Hollantilainen juhannus

Hitto taas mikä meno. Kävin hammaslääkärissä, kaikki hyvin, röntgenkuvat otettiin, ei ole kehittyviä ongelmia. Oikealla on arka hammas siksi että ien on vetäyntynyt, eli älä jynssää rajusti.

Halusin käydä vihanneskaupassa katsomassa, onko siellä keltaista melonia, koska lähikaupassa ne ovat jatkuvasti tennispallon kokoisia ja ryppyisiä; mikä ongelma Espanjassa? On kuitenkin jo satokausi menossa.

Vihanneskaupassa oli kunnollisia verkkomeloneja. Vihdoin sain niitä. Viikkoa myöhemmin siellä olikin vain jäljellä niitä surkeita tennispallon kokoisia. Hyh. Kun taas ruokakauppaan oli saapunut parempi sato isoja sillä välin.

Töissä jo kahtena hellepäivänä ostin jäätelön ja söin sen sisäpihalla. Vähän kompensaationa sille, että oli pakko vähentää ulkona kävelyjä hellepäivinä, koska olisin palanut auringossa & läkähtynyt siellä. Pakkohan se on tauko jotenkin saada, vaikkei ikävä kyllä voi kävellä kuin korkeintaan kerran aamupäivällä.

Okei, mitä täällä nyt tapahtuu. Hain mieheni tilaaman kirjapaketin postin automaatista ja hänelle tulee silti ilmoituksia, että paketti on tulossa hakupisteeseen huomenna. Paketti jäi sovellukseen kummittelemaan loputtomiin, oli muka toimituksessa vaikka tavara oli jo meillä kaapissa.

Sitten tilattiin snäkkilästä ruokaa ja ovelle tuli peräkkäin kaksi eri tyyppiä ja toi identtisen tilauksen. Maksoimme kuitenkin vain kerran. Yritetään pakastaa kakkossatsi.

Näin on käynyt joskus ennekin jossain pizzapaikassa, ja kun mieheni soitti perään ja ilmoitti, että liikaa tuotiin, sieltä sanottiin vain, että no pidä se ylimääräinen, ei voi mitään virheelle. Ei kukaan tule takaisin kotiovelle hakemaan pois liikatoimituksia, eivät he niillä tee mitään kuitenkaan enää.

Sitten opin, miten pysäytetään pesukone kesken ohjelman. Jokin nimittäin kolisi pesukoneessa. Ihan selvästi siellä oli joku painava objekti, joka ei ollut vaatetta. Siinä vaiheessa mieheni tajusi: ”Saatoin jättää mattoveitsen työhousujen taskuun...” En halunnut odottaa, että kone alkaa lingota ja metallinen esine paiskaa luukun lasin rikki. 

Etsin käyttöohjeesta, miten märkä pesukone pysäytetään kesken. No olihan siihen keinoja. Helpompaa kuin luulin. Ohjelma pysäyksiin käynnistysnapista ja virta pois, ja muutaman minuutin kuluttua luukun saa auki vaikka siellä olisi vettä. Varoitus sekä tulvasta että kuumasta vedestä. Ei siellä ollut niin paljon, että luukusta olisi tullut mitään ulos, mutta pyykit olivat tippuvan litimärkiä. Veitsi ulos ja uusi ohjelma päälle.

Kuinka täysin päinvastaiselta voikaan 15 astetta tuntua riippuen ympäröivistä olosuhteista, päivän sään olettamuksesta ja vuodenajasta. Täällä on usein luvattu joka iltapäivä vähintään 25 astetta eli helle, ja haluan käyttää kevyitä kesävaatteita ja sandaaleja, myös töissä. Aamukahdeksalta kun lähden töihin, on kuitenkin vasta 15 astetta. Silti menen ilman takkia autoon ja liikkeelle kesämekossa paljain säärin, enkä pahemmin palele. Kohtahan tulee kuuma.

Syksyllä, jos on loka-marraskuussa 15 astetta, olen jo siirtynyt lämmittäviin takkeihin. Silloin kun on syyspäivä ja päivän ylin lämpötila 15, tuntuu itsestäänselvästi siltä, että on oltava sukat, kunnon kengät, pitkät housut ja jonkunlainen välikausitakki tai ei pärjää.

Se on kuitenkin objektiivisesti aivan se sama 15 astetta, jonka kestän hellemekossa, jos se tapahtuu kesäaamuna.

Mieti nyt.

Myös juhannuksena oli helle. Mutta ei juhannusta täällä. 32 astetta. Juhannusaattoni meni tylsästi tietokoneen äärellä päivystäessä ja hellettä katsoessa. 

Päätin, että sushilounas on jo symbolinen juhannusateria. Hitunen luksusta ja kalaa. Riisipallon päällä oleva kala muistuttaa uutta perunaa ja silliä.

Työn jälkeen ostin kaupasta caesarsalaatin. Helteellä oikeasti vähän vähenee ruokahalu ja alkaa spontaanisti tehdä mieli salaatteja. Juhannussalaatti.

Näistäkin tein yksi päivä salaatin.

Sitten leivoin mustikkapiirakan suomalaisella reseptillä. Juhannuspiirakka. 

Siihen oli valtavia, kiinteitä pensasmustikoita. Olen oppinut, että niitä pitää muussata etukäteen, jotteivät ne jää kokonaisiksi paistossa. Niissä on niin paksu kuori, etteivät ne itsestään halkea, ja tuloksena olisi sellaisia pommeja, jotka ovat tulikuumia sisältä ja pirskahtelevat hallitsemattomasti kun leikkaa piirakkaa. Eihän päällinenkään pääse kehittymään kunnolla, jos nesteet eivät tule uunissa ulos marjoista ja sekoitu päälliseen.

Näin netistä, että illalla keskustassa on yhteislaulutapahtuma, jota olin vähän katsellut. Siinäpä olisi juhannuskonsertti tarjolla kätevästi. Big band soittaa hittejä, teksti heijastetaan screenille, saa laulaa mukana, kuunnella tai tanssia. Mieheni suostui mukaan.

No tunnelma oli sillee semi läsnä. Ohjelma jaettiin lappusilla. Aha, muutamia kivoja tuttuja hittejä ja välissä hollantihumppaa. Myös muutama inhokkikappaleeni, mutta ei se mitään. Kuitenkin sen verran kivoja, jotka haluaa kuulla, että kannattaa jäädä loppuun asti. 

No ei porukka nyt heti ruvennut laulamaan mitenkään. Lähinnä parhaiden kertosäkeeseen yhtyi mukaan loppua kohti, ja jonossa hyppelivät hollantihumppien aikana. Harvemmin lauloin mukana. Osin kappaleet eivät olleet ihan parhaalla tavalla mukanalaulettavia, ja osaa en oikeasti tuntenut tarpeeksi hyvin. Hienoa, että oli se tekstisysteemi, sillä oli mielenkiintoista ihan vaan seurata tuntemattomampia kappaleita ja nähdä, mitä niissä oikeastaan kerrotaan.

Orkesteri oli oikein kunnollinen ja laulusolistit esittivät hyvin. Olimme tyytyväisiä tasoon.

Mietin, että itse tarvitsisin tuollaisena yhteislaulukonserttina enemmänkin jotain älyttömiä 90-luvun kappaleita kuten vaikka sen ”He drinks a vodka drink, he drinks a lager drink. He drinks a whisky drink... Pissing the night away”. Ja vielä absurdimpi se Underworldin Trainspottingin teknosoundtrack ”Mega mega white thing, mega mega white thing - - - shouting lager lager lager shouting” jossa ei ole virallisesti mitään järkeä ja jolla on silti kulttistatus. Ja sitten voisin laulaa Madonnan Like a Prayer tai Like a Virgin.

Päätin haluta uimaan seuraavan päivän illalla kun aurinko alenee. Tuossa paahteessa ei voinut mennä uimarannalle iltapäivällä. Mutta illalla kello 20 oli edelleen 30 astetta (!) joten eiköhän siellä tarkene ja ilman että tarvitsee pelätä auringonpolttamaa niin hirvittävästi.

Juhannusuinti. Talviturkin heitto. Symbolinen juhannus mennä vihdoin ekaa kertaa uimaan.

Pikkujärven ranta oli täynnä illalla edelleen ja aurinko paistoi ja oli kuuma. Rannalla on täällä aina joku, joka luukuttaa täysillä kesähittejä ämyreistään ja on siis sitä mieltä, että ihan koko ranta haluaa kuulla hänen kesähittinsä.

Hyppelin ja uin ja oli hauskaa. 

Vesi oli raikasta ja puhtaan oloista, sitä mittaa viranomainen kyllä, vaikka tämä onkin valvomaton ilmainen ranta. Hiekkapohja ja hiekkaranta ovat hyvät. Ihan kelvollinen biitsi.

Tuolla vieressä onpi Parkhotel Horst, jossa pidettiin Suomalaisen Naisen Päivät keväällä.

Vasta juhannuksen jälkeen meillä oli juhannuksen tapainen ateria: uusia perunoita kylmien kalojen ja lisukkeiden kanssa.

Pottuja tulille.

Saksassa on hyvä hellejuoma Apfelschorle. Sen voi sekoittaa itse omenamehusta ja mineraalivedestä. 

Ei ollut: juhlapyhää, koko kansan juhlatunnelmaa, kokkoa, grillausta, lavatansseja, mökkiä eikä saunaa. Mutta oli: hyttynen, musiikkitapahtuma kesäillassa, perunoita ja savulohta, piirakkaa ja järviuinti. Ja lämpimämpi sää kuin Suomessa.