Suomi viisuihin ja torille. Ääks! Nyt tulee jännää. Mikä kuudesta kandidaatista lähetetään euroviisuihin? Ne julkistettiin jo aikaa sitten. Täältä Ylen sivulta voi kuunnella kaikkien kappaleet. Valinta tehdään ensi lauantaina.
Yleisesti täytyy sanoa, että mitään ihan kamalaa kappaletta ei ole joukossa. Laatu on aika hyvää. Kaikissa kuudessa on potentiaalia. Ei mitään näistä tarvitsisi hävetä, vaikka lähettäisivät minkä tahansa. Ja se on jo saavutus!
Kuulemma Yle haki prosessiin mukaan YleX:n eli nuorta polvea uudistamaan tyylilajeja, ja se näyttää olleen hyvä veto. Nostaa uskottavuutta.
Tietysti ihan jokaisen täytyy vielä todistaa, miten kappale sujuu livenä laulettuna (ja miltä show näyttää lavalla). Se voi vielä muuttaa paljon. Voi vielä tapahtua kauheita.
Erika Vikman: Cicciolina
Huh, mikäköhän tästä tulee. Huomaan, että tämä onkin salaa hyvä. Vaikka voisi kuvitella, että tämä on tällä teemalla nolo ja mauton, niin joku näissä kasaridiskoharmonioissa kiehtoo. Kitsch ja camp, mutta toisaalta niin hyvää diskohumppaa, joka vie mukanaan. Ja kumminkin tyylikkäästi toteutettu.
Tämä hymyilyttää jollain pervolla tavalla. Eikä pelkästään myötähäpeän kautta. Eli herättää tunteita. Ja se on sinällään aina hyvä merkki.
Ja kansainvälisissä piireissä suuri osa pitää tästä kovasti ja on siitäkin ilahtunut, että kappale lauletaan suomeksi. Eli ei tämä ole mikään suomalaisten oma junttijuttu, vaikka vastustajat niin sanovat. Huumorilla otettuna tämä on hauska ja menevä, viihdettä.
Suhtauduin ensin epäillen, mutta täytyy sanoa, että seison Cicciolinan takana tukevasti, jos se lähetetään. Melodiassa on suomalainen sielu. Siihen voi rakastua.
Catharina Zühlke: Eternity
Oi, nyt löytyi Suomelle viisu. Tämä iskee. Tai siis en välttämättä tykkää diskojumputusballadeista, mutta tämä on silti hyvä. En yleensä tykkää siirappisen kliseisistä sanoista, mutta silti tämä koskettaa.
Joo, tässä on paloja nyysittynä eri hiteistä, jotka antavat sille nykyajan tatsin ja muistuttavat vähän siitä sun tästä, mutta ei sekään minua haittaa. Tämä on silti oma sävellyksensä.
Tämä on paljon dynaamisempi kuin muut kandidaatit. Tässä on hyvin erilaisia osioita ja rytmejä, ja melodiaa. Ja jänniä erilaisia saundeja.
Vaikka tämä on lajityypiltään vanhanaikainen, niin minusta tämä on kelpo sävellys, joka innostaa.
Itse asiassa tämä ei paljon järkiperusteluita kaipaa, koska itkin koko biisin alusta loppuun. Jokin koskettaa. Ja tämä toistuu. Ei ollutkaan vain aamuvarhainen mielenhäiriö, vaan se itketti toisellakin kerralla. En tiedä, mitä tapahtuu.
Sansa: Lover view
Ihan jees. Avaruusmusiikkia. Mutta kun tämä on tällainen lounge-ambient-pätkä niin kysymys on, että miten se toimii katsottava biisinä lavalla, huomion keskipisteessä. Biisiesityksenä ja esitysbiisinä. Vähän taustamusamainen.
Aika jännä kyllä, pulputtava ja rauhallinen.
Sanat ovat sen verran sekavaa lyriikkaa, etten ihan tajua kokonaissanomaa. ”Mikä hiton Apollo? Tekee mitä?”
Aksel Kankaanranta: Looking back
Ihan jees myös. Nykyajan tyylilajeja seuraileva ja tyylikäs. Mutta ehkä koukku puuttuu, joku minkä muistaa, tai joku kohokohta. Kertosäkeessä on kyllä ihan hyvä pikku melodia.
Pysyy aika tasaisena rakenteeltaan. Tunnelmallinen. Uskottava.
Tika: I let my heart break
Vähiten minua innostaa Tikan balladi. Tämä on nyt kyllä mielestäni liian vanhanaikainen perusballadi.
Laulaa hyvin, miellyttävä ääni, mutta kappale on kertakaikkiaan tylsä ja keskinkertainen.
F3M: Bananas
Tyttöbändi. Aiheena ryyppääminen ja kännisekoilu Helsingin yössä. Ei tällaista teinijuttua, pliis. Ja tämäkin on huomattavan tasapaksu rakenteeltaan ilman kohokohtia, ja toistaa itseään paljon. Tasapaksu banaanipötkö.
Se, että kappale valuu eteenpäin ilman että tulee koukkua tai vahvaa kertosäettä tai muutosta tai jotain ihan erilaista, pätee mielestäni neljään kandidaateista.
Cicciolina jyrää kuin höyryjuna voimalla eteenpäin, siinä dynamiikkaa tarpeekseen, se on niin nopea ja reipas. Ja Eternity vaihtelee kovasti osioidensa kesken. Nämä kaksi ovat suosikkejani.
Minun järjestykseni:
1. Eternity
2. Cicciolina
3. Looking Back
4. Lover View
5. Bananas
6. I let my heart break
Kun kuuntelen Cicciolinaa, itken ja nauraan samaan aikaan. Se on niin bailaus diskobiitti, sillä saisi kyllä bileet aikaan viisuissa. Liput liehumaan ja pyrot siihen kohtaan kun biitti palaa.
Catharinan balladin kohdalla pelkästään itken; Cicciolinan kohdalla itken ja nauran. Kumpi on parempi? Viime vuonna voitti sellainen, jota itkin alusta loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti