Keinotekoinen ja oikea kylä

Loma. Osin sain lomamoodin päälle jo lauantaina, mikä on saavutus. Yllättävästi aloin rentoutua ja tehdä asioita eri tavalla heti. 

Esim. katsoimme kaikki kuusi jaksoa Queen of fucking everythingiä, loistava suomalainen sarja, joka tulee juuri nyt viikoittain Hollannin kolmoskanavalta. Miehelläni oli joku kolmen euron kuukausitilaus, jolla sitä pystyi katsomaan etukäteen kaikki jaksot kerralla nyt jo.

Oli sadepäivä ja vapaus katsoa viisi tuntia putkeen sarjaa. Ja se oli nautittavaa. Siihen tosiaan jäi koukkuun ja mieheni nimenomaan halusi katsoa samantien loputkin. 

Tarkkailin tietysti käännöstä, ja hollantilainen tekstitys oli hyvä ja selkeä. Huumori iski kyllä hollantilaiseen, niin kuin arvelinkin. Täälläkin osataan sarkasmi, musta huumori, inhorealismi, liioittelu ja hieman erikoiset karrikoidut ihmistyypit.

Vihdoin saadaan sadetta pitkän kuivan kauden jälkeen.

Ei ole oikein mitään suunnitelmaa kahdelle lomaviikolle, ja se on siunaus. Jos pystyisi joka päivälle keräämään joitakin kivoja, lomamaisia tai kesämäisiä asioita, niin olisi jo ihan täydellistä. Mutta on tarve myös ihan vaan levätä ja tehdä kotiasioita ja nekin voivat olla lomamaisia.

On ihanaa nukkua pitkään ja uniahan minulla riittää, siis aivan sairaan psykopaattisen outoja ja intensiivisiä unia. Mutta ei välitetä siitä.

Haettiin parsaa, käytiin ruokakauppa. Sain raparperia parsakaupasta, joten kesäinen asia on myös raparperikiisseli.

Suunnittelimme, että voisi mennä Saksaan ruokakauppaan joku päivä. Joo, loistavaa. Mieheni keksi, että Roermondin Designer Outlet. No niin, minä en ole vieläkään koskaan ollut siellä, vaikka se on puolen tunnin ajomatkan päässä meiltä. Se vetää sentään yli 8 miljoonaa kävijää vuosittain vaate-, kenkä-, laukku- ym. ostoksille ja sanoo näin olevansa Amsterdamin jälkeen Hollannin toiseksi suosituin matkakohde. Ohoh.

Sillä välin illalla minua alkoivat haitata kaikki talon repsottavat asiat ja esineet, jotka pitäisi oikeastaan heittää pois, ja teki mieli suunnilleen siivota keittiön tavarat (kaikki). Vähintäänkin teki mieli tarttua uudistamaan seiniltä muutama koriste eli vaihtaa taidetta. Olohuoneen sisäoven julistekin repsotti, miksi me tuollaista katsellaan, ihan slummi.

Kävin läpi piirustusmappeja ja kehysvarastoja. Arkistoin vanhoja piirroksiani kehyksistä ulos. Jynssäsin pleksilaseja. Uusille taiteille tarvittiin taustat ja rupesin maalaamaan itse guassilla akvarellipaperia, kun isoja väripapereita ei enää ollutkaan kaapissa. Naputtelin naulaa seinään. Jne.

Aika erikoista kuitenkin, että tuli tällainen energia ja heti loman alkuun vielä, että rupeanpa uudistamaan sisustusta. Mitä ihmettä. En yleensä jaksa tuollaista kompleksia projektia ja olin tyytyväinen, että tein niin paljon.

Roermondin Outlet village (tai virallisesti Designer Outlet Roermond) oli ihan kiva nähdä. Kokonainen keinotekoinen kylä täynnä merkkiliikkeitä muutaman kadun varrella. Turistejakin oli paljon, kuului eri kieliä.

Minulle luksusmerkkivaatteet vain eivät ole kiinnostavia, ja ne ovat alennuksellakin periaatteesta liian kalliita. Kävin siis kaikkein tavismaisimmissa kaupoissa. Haluaisin enemmän kapinallista ja rönsyilevää muotia enkä tylsää. Haluaisin kai jotain punkkarin antimerkkejä tai nepalilaisia huppareita enemmän kuin mitään. Joten tämä ei ole ihan minun paikkani millään muotoa.

Mutta ne kadut oli mukavasti tehty, talot olivat värikkäitä ja vanhan näköisiä, ja siellä täällä oli katumyyntikärryjä ja hauskoja koppeja, joista sai italialaista kahvia, crepesejä tai macaronseja. 

Oli myös houkuttelevia valokuvauspaikkoja: iso perhoskuvio seinän edessä, tekokukilla koristettu valtaistuin, hollantilainen tuulimylly, muovitulppaanit ja jättipuukengät joissa seistä, jne. Lapsille oli oikea karuselli ja ruoka-aukiolla ruiskusi maasta suihkulähde.

Outoa, että niin tyhjästä tempaistu ja tietoisesti rakennettu maailma tuntuu niin viihtyisältä, vaikka sen tarkoitus on pelkkä kulutuksen kauhea temppeli.

Olimme mukavasti kahvilla ja lounaalla rakennuksen yläkerrassa, missä oli ikkunapöytä vapaana jokinäkymällä rauhoittavasti. Lehmät hyppelivät laitumella vesien välissä. 

Kuljimme myös Adidasin kaupan ohi ja mieheni kertoi hollantilaisen vitsin. Kuulemma Adidas on lyhennös sanoista ”Alle Duitse idioiten doen aan sport” - ”Kaikki saksalaiset idiootit harrastavat urheilua”. Jahah. Se lyhennösvitsi, jonka itse muistin, oli hollantilainen yhtiö Shell: ”Stinkt hard en loopt langzaam” -  ”Lemuaa kovasti ja kulkee hitaasti”.

