Juhlinta- ja aiheruuhka kalenterissa
Kaikki tapahtuu marraskuussa yhtaikaa, tai siis 10. ja 11. marraskuuta. Ei jaksa kaikkea juhlia ja ajatella ja kaikkeen varautua. Suomeen on keksitty isänpäivä muka marraskuussa; muissa maissa se on esim. kesällä. On Sint Maarten / Sankt Martin Saksassa ja Hollannissa ja lapset laulavat kadulla kulkueessa. Karnevaalin aloitus, humppahittejä ja kaljaa tilaisuuksissa Venlossa ja Maastrichtissa. Ensimmäisen maailmansodan lopun muistelupäivät. Jaaha, Belgiassa näkyy olevan oikein vuosittainen Aselevon päivä varmastikin tähän liittyen. Laskisivat vaan jo ne aseensa. Kristallnachtin ja juutalaisvainojen muistelu. Joku keksi juuri vielä jonkun uuden juhla-, teema- tai liputuspäivän siihen samaan syssyyn. Eipä ollutkaan vielä ruuhkaa.
Fööni eli hiustenkuivain
Ostimme föönin. Historiallinen teko. Tulin siihen tulokseen, että tarvitsen sen sittenkin tähän kolmen sentin tukkaan. On vähän tyhmää laittaa päähän aamulla suolasuihke, sitten mennä alakertaan syömään aamupala ja pakkaamaan käsilaukku ja siinä noin puoli tuntia kuivatella hiuksia pelkästään oleilemalla. Kaiken jälkeen viimeiseksi voin laittaa kampauksen kuntoon, että aha, nyt tämä aine on kuivahtanut ja voin haroa tukan paikoilleen.
Normaali ihminen laittaisi sen aineen ja föönaisi minuutin ja tekisi sen kampauksen samantien.
Halusin normaali ihmiseksi. Tällä kertaa. Tässä asiassa. Ehkä tapojeni vastaisesti. Joskus siinä voikin ollakin ideaa, siinä mitä normaali ihminen tekisi.
 |
| Kampausepätoivoa työpaikan vessassa. (Kuulostaa vähän leffan nimeltä tyyliin Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa.) |
Yhtäkkiä mieskin oli sitä mieltä, että hänkin käyttäisi fööniä. Käyttää kuulemma kuntosalillakin. Joten miehellä halusi olla mielipide, millainen on hyvä, ja laite piti valita kompromissina. Anna mun kaikki kestää.
Mutta onnistui se. Kriteerit taisivat olla:
a) teho, ettei ole pelkkä ”lehmän hönkäys” (hauska käsite, jonka opin viime bloggaajamatkalla)
b) ei saa olla liian painava hökötys pitää kädessä hauiksella jumpaten aamuvarhain pään päällä
c) tarpeeksi pitkä sähköjohto, ettei etäisyydestä töpseliin tule heti ongelmaa
d) kätevä ja tukeva käynnistysnappi, ei liikaa nippeleitä
e) ei tarvitse olla mitään erikoista monimutkaista
f) mutta ei niin halpa, että hajoaa hetimiten laaduttomuuteensa
Sitten tarvittiin oikeastaan peili yläkerran käytävälle. Koska meillähän on niin pervo kylppäri, että siellä ei ole ollenkaan töpseliä, enkä aio jaksaa vetää sinne jatkojohtoa joka kerta rullalta aamuseitsemältä, jotta saan föönata.
Improvisoin salaisesta varastostani pikkupeilin (kappas, tuossa metrin päässä nurkassa onkin joutilas peili arkistoituna seinän ja lipaston välissä) ja vaihdoin sen yhden kehystetyn piirustuksen tilalle naulaan seinään, joskin liian alas. Siinä kykin toistaiseksi. Käyttääkö mies fööniä? Ei. Ei kertaakaan. Minä käytän, lähes joka aamu.
Tukastani tulee ongelmallisen pitkä kolmeksi seuraavaksi viikoksi. Jotenkin kampaaja jätti sen ekstrapitkäksi tällä kertaa. Siitä tulee valtava seuraavaan käyntiin mennessä. Hyvä, että on se fööni edes. Ostin myös pinnejä, jos sitä pitää laittaa kuriin.
Sushia sushimaha täyteen
Olin työillallisella japanilaisravintolassa, joka oli niin mainio, että sinne pitää mennä vielä mieheni kanssa syömään. Valtava valikoima susheja ja ruokia.
Aivan nerokas systeemi. Pöytä klikkaa tilauksensa kuvastosta elektronisesti tabletilta ja keittiö ryhtyy hommiin. Jokainen henkilö saa tilata 5 suupalaa per kierros, enintään 5 kierrosta peräkkäin 2,5 tunnin aikana. Ruualle on könttäsumma, juomille hinnat.
Kaikki tilatut sushit ja pikkuruuat tulivat hyvin nopeasti, ja täydellisen oikein. Mitään ei unohdettu eikä mitään joutunut odottamaan kauan.
Tarjolla oli 90-prosenttisesti sama setti kuin meillä Venrayn japanilaisessa. Emme vain enää kestä siellä, kun ne sekoilevat lopullisen fataalisti niiden listojensa kanssa. Siellä rastitetaan kuulakärkikynällä paperille ja joka kerta vallitsee hirveä kaaos. Joskus ruokien tuloa saa odottaa yli tunnin, joskus kaikki meidän ruuat on viety johonkin eri pöytään emmekä me saa mitään, joskus me saamme muiden ruokia, joskus me saamme osan muttei kaikkea, ja aina kestää kauan.
Seuraavaksi menemme kyllä Venloon, tämä on täydellinen paikka. Kaikki on herkullista ja kaikki toimii; Izumilta puuttuu Shusuin jokainen virhe.
Lopuksi työporukassa tuli kuuluisa kysymys. ”Jaksaako joku vielä jälkiruokaa?” Mainitsin sen lapsuuden vitsin, että "jälkiruualle on oma mahansa”. Sille naurettiin kovasti.
Sehän oli nerokas tarina lapsena. Että "puh, mä olen kyllä ihan täynnä, en jaksa enää makaronilaatikkoa – mutta jos on jätskiä tulossa niin tottakai sen vielä syön." Jälkkärille on oma mahansa, eli kylläisyyden tunne ei päde, jos kyse on makeista herkuista. Eri kapasiteetti.
Nyt konsepti elää jo omaa elämäänsä työkavereilla. "Onks sun neljäskin maha jo täynnä?” ”Tuliko sushimaha täyteen?”
Tiput
Aloitettiin pihalintujen ruokinta eli pystytettiin lintulauta. Alkoi kylmä jakso, yöpakkasta, joten autetaan niitä nyt sitten saamaan energiaa. Minuutti pystyttämisen jälkeen lintulaudalla istui harakka. Kaksi minuuttia sen jälkeen oli talvehtiva peippokoiras syreenissä katsomassa. Ja kolmen minuutin päästä punarinta. Myöhemmin iltapäivällä sen löysi talitiainen ja sinitiainen ja vielä myöhemmin varpuset. Oikein hyvä menestys.
 |
| Korttelikissakin löysi lintulaudan. Niin, ”mihin kummaan ne kaikki linnut katosivat kun minä tulin pihaan?” |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti