi kananrehua ja hevostarvikkeita.) Ja on paras hakea ne ostokset heti ensin aamupäivällä ennen kuin helle pahenee.

Siellä oli hassuja kasveja pihalla, jotain pinkkejä kiss kiss lipsejä, ja valmiita salviayhdistelmiä ”Salvia Mysty and friends”. Nehän olivatkin loistavia, koska toivoin yrttejä hyönteisille, ja etupihalla salvia jo menestyy. 

Jip meni heti nuuskimaan ruukkua. Ensin googlasin, onko salvia kissoille vaaraton, ja on se: ne voivat sitä pureskella eikä ole myrkyllinen. Sitten tajusin lapusta vasta, että tässä sekoituksessa on myös kissanminttua siinä salvian vieressä. No oikeassa oli Jip, että kiinnosti.

Nuuh.

Sitten olimme sisällä hellettä paossa kunnes illalla tuntui siltä, että jäätelö olisi kiva. Korttelin snäkkibaarin pehmis oli kai liian proosallinen eli yksinkertainen tai surkea, vaikka sekin on joskus ihan parasta. Mutta nyt mieheni ehdotti oikeaa suositun ketjun jäätelösalonkia. Jota ei ole meillä Venrayssa. 

Onko Overloonissa lähin? Ei välttämättä, olin tutkinut tätä kartasta ja tiesin, että siellä jossain Horstin vieressä on mahdollisesti hitusen lähempänä, mikä se on, Tienray. Ja siellä on ehkä enemmän tilaa, koska Overloon on aika turistinen paikka: siellä on keskisuuri eläintarha, iso sotamuseo panssarivaunuhalleineen kaikkineen, ja paljon pyöräilyreittien pyöräretkeläisiä. Siellä on jäätelöterassi välillä niin täynnä, että portilla on jono vapautuvan pöydän odottajia.

Ajettiin Tienrayhin ja P-paikalle. Asunnon ikkunassa oli iso hieno näköismaalaus Mick Jaggerista. Totesin, että kun kampaaja viime kerralla teki minulle pöyheän tätikampauksen, niin näinä päivinä se kylläkin on usein litistynyt ylöspäin, nukkuessakin myös aina, melkein irokeesiksi. Vinoon pystyssä ja kaikki yhteen suuntaan. Ja se onkin ehdottomasti parempi vaihtis kuin tätikampaus. 

Kadun varrella oli jonkun säilyttämä historiallinen postilaatikkotorni ja antikvariaatin ilmaiskirjasto, jossa oli niin outoja vanhoja kirjoja hyllyllinen, ettei yhtään kiinnostanut ottaa niistä yhtäkään. 

Jäätelöbaarin huono puoli siellä on vain, että vierestä menee vilkas yhdystie, jota pitkin pörisee ja ajaa ylinopeutta lukuisat moottoripyörät, mopedit ja tahallisen mörisevät urheiluatot. Se vähän häiritsee. Jäätelölista on todella pitkä, annoksia löytyy jokaiselle jotakin, marjaisia, suklaisia, pähkinäisiä ja hedelmäisiä. Jopa perinteinen banana split on saatavilla. Tai yhdistelmä kahvia ja jäätelökakkua. Loistavaa. Nimellä ei ole mitään tekemistä englannin clever-sanan kanssa, vaan Clevers on sukunimi, varmaan ketjun perustajan ja lausutaan pitkällä e:llä suunnilleen "kleefers".

Seuraavan päivän illalla lähdin kävelylle kun oli vihdoin viilentynyt normaaliksi ja oli laskeva aurinko. Tammien alla kauhistuin, ettei niissä vain ole myrkkytoukkia, tammikulkurinirkkoja. Koska niitä on tänä kesänä taas enemmän alueittain Hollannissa ja niistä on kerrottu uutisissa. Viimeksi pahin kesä oli 2019. Nykyään pelkään olla tammien alla. Siihen ei tarvita kuin yksi tuulenvire niin ne karvat ovat silmässä ja iholla etkä edes huomaa sen tapahtuvan. 

