Onko kissapaita asiallinen

Hankin omenakakun aineet ja leivoin sen lauantain kahville. Ihan kiva tuli.

Totesimme, että mistään Hollannin kaupasta ei saa valmista vaniljakastiketta. On korkeintaan jauhepusseja, joista se pitää itse keittää maitoon. Saksasta sitä kai ainakin on saatu ennen lasipullossa, ja Suomessa sitä on tetrapakissa. Oikeasti mikään Hollannin kauppaketju ei sitä myy kun googlaa, korkeintaan verkkokaupasta tilattavissa erikois-leipomiskaupoista.

Netti selitti, että kun Hollannissa on joka puolella tätä vanillevlata eli vanukasta, niin ihmiset kippaavat sitä leivonnaisten ja jäätelönsä päälle ja korvaavat sillä vaniljakastikkeen, joten kastiketta ei tarvitse myydä erikseen. No on se minusta eri asia. Vla on sellaista limaista, kastike juoksevaa ja paljon selvemmin vaniljan makuista. Aivan tyhmää. Pitää siis hankkia vaniljakastikkeetkin Saksasta varastoon tästä lähtien.

Omenakakku raakana seoksena.

Hyvää tuli.

Rupesin askartelemaan savesta. Minulla oli jo yksi vanhakin avaamaton köntsä askartelusavea, sellaista ilmakuivuvaa jota ei tarvitse polttaa. Halusin muovailla taloja. Piti vähän tutustua materiaaliin, se on hitusen elastista ja kumimaista, ja vedellä voi siloittaa pintaa tai yhdistää osia. Jos ihan pientä esinettä tekee, niin jossain tulee se raja vastaan, mitä yksityiskohtaa siihen vielä saa muokattua ihan miniatyyrinä. Minulla on muokkaustyökalujakin, jotka olivat hyödyllisiä.

Tein suunnitelmani mukaan taloja, ensin yhden kaksiosaisen Herttoniemen kerrostalon, tai Töölön. Niitä Helsingin tukevia korkeita rapattuja kivitaloja. Tosin en vielä keksinyt miten simuloisin parvekkeita, noissa ei nyt ole. Mutta on peltikatto, ikkunarivit, alaovi, savupiippu. 

Talo muodostuu.

Sitten rakensin kokonaisen korttelin, jossa on talorykelmän keskellä sisäpiha, jonne voi ajaa porttikongista. Toiselta kadulta myös kapea läpikulku jalankulkijoille. Erilaisia kattoratkaisuja Helsingin keskustan tapaan. Muovasin ensin irtotalot kattoineen perusmuotoonsa ja sitten liitin ne yhteen kylki kylkeen saumoja täytellen ja vedellä silittäen. Se oli ihan kivaa.

Kortteli.

Ensin hyppäsi Jip pöydälle haistelemaan välineet, että mitäs täällä tapahtuu. Myöhemmin tuli Janneke ja nuuski myös savipalan, ja huomasi tietysti vesikipon ja joi siitä kunnolla. Vesi oli siinä vaiheessa ihan puhdasta suoraan hanasta.

Miltä savi haisee?

No ei kovin hyvältä.

Kas, vettä! Pitäähän sitä maistaa.

Aion maalata työt myöhemmin, ja lakata. Ne kuivuvat pari vuorokautta ainakin. Tein pari kokeilupalaa, joilla voin testata miten maalit toimivat, ja ettei lakka varmasti sössi väriä sen alla, mikä minulle on nuorena tapahtunut, kun valitsin väärin eikä missään ollut infoa kuten nykyään netissä. Pitää aina katsoa mihin hommaan tarvitsee vesiliukoisen lakan, ja mihin liuotusainepohjaisen.

Pyöritin oheen vielä pari miniatyyrihedelmää. Näin kului yksi saviköntsä sopivasti loppuun. Parempi ettei noita pakkauksia availe ja yritä säilyttää loppuja, koska niihin pääsee kuitenkin ilmaa ja ne kuivuvat ajan myötä, jos ne ovat jossain kääreessä.

Tämän jälkeen lakkasin hedelmät ja niistä tuli vieläpä  kiiltäviä.

Jukenaut. Nyt tarkastin mapsista, streetviewsta, millaisia värejä Helsingin taloissa käytetään oikeasti, jotta saan savityöni maalattua realistisesti. Olihan minulla vahva aavistus, että tiedän ne kyllä: peltikatot ovat joko tummanpunaisia tai mustia, ja rapatut seinät beessejä, kellertäviä, punertavia, vihertäviä. Ehkä tummemmankin ruskeita joskus. Alaovi usein puunväristä puuta. Mitä en ollut tajunnu tietoisesti, on että myös asuinkerrostaloissa voi olla katutason seinä eri väriä tai jopa materiaalia kuin yläkerrokset, erillisenä raitana.

Ensimmäisen savitalon kohdalla muistelin mummon ja vaarin taloa Herttoniemessä, ennen kaikkea. Mietin, että talon päähän voisi liimata erikseen sellaisen savupiippu-ulkoneman alhaalta ylös. Epäilin, onkohan sellaisia oikeasti vai keksinkö vaan. Mutta se tuntui sopivan ja laitoin taloon sellaisen. Samoin koostin talon kahdesta osasta, joista toinen on vähän taempana ja vain siis osin liittyneenä päätyseinästään toiseen taloon. Ja epäröin, onko tällaisia taloja oikeasti.

No nyt tulee se jukenaut: menin streetviewssä Mäyrätielle ja mitä löydän mummon ja vaarin talosta: just tasan sellaisen päätyyn liimatun savupiipun. Siinä on vielä rautaiset huoltoraput koko matkalla ylös. Ja mitä löydän tasan sitä taloa vastapäätä: sellaisen porrastetusti toisiinsa liitetyn kaksoistalon, jossa oikea osio on kauempana kadusta.

En minä tiennyt, että minulla on näin tarkka muisti.

Karttapalvelun kuvassa savupiippuperiaate.

Ja tällä tavalla kaksiosainen porrasteinen talo.

Meidän katollamme näin yksi päivä puolikaljuja rastaita, varmasti mustarastaan nuorikkoja sulkasadossa. Niiden päähän pitää vielä kasvaa kunnon höyhenet, oli kapea kaula ja kirjavaa, harvaa sulkaa päässä.

Töiden myöhäisvuoron takia olisin saanut nukkua yhdeksään, mutta kello 7.57 alkoi moottorisaha soida. Ne perkeleet tulivat kaatamaan sen pihapuun, millä ne uhkailivat uutta naapuria jo kesällä. Ensinnäkin kauhea meteli ettei voi nukkua, toiseksi harmi hyvää puuta, kolmanneksi ainakin kolme taloutta tässä rivissä oli jyrkästi sitä vastaan, että se puu kaadettaisiin, koska se tuo pihalle varjoa paahteeseen, luontoarvoa ja on näköeste suoraan vastapäisiin taloihin. Eivät ne diktaattorit kuuntele ketään asukkaita. Tosi kivaa että nyt näkyy makuuhuoneen ikkunasta oikealle ainakin 10 täysin kaljua pihaa missä ei kasva yksikään kasvi, ihan autiomaa. Ja joutuu tuijottamaan muiden talojen rumia takaikkunoita.

Meiltä ei kyllä lähde yksikään puu pois niin kauan kun minä määrään.

Muuten, Hyvinkäällä puretaan nyt Keskustan koulua, entistä yläastettani ja lukiotani, joka oli suurimman osan aikaa nimeltään vanhanaikaisesti Hyvinkään yhteiskoulu; mikä kuulosti mielestäni turhan hienostelevalta. Purkutöistä on paljon valokuvia netissä. Ensin meni kolmiosainen alatalo mäsäksi, murikkakasa vaan jäi. Alatalossa oli taideaineet ja käsityöt: musiikki, kuvaamataito, rättikässä ja puukässä. Päätalossa purku aloitettiin juhlasalin eli yläliikuntasalin siivestä. Ja nyt on ruokala vissiin mennyt eli pihan puoleinen osa luokista ja tiloista heti vasemmalle rappukäytävästä.

Ei se minua liikuta. Ei se mikään säilyttämisen arvoinen rakennus ole, vanhentunut haiseva koulu. Ruma ollut aina. Todella standardi suomalainen koulurakennus. Jos jollain on muistoja, ne säilyvät ilman sitä taloakin; en ole kiintynyt tällaiseen materiaan. 

Mitä me tehdään väärin kun muut maalailevat, että "lauantaina menen jalkapallomatsiin / festareille / häihin / bileisiin", ja minä listaan, että me imuroidaan, käydään talouskauppoja ja kissatarvikkeita, pesen pyykkiä, pyyhin pölyjä... missä on joku vapaa-ajan kiva asia? 

Kaipa sellainen pitää suunnitella erikseen ja sijoittaa se kalenteriin ennen noita taloustöitä. Ehkä kaikki muutkin tekevät ne taloustyöt, mutta heillä on myös aina joku kiva vapaa-ajan juttu. On meilläkin niitä ohjelmia välillä, muttei joka viikonloppu.

Lupasin leipoa uudestaan saman omenakakun joka oli viime viikonlopun hitti, no sitä on ainakin kiva syödä.

Tarvitsin taas 600 grammaa omenaa. Suomalaisen reseptin mukaan se on 5-7 omenaa, mutta mitä miniatyyrejä he ajattelevat, että niin monta tarvittaisiin? Hollannin kauppojen perusomenoita jos ottaa 3 kappaletta niin se on yli 600 grammaa. Nyt latasin ne 3 vaa'alle ja mitä se sanoi: 598 grammaa. Aika tarkalleen.

Keksittiin sitten vaniljajäätelö omenakakun oheen, kun vaniljakastiketta ei saanut.

Lämpömittari auringossa näytti 30 astetta, oikeasti varjossa oli jotain 22 kai. Ei kesä mene mihinkään. En todellakaan vaihda vielä mitään kesävaatteita tai -kenkiä pois kaapeista. Olin kirjavassa tropiikki-t-paidassa ja lyhyessä röyhelöhameessa kun kävimme kaupoissa ja kaatopaikalla eli kierrätysasemalla.

Tropiikin värit kesässä.

Käytiin ostamassa kissantarvikkeita. Kokeillaan myös eri märkäruokaa, koska ne ovat ruvenneet nirsoilemaan nykyisen kanssa. Jos vaihtelu auttaisi. Ja tuotiin uusi kissanruoho taloon. Vietiin paperit keräykseen samalla.

Kissanruohoa piti saada heti.

Eläin- ja puutarhakaupan vaateosastolla näin nyt pelkästään paksuja villapaitoja ja tosi paksuja talvitakkeja, oikein sellaisia topattuja. Tuolla ulkona paahtaa aurinko helteisesti, ja nämä ovat vaihtaneet aivan extreme-talvivaatteisiin, niin paksuihin pakkasen takkeihin, että sellaisia ei täällä tarvita edes tammikuussa, ei koskaan. Miksi niitä myydään kesähelteellä? En nähnyt mitään välimuotoa, syysvaatteita. Kuinka älytöntä.

Ulkotulet ja toppatakit valikoimissa.

Totuus ulkona: täys helle.

Töissä olen vähän tarkastellut, minkälaisia paitoja voin pitää. Toisaalta tietysti ohjekirja toivoo "asiallista pukeutumista" ja noudatan sitä, että työnkuvaan ja turvallisuuteen kuuluvat pitkät housut sekä suljetut kengät, ei siis sandaaleja. Mutta minulle on kertynyt koko valikoima kivoja kissa-aiheisia t-paitoja. Kuinka monia niistä voin eli kehtaan pitää töissä? Mikä niistä on "asiallinen" ja mikä menee överiksi? 

Työtehtävien aikana paitani on työtakin alla. Eli vain tauoilla ruokalassa se oma paita näkyy. Tietysti silloinkaan ei voi enkä halua mitään tökeröä pitää päällä. Eli en laittaisi varmaan sitä, missä kissan peba sanoo "Hi!" Mutta muut hassut kissapaidat? Yhdellä työkaverillakin oli kissapaita, mikä antoi minulle luvan käyttää useimpia niistä. Kommentoikoon joku jos ei kelpaa.

Ammuskeleva psykopaattikissa EI selvästi ole kelvollinen työpaita. Liian aggressiivinen. Puolustuksekseni, tämä on kulkeutunut minulle sattumalta lahjoituksena. Mutta kotioloissa hauskan kreisi.

Söpöjä kissanpoikia nyt kehtaa näyttää.

Venyttelevät hölmön näköiset kissatkin arvioin vielä tarpeeksi neutraaliksi.