Oikeaa lunta ja hajonnut kone

 

Vihdoin ehdin koota viimeisen puolen vuoden kissavideoista pienet filmit, kaksi uutta noin viisiminuuttista. Niissä Jip etsii leluhiirtään, ulkotarhassa pyydystetään sadepisaroita, Janneke tekee manikyyriä aamuyöllä ja joulusiivoaa kaapit, ja sisaruksellista nujakointia eli vapaapainia harrastetaan. Näyttää välillä raisulta, mutta ei ole kuitenkaan onneksi oikeaa taistelua, vaan menee leikin kategoriaan.

https://www.youtube.com/watch?v=PT4TLqJi6AM

https://www.youtube.com/watch?v=hAw2VQ1LxKY

Haalin aina itselleni kaikenlaisia tekemisiä ja kivoja pikku projekteja, mutta sitten muistan, että ei ongelma ole se, ettei minulla olisi tekemistä. Ongelma on se, ettei minulla ole aikaa tehdä. Koska elämä tuo automaattisesti todella paljon hoidettavaa eteen muutenkin. 

No yhden homman ehdin välipäivinä. Poistin sisäovista vanhat repsottavat julisteet, koska uudet kuvat oli jo hankittu ja halusin päästä vaihtamaan ne joku päivä. 

Haluan täyttää valkoiset paikat väreillä ja siihen minulla on edelleen ihan yksinkertaisen arkinen metodi, jonka vakavastiotettavat sisustajat jättävät taakseen teinivuosina: sinitarralla jotain julisteita sisäoviin. Minä haluan edelleen liimailla värikkäitä kuvia oviin.

Uudet kuvat leikkasin luontokalenterista, jonka hankin Saksasta ihan sitä varten. Stailasin eri huoneisiin sopivat värisävymaailmat. Paperileikkuri toimii siististi. Kiva saada taas väriä ja täytettä. Onneksi on myös toimiva metodi liimaamiseen, entinen sinitarra, joka on nykyään vaaleanharmaata eikä jätä rasvajälkiä kuten 70-luvun oikea sinitarra jätti. Se kovettuu ajan myötä, mutta vanhan saa hyvin raapaistua irti ovesta, kun käyttää jotain muovilastaa tms.

Mieheni sanoo, että Hollannissa historiallinen 70-80-luvun julisteenliimaustökötti oli tyypillisesti vaaleanpunaista eikä sinistä kuten meillä Suomessa. Jännä.

Minulla oli näille päiville paljon muitakin luovia suunnitelmia, mutta ilmeni, etten edes vapaapäivinä ehdi. Aina jotain sälää.

Pesin pyykkiä ja huomasin pesukoneessa sivuääniä. Se onkin jo ikivanha ja olen vähän varautunut, että se alkaa olla yliajalla. Mieluiten en haluaisi kokea sellaista, että se yhtäkkiä lävähtää ja pitää jotain hirvittävää meteliä kun osat lentävät. Sellaista tapahtuu ihmisille välillä. Ehkä otan nämä pienet epäilyttävät äänet merkkinä siitä, että alkaa olla mekaniikka kulunut loppuun, ja voi alkaa katsella uutta.

Tarkoituksena oli vertailla netissä nykyajan pesukonemalleja ja tehdä muutenkin tosi paljon asioita tietokoneella. Koota videoita, kirjoittaa päiväkirjaa.

Mutta sitten hajosi läppäri ihan kesken kaiken. Kun avasin sen, näytössä kulki vain pinkkejä ja muunvärisiä vaakaraitoja, jotka värisivät ja peittivät näkymän. Niiden takaa kuulsi puoliksi oikea näyttö. Ei auttanut uudelleenkäynnnistys. Tosilla kerroilla raidoitus muuttui läpinäkymättömiksi vihreiksi ja mustiksi pystyraidoiksi. Mitään ei pystynyt enää tekemään. 

Joku grafiikkaongelma, ei tuollaisia pysty korjauttamaan, tai siis sillä hinnalla saa uuden macin. Mieheni tunsi sellaisen kikan, että jos avaa läppärin vain hitusen raolleen, silloin voi olla kunnollinen näkymä luettavissa vielä jonkin aikaa. Se toimi vielä hetken niin että pystyin alkaa varmuuskopioida levyille sellaista, mikä ei ollut pilvipalvelussa. Tai mistä ainakin ensin panikoin ja luulin, ettei ole.

Aika pian totesin, että pakkohan minun vain on mennä Macin kauppaan Venloon heti kun sinne pääsee. Uudenvuoden aattona kai sitten. En minä pysty olemaan ilman tietokonetta edes kolmea päivää.

Mieheni ehdotti, että voihan sen hakea yleisestä laitekaupasta Mediamarktista vielä tänä iltana. Silloin saataisiin asennus käyntiin jo. Jos ei sillä ole väliä, tuleeko kone massakaupasta vai oikeasta Macin kaupasta. Mediamarktilla tämä malli oli jopa 200 euroa halvempi.

Macin oma kauppa olisi saanut rahani, jos ne olisivat auki iltaisin kauemmin kuin kello 18 saakka.

Olin luullut aina takavuosina, että jokainen mac, jonka joudun ostamaan, tulee olemaan vuosien kuluessa aina tonnin kalliimpi kuin edellinen. Ei olekaan. Tämä on halvempi kuin edellinen vuodelta 2019. Vaikka on tuuman isompi, ja tekniikaltaan paljon parempi.

Näppäimistö on onneksi tukevampi kuin edellisessä, helpommin tunnistetavat napit sormille. Ja tämä on hipihiljaa, koska tässä ei edes ole mitään tuuletinta, vaan joku nestejäähdytys. Edellinen puhalteli paniikissa välillä.

Saatiin uusi illassa melko lailla toimintakuntoon, ja jatkoin säätämistä vielä seuraavan päivän.

Mitä varten sitä on aikuinen, jos en saa edes liimata siirtokuvia läppäriini?

Hitosti tekemistä asetusten kanssa. Keitin rauhoittavaa yrttiteetä.

Uutenavuotena syötiin nachopelti ja tein oheen guacamolen ja juustodippisörsselin. Sitten vähitellen ehdittiin etsiä ja tilata se pesukone ja tehdä kissavideotkin.

Juuri kun kone alkoi olla valmis, huomasin ihan sattumalta, että telkkarista tulee iltapäivällä Flow-leffa. Se on latvialainen animaatio, jossa seikkailee musta kissa, minkä takia Riiassa oli viime keväänäkin musta kissa kaupungin logokirjaimien päällä ja monessa matkamuistoesineessä. Latvia on ylpeä leffasta, joka sai jonkun kansainvälisen palkinnon. Mutta eipä sitä missään leffateatterissa meillä koskaan näytetty.

Olin lukenut, että siinä ei puhuta yhtään, vain eri lajiset eläimet puuhaavat ja selviytyvät tuhotulvasta. Kiinnosti ja katsoin sen. Se oli aika taiteellinen tai erikoinen. Täysin anonyymi maailma, josta ei tiennyt, missä maanosassa se tapahtuu. Hyvin hiljaista, ei yhtään ihmistä missään. Mietin että leffan on varmaan tehnyt joku koiravihaaja, koska kissa oli älykäs ja tarkkaileva, mutta koira pomppi kesken kaiken pilaamaaan tilanteet typerän innoissaan. Animaatio oli joissain kuvissa umpisurkeaa halvan näköistä, ja toisissa kohtauksissa taas valtavan eteerisen kaunista. Oudon epätasaista. Myös arvioni leffasta vaihteli tunnelmista "tämähän on koskettava ja jännittävä, oikein hieno" siihen, että "kuka psykopaatti tämän on käsikirjoittanut, niin outoa".

Lopulta ehdin maalata pari miniakvarellia. Näihin menee viisi minuuttia.

Uutenavuotena paukkuivat raketit runsaasti joka kadulla. Jip oli pari tuntia sängyn alla. Se menee sinne, vaikka yläkerrassa raketit kuuluvat paljon kovempaa yksinkertaisten ikkunoiden takia kuin alakerrassa. Janneke oli jonkun aikaa alhaalla vähän pelokkaana pöydän alla, muuten liikkui vapaasti. Kun räiske alkoi laantua, Jip tuli itsekseen alas. Oli yöllä taas jaloissani ja ihan normaalina sen jälkeen, onneksi.

Hollantilaisia tiiviitä uudenvuoden rusinamunkkeja. Lisää itse tomusokeri.

Perjantaina alkoi tulla lunta. Rättejä leijaili. Aika pian se suli loskaksi heti kun taukosi. Tiput kävivät ruokailemassa jättäen jälkiä ohueeseen lumikerrokseen. Kissat katselivat ikkunasta. Mietin, pitääkö oikein hakea lumikola ullakolta ja siivota jalkakäytävää. Mutta kahden tunnin päästä se oli sulanut kaikki itsekseen pois.

Lauantaina tulikin sitten enemmän. Oikein lumipyryssä talsittiin kauppaan. Märkiä hiutaleita lensi suoraan naamaan ja kertyi kaulukseen oikein inhottavasti. Jalkakäytävällä oli monta senttiä narisevaa nuoskalunta. Rakensin pihapöydälle pienen lumiukon.

Pitikin olla nopea, koska kuten täällä lähes aina, lämpötila on plussan puolella silloin kun lunta tulee. Lumiukko romahtikin jo pian. Mutta määrässä se pyrytys kyllä teki parhaansa, että lunta kertyisi nopeammin kuin ehtii sulaa. Lapioin lunta kerran jalkakäytävältä ja myöhemmin alkoi selkäkyljys krampata ilmeisesti sen takia. Ei minulla ole lihaskuntoa tällaiseen.

Yöllä tulikin enemmän lunta kuin osattiin olettaa ja oli pakko vielä kerran lapioida jalkakäytävä sekä harjata autot kokonaan puhtaaksi nyt niin kauan kuin on plussalla. Jos hanki jää auton päälle, yöllä pakastaa viisi astetta ja se on mahdotonta raapia aamulla irti.

Kaikki mikä ei sula pois nyt tänään, jää viikoksi olemaan, koska pakkanen tulee jäädäkseen moneksi päiväksi.