Deventerin upeat putiikit

Teimme taas yhden retken vanhaan, kauniiksi kehuttuun Hollannin kaupunkiin, jossa emme ole ennen käyneet. Kohde oli Deventer Hollannin sisämaassa, itäpuoliskolla. 

Se oli kyllä kannattavaa, vaikka retkeä varten pitää herätä vähän aikaisin lauantaina. Ajomatkaa oli lähes puolitoista tuntia. Netin suosituksen mukaan pysäköimme tälle puolelle IJssel-jokea ja otimme siitä lautan keskustaan. 

Parin minuutin ylitys. Jonoa oli, mutta kaikki mahtuivat ensimmäiseen lastiin kerralla. Seisomapaikkoja ja vain alakansi, polkupyörät mahtuivat mukaan. Akkukäyttöinen lautta, hiljainen. Magneettikiinnitys laituriin.

Joen pinta oli kuivasta kesästä johtuen edelleen matalalla, mutta onneksi lautta kulki silti. Laskusilta meni aika jyrkästi alamäkeen tästä johtuen.

Sää oli aamupäivällä harmaa ja joella tuuli viileästi. Silti oli sellainen nihkeä tuntu ilmassa ja sääennusteessa lupaus siitä, että lämpötila nousee monta astetta päivän aikana, joten tein sen rohkean päätöksen, että jätin hupparini autoon ja menin pelkässä t-paidassa. Lauttamatkalla olin vielä kananlihalla ja muutkin puhuivat, että no nyt on kyllä vähän vilakkaa ja jätin neuleeni autoon, toivottavasti tämä tästä.

Vedestä näkyi kaupungin siluetti komeasti ja keskellä iso kirkko. Sillä oli harvinaisempi nimi Lebuinuskerk, ja kirjoittelin instaan laiskasti vain, että "iso kirkko"; lähtiessä näin kyltin turistikartasta satamassa, että sillä on virallisesti toinenkin kansan antama nimi, nimittäin "iso kirkko". Olinkin ihan oikeassa.

Jokinäkymä vanhaankaupunkiin.

Vastarannalla vanha tuulimylly.

Päivän aikana tosiaan lämpeni, ja aurinko alkoi pilkahdella yhä enemmän. Pärjäsin hyvin t-paidassa. Kävimme ensin kirkon aukiolla kahvilla. Kahvila oli ruusuaiheinen, ulkopenkeillä ruusukankaiset tyynyt, kakku tuli vanhalla ruusukuvioisella posliinilautasella, ja sisällä oli tapetti tulvillaan ruusuja lattiasta kattoon.

Söpöjä kahviloita ja ruokapaikkoja ulkopöytineen.

Ruusuinen kahvila.

Kakkuun oli koristeltu kirkon kuva.

Deventer on yli tuhatvuotinen, Hollannin aivan vanhimpia kaupunkeja, entinen hansakaupunki. Yksi liitutaulu sanoi, että 1250 vuotta vanha. Välillä kuulee ihmettelyn, että miten sisämaan kaupunki on voinut kuulua hansaan ja käydä kansainvälistä kauppaa, kun ne yleensä ovat merien satamakaupunkeja, joissa voi lastata isot laivat. Vastaus tällaisessa tilanteessa on järjestään: no siinä tapauksessa kaupunki on leveän joen varrella, jonne ovat sen ajan rahtilaivat päässeet myös aika hyvin.

Oli kansallinen historiallisten talojen päivä, jolloin olisi päässyt kierrokselle vaikka raatihuoneelle, joka on yleensä suljettu yleisöltä. Myös torin ikivanha koristeellinen Waag-rakennus, jossa on punnittu markkinatavarat, on suosittu museo.

Nättejä taloja.

Vanhat kapeat talot olivat oikein söpöjä. Kahvilan vessakin oli holvikellarissa, jonne johti kaarevat jyrkät puuraput ja kaiteessa näkyi tuhatvuotiset kerrokset halkeilevaa maalia. Autenttinen tunnelma.

Kannatti sikäli olla ajoissa, että sivukadun putiikit olivat erityisen ihastuttavia ja niissä meni aikaa. Emme me mihinkään nähtävyyksiin olisi ehtineet, kun piti nuuskia kauppa toisensa perään. Ne olivat oikein aarreaittoja, yksittäisiä yrityksiä, kaikki ne erikoisliikkeet poikkikaduilla. Isoin ostoskatu sisälsi tutut ketjuliikkeet.

Kapealla kadulla alkoi kuulua musiikkia, ja nelihenkinen orkesteri ilmestyi esiin soittaen keskiaikaista kappaletta keskiaikaisissa puvuissa. Ihmiset pysähtyivät katselemaan.

Ostoskatu oli koristeltu leijuvin sateenvarjoin.

Keskiaikaiset muusikot.

Seinätaidetta.

Sivukujilla oli mm. laukkuliikkeitä hyvin erikoisin nahkalaukuin, ja kukan muotoisia isoja sateenvarjoja. Yksi kauppa myi neonkylttejä kotiin ja hauskoja printtejä ostoskaseihin ja t-paitoihin. Kaksi kirjakauppaa nuuskittiin ja ostin 500 palan kissapalapelin. 

Kivoja laukkuja ja sateenvarjoja.

Neonkyltti kotiin?

Palapeliostos.

Kirjakaupassa oli trendikäs pöytä, jolta voi hankkia mysteerikirjan: lahjapaperiin piiloon käärityn kirjan, jonka päällä lukee vain henkilökunnan raapustama lyhennelmä teemoista ja tyylistä. Sitten voi katsoa, kiinnostaako kuvailu ja houkutteleeko ostamaan kirjan. Ihailin myös Jip ja Janneke -lastenkirjaa, joka oli käännetty paikalliselle Sallandin murteelle; siinä käytetään jopa ö-kirjainta näköjään ja paljon diftongeja. 

Paikallismurretta.

Mysteerikirjoja, jotka ostetaan näkemättä kantta.

Yhdessä kaupassa oli pääasiassa 70-luvun antiikkia eli meidän lapsuutemme vanhaa tavaraa, muoviesineitä, leluja, keittiötarvikkeita, purkkeja ja astiastoja. Antikvariaatti, levydivareita ja levykappojakin oli. Vanha saksalainen Derrickin muotokuva komeili pelitkyltissä yhdessä näyteikkunassa. 

Vanha koulukartta.

Vaatekaupassa oli kaikki omistajien omaa designia, värikkäitä naistenvaatteita, paitapuseroita, mekkoja. Hämmennyin niiden erikoisuudesta niin, etten osannut keksiä, mitä haluaisin. Tuota pitäisi sulatella, siellä oli uskomattomia printtikankaita, ei sellaisia saa mistään muualta. Huh huh. Minulla ei nyt ollut mentaliteettia ostaa vaatteita, mutta siis se yksikin sienipaita oli aivan uskomaton. Pitäisikö mennä takaisin.

Värikäs vaatekauppa.

Täällä näköjään harrastetaan käsitöitä, koska kutomistarvikkeiden ja lankojen kauppoja oli parikin. Yhden kaupan ovella oli "lankojen vaihtokirjasto", johon saa laittaa yli jääneet kokonaiset lankakeränsä ja ottaa mukaan, jos tarvitsee jonkun muun lahjoittamaa ylijäämäväriä.

Yksi villalankakaupoista

Lankakirjastokaappi.

Paperitavarakauppa.

Kortti- ja paperitavarakaupoissa keskityin kunnolla. Ihastuttavia vintagepostikortteja. Ostin monta. Ja sielläkin jäi häiritsemään yksi oravakortti, jonka näin vasta lähtiessä. Perkele, pitääkö tosissaan mennä takaisin. 

Ostin kissarintamerkkejä ja yhden kissatarran. Pelkkiä tylyjä kissoja, ne ovat erikoisuuteni. Ja mieluiten vielä jos ne ovat mustavalkokissoja jotka muistuttavat naamamaskiltaan Jip-Jannekea. Yhdessä pinssissä selvästi Jip näyttää keskisormea.

Torilla oli hulinaa ja kaikki laidat täynnä kahvilaravintoloita terasseineen, jokainen täynnä väkeä. Ruukkukasveja ja kukkasipuleita myytiin suurella alalla. Kalaa ja kanaa, kaikki vihannekset ja hummukset, vaatemyyjä. 

Oikein mainio 21 asteen sää oli ollakseen syyskuu. Väki oli liikkeellä. Oli lounasaika ja halusimme myös syödä. Löysimme paikan Hannun ja Kertun lasitetulta terassilta ja otin lämpimän tonnikalaleivän.

Tori.

Lopulta kaikki korttelit kierrellen takaisin rantaan ja lautalle.

Tosissani mietin, milloin pääsisin palaamaan sinne uniikkiin vaatekauppaan. Meiltä pääsee myös junalla tasan kahdessa tunnissa Deventeriin. Mutta vaikka muutaman viikon sisään jo lähtisin, en osaa sanoa, onko juuri ihailemiani paitoja silloin edes jäljellä. Niitä valmistetaan pieninä sarjoina, jotka voivat huveta nopeasti. 

Hah, niillä on online-shop. Olin kyllä tyhmä, etten kokeillut kaupassa, jotta tietäisin kokoni. Mutta koska itken, jos en saa sitä paitaa, niin riskeeraan nyt vaan ja uskallan tilata sen, mittataulukon ja ohjeen mukaan mieluummin reilun kokoisena. Jos jossain vaiheessa palaan Deventeriin, otan hommaksi käydä sen kaupan kunnolla läpi ja kokeilla useita vaatteita.

Sienipaita tuli. On se sopiva. Kivasti pakattu; 1. kirjava muovipussi, johon kynällä käsin kirjoitettu tervehdys, 2. kirkkaan sininen silkkipaperi, joka suljettu söpöllä tarralla, 3. värikkäät infolappuset ja kaupan tarra, 4. ilmaiset kreisit flamingosukat kaupan päälle.

Kaupan päälle sukat.

On tämä nyt kyllä vuoden paras ostos.