keskiviikko 26. heinäkuuta 2023

Epäonninen paluulento


Keskiviikkoaamuna heinäkuun alussa piti olla paluulentomme Zakynthokselta Amsterdamiin. Hollantiin iski ukkos- ja myrskyalue, joka jylläsi koko päivän lähes koko maan yllä, joten aamupäivän lentoja alettiin lehtitetojen mukaan perua ennakkoon tiistai-iltana. Yön aikana peruminen iski meidänkin aamulentoomme. Koska se kone ei lähtenyt Amsterdamista liikkeelle, niin ei ollut paluumatkaakaan. 

Lopulta se oli mittaushistorian pahin kesämyrsky Hollannissa ja siitä uutisoitiin Suomenkin lehdissä. Jotkut koneet olivat vielä laskeutuneet Amsterdamiin myrskyn alussa ja matkustajat kertoivat uutisvideolla, että kaikki oksentelivat siellä. Yrjöpussejakaan ei enää nykyään näy koneissa, joten siinä sitten improvisoitiin. Joo, ihan hyvä, ettemme olleet ilmassa myrskyn aikana.



Lähtöaamuna seisoimme jo kadulla laukkujen kanssa. Luulimme, että lentokenttäbussi tulee silti ja sitten kuulemme kentällä, tuleeko myöhemmin lentoja vai onko meille joku muu hotelli yöksi. Se bussi peruttiinkin viestillä vähän ennen hakua. 


Meitä oli 3 hollantilaispariskuntaa kadulla menossa meidän hotellistamme sille lennolle. Sitten odotettiin. Totesimme, ettei päiväsaikaan mikään lennä kuitenkaan, sillä myrsky riehuu Hollannissa pahimmillaan monta tuntia juuri nyt. 


Matkanjärjestäjä käski pysymään hotellin luona. Ihmiset buukkasivat huoneeseensa jatkoaikaa iltaan, mikä maksoi viisikymppiä. Mutta sitten saisi ateriat samalla päiväksi. Tehtiin sama temppu. Kaikki saivat jatkoa samalle omalle huoneelleen, josta olivat juuri luovuttaneet avaimet pois.



Koko päivän hengailimme tietoja odottaen. Matkanjärjestäjän paikallisopas tuli aulaan ja sanoi, ettei tiedä kuin vasta illalla, milloin kuka pääsee lentämään. Heidänkin pitää  odotella viestejä pääkonttorista, mitä siellä saadaan järjestettyä. Ehkä meillä on vasta huomenna lento tai jopa ylihuomenna. 


Olimme lähtövaatteissamme ja pysyimme varjossa allasalueella. Vietimme aikaa maksullisessa hotellinnurkan kahvilassa, jossa otimme jääkahvia ja katsoimme merelle. Ja luimme puhelimella uutisia Hollannista myrskyn etenemisestä ja vahingoista. Siellä oli aika paniikki päällä ja myrsky vaati yhden kuolonuhrin.



Klo 18 loppui huoneen jatkoaika eikä vieläkään ollut uutta tietoa. Olimme kirjautumassa ulos, mutta hotellin vastaanottoon kuuluva brittirouva esti sen. Hän sanoi, että hänen pitkän matkailualan kokemuksensa perusteella peruutettua lentoa ei korvata samana päivänä koskaan, vaan meillä menee ihan varmasti huomiseen. Joten tarvitsemme huoneet vielä yön yli. 


Hän järjesti kaikille 3 parille huoneen pidennyksen, ja se pitää matkanjärjestäjän maksaa. Siinä vaiheessa hänelle myös alkoi tippua tietoa matkanjärjestäjältä, mikä vahvisti sen, että tarvitaan vielä uusi yömajoitus. Rouva myös järjesti samantien sen, että kaikki saivat omasta taskusta maksetun viidenkympin huoneenpidennyksen takaisin luottokortilleen.


Olimme tuntien epävarmuuden jälkeen niin iloisia, että joku teki konkreettisen plänin, että kävimme kaikki ostamassa tädille viinipullot kulmamarketista kiitokseksi yhdessä.



Vielä aulassa istuessamme tulivat kaksi paikallisopasta takaisin kertomaan, että yhdelle parille on nyt järjestynyt paluulento: seuraavan päivän iltana, mutta ei Amsterdamiin, vaan Brysseliin. Olisivat keskiyötä käyden Brysselissä torstaiyönä. He asuivat Amsterdamin lähellä. Junat eivät keskiyöllä enää aja, joten he miettivät, ottavatko taksin Brysselistä Amsterdamiin, mikä maksaa varmaan 300 euroa. Vai joku lentokenttähotelli puoleksi yöksi ja perjantaina juna. Kuluja voi yrittää periä takaisin matkanjärjestäjiltä, mutta erinäiset tahot ja vakuutukset olivat mediassa jo alkaneet ilmoittaa, että tällaisia lisäkuluja ei sitten makseta, koska tässä tapauksessa peruutuksen syynä on luonnonvoimat, joista kukaan ei ole vastuussa.


Iltamyöhään meille tuli viesti, että meidän lentomme menee vasta perjantai-iltana. Onneksi kuitenkin Amsterdamiin, jossa automme seisoo parkkipaikalla odottamassa. 2 lisäyötä siis ja 3 päivää. Keskiviikkoaamusta perjantai-iltaan on 2,5 vuorokautta ekstraa. 


Matkanjärjestäjä jatkoi hotellivaraustamme perjantaille. Onneksi sama huone ja sama hotelli oli vieläkin mahdollinen. Ja ateriat kuuluivat hintaan.



Olisin kyllä mieluiten chillannut kotona, saanut pestä pyykit ja lajitella valokuvat rauhassa ja nukkunut ja käynyt kotikylän terdellä. Koko saari tuli jo nähtyä 2 autoretkellä ja 1 veneretkellä. Ärsyttävän lyhyt viikonloppu ennen töitä, kun lauantaina aamuyöstä vasta pääsee kotiin. Mutta mitään välttämätöntä sovittua tapahtumaa ei noille ekstrapäiville onneksi ollut.


Sitä mietti ensin, viitsiikö purkaa koko matkalaukun taas ja mennä uimaan, kun juuri oli saanut ajoissa uimakamppeensa kuivattua ja pakattua täydellisen hienosti.


Tavarat riittivät onneksi sinällään kahden ekstrayön elämiseen. Vielä voi käyttää puolipitoisia vaatteita. Oli parit alushousutkin ylimääräistä, välttämättömät lääkkeet ja nenäliinojakin vielä. Mutta korvatulpat, joita käytän nukkumiseen, alkoivat olla likaiset. Ja marketista piti hakea pari uutta pönikkää juomavettä.


Pääseekö täältä saarelta?

Uutena odotuspäivänä torstaina, kun ei pitänyt enää olla paikalla, tapoimme aikaa allasuinnissa. Altaalla oli viihdyttäjiä ja vesijumppa. Ämyrit täysille. Silkasta epätoivosta osallistuin vihdoin yhden kerran siihen vesijumppaan. Waka waka perkele.



Lopulta perjantaina pikkubussi haki pelkkiä hollantilaisia kentälle. Tiskillä saimme paikat käytävältä ”vierekkäin” eli käytävä välissä, mutta sama rivi. Alun perin meillä oli ollut varattuna ikkunapaikka ja oikeasti vierekkäin. 


Kenttärakennus oli ihan täynnä odottajia ja ala-aulan hauskutus oli sandwichbaari Panopolis. Turvatarkastus meni nopeasti ja kaupassa oli Fazerin Geishaa tarjolla, ohhoh. 