Yllätin itseni, kun en halunnutkaan makeaa kakkua tai viineriä, vaan jotain suolaista, enkä halunnutkaan esim. tonnikalasämpylää, vaan juustokierteen ja tomaattikeiton. Mitäh. En edes ole keittotyyppiä. Mutta haluan kuunnella vaistoani ja jos se sanoo, että nyt haluaisin tuota hyvän näköistä keittoa, niin annetaan sille se. Miten turhaa, jos yritän jäykästi lokeroida itseäni, mitä minun pitäisi oikeastaan haluta. Ihan kuin en haluaisi luottaa sen hetkiseen mielitekooni, että se on totuus.

Aika usein kyllä nykyään ei tee mieli mitään ylimakeaa isoa kakkujuttua, vaan sen sijaan suolapalaa. Aina jos mietin jotain makeaa, käsken itseäni tsekkaamaan, haluaisinko sittenkin ennemmin suolaista välipalaa, ja lähes aina vastaus kuuluu, että itse asiassa tarvitsen jotain oikeaa ruokaa eikä se makea houkuttele tosiasiassa yhtään.

Saksalaisille makkaraa.

Lopulta ostin kaksi t-paitaa kesäksi ja yhden mekon. Kaikki tarpeeseen. Minua ärsyttävät ne kesän pellava- ja puuvillapaitani, jotka rypistyvät heti kun hengittää sinne päinkään, ja ne pitää silittää ihan joka kerta uudestaan. Tässä tapauksessa tekokuituiset ovat parempia, koska ne tulevat pinosta käyttösiistinä. Ostin kaksi värikästä, jotka sopivat housuihini ja hameisiini hyvin.

Ja mekko oli haaveena toimistokäyttöönkin. Siinä pitäisi olla lyhyet hihat ja hitusen pituutta. Ei meillä paljon pukeutumissääntöjä ole, mutta ihan rantamuodissa töihin ei pitäisi mennä. Moni hellemekkoni on hihaton, ja sellainen yläosa on liian casual toimistolle ilman peittämistä jollain. Sopiva kirjava mekko löytyi.

Tästä täytyy kylläkin ensin silittää helmaa.

Siellä oli sentään myös Dr. Martensin kenkäkauppa, tunnettu punkkareiden lempisaappaista jo menneinä vuosikymmeninä, ja vilkaisin sisään. Olisipa siellä ollut edes jotain kärpässienikuvioisia saappaita niin olisin voinut ostaa. 

Jotenkin jotkut tuollaiset pahat myrkkysienet mustalla pohjalla kiinnostavat minua tänä vuonna. Minua on alkanut kaduttaa, etten viime vuonna ostanut sitä taskuallakkaa, jonka kannessa oli kärpässieniä mustalla pohjalla. 

Mikä niissä on? Vaaran tuntu ja pahuus. Myrkyllisyys. Kielletty. Kapinointi. Rumien mielipiteiden sanominen ääneen. Omassa voimassa oleminen ja jos se tarkoittaa välillä myrkyn sylkemistä, niin se on oikein. Minusta on tulossa tyytyväinen vanha akka, joka sanoo terävästi silloin kun se on moraalisesti oikein.

Jotkut naiset tässä vaiheessa alkavat käyttää leopardikuvioita. Minä voisin alkaa käyttää kärpässienikuvioita samalla lailla voimaantumisen merkkinä.

Sitten mietin, että olen siis ”sieniin päin”. Hervotonta.

No, pääsin ainakin palapelini parissa sienimetsään. Ja piirtelyn.

Seuraavaksi oli oikea kylä kohteena eikä keinotekoinen. Rajan takana melko maaseudulla on kylä Kevelaer. Se on katolilaisten pyhiinvaelluskohde jostain legendaarisesta syystä. Siellä on paljon kauppoja, joissa myydään pyhimysten kuvia ja muistokynttilöitä varustettuna eri pyhimysten kuvilla. 

Teimme siellä ruokaostokset. Ruokakaupassa näinkin yhtäkkiä pussin Ruotsin Gifflar-minikorvapuusteja! Törkeää! Miksei meillä Hollannissa ole? Meillä niitä pitää hakea erikseen Ikeasta asti.

Kävimme kylän ostoskadullakin. Siellä pystytettiin juuri markkinoita keskustaan. Jotain hiekkaa lensi naamaan tuulenpuuskassa. Oli harmaa sää, muttei satanut. 

Kävimme kahvilla perinteisessä tuvassa, jossa oli täytekakkuja ja valtavat kupilliset kahvia. Siellä sai sentään maksaa kortilla. Näimme vain yhden jäätelökahvilan näyteikkunan, jossa heti ilmoitettiin saksalaiseen tapaan, että vain käteinen kelpaa. Kannattaa aina olla parikymppiä käteistä mukana, jos lähtee Saksaan.

Leipomosta äkkäsin mukaan Saksassa hyvin yleisen leivonnaisen Nussecken, pähkinäkulmat eli -kolmiot, joita kannattaa maistaa - jos ei ole pähkinäallergioita. Niissä on rapea pinta, sisällä aprikoosimarmeladia, ja reunat on kastettu tummaan suklaaseen. Ne ovat kategoriaa ”herkullisempi kuin ulkonäöstä voisi päätellä”, koska ne ovat jotenkin kovan oloisia ensi näkemältä, mutta ovat sittenkin meheviä ja herkullisia.

Nussecken ja Latvian viimeiset pähkinä-lokumit palasina.

Lomaan kuuluu myös se, että välillä voi tilata valmisruokaa kotiin.