Ravintolamaailma ja kissojen vuosipäivä

Kävimme miehen synttärin johdosta kokeilemassa ravintolaa, jossa emme ole ennen käyneet. Kylläkin kuulleet, että se on oikein iso ja hieno ”all you can eat” -pulju. Se on kai aika hauskasti sisustettu valtava buffettikonsepti, jossa on sisätilassa erilaisia ”julkisivuja” American Dineristä aasialaiseen.

Olikin erikoinen paikka. Kassalle maksetaan tullessa könttäsumma ja sitten saa poimia lautasen toisensa perään eri maalaisista keittiöistä mitä haluaa. Kaikki on saman katon alla valtavassa tilassa, jossa ”sushiravintolan” edessä kukkii ”kirsikkapuu”, ”Steakhousessa” riippuu puiset nautakyltit, ”italialaisessa ravintolassa” on vihreävalkopunaiset katokset ja siroja ”katupöytiä” jne. 

Meille osoitettiin pöytä italialaisen sisältä. Oli kalaravintolaa, salaattibaaria, sushitiski, meksikolainen, kiinalainen wokki, jäätelöpaikka, vohvelit ja letut, leivosvitriini, erikoiskahvibaari ja erikoisteebaari.

Mieheni kokeili oikein ”kokoa itse” -spagettitiskiä, jossa ainekset annetaan kokille ja valitaan pastalaji, ja siitä keitetään odottaessa annos sooseineen, ja saa valita juustot päälle. Minä tein saman perinteisesti aasiawokissa, jossa ojennetaan raa’at ainekset kokille paistettavaksi kunnon liekillä. 

Lautaset ovat siellä tarkoituksella melko pieniä, jotta jaksaa käydä läpi useita annoksia. Virvoitusjuomat sisältyivät hintaan, limsojen lisäksi oli kivoja hanatankillisia erilaisia makuvesiä kuten ananasvettä tai appelsiinivettä. Juomasta ei tällä kertaa tule pula, koska lasillisen voi kipaista täyttämässä aina heti kun tarve tulee. Alkoholijuomat pitää ostaa erikseen.

Tuli syötyä hyvin ja useimpien ruokien laatu ja maku oli kohdillaan. Sushia olen nähnyt parempaakin, vähän enemmän rakkaudella väännettyä. Mutta kyllä vaikkapa steakhousen grillatut ananakset, maissit ja ribsit olivat hyviä ja lämpimät aasialaiset ruoat oikein maukkaita.

Jälkiruokaleivokset eivät saman tapaisissa buffettipaikoissa yleensä maistu miltään ja ne tarjoillaan viilennetystä vitriinistä, mikä vie viimeisetkin makurippeet pois. Tyypillisesti on esim. värikkäästi kuorrutettuja minidonitseja, jotka eivät makeasta ulkonäöstään huolimatta maistu yhtään miltään. Paras jälkiruoka on yleensä erilaiset irtojäätelöt, joita voi kauhoa pallokauhalla itse kuppiinsa. 

Mutta tuolla bongasin myös uunipellillisen amerikkalaistyyppistä cinnamon rollia sokerikuorrutteella, ja se vaikutti enemmänkin paikan päällä tehdyltä, vähemmän teolliselta leivonnaiselta. Olin oikeassa, se oli herkullista ja makeaa. Tosin kovin paljon ei ollut mahassa enää tilaa jälkiruoalle, kun on maistellut jo kolme kierrosta pääruokia ja suupaloja.

Hauska nähdä tuo erikoinen paikka, mutta ehkei sinne nyt kovin usein tarvitse mennä. Lähempänä oleva vähän pienempi, eli silti iso, aasialaisbuffetti yleensä riittää. Aika kallista tuollainen all you can eat on tietysti myös nykyään. Viikonloppuna menee jo lähemmäs 40 euroa aikuiselta virvoitusjuomineen.

Eilen oli kissojen kotiuttamisen vuosipäivä. Milläpä niitä juhlii, kun ne ovat jopa kissankarkeissa niin nirsoja, että yllättävät erikoisherkut eivät kelpaa. Mieheni antoi niille tuttua herkkutahnaa. 

Illalla askartelin paperista sydänkehykset tekstillä ja yritin saada niitä poseeraamaan aukon keskellä. Haha. Eläin ja poseeraaminen käskystä, sen tietää, ettei se toimi. 

Jip onnistui aika helpolla joten kuten, mutta Janneke oli vain heti vilistämässä pois ja oli erittäin epäluuloinen pahviarkkia kohtaan. Siitä sai vain just just kelvollisen kuvan ja senkin hieman epätarkkana.

Jip on melko rauhallinen poseeraaja.

Janneke livahtaa heti karkuun.

Tai pysyy jossain kaukana.

No nyt melko hyvä otos.

Sitten mieheni löysikin sydämenmuotoiset koristellut kissankulhot ja osti ne. Blond Amsterdamin designia.

Erika Vikman voitti UMK:n ja se on ihan oikein. Ainakin herättää mielipiteitä. Mutta jos kauhistellaan, että ”Euroopan konservatiiviset maat”, mitä ne sitten ovatkaan, eivät varmaan tykkää, niin UMK:ssahan esim. nimenomaan Sveitsin asiantuntijaraati antoi sille 12 pistettä. Youtubessa hyvin eri maalaiset ihailevat ja fanittavat. 

Minun mielestäni sävellys on hyvä, ei liian yksinkertainen, vaan kestää hetken saada siitä otetta. Monivaiheinen. Ja tuotanto on runsas, äänimaailmoja on paljon. Kappaleessa on saundillisesti jotain kiehtovaa. Ja pitää ollakin, koska se on huippusäveltäjien tekemä. 

Liveveto oli intensiivinen. Erikalla on karismaa niin paljon, että esitys on upea. Siinä on niin mahtipontista voittajavibaakin lopun kiihdytyksessä. Ja ne esitykset, jotka pääsevät pitkälle viisuissa, ovat sellaisia, joita puolet rakastaa ja puolet vihaa ja inhoaa. Parempi lähettää tämä herättämään huomiota kuin joku kädenlämpöinen. Kannustan vain ja nauran myös kappaleen humoristisia sävyjä, hauskaa on kun siinä on murrettakin.

En minäkään nyt suuresti hakeudu viihdemusiikissa ihan noin seksiin keskittyvien kipaleiden pariin, mutta enhän minä tätä hyvänen aika nyt kauhistukaan, nykyajan vapautuneessa maailmassa. Erika päättää itse mitä tekee ja luo konseptin, häntä ei ole kukaan mies tähän rooliin käskenyt ja siksi tässä on feminismin elementti. 

Tässä ei kerta kaikkiaan ole nyt paikka millekään tunkkaisille myötähäpeä-kommenteille ”taas saa hävetä Suomea”. Eikä saa. Samat ihmiset häpesivät Käärijääkin silmät päästään, kun päästetään joku hullu ilman paitaa laulamaan juomalaulua. Vaan kuinkas kävi, koko maailma rakastui. Tämäkin on juuri häpeilemätön ja vapauttava show, ylpeästi.