Ostoksilla Eindhovenissa. Piti käydä Ikeassa, joka on täältä niin ärsyttävän maantien ja pitkän matkan päässä, että välillä kuluu 2 vuotta ennen kuin sinne lähdemme.
Tiedän, verrattuna Suomeen kaikki Hollannin etäisyydet ovat naurettavan lyhyitä. Mutta kun sinne pitää ajaa kuitenkin tunti, niin se on maassa, jonka maksimileveys on noin 200 km, aika pitkä aika. Useimmilla hollantilaisilla on huomattavasti lyhyempi matka lähimpään Ikeaansa.
Meidän pitää ajaa ryömien keskeltä Helmondin kaupunkia ja sen seitsemäntoista liikennevalon läpi, jotka ovat aina punaisella, ja sitten puskea ruuhkaisten Eindhovenin laitamien läpi. Tai sen välttääkseen pitäisi lähteä monenkymmenen kilometrin kiertotietä moottoritien kautta, jolla yleensä jumittaa yksi Hollannin pahimpia ruuhkasumia.
Kun kerran Ikeaan lähtee, voi samantien käväistä myös Eindhovenin keskustassa. En pysty turistillisesti suosittelemaan Eindhovenia, Philips-tehtaiden perustamiskaupunkia, koska keskustassa on pitkälti aika rumia betonitaloja. Hollannin syvässä etelässä asuessani totesin, että vanha kaivoskaupunki Heerlen on ”helevatun ruma”, mutta eipä Eindhoven siitä paljon pane paremmaksi.
Mutta siellä voi käydä ihan oikeassa tavaratalossa, taikka oikein kivassa kirjakaupassa. Tai Apple-kaupassa tai MediaMarktissa eli miesten elektroniikkaparatiisissa, tai kaikissa ketju-vaateliikkeissä, jos niihin on tarve. Tai kunnon isossa askartelu- ja taidetarvikekaupassa, jollaista ei meidän kylällä ole.
Ei Eindhovenia ilman Blobia. Blob on keskusaukion kuplanmuotoinen futuristinen kaupparakennus. Blobia puhdisteli juuri mies harjan kanssa nosturista käsin.
Ja aukiolla kuului kopsuntaa... mikäs heppa se sieltä tulee... kaksi ratsupoliisia! Onkohan noita Suomessa olemassakaan? Ymmärtäisin, että hepat voivat olla käteviä mellakkapoliisin käyttämiä rauhoitusvälineitä, jos vaikka paikallisen PSV-joukkueen huligaanimpia faneja kulkee kaupungissa jalkapallo-ottelun jälkeen.
Tavaratalossa joulumaailma valmiina ja tekojoulukuuset valkokuurassa ja makean värisesti koristeltuna.
Löysinpä taas eri kaupoista lahjoja itselleni, kuten aina... törkeästi, vaikka muille etsin.
Ikeasta hankittiin ennen kaikkea kärryllinen ruokaa, pakastetta ja muuta. Nyt on skandinaavista juhlaa, kun saa sunnuntaisin taikoa esiin rieskaa tai pakastekorvapuustin ja kypsentää sen uunissa kahvileiväksi. Tai sulattaa vaaleanpunaisen prinsessaleivoksen.
En aina tiedä, miksi tulin kirjoittaneeksi ostoslistan hollanniksi. Mieheni ei kuitenkaan saa selvää käsialastani; yhtä hyvin voisin vetää suomeksi.
Meillä ei haukkuja säästellä miehen kanssa, siis tarkoitan huumoria. Olemme ottaneet omaksemme sen naljailun, kun jossain vaiheessa Holannissa oli muotia vastata ihan mihin tahansa lauseeseen ”ite oot se ja se” esineen nimellä, joka oli lauseessa mainittu. Näin: ”Pitää tehdä veroilmoitus.” -”Ite oot veroilmoitus.” Tai ruokakaupassa: ”Nyt näillä on joku ihme kalkkunaleike tarjouksessa.” -”Ite oot kalkkunaleike!”
Nyt sain kunnian. ”Siel olis sitte pakkasessa se prinsessaleivos mahdollisuutena tänään.” -”Ite oot prinsessaleivos.” -”Oi, ihan totta, oonks mä?” -”Joo.”
Ihan kohteliaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti