Eksoottiset eväät

Oli reipas lauantai. Käytiin ruokakauppa, kokattiin. Pyyhin pölyjä, pesin pyykkiä, imuroitiin yhdessä verhot ja kissantorni. Tyhjensin ruokapöydän, pyyhin sen, laitoin pöytäliinan ja valitsin pääsiäiskoristeet asetelmaan, kissankestävät. 

Aina kun näen lasihelmin kirjaillun kukon, ajattelen, että ”helmikana”. Sitten ajattelen, että tämä on kyllä kukon siluetti, joten mikä se sitten on, helmikukko?

Aina kun näen puisen pupufiguurin, ihailen, että siihen on yhdistetty kerralla kaikki kolme pääsiäisen eläintä: pupu, tipu ja lammas. Pupulla on käsissään pieni keltainen tipu, ja sille on liimattu lampaan villaa takiksi. Pupu lammasten vaatteissa! Outo keksintö oikeastaan.

Otin myös sopivasti olohousuiksi pyjamahousut, joissa on pupukuvioita. Pupu pöksyissä!

Vanhan kortin lentävä kreisipupu on aina hauska.

Kokosin varastoon laitettavaksi pipot, paksut kaulaliinat ja lapaset. Jätin vielä ohuita kaulaliinoja ja käsineitä: seuraavat viikot aamuisin on vielä alle kymmenen astetta eli tarvitsen käsineet. Laitoin kaikkein paksuimman melko talvisen takin pesuun ja varastoon. Kaikkia muita takkeja tarvitaan vielä monta viikkoa.

Mittailin ulos tulevan kissan ulkoiluhäkin paikkaa tarkemmin ja mietin, millainen kissantorni sinne tarvitaan, ja sen pitää olla säänkestävä. Tutkin netin ja löysin muutaman linkin. 

Lopulta jopa pesimme alakerran ikkunat. Olin jättänyt sen hurjan ideani kytemään enkä ilmaissut sitä vielä. Yleensä sitä hommaa siirrellään eteenpäin seitsemän kuukautta, koska se tuntuu liian rasittavalta. Nytkään en halunnut asettaa itselleni pakkotavoitetta, jos kaikkeen muuhun menisikin koko päivä ja sitten en enää jaksa. 

En myöskään halunnut, että projekti leviää ja leviää mahdottoman laajaksi, vaan tavoitteeni oli vain olohuoneen ikkunat sisäpuolelta. Tein sitten sen, mieheni ryhtyi auttamaan, ja lisäsin vielä keittiön ikkunan. Hän pesi vapaaehtoisesti pihan puolen myös ulkoa, ja ulko-oven ja katoksen.

Se oli viimeinen päivä kuuden viikon kuivasta aurinkojaksosta, joten pölyt lähtivät hyvin irti ulkoa. Sitten alkoivatkin odotetut sadekuurot, yöllä. Todella pitkästä aikaa se on ilo, että pinnat ja ilma vähän puhdistuvat mm. siitepölystä.

Yksi päivä jaksoin myös alkaa vääntää ruoaksi vähän monivaiheisempaa ja kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä hatsapurit, georgialaiset juustopiirakat. Se oli jäänyt kiinnostamaan, koska siinä on kivasti juustoja ja näytti maukkaalta. Olin kerännyt jo parikin lehtireseptiä, joissa oli suuriakin eroja.

Suomessahan se on ollut tunnettu trendi jo kauan. Muissa länsimaissa se on tuntematon. Ei sano mitään hollantilaisille tai saksalaisille. Itä-Eurooppa sen kai tuntee yleisemmin. 

Onhan se jonkin verran työlästä hiivataikinan vaivaamisineen ja kohottamisineen. Sain taikinasuikulat muokattua jotenkuten pellille niin että niissä pysyi täyte.

Valitsin juustot kahdesta reseptistä yhdistelemällä. Joka käännetyssä reseptissä on erilaisia juustoyhdistelmiä: esim. halloumia ja tavallista raastetta, tai fetaa ja mozzarellaa, koska on tulkinnanvaraa. Laitoin tähän mozzarellaa ja normiraastetta, vaikka resepti sanoi halloumi. Tein sörsselin jugurtista, juustoista ja munasta. Mukaan vähän valkosipulia ja reiluhkosti persiljaa.

Paistaminen kesti taas kauemmin kuin ohjeessa ja sisus oli vielä nestettä virallisen paistoajan jälkeen. Piti vielä lisätä munat päälle. Niidenkin hyytymistä odottelin kauan. En laittanut päälle reseptistä chilijauhetta, vaan maustepippurijauhetta.

Hyvää tuli ja kovin tuhtia.

Olenkin tässä käyttänyt iloisena parin vuoden verran lahjaksi saamaani piment-jauhetta ja luullut, että se on jokin miedon paprikajauheen variantti. No sehän onkin korrektisti käännettynä sitten maustepippuri suomeksi. Aika kaukana paprikasta. Hyvä hämäys. Se on sopinut moniin ruokiin ja täytypä katsoa, saanko sitä lisää lähikaupasta. Yllärituttavuus.

Katselin viime viikkoina yhä uudestaan lähikaupassamme hienon näköisiä sokerikuorrutettuja pieniä suklaatryffelimunia ja lopulta halusin ne väkisin. Kommentti mieheltäni skannerin ääressä: ”Tiedätkö sä mitä nämä maksaa!” Ne olivat jonkun pienehkön suklaapajan tekemiä eikä suurinta massatuotantoa, mutta arvasin, että niiden maku on myös hyvää laatua. ”Tiedän, että on varmasti kalliita! Haluan kaksi pussia!” Anarkia eläköön. Kerrankos sitä on pääsiäinen.

Sitten avasin yhden pussin, jätin munat avoimeen kulhoon, ja olisihan se pitänyt tietää. Yöllä kuului alakerrasta sitkeää pientä kilinää; Janneke varmastikin hereillä ja leikkii jollain. Yleensä se sentään nukkuu yöllä neljältä. Menin katsomaan. Janneke istuu viattomana lattialla. Seuraavana aamupäivänä mieheni näki, kuinka se menee pyydystämään tryffelimunia kulhosta tassullaan ja saa sieltä yhden vierimään ulos. Ja illalla huomasin lattiallakin tryffelimunan. Senhän se oli pyydystänyt ja kilisytti sitä tuolia vasten pitkin yötä.

Siinä lähtee muna kulhosta. Still-kuva todistusvideosta.

Pari viikoa sitten meinasin, että nyt olen hoitanut hommia niin paljon ja esimerkillisesti, että saan vähän hurvitella ja tilata netistä ainakin yhden puisen palapelin, jollaisesta olin haaveillut. Halusin ihan huviksi sellaisen, jossa on vain noin 150 palaa, koska puiset oudon muotoiset palat ovat vaikeusasteeltaan niin paljon haastavampia kuin tavallinen palapeli.

Lisäksi näin yhden 500-palaisen, jota olen miettinyt aiemmin. Oli selvä merkki, että se pitää hankkia nyt: siinä luki, että niitä on pari enää jäljellä ja sitten loppuu varasto, ja se on vieläpä alennuksessa tällä hetkellä. 

Puupalapelin pakkaus on tosi elegantti, vanerilevyä. Mukana on pidikkeet, jotka voi kiinnittää kanteen ja laittaa sen pystyyn esimerkkikuvaksi. Palat ovat söpössä oranssissa kangaspussissa.

Piti paikkansa, että tämä oli reilusti vaikeampi koota kuin sama palamäärä olisi tavallisena pahvipelinä. Näihin 154 palaan meni vähintään yhtä kauan kuin 500 palan tavanomaiseen palapeliin.

Toinen uusi, tavanomainen palapeli sen sijaan oli miellyttävän helppo, ja niin oli tarkoituskin. Ei aina jaksa äheltää hirveän hidasta tuhatpalaista. Tässä on kissat horoskooppeina, hauskoina piirroksina.