Juhlapäiviä rennosti

Mieheni kaikkina muina päivinä: ”Äh, lopettakaa koko monarkia, turhaa menoa vaan kuningashuoneesta eikä mitään hyötyä.” Mieheni Kuninkaanpäivän aattona ruokakaupassa: ”Hmm, haluan kyllä oranssin leivonnaisen Kuninkaanpäivän kunniaksi.” Mieheni Kuninkaanpäivänä: kaukosäädin kädessä etsii kanavaa, ”missä se suora lähetys on hei? (Haluan nähdä Wim-Lexin ja Maxin!)” -”Eikö ne sanoneet, että kahdeltatoista alkaa?” -”Ai jaa höh, vasta kahdeltatoista.”

Wim-Lex ja Max on tietysti leikkimielinen nimitys Willem-Alexanderille ja Máximalle. Kuninkaanpäivänä koko kuninkaallinen perhe kiertää jotakin määrättyä Hollannin kaupunkia tai pikkukylää, osallistuu siellä peleihin ja leikkeihin, katsastaa mininäyttelyitä joita on pystytetty kaduille, kuulee paikallisista aktiviteeteista ja perinteistä, saa minikonsertteja eri aukioilla ym. Ja tapaa kansaa, vilkuttaa ja ottaa selfieitä joidenkin onnekkaiden kanssa. Koko homma monen tunnin lähetyksenä telkkarista.

Oransseja leivoksia kaupassa.

Oranssikuorrutteisia tuulihattuja.

Poffertjes-letut ovat hyviä, mutta en ymmärrä suolaista juustovarianttia niistä. Outo.

Keskustassa oli meilläkin hulinaa, terassit täynnä, musiikki soi ja kalja virtaa. Me emme yleensä etsiydy sinne. Mutta kävin lopulta kaksi kertaa pyöräilemässä. Ensin tajusin, että allergianenäsuihkeeni on lopussa NYT. Ei sieltä tulekaan mitään enää ulos. Juuri seisoin myös marketissa lääkehyllyllä toteamassa, että siellä ei myydä sitä lajia, jonka minä haluan. 

Pitäisi hankkia se muualta. Mutta milloin muka? Apteekit ja kemikaliot sulkevat viikolla niin nopeasti, etten ehdi sinne töiden jälkeen. Pitääkö nyt lähteä keskustaan, vaikka on Koningsdag? Pitää kai. 

Pyöräilin sinne, ja väkeä oli. Porukoita käveli ja pyöräili keskustaan oransseissa koristeissa ja aukion terassit näyttivät jo hyvin täysiltä. Mutta ostoskatu oli normaalihkosti auki ja sain ne suihkeeni.

Illalla kävimme vielä pyöräretkellä kun oli lempeä auringonpaiste ja miellyttävä lämpötila. Ohut takki riitti. Lampaita puistossa isoine karitsoineen. Keskustassa mökä lisääntyi ja kuului 80-luvun diskoa.

Pääsiäislauantaina lähdin kävellen hakemaan parsaa maatilakaupasta. Jonoa siellä kuitenkin oli odotettavissa. Oli mitä hienoin auringonpaiste ja kevätaamu. 

Jono riitti tietysti ulos asti. Sesonki alkaa juuri, kaikki innostuvat parsasta, ja halusivat pääsiäisenä kokata jotain hieman hienompaa ja erilaista, mihin parsa sopii hyvin. Joten siellä olivat kaikki. Ja kauppahan on sisustettu aivan uudelleen vuosi-pari sitten, eli sisällä on paljon tilaa, jossa jono vielä kiemurtelee vihanneshyllyjen välissä. 

Laareista voi valita oman lempilaatunsa ja kilohintansa. Ja saa minkä määrän tahansa haluaa. Joka kuoritaan heti odottaessa tuoreeltaan.

Ilahduin kaikista paikallistuotteista. Sieltä saa nykyään monta lajia vihanneksia ja hedelmiä ja osa niistä tulee ihan lähikylistä. Joku perunanviljelijä valmistaa samantien ranskalaisia, joita myydään pakasteena. Maitotila tarjoaa kylmiöstä jugurtteja ym. Mansikoita saa myös, kastikkeita ja marjamehuja.

Jip tutustuu parsaan.

Juustokuorrutettua parsaa lohen ja perunoiden kanssa.

Sitten oli taas sushin aika, miehen sukulaisten pääsiäisillallinen tutussa laaturavintolassa. Vähän katkeilevaa keskustelua, kun koko ajan tulee ruokakulhoja, joita pitää jakaa ihmisille ja kysellä, kuka tällaisen tilasi. Mutta kivaa oli ja ruuat taas erinomaisia.

Banaanisushi. Se en ollut minä! Ananaksen pizzassa hyväksyn, mutten tätä.

Mini-poke bowl

Paluumatkan auringonlasku.

Pashan teko oli sikäli hauskaa, että Jip haistoi rahkan. Sekoittelin sen perjantai-iltana ja Jip tuli hyrisemään, että ”rahkaa mulle”. Annoin pikku nokareen. Kun sunnuntaina kumosin pashan, Jip tuli taas heti: rahkaa, voita, kermaa... kaikki maistuisi. Katsoin, kuinka pitkälle se menee toimissaan, jos annan sen tutkia liinaan pakattua pasharuukkua. No, pitkälle. Haisteli liinaa ja alkoi nuoleskella sitä. Nauroin hulluna. Jip syö astiapyyhettä. 

Päätin uskaltaa alkaa editoida uutta kirjaani. Täytyyhän se sarjan viimeinenkin saada ulos jossain vaiheessa. Löysin arkistosta melko valmiin kässärin, joka tarvitsee vain editoinnin. Materiaali on jo hyvin valikoitu ja kunnossa. Tämä etenee kyllä jouhevasti kun vain jatkan. Vielä pari teknistä rundia ja sitten olisi sellaiset pienet seikat kuten: Mikä hitto sille nimeksi? Ja: mistä minä revin kansikuvan ja millainen sen pitäisi olla?

Atsaleat pölähtivät kukkimaan etupihalla ja takapihalla.

Kello 4 yöllä Janneke halusi silityksiä. Kello 6 Janneke kiipeili eri paikoissa ja hyppäsi ikkunalaudalle ja työnsi verhon sivuun niin että aamun valo paistoi suoraan nukkuvan silmiin. 

Kamoon. Mitä se on koko yön hereillä nykyään. Ennen sentään oli aika rauhallista. Toivon, että sen vuorokausirytmi palautuu.

Janneke hiipii.

Janneke plösähtää. Suuri saalis, leikkinauha, on tuotu yläkertaan.

Mau. Tämä on mielenkiintoinen kaappi.

Janneke janoaa seikkailuja. Esim. kattilakaapissa.

Seuraavana aamuna nukuin hyvin. Ehkä sen takia, että laitoin lopulta korvatulpat, koska ulkoa alkoi kuulua taas lähitalojen kattotyömaan ääniä. Siellä ladataan oikein korkealla nosturilla tarvikepaketteja kadulle. Vastapäätä on nyt ikkunanpuitteetkin vaihdettu ja siellä oli tuotu valkoisia tuuletinlaitteita tasakatoille eli niitä hybridilämpöpumpun ulkopömpeleitä asennettavaksi. Kokonaisremppa sittenkin.

Janneke oli ehkä rauhallisempi. Tai ehkä juuri niiden korvatulppien takia en kuullut, mitä se räyhäsi, eheh.

Janneke haistaa kotiin tuodun sushin.

Hemmetin hemmotellut eliittikissat. Mieheni hankki niille kokeeksi kallista merkkiä märkäruokaa, ja nyt ne syövätkin annoksensa loppuun ja lautasen tyhjäksi. Nykyinen ruoka kelpaa vähän huonosti ja lisäksi Janneke on kokonaan lakannut hyväksymästä sen kana-varianttia. Vain muut kolme makua kelpaavat. 

No nyt sitten on luksusmerkki, niin juu kyllä käy oikein hyvin. Tulee vähän kalliimmaksi, jos siirrymme siihen. Pitää vielä kokeilla sen eri maut, ovatko ne kaikki hyväksyttäviä. Toisaalta kissat elävät 90-prosenttisesti raksuilla ja tarvitsevat vain kerran päivässä pienen annoksen märkäruokaa. Ei sitä paljon mene.

Jip tarkistaa ostokset.

Laitoin Youtubeen uusimman kissavideokoosteen viime kuukausien seikkailuista: https://www.youtube.com/watch?v=eqRnQmlMc5g