Rankkasadetta englanniksi

Jokavuotiset markkinat rakennettiin keskustaan. Yhdellä parkkipaikalla, neljällä aukiolla ja yhdellä kadulla kaikki täynnä karuselleja, kojuja ja pyörityslaitteita.

Kävimme etukäteen katsomassa rakennusta. Se on kai yleinen huvittelumuoto. Siellä ovat perheet ja pariskunnat ja skidiryhmät pyörillä ja kävellen illalla tarkastelemassa, mitä tulee mihinkin. 

Tuolit ja alusta puuttuvat mustekalasta.

Hirveän korkea laite, pyörivä vipuvarsi jossa istutaan varren uloimmassa päässä, seisoo tällä kertaa kunnantalon edessä poikittain. 

Laitteita tulee Saksastakin.

Ison laitteen paikalla torilla on tällä kertaa Snow Jet, jossa istutaan kapseleissa peräkkäin ja joka pyörii ja pyörii aika lujaa ympyrää. Se on koristeltu hanki-, jääkarhu- ja alppitupamaalauksin eli talviteemalla.

Lauantai-iltana tehtiin perinteinen kaljakierros kavereiden kanssa ja satoi vain jonkun kuuron välissä. Mutta viileää oli, harvoin on elokuun markkinoilla takkia tarvinnut. 

Belgialainen hedelmäolut 3 euroa.

Yhdeltä yöllä porukka halusi dönerpaikkaan, joka on yöllä neljään asti auki ja mietin, että ei tässä nyt varsinainen nälkä ole, mutta jos jakaisin pizzan mieheni kanssa niin puoli pizzaa voisi mennä.

Kello yhden pizza.

Hollannin markkinoiden uusin hitti tänä vuonna on söpöllä naamalla varustettu pehmolelu-p*ppeli. Niitä voi voittaa pallonheitossa, narunvedossa, ampumakojulla ym. ja moni iloisena sellaisen saikin tarpeeksi yritettyään.

Sunnuntaina oli ihan kamala sää. Loputon valtava rankkasadealue löllyi koko Hollannin yllä niin, että satoi 12 tuntia taukoamatta ihan kunnolla. Vasta iltayhdeksältä sade alkoi lopuskella ja markkinayrittäjät saivat vähän tuloja.

Tämä nauratti jälkeenpäin: opin vasta joskus viime vuonna tajuamaan, että ”pouring rain” tarkoittaa englanniksi kaatosadetta. En ollut koulussa nähnyt tuota yhdistelmää enkä pelkkää pour-verbiäkään, joten koko teini-ikäni luulin, että 80-luvun poplauluissa lauletaan siinä kohdassa aina ”boring rain”! Onhan se sade aika tylsää, yleensä silloin on harmaa sää. Aina luulin, että valitetaan tylsästä sateesta. Ähäs!

Tuolla taas uhkaa muhkea sadepilvi.

Sadesäätä.

Yritän töissä opetella vähäsen uudenlaista aluetta ja jouduin jo askartelemaan sen pariin tositoimiin, kollegan ollessa lomalla. Ennen lomaa olin saanut siihen yhden pikku opetustunnin.

Minut pelastivat (taas) omat muistiinpanoni. Jokaisessa työssä minun monimutkaiset tehtäväni pelastaa se, että tunnollisesti teen itselleni käyttöohjeet kaikkiin vaiheisiin. Kirjoitan muistiin yksityiskohdat aina heti kun olen saanut jotain uutta tietoa. Minulla on sen verran monia erilaisia monivaiheisia tehtäviä, että osa niistä kyllä pääsee unohtumaan ennen seuraavaa tarvittavaa kertaa, ja silloin katson omaa käyttöohjettani ja osaan taas kaiken. Myös poikkeukset, mahdolliset virhepotentiaalit ja erikoistilanteet.

Aika usein minua suorastaan yritetään estellä kirjoittamasta sitä käyttöohjetta talteen. ”Ei tähän ohjeita tarvii, tän osaa ihan tosta vaan. Pari kertaa kun teet niin ei tässä oo mitään ihmeellistä.” Itse tiedän paremmin, mikä kannattaa, koska yksityiskohdat ovat tärkeitä. Kun kirjoitan ”ihan helpon” tehtävän muistiin, siitä täyttyy helposti 4 aanelosta eri aspekteja, jotka pitää muistaa ottaa huomioon. 

Onneksi en anna kenenkään muun sanella oppimismetodejani ja saan käyttää työaikaani oppimiseen eli siihen ylös kirjaamiseen milloin vain eikä siitä voi minulle valittaa. Se on osoittautunut sadat kerrat niin hyödylliseksi ykkösmetodiksi. Aina tulee vuoden päästä joku tyhmä kysymys joko minulta tai joltain muulta, että miten tämä pitikään tehdä, ja silloin vilkaisen muistiinpanoja ja tiedän aina tarkan vastauksen. Jos muut haluavat arvuutella ja unohdella niin siitä vaan, minun ei tarvitse.

Yöllä ensin näin unta alieneista, jotka olivat jossain rakennuksessa tiettyjen ovien takana. Havahduin siihen, että minulla oli hirveän kuuma ja hikoilin, mutta en uskaltanut siirtää peittoa pois päältäni, koska silloin alienit nappaisivat minut heti.

Myöhemmin näin unessa oviaukon ja ikkunoita hämärässä. Niiden valo alkoi vaihdella. Tajusin, että mieheni on löytänyt jonkun katkaisijan, jolla hän joko rämpyttää kaihtimia kiinni ja auki tai laittaa lamppuja päälle ja pois ja pelailee sillä huvikseen. Minua ärsytti vaihteleva valo ja rupesin ääneen känisemään. Sanoin moittivasti hollanniksi: ”Mitä sä oikein puuhaat!?” Heräsin sillä hetkellä itsekin siihen, että todellakin päästelen ääniä. Mieheni kuuli, että mutisin jotain ja kysyi, että mikä on. Sanoin, että ei mikään. Totesimme aamulla, että johan on, kun vaimo moittii unissaankin miesraukkaa.

Seuraavana yönä taas havahduin siihen, että lauloin ääneen. Tapasin uusia kivoja kavereita ja kun näin heidän levykokoelmansa, katsoin tarpeelliseksi alkaa hyräillä yhtä hyvää kappaletta. Kahden-kolmen nuotin päästä tajusin, että ääntelen oikeasti, nolona.

Töissä kävelin palkanmaksuosastolle ja kerroin villistä yöstä. Nainen sanoi pomolleen, että ”no niin, minähän just kerroin, että näin pelkästään outoja unia ihan koko yön.” Sitä on ilmassa.

Savustettua ankeriasta.

Raakaa silliä.

Täältä kaikki maailman snäkki tulee johtoa pitkin!