Kesäpäivän kaaoksia ja ravitsemusliikkeitä

Kokosin uusimman kissavideon. Kun katsoimme sitä telkkarista, Jip ja Janneke katsoivat taas itseään ruudulta ja ihmettelivät. Janneke meni pöydälle poseeraamaan ja sain kuvan, jossa se on samassa asennossa ruudulla sekä sen edessä pöydällä.

Tässä suomeksi tekstitetty Youtube-versio:

https://www.youtube.com/watch?v=Nu05yC5lBWY

Lisäksi tein minivideon, johon laitoin hidastuksella pari tilannetta, jossa kissat saavat sätkyn ja pomppivat tyhjän takia. Laminaatilla liukuvat kaikki raajat ja pehmopallokin juuttuu kynteen, kääk.

https://www.youtube.com/watch?v=o_ds8hGd_yA

Ihanan viileää on ollut pari päivää, ja sadetta. Pystyi käyttämään oikeita vaatteita. Nyt alkaa taas lämmetä.

Halusin tarkistaa, löytäisinkö pienen ja säänkestävän pikkupöydän tai jakkaran ulos yhden kukkaruukun telineeksi. Ihan salainen toive oli, jos olisi oikein jotain värillisiä eikä pelkkiä neutraaleja sävyjä. Suunnistin fiiliksen mukaan yhteen sisustuskauppaan, ja se löytyi heti. Maksoi vain 20 euroa, jämät jäljellä, ja useita värejä. Värejä oikein! Mahtavaa. Mieheni halusi kunnon räikeän punaisen ja se on okei. Olipa helppo. Tukevaa metallia.

Oli siinä oikein ohjelappukin, miten ruuvataan pöytälevy ja jalka tankoon kiinni. Kaikkien ilmaisten käännösohjelmien aikana käännös saksaan oli siltikin täysin käsittämätön. Ei, kokoamisohje ei todellakaan ole mikään ”Assemblerbefehl”. Ensinnäkin joku assemble-juttu on joko ranskaa tai englantia, mutta ei saksaa. Ja Befehl on käsky. Tässä ei nyt kuitenkaan olla sotarintamalla kai. Kokoamisohje olisi Montageanleitung. Eivät sitä sitten viitsineet sekunnissa etsiä netistä.

Kävimme myös pari kauppaa keskustassa ja halusin niin mielelläni kahville kerrankin mieheni kanssa, mutta paras terassi oli juuri täyttynyt viimeistä paikkaa myöten. Suostuin kompromissiin, että no täällä on hirveän tuulista, ehkä sisälläkin on okei istua. Sisällä oli vielä pöytä vapaana. Se vaan on niin kiva luksus joskus käydä ravitsemusliikkeessä. Tuolla on mm. kivat kakkupalat vitriinistä valittavissa. Mieheni otti jäätelökahvin, joka tuli tee-se-itse-paketin elementteinä: kannu kuumaa kahvia, iso jäätelöpallo ja kunnon kippo kermavaahtoa.

Kävimme vielä vihanneskaupassa ostamassa jopa kahdeksan paprikaa, koska ruokaidea oli täytetyt paprikat kahdeksi päiväksi.

Istuin vihdoin taas pihassa. Meni nelimoottorinen lentokone yli. Olisiko A380? Lontoosta? Yleensä ne suuret tulevat Lontoosta. Eikä kun tuohan on päinvastainen suunta, tulee Saksasta - no sitten se on varmasti Frankfurtista. Tutka sanoi, että tosiaan Frankfurt - Boston. Lufthansa. Mutta se olikin vanhempi nelimoottorinen vaihtoehto, A340.

Maanantai-iltana kuului helikopterin pörinää matalalta eikä se näkynyt tutkassa. Poliisikopteri. Teki kierroksia meidänkin yllämme, pihasta näki selvästi. Kierrokset levisivät vähitellen pohjoiseen. Mietin, että jos se operaatio ei liity Venrayhin, vaan vaikka naapurikuntaan Overlooniin, niin siitä ei edes koskaan tulla kertomaan meidän läänimme paikallisuutisissa, koska siinä välissä on läänin raja. Emme kuule uutisia viiden kilometrin päästä, koska väärä lääni. Tyhmää sekin.

Kaverimme laittoi uutisartikkelin whatsapp-ryhmäämme. Se oli todellakin operaatio Overloonista: joku 25-vuotias kadonnut ja häntä etsittiin mm. lämpökameroin. Naapuriläänin paikkallisuutinen - ja maksumuurin takana. Otsikossa luki, että poliisi etsii ja ilmoita jos näet henkilön - ja sitten artikkelia ei saa lukea, eikä kukaan siis voi katsoa henkilön kuvaa ja auttaa! Tosi järkevää laittaa tällaisetkin poliisiasiat maksullisiksi mediassa.

Kuulemma henkilö oli myöhemmin löytynyt kunnossa.

Ei myöskään saa kysellä Venrayn facebook-ryhmässä, tietääkö joku, miksi pörrää poliisi. Joku kysyi. Siellä v*ttuillaan vaan takaisin, että mitä sä jaksat valittaa jostain pörinästä kun nämä tekee vaan työtään. Ei se ollut meluvalitus, ei sanallaakaan, vaan ihmettely, että mitäköhän täällä tapahtuu! Okei, en siis koskaan uskalla kirjoittaa sinnekään sitten mitään, kun siellä ollaan tällaisia kusipäitä vastauksena vilpittömään kyselyyn.

Valkoinen hortensia on pulleassa kukassa.

Toinen paikka, mitä ei kannata lukea, on sen firman facebook-sivu, joka valmistaa näitä kissojen ukoiluaitauksia. Siellä on aina ne valittajat, joiden mielestä on suoranaista rääkkäystä laittaa kissa pikku aitaukseen ”kaltereiden taakse” eikä päästää sitä seikkailemaan yksin kaduille vapaasti. Siellä voi olla valtavia hienoja puolen pihan kokoisia ulkoalueita kaikkine sisustuksineen, ja silti jonkun mielestä kissaraukka on siellä vankilassa. Useissa maissahan kissan vapaaksi päästäminen taajamissa on jopa rikos. Totta kai täälläkin on ulkoilevia kissoja, ja maaseudulla se on aina ollut normi, mutta on hyväksyttävä, että kissa on nykyään lemmikkieläin ja on myös sisäkissoja, joiden on tyytyminen esim. kerrostalon parvekkeeseen ja ne ovat silti onnellisia. Ne, jotka pitävät kissat sisällä turvassa, suojelevat niitä auton alle jäämiseltä, väkivaltaisilta kohtaamisilta muiden kissojen tai eläinten kassa, katoamiselta ja monelta harmilta. Ja säästävät ehkä useiden luonnon lintujen ja jyrsijöiden hengen.

Mielellään veisimme näitä myös kävelylle valjaissa, mutta emme saaneet niitä tottumaan. Janneke saa sellaisen sätkyn hihnassa olemisesta, että se vääntäytyy minkälaisesta haarniskasta tahansa irti. Se katoaisi ulkona.

Kun nämä kerta ovat ihmisen päätöksellä sisäkissoja, aitauksen vaihtoehtona olisi se, että ne voivat vain katsella ikkunan läpi ulkomaailmaa. Sikäli tämä kompromissiratkaisu on suuri virike niille. Ne haluavat aitaukseen joka päivä. Eivät näytä kovin kärsiviltä raukoilta vankilassa, kun chillaavat siellä venytellen ja katselevat vilistäviä muurahaisia.

Tässä alkaa haukotus tai joku.

Oih, kissanruohoruukku kaatui.

Olimme miehen perheen kanssa ravintolassa, joka oli meille uusi. Siellä oli samanlainen konsepti kuin meillä Venrayssa kahdessakin bistrossa: illallisesta maksetaan könttäsumma ja sitten tilataan erilaisia pieniä annoksia monta kierrosta peräkkäin. Hyvää oli. Jonkinlainen trendi täällä. Pikkuaterioita on tällaisissa paikoissa alettu kutsua ”tapaksiksi”, mutta ei niillä kyllä ole alkuperäisten espanjalaisten suupalojen kanssa mitään tekemistä, vaan ne tulevat kaikista maailman keittiöistä, miniburgereista pastaan ja sushiin.

Vihreät muhkurat ovat japanilaisia gyoza-nyyttejä.

Jälkiruokapuoli. Creme brulee ja tiramisu.

Jouduin, pitkään nukkujana, lauantaina kampaajalle jo kello 8, koska he sulkevat nyt jo kello 12 ja blondeeraus vie melkein sen neljä tuntia. Selvisi, että ne ovat pysyvät uudet aukioloajat. En haluaisi joutua nousemaan kerran kahdessa kuukaudessa lauantaisin kello 7. Ratkaisu on keskiviikko. Uusi kampaaja on keskiviikkoisinkin töissä, vanha ei ollut. Minun pitää ruveta käymään siellä vapaana keskiviikkonani lauantain sijaan.

Sain hienot kuvat täysikuusta.

Lueskelin siis kampaajalla naistenlehtiä (Joulun menyitä Suomesta, olen tosi ajoissa pinossani...) Mutta mieheni oli hankittu auttamaan siskontyttönsä lattiaremontissa. Onneksi a) olin kampaajalla ja b) kukaan ei tullut ajatelleeksi, että minulla on aika paljonkin remonttikokemusta ja minäkin olisin saattanut olla hyödyksi. Heh.

Palailin kampaajalta ja rupesin melkein nokosille (oli sentään lyhyt yö takana...), kun mieheni soitti. Remonttiporukan pakettiauto ei käynnistynyt juuri kun piti viedä vanhaa lattiamateriaalia kaatikselle. Starttikaapelia ei ollut paikalla. Se oli langolla kotona autotallissa eikä mukana autossa. Vähemmän kätevää. Meillä oli starttikaapeli. Voisinko tuoda sen.

Remonttipaikalla pusuttelin ensin talon kissoja, jotka ovat todella ihmisläheisiä ja tulevat heti kiehnäämään. Lattia oli pitkällä muttei vielä valmis, ja lisäksi aikeena oli laittaa lattialistat. Pelkäsin, ettei tästä vain tule sellainen rönsyilevä kaaos kuten remonttipäivistä voi tulla, että minut imetään mukaan savottaan kun kerran olen siellä. Mutta ei onneksi. Olisin ollut vain tiellä. Siellä oli jo tarpeeksi väkeä, joka toimi tehokkaasti. 

Sitten käynnistimme auton, minun autoni avulla. Se toimi heti ja sain ajaa takaisin kotiin. Lanko aikoo vaihtaa akun siihen mitä pikimmiten.

Kukassa on linssilude.