 |
| Perinteinen "muumikahvi". |
Ihanana vapaapäivänäni laitoin kannun teetä, käyttäen irtoteen vanhoja varastoja loppuun, jos pystyn. Jotta laatikkoon mahtuu vaihteeksi uusia teelaatuja Saksan teekaupasta. Maustetee oli tosi hyvää. Mietin, että tukevimmin olen kyllä teehenkilö. Tee on enemmän omaa aluettani kuin kahvi, perinteisesti ja alusta pitäen.
 |
| Paistaa se aurinko teekannuunkin. |
Irtoteetä saa eksoottisina sekoituksina erikoistuneista teekaupoista. Useimmista Saksan ja Hollannin suurista kaupungeista löytyy teepuoti, jossa seisovat hyllyssä kymmenien eri irtoteelajien metallisäiliöt. Myyjä voi antaa purnukoita nuuskittavaksi tiskin äärellä, jotta pystyisi päättämään, mitä haluaa pussillisen.
Meillä on tai on ollut esimerkiksi raparperi-kermatee, ananas-passionhedelmä-rooibostee, tattari-mantelitee, viikuna-kookos-mangotee, karamelli-krokanttitee, omenapaistostee, paahdettu mantelitee, ja kaikki tavallisemmat kuten mustaviinimarja- ja metsämarjatee.
Moniaita teesiivilähökötyksiä ja virityksiä on kokeiltu ja todella monta todettu huonoksi tai vähintään epäkäytännölliseksi. Munan muotoinen teesihti saattaa aueta spontaanisti kierteistään teekannussa lilluessaan ja vapauttaa kaikki murut uimaan. Jousella ja saranalla varustettu varrellinen systeemi on hankala täyttää ja on usein liian pieni tilavuudeltaan.
Paras keksintö tähän mennessä ovat irralliset suodatinpaperiset reilun kokoiset teepussukat. Pussin pohjalle vain varistetaan irtotee ja pussi heipataan teekannuun. Voihan sitä suuta yrittää jotenkin taitella tai rypistellä kiinni, mutta se aukeaa kumminkin vedessä. Parasta on vain luottaa siihen, että tee jumittuu ihan kiltisti sinne pussin pohjalle prosessin ajaksi, sillä niin se yleensä toimii ilman ähertämistä. Lopuksi märkä säkki täytyy onkia jollain välineellä kannusta ulos, vaikka ruokalusikalla.
No, tuon iltapäiväisen teehetkeni jälkeen mieheni tuli töistä, varhain varhaisvuorosta, ja hihkuin hänelle ensi sanoikseni: ”Jee tuliksä kotiin! Juomaan kahvia mun kanssa!” Sitten otinkin mielelläni muumimukiin kahvin, seuraksi.
Kahvi on sellainen sosiaalinen kahvittelu minulle. En minä sitä kamaa sinällään tarvitse. Kahvihammasta ei kolota. Kahviin minulla on irrallisempi suhde. Parhaiten minulle maistuvissa kahveissa on makeutusta ja paljon maitoa. Eli eivät ne ole edes oikein virallisia kahveja ollenkaan.
Vielä kauempana oikeasta kahvinjuonnista on joku törkeä kermavaahdollinen soosilla koristeltu karamellinmakuinen jälkkärikahvijuoma. Nam.
Saksassa on hassu nimitys ”Schweinekaffee”, sikakahvi, joka tarkoittaa sitä, että kupissa on maitoa enemmän kuin kahvia. Joissain kahviloissa on tämä juomalistassa virallisena nimenä tilattavissa. Hollannissa sama on ”koffie verkeerd”, kahvi väärinpäin, juuri siksi että maitoa on enemmän kuin kahvia. Kelpaa minulle.
Kotona lempparini on Hollannissa yleinen ja Saksassakin tunnettu Senseo-kahvikone, jolla voi liruttaa yhden kupillisen nopeasti käyttäen suodatinkahvityynyä, sellaista pyöreää lappusta.
Senseo-kahviannoksia saa myös vaikkapa toffeen ja vaniljan makuisina, ja miedompaa ja vahvempaa laatua, miten haluaa. On alkuperäistä merkkiä ja supermarkettien omia kahvityynyjä.
Tällä masiinalla tehty kahvi on minusta lempeämmän makuinen juoma kuin suoralinjainen suodatinkahvi mieheni ”oikeasta” kahvinkeittimestä. Sopii minulle hyvin. Ja tämän koneen jätteet eli märät kahvinpurutyynyt ovat sentään kompostoituvia toisin kuin kapselikoneiden espressokapselit.
 |
| Näin se ladataan. |
 |
| Ja sitten koneen kansi tiiviisti kiinni. |
 |
| Liru liru. |
Tyhmää, ettei Philips ole markkinoinut konettaan ollenkaan Suomeen, kahvinjuojien luvattuun maahan. Menestyshän olisi taattu. Kyllä sillekin faneja löytyisi. Tanska on nettilähteiden mukaan ainoa pohjoismaa, johon nämä on levitetty.
Molemmat kelpaavat minulle, tee ja kahvi; siinä olen hybridi. Voin hetkellisesti samaistua kumpaan vain.
Mutta kahvia minun ei tule juoda enää klo 18 jälkeen, tai makaan ihan koko yön valveilla. Se on kuulemma geeneissä ja on kahta lajia ihmisiä: joko kahvi valvottaa, tai sitten ei. Mieheni voi vedellä kannullisen iltakymmeneltä ja no problem.
Olisi sosiaalisesti mukava hetki napata kupillinen illallakin miehen seurana. Joskus tekisi mieli, mutta kun ei pysty. Ratkaisuna kofeiiniton? No kokeilin Senseo-kahvityynyjen kofeiinitonta versiota, mutta se oli niin pahaa ettei sitä erkkikään juo.
Mieluummin sittenkin iltatee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti