keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Hollannin törkein mättöruoka kokeilussa


Kapsalon challenge. Eli mitä. Somessa riehuivat Hollannissa asuvat suomalaisnaiset. Pöydässä oli Kapsalon-annos ja kommentti, että jees, vihdoin uskalsin kokeilla tätä hollantilaista mättöruokaa monen vuoden harkinnan jälkeen. Toinen kommentoi olevansa koukussa Kapsaloniin. Menin myöntämään, etten ole koskaan maistanut sitä ensimmäistäkään kertaa. Minua kannustettiin, ja no ehkä hitusen painostettiin ystävällisesti, että kyllä sunkin on pakko syödä sellainen.

Totta. Tämä ruoan tarina on myöskin erikoinen ja kertomisen arvoinen.

Eli ”kapsalon” tarkoittaa parturia tai kampaamoa: ”salon” on se salonki, ja etuliite ”kap” tulee verbistä ”kappen”, joka voi tarkoittaa hiusten leikkaamista, puiden kaatamista tai jonkin tekemisen lopettamista. Kirjaimellisesti kapsalon = leikkuusalonki. Sanaa voidaan käyttää miesten parturista tai naisten kampaajasta, eli suomeksi sopisi lähinnä ”parturi-kampaamo”.

Niin että miten siitä päästään ruoka-annokseen? Aika monimutkaisesti. Rotterdamissa toimivan liikkeen Kap Verdestä kotoisin oleva parturi tykkäsi syödä työpäivänä aina tuhdin lounaan. Tyypillisesti se tilattiin lähikadun itämaisesta pikaruokalasta. Hän oli tuttu vakioasiakas ja tilasi yleensä shoarman ranskalaisilla. (Mietin, että kiva aina iltapäivän asiakkaille, kun parturi haisee valkosipulikastikkeelle siinä intiimisti korvan juuressa.) Shoarma (esiintyy myös kirjoitusmuodossa shawarma ym.) on kebabin tapaan pystyvartaasta veisteltyä maustettua lihaa, vähän niin kuin eteläisemmän Lähi-idän tulkinta döneristä, ja sitä on Hollannissa yhtä usein tarjolla kuin kebabia. Se on enemmän suikalemuotoista, eri lailla maustettua ja mielestäni sitkeämpää kuin kebab.

Yhtenä päivänä parturi ehdotti ruokapaikan pitäjälle uudenlaista annosta: että voisiko ne ranskalaiset, soosit, salaatin ja shoarmat ladata ihan vaan kerroksittain alumiinivuokaan ja vielä kuorruttaa juustolla, niin että saisi nopeammin ja tehokkaammin lastattua ruoat kitaansa lyhyen lounastauon aikana. Kokki suostui ja loi parturille oman annoksen. Ensin kuorrutetaan lämpimät ainekset juustolla uunissa ja päälle lisätään salaatti.

Lopulta muutkin asiakkaat huomasivat tämän ”parturin erikoisen”, jonka hän tilasi sieltä päivittäin, ja halusivat myös maistaa. Sitten mättöruokavuoka lisättiin virallisesti listalle, nimellä Kapsalon eli ”parturi-kampaamo”. Ja siitä tuli menestys.



Vähitellen annos nimineen alkoi levitä muihinkin döner- tai shoarmapaikkoihin, ja Rotterdamista ympäri maata. Ensin se herätti hämmennystä, kun se ei ollut tuttu ihmisille. Menyitä ihmeteltiin julkisuudessa: ”Mitä tämä nyt meinaa, miten niin täällä lukee ’parturi-kampaamo’ ruokalistassa? Onko tämä joku virhe?” Mutta parin vuoden aikana siitä tuli tunnettu hitti ja pikaruokien kingi.

En ole siitä periaatteessa ollut kovin kiinnostunut, koska ranskalaiset perunat eivät ole niin lempparini ja Kapsalonissa on aina pohjalla ranskalaisia. Jos on kebabista kyse, syön sen mieluummin riisin kanssa tai iskenderinä. Mutta kyllä se ihan totta on, että Kapsalon on nykyään sellainen hollantilaisen kulttuurin kulmakivi, että minun täytyy kerran syödä se.

Siitä on variaatioita ja myös kasvissyöjän falafel-versio. Rotterdamissa jaetaan vuosittain ”Kultainen Kapsalon” -palkinto parhaalle annokselle. Yhdessä annoksessa on 1200 - 1800 kcal. Ja kyllä, sillä on oma Wikipedia-artikkelinsa hollanniksi ja englanniksi, josta nämäkin tiedot löytyivät.




Testi: Onneksi paikallisella kebab-paikalla oli vaihtoehtona pieni tai iso Kapsalon. Pieni, kiitos. Se tuli oikeaoppisesti alumiinivuoassa. Päällä oli salaatit kurkun ja tomaatin paloineen ja kaali- ja sipulisuikaleineen; hyvä strategia saada ruokailija ensin pakottamalla syömään kiltisti terveelliset osiot ennen kuin pääsee käsiksi rasvakaloreihin.

Juusto oli kiva lisuke, jota ei muuten dönerin kanssa saa, mutta eipä sitä hirveän paljon ollut. Alla olevat ohuet ranskalaiset olivat aika mauttomia enkä niitä jaksanutkaan kaikkia syödä. Toisaalta olisin voinut maustaa niitä kaatamalla päälle lisää valkosipulikastiketta, joka toimitetaan meidän pikaruokalassamme erillisessä kipossa, mutta en pidä juuri tuosta heidän kastikkeestaan erityisesti. Eli oma vika.


Lopputuloksena, edelleen syön kebabini mieluummin riisin kanssa tai iskenderinä. Mutta kyllä kulttuurin puolesta tämä piti kokea. Niin tietää, mistä puhuu. ”Mistä puhumme, kun puhumme Kapsalonista”. Nyt sinäkin tiedät tämän Hollannin salaisuuden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti