Viime kerralla kerroin 90-luvulla toimineesta islantilaisesta punkbändistä Ununista. Siis tarkemmin katsottuna useimmat Ununin kappaleethan eivät ole edes punkkia, vaan rauhallisiakin poplaulelmia, myös melankolisen kauniita. Vähintäänkin tavallista pop-rokkia. Monessa on vetävä kertosäkeistö, jota on kovin helppokin hoilata mukana, kun kerran palauttaa mieleen, miten se meni. Eli sikäli saavutin tavoitteeni pian: muistan taas Ununit ja voin laulaa niitä.
Rakastan joidenkin kappaleiden runollista tyyliä. Aika monessa on surrealismia tai absurdismia, juuri sellainen taiteellisuus, joka on mielestäni hienoa ja hauskaa ja leikittelevää. Kuten vaikka Heimsendir (maailmanloppu), jonka teksti yhdistää suurta symbolismia maailman arkisimpiin seikkoihin. Sillä tavalla itsekin ajattelin 90-luvulla. Että pieni ihme löytyy kaikesta, vaikka oman lavuaarin ääreltä, kun on lennokkaissa sfääreissä.
”Maailmanloppu, ei se haittaa. Vaahtokylvyssä kuohuviinin kanssa. / Maailmanloppu, ei se mitään. Valkopesen itseni hammastahnalla. / Maailmanloppu, ei se mitään. Menen nukkumaan pehmeän peiton alle.” Juuri tällaista lakonista pikku epätoivoa, ja suurta yhdistyneenä pieneen. Ja mysteerejä: ”Imuroin verhot. Yksin minä tuhosin maailman asutuksen.” Täh. Taiteessa pitää olla tuollaista ”täh”:iä. Eikä tarvitse selittää.
Käännän tähän hienon tekstin, joka on suorastaan runoutta.
Unun: Geimryk
Avaruuspölyä
Hyppään pöydälle ja hymyilen leveästi
kaikki näkevät sen
Avaan yhden napin ja ravistan hiuksiani
Täytyy saada se
Ihan liikaa meikkiä, mutta kuka välittää?
Musiikki liian lujalla, mutta mitä siitä?
Kaikki ja jokainen on vain kirottua avaruuspölyä
Olemme sitä mitä esitämme olevamme
Kaikki ja jokainen olemme vain vanhaa avaruuspölyä
Olemme mitä kuvittelemme olevamme
Olen tullut lähteäkseni...
Tilaan juoman jossa on pilli ja aurinkovarjo
Imaisen ja kuittaan
Karjun tahdissa sanoja
joiden kuvittelen sopivan biisiin
Ihan liian tiukat pöksyt, tiedän kyllä
Vähän liian känninen muija, mitäs siitä!
Kaikki ja jokainen on vain kirottua avaruuspölyä
Olemme sitä mitä esitämme olevamme
Kaikki ja jokainen olemme vain vanhaa avaruuspölyä
Olemme mitä kuvittelemme olevamme
Olen tullut lähteäkseni pois
Mutta kun valomerkki tulee
Mihin edes on mahdollista mennä?
Samaan aikaan depressiivinen ja huvittava on kappale Dauði á míníbar (kuolema minibaarissa). Siinä on juhlittu rankasti, viimeinen rööki hehkuu hotellihuoneessa, laseissa on tahroja ja televisioruutu tuijottaa tyhjänä. ”Sinä lähdit, minä jäin delanneena minibaariin.” Käsin kosketeltava tunnelma, hehe.
Se hieno, sääennusteen viikoiksi lupaama talviaurinko jäi lyhyeksi. Pari päivää oli kirkasta. Sitten tulikin taas joka päivä harmaata sumua ja tihkusadetta. Päivien pidentymistä ei näe, koska taivaan peittää synkkä pilvi. Onnistunut huijaus, kun luuli, että tämä valostuu.
 |
| Karvaista kuuraa. |
Alkoi kiinnostaa, onko Jip tosiaan tavallista isompi kissa. Koska siltä se vaikuttaa. Googlailin, miten mitataan kissa ja mikä on normaali koko. Yritin sitten Jipiä mittailla nauhalla ja ei se oikein onnistu. Kissa näkee mittanauhan leikkikaluna varsinkin kun niillä on kaikenlaisia remmejä leluinaan. Se liikkuu ja yrittää pyydystää sitä. Mutta sain suunnilleen mitat selville. Ja ne ovat isommat kuin keskiverto.
