Lämpöä, karkkia, kakkua ja ruokaa

Nyt on siitepölyä ilmassa ja aivastuttaa. Lämpeni. Keskiviikkona oli +2 astetta päivällä, torstaina +12, perjantaina +16. Kävin ulkona ilman takkia, villapaidassa.

Nyt on yhtäkkiä se hetki, että on ihan pakko raivata piha ja etupiha. Katkaista kaikki kuolleet rangat ja hortensian kukat. Juuri vastikään oli miinus neljän yöpakkasia koko viikko, jolloin oli ihan selvää, että en todellakaan vielä ala haravoida lehtien jämiä pihasta, koska niiden alla talvehtivat hyönteiset täysillä. Mutta eivätköhän ne nyt heräile.

Krookukset kukkivat pihassa ja lumikellot puistossa - edelleen, vaikka näin jo ne samat monta viikkoa sitten kylmässä.

Kylmä aamu, auton ikkunat jäässä.

Lämpötilakehitys kolmena peräkkäisenä päivänä. Ensin pipo ja pitkät kalsarit ja kaikki varusteet, sitten takki auki ja pipo poissa, sitten ilman takkia.

Suurin katastrofini on, että nyt minulta tosissaan puuttuu yksi pala tuhannen palan pelistä. Olin tehnyt reunan valmiiksi monta päivää sitten ja siitä on valokuvakin, että se oli kokonainen. Nyt kun nostin lastulevykannen pois, yksi reunapala puuttuu. Ei mitään hajua, ovatko kissat vieneet sen jo viisi päivää sitten vai putosiko se minulta vasta kun otin sen kannen ylös. Pöydän lankkujen välissä on kivasti rakoja, joihin palat voivat pudota, mutta siellä ei näy mitään, kun katson taskulampulla. Minulla ei nyt ole oikein toivoa, että se pala löytyisi enää.

Totesin, että päiväni alkaa usein tällä lailla iloisesti, että herätyskello alkaa piipata kesken parhaiden unien ja sanon sille: ”Haista p*ska s**tana”.

Kävin itsekseni kahvilassa lounaalla. Kun tarpeeksi kauan kiertää vain kehää toimiston, kotisohvan ja ruokakaupan väliä, alkaa tehdä mieli ihmisten ilmoille ja istumaan mukavassa kahvilassa juomassa ihan mitä vain. Dirty chai latte ja Avocado burrata toast. Maximum luksus peliin kun kerrankin pääsen suuren maailman kahvilaan.

Minua ei haittaa olla siellä yksin. Jos odotan päivää, jolloin miehelläni on aikaa haahuilla kaupungilla päiväsaikaan kanssani, niin sitten en pääse koskaan kahvilaan. Koska viikolla eivät työajat mene yksiin ja viikonloppuna on usein muuta suunnitelmaa. Tosin tuo kahvila näkyy olevan nyt sunnuntaisinkin auki, ja se on mahdollisuus.

Kun listasin pieniä asioita, joilla voisin tuoda iloa arkeeni, kahvilan lisäksi yksi niistä oli saada käydä poimimassa irtokarkkeja laarista ja syödä silloin tällöin värikäs namu. No kukas estää. Nyt ehdin karkkikauppaan.

Ostin purkin. Kassa antoi minulle järkyttävän ison paperikassin kuin olisin ostanut montakin kiloa. Ja hän puhui minulle englantia. Joko hän päätteli jostain yhdestä mutisemastani sanasta, että en osaisi hollantia, tai sitten hän ei itse osannut hollantia, mitä tietysti nykyään tapahtuu siellä täällä ravintoloissa ja osin kaupoissakin.

Haha, löysin telkkariohjelman itselleni. Ihan sattumalta yhdessä lehtiartikkelissa mainittiin kaupallisen kanavan ohjelma niin, että tunnistin formaatin Suomen telkkarista. (Sieltä en muista nimeä.) Olinkin toivonut, että voisin nähdä sitä jonkun maalaisena joskus. 

Se on siivousohjelma, jossa tiimi auttaa raivaamaan jonkun perheen tavarat sillä metodilla, että talous tyhjennetään kokonaan ja kaikki omaisuus levitetään suuren hallin lattialle karsittavaksi. Talosta tulee aina järkyttävä määrä roinaa. Sitten hallissa on helppo käydä läpi yksitellen, että pitääkö tämä tosiaan muka vielä säästää. 

Lopulta huoneetkin on vähän sisustettu kauniimmin, huonekalut siirretty järkevämpiin paikkoihin, ja jäljelle jääneet tavarat laitetaan hienosti paikoilleen. 

Täällä sen nimi on ”Je huis op orde” (Talosi järjestykseen) ja se tulee SBS6-kanavalta. Tällä hetkellä on kausien välissä tauko. Mutta mieheni tiesi, että on olemassa ilmainen nettisivu, jolta voi katsoa ohjelmia, ja siellä on vanhojen kausien arkistot tuosta vain katsottavana. Jees! Näitä aion katsoa aina kun haluan rentoutua.

Taloa aina remontoidaan melkoisella kiireellä ja lähes nollabudjetilla. Uusia huonekaluja ei hankita, mutta vanhoja kaappeja ja sänkyjä saatetaan tuunata, jakaa osiin, maalata uudestaan, päällystää sisustusfoliolla eri väriseksi tms. Jokunen seinä saatetaan maalata tai tapetoida. 

Yhdessä jaksossa selvisi järkyttävästi hollantilaisten suhtautuminen (melko yleisiin) homeongelmiin. Jonkun lipaston takaa paljastui seinästä mustia homeläikkiä. Kokenut remontoija selvitti: ”Jos tähän maalaa valkoisella päälle, niin home tulee siitä pian taas läpi. Minulla onkin tässä hiuslakkapullo. Suihkutan kunnon kerroksen hiuslakkaa homeen päälle, niin se jää sen taakse, ja sitten maalataan päälle.” No niin. Ratkaistu.

Mieheni piti sukulaisille synttärikahvit ja leivoin aleksanterinkakun. Mieheni toivoo sitä yleensä. Taikinasta tuli aika tiivis, se ei jotenkin muhevoitunut ja kohonnut tarpeeksi, vaikka paistui. Kuorrute oli liian löysää ja kakun peittämisen jälkeen valui ja valui ja valui alas reunoilta niin että kakku oli lätäkössä rumasti. 

Tällä kertaa sössin jopa värin. Olen monta kertaa saanut liian jykevän punaisen kuorrutteen marmoriraitoja varten ja nyt todella vähensin väriainetta, jotta se olisi kerrankin nätin vaaleanpunanen. No, raidat olivatkin niin haaleita, että niitä tuskin erotti valkoisesta pinnasta. Tylsää sekin.

Ja se hemmetin täyte. Kun Suomesta saa kunnollista paksua toffeeta eli kinuskia valmiina, niin täältä saa vain sellaista hyvin nestemäistä karamellikastiketta ja sen takia täytteeni on aina liian juoksevaa ja on vaikeaa lapata sitä tarpeeksi väliin.

No, silti kokonaisuuden maku oli hyvä ja viipaleet olivat siistin näköisiä leikattuna. Ja lähes koko kakku syötiin kerralla.

Kokkailua on myös harrastettu. Saimme lahjaksi kilon herkkusieniä sukulaismieheltä, joka on vihannesbisneksissä, ja improvisoin niiden ympärille uunivuoan. Tein niitä saman tien kaksi, kun sientä kerran oli niin paljon. 

Ladoin vuokaan keitettyjä perunaviipaleita, jauhelihaa, pekonia, ranskankermaa, kermaa, mozzarellaa, mausteita, persiljaa ja ne sienet, ja päälle vielä juustoraastetta. Hyvää tuli.

Yksi päivä taas halusin vihdoin keksiä ja koota itse Loaded Fries -annokset. Niissä on siis alla iso kasa ranskalaisia, seassa erilaisia maustekastikkeita ja muuta tilpehööriä, ja päällimmäisenä jokin ravitseva asia, esim. pulled porkia tai kananugetteja niin että siitä tulee kokonainen ateria. Niitä voi tuunata mihin suuntaan vain, vaikka aasialaisia makuja tai texmex.

Meillä ei ole rasvakeitintä eikä minkäänlaista muuta pöhötintä, joten teemme uuniranskalaisia pellillä. Paistoin kevätsipulin paloja hieman, kypsensin ja maustin paneroidut kanapihvit makealla chilikastikkeella ja soijakastikkeella, ja paistoin ranskikset. Kuumana sekoitin parmensaanijauhetta ja suolaa ranskiksiin, jaoin ne lautasille, sitten truuttasin päälle majoneesia ja cheddarkastiketta, leikkasin kanapihvit suikaleiksi ja asettelin ne päälle, ja vielä kevätsipulit. Tuli ravitseva ja maukas. 

Haasteena on pitää päälliset ja ranskikset yhtaikaa kuumina, jotta annos pysyy kokoamisen ajan vielä suht lämpimänä eikä ole ihan jäähtynyt tarjoiltaessa. Toinen haaste on löytää juustokastiketta. Se olisi tosi hyvää ranskalaisten päällä aina. En ole vielä Hollannin tai Saksan marketeista onnistunut löytämään. Tämä oli Suomesta ostettua ruotsalaista Kavlin burgerjuustokastiketta tuubissa.