Maanantaina illalla mieheni halusi taas jätskiä ja pyöräilimme keskustaan melko toimivaan pikku jäätelöbaariin. Sieltä ei tosin saa oikeita pikareissa tarjoiltavia jäätelökokonaisuuksia,  mutta voi valita tiskiltä vaikka kolme palloa pahvikippoon. Pöytiä siellä ei ole, mutta ulkona on istumapenkkejä. Kello 19 oli oikeastaan vieläkin ihan hirveä auringon paahde ja hiki. Olisi pitänyt odottaa ehkä vielä tunti viilenemistä. Pahimpina hellepäivinä ei edes voi olla ulkona ennen kahdeksaa-yhdeksää.

Onneksi nämä jäätelöpaikat ovat auki kello 22 saakka! Voi sentään mennä ihan rauhassa töiden jälkeen kesäillassa, kiirehtimättä, milloin haluaa.

Valitsin jäätelölajeiksi Smurffin (sininen tietysti), Purukumin (pinkki) ja Jugurtin (valkoinen). Onkohan muissa maissa smurffijäätelöä? En edes osaa sanoa, minkä makuinen se on, mutta makea joka tapauksessa. Marjainen tai karkkimainen. Joissain paikoissa se kai on loogisesti mustikan makuinen sinisyyteen sopien, mutta tämä oli kyllä jotain muuta.

Selvisin töissä ilmastoinnissa mainiosti. Se oli niinkin viileällä, että kävin hetken ulkona lämmittäytymässä varjon puolella.

Sitten vihdoin koitti viilenemisen ilta ja ukkosrintamia kulki maan yli. Vartissa mittari putosi 38:sta 31:een ja myöhemmin saatiin sadettakin, isoja pisaroita. Nyt on vieläkin käynnissä projekti saada asunto viilenemään. Rakenteissa ja katon alla muhii vieläkin lämpö tiukasti.

Hahaa, no nyt siellä on pilvi.

Välillä kissat viilentyvät laminaatilla maaten.

Jip esittää mestariteoksensa "surullinen hylje".

Yhtenä päivänä kävin katsomassa ystävämme rakkauspapukaijaa, kun hän oli parin päivän lomalla. Lintu on yleensä epäluuloinen vieraita kohtaan, ja saattaa yrittää näykkiä sormia, eli vähän pelkäänkin sitä terävää nokkaa. Tehtävänä oli kuitenkin antaa sen lentää pari kierrosta asunnossa, joiden jälkeen se jo palaa pian itsestään häkkiin. Se myös nakertaa koko ajan lehtien sivuja siivuiksi ja sillä on pöydällä omia vanhoja esitteitä ja pahvipakkauksia tuhottavaksi. 

Odottelin, uskaltaako lintu tulla lentämään. Otin postipinosta mielenkiintoisen lehden ja aloin lukea. Heti lentää lintu siihen syliini lehden päälle. Ohoh, tätä en odottanut. Ja alkaa nakertaa uuden lehden kannesta siivua. Uups mikä tuho. Sain linnun kauemmas ja lehden piiloon pöydän alahyllylle.

Hei tota, tämä on vielä uusi lukematon lehti!

Tarjosin sille pöydältä sallittuja lehtiä. Se tuli askartelemaan niiden kanssa. Se irrottaa aina siivun paperia ja yrittää kiinnittää sen selkähöyheniensä sekaan.

Vielä pari kertaa se halusi nimenomaan laskeutua lehdelle, jota pidin käsissäni ilmassa. Olin ylpeä, että olin lintukuiskaaja. Juttelin sille, ja oli se söpö.

Lopuksi se pyrähtikin suoraan olkapäälleni ja tepasteli siinä. Olin ilahtunut, että se luotti niin paljon.

Hollantilainen juhannus

Hitto taas mikä meno. Kävin hammaslääkärissä, kaikki hyvin, röntgenkuvat otettiin, ei ole kehittyviä ongelmia. Oikealla on arka hammas siksi että ien on vetäyntynyt, eli älä jynssää rajusti.

Halusin käydä vihanneskaupassa katsomassa, onko siellä keltaista melonia, koska lähikaupassa ne ovat jatkuvasti tennispallon kokoisia ja ryppyisiä; mikä ongelma Espanjassa? On kuitenkin jo satokausi menossa.

Vihanneskaupassa oli kunnollisia verkkomeloneja. Vihdoin sain niitä. Viikkoa myöhemmin siellä olikin vain jäljellä niitä surkeita tennispallon kokoisia. Hyh. Kun taas ruokakauppaan oli saapunut parempi sato isoja sillä välin.

