Kissojen ulkoaitaus

Kissojen ulkoaitaus tuli, ja sitä asentamaan rakennustiimi. Ideana on kissaterassi, johon ne pääsevät olohuoneen pikkuikkunasta aina kun avaamme sen, saaden itse päättää milloin kulkevat ulos tai sisään. Toimii kesäaikana suht lämpimällä säällä. 

Se on sisäkissoille turvallinen mahdollisuus silti päästä aistimaan ulkoilmaa ja pihan hajuja ja ääniä läheltä. Meillä sille löytyi paras paikka talon kulmauksesta. Myös keittiön ikkunasta nurkan takaa näkee aitaukseen, mutta keittiön ikkuna ei aukea paitsi ylimmäinen tuuletussuikale.

Melko usein minulle lankeaa se nakki, että olen sopivasti osa-aikavapaallani tai kotona etätöissä ottamassa vastaan huoltomiehet ja rakennustyöläiset eri korjauksiin. Niin nytkin. Jossain määrin se ahdistaa. Tunnen olevani osavastuussa tuloksesta, kun minun pitää handlata tilanteet myös silloin, jos näen että he tekevät jotenkin vinoa työtä. Puhisevat ja poraavat väärin ja paikkaavat reikiä ja ruuvi ei toimi ja tarvitaan jatkopala listaan koska kuka perkele tämän on mitannut. Koska millä minä sen sitten selitän jos mieheni ei olekaan tyytyväinen ja minun olisi jotenkin pitänyt estää katastrofit. 

No, lopulta aitaus seisoi ja on tukeva, tosin aitauksen huolto-ovi on matalampi kuin luulin,  ja ovi on sittenkin ihan tiiliseinää vasten, joten se aukeaa max 90 astetta, jolloin aukon leveys kapenee oletetusta 2 cm. Näin oviaukosta mahtuu max 57 cm levyinen esine, kun taas aitausta varten hankkimamme kiipeilypuun massiivipuinen jalusta on 59,7 cm leveä.

Siinä ensimmäinen ongelma, että persus, eihän se kiipeilypuu mahdu sinne. Ja oviaukon päälle alettiin ruuvata tukevaa kissanhyllyä ja huomattiin, että jos sen laittaa hyvälle korkeudelle, niin keittiön ikkunan tuuletusosa ei mahdu kippaamaan auki. Joten se hyllykin tuli jo heti siihen 180 senttiin, jolloin katsoin että voi persus, siinä menivät vikat mahikset ujuttaa kiipeilypuu jotenkin vääntäen sinne sisään, koska se on tasan 180 cm korkea ja aitauksessa on vielä kynnys, jonka yli se pitää saada.

Mieheni oli tyytyväinen aitaukseen kaikesta huolimatta, mutta kiipeilypuun ongelma oli todellinen, koska se laitos vielä painaa, fiilikseni mukaan, noin sata kiloa ja sitten sillä pitäisi tehdä akrobatiaa.

Päästettiin kissat ensin kuitenkin ulos katsomaan paikkoja. Janneke tuli odotetusti ensin ja hyppäsi maahan haistelemaan. Jo pian tuli Jip perässä. Lopulta ne uskalsivat molemmat myös aitauksen alahyllylle, ja Janneke teki tempun - rupesi kiipeämään ritiläseinää pitkin suoraan ylös tassuillaan, kunnes pääsi siitä ylähyllylle. Seikkailukissa toimissaan. Siksipä tämä onkin juuri kissoille ammattimaisesti tehty aitaus, jonka verkkoseinät ovat tukevat ja kestävät kiipeilyn, eivätkä vahingoita tassuja kuten pienempiaukkoinen kanaverkko tekisi.

Ikkuna auki, mitä ihmettä.

Sisäkissa ulos. Varovasti.

Vähän epäilyttää.

Jip myös. Mitäs täällä on?

Janneke: yhä ylös yrittää, vaikka seinää pitkin.

Netistä selvisi, että on hirveän vaikeaa löytää mitään vaihtoehtoista outdoor-kelpaavaa noin 150 cm korkeaa kiipeilypuuta, joka olisi tarpeeksi pieni ja kevyt saada aitaukseen, mutta silti tukeva. 

