Vääntöä sohvasta

Alettiin yrittää löytää sohva. Vanha hajoaa yhä enemmän, katkenneen jousen takia yksi puoli vajoaa yhä alemmas. 

Silloin kun tämän oranssikankaisen sohvan tilasimme, oli niin helppoa marssia lähimpään huonekaluketjun kauppaan ja valita monista kivan värisistä kankaista oma verhoilunsa. Nyt  kenelläkään ei oikein ole värejä. Ikealla olisi sentään muutama sävy verhoiluvaihtoehtoja enemmän kuin muilla, mutta mallit eivät täytä kriteerejämme. Jysk näyttää netissä viisitoista sohvaa, ja ne ovat harmaita kaikki, eikä muita värejä ole saatavilla!

Kävimme yhdessä naapurikylän yksittäisessä sisustuskaupassa mittanauhan ja mittojemme kanssa. Hyvän muotoinen sohva löytyi kyllä. Kysyimme kuosimahdollisuuksia. Myyjä: ”Tuon teille ne kankaiden värimallit.” Niin, ”väri”mallit. Ne olivat kaikki eri sävyisiä harmaita, ehkä yksi beessi, valkoinen ja musta myös. Mutta ei yhtäkään oikeaa väriä. Värillä me tarkoitamme niinku vaikka punaista tai sinistä.

Kaupassa oli kyllä kivoja muita juttuja tarjolla.

Jatkoimme Saksan Krefeldissä valtavassa huonekalukaupassa. Lopulta löysimme hyvän mallin. Mikä parasta, värejä oli ainakin viisi erilaista kangasmallikirjaa selattavana, ja ”minkä vaan näistä väreistä ja materiaaleista saa mihin vaan sohvaan”. Okei. Saimme tarjouksen, jossa oli alennusta, ja se olisi voimassa tänään, jos päätämme klo 18 mennessä. 

(Saksalainen pomoni käy myös tuossa huonekalukaupassa ja puhisee tarjouksesta ilahtumisen sijaan: ”Sitten ne vaan raapustelee hihasta jotain laskelmia ja on aina, että no jaa, laitetaas tähän 40% alennusta. Eihän se voi olla vakavasti otettavaa kaupankäyntiä! Mitkä hirviömarginaalit niillä on etikettihinnoissa, jos ne aina ottavat kuitenkin puolet pois?!”) 

No tuolta löytyy punaista, sinistä, vihreää ym. ja lisääkin mallivihkoja.

Halusimme vielä lähimpään Saksan Ikeaan varmuuden vuoksi. Jos sieltä löytyisi, niin olisihan se halvempi. Pitää kokeilla istumista livenä.

Ikea Kaarst oli aika täynnä. Ala-aulassa sellainen hotdog-snäkkilä tursusi väkeä. (Ikean hotdogit ovat se suurin pointti Saksan Ikeoissa kuulemma. Kaikki menevät sinne ennen kaikkea syömään hotdogia innoissaan. Niitä saa jostain aulabaarista ulko-oven luota yleensä.) 

Sohvia oli paljon, emmekä hyväksyneet niistä yhtäkään. Liian matala selkänoja, liian pehmeä ja vajoava, liian vino selkänoja, liian tyhmät vinot käsinojat, ohuet käsinojat, liian maalaisromanttinen ulkonäkö, ym.

Syötiin lounas. Ei ollut minulle katkarapuleipää vitriinistä. Otin lohi-couscous-annoksen. 

Katselin jälkkäritiskejä. Ei ollut ruotsalaista kanelipullaa. Sen sijaan valonäytöllä mainostettiin Germknödeliä vaniljakastikkeeessa. Ohoh, sen olemassaolon olin unohtanut kokonaan. Erittäin saksalaisperinteinen jälkiruoka, etenkin eteläsaksalainen. Myös tunnettu nimellä Dampfnudel. Lämmin pullava sitkeä pallo, jossa usein luumuhilloa keskellä. Erikoinen makuelämys.

Oli myös hauska teksti liukuhihnan päällä, astianpalautus: ”Geschirrrückgabe”, kolmella ärrällä. Nuo ovat hauskoja saksan sanoja. Ja korrektisti oikein nykyisen oikeinkirjoituksen mukaan. Ei tavuviivaa eikä kolmannen konsonantin poistamista, mitä aiemmassa oikeinkirjoituksessa vielä harrastettiin. Vaan kaikki konsonantit sinne vaan samaan syssyyn siten kuin ne yhdyssanan yksittäisiin sanoihin kuuluvat. Schifffahrt, laivaliikenne, on tiedossa toisena kolmen konsonantin tapauksena. Pakko niitä on olla olemassa muitakin.

Kolmen ärrän sana.

Sweden Shopista saimme rieskaa ja kermakastikejauheita, joita ei ole viime aikoina ollut saatavilla Hollannissa Ikeassa. Otettiin parit punschrullet ja kaurakeksit ja Pollyt myös, Gifflar tietysti, puolukkahillo ja mustikkamehu ja lihapullapussi.

Ikean tuliaiset.

Ostosten tarkastajalle pitää antaa tilaisuus tehdä työnsä.

Ajettiin takaisin ja tilattiin sohva turkoosina. Kuljetus Hollantiin sekä vanhan poisto. Toimitus on arviolta 5-6 viikon päästä.

Myyjä ihmetteli, että eikö vanhan voi vain heittää jalkakäytävälle kuten Saksassa, mutta ei, meillä ei ole Sperrmüll-päiviä, jolloin vanhat huonekalut ja kodinkoneet haettaisiin ilmaiseksi ja säännöllisesti kadun varresta. Ne pitää meillä erikseen ilmoittaa hakuun ja se maksaa rahaa. Tai pitäisi viedä sohva itse kaatikselle eli vuokrata sitä varten peräkärry ja nostaa ja raahata sohvaa itse, saada kaverit auttamaan ja peräkärry vuokrattua juuri sopivasti kaatiksen aukioloaikana ja suurella vaivalla, ja sen sinne vieminen tietysti maksaa myös rahaa.

Viimeiseksi menimme Kauflandiin, se on valtava ruoka- ja yleismarket. Saksan entiset Real-nimiset isot marketit on ostanut Kaufland-ketju nykyään ja vaihtanut punaisen logonsa niihin. 

Tuolla Krefeldin yritysalueella Kaufland on vanha rakennus, jossa on hämärä outo valaistus, ei kunnollista ilmastointia eli kuuma helteellä, ja kaikki pakaste- ja kylmäkaapit hikoilevat ja vuotavat vettä pitkin lattioita. Ovet pisaroille huurtuneina ettei näe sisälle, ja joku ajelee lattianpyyhintälaitteella keräämässä lätäköitä kaappien edestä. 

Koko siitä kaupasta saa sen vaikutelman, että se pitäisi modernisoida kertaheitolla ihan kokonaan. Tai purkaa ja rakentaa uudestaan koko halli. Se on likaantunut ja vanhentunut. (Saksalainen pomoni tuntee tämänkin kaupan ja sanoo naureskellen: ”Kun mä olin lapsi, niin se ihan sama halli oli jo siinä! Se rakennus on lähemmäs 60 vuotta vanha! Tiedän, se on ihan kauhea.” Ja hän sanoo: ”Siinä nurkassa Krefeldiä ei ehkä myöskään käy se hienostunein yleisö... siellä käy vähän sellaisia laitapuolen kulkijoita...”)

Juustot olivat ehkä pääkohde, maistuvat reikäjuustot valmiina viipaleina, ja ne säilyvätkin  pari kuukautta. Joo, juustomaa Hollannissa asuvana hankin parhaat juustoni Saksan marketeista, koska siellä on enemmän lajivariaatiota, maistuvia isoreikäisiä juustoja sekä Emmentalia.

Ostin myös pullon Sangriaa sekä pullon merlot-punaviiniä. Koska kesähelteestä huolimatta teki mieli nimenomaan punaviiniä. Ja ainoa, mitä minä tiedän viineistä, on että olen ennen tykännyt merlotista, koska se on sellainen kevyen makuinen ollakseen punaviini. 

Aulassa tuli mummeli vastaan, näki minun pulloni kärryssä ja oli, että ”Sie sind Weinkenner?” Olette viinituntija? No en nyt ihan oo... Hän halusi juomavinkkejä ja katseli, että mitäs tämä on, ”ahaa tässä lukee California, minähän olen muuten käynyt Californiassa”. Sanoin vain, että Sangriahan on kiva makea sekoitus kesällä ja tämä viini on kai sellainen kevyemmän makuinen... Ja mummeli oli ihan, että ”vautsi hei kiitos vinkistä hei, minäpä etsin tätä tuolta hyllystä sitten myös.” Öööh, joo, mitä just tapahtui. Olikohan tämä niitä laitapuolen mummeleita vai ihan vaan tuttavallinen..?

Karkkiakin tuli ostettua, koska ihania hasselpähkinäpalloja Giottoa ei saa Hollannista. Näin myös hassun litran tetrapakin jääkahvia ja kokeiltiin se.

Korkkasin jääkahvin myöhemmin. Voi jukenauta miten hyvää! Millä he saavat siihen niin herkullisen aromin! Voi, olisi pitänyt ostaa kymmenen.

Jääkahviin sopii talvinen muki. Valmistaja Tallinna keraamikatehas.

Kotona luin sohvan tilauspapereita ja ihmettelin, miksi sohvan nimi on Bono vaikka kaupassa sen mallikappaleen nimi oli Kenia, se luki isolla lapussa ja meillä on siitä valokuvakin. Hyperventiloin, että tuleeko nyt ihan väärä sohva sittenkin, zoomailin artikkelinumeroa, joka melkein näkyi valokuvassa ja yritin verrata sitä kuitin numeroon, googlasin netin ja kaupan sivut etsimässä Bonoa ja Keniaa eikä tullut hyviä kuvareferenssejä, ei tietoa. Kenia vai Bono, Bono vai Kenia, rahat vai kolmipyörä, en kestä, sekoan.

Myyjä kyllä otti tasan sen Kenian lapun mukaan tietokoneelle ja näppäili siitä, ja sen pitäisi olla oikein. Haluaisin luottaa siihen.

Silti panikoin, että mitä jos ne nyt tekevät sitä sohvaa 5 viikkoa ja kun ne tuovat sen niin selviää, että ei perkele mikä tämä on, joku ihan muu malli mitä me emme halua. 

Siinäkin joku bonobo virnuilee.

No, saatiin myyjän suora numero käyntikortissa ja on ehkä parasta, että soitan ja tarkistan, ovatko ne kaksi nimeä sama tuote. 

Sitten yritin koko päivän soittaa sohvamyyjälle eikä hän vastannut puhelimeen minään kellonaikana. Soitin tilauksen käsittelijälle, jonka numero oli paperissa. Hän sanoi, että ei kyllä osaa selvittää tuota, että myyjälle olisi parasta soittaa. Joo, yritän koko ajan. 

En kauaa enää jaksa. Olkoot jos ei seuraavanakaan päivänä onnistu.

Pitäkää tunkkinne, ei myyjä vastaa edelleenkään. Luotetaan sohvaan. Tulee mikä tulee.

Vielä paras anekdootti henkisestä ahdistuksesta. Miksi minun elämäni on edelleen tällaista välttelyä ja noloutta?? Tietsä se myyjä kirjoitti tilauspaperiin sukunimeeni yhden kirjaimen väärin - eikä ihme vaikeassa suomalaisessa nimessä. Sitä tapahtuu koko ajan, enkä jaksanut ruveta korjaamaan. Pääasia, että osoite sekä sähköposti ja puhelinnumero ovat aivan oikein, jotta sohvan toimitus toimii.

Myyjälle olisi myös sähköpostiosoite olemassa, mutta mietin: Jos kirjoitan hänelle, niin minun pitää allekirjoittaa koko nimelläni. Sitten hän näkee, että voih, väärin meni, ja sitten hänellä on siitä henkistä kipua, jolta haluan suojella kaikkia ihmisiä olemalla kertomatta heille, että he tekivät virheen. Harkitsin tosissani, että pitäisikö minun kirjoittaa sähköpostin alle oma nimeni tahallisesti väärin. Mikä on aikamoista itsepetosta. Mieti nyt oikeasti. Pitääkö minun väärentää nimeni vain jotta joku säästyisi epämiellyttävältä ololta?? 

Tai ehkäpä häpeän myös sitä, että en ollut tarpeeksi reipas alkaakseni korjata nimeäni samantien. Antaisin ehkä nolon kuvan itsestäni myöntämällä, että olen sellainen, joka ei korjauta edes omaa nimeään, koska myötäilee vain, on liian kiltti ja ujo ja täysi luuseri. 

Ja siis tämän kaiken takia en edes pysty kirjoittamaan hänelle sähköpostia! 

Eli toteamme: sohvan osto on hankalaa ja aiheuttaa dilemmoja ja pelkotiloja. Mutta muutama tunti Saksassa kelpaa kyllä tosi jännittäväksi ja hauskaksi seikkailuksi.