Arjen palasia: kissa maistelee hiirtä, mies etsii farfallea ja muistelen roiskeläppää

 Se on totta: tervapääskyt huutavat taivaalla. Se on kesä!

Ai niin, todiste siitä, että naapuritkin alkavat seota päästään: olen kuullut useina päivinä kun turkinkyyhky huhuaa, ja jonkun pihasta ihmisen ääni matkii sitä perään, joka kerta. Ja kyyhky on toiston mestari, joten tätä tulee sitten parikymmentä kertaa peräkkäin. Matkijat kuulostavat tosin lapsilta, mutta kuitenkin. Hauskaa kun naapuri matkii lintua karkeasti parodioiden. Huhuu-hu... -”Höhööhö!” Huhuu-hu... -”Kröhöö-höh!”

Nähtiin hiiret rapisemassa ja kulkemassa meidän pusikossa, 2 kpl yhtaikaa. Siirtelevät risuja ja kulkevat saniaisten keskustassa ja nykivät lehtiä. Niitä ne naapureiden kissat tuijottavat aina siinä nurkassa kiinnostuneina. Aivan saamattomia. Eivätkö ne niitä osaa pyydystää?

Kunnes näin, että Doris-kissa leikki hiirellä pihassa. Mutta ilmeisesti se jätti hiiren henkiin, kun ei löydetty ruumista eikä se sitä ottanut mukaansaankaan. Näin livenä hiiren juoksevan polun yli ja Doris haki sen aina takaisin ja se oli sillä suussa, todistettavasti. Se oli vähän liian hurjaa nähtäväksi. Luulin, että se pureskelee sen kuoliaaksi, mutta ei kai sitten.

Ei hitto noita hulluja. Imeskelevät hiirtä vähän huvikseen ja päästävät vapaaksi? Mitä ihmettä täällä tapahtuu.

Doris näyttää viattomalta aurinkomakuupaikallaan.

Doris juo vedet lintujen kylpyammeesta.

Ja ei, siitä ei ole kuvaa kun "Doris imeskelee hiirtä”.

Edes ne pienet tärkeät asiat eivät ole omassa kädessä, mietin pihassa. Erikseen jätettiin aidan alle aukko eläimiä varten silloin kun se pystytettiin. Nyt naapuri on sulkenut sen laudoilla omalta tontiltaan. Nyt meidät onkin eristetty. Se aukko oli potentiaalista siiliä varten, no ei sitten. Ja lintuja, mustarastaan poikasta.

Aina naapurit tekevät jotain tyrmistyttävää eikä sitä voi muuttaa. Kiva asua välitontilla. Aidan yli suihkuaa yhtäkkiä vettä, koska ne kastelevat sadettajalla, tai puro kasteluvettä liruu meille, tai oksia ja lehtiä putoaa. Toisaalta minä levitän rikkakasveja kun en saa vuohenputkea kuriin, ja meidän villiviini kiipeää naapureiden aidoille, ja se nolottaa.

Tein tämän palapelin ekaa kertaa ja siitä puuttui 1 pala. Se on kirpparilta. Ei yksi puuttuva kyllä haittaa tekemistä. Kissat olivat melko äkkiä koossa, mutta punaiset palat olivat erittäin ilkeitä, niistä moni sopi muka johonkin paikkaan, mutta oikeasti ei sopinutkaan, ja se oli millin kymmenyksistä kiinni, että piti purkaa ja etsiä lähes identtinen uusi pala tilalle.

Jaa että tää on tällainen työpäivä. Etänä väännän. Mutta tällainen, että luuli mukavasti ehtivänsä pari suunniteltua juttua, mutta sitten tulee meilejä minuuttitahtiin: Mitä noi lähettää nyt jo noita laskuja? Mitä noi lähettää 20 laskua? Mitä noikin lähettää jotain ekstraa, johon en varautunut? Ja tuolta tulee 20 infoa, joihin pitää tutustua. Ja tuolta omituinen kysymys. Laaja ja moniulotteinenkin vielä.

Etätyötä suositellaan Hollannissa syyskuuhun saakka. Sitäkin omituisempaa, että meidän firma ottaa eri linjan ja haluaa vähitellen palauttaa yhä enemmän väkeä toimistolle alkaen nyt. Onneksi ei ole hirveää yleisöryntäystä vielä näkynyt. Ehkä ne vähän hillitsevät sittenkin. Facility mittailee kauhuissaan työpöytien välejä, että pystytäänkö me edes istumaan 1,5 metrin välein. Arvellaan, että kohta meidän paikkoja hilataan johonkin suuntaan, jos ei ole hyvä.