Minulla kyti se sisu ja kiersi kehää aivoissa, että mitä jos saan tuon rohjon sinne häkkiin. Olemme hankkineet sen juuri tätä varten. Huono ratkaisu olisi pakosta jättää puu keskelle olohuonetta, jossa se vie paljon tilaa ja on ihan ylimääräinen, ja sitten joutua ostamaan vielä toinen kallis. Kolmen senttimetrin takia.

Kovasti nuuskimista.

Häh, olenkin keittiön ikkunan ulkopuolella.

Laitettiin ulos kissan namuja houkutukseksi.

Ylähyllyltä näkee tipuja.

Onhan se puu painava, jos suorilta jaloilta nostaa, mutta liu’uttamalla matolla tai nostelemalla yhden reunan ylös ja kiertämällä se on höyhenenkevyt ja saan sen yksin liikkumaan. Tekniikasta kiinni. Jos sen rullaisi rullakärryllä ja laittaisi oville kynnysmaton poikittain liuskaksi ja saisi sen näin kynnystenkin yli helposti jne. Tunnustan kyllä, että se häkkiin saaminen on vaikein pala ja lähentelee mahdottomuutta. Mutta halusin uskoa ihmeeseen.

Lopulta sain mieheni yrittämään mahdotonta. Järjestin rampit kynnyksille ja se toimi. Se perkeleen puu mahtui vääntämällä melkein vaakatasossa ovesta sisään, mutta korkeus diagonaalisesti otti kiinni juuri siihen ylähyllyn alapuoleen, kun yritti nostaa puuta pystyyn oviaukon jälkeen. Voidaako vielä yrittää irrottaa tuo ylähylly hetkeksi? Pliis?

Ruuvattiin hyllyä irti taskulampun valossa ja sen viimeinen, viides ruuvi oli tietenkin kulunut eikä pyörinyt. Mutta hylly longotti vähäsen ja kiskoin puun sen alta vinottain raapien, että nyt perhana millistä kii. Ja sitten puu oli paikallaan. Ruuvattiin hylly takaisin ja vaihdettiin huono ruuvi ja sitten oli keskiyö.

Helvetti. Jännitystä elämään. Työmaa keskiyöllä. Mutta tämä piti tehdä. Nyt ei tarvitse paniikissa etsiä vaihtoehtoa eikä yrittää askarrella itse puusta ties sun mitä, mitä mieheni jo mietti.

No nyt on paljon istumapaikkoja.

Kissat ovat tykänneet olla ulkona. Ne nauttivat ulkokammaristaan täysillä. Janneke laulaa kyyhkyille. Muurahaisia ja varpusia katsellaan. Ylähyllyllä kieriskellään, maassa myös. Nautitaan nokosista ulkoilmassa. 

Ostin niille vielä uuden kissanruohon kiiruusti töiden jälkeen, ehdin kauppaan 10 minuuttia ennen sulkemisaikaa. 

Mirrinminttua, kissanruohoa ja kiipeilypuu.

Yksikin aamu Jip oli ikkunalaudalla hyrisemässä, että pääsisikö ulos. Se kehrää kun luulee, että ulos pääsee. Se on selvä merkki. 

Mutta ei ikkunaa aina voi avata, jos ollaan menossa töihin tai jos siinä kulmassa on ihan liian kuuma täysauringossa keskipäivän tunteina, nyt kun meillä on megahelle. Silloin odotan, että siihen siirtyy varjo, eikä hylly polta enää tulikuumana tassuja.

Netissä on aina niitä, joiden mielestä kissat ovat aivan surkeina ”kuin vankilassa”, jos niillä on mikään turvattu ulkoilualue. Tai joiden mielestä pieni ulkoilunurkkaus on niin turha, että sen voi yhtä hyvin jättää rakentamatta. Eri mieltä. Noille(kin) ulos pääsy on elämys ja arvokas lisäys reviiriin. Niillä on ollut oikein rikastuttavaa aitauksessa joka päivä.