perjantai 4. elokuuta 2023

Roinaa ja kissoja

Olemme siivonneet talosta erittäin kiitettävästi roinaa ulos! Tosi hienoa. Mieheni myy vikoja cd-levyjään kokoelmastaan sekä datansäilytyslaitteen, koska kaikki tiedot ovat pilvessä nyt. Karsii vaatteitaan ja vanhat urheilukengät. Minä karsin vaatekeräykseen olkihattuja, joita en kerta kaikkiaan käytä, koska minulla on sata kertaa parempia paperinaruhattuja jo koko pino. Myymme ison digikameran, koska nyt molemmilla on puhelin, joka ottaa oikein erinomaisia kuvia ja videoita. En halua raahata isoa kameraa enää lomille mihinkään. Mieheni myi puolestani vanhan Samsungin puhelimeni heti ja sain siitä vielä 50 euroa.

Aina lukee juttuja, kuinka ihmiset löytävät lipastonlaatikostaan 15 edellistä vanhaa kännykkäänsä. Mitä hittoa. Silloin kun ne vielä toimivat, ne kannattaa heti myydä. Ja päästä eroon roinasta. 


Huomasin tosin miehen poistokasassa makean värisen t-paidan ja halusin nyysiä sen itselleni oloasukäyttöön. Se oli liian ihana mintunvihreä ja pehmeäkankainen. Se sopii joko yöpaidaksi tai oloasuksi. Mieheni valitti, että ”tällä menolla mä en saa mitään heitettyä pois”. Heheh.



Toinenkin vanha roina löytyi. Otin vihdoin käyttöön miehen vanhan spiraalikuvioidun kahvikupin, jonka löysin ylähyllyltä. Hänellä on aina ollut 4 kpl kahvikuppeja varastossa eikä hän edes muista, mistä ne ovat tulleet. Hän on sanonut, että ne saa heittää pois jos siltä tuntuu, kun ei niitä kuitenkaan tule käytettyä. 


Ja minä olen aina sanonut, että niissä on ihana ihku spiraalikuvio, jollaisia rakastan. Ja vaikka ruskea ei ole lempivärini, niissä on kaunis käsin sudittu pinta ja lämmin punertavanruskea sävy, ja yhdistettynä spiraaliin ne ovat sittenkin todella kauniit. Varmasti säilytän. Ja varmasti alan käyttää. Sitä on tosin odotettu 15 vuotta, että muistan alkaa käyttää niitä. No nyt se tapahtui. 


Ne ovat vanhanaikaisen pienet kupit, kun yleensä käytämme mukimallia, johon mahtuu paljon kahvia ja maitoa. Isoon mukiin on sopivaa laittaa yksi stevianappi tai yksi sokeripala, mutta miten annostelet puolikkaan makeutusta pikkukuppiin, jossa on puolet vähemmän kahvia? Hetken mietin kunnes muistin, että hieno sokeri on keksitty ja sitä voi ottaa sen verran kuin haluaa.



Naapurin kissat palasivat heti lomalta palattuamme. Kello 3 yöllä helteessä, kun menin taskulampun kanssa pihalle hiljaisesti antamaan kukkaruukuille vettä ja täyttämään lintujen juomakippoa, näinkin pimeässä kissan silmät. Dorus pihassa! Se tuli sisään ja tarkisti avautuvat matkalaukkujen tavarat. 



Seuraavana päivänä pihaovi oli auki, kuului puheliaan Juliuksen mau-mau ja ne tulivat molemmat sisään. Kehuimme, että Dorus haki ystävänsä paikalle ja kertoi sille, että olemme palanneet.






Dorus on istunut paljon pihassa kukkatelineen keskihyllyllä joka on vapaana, pihasian ja petunian välissä. Teline on vähän hutera, mutta on se kestänyt kaatumatta.



Salainen salaminnuolija. Doruksen uusi nimi. Se niin nuuhkii ruoanjämiä ja alkaa nuolla tiskipinon lautasta, jos haistaa siinä jotain hyvää. Myös pesualtaassa makaavaa (tylppää ruokailu)veistä se nuolee, jos siinä on ollut homejuustoa, joka on huuhdottu pois. Juuri tämän takia laitamme terävät veitset alakaapin tiskivatiin piiloon, jos ei tiskata heti. Kun otin leivän päälle salamisiivua jääkaapista, ajattelin, että kyllä se kohta nuolee innoissaan tätäkin veistä, jolla on vain nostettu pala pinosta. Salainen salaminnuolija iskee.



Yhtenä päivänä teimme hodarit kaikilla mausteilla ja laitoimme siksi aikaa ovet kiinni, koska härra Dorus haistaisi kuitenkin nakit ja tulisi tunkemaan nenää ruokalautasille. No ruoan jälkeen aloimme korjata pöytää ja valmistella tiskausta. Mieheni  avasi pihaoven ja meni järjestelemään roskia ulos. Alkoi kuulua latkimisen ääntä. Dorus perhana, seisoi tiskipöydällä ja joi lämmintä nakkimehua kattilasta. Vähän nauratti.



Muffinsitkin kiinnostivat. Onneksi oli kissakupu päällä.

Julius tulee yleensä suoraa päätä syliin nukkumaan. Yksikin päivä se nukkui varmaan 7 tuntia meillä. Eri syleissä vaihdellen, sohvalla ja työpöydällä näppäimistön päällä. Se lähti kävelemään ruokapöydän yli, istahti siihen ja simmut painuivat taas kiinni. Ei millään jaksanut pysyä hereillä. Se limputti siinä (virallinen cat loaf -asento) taas tunnin nukkumassa. Lopulta omistaja haki sen ovelta, kun tuli taas kaatosade silloin kun se halusi oikeastaan ulos, kotiin syömään ja pissalle.


Uni iskee taas.


Myös lehti oli mukava alusta.


Arkisin on kivaa, kun RTL5:ltä tulee englantilainen ”24 h elossa” -sarjan vastaava, eli sairaalan ensiavun tapauksia reality-tv:nä. Ihan lemppareitani. Voi aina rauhoittua nukkumaanmenoon muutaman katkenneen luun ja revenneen munuaisen saattelemana. 


Suomessahan ohjelma on vesitetty poliklinikkakäynneiksi! Tai leikkauksiin valmistautumisiksi. Tuolla on oikeasti se verinen ensiapu, johon ambulanssi tuo liikenneonnettomuuden uhreja ja katolta pudonneita tuoreeltaan ja sitten skannataan ja analysoidaan, mikä kaikki on hajonnut. Aika hyvä on ollut myös belgialaisen palokunnan tai liikkuvan ensiavun sarja. Tulipaloja, pelastustehtäviä, kaatuneiden vanhusten tsekkauksia, onnettomuuksia, lääkintähelikopteri vie hevosen selästä pudonneen.



Ostettiin pastasalaatteja ruokakaupasta ja tartuin bacardilonkerotölkkitarjoukseen (VIINAA TARJOUKSESSA! Ei Suomessa!). Sen seurauksena itsepalvelukassaan syttyi lamppu, että henkilökunnan pitää tarkastaa ikä. Se syttyy joka kerta alkoholituotteen takia, eli ei siksi, että näyttäisin erityisen nuorelta... Sitten joku vain hetken vilkaisee, että jaaha vanhus, ja painaa nappia etälaitteeltaan, että saa maksaa ja poistua. 


Marketin kukat ja marketin viinakauppasiipi, josta saa 15% vahvemmat.


Hirveästi ollut rankkasateita tai koko päivän kestäviä harmaita sadealueita. Sää on jotenkin jumittunut meteorologien mukaan niin, että aina vaan tuulee samasta suunnasta ja Atlantilta tulevat matalapaineet toisensa perään suoraan Hollannin ylle.


Mutta kukat kukkivat silti pihassa ja nurkassa on taas yksi eksoottinen idänkermesmarja pinkkeine kukkavarsineen ja viininpunaisen mustine marjoineen, kai spontaanisti talven linnunsiemenistä leviävä. 





4 kommenttia:

  1. Kiitettävästi olette saaneet kyllä tavaraa karsittua, pitäisi pyrkiä tuohon itsekin. Ihan turhaan itselläni on paljon esimerkiksi vaatteita joita en käytä, vaikka tuntuu, etten ikinä ostakaan mitään. Ja olipa hyvännäköiset hodarit, voisikin itsekin joku päivä tehdä, harvoin tulee itse tehtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mulla on kyllä liian paljon epäilyttäviä sillä rajalla -vaatteita, joita ei tosissaan tule käytettyä, mutta en saa päätöstä tehtyä heivata niitä siltikään. Hehe kunnon törkyhodarit kaikilla sooseilla, välillä kiva, teki mieli. Tai itse tehdyt burgerit myös. Aina etsii ideoita mitä voisi suht nopeasti laittaa arjessa.

      Poista
  2. En kommentoi yrityksiasi poistaa roinaa, teen sellaista itsekin jo monen vuoden ajan. Mutta tykkaan kovasti sun tyylista kirjoittaa: se on rentoa, ihmislaheista ja helppo lukea loppuun saakka. Belgiasta terveisia.

    VastaaPoista