sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Hypermodernia digitunnistautumista

Työkaveri kertoi aivan kullanarvoisen vinkin, uskomatonta. Sairaalan nettisivulla voi kirjautua omalle sivulleen ja sieltä löytyy kaikki sun aineisto ja kokeiden tulokset! Kaikki mitä olet siinä sairaala(ryhmittymässä) tehnyt, poliklinikalla ja verikokeissa myös. Siis sittenkin omakanta fi -tyyliset tulokset itse luettavissa! Mahtavaa.


Tässä on ollut aina se suuri ero tähän mennessä: Suomessa lääkärinlausunnot ja kaikki annetaan potilaalle luettavaksi, ja voit seurata omia veriarvoja ja kaikkea pilkuntarkkaan, täysin avoimesti. Täällä taas muistan esim. sen kun kerran mittautin kolesterolin ja lääkäriasemalta vastattiin vain, että se oli ”hyvä”. Yritin kysyä tulosta tarkalleen, numeroa, ja ne eivät suostuneet sanomaan muuta kuin ”normaali”.

Minua on ärsyttänyt se nyt 10 vuotta, etteivät ne kerro mulle mun numeroa. Nehän on mun omat tiedot, mun data, mun tulokset, miksi ne pitää multa salata? Saksalaiset sanoivat, että Saksassa on pitkälti sama meininki: omat tulokset pidetään potilaalta ikään kuin salassa, niitä ei tosta vaan kerrota. Kuinka tyhmää.

Mutta tässä on nyt oikein iso askel suomalaiseen avoimuuteen päin. Tässä joutuu jo perumaan joitakin sanojaan Hollannin systeemistä.

Pervoa on vain se, ettei kukaan ole kertonut minulle tämän nettisysteemin olemassaolosta millään käynnillä. En ole nähnyt siitä tekstejäkään sairaalassa, vaikka yleensä luen paljon ympäristöstäni. Eli tieto puuttuu.


Löysin sieltä sitten raportin silmälääkärikäynnistäni sekä jo unohtuneen allergiatestin vuodelta 2008. Ja siellä on mun nenäpattileikkaus ja iholuomitarkistus. Mutta se vanha kolesteroli puuttui, ehkä se oli lähetetty jollekin muulle klinikalle. Ei tämä siis ole mikään Suomen veroinen valtakunnallinen juttu kuitenkaan, vaan sairaalakohtainen eli sikäli puutteellinen.

Pieneks vinkiks: älä heti usko eri maan hemoglobiinimittauksen tulosta, jos olet tottunut ajattelemaan Suomen asteikolla. Täällä kun näet luvun, voit pelästyä olevasi pahasti aneeminen. Suomessa se on g/l, Hollannissa mmol/litra. Millimoolit saa grammoiksi kuulemma kertoimella 1,61.



Tänne omalle sivulle piti kirjautua digitaalisella henkilötunnistautumisella. Siinä taas Hollanti on aika hyvä. Valtakunnallinen yleismaailmallinen moneen viranomais- ja muuhun asiaan kelpaava digikirjautuminen on nimeltään DigiD ja se on olemassa myös puhelinsovelluksena.

Aktivoin uuteen puhelimeeni DigiD-appin. Ensimmäiset yritykset sohelsin, koska en osannut käyttää SMS:ää. Tai siis muutenkin ärsyttävää, kun kesken sen sovelluksen pitää hypätä viesteihin katsoakseen välttämättömän varmistuskoodin, ja sen jälkeen se sovellus on kadonnut puhelimen ruudulta kokonaan.

Mutta siinä katsoin sitä tekstiviestilistaa, joka oli täynnä niitä saman tahon entisiä koodiviestejä, ja luin siitä ekan ylhäältä. Väärin. Ilmeni, että uusin on alhaalla ja piti selata listaa ihan alalaitaan saakka; olin kuvitellut, että ylin on uusin. Ja sittenkin, jos osaan katsoa alalaitaa, huomaan, ettei lista olekaan automaattisesti alimman kohdalla, vaan saatan nähdä toiseksi uusimman viestin ja pitää tajuta skrollata siitä vielä alemmas.

Blokkasin itseni sitten vartiksi systeemistä, koska näpyttelin vain vääriä koodeja. Persus. Tietokoneellakaan en päässyt sisään, koska sekin oli lukossa. Ja kaikki ne kirjautumisen vaihtoehdot ja sovelluksen aktivoinnit tarvitsevat SMS-varmistusta, ja jos viestiä joko ei tule tai on liian tyhmä lukemaan sen kuten minä, ei koskaan pääse viranomaissivulleen katsomaan esim. labratuloksiaan.


Kun vihdoin sain appin toimintakykyiseksi, se oli että jaaha, haluaisin myös skannata mikrosirun lukijalla henkilökortin, passin tai ajokortin. Laita NFC päälle. Ja pidä korttia vasten puhelimen takapintaa. ”Piip... luen... tilulii... odota kun haen tietoja...” Dsiisös, se luki siinä livenä mun ajokortin mun puhelimen kautta. Nyt meni avaruusteknologiaksi ja rakettitieteeksi.

Tämä on jo aika hypermodernia. Tämä on Hollannin valtion virallinen tunnistautuminen ja tällaisen ne ovat sinne osanneet ohjelmoida. Aika hyvin.

Ja muutenkin se perustunnistautuminen verkkosivulle puhelinsovelluksen kautta menee niin, että pidän kännykkää kohti QR-koodia ja se skannaa sen kamerallaan ja sanoo PIIP ja nettisivu kirjautuu.

Ja pankkiin menen puhelimella nykyään sormenjäljellä! On se hurjaa.



2 kommenttia:

  1. Minusta tuntuu, että nuo tuntemattomat saksalaiset eivät ole täysin "im Bild" tai eivät ole käyneet muutamaan vuoteen Saksassa lääkärissä. Parisen vuotta sitten tulivat voimaan uudet Datenschutzbestimmungen. Asia on niin päin, että minulta ei salata mitään, vaan päin vastoin hallitsen itse täysin omia tietojani. Voin salata tai antaa luvan lähettää tietojani sairaalasta tai erikoislääkäriltä omalääkärilleni. Tutkimusten tulokset saan käteeni paperilla.Tuntuu kai suomalaista "vanhanaikaiselta", mutta varma on varmaa. Tarkemmin ei tässä kannata selittää.

    VastaaPoista
  2. Paperilla. Okei, hyvä sekin. Kunhan saa ne tulokset. Täällä olen apteekissa ja lääkärillä täyttänyt ahkerasti kaikkia lupalappuja, että saavat jakaa tietoni muiden lääkäreiden ja sairaaloiden kanssa; sehän voi juuri olla tärkeää ja auttaa asioiden ja terveyden hoidossa.

    VastaaPoista