Zakynthoksen siniset vedet

Veneretki oli aika tyrmistyttävä alkuunsa, koska se kolmikerroksinen laiva oli tungettu aivan täyteen turistia. Siinä vaiheessa kun meidän bussimme tuli Zakynthoksen satamaan, laiva oli jo lastattu. Kävelimme kaikki kannet läpi ja näimme, että jokaikinen istumapaikka on jo varattu. 

Matkatoimisto kuulutteli, että kun on tämä kovin sesonki, niin on vähän täyttä. Ei, vaan te itse peruitte meidän perjantaisen veneretkemme tuntemattomasta syystä ja siirsitte sen tiistain retken kanssa samaan, joten täällä on nyt kahden päivän turistit samassa paatissa ja siksi paikat loppuvat. Tyhmät. Meitä vielä yritätte syyttää. 

Crew nosteli vielä viime hetkellä irtonaisia muovituoleja peräpäästä sisään pinossa, jotta edes pari ihmistä enemmän saa istua täpötäydessä alakannen aulatilassa.Tungimme lopulta yhden penkin päähän istumaan muiden viereen, missä oli vielä vähän väljää.

Kuulutukset tulivat hollanniksi, tanskaksi ja unkariksi käsittääkseni, niitä kolmea kansalaisuutta laiva täynnä. Katsoin, että tämä on ihan valtava jahti, täällä on siis monta sataa ihmistä, kun luulin että jollain pikkupaatilla mentäisiin 20-30 ryhmässä. Eli kun nämä kaikki menevät kohta uimaan luvatuissa uimapaikoissa, niin siinä lilluu meri kyllä täynnä populaa.

Laivan nimi oli englanniksi Ikaros Palace, mutta pelastusrenkaassa luki kreikaksi Ikaros Pallas. Että niinku se toinen myyttinen hahmo Pallas vai? Miksi se on sitten käännetty Palace englanniksi? Mitä te niinku haluutte, palatsi vai Pallas?

Kun lähdettiin ajamaan, menimme lopulta seisomaan ulkokannen reelingin viereen ja katsomaan rannikkoa koko ajaksi. Istumapaikoillemme jäi vain pyyhekassimme ja pian jotkut muut ottivatkin jo meidän penkkipaikkamme omakseen. Sama se, tässä on ihan kiva seistä.

Säännöllinen lauttaliikenne mantereelle, oletan.

Kovasti pörisi alus, mutta aika hieno se oli, kakkoskannella oli myyntiluukku josta sai juomaa ja snäkkiä, jopa lämpimiä leipiä, jotka otimme myöhemmin. Oli hyvä toast. 

Perässä oli kaikki systeemit valmiina uimaan menoa varten: pitkä laskusilta, joka laitettiin vaijereiden varassa vinosti alas veteen saakka lillumaan, ja perälavalle asennettiin molemmin puolin oikeat metalliset uimaraput tolppiin, joten voi laskeutua kuin uima-altaaseen.

Näimme koko itärannikon lipuvan ohi, meidän hotellimme näkyi myös selvästi. Makris Gialos ja Agios Nikolaos menivät ohi. 

Sitten pysähdyimme ja peruutimme yhdenlaisille sinisille luolille. Kuulimme, kun ankkuriketju keulassa kelattiin alas. 

Vaatteet pois ja uimaan. Tännekin, kuten automatkoille, oli paras pukeutua uima-asuun samantien aamulla ja sitten vaan joku mekko päälle, jonka voi ottaa pois.

Laskusiltaa jonossa. Vesi oli täälläkin hitusen viileää. Mutta ei armoa, kun jono odottaa perässä. Veteen vaan ripeästi.

Oli useita luolia, joita kohti uida. Lähellä luolia oli matalampaa ja pystyi seisomaan kivillä tai pohjassa. Uin kapeaan luolaan, jossa turistit kävelivät katsomaan, kuinka pitkälle sisälle pääsee. Sitten menin leveään luolaan sen vieressä. 

Matka jatkui ja seisten ulkokannella kuivattelimme itseämme ja katsoimme paikkoja. Hienoja kalkkikiviluolia ja luonnonsiltoja pitkin pohjoisrantaa. Tuttu majakka näkyi. 

Ylhäällä on mylly, jonka luona olimme autoretkellä.

Majakka ja pohjoiskärjen Kreikan lippu, josta on myös kuva maalta käsin.

Sitten kohti saaren kuuluisinta Shipwreck Beachia, jolla korkeiden kallioseinien välissä makaa haaksirikkoutunut laiva ruostumassa. Ylhäällä laidalla jossain on kuulemma näkoalapaikka, josta saa otettua sen yhden hienoimman valokuvan poukamasta, ja siellä kuulemma seistään jonossa odottamassa. Rantakaistaleelle pääsee vain mereltä veneellä. Mutta tällä hetkellä siellä on rantautumiskielto, koska seinämistä voi irrota kallionlohkareita. Joten veneet käyvät vähän kääntyilemässä lahden keskellä, jotta valokuvia saa joka puolelta.

Laivanhylky

...josta kaikki haluavat kuvan.

Siellä olikin monta eri kokoista turistialusta kellumassa. Kallioreunat olivat todella korkeat ja pystysuorat, eli ihan hieno paikka. 

Veden väri varsinkin oli hieno. Siellä on valkoinen pohja, joten vesi heijastaa taivaan optimaalisesti, ja on ihan upean vauvansinistä väriä ja turkoosia ja kirkkaansinistä.

Takisin päin Kefalonian saarta katsoen sivukannella ja sitten Xigian rikkilähteille uimaan. 

Laiva peruutti kohti uimarantaa, jolla oli turisteja, jotka olivat kiivenneet poukamiin kallioiden kautta ylhäältä. Siinä oli pohja täynnä pyöreiksi hioutuneita soikeita kiviä. Unkarilaiset höpöttivät vieressä. Istuskelin rantavedessä mukavasti. Rikki haiskahti lähinnä merellä rantaa lähestyessä, itse rannalla sitä ei huomannut.

Kaloja!

Takaisin pääkaupungin satamaan. Laiva meni rauhallisesti. Se ei heilunut lähes yhtään, mikä on ison laivan etu tietysti. Vähäsen keinahti pari kertaa, jos meni voimakas moottorivene vierestä ohi. Silti mieheni oli kuullut joidenkin valittelevan merisairautta.

Oli se kiva retki nähdä, vaikka ryhmä olikin turhan massiivinen.