perjantai 6. syyskuuta 2024

Enkku-ummikon muistelmat


Yhtenä päivänä aloin miettiä Patakakkosta, Suomen vanhaa kokkiohjelmaa. Mitä tiedän siitä: a) Se tuli jo mustavalkotelkkarin aikoina. b) Siinä on alkutunnarina se suomalaiskansallinen pajupillisävelmä tai mikä lie, hyvin muinaisen kuuloinen, ja moni osaa viheltää sen ulkoa. c) Siellä oli aina Kokki Kolmonen, Jaakko Kolmonen. Ja hänellä oli joku aisapari. Kaksi miestä. d) Heillä oli usein sellaiset naurettavat kalevalaislakit päässä. e) Aika usein he ainakin kesäaikaan kokkailivat ulkoilmassa.


Mietin ohjelman nimeä. Pata kattilaa soimaa. Eiku. Patakakkonenhan on siis se korttipelin kortti itse asiassa! Mitä sillä on tekemistä kokkaamisen kanssa? No pata. Kaksoismerkitys. Hassua, kun on Kakkonen ja siinä kokki Kolmonen, onhan se matemaattista huumoria. Niin mikä kakkonen? Ai juu, se tuli varmaan TV 2:lta ja siksi se oli Kakkonen. No nyt on monimerkityksistä mietitty oikein. Pataa eli kokkaamista TV 2:ssa eli patakakkonen, mikä onkin hassusti myös pelikortti, millä ei kuitenkaan ole tämän kanssa mitään tekemistä.



TV 2 esiintyy toki myös nimessä Pikku Kakkonen. Kuinka moni lapsi sitä mietti tai tajusi, että se on siksi Kakkonen, kun sen tuotti Ylen TV 2 eli Tampereen Tohloppi? Jälkimmäinen seikka tosin kävi selväksi Ransun murteesta.


Olikohan TV 2:lla vielä muitakin ohjelmia, joiden nimi päättyy sanaan Kakkonen? 


Taustaa tunnariin: ”Suomessa Roger Whittaker tuli tunnetuksi kappaleestaan ”Finnish Whistler”, joka oli vihellyssovitus kappaleesta "Oi jos ilta joutuisi". Whittaker esitti kappaleen vuonna 1974 Suomen euroviisukarsinnan väliajalla, ja myöhemmin sitä käytettiin Patakakkosen tunnusmusiikkina.”



Maalasin uudestaan Ikean puisen pikkulipaston, jonka olin itse maalannut sinisillä ja turkooseilla osioilla monta vuotta sitten. Olen katsellut, että no, oikeastaan nuo sävyt eivät puhuttele minua yhtään. Jos se oli mielestäni silloin nätti, niin mielipiteeni on muuttunut. 


Tässä kuva ensimmäisestä kuosista. (Ja Jip nuorena, puoli vuotta vanha kuva.)

Vihdoin aloin uudelleenmaalata kaikkien laatikoiden etuosaa ja koko laatikkoa kirjavasti eri sävyillä. Ei varsinaista suunnitelmaa. Mietin, että jospa ihanne on vaikka vähän joku Tequila sunrise tai Malibu sunset -värimaailma: oransseja, punertavia, keltaisia, hitusen vaaleanpunaisiakin sävyjä, violettia, plus sinistä. Improvisoin ja sekoitin vähän eri sävyjäkin märkää märälle. 





Helppo ja nopeahko askarteluprojekti, joka ei vaadi valmisteluja, ja akryylivärejäkin on olemassa suuri varasto.


Tulos. Jos värijärjestys ei miellytä, laatikoita voi vapaasti vaihtaa keskenään.

Jip yritti monta kertaa syödä vessaharjaa. Selvästi hirveä tarve pureskella jotain. Ehkä sille pitää ostaa kissanruohoa kaluttavaksi.


Valmista kissanruohoa myydään ruukuissa, silloin tällöin näkyy kaupoissa. Mutta ensimmäisessä eläinkaupassa, jonne ajoin, aiempi viherhylly olikin poissa. Kysyin. Toimitusvaikeuksia. Nyt ei ole ollut kissankasveja pitkään aikaan. Toimittajalta ei saa tavaraa. Ajoin toiseen kauppaan, jossa kerran näin eläinten pureskelukasveja. Ei ollut enää, se oli joku väliaikainen kampanja. Kolmannessa kaupassa vihdoin oli kassalla yhtä lajia pitkää kissanruohoa.




Löysin sen ympärille painavan saviruukun, johon se sopii. Pelkkä kevyt muoviruukku kaatuisi koko ajan.


Testaus. Jip tuli sopivasti paikalle norkoilemaan. Annoin kasvin keittiön lattialle ja jees. Varovainen lähestyminen ja kiinnostus. Pian se jo pureskeli. Oikein haukkoi ruohoa suuhunsa ja pureskeli äänekkäästi nam nam. Lopulta Jannekekin heräsi ja tuli varovasti hiipien katsomaan, että mitä ihmettä täällä tapahtuu. Molemmat pitivät ruohosta, mutta Jip oli varsinkin onnellinen.






Tukkani alkaa olla hankalan pitkä pehko, kun on ekstrapitkä 5 viikon kampaajaväli. Mallia harakanpesä.



Yksi aamu kun peruutin autoani ruudusta, kuulosti taas siltä että auton renkaat sanovat viu viu. Tietsä sellainen kuminen narina ja vinkuna, kun rengas kääntyy kadun pinnassa. Joissain meidän pysäköintihalleissamme on joku sellainen sileä päällyste, että kaikkien autojen renkaat kihnuttavat kuuluvasti, kun siellä kääntyy ruutuun. Mutta yleensä sellainen ääntely tuo mieleen tosi löysän kumin. Eli sen, että rengas on lässähtänyt ja pitäisi pumpata.


Olen kerran käynyt siinä tilanteessa yksin ilmapumpulla ja pumpannut renkaat varmuuden vuoksi. Mutta jos sinne joutuu yksin, se on tyhmä tilanne. Koska silloin ei ole partneria lukemassa näytöltä totuutta, että kuinka paljon siellä nyt oli sitä painetta. Oliko joku rengas löysällä vai ei yhtään. Nyt päätin, että niin rasittavaa kuin se on, minun täytyy pyytää mieheni mukaan illalla.


No siellä selvisi, että minun kaikki renkaani olivat täysin hyvissä paineissa! Tasan ne 2,3 ja 2,1 jotka niihin oli laitettu. Viu viu vaan. Mistä se kuminen ääni sitten johtuu, en tiedä. Renkaat ovat uudehkot ja profiilia riittää.


Tuli vain siten todistettua, että minun ei tarvitsekaan panikoida, vaikka renkaista kuuluu kuminen ääni. Minusta se on outoa. Mutta se on tieteellinen totuus.


Tämäkin sanoo välillä viu viu. Yleensä klo 4 yöllä.


Töissä kerrosten pikkukeittiöihin tuotiin uudet kahviautomaatit ja se oli ilmeisesti tärkeä investointi. Kaipa ne vanhat olivat niin vanhentuneet, että oli pakko vaihtaa. Kuulemma niissä oli jo liian usein vikatiloja. Uudet ovat eri merkkiä ja niissä on säiliö oikeille kahvinpavuille, jotka se jauhaa. Ihmiset varmaan tykkäävät parempilaatuisesta kahvista. Ja ruokala menettää kahvituloja myymästään baristakahvista, jos ihmiset siirtyvätkin enemmän ilmaiseen automaattikahviin.




Olen varmaan ainoa, joka kaipaa vanhoja kahviautomaatteja, koska niiden valmis sokeroitu tee oli erinomaista. Uudesta ei saa teetä ollenkaan. Tee, jonka pussista vedän, ei ole niin hyvän makuista. Onneksi edes kaakaota saa uudesta automaatista myös, koska se on välillä kiva juoma. Tosin yksi tuli jo pettyneenä kertomaan, että uuden kaakao ei maistu yhtään niin hyvältä kuin vanhan. No perhana.




Tein huvikseni ikivanhan 200 palan kissapalapelini, jota tein jo 80-luvulla omalla kirjoituspöydälläni. Se on varmaan peräisin 70-luvulta. Falcon, UK. Se on aika haastava pienehköstä palamäärästään huolimatta. Muistan tarkkaan, kuinka vaikeaa oli määrittää epämääräisen tummia turkkikarvan paloja paikolleen, samoin sumeita kasvin osia, joiden takana pilkistää turkkia sekavassa konstellaatiossa. Tosi paljon saa kokeilla paikalleen eri paloja ihan summamutikassa.




Sen muistan, että ihmettelin senkin ääressä kieliasioita. Laatikossa lukee nimenä reunassa  ”MY PAL”. Ja se oli minusta hassu ilmaisu. En osannut englantia enkä ainakaan mitään harvinaisehkoa pal-sanaa. Vasta suunnilleen nyt vuonna 2024 tiedän varmasti, että siinä  lukee ”mun kaveri”. Se kissanpentu kuvassa on niinku sun kaveri.



Mietin lapsena: Mitähän ihmettä tuo mahtaa tarkoittaa... Ja tosi hassua, että suomeksi se on palapeli ja sitten siinä lukee englanniksi ”pal”, josta joku idiootti voisi kuvitella, että jospa ”pal” viittaakin palapeliin. Kuten oli se yhden kaverin luokalla ollut poika, joka oli kuulemma sitä mieltä, että kun suomen mistä tahansa sanasta poistaa vikan kirjaimen, niin saa englantia. Tuoli > tuol. Pöytä > pöyt. Jne. Niin jospa se pitääkin paikkansa ja Pal on Palapeli.


Sekoan. Kuinka outo sitä oli lapsena.



8 kommenttia:

  1. Tosi ihmeellistä, että sinäkin olet pohtinut Patakakkosen tunnussävelmää! Se nimttäin soi tällä hetkellä täällä Englannin television mainoksessa. Kuullessani sen eka kerran piti ihan miettiä, että mikä ihme tämä mainos on ja miksi Patakakkosen tunnari soi. Outoa, mutta totta! Yritän miettiä pääni puhki, mutta en vaan muista mitä siinä mainostetaan. Odotan vaan, että aloittavat kokkaamaan! Blogin lukija Virpi Englannista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Virpi! Terkkuja Englantiin. Hahah, näin kaikki hyvä kierrätetään maailmassa ja tulee uudestaan esille. Tämähän on melkein "Suomi mainittu, torille!" -tapaus. Milloinkohan siellä tulee se kalakukko nurkan takaa, kun sävelmä on jo kohdallaan...

      Poista
  2. Harmi, että olen sen verran nuori, että tuota kokkiohjelmaa en ole itse katsonut. Voisi nimittäin olla kokkiohjelma, josta olisin pitänyt - yleensä en niitä katso. Ehkäpä ne Areenaan vielä joskus tulevat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tähän mulla lapsena ollut hirveästi kiinnostusta, mutta jotenkin Patakakkonen kuuluu kulttuuriperintöön. Oli monta vuosikymmentä ruudussa. Nykyään ihan hauska on "koko Hollanti leipoo".

      Poista
  3. Suomessa on jollain autokorjaamolla sellaisia mainoksia, missä asiakas tulee sanomaan, että autostani kuuluu "tik, tik, tik", että mikähän siinä mahdollisesti on vikana. Mua nauratti se mainos tosi paljon, kun kuulin sen ekan kerran, sillä oon itsekin mennyt autokorjaamoon juuri niin, että olen kuvaillut autosta kuuluvaa ääntä ja ajatellut, että korjaaja siitä heti keksii, että mikä on vikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näen jo itseni selittämässä korjaamon tiskillä, että "viu viu". Ja sitten kun ne äänet pitää vielä kääntää hollanniksi! Netissä olen nähnyt sellaisen vitsikuvan, että korjaamolla on valmis hintataulukko: jos autossa "poing poing", se maksaa 400 euroa. Jos on "prrm prrm" niin 250 euroa. Jos "Krunts ii" niin 350. Jne.

      Poista
  4. Lasten logiikka yllättää vielä vanhaa opettajakonkariakin. Arvoitus: Mikä se on, mikä on seinällä ja tikittää, ja kun se putoaa, niin autotallin ovi menee kiinni? Vastaus: sattuma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se oli aika taiteellinen. Kevätpörriäisessä onkin kyllä aina hyviä joukossa.

      Poista