Käyn kaupassa kiireettä ja ystävällisenä. Otan kuvan niiden absurdista bockbier-mainoskampanjasta, jossa kolme metriä korkea pahvinen pukki lorottaa hanasta olutta; siinä on mekanismi, joka pyörittää sen etukäpälää ihan kuin se siinä painaisi hanaa yhä uudestaan. Syksyn sesonkioluen ”pukkiolut / bokbier / Bockbier” nimitys tulee historiallisesti jostain ihan muusta, mutta koska se on identtinen pukki-sanan kanssa, etiketeissä käytetään kaikenlaisia kilipukkeja kuvituksena.
Kaupasta kävellessä mietin jo seuraavia tehtäviäni: seeprapeippojen munat pitää tsekata, antaa niille uusi juomavesi, laittaa pyykki päälle ja huomiseksi tölkki viininlehtikääryleitä jääkaappiin.
Tipuja hoitaessa huomaan taas seuraavat velvollisuudet: anna vettä kasville, kirjoita ostoslistaan trooppisen linnun voimaruoka ja etsi lääkelaatikosta esiin parit vitamiinit, jos sitä magnesiumia vaihteeksi ottaisi vaikka.
Pyykkejä ripustaessa keksinkin silittää liian kauan lojuneet paidat. Harmi, etteivät pääse käyttöön, kun makaavat vaan korissa kuukauden.
Silittäessä muistan yhden sähköpostin, joka pitää töissä vielä lähettää ja muistan, että sunnuntaina saan taas katsoa Maajussille morsiamen.
Hollannin Maajussille morsiamessa on tällä kertaa maajussina 3 miestä ja 2 naista. Wimillä on perunaa, sokerijuurikasta ja sipulia pelloilla. Jaap viljelee leikkokukkia kasvihuoneessa. Steffi kasvattaa kilpaoreja, Michelle herkkusieniä, ja Marnixilla on lihakarjaa, lampaita ja poneja.
En seuraa lähes mitään telkkarista, mutta tällainen pieni viihdesarja muutamaksi viikoksi on rentouttava. Kaiken taloudenhoidon välissä.
Marnix on välillä tyly ja arvaamaton, mutta sitten yllättävästi syvän psykologinen. Wim pitää niin arkana etäisyyttä, ettei siitä naisiin tutustumisesta ja tunnepuolesta meinaa tulla yhtään mitään. Michelle osaa käskyttää työläisiään, siis sulhaskandidaatteja, mutta järjestää myös mukavaa vapaa-aikaa. Jaap ja Steffi ovat lämminsydämisiä perussymppiksiä, joista ei voi pahaa sanaa sanoa.
Ja viikko tuntuu pitkältä odottaa seuraavia käänteitä. Tulevasta näytetään lopussa pari väläystä. ”Hei kiva, ens jaksossa kaikki näköjään itkee! Jee!” Tai: ”Ohhoh, en kestä odottaa, Steffi tietää muka jo, kenet valitsee!” Onko se vitsaileva, möreä-ääninen tumma Harrold vai rauhallinen, miellyttävä Roel?
Yksi päivä näin pölyn ja tein joulusiivouksen mikrokuituliinalla. Joku oli selvästikin jättänyt käymättä läpi pikkuesineet pitkän aikaa. Hmm, kukakohan? On se vaivalloista, sata koriste-esinettä. Joten päätin nimetä sen joulusiivoukseksi, vaikka oli vasta lokakuu, ja toivoa, että tällä pärjätään loppuvuosi.
Jos se pöly nyt vaan olisi laskeutumatta siihen enää, niin kaikki on hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti