keskiviikko 20. toukokuuta 2020

Yhteiskunta avautuu ja ristiriitojen viidakko tihenee



Jotenkin tässä vähitellen pää hajoaa näihin rajoituksiin. Ja ristiriitaisuuksiin. Useat kaupat ovat auki keskustoissa, ei niitä ole hallitus sulkenut. Sulkevat itse, jos eivät katso saavansa asiakkaita kuitenkaan. Ja millä saavatkaan, kun on yhtaikaa käsky ”pysyä kotona niin paljon kuin voi” ”eikä mennä turhaan keskustoihin eikä täyttää ostoskatuja”. Sen joku sanoikin, että yrittäjille vähän skitso politiikka. Miksi ne kaupat sitten saavat olla auki jos samalla kielletään ihmisiä menemästä niihin?

Ja onhan niillä kaupan omistajilla itselläkin ristiriitaiset tunnelmat. Haluavat tehdä liikevaihtoa pysyäkseen hengissä, mutta hermostuvat jos on liikaa tungosta eivätkä voi hallita virtoja ohjeiden mukaan. Sisään päästettävää asiakasmäärää rajoitetaan sääntöjen mukaan, jos on tulossa liian täyttä. Kaupat eivät itsekään tietysti halua olla mikään tartuntapaikka. Joskus kauppiaatkin ilmaisevat hermostumisensa, jos väkeä vyöryy liialti ostoskadulla.

Että onko sittenkin kiellettyä mennä sinne kauppaan? Vai eikö ole?

Sävyjä on monia. Ainakin tällainen syyllisyydentunto ja syyllistäminen ottaa aivoon. Lehdissä kauhistellaan, jos jonkun kaupungin keskustan ostoskadulla oli liikaa populaa liikkeellä ja ”kansalaiset lipsuvat rajoituksista”. Mutta kun ne kaupat ovat auki siellä kuitenkin.

Ei sitä yksilö voi tietää, kuinka monta muuta tuhatta ihmistä on liikkeellä. Ei se yksi voi sitä säännellä. Laitetaan se syy sen hartioille kuitenkin. Että mitäs läksit. Mutta kun luulin, että kaupassa saa käväistä. Saa vai ei saa?


Sitten puistossa istuu 3 ystävää ja niillä on ainakin 2-3 metriä välissään kun ne juttelevat. Poliisi lähettää ne kaikki kotiin. Koska ei saanut kokoontua kuin 2, jotka eivät ole perhettä. Vaikka pitävät välin.

4 ystävää istui 3 metrin välein syömässä pullaa ja jokainen sai 400 euron sakot.

Nyt saa sitten jutella kavereiden kanssa, jos tapaa ne sattumalta puistossa, mutta jos on sopinut sen tapaamisen ulkoilmaan, saa sakot. Liikuntaa saa pian harrastaa ulkona ryhmänäkin 1,5 metrin välimatkoin, mutta sen liikuntatunnin jälkeen ei saa jäädä juttelemaan ryhmäläisten kanssa edes välimatkan päässä.

Ja 20 poliisia menee tyhjentämään maatilapuiston, jossa oli kuulemma liikaa väkeä. Omistajat sanovat, että jos ne poliisit olisivat kertoneet heille, että tässä on ongelma, niin he olisivat kyllä saaneet lähetettyä ystävällisesti kaikki kotiin. Että ei sieltä tarvitse tulla sellaista hyökkäyskommandoa omia kansalaisia ja lapsia vastaan, varoittamatta. Kuinka paljon tämä tekee pahaa kansalaisten luottamukselle poliisivoimiin ja valtion oikeudenmukaisuuteen. Menevät pelottelemaan lapsia tuolla lailla.

Poliisivaltio, poliisi on liiikkeellä omia kansalaisia rankaisemassa, jakamassa sakkoja ulkona olosta ja lammasaitauksessa käynnistä kauniina kevätpäivänä. Tana sentään, alkaa tulla Stasi-vibat ja totalitarismi tässä mieleen.



Alkuaikoina oli etelä-Limburg myös kiinni päiväturistien takia ja suljettiin tietty alue, ja siellä poliisi kunnostautui jakamalla sakkoja autoilijoille jo ihan siitä, että he olivat ajamassa sinne päin maantiellä eivätkä edes tienneet, että se alue oli päätetty suht spontaanisti laittaa lukkoon.

Saat pelkästä autolla ajamisesta sakon. Tässä alkaa olla vainoharhaisuus päällä. Me luetaan sentään kaikki uutiset ja ollaan ihan tavallisesti kuuliaisia, mutta tässä sääntöviidakossa on niin paljon epämääräisyyksiä ja ristiriitaisuuksia, ettei me tiedetä enää yksityiskohdissa, mikä on sallittua ja mikä kiellettyä.

Ja onkin myönnetty, että viranomaiset tulkitsevat eri tavalla eri kunnissa, eli se on sattumaa, milloin se sakko pärähtää. Sakkoja koronarajoitusten takia on jaettu Hollannissa tähän mennessä 10000 kappaletta.


Naureskelin kun olemme mieheni kanssa niin hirrrveän auktoriteettiuskoisia... siis kritiikkiä ja ironiaa riittää, vaikka kyllä noudatamme kaikkia järkeviä ja terveyttä edistäviä määräyksiä. Näin:
- Kohta tulee se Führerin puhe.
- Häh?
- Suuri Johtaja puhuu kansalle.
- Ai joo, se pääministerin lehdistötilaisuus.

Ja sana ”lehdistö”, joka tunnetaan maailmalla vaikka muodoissa ”press” tai ”Presse”, onkin hollanniksi ”pers.” Siitäkös riemu repeää, ja tämän persus-yhteyden olen miehelleni selittänyt heti aikojen alussa. Lehdistötilaisuus on siten ”persconferentie”.
- Persconferentie tulee...
- Perse-conferentie! korjaa mieheni suomeksi.


Minua alkoi myös spontaanisti kyllästyttää keittiössä se, että ruuanlaitto on tällaista suunnittelemista kahden viikon lukujärjestyksineen. Aina pitää tietää nyt jo, mitä aikoo syödä ensi viikon tiistaina. Kun kaupassa on käyty, sinne ei mennä puoleentoista viikkoon. Olemme siis ihan itse valinneet sen linjan, että harvennamme markettikäyntejä, koska se on se paikka, jossa kohtaamme eniten ihmisiä tiiviissä tilassa.

Tämä on tällaista, että ”appelsiineja on 2 kpl, voinko mä nyt syödä yhen niistä? Vai onko enemmän oikeutettua syödä se ensi sunnuntaina? Jos tuleekin tilanne, jossa appelsiinia tarvitsee enemmän kuin just nyt ja se pitääkin säästää? Jos nämä loppuvat huomenna, niin uusia ei saa viikkoon.”

Ja että milloin olisi taas mahdollista sellainen tilanne, että oltaisiin kaksistaan kaupassa hyllyn edessä ja voitaisiin yhdessä keskustellen valita se soosin laji? Sen taas päättää politiikka, joka sanoo, että ”menkää kauppaan yksitellen eikä perheretkenä”.

Kukaan ei tiedä.


Hollanti avasi nyt kampaajat, optikot ja hierojat. Tosin kampaajalla ollaan harvennetuin asiakkain ja vain ennakkovarauksella, ja optikolla vain ajanvarauksella ja turvavälein.

Kuntosalit, kylpylät ja saunat saavat avata vasta syyskussa. Ne ovat tästä shokissa, kun niillä oli protokollat ja hygieniasuunnitelmat valmiina. Se on pitkä aika olla kuntoilu tauolla. Yrittävät vielä neuvotella hallituksen kanssa.

Terassit saavat aueta 1.6., turvavälein. Ravintoloihin sisään otetaan kesäkuussa vain ennakkovarauksella ja korkeintaan 30 asiakasta, samoin elokuvateattereihin.

Soitin sitten kampaajalle. Mietin, ettei minulla ole hirveä kiire, kun laitoin tukan jo itse lyhyeksi. Mutta jos en pian sovi aikaa, saan kohta varmaan odottaa kuukausia vuoroani, kun kalenteri täyttyy nopeaan tahtiin. Niinpä sain ajan kuukauden päähän.

Myös auton katsastuksen ja huollon sovin. Siinä nyt on muutenkin määräaika, joka ei jousta.

Yhteiskunta aktivoituu! Jotenkin tämä tuntuu hyvältä. Soittaa taas paikkoihin ja suunnitella edes jotain. Huomata, että on siellä linjan toisessa päässä vielä joku, joka elää ja haluaa tehdä työtään.

Ja tilataan ruokaa online ja saan herkullista sushia. Törkeän kallista, mutta mitä väliä. Hyvältä sekin vaan tuntuu tukea paikallista ja saada ruokaa ovelle. Sen tuo polkupyörälähetti, ujo teini nöyränä, joka laskee muovipussin oven eteen ja seisoo kolmen metrin päässä pitämässä puhetta, että ”tässä Teidän ruokanne, rouva”. Joko teini on nuori tai minä vanha, kun rouvitellaan.



Tuin myös paikallista siinä, että tilasin 3 kpl kankaisia suusuojuksia ompelimolta. Tekevät niitä kirjavista kankaista. Olkoon sitten räikeä, jos kerran pitää olla.

Viimeistään silloin, jos yritetään lentää Suomeen joskus vielä, niin todennäköisesti tulee eteen vaatimus ottaa omat maskit mukaan. Saksassa niihin ovat ihmiset jo tottuneet, kun kaupoissa vaaditaan. Hollannissa niitä tarvitaan vasta kesäkuusta alkaen vain junissa ja busseissa. Mutta Finnair ja KLM vaativat, ja useat lentokentät ja muut lentoyhtiöt.

En tiedä, miten se ilahduttaakin niin kovasti käyttää rahaa ja tilailla asioita paikoista, joissa on ihmiset ja tekijät takana. Olla osa jotain verkkoa ja yhteisöä.


Meidän kuntosali muuten, oi. Ne alkavat raahata kuntoilulaitteitaan pihalle telttoihin! Kuntosalit kollektiivisesti suutahtivat hallituksen päätöksestä, etteivät saa avata ennen syyskuuta. Sitten ne rupesivat luoviksi, kun huomasivat, että liikunta ulkona ryhmässä turvavälein on sallittua. Joten kellä on tilaa tontillaan, päätti siirtää salin ulos.

Eiväthän ne laitteet sateesta tykkää ja ruostuminen on vaarana, mutta meillä ainakin tulee telttakatoksia päälle. Toisaalta jos ne siellä yrittävät pärjätä koko kesän, niin siihen mahtuu niin hirmuhelteitä kuin ukkoskuuroja kuin viileitä sateisia päiviäkin ja myrskyjä. Ei aina ole miellyttävä sää kuntoilla ulkona. Etuna salilla on ollut juuri se ilmastointi, minne pääsee tasalämpötilaan turvaan joka säältä. Eli saa nähdä.



Mutta suurin riemu, oikein itkeä tirautin onnesta, on että päästään käymään hiekkarannan äärelle Zoutelandeen! Vasta tuli uutinen, että Zeelandin hotellit saavat avata kotimaan turisteille. Ja juuri tajusin, että minulla on 5 päivän viikonloppu tulossa helatorstain ympärillä; miehellä 4 päivän. Ja juuri huomasin, että sää on mitä mahtavin silloin, aurinko paistaa.

Ja sitten vaan tsekattiin, että mitä jos siellä pääsisikin jopa hotelliin. Pääsee!

Jees jees jees jees, pääsen rannalle, merelle, dyynille!

Edelleen eivät ravintolat ole auki, mutta hotelli jo neuvoi sivullaan, että mistä saa hakuruokaa. Tai sitten hankkii marketista piknikit ja menee rannalle. Hotellit saavat tarjota aamupalan asiakkailleen kyllä, sitä ei lueta ravintolaksi.

Siellä on 7 km hiekkarantaa ja sikäli pitäisi tilaa riittää vaeltaa ihan rauhassa. Ja muuta en tarvitse nyt tähän väliin kuin sanotaan vaikka 24 h mittaisen rantakävelyn. Merestä ei koskaan saa tarpeekseen.


(Kuvat pikkuretkeltä Maas-joen varrelta.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti