Kissan aforismeja

Kissan aforismeja eli ajatelmia matkan varrelta kissan omistajana:

1.

Kissa on niin ylväs, että se voisi sanoa: ”Kuule ihminen, voisit aivan hyvin teititellä minua.” Tämä on parodia siitä, miten Saksassa siirrytään muodollisesti teitittelystä sinutteluun ja joku tarjoaa: ”Herra Müller, voitte kyllä sinutella minua.” Kissa taas arvostaisi aina teitittelyä omanarvontunnossaan. Katsokaa minua ylöspäin, olkaa hyvä. 

Oikeasti todellakin puhuttelen niitä välillä spontaanisti teitittelyllä. ”Janneke, oletteko Te nukkuneet hyvin?”

2.

Toki kissa on meille perheenjäsen, mutta ei sitä silti voi ihmishenkilönä pitää, koska sille pitää sanoa sellaisia asioita kuin ”älä viitsi kaluta niitä muovipakkauksia sieltä roskiksesta” tai ”ei saa juoda vettä vessanpöntöstä” tai ”älä pureskele sitä tiskiharjaa”.

3.

Tuoreina kissan vanhempina parisuhde muuttuu pian sellaiseksi, että tärkeimpänä vaihdetaan kissojen kuulumiset: Onko ne kakatettu, miten meni yö, nukkuiko hyvin vai riehuiko, onko kumpikin syönyt kunnolla, yrjösikö joku. 

4. 

Kissanomistajan rahavirrat alkavat kulkea tiettyyn suuntaan. Kotiin kertyy pahvilaatikkoja osoitteista Poezenparadijs (Kisuparatiisi) ja Miaustore.

5.

Ultimatiivinen onni on kissan pienet äännähtelyt, kun se havahtuu unestaan ja vaihtaa asentoa. Janneke vingahtelee ja urahtelee niin söpösti.

6.

Ultimatiivinen komedia on se, kun kissa makaa retkottaa selällään nukkumapesässään ja kuorsaa. Jip osaa tämän.

7. 

Aina sanotaan, kuinka mystinen ja käsittämätön olento kissa on. mutta niissähän on selkeä instant feedback -systeemi sisäänrakennettuna. Jos rapsuttelee kissaa ja se alkaa hurista, voi olla aika varma, että se tykkää siitä. Jos taas silittelee tovin eikä kehruuta ala tapahtua, sillon se ei ehkä niinkään arvosta kosketusta ja on paras lakata yrittämästä sillä kerralla.