Töissä jo kahtena hellepäivänä ostin jäätelön ja söin sen sisäpihalla. Vähän kompensaationa sille, että oli pakko vähentää ulkona kävelyjä hellepäivinä, koska olisin palanut auringossa & läkähtynyt siellä. Pakkohan se on tauko jotenkin saada, vaikkei ikävä kyllä voi kävellä kuin korkeintaan kerran aamupäivällä.

Okei, mitä täällä nyt tapahtuu. Hain mieheni tilaaman kirjapaketin postin automaatista ja hänelle tulee silti ilmoituksia, että paketti on tulossa hakupisteeseen huomenna. Paketti jäi sovellukseen kummittelemaan loputtomiin, oli muka toimituksessa vaikka tavara oli jo meillä kaapissa.

Sitten tilattiin snäkkilästä ruokaa ja ovelle tuli peräkkäin kaksi eri tyyppiä ja toi identtisen tilauksen. Maksoimme kuitenkin vain kerran. Yritetään pakastaa kakkossatsi.

Näin on käynyt joskus ennekin jossain pizzapaikassa, ja kun mieheni soitti perään ja ilmoitti, että liikaa tuotiin, sieltä sanottiin vain, että no pidä se ylimääräinen, ei voi mitään virheelle. Ei kukaan tule takaisin kotiovelle hakemaan pois liikatoimituksia, eivät he niillä tee mitään kuitenkaan enää.

Sitten opin, miten pysäytetään pesukone kesken ohjelman. Jokin nimittäin kolisi pesukoneessa. Ihan selvästi siellä oli joku painava objekti, joka ei ollut vaatetta. Siinä vaiheessa mieheni tajusi: ”Saatoin jättää mattoveitsen työhousujen taskuun...” En halunnut odottaa, että kone alkaa lingota ja metallinen esine paiskaa luukun lasin rikki. 

Etsin käyttöohjeesta, miten märkä pesukone pysäytetään kesken. No olihan siihen keinoja. Helpompaa kuin luulin. Ohjelma pysäyksiin käynnistysnapista ja virta pois, ja muutaman minuutin kuluttua luukun saa auki vaikka siellä olisi vettä. Varoitus sekä tulvasta että kuumasta vedestä. Ei siellä ollut niin paljon, että luukusta olisi tullut mitään ulos, mutta pyykit olivat tippuvan litimärkiä. Veitsi ulos ja uusi ohjelma päälle.

Kuinka täysin päinvastaiselta voikaan 15 astetta tuntua riippuen ympäröivistä olosuhteista, päivän sään olettamuksesta ja vuodenajasta. Täällä on usein luvattu joka iltapäivä vähintään 25 astetta eli helle, ja haluan käyttää kevyitä kesävaatteita ja sandaaleja, myös töissä. Aamukahdeksalta kun lähden töihin, on kuitenkin vasta 15 astetta. Silti menen ilman takkia autoon ja liikkeelle kesämekossa paljain säärin, enkä pahemmin palele. Kohtahan tulee kuuma.

Syksyllä, jos on loka-marraskuussa 15 astetta, olen jo siirtynyt lämmittäviin takkeihin. Silloin kun on syyspäivä ja päivän ylin lämpötila 15, tuntuu itsestäänselvästi siltä, että on oltava sukat, kunnon kengät, pitkät housut ja jonkunlainen välikausitakki tai ei pärjää.

Se on kuitenkin objektiivisesti aivan se sama 15 astetta, jonka kestän hellemekossa, jos se tapahtuu kesäaamuna.

Mieti nyt.

Myös juhannuksena oli helle. Mutta ei juhannusta täällä. 32 astetta. Juhannusaattoni meni tylsästi tietokoneen äärellä päivystäessä ja hellettä katsoessa. 

Päätin, että sushilounas on jo symbolinen juhannusateria. Hitunen luksusta ja kalaa. Riisipallon päällä oleva kala muistuttaa uutta perunaa ja silliä.

Työn jälkeen ostin kaupasta caesarsalaatin. Helteellä oikeasti vähän vähenee ruokahalu ja alkaa spontaanisti tehdä mieli salaatteja. Juhannussalaatti.

Näistäkin tein yksi päivä salaatin.

Sitten leivoin mustikkapiirakan suomalaisella reseptillä. Juhannuspiirakka. 

Siihen oli valtavia, kiinteitä pensasmustikoita. Olen oppinut, että niitä pitää muussata etukäteen, jotteivät ne jää kokonaisiksi paistossa. Niissä on niin paksu kuori, etteivät ne itsestään halkea, ja tuloksena olisi sellaisia pommeja, jotka ovat tulikuumia sisältä ja pirskahtelevat hallitsemattomasti kun leikkaa piirakkaa. Eihän päällinenkään pääse kehittymään kunnolla, jos nesteet eivät tule uunissa ulos marjoista ja sekoitu päälliseen.

Näin netistä, että illalla keskustassa on yhteislaulutapahtuma, jota olin vähän katsellut. Siinäpä olisi juhannuskonsertti tarjolla kätevästi. Big band soittaa hittejä, teksti heijastetaan screenille, saa laulaa mukana, kuunnella tai tanssia. Mieheni suostui mukaan.

No tunnelma oli sillee semi läsnä. Ohjelma jaettiin lappusilla. Aha, muutamia kivoja tuttuja hittejä ja välissä hollantihumppaa. Myös muutama inhokkikappaleeni, mutta ei se mitään. Kuitenkin sen verran kivoja, jotka haluaa kuulla, että kannattaa jäädä loppuun asti. 

No ei porukka nyt heti ruvennut laulamaan mitenkään. Lähinnä parhaiden kertosäkeeseen yhtyi mukaan loppua kohti, ja jonossa hyppelivät hollantihumppien aikana. Harvemmin lauloin mukana. Osin kappaleet eivät olleet ihan parhaalla tavalla mukanalaulettavia, ja osaa en oikeasti tuntenut tarpeeksi hyvin. Hienoa, että oli se tekstisysteemi, sillä oli mielenkiintoista ihan vaan seurata tuntemattomampia kappaleita ja nähdä, mitä niissä oikeastaan kerrotaan.

Orkesteri oli oikein kunnollinen ja laulusolistit esittivät hyvin. Olimme tyytyväisiä tasoon.

Mietin, että itse tarvitsisin tuollaisena yhteislaulukonserttina enemmänkin jotain älyttömiä 90-luvun kappaleita kuten vaikka sen ”He drinks a vodka drink, he drinks a lager drink. He drinks a whisky drink... Pissing the night away”. Ja vielä absurdimpi se Underworldin Trainspottingin teknosoundtrack ”Mega mega white thing, mega mega white thing - - - shouting lager lager lager shouting” jossa ei ole virallisesti mitään järkeä ja jolla on silti kulttistatus. Ja sitten voisin laulaa Madonnan Like a Prayer tai Like a Virgin.

Päätin haluta uimaan seuraavan päivän illalla kun aurinko alenee. Tuossa paahteessa ei voinut mennä uimarannalle iltapäivällä. Mutta illalla kello 20 oli edelleen 30 astetta (!) joten eiköhän siellä tarkene ja ilman että tarvitsee pelätä auringonpolttamaa niin hirvittävästi.

Juhannusuinti. Talviturkin heitto. Symbolinen juhannus mennä vihdoin ekaa kertaa uimaan.

Pikkujärven ranta oli täynnä illalla edelleen ja aurinko paistoi ja oli kuuma. Rannalla on täällä aina joku, joka luukuttaa täysillä kesähittejä ämyreistään ja on siis sitä mieltä, että ihan koko ranta haluaa kuulla hänen kesähittinsä.

Hyppelin ja uin ja oli hauskaa. 

Vesi oli raikasta ja puhtaan oloista, sitä mittaa viranomainen kyllä, vaikka tämä onkin valvomaton ilmainen ranta. Hiekkapohja ja hiekkaranta ovat hyvät. Ihan kelvollinen biitsi.

Tuolla vieressä onpi Parkhotel Horst, jossa pidettiin Suomalaisen Naisen Päivät keväällä.

Vasta juhannuksen jälkeen meillä oli juhannuksen tapainen ateria: uusia perunoita kylmien kalojen ja lisukkeiden kanssa.

Pottuja tulille.

Saksassa on hyvä hellejuoma Apfelschorle. Sen voi sekoittaa itse omenamehusta ja mineraalivedestä. 

Ei ollut: juhlapyhää, koko kansan juhlatunnelmaa, kokkoa, grillausta, lavatansseja, mökkiä eikä saunaa. Mutta oli: hyttynen, musiikkitapahtuma kesäillassa, perunoita ja savulohta, piirakkaa ja järviuinti. Ja lämpimämpi sää kuin Suomessa.