Oli rauhallinen sunnuntai, tai no mitä nyt mieheni chileläinen työkaveri kävi.
Mieheni myi nimittäin maanlaajuisessa Tori- tai Huuto-tyyppisessä kauppapaikassa tietokonelaukkua ja alkoi parin illan päästä hekotella tietokoneen ääressä. ”No nyt löytyi ostaja! Et arvaa kuka!” Selvisi, että hänen vanha tuttu työkaverinsa oli etsimässä läppärilaukkua tyttärelleen ja törmäsi tähän objektiin sattumalta. Seurasi varovainen tunnustelu netissä nimimerkkien takaa: ”Oletko se sinä sieltä työpaikalta? Tunnenksmä sut?”
Tuloksena chileläinen kävi tekemässä kaupat. Vähän hyperaktiivinen tapaus, puhuu nopeasti, tiesin mitä odottaa. Mutta aina valoisan positiivinen, ja on hauska jutella hänen kanssaan.
Sitten oli taas rauhallista ja juotiin kahvia, kunnes mieheni sanoi kuuluisat sanat: ”Oliks sulla muuten vielä jotain mitä meinasit myydä netissä?” –”No tota, itse asiassa, nyt kun kysyt... mulla on vähän tässä listaa kerättynä...”
Laitettiin fotostudio pystyyn ja menin ulos auringonpaisteeseen ottamaan kuvia pihalla siitä, mistä oli yhteisymmärrys, että myyntiin vaan samantien.
Ideaan kuului se, että kun tuosta nurkasta saa mun maalaustelineen pois, niin sitten voi vähän siirrellä mööpeleitä edes takaisin ja optimoida olohuonetta.
Maalaustelineen myyminen ei tarkoita sitä, etten maalaisi enää, vaan että maalaan kaikki juttuni askartelupöydälläni maaten, eikun siis, maalauspohja makaa pöydällä. Ja maalaan enää pieniä tauluja, joita haluan pyöritellä pöydällä eri päin ja joita ei ole edes ollenkaan kätevä käsitellä maalaustelineellä.
 |
| Tämäkin valmistui pöydällä horisontaalisesti. |
Sitten nurkkaan saisi ehkä lipaston, joka on turhan keskellä huonetta, ja jos ei saa, niin minilaatikoston ainakin voisi siirtää ja jakkaran laittaa jonnekin ja niiden tilalle saisi lipaston ja sitten olisi tilaa ja ihana väljyys.
Näin jo, että tästä tulee domino; kun aletaan siirtää lipastoa, niin matto on huonosti ja pitää siirtää, ja tulostin on lipaston päällä ja mites sen sähköjohdot, joten ilmoitin: ”Okei, olen valmis koko dominoefektiin, aloitetaan vaan!”
Myynti oli menestys, maalaustelineen tuli hakemaan ystävällinen vanhempi herra sanoin ”tällaista me ollaan etsitty jo hyvän aikaa; uudet on kyllä kamalan kalliita”. Kehuin, että tämä on tukevaa mallia ja helppo taittaa kokoon, vielä parempi kuin ne, joita täällä useimmiten näkee. ”Lopetitko maalaamisen vai?” –”En ollenkaan, mutta teen pienempiä juttuja pöydällä; teline seisoo vaan tyhjän panttina nykyään.”
Päätin myös myydä urheilu-hulavanteeni, mikä ei tarkota sitä, etten urheilisi enää, vaan käyn salilla ja minun on tehtävä jotain lankutusta, serious vatsalihasta eri variaatioinaan, salilla tai kotona. Minulle ei hulasta tullut kyllä tarpeeksi efektiä, vaikka pystyn pyörittämään sitä 3–5 minuuttia putkeen. Seisoo nurkassa, joutaa seuraavalle.
Mieheni mainitsi tästä chileläiselle. Ja kappas, heidän perheessään oli tilausta juuri tällaiselle viralliselle painavalle urheiluhulalle. Sitä ei tarvinnut edes laittaa verkkokauppaan. Meni jo.
Lipastot ja tulostimet ja matot saatiin siirrettyä ja hetken verran näytti menestykseltä, mutta sitten mieheni taikoi esiin seuraavan projektin ja täytti tilan laatikoilla, jotka ovat täynnään vanhoja CD-levyjä. Niitä pitäisi nyt sitten saada myytyä, vaikka markkinat ovat täynnä ylitarjontaa eivätkä kierrätyskaupat halua niitä edes ilmaiseksi. No, katsotaan.
 |
| Klassikkoja kertakaikkiaan. |
 |
| Meowy Christmas. Real kittens sind holiday classics. Nyt menee aika hurjaksi. |
 |
| Hollannin iskelmäskeneä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti