Naamiaisasuhommia

 

Jipin kanssa on harrastettu lentämistä erilaisissa koreissa ja muovilaatikoissa taas. Nostan sen maasta ja keinuttelen, ja kehräys vain yltyy.

Aamulla Jip tuli nuuskimaan kättäni, ja silloin nenän ja sormen välissä oli pieni sähköisku. Tuikkaus räpsähti. Onneksi Jip ei paljon pelästynyt. Onkin aika kuiva ilma nykyään, kun ulkona on niin kylmä ja patterit puhaltavat. Mikä lisää staattisuutta. 

Opin netistä, että pikku sähköiskuja syntyy esineisiin talvella kuivan ilman takia ja rajat ovat ihan selkeät: jos suhteellinen ilmankosteus on alle 40%, tulee paljon sähköiskuja, koska kostea ilma nyt vaan johtaa paremmin sähköä ja tasaa staattisuuden pois. Välillä 40 - 55% on kohtuullisesti mahdollisuus saada sähköiskuja. Ja kun kosteus nousee yli 55 prosentin, niitä ei käytännössä tule ollenkaan.

Hankittiin uudet auton talvihuput ja kokeiltiin, että ne toimivat. Vanhoista olivat kiinnityskuminauhat ihan jo ylivenyneet ja rispaantuneet. Otin astetta isomman, koska Suzukissa kangas on tiukalla siksi, että se on aika korkea auto. M-koko tarkoittaa pidempää eli ei mistään saa leveyttä lisää, mutta auttaa kai silti saamaan peräpään kiinnityskoukkuihin vähän väljyyttä.

Kissat saavat vanhat huput leikittäväkseen kun leikattiin niistä kuminauhat irti.

Sää on aika hyytävä ja lähellä nollaa päivälläkin. On lumetonta, paitsi että töissä oli oikein traktorilla aurattu parin viikon takaista lunta kasoihin parkkipaikalla ja niistä on vieläkin jämät jäljellä.

Mieheni teki makaronilaatikkoa kahdeksi päiväksi, ja seuraavaksi minä teen vihanneswokkia, johon laitan kanaa ja siihen kokeilen uuden Sticky chicken -kastikkeeni. Koska perjantai-lauantaina söin pikaruokalasta tilattua pizza calzonea, teki mieli jotain terveellisempää vihannesta välillä. Sunnuntaina suikaloin suippopaprikaa pannulle, mieheni teki perunamuussia ja paistoimme tuoretta kalafilettä.

Kävin jo marketissa ostamassa vihannekseni. Siellä oli outoja loppuunmyytyjä tyhjiä myyntipaikkoja vihanneksille. Kello 18 illalla tuotteet jo loppu?

Sekin oli sitten kiva totuus, joka selvisi. Mieheni on aina sanonut, että osta mieluummin kokonaisia kanafileitä ja leikkaa ne itse kotona, koska valmiit kanapalat ovat kilohinnaltaan PALJON kalliimpia. Kiltisti olen aina ostanut sitten filettä 15 vuotta ja leikannut itse leikkuulaudalla veitsellä tai saksilla (mikä on muuten tosi kätevää), mutta sitten pitää pestä heti leikkuulauta ja veitsi tai sakset kuumalla vedellä ja paljolla tiskiaineella, koska pelko bakteereita ja salmonelloja kohtaan ym ym.

Viimeksi, kun tein uunivuokaa kanapaloista, päätin katsoa oikein silmällä sitä kilohintaa. Että onko ihan oikeasti taaskin pakko leikellä itse ennen kuin heittää ne marinadiin ja näkee kaiken muunkin kokkauksen vaivan? Eikö oikeasti saa ostaa valmiita kanasuikaleita? Hah HAH, siellähän luki, että kanapalan kilohinta on aivan tasan sama kuin kokonaisten fileiden! Kiitti vaan! Voin laskea, kuinka monta tuntia olen elämästäni tuhlannut leikkelemällä filettä, jota en jaksaisi leikellä, vain fiktiivisen muka-säästön takia.

Teema Hollannnissa pidettäville Suomalaisen Naisen Päiville ilmoitettiin ja se on Villi Pohjola. Illallisella ja iltabileissä pukeudutaan. Etsin ja kokeilin, mitä vaatekaapista voisi löytyä ja miten sitä lähestyä. 

Keräsin sitten paljon vihreää metsäaiheista, ja katso, itse huovutettu vihreä myssyhän sopii hyvin. Tulee joku myyttinen metsäntyttö, Mielikki metsän emäntä. Vihreään metsään voisi myös yhdistää Pohjolan siniset talvet, lumen ja jään toisena puoliskona. Löysin useankin mahdollisen asun rungon ja keksin kaikki sopivat korut ja asusteet, mitä omista laatikoista löytyy.

Jos menis näin töihin??

Halusin myöskin käydä retkellä paikallisessa karnevaali- ja naamiaisasujen kaupassa ensimmäistä kertaa nuuskimassa, olisiko siellä jotain asustetta tähän. Ei nyt ollut, mutta mielenkiintoista nähdä, mitä siellä on ylipäätään. Monen aiheista asua kyllä, peruukkeja, oikeita kuminaamareita, hattuja, pantoja eläimenkorvin, ja paljon koristeellisia jakkutakkeja tosi hienoista kirjavista kankaista. Heillä on oma ompeluateljeekin siinä.

Karnevaaleissa paikalliset tekevät myös upeita kasvomaalauksia, joissa on kukkia, liukuvärejä, maskeja, strasseja, lehviä, ornamentteja ja vaikka mitä todella kauniisti ja tarkasti maalattuna kaikissa väreissä. Näin kaupassa, kuinka montaa erilaista lajia kasvomaaleja ja niiden koostumuksia ja siveltimiä onkaan olemassa. 

Jos haluaisin tehdä kasvomaalauksetkin itselleni joskus, pitäisi opetella alkeet. No, netissä tulikin vastaan paikallinen yhden illan kasvomaalauskurssi, jolle ilmoittauduin. Se opettaa ainakin tietämään jotain materiaaleista ja niiden valinnasta, toivon. 

Tällainen tarra oli yhden auton sivuikkunassa karnevaalikaupan luona. Saattaa olla vaikka joku hupaisa artistikaksikko.

Ai niin, minulla on loppupäivitys siitä, kun kryohoidolla eli jäätävällä typellä kävin poistattamassa poskessa olevaa ruskeaa läikkää, joka oli rasvaluomi. Kolmen käsittelyn jälkeen se reagoi ja siitä lähti paksu tumma pintakerros pois. Mikä auttaa siihen, että se ei enää kutise eikä näytä niin hallitsevalta. Mutta siihen jäi vielä haalea alin kerros, eli jonkinlainen läikkä edelleen. En jaksa enempää poistattaa sitä yhteiskunnan ja sairausvakuutuksen rahoilla, nyt riitti, olkoon se haalea jämä. 

Ruokalassa oli lounaalla enemmänkin porukkaa meidän pöydässämme yllättäen ja puhuttiin mm. savityöpajojen kivuudesta ja popcornista. Yksi saksalainen sanoi, että kun heillä ei ole mikrouunia, niin joskus kylläkin kaipaisi mikropopcorneja. Jotta saisi suolaisiakin joskus. Koska Saksasta saa kai valmispussissa vain karamelisoituja eli makeita. Sanoin, että Hollannista saa kyllä marketista helposti suolaisen ja makean valmispussin, ovat vierekkäin tarjolla.

Kerroin, että minä taas en edes tiennyt makeiden popcornien olemassaolosta ennen kuin olin asunut hyvin monta vuotta Saksassa tai Hollannissa. Meillä Suomessa popcornit ovat aina suolaisia. 

Toinen sanoi, että sepä olikin takavuosina järkytys heidän perheensä Pohjoismaiden lomilla, kun lapsi luuli saavansa tuttua makeaa popcornia, laittaa kourallisen suuhunsa, ja hyi hemmetti, sehän onkin piukan suolaista. Se voi olla aika paha shokki.

Minä taas olin ollut, että mitä ihmettä, makea tahmainen popcorni: "Mitä tää on, ja minkä takia?" He nauroivat sille "minkä takia". Että relevantti kysymys tietty.