Kissan pituus nenästä hännänjuureen on yleensä 46-51 cm. Jip on ainakin 58 ellei 60 cm. Kissan säkäkorkeus on yleensä 20-25 cm. Jip on 34. Pitää vielä varmistaa nämä joku kerta.
 |
| Jannekellakin on kyllä pitkä koipi, kun se venyttää. |
Mutta Jip ei ole ylipainoinen. Naurattaa tuollainen joku amerikkalainen nettimeemi ”Feline chonk chart” - ”kissojen paksukaiskaavio”, jossa kuvataan, tosi asiallisella kaavakuvamallilla, erilaisia ylipainoja normaalipainoisesta yhä pulleampaan. Sitä olettaa, että se on joku eläinlääkärin laatima oikea taulukko, mutta kuvailut kuvien alla ovatkin jotain tökeröintä slangia, ”A heckin chonker”, ”Megachonker”. Viimeisenä on jäätävän kokoinen säkki-kissa ja sen alla lukee ”Oh lawd, he comin”. Aivan absurdi. Olisiko se suomeksi vaikka ”herranpieksut, nysse tulee”.
Kävin suutarilla, koska hyvistä kengistäni irtoaa ja rypistyy sisäpohja, sellainen ohut nahkainen pohjallinen, joka oli liimattu siihen kiinni, mutta on nyt alkanut liikuksia. Luulin, että suutari ottaisi kengät korjaukseen ja askartelisi niihin itse parin päivän ajan jotain liimattavaa nahkaa. Mutta siellä otettiinkin suoraan hyllystä sopivan kokoinen ohut nahkapohjallinen ja laitettiin se kenkään ja se oli siinä. Niiden pitäisi pysyä hyvin paikoillaan, mutta jos ei, voin tulla liimauttamaan ne.
Minulla oli myös mukana vanhat rapistuvat saappaat, koska suutarilla on joskus ollut ovensa vieressä oma kenkäsäiliö, johon saa laittaa käytettyjä (nahka)kenkiä, joista hän ottaa materiaalia. Mutta nyt ei ollut säiliötä enää.
Sitten minulla oli painavat saappaat kassissa ja se ärsytti. Kassi oli liian pieni ja sinne piti laittaa ostoksiakin, ja nyt en päässytkään niistä rohjoista eroon. Enkä haluaisi täyttää näillä kotiroskista, joka tyhjennetään vain kerran kuussa. Vaatekeräyslaatikkoon, johon täällä hyväksytään myös käyttökelpoisia kenkiä, en näitä halua laittaa, koska nämä ovat ihan roskaa. Saisiko nämä nolona ujutettua kunnan yleiseen katuroskikseen? Mahtuvatko ne edes? Näkeekö kukaan? Siis saahan ostoskadun roskikseen laittaa roskia, mutta kokonaiset isot saappaat tuntuvat jotenkin laittoman suurelta ja nololta roskalta.
 |
| Nämä saappaat onneksi toimivat vielä. |
Sopivassa nurkassa hiljaisena hetkenä ähersin kengät ulos ahtaasta kassista ja se oli mahdollisimman hankalaa. Varsinkin kylmällä säällä käsineet kädessä jonkun kangasmateriaalin liikutteleminen lähenee mahdottomuutta.
Muiden kauppojen jälkeen piti käydä vielä ruokakauppa. Listalla oli kuusi asiaa, ja sattumalta niistä neljästä sai juuri tänään alennusta. Suippopaprikat olivat tarjouksessa (siis tuskin koskaan on mikään vihannes aleessa, hämmästyttävää), tuore kalafilee oli tarjouksessa (ei todellakaan tapahdu usein), ja haluamani juomat olivat tarjouksessa - alkoholiton sitruunaolut sekä migreeniin tarvitsemani Red Bull. Alennusta oli yhteensä yli viisi euroa kahdenkympin ostoksista.
Se oli sentään hyvää onnea.
 |
| Jip haluaa ja menee koriin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti