Uudet lamput ja ompelua

Kävin optikolla tilaamassa uudet aurinkolasit. Tai lopulta vain uudet linssit vanhoihin kehyksiin, jotka ovat edelleen aivan hyvät. Maksaa silti tuhottomasti, kun joutuu teettämään monitehot. En ollut päivittänyt aurinkolasien arvoja muutamaan vuoteen ja näkymän ero päivittäisiin silmälaseihin alkoi häiritä.

Välissä oli monta kylmää viikkoa, mutta nyt terassielämä aloitteli taas. Kylillä istuttiin jo ulkona auringossa. Vaihtelu jatkuu suurena: aamuisin vain pari lämpöastetta, iltapäivisin melko lämmintä.

Taempana istuu ihmisiä terassilla.

Vielä on tarvetta villatakeille ja takeille.

Suklaakauppa oli valmistanut urheiluaiheisia reliefejä formula ykköstä ja jalkapalloa varten. No, innovatiivista.  

Yhtenä aamuna oli ollut Venlon tasoristeyksessä kolari, ja jouduin ruuhkaan, koska työpaikan viereisessäkin tasoristeyksessä seisoi pitkä tavarajuna paikallaan eivätkä puomit siten auenneet kolmeen tuntiin. Autoletka jonotti ja mateli ja ihmiset tekivät u-käännöksiä. Viimeiset 300 metriä työmatkastani kestivät vartin. Nijmegenin suunnassa moottoritiellä oli samaan aikaan paperinkuljetusrekka ilmiliekiessä ja tie suljettiin ja siellä oli jokaisella maantiellä ruuhkakartta punaisena. Välillä on kaaos.

Yhtenä päivänä taas saksalaiset olivat seisseet puolitoista tuntia moottoritiellä matkalla töistä kotiin, koska Saksan viranomaiset olivat pistäneet rajatarkastuksen pystyyn ja poimivat autoja pistokokeeseen. Jono seisoi Venlosta rajalle saakka. 

Yritän etsiä tilaa palapeleilleni ja saada niitä paremmin kaappiin. Törmäsin siellä vanhaan lahjaksi saatuun ompelupakettiin, josta voi valmistaa ostoskassin ohjeiden mukaan. Keräsin rohkeutta: jospa tämän tekisi vihdoin alta pois.

Tekemisen into selvästi kasvaa nyt kevään valossa. Leikkasin kankaan. Hetkeksi hanke tyssäsi siihen, että tuntui liian rasittavalta ottaa esiin ompelukone ja liittää ja varustaa se. Lisäksi osiin pitää silittää saumoja eli mennä yläkertaan ja koota silitysasema.

Kassin ohje.

Myös ruotsiksi ja tanskaksi.

Liikaa vaihtoehtoja, mitä tehdä ylipäätään. E-kirjaakin oli tarkoitus vihdoin lukea, ja hankkia uusiakin. En osaa päättää mitä teen, kaikki ideat pyörivät rulettia päässä. Purin sitten sängystä vuodevaatteet ja pesin pyykkiä varmaan neljä lastia peräkkäin. Lopulta pyyhin pölyjä paljonkin koriste-esinehyllyiltä, ja se oli tarpeen. Koko ajan kelasin myös, mitä voisi heittää pois, koska täällä on mielestäni vieläkin liian täyttä.

Vihdoin ompelin sen kassin loppuun ja voin olla ylpeä. 

Jos kissa tulee harrastuspaikalle, sen pitää tietysti tsekata ensin kaikki kielletyt asiat. Jip ompelupöydällä työntää ensin kuononsa neulatyynyyn ja pelästyy terävää neulan peräpäätä. Sitten se yrittää pureskella roskakulhosta langanpätkiä, jotka ovat myös hengenvaarallisia niellä. Ei näillä hirveän paljon ole älliä turvallisuuden suhteen. Aina pitää valvoa, jos on jotain arviolta vaarallista esillä.

Sekoilun merkkejä. Olin maksanut yhden laskun väärällä summalla ja siitä puuttui 10 euroa vahingossa. Huolestuttavaa. Tuli karhumeili.

Ehdin vielä käydä kävelyllä katsomassa kukkivia magnolioita ja muita vaaleanpunakukkaisia puita. Nyt ne vihdoin kukkivat. Viime vuonna sain niistä valokuvia jo viikkoa aiemmin.

Pihassa on ollut jo monta vuotta rikkaruohona itsestään ilmestynyt pensas. Tai no, se on huonolla paikalla varjossa ja siinä on vain kaksi surkeaa oksaa. Tunnistin heti lehtien piparkakkumuodosta, että se on joku ”ribes”, siis herukoiden sukua latinaksi. Lisäksi lehdistä lähtee mustaherukan tuoksua, jos niitä hieroo sormilla.

Nyt se kukkii vihdoin. Onkin omituiset pinkit kukkatertut. Kasvisovellus määritteli, että se on ruusuherukka. Enpä ole ennen kuullut moisesta. Ruusuherukka on koristepensas ja sen marjat eivät ole ihmiselle syötäviä. Oletettavasti joku lintu ilahtuu niistä. Olkoon siinä, haluan nähdä sen marjankin.

Jos saan nukkua aamulla pidempään niin ihmettelen vain, että mitä se muka virkistää, jos koko sen ajan olen tosi hektisissä uniseikkailuissa ja juoksen pitkin vieraita kaupunkeja ja yritän suunnitella projektia muiden kanssa ja joltain on kadonnut laukku ja kännykkäni ei toimi enkä muista, mihin pysäköin autoni. Niin kuinka niinku levänneenä minä siitä voin herätä? 

Päiväsaikaan ja illalla väsyttääkin vietävästi. Se voi olla tämän allergia-ajan syytä taas. Vaikka voinkin sanoa, että siitepölynuha on muutoin erittäin lievää. Kissat eivät ole pahentaneet allergiaani, päinvastoin tämä on tänä vuonna tosi mieto.

Uusien ulkovalaisimien asentaja kävi. Ulkovalaisimet eivät kuulu vuokra-asunnon huoltosopimukseemme, vaan ne täytyy joko vaihtaa itse tai hankkia hommalle tekijä, jos ei enää pärjää talon alkuperäisillä. Talorivistöstämme näkeekin, että joka naapuri on ostanut jonkun tyyliltään ihan erilaisen lyhdyn ulko-ovensa viereen. 

Meidän lamppumme olivat ikivanhat ja niin rumat, että vihdoin tajusimme, että haluamme vaihtaa ne parempiin. Missään nimessä emme halunneet nyhrätä itse mitään valaisimia ja sähköjohdon liittämisiä seinään. Onneksi mieheni tiesi, mistä etsiä netistä työkeikkojen tekijöitä ja löysi sieltä sähköasentajan. 

Asennus sujui oikein mukavasti. Kytkin sähkökaapista sulakkeita pois tarpeen mukaan. Kadun puolelta piti ruuvata pois ylimääräinen talonnumerokylttimme, koska uusi lamppu oli pakko sijoittaa vähän alemmas sen mukaan missä kohdassa johdot tulevat muurista ulos. Ei se mitään, olimme lisänneet toisen numerolaatan takavuosina silloin kun virallisen numeron edessä kasvoi iso havupuu, joka peitti sen näkyvyyden. Puu on nyt poissa ja virallisen numeron pitäisi riittää.

Vanha lamppu "myrskylyhty".

Uusi lamppu.

Sitten pihan puoli. Vanhassa valaisimessa oli ollut alussa automaattinen kytkin, mutta naapuri oli huomauttanut, että lamppu loistelee satunnaisesti keskellä yötä hänen ikkunaansa häritsevästi, joten sensori otettiin pois käytöstä. Ja nyt muoviosatkin ovat jo hajalla.

Mietin, sanoisinko ihan vaan, että tämä on mielestäni maailman rumin valaisin, vai diplomaattisemmin, että en taida olla nähnyt toista näin epäviehättävää lamppua.

Mutta tämä on kai aika yleinen malli ainakin täällä ja mieheni ilmoitti ilahduttavasti, että ”näitä myydään näköjään edelleen”. Joku saa siis vieläkin ilahtua tällaisesta muovilaatikkomallista.  

Vanha pihalamppu.

Uusi samanlainen kuin kadun puolella.

Uudet lamput näyttävät kirkkaalta, vaikka näissä LEDeissä onkin vähän keltainen nostalgiasävy. Valo ulottuu suuremmalle alueelle, mikä on käytännöllistä.

Näin on tehtävälistalta taas hoidettu sellainen asia, joka oli aikeena ainakin viimeiset viisi vuotta. Tai kaksikin, koska ostoskassi oli ihan samaa kategoriaa.

Putoilevia esineitä ja riehuvia kissoja

Piirtelin vähän huvikseni ja totesin, että ala-asteelta saadut vahaliidut 80-luvun alusta toimivat vieläkin. Tummansinisen olen tosin kuluttanut melkein loppuun. Siitä on vain pari murua jäljellä. 

Ja muistin taas, kuinka haastavaa on maalata vesiväreillä tai guasseilla. Tasaista pintaa ei tule, vaan aina jotain laikkuja. Ja sivellin vetelee aina vääriin suuntiin ääriviivojen yli eikä siis ole kovin tarkka. Ja jos haluaa värit siististi vierekkäin tarkkarajaisesti, pitää odottaa todella kauan, että edellinen värialue kuivuu aivan sataprosenttisesti, muutoin se alkaa taaskin vuotaa ja sekoittuu viereiseen väriin. Melko turhauttavaa.

Töissä luulin, että osastojen pikkukeittiöistä on poistettu tee. Näin kun ruokalan kärryssä rullattiin pois hyllykköjä, joissa oli aina ollut teepussit ja sokeriannokset talon puolesta. Arvelin, että jospa ne telineet pestään ja täytetään uudestaan. Mutta ne eivät palanneetkaan. 

Olin aika myrtsinä, että pitääkö meidän nyt oikeasti ostaa omat teepussit töihin. Kuumaa vettä kyllä saa kahviautomaatista ja vedenkeittimestä, mutta automaatti ei tee teetä. Miksei tästä ole tiedotettu?

Kysyin sitten vastaanotosta, että mihin se tee meni. No, kahviautomaatin alla on kaappi, jossa on huomaamaton mustaa-mustassa laatikko, ja sen voi avata ja siellä ovatkin teepussit. Kas, onhan siihen liimattu tarrakin, että täällä on kahvi- ja teevälineitä. Mahdollisesti luin sen tarrankin jo kerran, mutta viesti ei mennyt aivoihin asti. Luulin, että ne ”välineet” eivät kuulu minulle, että ne ovat ehkä kahviteknikkoa varten, joka putsaa automaatin.

Varmasti eivät kaikki ole tietoisia tästä muutoksesta. Pystyinkin hauskasti auttamaan oikein brittiä, joka halusi tietysti ”cuppa tea”:n. Satuin samaan aikaan keittiöön, kun hänen vetensä kiehui ja hän huudahti, että ”ah, all the tea is gone!” Hän alkoi jo koluta yläkaappeja, kun riensin apuun. ”Hei, mä tiedän mihin ne meni. Täällä on tällainen salainen laatikko!” Olimme molemmat iloisia, että tee ei ole poistunut.

Töissä oli workshop hirveää teoreettista bisnesstrategiaa, jota meidän piti pienryhmissä miettiä. Huomasin, että hyvin etenee vakavat keskustelut: Ryhmä 1 laulaa juuri jotain, ja ryhmä 2 keskustelee olutmerkeistä, koska joku oli festareilla juonut jotain tuntematonta paikallista.

Keskusteluille asetettiin kymmenen minuutin aikaraja ja merkiksi Applen herätyskellon signaali. Järjestäjä kokeili erilaisia hälytysääniä. ”Hei, toi on mun herätys joka aamu!” huudahti joku. Toinen ääntely oli joku mystinen piippaus. ”Kuulostaa joltain kaikuluotaimelta... sukellusveneeltä...” ”Das Boot...” Sitten hyräiltiin Das Bootin leffamusiikkia ja siitä tehtyä ysäriteknoa.

Yhdessä kohdassa mainittiin käsite ”turnaround time”. Yksi alkaa laulaa: ”Turn around... every now and then I get a little bit lonely...” ja kaikki tunnistivat kasarihitin ja nauroivat. (Bonnie Tyler: Total eclipse of the heart)

Kokoushuone oli ylimmässä kerroksessa, jossa en ole usein ollut. Nyt siellä oli jopa parveke auki, vau. Oli lämmintä ja sieltä voi katsella moottoritietä.

Sain töissä Windows 11:n. Äh. Ei se nyt niin kovin erilainen ole, mutta kumminkin alkuunsa hankala tuntu. Windows explorerin ikkuna näyttää 90-luvulta, ja standardiselaimena käytetään Edgeä. Itken. Luulin että se, siis Internet Explorer ja sen seuraaja Microsoft Edge, on vitsi, huono vitsi, joka halutaan jättää menneisyyteen taaksemme. Ennen meillä oli Chrome.

Lisäksi monitorini alkoi hajota. Jouduin tekemään ilmoituksen, että tässä kulkee nyt raitoja. ATK-kaveri arveli livenä, että minun on varmaan yksinkertaisesti saatava uusi.  Yksi ATK-tukihenkilö on vakavahko nörtti-introvertti ja luulin, että tämä toinenkin olisi vähän ujo tyyppi, mutta hänhän nauroi ihan koko ajan.

Hyvin lämpimänä päivänä laitoin ikkunaan kissanverkon ensimmäistä kertaa tänä vuonna, ja Jip istui heti sen ääressä kuuntelemassa pihan lintuja.

Sain uusimman palapelin valmiiksi. Olin juuri purkamassa sitä, kun Jip tietysti päätti, että valmistuminen täytyy vielä kruunata makaamalla palapelin päällä.

Aamuisin Janneke kiipeili makuuhuoneen hyllyillä ja äkkäsi siellä taas hyllyn metallipidikkeessä roikkuvan laamamagneetin, joka on niin kiva ryövätä alas. Sopiva saaliseläin. Kerran jouduin etsimään laamaa vähän pidempään ja löysin sen taskulampun avulla sängyn alta.

”Ai jaa, löysit sen siis.”

Yhtenä aamuna löytyi olohuoneen lattialta multaa, pienemmän kilpipiilean ruukku sekä itse kasvi juuripaakussaan. Onneksi multa oli kuivaa eikä tahrannut mattoa, ja ruukkukaan ei hajonnut. Pystyin heivaamaan kasvin takaisin ruukkuunsa ja lisäsin vähän tuoretta multaa. Mullankin pystyi imuroimaan helposti pois. 

Ajattelin heti, että Janneke taas vähän seikkaillut, mutta voinko syyttää ilman todisteita. No, sillaikaa kun siivosin ja imuroin, Janneke tuijotti minua suht intensiivisesti tornistaan kiinnostuneena. Ja - pyromaani palaa rikospaikalle - kun oli valmista, se tuli nuuskimaan tilannetta, että mitenkä ihminen tämän sotkun nyt sitten korjasi.

"Olinko se minä?"

"Ehkä..."

No, itsekin kyllä välillä huidon esineitä alas. Hajotin keltaisen Teema-kulhon keittiössä. Perhana. Pitikin olla just se paras väri. Nämä pastellikeltaiset ovat kulkeneet mukanani 90-luvulta saakka. Keltaisen valmistus lopetettiin välillä kokonaan ja viilikulhoina en niitä enää näe. Joitakin lautaskokoja  saattaa olla keltaisinakin vielä saatavissa.

Syynä oli ihan klassinen vanha käsivarsisyndroomani. Huomaamattani ohikulkiessa toinen käteni saattaa olla jossain, missä se vetäisee esineitä alas pöydältä. En voi syyttää, että mieheni olisi laittanut kulhon liian lähelle reunaa. Ihan pöydällä se oli. Huono onni, että se hajosi heti kolmeen osaan. Teeman pikkulautasia on vierinyt lattialle useamminkin, mutta ne ovat vain pyörähdelleet siellä hajoamatta.

Muutamasta vanhasta Teema-lautasesta on myös pinnoitus irtoamassa raappeina. Onhan tuota astiastoa vielä sinällään runsaasti vaikka pari niistä menettäisikin, mutta katselenpa joskus Suomessa, löydänkö tilalle jotain muun väristä tai muuten melko saman kokoista.

Voileipälautanen alkaa rapistua.

Mysli mahtui kauniiseen lasipurnukkaan.

Suunnitelmia ison rempan varjossa

Itse asiassa pihan kasvit hyökkäsivät heti minua vastaan ja raapivat käsivarttani, kun keräsin lehtiä. Tuli oikeita naarmuja.

Parin päivän päästä minulla oli myös lihaskipuja pihatöistä. Enpä aavistanut, että sillä on seurauksia, jos tunnin verran putkeen kyykkää ja on kyykyssä. Olisi ehkä voinut päätellä.

Euroviisuissahan oli upea läpimurto, että suomenruotsalainen huumoribändi voitti Melodifestivalenin ja edustaa Ruotsia saunarallatuksella. Tietysti moni ruotsalainen olisi halunnut jonkin klassisen ruotsipopin tai uudelleenlämmitellyn Måns Zelmerlöwin.

Kappale on tarttuva humpahdus. Hyväntuulisuutta tarvitaan taas viisuissa ja ilmeisesti Ruotsissakin. 

Minusta on hassua, että kun Ruotsia ei niin millään ole saanut laulamaan viisuissa ruotsiksi, niin nyt tulevatkin suomalaiset ja tekevät vihdoin sen tempun, että ruotsi kelpaa. Ja vieläpä suomenruotsi, jota Skandinaviassa pilkataan Pekka-vitseillä junttisuomalaisesta, jonka suomenruotsalaista aksenttia matkitaan. No, nyt suomenruotsi onkin coolia koko Euroopan miljoonayleisön edessä viisulavalla. Melkoinen mindshift.

Toinen hassu on, että sekin vallankumous tulee nyt Suomesta käsin, että perfektionistinen sliipattu radipopoppi ei voitakaan enää Ruotsissa joka kerta. Että uskalletaan tehdä rohkean erilainen valinta.

Hauskaa on, että Suomi johtaa Ruotsia viisuissa jo nyt 2-0. Suomessa on juhlat, voittipa sitten Erika tai KAJ.

Jip nauttii aamuhetkestä pesualtaassa.

Käväisimme pitkästä aikaa oikein kaupungissa Venlossa hyvässä sushiravintolassa, jossa tilataan pieniä annoksia monta kierrosta peräkkäin. Olipa hyvää taas. Kokeilin jälkiruokana ”mustaa seesamjäätelöä”, joka oli livenä enemmänkin harmaata. Se tosiaan maistui selvästi seesamilta. Hyvin toimi jäätelössä. 

Mietin, että seesam on maku, jota en millään muista, jos yritän kesken kaiken muistella, millainen se on. Mutta tunnistan sen heti itsestäänselvästi, kun se tulee vastaan.

Seesamia on myös hummuksessa. Syötyäni ruokalassa ja kahviloissa lounasleipiä, joissa on hummusta, kekkasin vihdoin, että sitähän voisi ostaa kotiinkin ja kokeilla vaikka aamupalaleivän päällä. 

Se oli menestys. Jo toinen rasia menossa.

Niitä on neutraalin vaaleitakin, mutta ostan tyynenä noita tomaattisia ja maustettuja, joissa on kunnolla valkosipuliakin. Jotkut sanovat että hyi, en voisi syödä valkosipulia aamulla, mutta minä todellakin voin. 

Kaverimme rivitaloasunto on täällä samalla alueella ja kaksi vuotta vanhempi kuin meidän. Kaikki, mitä asuntoyhtiö remontoi siellä, rantautuu meillekin parin vuoden viiveellä. Selvisi, mitä kaikkea tämänhetkiseen kunnostussuunnitelmaan kuuluu. Ensinnäkin kaikki ikkunat karmeineen vaihdetaan, sekä myös ulko-ovet. Tätä onkin odotettu. Yläkerran yksinkertaiset ikkunalasit ovat ala-arvoiset nykypäivänä. 

