Naisten viikonloppu

 

Huh, olipa viikonloppu. Olin toista kertaa vuosittaisilla Suomalaisen Naisen Päivillä. Tällä kertaa kävi tuuri, sillä ne pidettiin melkein naapurissa Parkhotel Horstissa. Paikka vaihtuu joka vuosi. 

Vaikka ne pidetään Hollannissa, osallistua saa mistä maasta tahansa, jos vain jaksaa matkustaa paikan päälle. Naisia tulee vaihtelevasti esim. Saksasta, Englannista, Luxemburgista, Belgiasta ja Ranskasta saakka. Osallistujia oli tällä kertaa 80. Tietoja löytyy nettisivulta naisenpaivat.nl tai vaikka instagramista tililtä naisenpaivat.

Kissa auttaa aina pakkaamisessa istumalla vaatepinon päällä.

Kissa, apua, ethän istu kynsien kanssa sukkahousujen päällä? Kyllä???

Viikonloppu täynnä ohjelmaa. Parkhotel Horst oli neljän tähden hotelli, siisti ja moderni. Meillä oli kokonaan alakerta käytössä torina ja luentosaleina. Komeasti sieltä näkyy pikkujärvi ikkunoista ja kimaltelee auringossa. Minulla oli iso huone ja kulmassa miniparveke. Hiljaista ja äänieristettyä yöllä.

Alakerrassa tapahtuu.

Komeat sohvat vastaanottoaulassa.

Kokoontuminen yhteiskuvaan.

Hotellihuone.

Lotta-Sofia Saahko oli lennätetty Suomesta esitelmöimään ja hänellä oli koskettava oma tarinansa. Ostin häneltä ”Koti kulttuurien välissä” -kirjan tilaisuuden jälkeen, sen henkilökohtaisimman muistelun kasvamisesta eri maissa. Työpajoja oli tarjolla ja lauantaina ehti osallistua kahteen perättäiseen. Opin hormoneista ja hyvinvoinnista ja jaoimme toisillemme stressinpoistovinkkejä.

Tällä kertaa iltajuhlan pukeutumisteemana oli Linnan juhlat. Siinä sai käyttää luovuutta ja olla vaikka myös historiallinen linnan neito ym. Oman asuni sain yhdisteltyä omasta vaatekaapista. Vihreä mekko oli itse ommeltu, ja jotta sain aikaan pitkän juhlapuvun, laitoin sen alle vihreän rimpsuhameen, joka sopi hyvin yhteen. Sitten haalin kaikkia romanttisia hörsöilykoristeluja asusteiksi eli ihanat silkkihuovutetut rannelämmikkeet ja leijuvan sifonkihuivin, jota ei paljon arjessa tule käytettyä.

Ravintolasalissa, joka oli koko aula vastaanoton takana, oli aika paha akustiikka eli mökä, kun 80 naista huutaa yhtaikaa. Niin se taitaa aina olla, oli millainen ravintola tahansa, joka on tupaten täynnä. Oli hyviä keskusteluja.

Valtavasti jutteluja monista aiheista sekä lounaalla että illallisella. Mielenkiintoisia kokemuksia ja reissuja ja muuttoja on kaikilla takana, ja ammatteja ja yrityksiä. Voi että.

Musiikkia oli moneen otteeseen: Finlandiaa haitarilla illallisen välissä, Trio Nostalgia soitti vanhoja iskelmiä ja klassikkoja; Satumaata laulettiin mukana. Ja Letkajenkka mentiin ja totesin, että hyppely on ihan hirveää kardioliikuntaa eli hengästyn hyvin nopeasti. Siis jos haluan nopeaa tehokasta kotijumppaa, niin tee pari jenkkaa.

Diskossa tuli testattua, sopivatko uusin Erika Vikman ja KAJ tanssilattialle, ja sopivathan ne. Lisäksi hoilattiin Heili Karjalasta ja paljon muuta. KAJ:n saunabiisissä kuuluu kunnon kaiutttimilla basso, että ruotsalaiset tuottajat ovat sinne kyllä taikoneet toimivat rumpukoneet mukaan, mikä tekee siitä houkuttelevamman kuin pelkkä humppa. Cha cha cha toimi myös edelleen.

Hankalaa hengityselimilleni, että minun tulee huudettua mukana sanasta sanaan noita tutuimpia biisejä, samalla kun tanssin. Intensiivistä urheilua. Tiskiltä sai onneksi heti valmiina vesilasin kun tarvitsi sen hengästymiseen. 

Kaikkia suomihittejä en toki tunne, siis niin että niistä olisi emotionaalinen muistijälki. Silloin joskus 90-2000-luvulla en paljon kuunnellut mitään räppejä enkä mitään Cheekin Sokka irtejä. Lisäksi Kaija Koo on aina mennyt suoraan minun ohitseni. Enkä ollut enää pitkään aikaan ollut Suomessa silloin kun PMMP oli suosittu.

Kesken Dingon Levottoman tuhkimon menivät sähköt DJ:n pöydästä eli tuli hiljaista ja diskovalot sammuivat. Verhon takaa tuli henkilökunta, että sori, se olin minä. Olivat yrittäneet kytkeä jotain salin laidalla. Odotellessa aloimme laulaa itse sitä Dingoa ja hoilasimme tanssilattialla keskenämme keskeiset palat.

Paikalla oli myös saatavilla Suomi-karkkeja, ja Fazerin levyt myytiin kokonaan loppuun, samoin harvinaiset mignon-munat. Salmarin minipullot toivat Suomi-tunnelmaa diskoon. Ilmaista viinaa ei ole... paitsi on. Sponsoribägissä oli Kyrön gini 5 cl.   

Sunnuntaina oli sitten varsinainen myyntitori käsityöläisille ja yrittäjille. Hauskaa, että taas muutama uusi lukija löysi kirjoistani oman kiinnostavan teemansa ja samaistumisen kohteensa. Juteltiin ysärimenneisyydestä ja 80-luvusta. 

Tuli vähän kuiva kurkku siitä kun piti olla kovaääninen ravintolassa, ja loput siitä kun huusi ja tanssi diskossa täysillä. Käheä ääni aamulla, ja kurkkukipua yöllä. Aika rankkaa siis.