Oikeaa lunta ja hajonnut kone

 

Vihdoin ehdin koota viimeisen puolen vuoden kissavideoista pienet filmit, kaksi uutta noin viisiminuuttista. Niissä Jip etsii leluhiirtään, ulkotarhassa pyydystetään sadepisaroita, Janneke tekee manikyyriä aamuyöllä ja joulusiivoaa kaapit, ja sisaruksellista nujakointia eli vapaapainia harrastetaan. Näyttää välillä raisulta, mutta ei ole kuitenkaan onneksi oikeaa taistelua, vaan menee leikin kategoriaan.

https://www.youtube.com/watch?v=PT4TLqJi6AM

https://www.youtube.com/watch?v=hAw2VQ1LxKY

Haalin aina itselleni kaikenlaisia tekemisiä ja kivoja pikku projekteja, mutta sitten muistan, että ei ongelma ole se, ettei minulla olisi tekemistä. Ongelma on se, ettei minulla ole aikaa tehdä. Koska elämä tuo automaattisesti todella paljon hoidettavaa eteen muutenkin. 

No yhden homman ehdin välipäivinä. Poistin sisäovista vanhat repsottavat julisteet, koska uudet kuvat oli jo hankittu ja halusin päästä vaihtamaan ne joku päivä. 

Haluan täyttää valkoiset paikat väreillä ja siihen minulla on edelleen ihan yksinkertaisen arkinen metodi, jonka vakavastiotettavat sisustajat jättävät taakseen teinivuosina: sinitarralla jotain julisteita sisäoviin. Minä haluan edelleen liimailla värikkäitä kuvia oviin.

Uudet kuvat leikkasin luontokalenterista, jonka hankin Saksasta ihan sitä varten. Stailasin eri huoneisiin sopivat värisävymaailmat. Paperileikkuri toimii siististi. Kiva saada taas väriä ja täytettä. Onneksi on myös toimiva metodi liimaamiseen, entinen sinitarra, joka on nykyään vaaleanharmaata eikä jätä rasvajälkiä kuten 70-luvun oikea sinitarra jätti. Se kovettuu ajan myötä, mutta vanhan saa hyvin raapaistua irti ovesta, kun käyttää jotain muovilastaa tms.

Mieheni sanoo, että Hollannissa historiallinen 70-80-luvun julisteenliimaustökötti oli tyypillisesti vaaleanpunaista eikä sinistä kuten meillä Suomessa. Jännä.

Minulla oli näille päiville paljon muitakin luovia suunnitelmia, mutta ilmeni, etten edes vapaapäivinä ehdi. Aina jotain sälää.

Pesin pyykkiä ja huomasin pesukoneessa sivuääniä. Se onkin jo ikivanha ja olen vähän varautunut, että se alkaa olla yliajalla. Mieluiten en haluaisi kokea sellaista, että se yhtäkkiä lävähtää ja pitää jotain hirvittävää meteliä kun osat lentävät. Sellaista tapahtuu ihmisille välillä. Ehkä otan nämä pienet epäilyttävät äänet merkkinä siitä, että alkaa olla mekaniikka kulunut loppuun, ja voi alkaa katsella uutta.

Tarkoituksena oli vertailla netissä nykyajan pesukonemalleja ja tehdä muutenkin tosi paljon asioita tietokoneella. Koota videoita, kirjoittaa päiväkirjaa.

Mutta sitten hajosi läppäri ihan kesken kaiken. Kun avasin sen, näytössä kulki vain pinkkejä ja muunvärisiä vaakaraitoja, jotka värisivät ja peittivät näkymän. Niiden takaa kuulsi puoliksi oikea näyttö. Ei auttanut uudelleenkäynnnistys. Tosilla kerroilla raidoitus muuttui läpinäkymättömiksi vihreiksi ja mustiksi pystyraidoiksi. Mitään ei pystynyt enää tekemään. 

Joku grafiikkaongelma, ei tuollaisia pysty korjauttamaan, tai siis sillä hinnalla saa uuden macin. Mieheni tunsi sellaisen kikan, että jos avaa läppärin vain hitusen raolleen, silloin voi olla kunnollinen näkymä luettavissa vielä jonkin aikaa. Se toimi vielä hetken niin että pystyin alkaa varmuuskopioida levyille sellaista, mikä ei ollut pilvipalvelussa. Tai mistä ainakin ensin panikoin ja luulin, ettei ole.