Yllättäen remppaan kuuluu sekin, että katto uusitaan, jolloin rakennusfirma laittaa rakennustelineet koko talon ympärille. Ja kattoa tietysti eristetään paremmin samalla kun tiilet vaihdetaan. Uudet leveämmät ikkunalaudatkin hän oli saanut, tai vanhojen päälle levennyksen.

Noiden lisäksi tulee ilmeisesti vielä eri lämmitysjärjestelmä! Hybridi-ilmalämpöpumppu! Joka tekee osan lämmöstä sähkön kautta ja osin kaasulla, ja ulos tulee pönttö, jolle porataan johdot ulkoseinän läpi.

Emme vain tiedä, milloin projekti tulee meille. Remppaa luvattiin jo vuodeksi 2024 alun perin. Nyt se voisi olla kahden vuoden päästä, mutta myös aiemmin, tai sitten yhtiöltä loppuu työvoima tai budjetti taas, ja se siirtyy vielä pari vuotta.

Jip kävi heti uuden kissanruohon kimppuun.

Miten tämä liittyy kissojen ulkoaitaukseen ja päätökseen siitä? Siten, että kun kattoremontti alkaa ja ikkunat vaihdetaan, työmiesten on päästävä ulkoa ja sisältä kaikkialle julkisivuun käsiksi ja laittamaan rakennustelineet. Jolloin sellaiset rakenteet kuten kissan häkki pitää saada irti ulkoseinästä ja vietyä syrjään.

Pitäisi periaatteessa olla helppoa irrottaa aitaus silloin kaksistaan. Olemme kyselleet valmistajalta. Kyse on vain parista ruuvista. Olisi turhauttavaa jättää kissojen ulkoilu kokonaan mahdollistamatta moneksi vuodeksi lievän epäröinnin takia. Voi olla, että venataan sitä remppaa vielä viisi vuotta. 

Samalla näen esim. naapurin monella tonnilla rakennuttaman kokonaisen katetun terassin lasiseinineen, joka on tietysti kiinni ulkoseinässä, ja eihän hän voi sitä purkaa rakennustelineiden tieltä, ja mitäköhän he sitten tekevät. Että eikö muka ole mitään joustavuutta ja vaihtoehtoja. Haluaisin luottaa, että ratkaisu löytyy kyllä ajallaan.

Päätimme sitten ottaa sen riskin ja tilata aitauksen.

Kissojen vastaanottokomitea arvostelee tulijaa tuimasti jo ikkunan läpi.

Pusu pahvilaatikossa.

Pitkään olemme myös suunnitelleet ulkovalaisimien vaihtoa. Pihaoven vieressä on seinällä vanha sysiruma muovinen hökötys, joka on suoranaisesti jo osin pirstaleina. Kadun puolella etuovella on ruostunut kamaluus, joka tuo mieleen jonkun ikivanhan kalastuspurtilon surkean myrskylampun.

Asennushommat eivät oikein luonnistu meiltä optimaalisesti, ja eniten meitä inhottaa sähköjohtojen jyystäminen ja lyhentäminen ja sokeripalojen ruuvaaminen, mitä on pitänyt tehdä aina kun sisälle vaihtaa kattolampun mallia. Ulkolamput haluaisimme antaa ekspertin tehtäväksi.

Mieheni löysi onneksi sähköasentajan, jolla oli bonuksena myös ehdotuksia valaisinmalleista. Todella kauniit lamput oli tarjolla. On aivan tuhannen prosentin parannus saada niistä molemmista kauniit. Häpeäpilkusta ihailun kohteeksi. Otan sitten ennen-jälkeen-kuvat.

Nyt ovat tulossa parin viikon päästä samana päivänä sekä sähköasentaja vaihtamaan valaisimet että aitausfirma suorittamaan lopulliset mittaukset valmistusprosessia varten.

Kai tänne pihalle joku tolkku saadaan.