Yläkerrassa olivat snäkkilät tupaten täynnä. Olipa taas nälkä. Ostimme caesarsalaattikulhot ja jouduimme syömään ne seisten kahvilan nurkassa tungoksen varattua kaikki tuolit. Myös portin aula oli ylitäynnä, ihmiset istuivat rappusilla ja laidoilla. Bussit veivät koneille.



Kone olikin sitten leasing-kone. Ei näkynyt Transaviaa koko kentällä, vaan meidät vietiin ETF Airwaysin luokse. Peräpäässä näin Kroatian lipun. Myös henkilökunta oli Kroatiasta ja punasinisissä väreissä. Se toki oli tunnettua, että Transavialla on koko kesän konepula ja monta konetta huollossa suunniteltua pidempään, joten leasingiin turvaudutaan usein.


Jotenkin minua epäilytti, että mikäköhän liikakäytetty romu tämä on, tuolien maalipinnassa näkyy kulumäjälkiä, jonkun käsinoja oli irtautumassa ja lentoemäntä hakkasi sitä takaisin kiinni, selkänojien kankaat olivat rispaantuneet... Ja kuulutuksessa lentäjä jo varoitti, että meillä on pieni turbulenssin alue tulossa myöhemmin ylitettäväksi. Ei ollut kiva tieto, voi alkaa hikoilla pelosta etukäteen.




Sitten odotimme jotain laskeutuvaa konetta ja vuoroamme, lopulta seisoimme kiitotien päässä ja odotimme siinä vartin, vaikka moottorit ja siivet oli jo testattu, miksi. Vihdoin pääsimme menemään. 


Oli jo melkein iltakymmenen eli pimeää. Matkustamon valot himmennettiin niin, että kaikki alkoivat nukkua. Joka puolella roikkuvia ja kuorsaavia ihmisiä. En sitten lukenutkaan lehteä, vaan kuorsasin itsekin.


Lopulta se turbulenssi (Alppienko yllä?) oli vain kaksi tärähdystä, ja myöhemmin toisessa paikassa kaksi pikku heilautusta, ja se oli siinä. Vähemmän kuin keskimääräisellä lennolla. Laskeutuminen vain oli turhan kova, renkaat iskeytyivät aika täysillä kiitorataan.


Toinenkin hotellin tuttu pariskunta palasi tällä meidän lennollamme ja heillä oli se ongelma, että he asuvat maan itäosissa ja olivat tulleet junalla, ja heidän oli tarkoitus myös mennä junalla takaisin kotiin. Aamulennolla se olisi onnistunut, mutta ei taasen, jos saapuu keskiyöllä. Eivät junat mihinkään kyliin silloin enää aja. Lopulta he saivat jonkun tuttavan hakemaan heidät yötä myöten.


Meillä oli näistä ehkä paras tuuri, että pääsimme takaisin sinne, missä automme seisoo, ja pystyimme yksinkertaisesti ajamaan kotiin. Saavuimme klo 3 yöllä.



Hauska seikka oli se, että Zakynthoksella oli joka päivä 30 tai 31 astetta. Sitten luin puhelimesta sääennusteen Hollantiin ja päästin erinäisiä ääntelyjä: palatessamme kotipuoleen luvattiin 34 astetta. Enemmän kuin Kreikassa koko sinä aikana. Naurettavaa, ettei hikoilu loppunutkaan, kun palasi pohjoiseen.






2 kommenttia:

  1. Huhhuh, meille ei ole tainnut ikinä sattua niin, että lento olisi peruuntunut sään vuoksi. Aika hurjaa. Ja hurjaa on myös, että jos ihmiset oksentelevat koneen heilumisen vuoksi, niin voi kuvitella, että varsin moni on koneessa myös varsin pelokkain tuntein. No, pääasia, että pääsitte kotiin hyvin, vaikkakin sen pari päivää myöhässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, turvallisuus ensin, en tykkää kovista turbulensseista vaikka tiedän, etteivät ne yleensä pudota koneita....

      Poista