Aika pian totesin, että pakkohan minun vain on mennä Macin kauppaan Venloon heti kun sinne pääsee. Uudenvuoden aattona kai sitten. En minä pysty olemaan ilman tietokonetta edes kolmea päivää.

Mieheni ehdotti, että voihan sen hakea yleisestä laitekaupasta Mediamarktista vielä tänä iltana. Silloin saataisiin asennus käyntiin jo. Jos ei sillä ole väliä, tuleeko kone massakaupasta vai oikeasta Macin kaupasta. Mediamarktilla tämä malli oli jopa 200 euroa halvempi.

Macin oma kauppa olisi saanut rahani, jos ne olisivat auki iltaisin kauemmin kuin kello 18 saakka.

Olin luullut aina takavuosina, että jokainen mac, jonka joudun ostamaan, tulee olemaan vuosien kuluessa aina tonnin kalliimpi kuin edellinen. Ei olekaan. Tämä on halvempi kuin edellinen vuodelta 2019. Vaikka on tuuman isompi, ja tekniikaltaan paljon parempi.

Näppäimistö on onneksi tukevampi kuin edellisessä, helpommin tunnistetavat napit sormille. Ja tämä on hipihiljaa, koska tässä ei edes ole mitään tuuletinta, vaan joku nestejäähdytys. Edellinen puhalteli paniikissa välillä.

Saatiin uusi illassa melko lailla toimintakuntoon, ja jatkoin säätämistä vielä seuraavan päivän.

Mitä varten sitä on aikuinen, jos en saa edes liimata siirtokuvia läppäriini?

Hitosti tekemistä asetusten kanssa. Keitin rauhoittavaa yrttiteetä.

Uutenavuotena syötiin nachopelti ja tein oheen guacamolen ja juustodippisörsselin. Sitten vähitellen ehdittiin etsiä ja tilata se pesukone ja tehdä kissavideotkin.

Juuri kun kone alkoi olla valmis, huomasin ihan sattumalta, että telkkarista tulee iltapäivällä Flow-leffa. Se on latvialainen animaatio, jossa seikkailee musta kissa, minkä takia Riiassa oli viime keväänäkin musta kissa kaupungin logokirjaimien päällä ja monessa matkamuistoesineessä. Latvia on ylpeä leffasta, joka sai jonkun kansainvälisen palkinnon. Mutta eipä sitä missään leffateatterissa meillä koskaan näytetty.

Olin lukenut, että siinä ei puhuta yhtään, vain eri lajiset eläimet puuhaavat ja selviytyvät tuhotulvasta. Kiinnosti ja katsoin sen. Se oli aika taiteellinen tai erikoinen. Täysin anonyymi maailma, josta ei tiennyt, missä maanosassa se tapahtuu. Hyvin hiljaista, ei yhtään ihmistä missään. Mietin että leffan on varmaan tehnyt joku koiravihaaja, koska kissa oli älykäs ja tarkkaileva, mutta koira pomppi kesken kaiken pilaamaaan tilanteet typerän innoissaan. Animaatio oli joissain kuvissa umpisurkeaa halvan näköistä, ja toisissa kohtauksissa taas valtavan eteerisen kaunista. Oudon epätasaista. Myös arvioni leffasta vaihteli tunnelmista "tämähän on koskettava ja jännittävä, oikein hieno" siihen, että "kuka psykopaatti tämän on käsikirjoittanut, niin outoa".

Lopulta ehdin maalata pari miniakvarellia. Näihin menee viisi minuuttia.

Uutenavuotena paukkuivat raketit runsaasti joka kadulla. Jip oli pari tuntia sängyn alla. Se menee sinne, vaikka yläkerrassa raketit kuuluvat paljon kovempaa yksinkertaisten ikkunoiden takia kuin alakerrassa. Janneke oli jonkun aikaa alhaalla vähän pelokkaana pöydän alla, muuten liikkui vapaasti. Kun räiske alkoi laantua, Jip tuli itsekseen alas. Oli yöllä taas jaloissani ja ihan normaalina sen jälkeen, onneksi.

Hollantilaisia tiiviitä uudenvuoden rusinamunkkeja. Lisää itse tomusokeri.

Perjantaina alkoi tulla lunta. Rättejä leijaili. Aika pian se suli loskaksi heti kun taukosi. Tiput kävivät ruokailemassa jättäen jälkiä ohueeseen lumikerrokseen. Kissat katselivat ikkunasta. Mietin, pitääkö oikein hakea lumikola ullakolta ja siivota jalkakäytävää. Mutta kahden tunnin päästä se oli sulanut kaikki itsekseen pois.

Lauantaina tulikin sitten enemmän. Oikein lumipyryssä talsittiin kauppaan. Märkiä hiutaleita lensi suoraan naamaan ja kertyi kaulukseen oikein inhottavasti. Jalkakäytävällä oli monta senttiä narisevaa nuoskalunta. Rakensin pihapöydälle pienen lumiukon.

Pitikin olla nopea, koska kuten täällä lähes aina, lämpötila on plussan puolella silloin kun lunta tulee. Lumiukko romahtikin jo pian. Mutta määrässä se pyrytys kyllä teki parhaansa, että lunta kertyisi nopeammin kuin ehtii sulaa. Lapioin lunta kerran jalkakäytävältä ja myöhemmin alkoi selkäkyljys krampata ilmeisesti sen takia. Ei minulla ole lihaskuntoa tällaiseen.

Yöllä tulikin enemmän lunta kuin osattiin olettaa ja oli pakko vielä kerran lapioida jalkakäytävä sekä harjata autot kokonaan puhtaaksi nyt niin kauan kuin on plussalla. Jos hanki jää auton päälle, yöllä pakastaa viisi astetta ja se on mahdotonta raapia aamulla irti.

Kaikki mikä ei sula pois nyt tänään, jää viikoksi olemaan, koska pakkanen tulee jäädäkseen moneksi päiväksi. 

Kesäpäivän kaaoksia ja ravitsemusliikkeitä

Kokosin uusimman kissavideon. Kun katsoimme sitä telkkarista, Jip ja Janneke katsoivat taas itseään ruudulta ja ihmettelivät. Janneke meni pöydälle poseeraamaan ja sain kuvan, jossa se on samassa asennossa ruudulla sekä sen edessä pöydällä.

Tässä suomeksi tekstitetty Youtube-versio:

https://www.youtube.com/watch?v=Nu05yC5lBWY

Lisäksi tein minivideon, johon laitoin hidastuksella pari tilannetta, jossa kissat saavat sätkyn ja pomppivat tyhjän takia. Laminaatilla liukuvat kaikki raajat ja pehmopallokin juuttuu kynteen, kääk.

https://www.youtube.com/watch?v=o_ds8hGd_yA

Ihanan viileää on ollut pari päivää, ja sadetta. Pystyi käyttämään oikeita vaatteita. Nyt alkaa taas lämmetä.

Halusin tarkistaa, löytäisinkö pienen ja säänkestävän pikkupöydän tai jakkaran ulos yhden kukkaruukun telineeksi. Ihan salainen toive oli, jos olisi oikein jotain värillisiä eikä pelkkiä neutraaleja sävyjä. Suunnistin fiiliksen mukaan yhteen sisustuskauppaan, ja se löytyi heti. Maksoi vain 20 euroa, jämät jäljellä, ja useita värejä. Värejä oikein! Mahtavaa. Mieheni halusi kunnon räikeän punaisen ja se on okei. Olipa helppo. Tukevaa metallia.

Oli siinä oikein ohjelappukin, miten ruuvataan pöytälevy ja jalka tankoon kiinni. Kaikkien ilmaisten käännösohjelmien aikana käännös saksaan oli siltikin täysin käsittämätön. Ei, kokoamisohje ei todellakaan ole mikään ”Assemblerbefehl”. Ensinnäkin joku assemble-juttu on joko ranskaa tai englantia, mutta ei saksaa. Ja Befehl on käsky. Tässä ei nyt kuitenkaan olla sotarintamalla kai. Kokoamisohje olisi Montageanleitung. Eivät sitä sitten viitsineet sekunnissa etsiä netistä.

Kävimme myös pari kauppaa keskustassa ja halusin niin mielelläni kahville kerrankin mieheni kanssa, mutta paras terassi oli juuri täyttynyt viimeistä paikkaa myöten. Suostuin kompromissiin, että no täällä on hirveän tuulista, ehkä sisälläkin on okei istua. Sisällä oli vielä pöytä vapaana. Se vaan on niin kiva luksus joskus käydä ravitsemusliikkeessä. Tuolla on mm. kivat kakkupalat vitriinistä valittavissa. Mieheni otti jäätelökahvin, joka tuli tee-se-itse-paketin elementteinä: kannu kuumaa kahvia, iso jäätelöpallo ja kunnon kippo kermavaahtoa.

Kävimme vielä vihanneskaupassa ostamassa jopa kahdeksan paprikaa, koska ruokaidea oli täytetyt paprikat kahdeksi päiväksi.

Istuin vihdoin taas pihassa. Meni nelimoottorinen lentokone yli. Olisiko A380? Lontoosta? Yleensä ne suuret tulevat Lontoosta. Eikä kun tuohan on päinvastainen suunta, tulee Saksasta - no sitten se on varmasti Frankfurtista. Tutka sanoi, että tosiaan Frankfurt - Boston. Lufthansa. Mutta se olikin vanhempi nelimoottorinen vaihtoehto, A340.

Maanantai-iltana kuului helikopterin pörinää matalalta eikä se näkynyt tutkassa. Poliisikopteri. Teki kierroksia meidänkin yllämme, pihasta näki selvästi. Kierrokset levisivät vähitellen pohjoiseen. Mietin, että jos se operaatio ei liity Venrayhin, vaan vaikka naapurikuntaan Overlooniin, niin siitä ei edes koskaan tulla kertomaan meidän läänimme paikallisuutisissa, koska siinä välissä on läänin raja. Emme kuule uutisia viiden kilometrin päästä, koska väärä lääni. Tyhmää sekin.

Kaverimme laittoi uutisartikkelin whatsapp-ryhmäämme. Se oli todellakin operaatio Overloonista: joku 25-vuotias kadonnut ja häntä etsittiin mm. lämpökameroin. Naapuriläänin paikkallisuutinen - ja maksumuurin takana. Otsikossa luki, että poliisi etsii ja ilmoita jos näet henkilön - ja sitten artikkelia ei saa lukea, eikä kukaan siis voi katsoa henkilön kuvaa ja auttaa! Tosi järkevää laittaa tällaisetkin poliisiasiat maksullisiksi mediassa.

Kuulemma henkilö oli myöhemmin löytynyt kunnossa.

Ei myöskään saa kysellä Venrayn facebook-ryhmässä, tietääkö joku, miksi pörrää poliisi. Joku kysyi. Siellä v*ttuillaan vaan takaisin, että mitä sä jaksat valittaa jostain pörinästä kun nämä tekee vaan työtään. Ei se ollut meluvalitus, ei sanallaakaan, vaan ihmettely, että mitäköhän täällä tapahtuu! Okei, en siis koskaan uskalla kirjoittaa sinnekään sitten mitään, kun siellä ollaan tällaisia kusipäitä vastauksena vilpittömään kyselyyn.

Valkoinen hortensia on pulleassa kukassa.

Toinen paikka, mitä ei kannata lukea, on sen firman facebook-sivu, joka valmistaa näitä kissojen ukoiluaitauksia. Siellä on aina ne valittajat, joiden mielestä on suoranaista rääkkäystä laittaa kissa pikku aitaukseen ”kaltereiden taakse” eikä päästää sitä seikkailemaan yksin kaduille vapaasti. Siellä voi olla valtavia hienoja puolen pihan kokoisia ulkoalueita kaikkine sisustuksineen, ja silti jonkun mielestä kissaraukka on siellä vankilassa. Useissa maissahan kissan vapaaksi päästäminen taajamissa on jopa rikos. Totta kai täälläkin on ulkoilevia kissoja, ja maaseudulla se on aina ollut normi, mutta on hyväksyttävä, että kissa on nykyään lemmikkieläin ja on myös sisäkissoja, joiden on tyytyminen esim. kerrostalon parvekkeeseen ja ne ovat silti onnellisia. Ne, jotka pitävät kissat sisällä turvassa, suojelevat niitä auton alle jäämiseltä, väkivaltaisilta kohtaamisilta muiden kissojen tai eläinten kassa, katoamiselta ja monelta harmilta. Ja säästävät ehkä useiden luonnon lintujen ja jyrsijöiden hengen.

Mielellään veisimme näitä myös kävelylle valjaissa, mutta emme saaneet niitä tottumaan. Janneke saa sellaisen sätkyn hihnassa olemisesta, että se vääntäytyy minkälaisesta haarniskasta tahansa irti. Se katoaisi ulkona.

Kun nämä kerta ovat ihmisen päätöksellä sisäkissoja, aitauksen vaihtoehtona olisi se, että ne voivat vain katsella ikkunan läpi ulkomaailmaa. Sikäli tämä kompromissiratkaisu on suuri virike niille. Ne haluavat aitaukseen joka päivä. Eivät näytä kovin kärsiviltä raukoilta vankilassa, kun chillaavat siellä venytellen ja katselevat vilistäviä muurahaisia.

Tässä alkaa haukotus tai joku.

Oih, kissanruohoruukku kaatui.

Olimme miehen perheen kanssa ravintolassa, joka oli meille uusi. Siellä oli samanlainen konsepti kuin meillä Venrayssa kahdessakin bistrossa: illallisesta maksetaan könttäsumma ja sitten tilataan erilaisia pieniä annoksia monta kierrosta peräkkäin. Hyvää oli. Jonkinlainen trendi täällä. Pikkuaterioita on tällaisissa paikoissa alettu kutsua ”tapaksiksi”, mutta ei niillä kyllä ole alkuperäisten espanjalaisten suupalojen kanssa mitään tekemistä, vaan ne tulevat kaikista maailman keittiöistä, miniburgereista pastaan ja sushiin.

Vihreät muhkurat ovat japanilaisia gyoza-nyyttejä.

Jälkiruokapuoli. Creme brulee ja tiramisu.

Jouduin, pitkään nukkujana, lauantaina kampaajalle jo kello 8, koska he sulkevat nyt jo kello 12 ja blondeeraus vie melkein sen neljä tuntia. Selvisi, että ne ovat pysyvät uudet aukioloajat. En haluaisi joutua nousemaan kerran kahdessa kuukaudessa lauantaisin kello 7. Ratkaisu on keskiviikko. Uusi kampaaja on keskiviikkoisinkin töissä, vanha ei ollut. Minun pitää ruveta käymään siellä vapaana keskiviikkonani lauantain sijaan.

Sain hienot kuvat täysikuusta.

Lueskelin siis kampaajalla naistenlehtiä (Joulun menyitä Suomesta, olen tosi ajoissa pinossani...) Mutta mieheni oli hankittu auttamaan siskontyttönsä lattiaremontissa. Onneksi a) olin kampaajalla ja b) kukaan ei tullut ajatelleeksi, että minulla on aika paljonkin remonttikokemusta ja minäkin olisin saattanut olla hyödyksi. Heh.

Palailin kampaajalta ja rupesin melkein nokosille (oli sentään lyhyt yö takana...), kun mieheni soitti. Remonttiporukan pakettiauto ei käynnistynyt juuri kun piti viedä vanhaa lattiamateriaalia kaatikselle. Starttikaapelia ei ollut paikalla. Se oli langolla kotona autotallissa eikä mukana autossa. Vähemmän kätevää. Meillä oli starttikaapeli. Voisinko tuoda sen.

Remonttipaikalla pusuttelin ensin talon kissoja, jotka ovat todella ihmisläheisiä ja tulevat heti kiehnäämään. Lattia oli pitkällä muttei vielä valmis, ja lisäksi aikeena oli laittaa lattialistat. Pelkäsin, ettei tästä vain tule sellainen rönsyilevä kaaos kuten remonttipäivistä voi tulla, että minut imetään mukaan savottaan kun kerran olen siellä. Mutta ei onneksi. Olisin ollut vain tiellä. Siellä oli jo tarpeeksi väkeä, joka toimi tehokkaasti. 

Sitten käynnistimme auton, minun autoni avulla. Se toimi heti ja sain ajaa takaisin kotiin. Lanko aikoo vaihtaa akun siihen mitä pikimmiten.

Kukassa on linssilude.