Päässäni on laiton nallepuh

Pitkästä aikaa aurinkoista. Autoa piti raapia jäästä yksi aamu, ja seuraavana laitettiin taas talvihuput autojen päälle. Yöt kylmiä, päivällä vain muutama aste ja siihen tuuli idästä, eli päivälläkin on ihan talvisen kylmä tuntu. Silti olen ruvennut taas tekemään kävelyrundeja töissä, ja hyvältä se on tuntunut. Pukeudun lämpimästi. 

Kyyhkyt ovat alkaneet jo laulaa kevätlauluaan, hu-huu-hu (turkinkyyhky) ja huhuuhu-huhu (sepelkyyhky). Nyt alkoivat talitiaisetkin jo viheltää. Mutta ei vielä kannata varautua lämpimään eikä haravoida mitään lehtiä pois, koska nyt on pitkä kylmä jakso, pakkasta joka yö ja päivällä vain pari plussaa. Se jatkuu niin kauan kuin ennustetta riittää.

Revontulia Hollannissa ihailivat kaikki. Ei näkynyt meidän ikkunastamme. Meillä ei ole ikkunaa pohjoiseen, ja yläkerran ikkunat olivat vielä huurussakin, koska ulkona pakasti. Sanoin, että minun pitää nyt nukkua, en lähde ajamaan johonkin pellolle etsimään revontulia. Katsotaan sitten netistä muiden ottamat kuvat.

Yöllä heräsin lisäksi, kun joku hirveä Naton helikopteri pörräsi yli niin että talo värisi. Siitä heräsin miettimään maailmanpolitiikkaa. Pilasi ainakin tunnin unet. Juuri kun aloin vaipua uudestaan uneen, kuulin kylpyhuoneesta Jipin oksentamisääniä. Pakko nousta tarkistamaan, onko siellä joku yrjö joka pitää siivota matolta heti. Mutten löytänyt mitään. Joskus se vain kakoo tyhjää.

Aloin tehdä puista palapeliä. Nyt ei ole enää uutuuksia varastossa, vaan teen tyytyväisenä uudestaan niitä kivoja, joita minulla on hankittuna. Pääni on ollut ihan mahdoton viime viikot, eli hyperaktiivinen ajatustoiminta ja jatkuva sisäinen monologi, joka häiritsee, kun se ei koskaan lakkaa. Niin eikö se ole kuitenkin ihan totta, että se palapeli saa sen osin hiljenemään, kuten itse olen kokenut? Se on ihan oikea keino, arvokas ja harvinainen keino. 

Koska mikä ihme muu siihen tepsii. En kovin montaa asiaa keksi. Meditointi saattaa auttaa, vaikkakin siinä on haasteensa, jos lähtökohta on näin hektinen. Ja rauhoittavat lääkkeet. Eikö tämmöiseen päähän ihmisille määrätä rauhoittavia? Tai vähintään ADHD-lääkkeitä? Ja minä vaan pärjäilen ja yritän tehdä palapeliä itsehoitona.

"Tää outoa on, tätä ymmärrä en, sillä syöty on hinajani." Hirveää on, että aivoni tuottavat jopa sellaisia lastenlauluja, joita en ole koskaan laulanut koulussa enkä koskaan kuullut. Tämä Nalle Puh -laulu on pelkästään nuotteina ja tekstinä koulun musiikkikirjassa, ja olen ihmetellyt sitä kirjallisessa muodossa. Nalle Puh ei kuulunut minun lukemistooni, ja minua ärsytti, että se siis ilmeisesti ei osaa sanoa hunaja, vaan sanoo hinaja. Miten tyhmää. Nuoteista päättelin tälle jonkinlaisen melodian ja tahdin, ja nekin kuulostavat typerältä minun päässäni minun versionani.

Tällaisia lahjoja aivoni sitten antavat mulle, puolifiktiivisiä ärsyttäviä laulunpätkiä, vaikka olisi muutakin stressiä.

Hahah, löysin sen. Piiri pieni pyörii, Musica-sarjan laulukirja 1. - 2. luokille. Kuvituksena toki ajan hengen mukaan ei-lisensoitu Suomessa itse piirretty versio "Nalle Puhista". 

Toisaalla tässä kirjasarjassa on Mikki Hiiri merihädässä ja sen vieressä sininen itse piirretty ei-linsensoitu epämääräisen näköinen Mikki Hiiri. Älkää kertoko Disneylle. Tosin se koko lauluhan on tekijänoikeusloukkaus. Ehkä rikos alkaa olla kohta vanhentunut.

Sekalaisia hommia päivittäin. UMK-esiintyjät ja kappaleita julkistetaan ja täytyy seurata. Apteekista tulee hakukoodia kahtena päivänä peräkkäin, astmalääke ja lisää astmalääkettä, ai jaa. Kirjastohaussa näkyy vihdoin, että myös uusin kirjani on Helsingissä saatavilla. Kyhäsin mainoksen Facebookin lukijaryhmään. Se alkoi heti saada hämmentävän paljon tykkäyksiä, ja myöhemmin myös kommentteja. Niihin pyrin vastaamaan heti. Maaliskuussa järjestetään taas viikonloppuna Suomalaisen Naisen Päivät Hollannissa, ja sieltä tuli tietoa tämän kerran pukeutumisteemasta illalliselle ja iltajuhlaan. Heti aloin visioida asua.

Sitten tajusin Sanaston uutiskirjeestä, että olen unohtanut koko lähdeverokortin. Ulkomailla asuvan pitää pyytää ja lähetyttää joka vuosi uudestaan tammikuussa lähdeverokortti sinne, jotta veroprosentti pysyy nollassa, eikä rojalteista oteta 60 prosenttia pois.

Hoidin sen netistä samantien, laitoin kirjekuoreen ja kävelin postilaatikolle. Toivottavasti ehtii vielä määräajassa, kääk. Kirjeen pitää ehtiä Verolle ja niiden pitää käsitellä se pikimmiten ja lähettää taas paperisena kortti Helsinkiin.

Mietin tästä johtuen, että jos minulla vain olisi Suomen kansalaistunnukset digiasiointiin, voisin kirjautua Omaveroon ja ilmeisesti digitaalisena jättää sen hakemuksen. Mutta lähdin Suomesta 90-luvulla eikä silloin ollut digitaalista maailmaa, joten ei minulla ole tunnuksia. Suomessahan käytetään ennen kaikkea pankkitunnuksia viranomaisille, eli jos ei sinulla ole suomalaista pankkitiliä, niin unohda koko juttu. Vaihtoehtoja on nyt vasta kehitelty ja yksi on hankkia moderni henkilökortti ja lukea sen siru jollain lukijalla. Minulla ei ole edes henkilökorttia, minulla on passi.

Pitäisikö hankkia se henkilökortti seuraavaksi ja yrittää selvittää, miten sillä saisi tunnukset? Viranomaisasiointiin voi olla vielä tärkeää päästä digitaalisesti. Sehän on edullinen, jos hakisi Suomessa, toisin kuin ulkomailla lähetystöstä anottuna. Vaikka ensi lomalla Hyvinkään poliisilaitoksella.

Siinä välissä pesin ja kuivasin pyykit, hain kadulta tyhjennetyn roskiksemme, avasin ja puhdistin lintujen sateessa mössööntyneen ruokasiilon, huomasin, että olen ulkona ilman takkia ja on ihan lämmin (9 astetta), päästin kissat ulos aitaukseen, tein lounaan ja kahvin, tiskasin, ja siivosin Jipin oksennuksen matolta.

Yksi läimäys vaan...

Pörröiselle talviturkille on käyttöä viileässä.

Viikonloppunakin siivottiin koko iltapäivä ja pesin pyykkiä. Purettiin joulukranssi katosta ja otettiin joulupöytäliina pois. Hirveästi hommaa ullakolle ryömimisineen.

Pyyhin pölyt lentokoneen pienoismalleista avohyllyllä. Ryanairista lähti toinen takarengassetti irti. Hups. Otin kuvia onnettomuuspaikalta (olohuoneen pöydältä). Liimasin sen askarteluliimalla takaisin. Se on oikea itse rakennussarjasta kokoamani pienoismalli, jossa on pieniä irto-osia. Toisesta ihan minikoneesta taas lähti molemmat siivet irti. Hups. Mutta ne vain painetaan takaisin nupilla.

Air crash site: Major landing gear incident on runway. Sanoisi Lentoturmatutkinta.

Maustetta ja väritystä elämään

Janneke on vitriinikaapissa. Lautaspinot kolisevat.

Janneke on vaatekaapissa. Muovilaatikko, jossa on henkareita, kaatuu.

Vaihdetaan vuodevaatteet ja levitetään liinavaatekaapista puhdas joustolakana. Siinä on suuri reikä. ”Janneke!” Se on ilmeisesti kynsinyt sitä tyytyvväisenä lepopaikkaa leipoessaan enemmän kuin aluksi huomasimme.

Ei näin söpölle voi olla vihainen.

Pusu veljeltä.

Ostoskadulla tuli mummoihminen vastaan ja oikein nauroi ja pysäytti minut. Hän sanoi, että onpas hienoa kun sulla on housut ihan saman väriset kuin tukka. Minulla on siis nyt uusi violetinpinkki tukka. Ja olin toisaan valinnut purppuraiset sammarit vähän sen mukaan. Eli tottahan se oli. Vastasin että joo, laitoin tällai sinistä ja pinkkiä.

Paistoin pinaattilettuja. Tein isoja paistinpannun kokoisia. Se on suomalainen asia, niitä ei Hollannissa tunneta, vaikka täällä syödään isoja paksuja lettuja erilaisilla päällysteillä ja on olemassa paljon letturavintoloita ”pannenkoekenrestaurant”, joiden menyy koostuu pelkästään monesta kymmenestä eri lettuvariaatiosta, suolaisesta ja makeasta. Varsinkin lapset rakastavat letturavintoloita. 

Paistaminen oli hauskaa hommaa ja lettujen käännökset onnistuivat. Ihan kauniita tuli.

Puolukkahilloa ei saa kuin Ikeasta, mutta kuningatarhillo korvasi. Laitoin myös raejuustoa oheen. Tätä ruokaa ei ole kouluruokailu minulta pilannut. Pidin pinaattiletuista jo peruskoulussa.

Lounaaksi söimme pakastimesta pois paketin karjalanpiirakoita viime lomalta. Tein munavoita. Onnistun aina sössimään sen sillä, että sulattelen voita mikrossa, jotta se sekoittuu paremmin kuin jääkaappikylmänä, ja sitten se sulaa liialti nesteeksi ja munavoi on soppa, kun se ei jäähdy ja kiinteydy enää takaisin ajoissa.

Paahdoin ja jauhoin myös uuden satsin garam masala -maustetta keittokirjan ohjeella. Se oli kivaa käsityötä. Katson ohjeen vanhasta saksalaisesta intialaisen keittiön keittokirjasta. Siihen tulee kuutta eri maustetta kokonaisessa muodossaan: kanelitanko, kardemummaa kapseleina, neilikkaa kukintoina, korianterin siemeniä, juustokuminan siemeniä ja mustapippureita. Niitä saa täällä onneksi rohdoskaupasta.

Mietin välillä, onkohan minulla oikein virallisesti yliliikkuvat nivelet eli hypermobiliteetti. Koska: a) yletyn helposti käsillä lattiaan kun kumarrun suorin jaloin b) pääsen aina helposti täyskyykkyyn c) saan helposti kädet yhteen selän takana eri tavoilla d) polvet ja kyynärpäät ylitaipuvat vähän suoran yli e) sormet ylitaipuvat kaarelle f) istun sohvalla aina risti-istunnassa g) istun penkillä ja tuolilla kotona aina yksi jalka koukussa vieressäni tai muutoin vinosti ja omituisesti h) nukun suuren osan yöstä kyljelläni niin että yksi polvi on rinnan korkeudella leukani alla ja toinen jalka suorana.

Mutta siihen on ihan tarkat kriteerit. Niistä saan yhteensä juuri 5 pistettä kokoon, mikä on yliliikkuvuuden alaraja. Aika monta kriteeriä ei täyty; ei pikkurillini taivu yli 90 astetta ylös eikä peukaloni taivu rannetta vääntämällä koskemaan rannetta. Hypermobiliteetti diagnosoidaan vain, jos nivelistä on haittaa ja kipuja. No, niitä ei ole.

Sidekudoksia on erilaisia ja jotkut ovat notkeampia. Olen selvästi siellä notkean puolella, mutta ei tästä diagnoosia saa.

Tutustuin netissä lisää siihen ajatukseen, että olisiko hauskaa värittää sellaista aikuisten värityskirjaa, jossa on tahallaan söpöjä skenarioita. Se on suurikin trendi maailmalla nyt, että teinit ja aikuiset tosissaan värittävät ja jakavat somessa vinkkejä, miten tehdä erilaisia pintoja ja varjostuksia, veden laineita, saippuakuplia ym ym. Jotkut ovat oikein kunnianhimoisiakin siinä koristelussa. 

Aikuisille on tarjolla vakavia värityskirjoja, joissa on yksityiskohtaisia ja realistisia kauniita yrttejä, kukkia, eläimiä ja hahmoja tai kuuluisia taideteoksia, joita täydentää. Mutta myös tällaista yksinkertaista aasialaistyylistä söpöilyä eli pyöreämuotoisia eläinhahmoja tekemässä kivoja pikku asioita kotikolossaan tai kukkaniityllä. Jotenkin tällainen täysi kitschisyys sarjakuvatyylillä puhutteli minua.

Katsoin vinkit, millaisilla tusseilla on paras värittää. Kuulemma alkoholitusseilla, joilla pinnat saa tasaisesti peitettyä eikä näy raitoja kuten tavallisista (vesiliukoisista) tusseista.

Niillä saa myös tehtyä liukuvasti muuttuvia väripintoja, kun tekniikat harjottelee. Ja jos haluaa päälle valkoisia aksentteja, kannattaa olla valkoinen akryylimaali- tai geelikynä.

Päätin, että haluan kokeilla yhtä värityskirjaa ja hankkia siihen ne oikean lajiset tussit. 

Minulle tuli mieleen lapsuuden tosi innokas haaveeni, joka ilmestyi päähäni, kun olin moneen kertaan lukenut sellaista kuvakirjaa, jossa talossa asuvat eläimet siivoavat kaikki huoneensa ahkerasti. Minulle syntyi sellanen haave, että äiti piirtäisi minulle kuvia sen kirjan mallin mukaan selkeillä ääriviivoilla, ja saisin värittää ne. Se tuntui pitkään joltain aivan yli-ihanalta visiolta enkä vieläkään tajua, miksi. Jos minulla olisi se söpöjen eläinten värityskirja niin sehän olisi melkein se visio livenä.

Lisäsin itse donitsin.

Kokeilin alkoholitusseja. Ne on tärkeää säilyttää vaakatasossa, sanotaan. Onneksi näin sen ohjeen heti. Nämä ovat hienossa telineessä poikittain ja ne on pakko pitää siinä. Tein ensin värikartan, josta näkee, millainen kukin sävy on oikeasti paperilla.

Varsinkin tussien paksumpi sivellinmäinen pää on mainio. Niillä saa todellakin aivan pehmeän, tasaisen alueen samaa värisävyä. Ilman raitoja ja tummuuseroja. Upeaa.

80 alkoholitussin setti.

Alkoholitussit tahraavat paperin takapuolelle ja läpi pahemmin kuin perinteiset tussit. Siksi painotetaankin, että muista aina laittaa suttupaperi sivun alle. Ja että värityskirjassa on parasta olla kunnon paksut sivut. 

Lopulta uskalsin värittää ensimmäisen alkusivun kokeeksi. Se oli hauskaa. Ja olin tyytyväinen jälkeen.

Näin reippaasti takapuoli imee väriä.

Jo 1980 totesin, että tusseilla värittäessä on hankaluutensa. Se, että aina näkyvät ne viivat toistensa vieressä, vaikka kuinka tasaisesti yrittää täyttää. Viimeksi vielä viisi vuotta sitten ihmettelin aktiivisesti, millä saisi oikein kunnollisesti ja tukevasti väritettyä aloja omissakin piirustuksisssa: Puuvärit ovat usein liian haaleita, ja tussin jälki liian usein rumaa.

No, kiva että 2025 saan vihdoin vastauksen tähän kysymykseen, joka alkoi jo vuodesta 1980. Ei mennyt kuin 45 vuotta että joku osasi neuvoa, että on olemassa alkoholitusseja, jotka värittävät tasaisemmin kuin vesitussit. Okei, kiitos. En kyllä tiedä, oliko 1980 jo alkoholitusseja olemassa.

Tässä hiljaisten harrastusten etsinnässä on kyse syvemmistäkin asioista. Tunnen hermostoni yhä paremmin ja tajuan, kuinka usein pääni ja koko kroppani on ylimääräisillä stressikierroksilla. Se kerta kaikkiaan tarvitsee ja vaatii hidastamista ja rauhoittumista.

Viisaat neuvovat myös, että kun maailman myllerrys ja suoranainen hyvän ja pahan taistelu vain tässä kiihtyy ja uutiset näyttävät epätoivoiselta, on erittäin tärkeää pysyä omassa ytimessään, rauhoittua, pitää valoisuutta ja uskoa hyvään yllä ja keskittyä. Kaoottisten uutisten vastakohdan harjoittaminen eli kaikenlainen mindfullness, hiljentyminen, omiin sisäisiin prosesseihinsa tutustuminen, mietiskely, rauhoittuminen ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on todella tärkeää. 

Sekä minun tuoksurituaalini hilaisessa puutarhassa hämärässä että palapelini että värityskirjat ovat sen ydintä. Tämä on oikein. Mukavat hiljaiset harrastukset ovat globaalissa mittakaavassa hyvän puolella ja vahvana pysymistä. Protesti kaaokselle.