Viikon kulttuurivaihto on se, että olen selittänyt miehelleni, millainen on Suomen kuuluisa roiskeläppä, siis pieni eines-jauhelihapizza mikrouunilämmitystä varten. Käänsin sen lempinimen arvellen, että se johtuu ennen kaikkea siitä, että tämä lätty roikkuu samalla lailla löysänä ja sitkeänä kuin kumimateriaali, ja siinä vaiheessa hollantilainenkin tajusi, että asia on vähäsen ällöttävä. Tästä pohjasta ei tule rapeaa missään vaiheessa eikä se edes ole tarkoitus. Ja silti se on rakastettu ja suosittu klassikkotuote. Globaalia on ymmärrys sille tilanteelle, että joskus, kuten aamuyöllä baari-illan jälkeen, tarvitaan helppo ja nopea suolainen eines, jonka voi syödä vaikka kylmänä suoraan paketista. Halpuus puhuu tietysti myös tämän tuotteen puolesta.

Itse muistan tehneeni tuttavuutta roiskeläpän kanssa ainakin 90-luvulla opiskelijana. Ja, hämmentävää kyllä, muistan vieläkin aivan tarkalleen, miltä roiskeläppä maistuu.

Hauska oli sitten, kun mies lähti ostoksille ja joutui hakemaan minulle pussin farfallea. ”Mikä?” Ei ollut ihan perillä pastan eri muodoista ja niiden nimistä, joten piirsin yllä olevan ohjeen. ”Se on perhonen.” -”Ai jaa, toi.”

Tämä on sama tapaus jota naurettiin telkkarissa. Yksi mies kertoi stressaavista nykyajan kauppareissuista, kun saa mennä vain yksin ja pitää epäluuloisesti pitää väliä muihin ja desinfioida itseään kauhuissaan ja yrittää selviytyä reippaasti ja nopeasti ja järjestelmällisesti ulos kaupasta viettämättä siellä turhaa aikaa. Ja sitten hän oli saanut vaimoltaan kauppalistan, jossa luki ”vaniljauute”. ”Mikä vaniljauute! Koskaan kuullutkaan! Mistä sellaisen löytää? Mun ei oo tarkoitus harhailla siellä tuntikausia ja joutua kyselemään ja tutkimaan ja etsimään jotain mitä mä en ole koskaan nähnytkään! Sä et voi tehdä tätä mulle! Just nyt!”

Niin meillä oli vain tapaus farfalle, mutta se selvisi hyvin nopeasti.

Mun top 10 (ainakin sinä päivänä).

Euroviisujen korvaavaa ohjelmaa on tullut eri kanavista, ennen kaikkea Youtubessa. Oli virallinen EBU:n striimi, jossa katsottiin molemmat semifinaalit videoina läpi ja oli hauskaa väliohjelmaa. Fanit eri maista (eikä vain Euroopasta) tanssivat biisien tahtiin jne. Vaihtoehtoista viisulähetystä on faniklubien toimesta jopa niin paljon, ettei aika riitä kaiken katsomiseen. On äänestetty eri tahoilla ja valittu virtuaalisia voittajia.

Islannin Daði Freyr jammailee Berliinissä syntikoidensa kanssa ja tekee esim. soft funky version viime vuoden Islannin Hatarista. Ja teki myös Lordin Hard Rock Hallelujan omalla tyylillään.

Hollannin rakastettu musiikkiguru Leo Blokhuis johti livenä perjantai-illan musiikkivisan, jossa näytettiin myös pätkä Lordia ja kysyttiin: a) Mikä bändi? b) Mikä maa? c) Minä vuonna voitti viisut? Suomi mainittu; torille.

Ehkä nämä livestriimit ja tubeohjelmat vain lisääntyvät näinä aikoina. Tekniikat ovat vähän alkutekijöissään ja suorissa lähetyksissä tapahtuu kömmähdyksiä, ja yksi fanijärjestö ei saanut luvattua tuloslähetystään ollenkaan ilmoille, vaikka 130 000 jäsentä odotti. 20 tunnin myöhästymisen jälkeen julkaisu onnistui vihdoin.

Tekijöilläkin on selvästi opetteluvaihe uusissa medioissa, ja meillä katsojina myös. Joskus livet on tosi hyvin piilotettu eivätkä löydy tubesta etsimälläkään.

Yhdessä fanien äänestyksessä, jossa Islanti voitti, mikä uutisoitiinkin lehdissä, lempparini Georgia pääsi finaaliin ja oli lopulta sijalla 11. Se ilahdutti.

Hollantilainen sanomalehti Volkskrant teki arvostelun kaikista viisukappaleista, hienoa että näkivät sen vaivan, vaikkei kisaa ollut. Siinä kehuttiin Suomea ihan kauniisti: ”Aksel on ikään kuin kuunnellut mallia Hollannin viime vuosien esityksistä. Suomen balladi on tunteella ja erittäin puhtaasti laulettu ja teksti runollinen ja henkilökohtainen. Tästä kelvollisesta viisukappaleesta puuttuu vain jonkinlainen voimakas loppu tai vakuuttava keskiosio. Looking Back vaeltaa kolmen minuutin ajan kohti loppuaan rauhallisesti, mikä on vähän harmi, sillä tämä Aksel osaa totta vie laulaa.”

No, nyt on nekin lusittu; kohti uusia seikkailuja ja aiheita.