Luulin voivani mennä kävelylle. Heti ekalla metrillä ulkona huomasin: täällähän on ihan hirvittävää. Paahde, jota ei kestä. Tein vain pienen lenkin.
Sittemmin tuli useana päivänä vihdoin kunnon rajuja sade- ja ukkoskuuroja. Hitusen on luonto nyt saanut vettä.
Jossain vaiheessa kävimme Welkoopissa hakemassa kissanhiekkaa ja halusin huvikseni nuuskia siellä vaatetarjontaa. Tajusin, että se kauppa on vähän kuin Suomen ikiaikainen Hankkija: tarviketta maatilallisille. Ketjun entinen nimi onkin Boerenbond, ”maalaisten seura” tai siihen suuntaan.
Kananruokaa, hevosvarusteita, ja yleisesti kaikille huonekasveja ja lemmikkieläinosasto. Ja siellä näkee, että puukengät ovat edelleen tavallisia, toimivia arkikenkiä hollantilaisille. Niitä myydään uutena eri kokoisina. Monet maanviljelijät tykkäävät käyttää niitä edelleen.
Käytännöllisten työhousujen ja tallitakkien lisäksi siellä on joitakin ihan tavallisia vaatteita, kesäpuseroita ym. Nyt oli karvakankaisia sisätakkeja vetoketjulla ja kiinnostuin. Kierrätettyä polyesteriä eli hyvin synteettistä. Mutta takki oli pehmoinen ja erittäin lämmittävä ja siinä on sellainen korkea kaulus, joka lämmittää palelevaa niskaani talvi-iltoina kotona ilman että tarvitsen erikseen kaulaliinaa. Oikein hyvä. Otin sellaisen kotitakiksi. Talvi saa tulla.
Paitsi ei se tule pitkään aikaan. Istun pihassa lepotuolissa, niin lämmin on. Pääskyset ovat vieläkin taivaalla. Harakat räksyttävät ihan kamalasti. Sepelkyyhkyn nuorikkoja käppäilee pihassa ja Janneke tuijottaa niitä. Tiaiset käyvät kylpyammeessaan usein.
Nyt kissat tuijottavat hyppivää heinäsirkkaa. Heinäsirkka on hollanniksi ”sprinkhaan” eli ”hyppykukko”.
Hahah, löysin kirjastani nyt paperiversiota kunnolla syynäämällä yhteensä 5 tavuviivaa, jotka ovat rivin lopussa kummallisessa paikassa automaattitavutuksen aiheuttamina. Yksi tarkastuskierros lisää tähän fokusoiden olisi ollut poikaa.
Mutta muutoin kirja on oikein kiva. Oikeita kirjoitusvirheitä eli puuttuvia kirjaimia on vain 2. Se on tosi vähän mille tahansa kirjalle.
Mieheni huomasi, että autovakuutus on nostamassa hintaa ihan törkeästi lokakuusta lähtien. Hän otti ja lähti eri vakuutusfirmaan. Minullekin tuli tieto uudesta hinnasta. Aikovat nostaa 10 euroa kerralla kuukausimaksua, 36:sta 46:een.
Tätä ei kyllä mikään inflaatio selitä. Köyhdyn vaan, jos kaikki kulut nousevat tuollaista tahtia. Palkankorotus jotain 1% ja kulut nousevat 30% vuosittain, tosi kiva.
Toisaalla sain samat ehdot hintaan 33 euroa kuussa. Vaihdoin samaan yhtiöön kuin miehenikin. Säästö on 13 euroa kuussa. 156 euroa vuodessa.
Töihin vein Suomen-tuliaisina neljän maun konvehtisekoituksen ja siellä selvisi parhaat Fazerit. Osaston pomo söi useita ja ilmoitti, että tämä yksi on selvästi paras. -Minkä värinen kääre? Sininen? -Joo, sininen tämä on... mutta ei se mustikka. -Se on perus maitosuklaa, laadukkaaksi tunnettu. Klassikko. -Joo, no klassikko on paras.
Minulla oli uudet shiba inu -korvikset. Ne ovat onneksi kevyet (halpamuovi toki, eli oletettavaa) ja onneksi koukut eivät kutita korvareikiä, vaikka halpisten matskusta ei aina ole takuita. Niitä voi siis hyvin käyttää.
Työpäivän highlight oli se, kun yksi työkaveri veti yllättäen puseronsa alta esiin rintsikoiden kaarituen, oikeaa metallia, koska jokin pisti rinnassa. Hysteeristä.
Minulle ei ole koskaan tapahtunut se, että kaarituki tulisi ulos. Mutta netissä näen koko ajan, kuinka ne luikahtelevat pesukoneen rumpuun poikittain ja kuinka ne pistävät naista sydämeen kesken työpäivän ja oikeasti aiheuttavat vaaraa terävänä esineenä.
Töissä yksillä oli tosi hauskaa kieliopin kanssa. Melkein makasivat lattialla nauramassa. Naisryhmä tuli vastaan ja yksi totesi ”Se on se overtrappende trap. Overtrap... eikun overtreffende trap” - What’s that? - It’s the ”fast - faster - fastest” thing. -Ah, okay. - Sanoin kylläkin että ovetrappende trap! Hahahah! Overtrappende!
Eli komparatiivi ja superlatiivi hollanniksi: vergrotende trap ja overtreffende trap. ”Suurentava taso” ja ”ylivoimainen taso”. Tai abstraktina asiana trap voi olla myös vaikka ”askel” tms. Niin sitten sanoivat erehdyksessä jotain, että ”yliaskeltava askel” sen sijaan että ”ylivoimainen askel”. Ja se oli tosi hassua.
Taas simmahti yksi kallis LED-lamppu. Puhuin keittiössä, ja kesken lauseen sammui lamppu pään päällä. Philips vielä. Se on ihan sama, ovatko ne tunnettua merkkiä vai rautakaupan halvempaa sarjaa, kaikki meidän ledimme hajoavat vuodessa. Ja edelleen ne lupaavat kestää jotain 15 vuotta. Kalliiksi tulee, kun niiden vaihtoväli on sama kuin entisten hehkulamppujen, jotka maksoivat markan, mutta nämä maksavat jotain 17 euroa.
Tshekkiläinen mummokattila toimi hyvin pastan keittoon. Nyt kun katson, se näyttää vähän potalta pullean muotonsa takia.
Pilkullisesta kattilasta tulee mieleen sana pilkkumi. Ja sitten ihmettelen, mikä edes on pilkkumi. Piti tarkistaa netistä. Kulho. No se melkein sopii tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti